Lily ei ottanut astellakseen kauemmaksi tai perääntyäkseen kysymyksiensä kanssa. Hän halusi tietää mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut - lähinnä siksi, ettei velho nyt tuosta vain sängynpohjalle joudu makaamaan yhteenottojen takia... - ja nyt Noel sai luvan selittää. Eikä siniverinen hyväksynyt kieltävää tai kaartelevaa vastausta.
Tällä kertaa temppeliherra kävi kuin kävikin kertomaan paremmin tapahtuneista, vedoten puolustaneensa itseään. Noelin puheista päätellen Black oli se, joka ensimmäisenä päälle oli käynyt ja loppupeleissä sitten myös turpiinsa saanut. Saattoi olla siis yksi syy, miksei velho asiasta suostunut puhumaan. Se luuviulu oli ylpeä mies, eikä mielellään puhunut tappioista. Lily kävi kuitenkin kiinnittämään huomiota myös Noelin äänensävyyn, temppeliherran muuttuessa... erilaiseksi. Eihän Lily ollut koskaan varsinaisesti nähnyt Noelia vihaisena tai kärttyisänä, kunnolla, joten kai tämä oli sitten temppeliherran tapa ilmaista kiukkuaan?
Aluksi se tuntuikin vain änkyröinniltä, kunnes Noel kävi sähähtämään, että oli valmis nylkemään velhon. Lily kävi kohottamaan kulmaansa pienesti, yhä kovin kärttyisänä, olematta kovinkaan yllättynyt moisista sanoista. Kovin moni halusi päästää velhon pois päiviltä tai ainakin passittaa tuon lukkojen taakse, joten Noel ei ollut ensimmäinen, jonka Lily kuuli sanovan jotain tällaista. Olihan se sinällään outoa kuulla se Noelin kaltaiselta mieheltä, joka vaikutti aina niin kovin rauhalliselta...
Temppeliherra lähti ottamaan askelia poispäin seurastaan, käyden talssimaan edestakaisin huoneessa kovin levottomanoloisesti. Tietenkin tämä oudohko käytös sai Lilyn varuilleen, vaikkei nainen sitä näyttänytkään ulospäin. Harmaanpurppuran utun käydessä pikkuhiljaa nousemaan paladiinin ympärille, kävi Lilykin hetkeksi miettimään tilannetta paremmin. Moinen oli uusi ominaisuus Noelille ja nyt jos tarkemmin ajatteli, eihän Lily tiennyt miehestä paljon mitään. Olisiko nyt kannattanut jo juosta? Vai oliko tuo niin sanotusti arkipäiväistä kiukkuiselle temppeliherralle? Myös koko ilmapiiri huoneessa tuntui... synkemmältä. Oudolta.
Nainen kävi hätkähtämään pienesti Noelin astahtaessa äkisti lähemmäksi pauhaamisensa ohesta, tuonen olemuksensa ehkä turhankin lähelle siniveristä.
Olihan niitä muitakin, jotka turhankin lähelle olivat tunkeneet, mutta aina kun se tapahtui äkisti ja toisen ollessa äreä, hätkähtihän sitä itse kukin. Kaiken lisäksi Noel oli nyt... outo. Tuo vaikutti olevan läpikuultava ja silmät olivat täysin eriväriset, pupillittomat.
Moniäänisen äänen käydessä rääkäisemään viimeisimmät sanat, Lily otti jo muutaman askeleen taaksepäin temppeliherrasta. Noelin "Oireet" muistuttivat erehdyttävästi velhon muutoksia, aina silmienvärin vaihtumisesta äänenmuutokseen. Tietenkin moinen pelotti naista, jolla oli kokemusta siitä, mitä tuollaisen muutoksen jälkeen saattoi tapahtua. Lily olikin valmiina juoksemaan ovelle ja huutamaan minkä keuhkoistaan sai, mikäli Noel päättäisi nyt päälle hypätä. Toisin kuin velho, joka ei tappanut naista silkastaan sen takia, että hyötyi siniverisestä myös itsekin, Lily ei voinut olla varma Noelista.
Temppeliherra kuitenkin kävi ottamaan muutaman horjuvan askeleen eteenpäin, jonka jälkeen tasapainon haettuaan Noel kävi suoristamaan selkänsä ja kääntyen poispäin siniverisestä.
Lily oli yhä varuillaan, vaikka tilanne näyttikin olevan ohi. Katse kuitenkin tarkkaili alati temppeliherran liikkeitä, tuon käydessä kiroilemaan mutisten. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan, Noel oli selvästi rauhoittunut... Joten pikku hiljaa nainen kävi hitain, hiljaisin askelin lähestymään temppeliherraa. Nainen ei enää näyttänyt vihaiselta tai suivaantuneelta. Ei myöskään kylmältä tai pelokkaalta... enemmänkin säälivältä. Ymmärtäväiseltä, ennen kaikkea rauhalliselta. Jos joku muu olisi tuolla tavalla räjähtänyt - ilman karuhkoja muodonmuutoksia - olisi Lily saattanut yhä olla kiukkuinen kuin ampiainen ja vaatia toista vangittavaksi moisesta käytöksestä. Mutta nyt Lily tunsi jonkinlaista sääliä miestä kohtaan, joka kasvojaan osin peittänyt kädellään.
Sydän hakkasi siniverisen rinnassa nopeampaan tahtiin äskeisen säikähdyksen vuoksi, Lilyn kuitenkin vaikuttaessa päällepäin kovin rauhalliselta. Askel vei Noelin eteen, toisen siroista käsistä käyden nousemaan temppeliherran kasvoilla lepäävän kämmenen ylle, varovaisesti käyden vaatimaan tuota laskemaan kätensä kasvoiltaan. Naisen käsi kävikin saattamaan Noelin käden aina alas asti, päästämättä kuitenkaan irti hansikkaan peittämästä kädestä. Toinen käsistä kävi nousemaan Noelin kasvojen puoleen, sukien tuon tummia hapsia pois kasvojen tieltä.
"Satuttiko hän sinua...." Lily kysyi yllättäen rauhallisella äänellä, tarkastellen temppeliherran kasvoja.
// ET OLE RIESAMÖRRIÄINEN. Voi viddu Jaakko nyt suotana. VARO ETTEN LEIKKAUTA MUUTAKIN KUIN VAIN KOIPIKARVASI. Heti aamusta soittolista
vihjailee ja minä virnuilen. Sattuu. Auta. Syön banaania. En voi pokkana. Ota kakkaa tekstiä joka ei lisää paljoa mitään yhyyy //