Mitä sinä nyt teit || Crim!

Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Heinä 2014, 21:56

Lily


Ilta oli hiipimässä pikkuhiljaa kesäiseen valtakuntaan. Tosin, sää ei ollut kovin kesäiseniloinen tänään, sillä koko päivän oli satanut ja jyrähdellyt siellä täällä pitkin valtakuntaa. Nytkin taivaita peittivät tummat, painostavat pilvet, jotka tiputtelivat vettä taivaalta ulkonaliikkujien niskaan. Kovin moni olikin hankkiutunut mieluusti sisätiloihin, eikä astunut pihalle ellei täysin pakko ollut. Kukapa sitä nyt halusikaan tuollaiseen kaatosateeseen mennä! Ei kukaan.
Kuitenkin, Lily kävi uhmaamaan säätä ja kävi tepastelemaan linnalta pihamaan poikki sotilastuvalle. Moni ihmettelikin miksi punaisiin pukeutunut siniverinen noin suivaantuneen näköisenä pihalle lähti vapaa-ehtoisesti, mutta eipä kukaan käynyt pysäyttämään tai kyseenalaistamaan prinsessan puuhia. Tuo kun tuppasi olemaan nykyään kovin ilkeä, jos kiukkuinen oli, joten kukaan ei mielellään mennyt siniverisen tielle silloin, kun nainen oli nähtävästi suivaantunut.
Askel vei läpi kuraiseksi käyneen pihakivetyksen, jo valmiiksi ihonmyötäisen mekon käydessä liimaantumaan entistä paremmin vasten ihoa kastuessaan. Lily marssi minkä kintuistaan kerkesi, kunnes pääsi sotilastuville lämpimään, kuivaan. Yöpartioon lähtevät sotilaat kävivät kummastelemaan epätavanomaista vierasta tuvilla, naisen käydessä vaatimaan ensimmäistä vastaantulevaa miestä kertomaan, missä kenraali Artania oli. Sotilaat kävivät ohjastamaan lähes läpimärän naisen Artanian työtiloille, tarjoten kuitenkin ennen ohjeistusta pyyhettä mokomalle pauhaavalle neitokaiselle. Lily kuitenkin kertoi minne sotilaat voisivat pyyhkeensä tunkea, ennen kuin jatkoi matkaansa peremmälle sotilastuvilla. Hyväähän sotilaat olivat vain tarkoittaneet, mutta juuri nyt prinsessalla ei ollut aikaa ajatella moisia!

Lily ei edes käynyt koputtamaan oveen, saavuttuaan kouluttajansa työhuoneelle. Sen sijaan nainen kävi avaamaan mokoman esteen edestään ja lompsi sisään sen pahemmin edes harkitsematta, kuinka rumaa se oli. Ovi pamahti kiinni perässä, vihreän katseen tavoittaessa kouluttajansa huoneesta, yksin.
Sanaakaan sanomatta tuohtuneennäköinen nainen harppoi miehen luokse ja kävi avokämmenellä suomaan miehelle oikein kunnon läimäyksen poskelle, napakasti ja nopeasti.
"Mitä sinä olet tehnyt?!" Hengästynyt siniverinen kävi sähisemään tuijottaessaan miestä vaativasti "Voitko selittää, miksi velho on maannut pari viimepäivää sängyn pohjalla nuolemassa haavojaan?!"



// Criiiiiiiiimmmmm (-----D Aksu kaipaa sinua. Ja Jaakon koivista ei lentele hilseitä tai punkkeja, kun pesen ne erittäin huolella <: Sitten karstaan ne //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Heinä 2014, 00:17

Noel

Sateinen iltapäivä oli pitänyt kenraali Artanian työhuoneensa suojissa. Mies ei ollut kenenkään sallinut itseään häiritä, kenraalin keskittyessä lähinnä tekemään kovaa vauhtia pois niitä paperitöitä, jotka olivat jo ottaneet venyäkseen turhan pitkään työpöydän laatikossa. Tietynlaista puhtia temppeliherralle antoi pöydänkulmalla lepäävä viskilasi, jonka sisältöä Noel maltillisesti silloin tällöin kävi tyhjentämään, samalla kun saattoi juuttua toviksi jos toiseksikin kuuntelemaan ikkunalasia vasten lyöviä pisaroita ja etäämmältä kuuluvia jyrinöitä.
Hieman poikkeuksellisesti Noelilla oli yllään kovin vieraanoloinen musta, pitkähelmainen virkatakki. Velhon kanssa tapellessaan joitain päiviä takaperin hänen valkeansa oli lähinnä mennyt sellaiseen kuntoon, ettei siitä olisi saanut enää takkia saanut tekemälläkään. Paladiini oli polttanut sen, pois ulkopuolisten silmistä ja pyytänyt räätäleitä ompelemaan vanhan tilalle vain uuden mitä pikimmiten. Toinen selvästi näkyvä merkki taistosta oli Noelin palanut kämmen, joka oltiin puhtaalla siteellä sidottu ja jonka päällä kenraali puki mustaa hansikasta.

Yllättäen työhuoneensa ovi avattiin sepposen selälleen, sen kummemmin siihen edes koputtamatta. Aluksi ärtynyt katse nousi silmäämään huoneeseen tulijaa, Noelin näyttäessä tismalleen siltä että oli valmis avaamaan suunsa ja pitämään kurinpalautuksen luvatta sisään astujalle. Kapea katse aukeni kuitenkin hieman, kulmien kohotessa myös aavistuksen, kun paladiini huomasi sisääntulijan olevan prinsessa Lily. Temppeliherra ei tiennyt syytä tähän yllättävään vierailuun, ja näin tarkemmin ajatellen, hän ei olisi ehkä halunnutkaan tietää mitä olisi luvassa…
Kapoisten lukulasiensa taakse piiloutunut mies, kävi kohottamaan katsettaan paremmin punahiuksisen puoleen, jättäen kirjoittamisensa sikseen, kun ovi pamahti kiinni naisen perässä. Kylmä väristys kulki selkää myöten Lilyn kirjaimellisesti harppoessa ovelta Noelin luo, ja ennen kuin paladiini ehti laseja päästään pöydälle laskea, läpsähti prinsessan kämmen vasten kenraalin poskea.

Napakka isku sai paladiinin pään nytkähtämään juuri sen verran, että lasinsa lennähtivät sievässä kaaressa itsestään miehen päästä pöydälle. Toinen käsistä nousi kihelmöivää osumakohtaa hieromaan muutaman kerran, oranssien silmien hakeutuessa uudestaan Lilyn puoleen. Prinsessa tivasi kovasti Blackin perään, joka oli kuulemma yhä tappiotaan mutustamassa sängyn pohjalla. Sietikin olla, jos temppeliherralta kysyttiin, joka vielä muutama ilta sitten oli valmis päästämään velhon kissapedon muodossa pois päiviltä.
Mutta mitä hän nyt Lilylle vastaisi? Vetäneensä tuon puolisoa päin kuokkaa kovinkin tyytyväisenä? Hiljaa hänen tuskin kannatti enää kovin pitkään olla, tai kämmen kävisi läsähtämään kasvoja päin uudelleen..
”Miksi teidän täytyy tulla kyselemään asiasta minulta, kun voisitte myös kääntyä yhtähyvin puolisonne puoleen?”.


//Täällä taas, kuinka suo ny vois olla yksinkään tänne jättämättä (----D Jaakolle täytyy olla oma karsta sitten. On se niin vaativa joissain asioissa kuitenkin, tietty taso sentään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Heinä 2014, 00:34

Tuima katse porautui suoraan Noelin katseeseen, Lilyn odottaessa vastausta kouluttajaltaan. Tämän piti olla myös hyvä selitys, Lily ei kaipaisi mitään jonninjoutavia lässytyksiä. Niitä hän oli saanut jo tarpeekseen Hansilta, ennen kuin tuo oli käynyt edes kertomaan, kuka velhon oli piessyt. Noelin nimi tuli esille kovin katkerasti ja Lily oli sitten päättänyt marssia temppeliherran puheille. Tässä sitä nyt oltiin, Lilyn hermostuessa pikkuhiljaa entistä enemmän vastauksen viipyessä.
No, eihän sieltä edes tullut vastausta. Sen sijaan paladiini kävi heittämään kysymyksen takaisin prinsessalle, joka näytti siltä, että uudestaan poskelle olisi läimäyttänyt. Ei, sen sijaan Lily veti henkeä sisään terävästi, käsien noustessa puuskaan, jahka märkiä hiuskiehkuroita oli pois kasvoilta siirrelty. Koomisinta tilanteessa oli ehkä se, kuinka ukkonen kävi jyrähtelemään jälleen ulkona, kuin tämä olisi ollut joku tuomionpäivä.. Tai no, saattoi se ollakin, jos Noel väärin alkaisi Lilyn kanssa väittelemään.

"Hans ei kerro, hän käski kysymään sinulta!" Lily kävi ärähtämään vastauksen miehelle "Joten ala selittämään!".
Lily tiesi täysin hyvin, että jos olisi vastausta tivannut Blackilta, olisi hän saanut sen kyllä... mutta epämieluisassa muodossa. Velho oli vaikuttanut siltä, että antaisi toisen puolensa ottaa vallan asian suhteen, mikäli nainen kovasti olisi asiasta tietoa inttänyt. Kaljupäinen oli vaikuttanut niin kovin näreältä asian suhteen muutenkin, mitä ilmeisimmin velho oli hävinnyt yhteenoton, kerta niin kovin oli ottanut osumaa ja Noel oli vielä elossa. Ehkä Lily olikin myös pelästynyt sitä, missä kunnossa Noel olisi...


// WEHEEEEE ELÄ IKINÄ HYKLÄÄ MINUA (DDD Oman karstan saa, tietenkin. Sitten kun se nukahtaa, minä ajelen sen koipikarvat //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Heinä 2014, 01:12

Kirkas katse pysyi tiukasti punahiuksisessa, Lilyn käydessä osoittamaan olevansa vastauksien suhteen hyvinkin malttamaton. Ja oliko tuo nyt oikeastaan ihmekään, että nuori naisenalku halusi vastauksia osakseen. Lily valitti, ettei velhonsa mitään kertonut, joten totta kai Black oli lähettänyt siniverisen hänen kiusakseen vastauksia tivaamaan. Totta kai Noel syytti tästä velhoa, ei Lilyä ja kenties tuon omatoimisuutta asian suhteen!
Kenraali tyhjensi viskilasinsa yhdellä hassulla kulauksella, irvistäen pienesti vahvan juoman poltellessa kurkunpohjia. Temppeliherra ei taas pitänyt kiirettä vastatakseen vaativalle punapäälle, kasatessaan kaikessa rauhassa töitänsä nippuun pöydän toiselle laidalle siistiin pinoon. Kenraali otti viimein noustakseen pöytänsä äärestä jaloilleen, nojaten sitten molemmilla käsillään pöydän kanteen. Hetken palava katse vielä tarkkaili Lilyä.
”Otimme yhteen sinä iltana”, Noel aloitti lupaavasti, suoristaen samalla ryhtinsä, ”Ja se siitä”, lopettaen sitten tarinansa ennen aikojaan. Siinä missä Black, ei oikeastaan kirottu arpinaamakaan ollut sen valmiimpi raottamaan sen iltaisia tapahtumia Lilylle mielellään.

Noel ei voinut olla huomaamatta, että sade oli tehnyt tehtävänsä prinsessan tänne rynnätessä. Mitään sanomatta, kenraali poistui pöytänsä toiselta puolelta kaivelemaan läheistä lipastoa, josta kaivettiin puhtaanvalkea pyyhe. Vaikka kyseessä olikin vain temppeliherran työhuone, saattoi mies myös sotilastuvilla toisinaan yöpyä ja sen takia oli tuvillekin tiettyjä tarpeita varten asioita hankkinut, vaikka omankin huushollinsa kaupungin rikkaammalla puolella omisti.
”Kenties voisitte istua hetkeksi alas ja rauhoittua – vai onko Teillä kiire jonnekin?”, temppeliherra tiedusteli maltillisesti, kääntyessään takaisin Lilyn puoleen. Nyt Noel vuorostaan tarjosi punatukkaiselle pyyhettä, osoittaen kädellään että prinsessa voisi halutessaan istahtaa kenraalin työpöydän ääreen.
”Voisimme kenties puida asiaa paremmin näin”, Noel kävi vakavana toteamaan, kovin vaativasti, "Muuten et saa minuakaan kertomaan sen enempää mitä Hans".


//EN HYLKÄÄ. TÄNNE JÄÄN RIESAKSESI (DDD Kehtaakin Jaakon koipikarvat ajella. Siitä tulee hirvee paranoidinen sitten ja osottaa mieltänsä vielä pahasti//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Heinä 2014, 01:29

Katse harhautui hetkeksi kenraalin kasvoista tuon käden puoleen, miehen käydessä poimimaan viskilasinsa pöydältä. Moinen tapa - töitä tehdessä juominen siis - oli jokseenkin... outoa Lilyn mielestä, nainen kun itse ei juonut alkoholipitoisia juomia pahemmin. Ties kuinka monta lasillista temppeliherra oli jo lipitellyt, sitä Lily ei tiennyt, eikä nyt lähtenyt kyselemäänkään. Sen sijaan Lily tunsi, kuinka kärsivällisyytensä alkoi loppua Noelin suhteen, joka vain järjesteli papereita pöydälleen. Lopulta mies kuitenkin kävi nousemaan ylös, siniverisen yhä tuijottaessa toista vastausta vaatien.
Ja sieltähän se tarina alkoi. Noel kertoi heidän ottaneen yhteen ja.... se siitä?! Naisen suu kävi avautumaan pienesti loukkaantuneen henkäyksen myötä, temppeliherran tehdessä selväksi, ettei hänestäkään irtoaisi mitään sen paremmin näemmä. Noelilta Lily kuitenkin uskalsi tivata vastausta vaikka koko yön - eihän hänellä ollut mitään hajua siitä, kuinka vaarallinen mies Noel oikeastaan oli - kun taas Hansin suhteen Lily oli varovainen. Vaikka luottikin tavalla tai toisella puolisoonsa, oli Lilyllä silti epämukavia kokemuksia Sethin kanssa. Ja juuri nyt Lily ei todellakaan halunnut joutua kaltionkohdelluksi ja pahoinpidellyksi sen hullun suhteen. Joten, Black oli turvassa kysymyksiltä, ainakin niin kauan, kunnes antaisi merkkejä selvästi siitä, että pitäisi toisen puolensa kurissa...

Katse käväisi nyt pyyhkeessä, jota Noel kävi tarjoamaan. Lily ei aluksi tehnyt elettäkään ottaakseen pyyhettä, kunnes toinen siroista käsistä ojentui kangaskappaleen puoleen. Kuitenkin, kuivaamisen sijaan pyyhe käytiin pyörittämään nopealla ranneliikkeellä kierteelle, jonka jälkeen prinsessa kävi läimäisemään mokomalla rätillä uudemman kerran päin temppeliherran näköä. Pyyhkeestä ei päästetty irti, vaan sillä käytiin tuon "hyökkäyksen" jälkeen vielä pyyhkäisemään nätisti kaikki kevyt paperi-irtaimisto Noelin pöydältä lattialle, papereiden käydessä lentämään sikin sokin pitkin huonetta. Vasta tuon jälkeen pyyhkeellä nopeasti pyyhkäistiin kasvot kuivemmiksi, ennen kuin rätti viskattiin päin miehen kehoa.
"En ole niin hullu, että lähtisin Hansilta tivaamaan vastauksia väen väkisin. Oletan, että sinä näit pirun hyvin millainen hän voi olla suuttuessaan! Ja minä en halua taas sen hullun kanssa tekemisiin" Lily aloitti yhä suivaantuneena, astellessaan lähemmäksi miestä ja katsoi uhmakkaasti ylös toisen kasvoihin "Sinä taas. Sinulla ei ole oikeutta olla vastaamatta kysymyksiini, kenraali".
"Sinä teit jotain, mikä sai hänet suuttumaan. Mitä?"


// ET MIKÄÄN RIESA OLE VAAN IHANUUS! Mitä se sit tekee kun osottaa mieltään? Viljelee sieniä mun takapihalle? Syö mun näkkärit? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Heinä 2014, 02:45

Hetken kenraali odotti paikoillaan, vähällä jo heittää pyyhkeen käsistään pöydänkulmalle, kunnes sirompi osapuoli kättänsä sen verran ojensi, että mokoman rievun itselleen sai. Kuitenkin sen sijaan että prinsessa olisi itseään pyyhkeellä kuivannut, kiersi tuo rätin näppärällä ranneliikkeellä, jonka jälkeen heilautti sitä kenraalin näköä päin. Temppeliherra ehti kätensä nostaa hansikkaan suojaaman kätensä iskun suojaksi, ihastellen sitten vain kätensä takaa miten Lily pyyhkäisi työpöydän irtaimiston pitkin lattiaa. Nainen pyyhkäisi kasvojaan pyyhkeen kulmaan, rätin lentäessä sitten takaisin kenraalia päin.
Artanian käsi laski nopeasti kasvojen edestä ja nappasi pyyhkeen ilmasta kiinni, kenraalin nakatessa pyyhkeen sitten huolimattomasti lipaston nurkalta roikkumaan. Rätti näytti juuri siltä, että menisi tippumaan hetkenä minä hyvänsä lattialle – mutta eipä se kamalasti temppeliherraa näyttänyt kiinnostavan.

Noelin sisällä kirjaimellisesti roihahti, kun tuo katseli Lilyn nokkavaa käytöstä. Kenraalin hermot olivat muutenkin olleet varsin kireinä viimepäivinä, johtuiko kyseinen sitten nimenomaan Blackin kanssa keskenään räyhäämisestä, vai vain pelkästä väsymyksestä.
Suivaantunut neito otti astellakseen lähemmäs, uhmakkaan katseen kohdistuessa paladiinin haudanvakaviin kasvoihin. Prinsessan sanat naurattivat Noelia sisältäpäin, punapään mainitessa ettei niin hullu ollut että velholtaan vastauksia tivasi sen varjolla, että tuo voisi suuttua ja heittäytyä samalla tapaa häijyksi, mitä Noelin kanssa oli tehnyt. Samoilla radoilla temppeliherrakin veti, mutta Noel kykeni pitämään eri puoliskonsa Blackia paremmin ilmeisesti aisoissa. Tästä tilanteesta alkoi kuitenkin muuttua kenraalin kohdalla harvinainen poikkeus…
”Puolustin itseäni – löin kalmankalpeaa puolisoasi turpaan, iskin tikarilla olkaan, samalla kun olin tulla kissapedon syödyksi kaiken ohessa”, temppeliherra napautti totuuden ilmaan punapään viimeisten sanojen myötä, ”Tämänkö halusit kuulla?”, Noel vielä kysyi, äänensä kuulostaen kylmältä ja oudolta. Kuin joku toinen olisi Lilyn tunteman kenraalin tilalla puhunut…

”Olin valmis nylkemään sen hullun ja tekemään siitä taljan seinälleni!”, temppeliritari sähähti yllättävän paljon vihaa äänessään, samalla kun kääntyi poispäin Lilystä, malttamattomana edestakaisin huonettaan kävellen. Huomaamattaan Noel alkoi myös vihansa pintaan taas noustessa erittää sitä samaa harmaanpurppuraa, tummahkoa utua ympärilleen, joka enteili vain yhtä asiaa. Samassa huoneesta tuntui myös tulevan jotenkin.. synkempi. Valot kyllä valaisivat tilaa yhä, mutta kaikki otti silti muuttuakseen jotenkin hämärämmäksi paladiinin ympäriltä.
”Mutta se karkasi käsistäni… tajuatko sinä”, kuin riivattuna Noel pauhasi, yhtäkkiä astahtaen, turhan lähelle kasvonsa tuoden Lilyn eteen, koko temppeliritarin ulkoasun muuttuessa jälleen osittain läpinäkyväksi ja silmien värjäytyessä tummanpurppuraisiksi, pupillittomiksi.
”KARKASI KUIN MIKÄKIN PELKURI!”, moniääninen kaiku lähinnä rääkäisi, temppeliritarin seistessä hetken pelottavassa tilassaan vain aloillaan, niillä sijoillaan. Yllättäen jokin kävi kuitenkin lyömään Noelin ulos henkimaailmastaan, temppeliritarin ottaen muutaman horjahtavan askeleen eteenpäin, varoen samalla ettei Lilyyn käynyt törmäämään. Edes Noel itse ei tiennyt, oliko syy edelliseen itse hänen, tai muistutus vanhoilta taistelutovereilta tuonpuoleisesta siitä minne heistä viimeinen vielä toistaiseksi otti kuuluakseen…

Tasapainon kunnolla takaisin saadessaan, Noel suoristi selkänsä, kääntäen sen puolittain prinsessaan päin. Miehen sydän hakkasi rinnassa lujasti, otsaa koristaen hikikarpaloiden lisäksi myös toistaiseksi tummuneet säikeet, joita arpinaama kasvoillaan kantoi.
”….Helvetti”, temppeliherra kirosi mutisten ääneen siniverisen läsnäolosta välittämättä, sormien noustessa kevyesti painamaan kenraalin omia ohimoita ja peittämään näin osan kasvoista.


//IHANUUKSISTA TAAS KAUKANA, SELLAINEN RIESAMÖRRIÄINEN OLEN MINÄ! Jaakko tulee hyppimään sohvalla ja sängyllä ja nakertaa kaiken täyteen reikiä verhoja, petikamppeita ja vaatteita myöten. Edes peltipurkit ei oo enää turvassa, jos menet Jaakon närkästyttämään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Heinä 2014, 11:30

Lily ei ottanut astellakseen kauemmaksi tai perääntyäkseen kysymyksiensä kanssa. Hän halusi tietää mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut - lähinnä siksi, ettei velho nyt tuosta vain sängynpohjalle joudu makaamaan yhteenottojen takia... - ja nyt Noel sai luvan selittää. Eikä siniverinen hyväksynyt kieltävää tai kaartelevaa vastausta.
Tällä kertaa temppeliherra kävi kuin kävikin kertomaan paremmin tapahtuneista, vedoten puolustaneensa itseään. Noelin puheista päätellen Black oli se, joka ensimmäisenä päälle oli käynyt ja loppupeleissä sitten myös turpiinsa saanut. Saattoi olla siis yksi syy, miksei velho asiasta suostunut puhumaan. Se luuviulu oli ylpeä mies, eikä mielellään puhunut tappioista. Lily kävi kuitenkin kiinnittämään huomiota myös Noelin äänensävyyn, temppeliherran muuttuessa... erilaiseksi. Eihän Lily ollut koskaan varsinaisesti nähnyt Noelia vihaisena tai kärttyisänä, kunnolla, joten kai tämä oli sitten temppeliherran tapa ilmaista kiukkuaan?

Aluksi se tuntuikin vain änkyröinniltä, kunnes Noel kävi sähähtämään, että oli valmis nylkemään velhon. Lily kävi kohottamaan kulmaansa pienesti, yhä kovin kärttyisänä, olematta kovinkaan yllättynyt moisista sanoista. Kovin moni halusi päästää velhon pois päiviltä tai ainakin passittaa tuon lukkojen taakse, joten Noel ei ollut ensimmäinen, jonka Lily kuuli sanovan jotain tällaista. Olihan se sinällään outoa kuulla se Noelin kaltaiselta mieheltä, joka vaikutti aina niin kovin rauhalliselta...
Temppeliherra lähti ottamaan askelia poispäin seurastaan, käyden talssimaan edestakaisin huoneessa kovin levottomanoloisesti. Tietenkin tämä oudohko käytös sai Lilyn varuilleen, vaikkei nainen sitä näyttänytkään ulospäin. Harmaanpurppuran utun käydessä pikkuhiljaa nousemaan paladiinin ympärille, kävi Lilykin hetkeksi miettimään tilannetta paremmin. Moinen oli uusi ominaisuus Noelille ja nyt jos tarkemmin ajatteli, eihän Lily tiennyt miehestä paljon mitään. Olisiko nyt kannattanut jo juosta? Vai oliko tuo niin sanotusti arkipäiväistä kiukkuiselle temppeliherralle? Myös koko ilmapiiri huoneessa tuntui... synkemmältä. Oudolta.
Nainen kävi hätkähtämään pienesti Noelin astahtaessa äkisti lähemmäksi pauhaamisensa ohesta, tuonen olemuksensa ehkä turhankin lähelle siniveristä.

Olihan niitä muitakin, jotka turhankin lähelle olivat tunkeneet, mutta aina kun se tapahtui äkisti ja toisen ollessa äreä, hätkähtihän sitä itse kukin. Kaiken lisäksi Noel oli nyt... outo. Tuo vaikutti olevan läpikuultava ja silmät olivat täysin eriväriset, pupillittomat.
Moniäänisen äänen käydessä rääkäisemään viimeisimmät sanat, Lily otti jo muutaman askeleen taaksepäin temppeliherrasta. Noelin "Oireet" muistuttivat erehdyttävästi velhon muutoksia, aina silmienvärin vaihtumisesta äänenmuutokseen. Tietenkin moinen pelotti naista, jolla oli kokemusta siitä, mitä tuollaisen muutoksen jälkeen saattoi tapahtua. Lily olikin valmiina juoksemaan ovelle ja huutamaan minkä keuhkoistaan sai, mikäli Noel päättäisi nyt päälle hypätä. Toisin kuin velho, joka ei tappanut naista silkastaan sen takia, että hyötyi siniverisestä myös itsekin, Lily ei voinut olla varma Noelista.
Temppeliherra kuitenkin kävi ottamaan muutaman horjuvan askeleen eteenpäin, jonka jälkeen tasapainon haettuaan Noel kävi suoristamaan selkänsä ja kääntyen poispäin siniverisestä.

Lily oli yhä varuillaan, vaikka tilanne näyttikin olevan ohi. Katse kuitenkin tarkkaili alati temppeliherran liikkeitä, tuon käydessä kiroilemaan mutisten. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan, Noel oli selvästi rauhoittunut... Joten pikku hiljaa nainen kävi hitain, hiljaisin askelin lähestymään temppeliherraa. Nainen ei enää näyttänyt vihaiselta tai suivaantuneelta. Ei myöskään kylmältä tai pelokkaalta... enemmänkin säälivältä. Ymmärtäväiseltä, ennen kaikkea rauhalliselta. Jos joku muu olisi tuolla tavalla räjähtänyt - ilman karuhkoja muodonmuutoksia - olisi Lily saattanut yhä olla kiukkuinen kuin ampiainen ja vaatia toista vangittavaksi moisesta käytöksestä. Mutta nyt Lily tunsi jonkinlaista sääliä miestä kohtaan, joka kasvojaan osin peittänyt kädellään.
Sydän hakkasi siniverisen rinnassa nopeampaan tahtiin äskeisen säikähdyksen vuoksi, Lilyn kuitenkin vaikuttaessa päällepäin kovin rauhalliselta. Askel vei Noelin eteen, toisen siroista käsistä käyden nousemaan temppeliherran kasvoilla lepäävän kämmenen ylle, varovaisesti käyden vaatimaan tuota laskemaan kätensä kasvoiltaan. Naisen käsi kävikin saattamaan Noelin käden aina alas asti, päästämättä kuitenkaan irti hansikkaan peittämästä kädestä. Toinen käsistä kävi nousemaan Noelin kasvojen puoleen, sukien tuon tummia hapsia pois kasvojen tieltä.
"Satuttiko hän sinua...." Lily kysyi yllättäen rauhallisella äänellä, tarkastellen temppeliherran kasvoja.

// ET OLE RIESAMÖRRIÄINEN. Voi viddu Jaakko nyt suotana. VARO ETTEN LEIKKAUTA MUUTAKIN KUIN VAIN KOIPIKARVASI. Heti aamusta soittolista vihjailee ja minä virnuilen. Sattuu. Auta. Syön banaania. En voi pokkana. Ota kakkaa tekstiä joka ei lisää paljoa mitään yhyyy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Heinä 2014, 18:57

Noel sulki hetkeksi silmänsä, painaen ohimoitaan hetken etkä jopa hieman turhankin lujaa. Kun temppeliherran mielen sai sekaisin ja roihahtamaan, ei paladiini myöskään kamalasti vihaansa silloin pidätellyt, kun se oli tullakseen itse ulos. Joskin tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun Noel huomaamattaan laski itsensä vihansa takia aaveiden joukkoon kävelemään ja tuli sieltä väkisin ulos potkaistuksi kohtauksensa jälkeen. Kaikki nämä vuodet temppeliherra oli saanut salaisuutensa pidettyä ulkopuolisten silmiltä piilossa. Ne jotka olivat hänen kirotun olomuotonsa nähneet, olivat tavallisesti henkensä myös menettäneen – mutta nyt aikaisemmin Black oli karannut kesken mittelön jossa kenraali oli epäpyhiä voimiaan käyttänyt, ja nyt myös prinsessa Lily tiesi. Joskin ainoastaan Lily oli näistä kahdesta se vaarallisempi osapuoli, joka saattaisi mennä Noelia vaatimaan hirsipuunjatkeeksi. Black oli vain ärsyke…

Paladiinin katse raottui hieman, miehen tuntiessa kuinka eteen astellut Lily kävi laskemaan kätensä naamaansa peittelevän kädelle. Temppeliherra antoi naisen laskea kätensä alas, ja tuon sukia Noelin hiuksia kasvojen tieltä syrjään.
Kenraali oli taas vakava ja rauhallinen itsensä, vaikka olikin yhä hieman häpeissään siitä että oli niin mennyt prinsessalle huonoja puoliaan näyttämään. Mutta näin läheltä katsottuna, ei punatukkainen näyttänyt olevan moksiskaan. Korkeintaan tuo oli säikähtänyt. Oliko Blackin kanssa eläminen sitten kovettanut Lilyä tottumaan moisiin yllätyksiin, mitä saattoi poksahdella esille yksittäisistä henkilöistä?
”Minä satutin häntä enemmän, kuin hän minua”, Noel totesi rauhallisella, joskin vielä aavistuksen verran kylmään äänensävyyn, ”Ole mieluummin huolissasi Blackista…”, arpinaamainen vielä lisäsi. Velho todellakin maksaisi uudemman kerran ja kalliimmin, jos kenraali ottaisi uudelleen uhitellakseen. Olikin todennäköisesti vain ajan kysymys, milloin Black kävisi taas Noelille näyttäytymään, jahka itsensä taas kuntoon taas sai. Pelkkä ajatus sai temppeliherran kulmat nykimään ja kädet puristumaan nyrkkiin, mutta paladiini kävi taas rauhoittumaan ja laski katseensa paremmin siniverisen puoleen.
”Ehkä sinun olisi parempi vain mennä”.


//VAHVASTI OLEN SELLAINEN! Riesamörriäiset toimii kaljalla, kahvilla ja pekonilla. JAAKKO HYPPII ENTISTÄ ENEMMÄN SÄNGYLLÄSI JOS MENET SITÄ KIUSAAMAAN. Jaakko kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa. Ja sieniä. Nyt se playlist vaihtoon kun ei syömisestäkään enää mitään tule (D Mitään kakkaa ollut//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Heinä 2014, 20:05

Lily kävi hymähtämään pienesti Noelin ilmoittaessa satuttaneensa enemmän velhoa, mitä velho häntä. No, se oli oikeastaan sanomattakin selvää, ottaen huomioon että täällä Noel pystyi töitä tekemään kun velho taas murjotti sängynpohjalla, eikä huolinut apua saatikka parantajaa. Kyllä velholla pahoja haavoja näytti olevankin...
"Hän on lähes joka toinen viikko ottanut turpaan joltakulta... Sitä oppii olemaan huolehtimatta niin kovasti jonkin ajan jälkeen" Siniverinen hymähti laskiessaan kätensä alas omalle puolelle "Sitä hän pitää siitä..." Lily kuiskasi mutisten lisäyksen, katsahtaessaan hetkeksi muualle. Sadomasokistinen mies etsi aina jotain, josta saisi kiksejä ja koska aina ei voinut pahoinpidellä läheisiään, oli pakko käydä vetämään tai ottamaan turpiinsa muualla.
Katse nousi kuitenkin takaisin Noelin silmiin, temppeliherran todetessa, että prinsessan olisi ehkä parempi vain poistua paikalta. Sinällään varteenotettava ehdotus, mutta jostain syystä Lily ei halunnut. Hän oli juuri saanut todistaa Noelista puolen, josta ilmeisesti kukaan ei ollut tietoinen - tai ainakaan ei Lily - ja sekös kiehtoi punapäätä. Kysymyksiä tuosta äskeisestä ei kuitenkaan haluttu laukaista heti ilmoille, se tuntui jokseenkin epäsopivalta juuri nyt.

"... Mutta enhän minä vielä voi. Olen... anteeksipyynnön ja siivouksen velkaa" Hymähdyksen myötä katse käväisi lattialle lentäneihin papereihin "Ylireagoin ehkä.... hieman. Mutta Blackin mainitessa nimesi minä..."
Nainen ei selvästikään löytänyt sanoja, miten olisi lausettaan jatkanut. Hetken siniverisen pudisteli päätään kovin epävarmana, ennen kuin katse nousi jälleen takaisin Noeliin.
"Tiedän mihin hän kykenee ja vaikka... no, hän selvästi oli ollut altavastaaja, pelkäsin, että hän olisi satuttanut sinua pahemminkin!" Siniverinen kävi lopulta henkäisemään, samalla kun lähti ottamaan askeleita poispäin temppeliherrasta, käyden noukkimaan lattialle tippuneita papereita ylös "Ja viimeinen asia mitä minä jaksan juuri nyt, on peitellä jälleen hänen jälkiään, jos hovista katoaa joku tärkeä" Katkeraksi muuttuneet sanat mutistiin puoliääneen papereiden noukkimisen lomasta.


// ET OLE! Riesamörriäisi ei ole olemassa, mutta Crimsoneita on. Ne elävät kahvilla, kaljalla ja pekonilla. Jotkut yksilöt pitävät myös homejuustosta ja viinistä. JAAKKO ALAS SÄNGYLTÄ JA ÄKKIÄ ei taida kyllä sänky edes kestää sen painoa jos totta puhutaan... MUTTA HELLYYTTÄ SAAT KYLLÄ. Kakkaa oli, kuten tämäkin (D ja paraskin valittaja playlistin suhteen.... I WANNA DO BAD THINGS WITH YOUUUUUUUuuuUUUUUUU //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Heinä 2014, 16:56

Noelia mietityttivät oppilaansa sanat Blackista. Vai otti velho turhan usein turpaansa, taholta tai toiselta. Temppeliherra hymähtikin useampaan otteeseen pelkästään kuvitellessaan kyseistä, välittämättä siitä että saattaisi kuulostaa typerältä.
Mutta oli miten oli, näki kenraali prinsessasta heti, ettei tuo olisi aivan heti tekemässä lähtöään. Olihan paladiini sen muutenkin arvannut asiansa esittäessään, joten minkäänlaisena yllätyksenä Lilyn kieltävä vastauskaan ei oikeastaan tullut. Noel korkeintaan huokaisi hiljaa ääneen, punapään vakuutellessa olevansa anteeksipyynnön ja siivouksen hermonsa menettäneelle kenraalille velkaa. Eihän prinsessan olisi edes tarvinnut moisia ajatella.. kenraali kyllä siivoaisi työhuoneensa itsekin, jahka punapäinen olisi poistunut. Temppeliherran kulma kuitenkin nousi asteen jos toisenkin, siniverisen osoittaessa huoltaan puolisonsa kanssa yhteen ottaneen Noelin kunnosta. Siniverinen taisi tosissaan olla hänestä huolissaan, eikä paladiinilla ollut kyseisen huomautuksen jälkeen mitään syytä mennä sen kummemmin lavertelemaan niistä pienistä palovammoista joita Black oli hänelle aiheuttanut. Puhumattakaan sitten kynsien painamista haavoista hänen vatsallaan…

Lily lähti noukkimaan papereita lattialta ylös, jota arpinaamainen pyrki seuraamaan hieman harmistuneesti hymyillen vierestä. Hetken temppeliherra vain seurasi vierestä punapäisen prinsessan toimia, astellen lopulta tuon vierelle. Noel laski hansikkaan peittämän kätensä naisen olkapäälle, ja polvistui sitten poimimaan paperinsa Lilyn käsistä pois. Kenraalin katse pysyi kuitenkin lattialla yhä pyörivissä papereissa, joita toisella kädellä hapuiltiin sievään nippuun polvistuneen miehen eteen.
”Ei sinun tarvitse sotkujani siivota…”, olivat ainoat sanat jotka mies sillä hetkellä suustaan ulos sai. Suu avautui heti uudestaan kuin sanomaan jotain, paladiinin painaessa turpansa kuitenkin kiinni hetimiten. Ei hän oikeastaan tiennyt mitä olisi Lilylle voinut enää sanoa, kaikki vaan tuntui niin kovin ahdistavalta ja oudolta tässä asiayhteydessä. Prinsessan olisi vain pitänyt mennä miehen kehotuksen myötä, jotta Noel olisi voinut hukuttaa ajatuksensa alkoholiin, mutta siinä tuo punapää yhä oli.

Sen kummempia juttelematta, Noel keräsi harvinaisen rivakkaan tahtiin laput ja läpyskät ylös huoneensa lattialta ja heitti ne sitten huolimattomasti pöydälleen. Paperit lähtivät heti luisumaan tietty kovin huterasta kasastaan, levähtäen pöydän kantta pitkin leveästi. Temppeliherra vain huokaisi hiljaa näkyä katsoessaan, kääntyen sitten viimein paremmin Lilyn puoleen.
”Ilmeisesti et ole kertonut kenellekään puolisosi kummallisista tavoista?”, temppeliherra tiedusteli, välittämättä siitä jos kysymyksensä oli mahdollisesti ollut huonoon paikkaan sijoitettu tai tökerö.


//Crimsoneitten oikea lajike on riesamörriäinen, mutta Crimsonit on huomattavasti kehittyneempiä niistä, kun viinistä ja juustosta tykkäävät. Vois kyllä olla entinen peti kyllä, sen jälkeen nukuttaiskin lattianrajassa (---D VIHJAILEVAT PLAYLISTIT 5/5//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2014, 17:32

Muutaman paperin Lily ehättikin nippuun keräillä, ennen kuin Noel kävi hänen viereensä polvistumaan. Temppeliherran kosketus sai siniverisen hätkähtämään pienesti, pyrkimään kosketuksen alta pois, mutta samalla koitti olla näyttämättä moista reaktiomaista vetäytymistä kovinkaan näkyvästi. Lily ei pitänyt siitä, että hänen käsivarsiinsa, selkäänsä tai hartioihin koskettiin... Sattuneista syistä. Katse kuitenkin kääntyi viereen polvistuneen miehen puoleen, Lilyn hymähtäessä pienesti, Noelin poimiessa paperit hänen käsistään.
"Ei yleensä tarvitsekaan..." Siniverinen naurahti pienesti, hillitysti, Noelin huomauttaessa ettei hänen tarvinnut sotkujaan siivoilla. Tottahan se oli, harvemmin prinsessa mitään itse joutui siivoamaan, ellei niin päättänyt tehdä vapaasta tahdostaan. Aina oli joku kyllä siivoamassa naisen jälkiä, minne ikinä tuo menikään. Mutta juuri nyt jälkien siivoamatta jättäminen kuulosti kovin... Ilkeältä. Hän oli itse, tahallaan tämän aiheuttanut ja ei tuntunut oikealta jättää siivoamista temppeliherran tehtäväksi. Lilyn raivonpuuskan syytähän tämä oli.

Lily kuitenkin nousi ylös, seuraillen, kuinka Noel kävi laskemaan paperit pöydälle, jossa ne kuitenkin levisivät nätistä nipusta pitkin pöydän pintaa. Noelin kysymyksen myötä huoneeseen laskeutui hetkeksi hiljaisuus, Lilyn kääntäessä katseensa poispäin temppeliherrasta.
"En..." Prinsessa vastasi lopulta, käydessään kävelemään Noelin pöydän viereen ja nojautui vasten sitä "Eikä kenenkään tarvitse tietääkään".
"Jostain syystä ne, jotka tietävät, katoavat kummallisesti kuin tuhka tuuleen, elleivät ole hänen ystäviään..." Hitaasti katse kävi nousemaan takaisin Noelin puoleen "... Piti siis varmistaa, että sinä olet vielä hovissa.. ja elossa".
"Mutta ilmeisesti Hans ei ole ainoa, jolla on salaisuuksia..." Merkittäväksi muuttunut katse tuijotti nyt Noelia, Lilyn viitaten aikaisempaan tapahtumaan.


// Jos Crimsonit on riesamörriäisiä, Aksut on sitten megamulkkuja. En varmana nukkuisi lattialla, nukkuisin Jaakon päällä. Niin, mieti nyt tarkkaan hypitkö sängyllä. 5/5 INDEED //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Heinä 2014, 02:38

Hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Temppeliherra ehti jo miettiä, että oli todellakin kysynyt jotain sopimatonta – mitä oli saattanutkin tehdä siitä huolimatta – kun Lily sitten ehätti miehelle vastaamaan. Ei. Prinsessa ei ollut mennyt lavertelemaan Blackista, mikä sinällään kuulosti kenraalin korvaan huolestuttavalta, hänen tietäessä nyt millainen prinsessan puoliso oli ja millaisiin tapoihin velholla oli taipumusta. Noelia ei yksin kalvanut pieni huolestuneisuus punapään puolesta, vaan myös pelko siitä, miten Blackin huonompi puoli oli kirjaimellisesti uhannut satuttavansa myös Lilyä, mikäli temppeliherra olisi vielä lähempää tuttavuutta osoittamassa oppilaansa puoleen.
”Niin vähän uumoilinkin”, paladiini kävi välistä kommentoimaan prinsessan sanoja lähinnä itselleen.

Palavan oranssikatse tarkkaili Lilyä, tuon jatkaessa vielä puhettaan siitä miten oli halunnut varmistua siitä että opettajansa oli yhä elossa. Noelin mielestä nainen huolehti jo aivan liikaa hänen peräänsä, mutta mies vain tyytyi hymähtämään hieman huvittuneena siniverisen sanoihin peittääkseen todelliset mietteensä. Kenraali osasi pitää itsestään ennen kaikkea huolen jos mitään, ja arpinaama oli taas saattanut todistaa pystyvänsä velhojakin nitistämään jos vain halusi. Tosin olihan kyseiseen ollut osallisena myös kirottu puolensa, jonka punapääkin kävi nyt ottamaan puheeksi uudestaan..
Sillä silmänräpäyksellä temppeliherra muuttui kovin vaisuksi ja vaikeaksi. Noel olisi mielellään voinut sivuuttaa tämän aiheen kokonaan, sillä asian pelkkä ajatteleminen teki tavallisesti pahaa ja sai miehen näkemään ja kuulemaan omiaan. Nytkin paladiini oli varma, että jokin tuijotti takaraivoaan syyllistäen, jos hän menisi suunsa asian suhteen avaamaan. Temppeliherra hieraisi partaansa, miettien mitä nyt Lilylle voisi itsestään muka kertoa. Kaikki mitä muut Noelista tiesivät, olivat pääasiassa että partanaama oli kenraali, opettaja, ja lämminsydäminen mies. Ei kukaan hänen kirotusta puolestaan tiennyt! Paitsi Scarlingtonin pentueen isä, jolle Noel oli salaisuutensa suonut ja hyväksynnän olemassaololleen saanut…

”Olisi varmasti taas äskettäisten tapahtumien varjolla väärin kieltää tuo väite”, temppeliritari kävi mainitsemaan vaikeana, laatien jo pakosuunnitelmaa päässään, joka tekisi tästä hänelle siedettävämmän kokemuksen jos Lily äityisi kyselemään lisää.
”… en haluaisi puhua siitä”, mies töksäytti, palavanoranssin katseenkin lähtiessä harhailemaan jo aivan jonnekin muualle, poispäin Lilystä. Kenraalin katse siirtyi jälleen tutun lipaston puoleen, jonne askeleetkin miehen veivät. Matkalla Noel nappasi pöytänsä reunalle jääneen lasinsa, joka kaikkien onneksi ei ollut Lilyn suutahtamisen myötä tippunut lattialle, ja kaivoi viskipullonsa viimein lipaston laatikosta esille. Lasi käytiin täyttämään aivan piripintaan, miehen ottaessa heti rauhoittava ryyppy kurkustaan alas.


//Lajikkeet on meilläkin (----DDD Jaakko nukkuu lattialla mielellään. On helppo vaan nostaa koivet ylös ja antaa selän lepää sit siinä. Tyynytkin vaan menee rikki kun se sarvensa petiin raahaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Heinä 2014, 02:57

Maltillisesti siniverinen odotti, että temppeliherra kävisi vastaamaan jotain hänen esittämään toteamukseen. Olihan se ymmärrettävää, jos Noel ei siitä haluaisi puhua, mutta kun asiaan oli nyt aasinsillan kautta päästy, ei Lily olisi halunnut jättää asiaa sikseenkään. Tuskin tulisi toista tilaisuutta puhua asiasta jos sen nyt jättäisi täysin unholaan. Tosin, Lilyllä oli kokemusta salaisuuksia omaavien henkilöiden suhteen, nuo harvoin kertoivat kaikkea kerralla vaan mieluummin silloin tällöin jotain ja vain, jos olivat valmiita. Varsinkin, jos kyseinen salaisuus oli tavalla tai toisella negatiivinen.
Pieni hymähdys karkasi ilmoille temppeliherran todetessa, että olisi väärin kieltää prinsessan väite sen perusteella, mitä äsken oli tapahtunut. Tottahan tuo oli, ei sitä joka päivä alkanut mies muuttamaan kirjaimellisesti olemustaan vain, koska suuttui. Pienessä hymyssä ollut suu kuitenkin vääntyi mutrulle, Noelin todetessa, ettei hän haluaisi puhua äskeisestä.

Katse seurasi, kuinka Noel kävi lasinsa kera kävelemään lipastolle, josta kaivoi esiin lisää ilolientä. Näytti se näemmä temppeliherrallekin kelpaavan, mutta tapansa kullakin. Oli moiset liemet Lilyn isällekin maistuneet, joten mikä prinsessa oli tuomitsemaan.
"... Mistä sitten haluaisit puhua?" Lily kävi kysäisemään, samalla kun kädet nousivat pörröttämään pienesti jo jokseenkin kuivuneita hiuksia, siirrellen hiuskiehkuroita samalla pois kasvoilta "Äskeistä on... Todella vaikea sivuuttaa".
"Enkä minä ole lähdössä mihinkään, vieläkään. Ulkonakin sataa kaatamalla, juuri sain marssittua tänne, en todellakaan lähde uudestaan sateeseen... Tai mene istumaan sotilaiden kanssa taukotiloihin omaksi ilokseni" Pieni, jokseenkin huvittunut hymähdys seurasi viimeistä toteamusta, Lilyn kyllä tietäen millaisessa seurassa hän ei viihtynyt ollenkaan.
"Joten sinä saat pitää minulle seuraa, kunnes päätän poistua..."


// (---D Kyllä. Jaakko perkele oletpa vaatimaton. Toisin kuin sinä, tykkäisin pehmeästä pedistä ja tyynystä. Ja peitosta. En voi kääriytyä jalkakarvoihisi, jos päälläsi nukun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Heinä 2014, 03:30

Tummasta lasista puhallettu pullo jätettiin lipaston päälle lepäämään, kenraalin luopuessa sen turhasta piilottelusta. Hänhän litki mitä mielensä teki omissa tiloissaan, jos häneltä kysyttiin! Edes siniverin seura ei estäisi paladiinia, jolle alkoholilla itsensä myrkyttämisestä oli tullut jo lähinnä joka iltainen tapa päästä sellaiseen tilaan, että mies saattoi aloilleen toisinaan rauhoittua.
Mutta kuten Noel oli taas epäillyt, ei punapää jättänyt asiaansa sikseen. Aivan kuin nuori nainen olisi suorastaan janonnut saada tietää temppeliherran kierosta puolesta, punatukkaisen tehdessä harvinaisen selväksi ettei olisi kenraalin luota poistumasta edes alas muiden sotilaiden kanssa iltaa istumaan. Kyllähän temppeliherran olisi pitänyt tämä jo arvata, kun prinsessasta oli kyse ja hän sentään oppilaitaan jossain määrin myös tunsi.
”Mikäpä minä olen sinua kieltämään sitten”, paladiini totesi harmistuneena, käydessään laskemaan ahterinsa läheiselle tummasti verhoillulle divaanimaiselle istuimelle. Kenraali kävi kirjaimellisesti röhnöttämään sijoillansa, ottaen puolimakaavan mukavan asennon ja heittäen tyynyn niskansa taakse tuolin käsinojaa vasten.

”Isäsi oli ainoa joka aikoinaan tiesi”, arpinaama palasi takaisin Lilyn aloittamaan aiheeseen, vaikka nainen olikin ehdottanut puhumista jostain muusta. Noel oli huono puhuja. Huono keksimään aiheita etenkin tällaisessa seurassa. Sotilaiden ja toisten kenraalien kanssa puhe tietty onnistui, kun tiesi mistä leuoillaan jauhaa, mutta nyt kun hän oli taas kahden prinsessan kanssa, Noel ei tiennyt miten päin edes olla!
”Mutta nyt näyttää siltä että salaisuuteni leviää kuin kulovalkea hovin keskuudessa sitä tahtomattani…”, kenraali kirjaimellisesti ärähti ja otti sitten pitkän kulauksen lasistaan. Hän oli tämän ansainnut, tai niin temppeliritari halusi itselleen ainakin uskotella.


//Jaakko on vähän tommonen. Tyytyy vähään vaikka oikeasti saisi kaiken mitä haluaisi vähän kun Aranilta ruinais (--D Ja Aranhan antais. IF YA KNOW WHAT I MEAN ÄÄHÄHÄHÄ. Noni, taas mentiin tähän..//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mitä sinä nyt teit || Crim!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Heinä 2014, 03:54

Noel ei käynyt hätyyttelemään prinsessaa pois, saatikka koittanut keksiä mitään muuta puhuttavaa. Ehkä se oli hyvä, ehkä ei, Lily kuitenkin halusi tietää lisää. Jokseenkin paladin vaikutti kuitenkin vastahakoiselta kertomaan sen enempää tilanteestaan. Kai se oli ymmärrettävää, ottaen huomioon, ettei kukaan ilmeisesti tiennyt tästä... Toisesta puolesta, jos niin saattoi sanoa. Moiset tiedot kyllä levisivät äkkiä hovissa, varsinkin näinä aikoina, jos ylimääräiset sattuivat niistä tietämään. Jokainen taito haluttiin hyödyntää sodassa haltioita vastaan tai sitten vastaavasti vetää moisista taidoista porukkaa hirteen... Se riippui täysin siitä, miten taidon omistaja suhtautui voimiensa hyväksikäyttöön...
Katse kävi seurailemaan, kuinka Noel kävi rötkähtämään divaanille sen pahemmin välittämättä etiketistä, vaikka siniverinen paikalla oli. Toisaalta, eipä Lilykään moisesta välittänyt, nyt kun kahden temppeliherran kanssa oli. Ja olihan prinsessa kutsumatta tänne rynnännyt, eikä suostunut lähtemään, joten kai se oli ymmärrettävää jos toinen otti omia vapauksia Scarlingtonin seurassa. Eihän se soveliasta ollut, mutta tässä tapauksessa Lily oli valmis katsomaan sormiensa läpi.

Noel kävi kertomaan Haraldin olleen ainoa, joka paladiinin taidoista - tai kirouksesta...? - tiesi, eikä edesmennyt kuningas ilmeisesti ollut tietoaan muille jakanut. Nyt kuitenkin Noel kävi toteamaan salaisuutensa leviävän kulovalkean tavoin, vasten temppeliherran omaa tahtoa. Lily kävi hymähtämään pienesti, samalla kun irrottautui nojailemasta pöytään ja lähti rauhallisin askelin lähestymään vanhempaansa.
"Leviää vai?" Katse pysyi tiiviisti ryypyn ottaneessa kenraalissa, siniverisen pysähtyessä divaanin eteen "Ilmeisesti vain minä ja Hans tiedämme..."
"Joten... Hans ei kerro mitään... Korkeintaan sinua kiusaa sillä tiedolla, että voisi kertoa eteen päin. Mutta hänellä ei ole varaa mennä levittelemään moisia tietoja kenestäkään, etteivät vain omat salaisuutensa leviäisi" Lily kävi kertomaan, samalla kun toinen kulma kävi kohoamaan pienesti "Ja minun kohdalla sinun täytyy vain... pyytää nätisti. Osaan kyllä pitää salaisuuksia".


// Jaakko kerpele. AND OH I KNOW WHAT YOU MEWAN AHAHAHAH noni nyt nyt NYT. Täällä taas. Ympäri käydään, yhteen tullaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron