Kirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 00:42
Lilyn huulet hipoivat turhan läheltä, arpinaamaisen käydessä jo yrittämään näyttäistä pehmeistä huulista hellästi, virnistäen pienesti. Hänellä oli lupa. Ja sen luvan temppelilherra tulisi käyttämään varsin huolellisesti hyväkseen. Jalkalukossa prinsessaa yhä seinää vasten kannatteleva mies tunsi jo kiihkonsa herättelevän jotain alempanakin Lilyn keinumisen myötä, eikä Noel häpeillyt millään tavalla näyttävänsä halujaan toiselle. Taisi kaksikon toinenkin osapuoli olla himosta sekaisin, siniverin huomauttaessa ääneenkin ettei hänen malttinsa venynyt Noelin tapaan yhtä näppärästi tietyissä tilanteissa.
Paladiini hymähti hiljaa, nuoremman huulien painautuessa lopultakin vasten kirotun miehen huulia. Aluksi vain nopeasti, sitten vaatimammin. Temppeliherran silmät painuivat kiinni siksi pieneksi hetkeksi, kenraalin suudellessa prinsessaa kiihkoten, joka arpinaamaista sillä hetkellä eteenpäin veikin kovin varmasti.
Lilyn selkä irrotettiin seinästä, suudelman yhä jatkuessa, mutta askelten käydessä viimein viemään kohden sänkyä. Noel joutui raottamaan sen verran silmiänsä, että näki ettei prinsessaa suottu mihinkään törmännyt – tuskinpa se kovin mukavalta olisi tuntunut, saati sitten jos iso mies olisi käynyt jaloissaan kompastumaan tuolin jalkaan tai vastaavaan. Siniverinen saatettiin kuitenkin yllättävänkin pehmeälle sängylle, johon tuo laskettiin aluksi varovasti alas. Noel pakotti Lilyä paremmin selälleen toisella kädellään, samalla kun avittu toisella saappaansa pois jaloistaan. Ne olivat vain tiellä, ja sitä paitsi olisivat sotkeneet kuitenkin lakanoita enemmän tai vähemmän, jos niiden pohjassa sattuisi jotain olemaan. Sohvalle kenraali saattoi kyllä kenkänsä nostaa, mutta ei sentään sängylleen...
Noel halusi tätä. Lily halusi tätä. Kiellettyä rakkautta ja sen jakamista keskenään, salassa muilta. Vaikka miten olisi halunnutkin kiirehtiä, pyrki temppeliritari olemaan harvinaisen kiusoitteleva tapaus, edeten hitain ja varmoin liikkein Lilyn kanssa sitä kohti, mitä tässä oltiin tavoittelemassa. Malttamattomasti nostellen prinsessan helmoja, suoden naiselle vaativaa huomiota, samalla omaa vyötänsä availlen miehuuden jo ilmoittaessa, ettei kauaa enää housujen ahtaassa etumuksessa haluaisi tälläisenään olla, Noel antoi halujensa viedä, ja antoi itselleen luvan lähteä tavoittelemaan omaa kliimaksiaan...
---
Hyvällä oli kuitenkin tavallisesti tapana loppua aikanaan. Niin tämäkin kerta Lilyn kanssa alkoi hiljalleen olla ohi, kaksikon levätessä kenraalin työhuoneen sängynpeitteillä vieretysten. Temppeliherralla ei ollut paitoja enää päällänsä, vatsalla olleen harsonkin eksyttyä jonnekin huoneen lattialle kaikessa siinä tohinassa, samoin muidenkin vaatekappaleiden jotka arpinaamaista olivat vielä joku tovi sitten verhonneet. Kokeneen ja monta taistelua nähneet paladiinin kroppa ei kaikkine arpineenkaan ollut huonoa katseltavaa kuitenkaan, ei ollenkaan.
Noel oli kaikinpuolin tyytyväisenoloinen. Häpeilemätön. Hetken selällään peittoon puoliksi piiloutunut temppeliritari kävi kuitenkin viimein laskemaan katseensa punatukkaisen puoleen, hymähtäen pienesti sievää näkyä vieressään.
”En edes muista milloin se olisi ollut näin villiä...”.
//OI KYLLÄ! KIERROS KAIKILLE! Paitsi Noelille, senkin viskikurppa. Lily nyt hillitsee himonsa ja jättää ne lasipullot rauhaan. Käy vielä vahinko ja pipi >8 //