Kirjoittaja suskari » 04 Loka 2014, 21:33
Jack loi isännällisen ymmärtäväisen hymyn prinsessalle, kun nainen kävi hyväksymään miehen anteeksi pyynnöt muutama minuuttia sitten tapahtunutta kohtaan, joka sittemmin muuttui hieman yllättyneeksi kun prinsessa nojautui lähemmäs Jackiä ja kuiskasi miehen korvaan sanat, jättäen hieman hyvällä tavalla hölmistyneen miehen seisomaan paikoillensa. Tässä vaiheessa Jack sai varmistuksensa sille että hänellä oli arvoa prinsessan silmissä enemmänkin kuin mies oli ajatellut, joka saattaisi jo itsessään olla hyvä aihe alkaa hehkuttamaan ja keräämään lisää suosiota naiselta itselleen, nostaakseen asemaansa. Jack ei kuitenkaan aikonut niin tehdä vaan aikoi pysyä matalana ja nöyränä ystävänä prinsessalle, ei hän nähnyt syytä alkaa kerjäämään prinsessan suosiota sen enempää mitä hänellä nyt olisi. Lisäksi hyvä pieni väli olisi vain hyväksi, kerta Jack tiesi padotut tunteensa prinsessaa kohtaan. Liian läheinen suhde voisi olla haitaksi heille molemmille.
"Todella hyvin, vaikka ensinmäisinä viikkoina minua hieman vierastettiin... tai sitä mitä olen." Jack kävi myöntämään prinsessalle kun tuo uteli oliko Jack sopeutunut jo sotilastupaan ja sen elämään. Oli, tietenkin, ei Jack mikään tumpelo ja aikaan saamaton nurkassa itkijä. Ainostaan sotilastuvan sotilaat olivat aluksi vierastaneet friikille haiskahtavaa miestä, jonka näkikin miehen toisesta mustasta terävä kyntisestä kädestä, ja olivat syrjineet Jackiä muutaman ensinmäisen päivän, mutta nopeasti tilanne oli korjautunut ja Jack oli saannut jopa vakituisia työtovereita tänä aikana. Tietysti oli niitä sitkeitä jotka eivät vieläkään hyväksyneet "puoli friikkiä" ihmisten sotilastupaan, mutta korkea-arvoiset löivät tälläiset kuriin nopeasti.
"Minulla ei ole pakkomiellettä hankkiutua ongelmiin, teidän korkeutenne. Enkä näe miksi sellaista tekisin." Jack suorastaan vältteli tälläisiä ja sopi mielummin tilanteet puhumalla mitä nyrkeillä, jos se vain oli mahdollista. Ja lyöjähän se olisi joka joutuisi aina vastuuseen, ei se joka olisi nyrkin alla.
"Mutta olitte ilmeisesti harjoittelemassa, tahtoisitteko seuraa? Tietenkin ymmärrän jos haluatte olla itseksenne." Jack kysyi kohteliaasti prinsessalta, palaten siihen mitä hän oli aikasemmin jo kysynyt räjähdys alttiilta naiselta. Hän oli itsekkin tullut tänne harjoittelemaan, kuten prinsessakin, joten Jack ei nähnyt mitään estettä sille mikseivät he voisi tehdä sitä yhdessä. Jackin yllätykseksi prinsessa jopa suostui nyt miehen pyyntöön, jolloin aseet otettiin esille..
*****
Kalma oli saannut nopeasti loitsija kaksikon kiinni, eikä voinnut olla sisäisesti hymyilemättä sille kuinka innoissaan Edna oli päästessään harjoittelmaan pitkän tauon jälkeen, kun oli ollut vielä lastaan odottava. Nyt kun lapsi oli maailmassa, nyt vain Helgan hoidettavissa, sai Ednakin olla vapaampi toimissaan ja jatkaa taas opintojaan entiseen malliin. Kuin ekaluokkalainen joka oli matkalla ensinmäistä kertaa kouluun.
"Hienoa, mutta älä kuitenkaan liikaa yritä, en haluaisi saada palovammoja." Kalma totesi vitsaillen Ednalle katsoen naista hieman merkittävästi. Hän oli kerrankin vapaalla ja haluaisi kerrankin viettää sen ilman haavoja ja sattumia, joita oli viime aikoina tullut hyvin mukavasti niin työreissuilta kuin hieman muualtakin.
Blackin viedessä kaksikkoa surkeaa kuin surkeamman sään läpi, alkoi maisemat muuttumaan aavekoiran osalta tutummiksi. ei Kalma ensinmäistä kertaa matkannut harjoitussaleille. Kalma katsoi Blackiä vuorostaan.
"Olisin minä voinnut miedät tänne meidät tuoda." Kalma tokaisi vain ollakseen kapina persoona yhdessä Ednan kanssa velhon ideaa kävellä tihkusateen ja tuulen läpi tänne asti pimeällä. Mikä ei oikeasti sinänsä aavekoiraa haitannut, olihan tuo kotiinkin välillä palannut kuin.. no uitettu koira. Mutta silloin syyt olivat aivan toisia! Nyt oli kyse vain velhon päähänpistosta.
Sotilastuville saavuttuaan Kalma, laski kosteaksi muuttuneen huppunsa alas ja asteli reippain askelin, riisuen samalla jo takkiaan yltään, kohden saleja kun siellä oli muitakin henkilöitä, hyvin tuttuja sellaisia ja toinen niistä sai Kalman kohdalla verenpaineen nousemaan pilviin asti, senkin lisäksi että aavekoira laski prinsessan olevan vaarassa. Eihän Kalma mitenkään voinnut tietää lähipäivien tapahtumista, tai Jackin ja prinsessa Lilyn suhteesta toisiinsa, joten Jack laskettiin uhkaksi. Kalma vain tiputti takkinsa lattialle katseen ollessa nauliintuneena tuomittuun sieluun kuin haukka saaliiseensa ja ennenkuin kukaan ehti tekemään tai sanomaan mitään oli Kalma Jackin kimpussa.. Jack kyllä ehti huomata taaksensa ilmestyneen aavekoiran, mutta miehen nopeus ei vain ollut tarvittava kun sai tuntea nyrkin iskun vasten suojaamattomia kasvojaan, saaden Jackin kaatumaan komeassa kaaraessa kyljelleen maahan poskessa verestävä jälki iskusta, päässäkin pyörien hetken aikaa linnunpoikia. Aseetkin olivat pudonneet varomattoman miehen käsistä. Kalma puolestaan oli todella ylpeä teostaan, luulihan Kalma puolustavansa prinsessaa tältä saastaiselta hirviltä, eikä näin armoa annettu, kun Jack vielä selvitti päätään iskusta käveli Kalma reippain askelin Jackin luokse, jääden seisomaan tuon ylle ja tarrasi tuon jaloista kiinni ja heitti miehen kuin moukarin konsanaan pitkin harjoitussalin kivisiä lattioita, joita pitkin mies pyöri ja raahautui useamman metrin. Miehen yllä oleva haarniska onneksi suojasi suurimmalta asfaltti ihottumalta ja ruhjeilta.
Jack kirosi hiljaa ääneen kielellä, jonka vain Kalma pystyi tunnistamaan kaikista salissa olevista henkilöistä, ja nousi ylös kiviseltä lattialta katsoen Kalmaa silmät hohtaen punaisina. Oli rakilla otsaa! Jack oli käymässä sanomaan pari valittua sanaa aavekoiralle, joka kuitenkin jo hyökkäsi päälle. Tällä kertaa Jack oli varautuneempi, ojensi kätensä ja kutsui toisen aseistaan käteensä, tällä kertaa hieman onnistuneemmin kuin aikaisemmin, ja viilsi sillä kohden Kalman herkkää paljasta vatsaa, yllä oleva paitaan ja sen alla olevaan T-paitaan tuli viilto jälki kuten lievä muotoinen kapea viilto aavekoiran vatsaan. Verta ei tullut, mutta se oli riittävä varoitus Kalmalle olla varovaisempi, hänellä ei ollut haarniskaa eikä juurikaan aseita millä puolustautua ja suojata itseään. Kalma otti etäisyyttä Jackistä, joka katsoi Kalmaa harvinaisen kuin myrkyn nielleenä, ja hetkeä myöhemmin Jack oli jälleen petomuotoinen. Vaatteet eivät revenneet, eikä haarniska puristanut miestä hengiltä vaan antoi periksi muodonmuutokselle antaen Jackille enemmän suojaa tässä muodossa kuin tavallisesti. Jackin kasvoille levisi varoittava hymy, ja olihan Kalman ilme näkemisen arvoinen. Aavekoira parka oli mennyt täysin lukkoon muutoksesta.. tiesihän koira jo valmiiksi ettei tuolla ollut taitoa vastata tähän muotoon mitenkään ja sen varaan Jack varasi. Ihmismuodossaan hän olisi vain altavastaajan asemassa vaikka mitä tekisi, hänen taitonsa ei vielä riittänyt kokenutta aavekoiraa vastaan. Kalma kun kykeni paljain käsin tappamaan ihmisen.
Jack ei antanut Kalmalle aikaa toipua pienestä jumittamisestaan vaan iski nyrkkinsä Kalman vatsaan aavekoiran vain pihahtaessa kivusta ja pidätteli oksennustaan, jolloin Jack oli tarraamassa Kalmaa hiuksista kun tuo katosi.. Jack etsi koiraa katseellaan käännellen päätään, mutta arvasi Kalman ilmestys paikan väärin: Kalma ilmestyi samaan kohtaan missä oli ollutkin, nappasi kevyesti Jackin kädestä kiinni jolloin kumpikin osapuoli katosi ja seuraava ilmestyminen oli korkealla katon rajassa fataalissa putoamis korkeudella. Jack yritti korjata tilannetta tietenkin teleporttaamalla alas takaisin, mutta Kalma sinnikkäästi vei kaksikon aina ylös ja tämä toistui useammin kuin kerran, kun Kalma sai tarpeekseen karusellista ja potkasi petoa korkealla ilmassa päähän, saaden Jackin hetkellisesti miettimään muita asioita kuin lähestyvä lattia allaan samalla kun Jackin petomuoto vaistyi pois tajunnan kurkkiessa rajamailla. Kalma taas sai tilaisuutensa ottaa miehestä paremmin kiinni pehmentäkseen oman laskunsa Jackin ruumiilla. Tai no niin Kalma oli suunnitellut, mutta Kalma ei ollut ottanut huomioon sitä ettei hänen iskunsa riittäisi kerralla tainnuttamaan kunnolla puolet suurempaa petoa, ehkä Kalma olisi onnistunut jos olisi Jackiä ihmisenä iskenyt, ja sain nyt tajuta Jackin virkoavan iskusta.
"Huomenta ja hyvää yötä.." Kalma tokaisi vielä tokkuraiselle miehelle allaan, joka katsoi ensin kysyvänä aavekoiraa ja tajusi sekunnin murto-osaa myöhemmin olevansa vain muutamien metrien päästä kuolemasta. Jack toimi sillä sekunnilla ja teleporttasi vain jonnekkin lähemmäs lattian tasoa, pudoten huomattavasti turvallisemmalta korkeudelta lattialle aavekoira päällään pitämässä rautaisessa otteessaan.
"Olet sinä sitkeä paskainen.." Kalma sähisi hampaiden välistä kaksikon yhteiselle kotimaansa kielellä ja sai todistaa kuinka Jack yritti muuttua hänen allaan, jälleen. Kalma murahti paljastaen hampaansa tarkoituksenaan iskeä ne miehen niskaan ennen lopullista muutosta.