Aidot viskikurpat || Crim


Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 5:26

Aidot viskikurpat || Crim

Jatkoa

Constantine


Sen enempää ei kuningas enää uutta eliittiä pidätellyt vaan kun päivänjatkot oli toivotettu, antoi Henry Noelin poistua toimittamaan omaa virkaansa. Nuorempi mies puolestaan teki kuten oli luvannut, käyden ilmoittamaan tarpeellisille uudesta eliitistä....


Illan tullen oli se sana myös levinnyt hovissa kuin kulovalkea. Kaikki olivat kuulleet tavalla tai toisella uusimmasta eliitistä, jokaisen vaikuttaen olevan yllättävänkin tyytyväinen kuninkaan valintaan. Löytyihän niitäkin, jotka tätä päätöstä eivät kannattaneet lainkaan - kuten esimerkiksi kuninkaan velho.... - mutta negatiiviset reaktiot olivat harvassa tai ne pidettiin piilossa. Kovin moni myös halusi päästä onnittelemaan uutta eliittiä, piti Artania siitä tai ei.
Yksi näistä onnittelijoista oli itse suorasanaisin eliitti. Constantine oli ollut hovissa työnsä johdosta kun sana oli alkanut leviämään. Olihan hän aikaisemminkin tästä päätöksestä keskustellut kuninkaan kanssa - poika kun jostain syystä oli halunnut kysyä hänen mielipidettään asiaan - mutta ei Fritz silloin ollut tietoinen mihin päätökseen kuningas olisi tullut. Nyt se kuitenkin oli selvää, kuningas oli nimennyt neljännen eliittinsä. Constantine piti tästä valinnasta. Temppeliherrat olivat aina hyvä valinta - olihan edesmenneissäkin eliiteissä moisia - ja uskon kanssa riehuvat omasivat yleensä harvinaisen miellyttäviä mielipiteitä taruolennoista. Constantine ei tuntenut Noelia pahemmin, mutta oli kuullut, ettei tuokaan kovin suopeasti taruolentoihin suhtautunut. Täydellistä! Kuninkaan viimeksi nimittämä eliitti, Gallus, ei ollut Fritzin mieleen yhtään, hehän olivat ottaneet yhteenkin jo, mutta Noelin myötä alkoi Fritzin toivo kuninkaan suhteen jälleen nousta.

Jahka tehtäviltään ehätti, kävi tummiin pukeutunut, merimiestakkinen kenraali suuntaamaan kohden sotilastupia, joilla kenraali Artania kuulemma lymyili paraikaa. Kaikki tekivät nätisti tietä järkälemäiselle eliitille, lohikäärmeentappajan lopsiessa kovinkin määrätietoisesti tupien käytävillä. Kauaa ei Arataniaa tarvinnut etsiä, kun uusin eliitti löytyi oleskelutilasta muutaman muun seurasta.
"Sinä perkele!" Constantine kävi kirjaimellisesti huudahtamaan, saaden heikkohermoisimmat hyppäämään niiltä sijoiltaan pystyyn "Kuulin uutiset! Täällä sinä vain istut ties mitä räpeltämässä?!"
"Eihän sellainen peli vetele, Artania hyvä" Isompi mies kävi taputtelemaan uutta kenraalia yläselkään, kovinkin tuttavallisen oloisesti "Me lähdemme nyt juhlimaan tätä nimitystä!".



// Noel tykkää vaan niin. NIIN. Ei kelpaa naiset jotka makaa vaan alla ku kuolleet lahnat. Pitää olla tommonen kauhee painikaveri joka puree. eikun. CONSTAN HARRASTUKSET EIVÄT OLE NIIN KOVIN ERIKOISIA. Niin oikeesti se tosiaan harrastaa sitä pitsinnypläämistä. Sinne se menee aina marttakerhoon mukaan neulomaan ja juomaan teetä. TÖHNÄÄÄÄÄÄÄ. Gerald perkele. PURJOT PERKELE. NYT TAAS RAUHOTUTAAN EHKÄ KOHTA EI IKINÄ KELLO HEI //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 5:53

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Kun Noel oli kuninkaan luota poistunut, ja saanut hetkeksi hengähtää ja sulatella asioita, oli silloin tällöin aina joku käynyt arpinaamaa onnittelemassa virkansa suhteen. Eihän se nyt niin ihmeellistä ollut… vai oliko? Olihan kuninkaalta puuttunut neljäs kenraalinsa ties miten kauan, joten kai oli aikakin saada noihin kyseisiin riveihin täydennystä. Silti, tämä koko soppa oli tullut niin yllättäen kenraali Artaniaa vastaan, ettei tuo ollut varsinaisesti vieläkään ehtinyt soppakauhaansa laskea lautaselle. Eihän hän mitään tällaista ollut ansainnut… Ainakaan näin omasta mielestään, mutta Noelilta ei taidettu kysyä…
Sen kummemmin kenellekään uudesta tittelistään mainiten, kenraali oli varsin vähin äänin palannut huolehtimaan aluksi tehtävistään ja sen jälkeen palannut sotilastuville, jossa varsinainen vastaanotto alkoikin. Moni oli ehättänyt jo kuulla taholta tai toiselta kenraalin ylennyksestä, ja nuo olivat hyvin avoimesta onnittelemassa Noelia kukin tavallaan. Pitkään kirottu saikin sotilaiden kanssa sanojaan vaihtaa, kunnes tuville otti tiensä löytääkseen myös eräs toinen eliittikenraaleista.

Constantine Fritz. Merimiestakkisen miehen ilmestyminen oleskelutilojen puolelle, ja kiinnittäen vastanimetyn eliitin huomion heti puoleensa. Siinä missä arpinaamainen kenraali otti huomatakseen tuon järkälemäisen lohikäärmeenlahtaajan, saivat useimmat kuitenkin säikähtää ja loikata sijoiltaan ylös, kun mies kävi suunsa avaamaan ja murjaisemaan sanansa ilmoille.

Noel ei tiennyt miten hänen tuli reagoida tähän.. seuraavaan yllättävään tekijään. Muut tuntuivat tekevän tilaa Constantinelle kun tuo lähemmäs tuli ja kävi taputtelemaan tuttavallisesti kenraali Artanian yläselkää, miehen vieläpä ilmoittaessa että vaati Noelin lähtevän uutta virkaansa juhlimaan. Juhlimaan kenraali Fritzin kanssa?! Oliko se nyt sitten sopivaa, kun hän ei miestä millään tavalla edes tuntenut!
”Niin, no…”, temppeliherra ehti todeta ihmettelevään sävyyn, pienen hymähdyksen myötä kuitenkin vain pysytellen hiljaa isomman miehen rinnalla. Ei hän tiennyt miten tässä nyt piti olla…
Oli kenraali kuinka valmissanainen ja sosiaalisuuteen kykenevä, sai kenraali Fritzin läsnäolo kuitenkin Noelin jonkinlaiseen lukkoon. Ehkäpä se alkoholi olisi tässä tapauksessa vapauttanut hieman arpikasvoista rajoistaan ja näin ollen merimiestakkisen ehdotus oli täysin varteenotettava. Noin myöhempääkin ajatellen.
”Jos sallit minun tarjoavan”, Noel kävi toista kulmaansa hieman kohottaen virnistämään Fritzille.


//Vähän pitää olla naisessa jytyä. Lahnat on pahitteeksi. Vähän niinku kahden kilon siika. Consta on niin martta. Teetä posliinimuista ja pikkuleipää tarjottimelta. Siellä ne kilpaa sitten virkkaa jotain nättiä niin, että jää Lily kokonaan kakkoseksi. Oikeesti Constan tarkotuksena oli vaan värvätä Noelkin niitten kerhoon. KELLO ON PALJON, AINA SE ON LIIKAA. RÖMPSÄT JA PORNOT VAIN PAKOTTAVAT MEITÄ YHÄ OLEMAAN HEREILLÄ, TÄMÄ EI LOPU KOSKAAAAAAN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 6:20

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Merkittävä, jokseenkin odottavan huvittunut katse tuijotti nuorempaa eliittiä Constantinen odottaessa mokoman vastaavan tarjoukseen. Kenraali oli tottunut ujosteluihin ja jopa selittelyihin, porukan yrittäessä keksiä keinoja kieltäytyä järkäleen tarjouksista, mutta harvoin kukaan oli suoraa käynyt kieltäytymään eliitin ehdottaessa mokomia.
Paksut kulmat kävivät kohoamaan pienesti Noelin virnuilevan ehdotuksen myötä, Fritzin räjähtäessä kuitenkin nauramaan harvinaisen nopeasti moisen kuultuaan. Myös paikalle valuneet Fritzin alaiset naureskelivat, kyllä he kenraalinsa tunsivat ja tiesivät mitä tästä seurasi.
"On sinullakin pokkaa" Fritz naureskeli pudistellen huvittuneena päätään "Tietenkään et tarjoa. Minä tarjoan! JA pojat lähtevät mukaan, kierros jos toinenkin lähikapakassa jokaiselle joka mukaan lähtee!" Tämän takia kenraalin alaisia oli paikalle lipunut, he tiesivät että luvassa oli ilmaista viinaa silloin kun kenraali päätti lähteä juhlimaan. Myös muutama muu oli heti lähdössä, jopa pari Artanian oppilasta näytti kutsusta innostuvan.
"Hae takkisi ja lähdetään. En kuuntele vastaväitteitä" Jälleen kerran uutta eliittiä taputeltiin selkään, jonka jälkeen Constantine lähti marssimaan ulos tuvilta odottamaan, että Noel seuraisi perässä, jahka valmis oli. Ne jotka mukaan halusivat, saisivat tulla, mutta kannatti pysytellä eliittien vauhdissa mukana.

Jahka Artania oli saatu mukaan - suosiolla tai väkisin - lähti askel viemään linnan muurien toiselle puolelle, läheiseen kapakkaan. Kapakka oli kovin suosittu sotilaiden keskuudessa, nimenomaan siksi, että se oli lähellä. Kaiken lisäksi alati ravaavat sotilaat pitivät hyvin taruolennot ja friikit poissa tästä kapakasta, mikä oli enemmän kuin mieluista Fritzille ja melko lailla kaikille jotka sotilastuvilla majailivat.
Kapakan henkilökunta oli jo tottunut vuosien varrella näkemään kenraali Fritzin kapakassa, joten eliitin näkeminen sai aikaan kovinkin riemukkaanhilpeän reaktion. Constantine ilmoitti syyn, miksi he näin suuremmalla porukalla olivat tulleet kapakkaan josta jo muutama muukin sotilastuvilta oli käymässä. Tietenkin Artaniaa käytiin myös kapakan toimesta onnittelemaan, isännän luvatessa yhden kierroksen ilmaiseksi koko sakille moisesta! Constantine myös ilmoitti että olisi vastuussa tämän illan juomista niiden suhteen, jotka olivat täällä maljaa nostamassa uudelle eliittikenraalille. Sehän kävi kapakan isännälle, tuolla kun oli hyviä kokemuksia Fritzin maksuista. Kenraali harvemmin joi piikkiin ja jos joi piikkiin, yleensä Fritz maksoi velkansa heti muutaman päivän sisään.

Alkoholi kävi virtaamaan jokaisen tilatessa milloin mitäkin, ensimmäiset tuopit kohotettiin yhdessä Artanian nimeen ja kumottiin sen sileän tien alas kurkusta. Lähes heti lähti myös käyntiin juomapeli jos toinenkin miesten kesken.
Constantine istutti Noelin tiskille, pyytäen isäntää tuomaan kenraalikaksikolle talon parasta viskiä. Piti Noel viskistä tai ei - sitähän Fritz ei tiennyt - sai tuo nyt luvan maistaa mokomaa jumalten juomaa.
"Olit kuulemma yllättynyt nimityksestäsi" Constantine aloitti nyt palaten jälleen puhuttelemaan eliittiä henkilökohtaisemmin "Ei sillä, itsekin aikanani moisesta yllätyn. Minä tosin yllätyin siitä, että kuningas sinut nimitti. En olisi siitä pojasta uskonut, mutta ehkä hänellä sittenkin on järkeä päässään" Fritzillä oli paha tapa puhua kuninkaasta jokseenkin vähättelevästi, suorasanaisesti, kutsuen yksijalkaista pojaksi.... Mutta Constantinen silmissä Henry olikin vielä poika, naiivi sellainen.
"Hyvän päätöksen hän kuitenkin teki" Kenraali kävi lisäämään kapakanisännän tuodessa täytetyt lasit - sekä pullon täyttöä varten - kenraali kaksikon eteen. Fritz nappasi oman lasinsa samantien käteensä, kohotti sitä pienesti uudelle kenraalille, ennen kuin kävi kovinkin ronskisti kaatamaan koko lasillisen alas kurkustaan kerralla. Hän oli iso mies, jolle normaali paukut olivat kovin mitättömiä. Hänen piti kitata vähän nopeampaan tahtiin, jos halusi yhtä humalaan, mitä pienemmät olisivat illan edetessä.


// Lahnat on, pitää olla tommonen taistelukala. Me and my battle tits eikun mitä. Consta on martta, pass it around. Menee kenraalilta kyllä maine >: Ehkä Noel vois myös liittyä tähän marttakerhoon. Sinne virkkaamaan rillit päässä <3 Sitten kaikki voi siellä ilosesti neuloa sukkia ja puhua mekoista ja lapsista. Eikun. TÄMÄ EI LOPU KOSKAAN OLEMME LIMBOSSA AUTTAKAA. Kyllä me vielä saadaan käännettyä tää unirytmi oikeeks... MUTTA TÄNÄÄN EI OLE SE PÄIVÄ //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 5:26

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Silmät pyörähtivät siromman kenraalin päässä, Fritzin räjähtäessä nauramaan. No, ainahan sitä sopi kokeilla jos joku olisi tarjoukseen suostunut, mutta pelkästään tuosta räkätyksestä päätellen temppeliherra oli aika varma, ettei Constantine suostuisi antaa uuden eliittikenraalin maksaa illan mahdollisia paukkuja. Ja sieltähän se varmistus asialle tulikin, huvittuneen miehen käydessä lupailemaan kierrosta jos toistakin kaikille mukaan lähtijöille. Noelista ei ollut kieltäytymään Fritzin kutsusta. Kyllä hänelle ilmainen viina kelpasi, ja mikä vielä parempaa, seurassa. Yksin nurkassa viinapullon kanssa muristen kun ei ollut niin miellyttävä konsepti sen jälkeen, kun sen oli toteuttanut jo turhan monta kertaa aikaisemmin.
Noel lähti kuitenkin hakemaan takkiansa yläkerrasta, samalla aikomuksenaan vaihtaa jotain rennompaa ylle. Virka-asun takki heitettiin syrjään sängylle, kenraalin vaihtaessa yllensä löysän punaisen paiden tummien ihonmyötäisten housujen kera, yksinkertaiset pitkävartiset saappaat ja valkea takki päälle koristamaan. Ei turhan arvokasta ja näyttävää, mutta muuten niin siististi pukeutuvalla kenraalilla ei tapana ollut julkisesti pukeutua huonosti.

Eipä Noelilla kestänyt urakkansa kanssa kuin hetki, jonka jälkeen eliittikaksikko lähti pienen porukan saattelemana läheiseen kapakkaan.
Henkilökunnan reaktiosta päätellen Constantine miehineen taisi käydä täällä useasti. Joskin oliko tuo nyt yllättävää, kun kyseessä oli yksi sotilaiden vakiokapakka. Tästä oli lyhyt matka takaisin tuville, eikä paikkaa noin muutenkaan oltu hinnoilla pilattu, kerta asiakasvirta oli peräti jatkuva.

Maljaa käytiin nostamaan uudelle eliittikenraalille, Noelin kykenemättä kiittämään toisten huomiota tarpeeksi. Ehkä jossain alitajunnassaan kenraali olisi halunnut viettää iltaansa yksin omissa oloissaan tyypilliseen tapaansa, mutta toihan tämä vaihtelua osakseen arpinaamaisen elämään. Hän ottaisi tästä illasta kaiken irti, vaikkei päällisin puolin hillitynoloinen paladiini sitä ulospäin näyttänytkään.
Pienen aloittelun jälkeen Constantine kuitenkin saattoi Noelin mukanaan kapakan tiskille, josta Fritz pyysi isäntää iskemään pöytään talon parasta viskiä, samalla lähtien tuumimaan miten oli kuullut uuden eliitin olevan yllättynyt nimityksestään. Noel naurahti rennosti ääneen noiden sanojen myötä, sanomatta kuitenkaan vielä mitään kun isäntä toi juoman ja lasit kaksikon eteen.
”Odotin kai jotain pahempaa, kun kuningas halusi puhua henkilökohtaisesti kanssani”, ei sitä joka päivä päässytkään monarkin kanssa turisemaan sillä tavalla, ”Ehkä osasyynä oli se että odotin jonkinlaista rangaistusta itselleni siitä kun saatoin kuninkaan sisaren sellaiseen vaaraan”, temppeliherra kävi vielä murjaisemaan, silmäillessään siinä viskilasinsa sisältöä arvioiden, kunnes mies lopulta kävi kippaamaan lasinsa sisällön lähes tyhjäksi kidastaan alas.


//Taistelurömpsä. Consta nyt perkele, miehisty sinä gorilla, tai muuten Noelkin nauraa sinulle, ennen kuin huomaa miten kivaa se virkkaus oikeastaan onkaan. KOSKAAN EI LOPU. NI! NIIIII! Ei älkää auttako, ei me oikeesti apua tarvita. Unirytmi on nössöille. Terveisin kohta alkava kouluviikko. MUTTA SIIHENPÄ NYT ON VIELÄ AIKAA, JOTEN ON VIELÄ PÄIVIÄ AIKAA PÄRISTÄ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 5:59

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Isompi kävi myhisemään huvittuneena Noelin todetessa odottaneensa jotain pahempaa, kun kuningas oli halunnut puhutella temppeliherraa henkilökohtaisesti. Ainahan sitä itse kukin tavalla tai toisella alkoi jännittämään kun kutsu tuli kuninkaalta, tosin Constantine oli jo tottunut moiseen. Kenraali kun ei pelännyt siniverisiä, kunnioitti, mutta sanoi silti näille kaiken suoraan. Tai no, ei nyt ehkä niin suoraan jos kyseessä oli prinsessa, mutta muuten. Hän oli myös oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan teoistaan, tosin jos haukku oli turhaa, kävisi kenraalikin vastaan ärähtämään. Ei siis ihme, että järkälettä välillä pelättiin. Nuori kuningaskin tuntui vähän pelkäävän suorasanaista kenraalia, vaikka Constantine loppujen lopuksi halusi vain auttaa poikaa.
"Luostarilta lähettämänne kirje pisti kyllä koko hovin sekaisin, ainakin hetkeksi" Constantine kävi hymähtämään nuoremmalleen - tai no, olihan Noel todellisuudessa vanhempi mitä Fritz itse, mutta eihän tuo sitä tiennyt - samalla kun kävi heti täyttämään omansa ja uuden eliitin lasit, Noelin tirvaistua juomansa kitaan kertaheitolla.

"Mutta sentään toit pikku-prinsessan elossa takaisin kotiin" Jälleen lasi nostettiin saman tien huulille ja tällä kertaa kahdella kulauksella tyhjentäen mokoman "Sehän se tärkeintä on. Kuningashuoneella mennyt muutenkin huonosti viimevuosina, Haraldin kuoleman jälkeen. Meillä ei olisi varaa menettää yhtäkään heistä nyt".
Sentään kuningas oli jo ehättänyt kuningattarensa kanssa yhden lapsen pyöräyttämään, joten sukua oli jo jatkettu. Prinsessakin oli ollut aikanaan raskaana velholle, mutta se ei ollut päättynyt hyvin. Ja jos totta puhuttiin, ei Constantine halunnut nuoremman Scarlingtonin lisääntyvän sen kaljupäisen hämärähiipparin kanssa... Henry puolestaan saisi hankkia lisääkin mukuloita kuningattaren kanssa.
"Mutta! emme tulleet tänne puhumaan masentavia" Vanhempi kenraali kävi virnistämään, samalla kun vilkaisi olkansa yli sotilaita, jotka olivat aloittaneet kädenvääntökilpailut läheisessä pöydässä. Eipä kovin moni halunnut vääntää kättä Fritzin sotilaiden, saatikka sitten itse kenraali Fritzin kanssa, mutta näin humalan noustessa moinen haaste alkoi houkuttaa itse kutakin.


//KIKKELIHAUKI. Noelilla ei ole varaa nauraa Constalle, Noel on lapseton nättipylly kenraaliksi, Consta taas on karski alfa jolla on jo neljä mukulaa. Niin. Noel menee sinne nurkkaan nyt virkkaamaan silmälasit päässä. <3 KOSKAAN EI LOPU. Ei älkää tosiaan auttako kaikki on hyvin komento takaisin. Unirytmi mikä se on. PÄRINÄT KÄYNTIIN ES KEHIIN JA TÄSTÄ SE LÄHTEE //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 6:33

Re: Aidot viskikurpat || Crim

”Epäilemättä”, arpinaamainen hymähti seuraillessaan miten lasinsa kävi taas täyttymään Fritzin toimesta. Siitä katse nousi seurailemaan hetkeksi, miten Constatine kävi taas lähes kerralla tyhjentämään oman lasinsa tyhjäksi. Vanhemman – tai no vanhemman ja vanhemman – eliitin mukaan oli silti pääasia että Lily oli saapunut elossa takaisin kotiin. Ei heillä todellakaan tainnut olla varaa menettää yhtäkään siniveristä nyt, kun ajat olivat mitä olivat. Siinä kenraali Fritz oli oikeassa, eikä Noelista ollut kuin tukemaan tätä ajatusta isomman miehen ohella. Toivoa sopi, että Henry saattaisi sukuaan jatkaa siinä missä Lilykin – vaikka Black taisi olla tässä tilanteessa molempien eliittien mielestä varsin epäsopiva puoliso ja lasten isä prinsessan mahdollisille pennuille.

Noel kävi maistelemaan viskiänsä, nyt hieman rauhallisempaa tahtia sen sijaan että olisi koko lasin käynyt ykkösellä tyhjentämään. Eihän hyvää juomaa sopinut sillä tavalla vain hotkia menemään – vaikka Constantinella varmasti oli siihen hyvä syy kokonsa puolesta – varsinkin kun kyse oli viskistä!
Kookkaampi kenraaleista kuitenkin muistutti, etteivät he täällä olleet nyt kuitenkaan surkuttelemassa tapahtuneiden johdosta, joka sai arpinaamaisen naurahtamaan.
”Emme tosiaan tainneet”, kenraali myhäili, lasinsa pohjat taas alas kitatessa ja jälkeenpäin alkoholin mukana tuomio höyryjä suustaan puhallellen. Siinä missä Constantine, kääntyi Noel myös puolittain tuolillaan silmäämään mitä muut miehet takana oikein riehuivat. Kannustus oli kuitenkin kova puolin ja toisin, yhden Fritzin ja Noelin väkivahvemman oppilaan vääntäessä kättä toisiaan vastaan kuin viimeistä päivää. Kumpikaan ei suostunut luovuttamaan suosiolla, jonka näki selvästi ottelevan kaksikon naamoilta. Sivusilmällä Noel kävi nyt kuitenkin vilkaisemaan Constantinen puoleen, käydessä täyttelemään ohimennen omansa ja merimiestakkisen laseja.
”Tuosta katseesta päätellen voisit mennä hieman näyttämään nuoremmille mallia”, Noel virnisti.


//Noel ei jaksa katsella lapsia. Oikeasti se on ainoa syy miksei se oo menny jo katrasta itelleen hankkimaan. Noel pistää kakkulat päähän ja tarttuu virkkuukoukkuun mielellään. Sitten kun ei silmukat onnistu niin se tekee virkkuukoukulla harakirin. OLLAAN TÄÄLLÄ RIEHUMASSA IKUISESTI, NI. Kohta alkaa semmotteet pärinät että oksat pois, sitten lähetään ninjaamaan Nakkilan kaduille//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 7:08

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Kädenvääntöä oli aina yhtä mielenkiintoista seurata, Fritzin kyllä tiedostaen että hänen kanssaan kädenvääntö oli jokseenkin epäreilua, mies kun oli järkälemäinen ilmestys. Eipä Constaa kukaan taitanut voittaakaan rehdissä kädenväännössä, ellei omannut jotain maagisia, yliluonnollisia voimia tai sitten kenraali ollut niin kännissä, ettei hallinnut enää kunnolla kroppansa liikkeitä.
Kotkannenäisen katse kääntyi kuitenkin Noelin puoleen tuon virnuilujen myötä, Fritzin naurahtaen huvittuneena.
"Ainahan sitä mallia voisi näyttää" Fritz kävi myhäilemään nyökäten pienesti kiitokseksi siitä, kuinka uusi eliitti oli lasinsa täyttänyt jälleen "Mutta eihän se olisi reilua poikia kohtaan. Eivät mokomat minun kättäni saa alas vaikka yrittäisivät, se on todettu jo moneen otteeseen".

"Mutta mitä jos uusi eliittimme näyttäisi miten kättä väännetään" Constantine kävi heittämään haasteen takaisin Noelille, tällä kertaa sen verran kuuluvasti, että kädenvääntöpöydän ääressä olleet sotilaat kävivät suorastaan vaatimaan tätä ehdotusta käyvän toteen. Eipä Noelille vaihtoehtoja annettu, sotilaat yllyttivät huutaen temppeliherraa pöydän ääreen ja Fritz kävi kirjaimellisesti tuuppaamaan nuoremman kenraalin leikkiin mukaan. Myös Fritz siirsi olemuksensa tuon pöydän ääree, sotilaiden heti täyttäen shottilasit kenraaleille. Säännöt olivat yksinkertaiset, Jokaisen voiton myötä piti ottaa shotti ja tätä jatkui niin kauan, kunnes hävisi ja joutui luovuttamaan paikkansa kädenväännössä seuraavalle yrittäjälle.
Siinä se ilta lähtikin mukavasti etenemään, viinan virratessa ja miesten riehuessa. Melutaso oli kova ja hetkeäkään ei ollut hiljaisena. Jahka Constantine oli saanut itsensä mukavaan nousuhumalaan, päätti suurempi kenraali myös osallistua kädenvääntöön. Kovin moni halusikin kokeilla onneaan Fritzin kanssa, joka toden totta ei ollut mikään helppo vastus tässä pelissä. Merimiestakki heitettiin pois niskasta ja kenraali lähti vääntämään kättä jos toistakin, saaden kumota shotteja kurkustaan alas kovinkin ripeään tahtiin.
"Artania!" Fritz kävi huudahtamaan saatuaan yhden shotin voiton jälkeen jälleen kumottua, samalla napsautellen sormiaan ja viittoi tuoretta kenraalia istumaan vastapäätä, heittäen näin ilmoille haasteen toiselle "Katsotaan mihin sinusta on tositoimissa!" Kyynär kävi iskeytymään vasten pöytää sotilaiden suorastaan innostuen kahden eliitin kädenväännöstä, porukan lähtiessä jopa heittämään vedonlyöntejä ilmoille.



// Kyllä Noel tulee haluun vielä lapsia <: Saa kumminkin. eiku. EI SAA TEHDÄ VIRKKUUKOUKULLA HARAKIRIA NYT NOEL RAUHOTU Lily voi tulla opettaan pitsinnypläystä. IKUISESTI TÄÄLLÄ RIEHUMASSA. ES pärisee, ebin mage. Mennään niiden jonnejen kans sinne kaupan eteen öriseen kato! //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 7:50

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Noelin aluksi esittämä haaste käytiin kuitenkin kääntämään takaisin, temppeliherran myhäillessä Constantinen vedolle. Siitä oli aikaa kun hän oli kättä kenenkään kanssa vääntänyt, joten arpinaamainen otti varsin mielellään haasteen vastaan. Eihän hänen tosissaan mukana tarvinnut olla, tärkeintä oli ottaa leikki leikkinä ja pitää tunnelmaa yllä nyt kun porukalla hauskaa oli lähdetty pitämään. Fritzin tuuppauksen myötä, paladiini lähti viskilasinsa kanssa ottamaan miehestä mittaa noiden sääntöjen mukaisesti, viettäen pöydän ääressä tovin jos toisenkin.
Siinä jossain välissä, kenraali otti kuitenkin jättääkseen leikin hetkeksi kesken, häviten lähinnä tahallaan päästäkseen pöydän äärestä hetkeksi tiehensä. Päässä humisi shottien myötä, muttei vieläkään niin lujasti että se Noelia olisi millään tavalla käynyt haittaamaan. Uudella eliitillä oli luja viinapää, jota piti kerrankin koetella järeimmin ottein.

Sen hetken Noel ehti vaihtaa sanoja muiden sotilaiden kanssa, tutustua Fritzin miehiin hitusen enemmän ja udella järkälemäisestä kenraalista tarinaa jos toistakin esille. Siinä missä muutkin, otti uusi eliitti myös osallistuakseen kannustamaan kädenvääntöpöydän ääressä tai pelaamaan käynnissä olevia korttipelejä toisaalla. Alkoholi virtasi ja mitä pidemmälle ilta vieri, sitä hilpeämmäksi tunnelma myös otti noustakseen. Korttipelin pariin eksyneen Noelin huomio kuitenkin kiinnittyi toisaalle, Constantinen käydessä karjaisemaan hänen sukunimensä ääneen. Varsin avoimesti toinen eliitti kävi nuorempansa haastamaan, sen hetkisen lasinsa viimeistä tippaa myöten tyhjentävän Noelin iskiessä tyhjän lasin pöytää vasten ja astellen sitten kädenvääntö paikalle.
”Itsepähän sitä kerjäsit!”, arpinaamainen virnisti, heittäessään takkinsa syrjään tuolinkaiteelle ja kääriessä hieman löysänpuoleisen paitansa hihoja ylemmäs. Noel otti istahtaakseen Fritziä vastapäätä, oranssin katseen kohdistuessa haastavana suuremman osapuolen silmiin. Ympärillä olevat kävivät samantien lyömään vetoa siitä, kumpi kenraaleista ottaisi voittaakseen, joidenkin oikeasti uskaltautuessa veikkaamaan jopa Noelin puolesta. Kyllähän näin näennäisesti Constantine heistä se kolossein oli, mutta ei arpinaamainenkaan mistään rautalangasta oltu taiteltu, eikä tuo todellakaan aikonut vanhempaa eliittiä päästää helpolla!

Kyynär käytiin laskemaan sopivasti vasten pöytää, Noelin ottaessa sijoillaan tukevan asennon, ennen kuin käsi asetettiin vasten Fritzin kättä. Miehen kasvoilla lepäsi ovela virne, kun temppeliherra valmistautui varmasti koko illan odotetuimpaan kädenvääntöön.
”Seuraava kierros menkööt häviäjän piikkiin”, Noel haastoi hymähtäen, ennen kuin porukka ympärillä kävi laskemaan miesten välisen voimienmittelön alkua.


//Noel vetää sitten perseet. Menee itkemään jonnekin, jos kukaan paksuksi pääsee. Hihi <: SACRIFICE VIRKKUUKOUKKU. Noel tulee nättien tyttöjen kanssa nypläämään, jättää Constan yksin marttakerhoon kurppien seuraksi. FOREVER ES. FOREVER PÄRINÄT. Kaupan luo käy matkamme, ollaan eliittipärinöijät, kukaan maha meille mitään!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 8:25

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Fritz ei voinut olla virnuilematta tyytyväisenä Artanian käydessä ottamaan haasteen vastaan mukisematta. Eipä toisella kyllä vaihtoehtoja olisi ollut, mikäli Noel olisi käynyt kieltäytymään olisi tuolle aika varmasti naurettu, kirjaimellisesti ja pakotettu lähtemään leikkiin. Kapakkailtoina kukaan ei kieltäytynyt haasteista, ei vaikka vaarana olisi satuttaa itsensä. Tosin, alkoholi väärensi jokaisen arviointikykyä nätisti, mitä enemmän miehet tulivat nauttineeksi mokomaa, joten ei ollut kovin harvinaista jos joku seuraavana aamuna heräsi paikat kipeänä, mustelmilla ja lihakset revähtäneinä.
"Minähän en kerjää mitään! - Minä vaadin!" Kotkannenäinen kävi jyrisemään Artanian kääriessä hihojaan ylös valmistautuen.
Constantine kävi venyttelemään sormiaan ja hakemaan hyvää paikkaa kädelleen, ennen kuin kävi tarttumaan nuoremman kenraalin käteen. Ote haettiin kuntoon, jonka jälkeen odotettiin merkkiä aloittaa. Fritzillä ei ollut tapana huijata, vaikka olisikin helposti voinut ottaa varaslähdön ja vain läimäistä toisen käden vasten pöydänpintaa.

Noel kävi heittämään peliin lisähaasteen, saaden Fritzin jälleen röhähtämään.
"Minä kun sanoin, etten anna sinun tarjota yhtään kierrosta!" Isompi kävi virnuilemaan kovinkin voitonvarmana samalla kun merkki aloittaa kädenvääntö annettiin. Ja sittenhän myös väännettiin. Ei Noel ollut helppo vastus, mutta ei tuosta näyttänyt ainakaan alkuunsa olevan paljonkaan vastusta Fritzille.
Sotilaat kävivät kannustamaan itse kumpaakin kenraalia, Fritzin keskittyessä tarkkailemaan uuden kenraalin kasvoja kovinkin omahyväisen näköisenä. Kävi kotkannenäinen jopa ohimennen toisella kädellään tirvaisemaan viereisen viskilasinsa pohjat suuhun, niin kovin rennosti järkäle näytti ottavan tämän väännön.
Mitä pidempään vääntö jatkui, sitä paremmin alkoi Constantine huomata, kuinka omat voimat alkoivat loppua. Olihan Fritz jo tovin jos toisenkin kättä vääntänyt eri vastustajien kanssa, joten ehkä tauko olisi ollut paikallaan ennen seuraavaa "suurempaa" haastetta. Mutta, nyt oli liian myöhäistä perääntyä. Pikkuhiljaa alkoi kädet vääntyä vähän väliä puolelle jos toisellekin, kummankaan olematta selvästi niskan päällä. Mitä pidempään vääntö jatkui sitä suuremmaksi huuto ja kannustus muuttui, kunnes kädet kävivät lopulta pamahtamaan vasten pöydän pintaa.

Fritz hävisi. Huuto ja hurraus oli korvia huumaava Constantinen käydessä karjaisemaan turhautuneena, iskien toisen nyrkkinsä pöydän pintaan ja nousi saman tien ylös tuoliltaan kovinkin tuohtuneenoloisesti moisesta häviöstä. Mutta Fritz kuitenkin hymyili, nauroi ja pian kävi lyömään käsiään yhteen turhankin innokkaasti ojentaen sitten toisen kätensä Noelin puoleen kätelläkseen voittajaa. Tämän myötä uuden kenraalin maine tuli varmasti kohoamaan sotilastuvilla, ei sitä jokainen saanut Fritzin nyrkkiä pöytään.
Ja sitten kaadettiin jälleen uusi kierros kaikille, humalatilan saavuttaessa jo pikkuhiljaa sitä huippuaan itse kullakin.



// HIHIHIHIHIHIHIHIHIHI 8)))) Noel voi tulla nättien tyttöjen pitsinnypläys kerhoon, Consta jää sinne naisten kanssa. Consta tykkää maturesta. Eikumitä. ES JONNET. Sinne mennään päriseen ja kertoon meidän homoparituksista niille, sit ne kattoo ja juoksee pakoon. Hulluja nuo pärinäeukot //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 10:13

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Noel hymähti Constantinen yhä märehtiessä, ettei olisi antamassa temppeliherran tarjota tämän illan aikana. Sehän nähtiin! Kaikessa hiljaisuudessa alkava vääntö otti kuitenkin pian alkaakseen, koko talon riemastuessa kannustamaan kukin omaa suosikkiaan sillä samalla sekunnilla kun kenraalit aloittivat vääntönsä.
Järkälemäisempi osapuoli ei todellakaan ollut helppo vastus tässä kilvassa, mutta Noel ei käynyt antamaan periksi. Niin itsevarmalta kuin Fritz vaikuttikin, ollen kaiketi jo varma siitä että kävisi ensimmäisenä iskemään nuoremman kenraalin kädenselkämyksen vasten pöydänkantta. Palavakatseinen kenraali ei kuitenkaan käynyt itseään säästelemään, Noelin katseen keskittyessä välillä tuijottamaan vanhemman kenraalin kasvoja, välillä taas yhteen puristavia nyrkkejä.
Vääntö tuntui kestävän ja kestävän, kunnes pikkuhiljaa milloin kummankin käsi otti vajotakseen hieman alemmas. Lopulta toinen kädenselkämys kävi pöytään iskemään kiinni, kannustavien huutojen vaihtuessa taputuksiksi ja hurraamisiksi voittajalle. Noelille.

Arpinaamainen kävi varsin innostuneena hurraamaan, siinä missä Noelin oppilaita tuli kenraaliaan taputtamaan selkään ja onnittelemaan Fritzin päihittämisestä. Constantine puolestaan ilmaisi pientä turhautumistaan murahtamalla ja lyömällä nyrkkiään pöytään, mutta äkkiäkös lohikäärmeentappaja siitä taas piristyi ja itsekin nauroi tilanteelle. Rehdillä pelillä Constantinen päihittänyt mies virnisti tyytyväisenä shotin kumotessaan kurkustaan alas. Nuorempi kenraaleista otti noustakseen tuoliltaan ylös hieman jo huojuen, että saattoi Fritziä kätellä, ja kiittää hyvästä vastuksesta. Eipä Noelin tarvinnut lähteä kaivamaan vieläkään kuvetta taskustaan, uuden kierroksen lähtiessä taas merimiestakkisen piikkiin – kuppia nostettiin eliittien kunniaksi, humalan taas noustessa korkeammalle korviin.


Ilta oli jatkunut varsin rattoisasti kapakassa, sotilaiden lähtiessä hiljalleen kukin omaa tahtiaan suunnistamaan takaisin tuville tai rakkaittensa luokse yötä viettämään. Osa oli sammunutkin pöytien ääreen, tai nuo ryystivät vielä viimeisiä juomiaan enemmän ja vähemmän väkisin kurkustaan alas.
Kesken viimeisten korttipelien, kumosi Noel itsensä vasten pöydän kantta. Väsyneenä, aivan perkeleen tuiterissa, mutta silti yhä valmiina jatkamaan ryyppäämistään. Voi kunpa temppeliherralle olisi sallittu hetki aikaa ummistaa silmiään jossain – joskin, Noel siitä olisi enää tuskin käynyt nousemaan ylös ennen aamua. Useimmat olivat tarjoutuneet saattamaan miestä myöhäisen illan aikana takaisin tuville, mutta Noel oli noista pyynnöistä ystävällisesti kieltäytynyt. Miehestä tuskin oli enää edes omilla jaloillaan pysymään hetkeä pidempään, suuntavaistostaan puhumattakaan…


//Noel on niin nätti, että se sopii sinne hyvin. Parta pitäis kyllä vaan ajaa ennen sitä… Constalle ei mitkään kokemattomat kelpaakaan. ES, SE ON JUMALTEN JUOMA. Sen jälkeen kun Nakkilan kaupankulman homotarinat leviää kaikkien tietoisuuteen, niin yksikään nuori ei enää koskaan tule sinne gangstaileen ja päriseen//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 23, 2014 10:48

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Constantine, Lily


Ilta jatkui, viinan yhä virraten jokaisen kohdalla omaan tahtiin, joskin suurimmalla osalla se tahti oli ehkä turhankin reipas. Ei siinä muutamaa tuntia pidempään enää mennyt, kun ensimmäiset päättivät luovuttaa ja lähteä nukkumaan tai sitten vain suoriltaan sammuivat kapakkaan. Onneksi kapakan henkilökunta oli tottunut siihen, että sotilaita saattoi sammahtaa pöytiin nukkumaan, joten nuo saisivat kyllä kapakkaan jäädä koisimaan kunnes päättäisivät enemmän tai vähemmän krapulassa heräillä. Kukaan ei kuitenkaan ollut heittänyt laattoja pitkin kapakkaa, juomia nyt ehkä oli kaatunut ja kortteja löytyi pitkin poikin pöytiä, mutta muuten miehet olivat juhlineet harvinaisen nätisti. Eihän sitä nyt ihan änkyröitä sopinut vetää.
Constantine oli yksi niistä harvoista jotka näyttivät siltä, että voisivat vielä jatkaa pitkälle yöhön. Iso mies ei ollut vielä lähelläkään omia rajojaan, vaikka olikin jo päässyt tuiteriin ja alkoholi oli käynyt tekemään miehestä lepsumman ja puheliaamman. Hän kuitenkin tiedosti että nyt olisi ehkä hyvä aika palata jo tuville, ainakin hänen ja toisen eliitin.

"Mmmitä, joko sinä luovutit?" Constantine kävi hekottelemaan lähestyessään pöytää vasten kumoutunutta eliittiä "Eihän vielä ole edes keskiyö, jo on heikkoa porukkaa taas".
"No, tulehan, eiköhän ole aika palata takaisin tuvalle ennen kuin tänne sammut" Välittämättä mahdollisista vastaan mukinoista kävi Constantine auttamaan Noelin ylös ja joko suosiolla tai väkisin lähti taluttamaan nuorempaansa kapakasta takaisin tuville. Fritz oli valmiina vaikka kantamaan pienempänsä takaisin, mutta hän oletti että Noelilta löytyi sen verran itsekunnioitusta ja energiaa vielä, että tuo ennemmin käveli vierellä, ottaen isommastaan tukea tai ei. Constantine oli kuitenkin tarjoutumassa tueksi jos Noel ei meinannut omilla tolpillaan pysyä, vaikka kyllä Fritzkin kävi hoipertelemaan vähän väliä tasapainonpuutteessa minne sattuu.
"Katsotaan kuinka moni on aamulla pahemman asteen krapulassa" Fritz kävi toteamaan virnuillen, samalla kun kenraalikaksikko käveli linnan porteista sisään ja sisäpihan poikki tuville. Onneksi kapakka tosiaan oli ollut lähellä linnaa, pidempi matka olisi voinut päättyä ikävästi ojaan.

Tuvilla oli jo hiljaisempaa, vaikka kapakasta saapuneet sotilaat kyllä vielä elävöittivätkin alakerran eteis- ja oleskelutiloja. Selvänä olevat sotilaat saivatkin katsella ja kuunnella pinna kireällä kännikalojen touhuja, toivoen selvästi että nuo kävisivät sammumaan mahdollisimman nopeasti.
Tuvilla oli myös erikoisempi vieras. Vaikka ilta oli jo pitkällä, oli prinsessa vielä tuvalle poikennut. Tuttuun tapaan hänellä ei ollut illasta mitään seuraa saatikka menoa, joten kuultuaan Noelin nimityksestä, oli siniverinen halunnut tulla onnittelemaan opettajaansa. Vaikka hänellä olikin ollut sormensa pelissä Artanian nimityksessä, oli Lily antanut Henryn tehdä päätöksensä täysin itse, joten sinällään Lilykään ei ollut tiennyt, saisiko Noel eliitin paikan vai ei, ennen kuin siitä oli kuullut.
Tuttuun punaiseen mekkoonsa pukeutunut prinsessa oli ehättänyt olla jo tovin tuvilla keskustelemassa muutaman Noelin oppilaan kanssa opettajan ylentämisestä ja siitä, missä kenraali mahdollisesti nyt huiteli. Lily oli jo harkinnut jättävänsä onnittelut seuraavalle päivälle, kun Artania kävi paikalle pössähtämään - harvinaisen tuiterissa - kera kenraali Fritzin. Lily ei voinut muuta kuin virnuilla tälle näylle, käyden toivottamaan illan jatkot juttuseuralleen ja kävi askeltamaan kenraalikaksikkoa vastaan.

"Nnno kukas se meillä täällä" Constantine kävi ensimmäisenä avaamaan suunsa, katseen kohdistuessa virnuillen lähestyvään siniveriseen "Teidän korkeutenne on kovin myöhään tuvilla. Ei tämä ole sopiva paikka tähän aikaan näteille neidoille, haisevia ja väsyneitä miehiä täällä vain on".
"Ainoa mikä täällä haisee on viina juuri nyt" Nyökäten prinsessa kävi tervehtimään veikeästi hymyilevää Fritziä, ennen kuin katse kääntyi Noelin puoleen "Minä kun luulin etteivät temppeliherrat tällaisia ryyppyiltoja harrasta...".


// Jos noel ajaa partansa niin ei kyllä heru enää. Lily tarvii partamiehiä. Ei posliineja kiitos. eiku. Consta tarvii kokeneita koska itse on jo konkari. No noobs ty. ES, JONNEN PPARHAIN KUOMA. Ja niinpä. Tai sitten siellä on entistä suurempi joukko kuuntelemassa seuraavalla kerralla. Sitten voidaan tarinoida oikein kunnolla //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Loka 23, 2014 11:51

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Noel kyllä kuuli Constantinen hekottelevan, naljaillen. Arpinaamaisen käsivarsi otti kuitenkin noustakseen kyynärään pöytään tukien ylös, paladiinin heristäessä pienesti sormeaan merkiksi siitä, että oli vielä hereillä.
”Kutsuisin sitä ennemmin rajan saavuttamiseksi, kuin luovuttamiseksi”, Noel naurahti, nousten taas tuoliinsa paremmin istumaan ja selkäänsä tuolinnojaan tukien.
Temppeliritarin äänestä ei saattanut päätellä miehen olevan humalassa, mutta sen kyllä näki väsyneiltä, pienen hilpeyden täyttämiltä kasvoilta. Kortit kädestä lyötiin pöytään, kenraalin luovuttaessa tähän pisteeseen Fritzin kehotuksen myötä. Ehkä todellakin oli jo aika palata takaisin tuville, kerta alkoholi otti näin noustakseen jo päähän ja sekoittaen tasapainon. Sitä paitsi, huomenna pitäisi taas nousta töitä tekemään ennemmin tai myöhemmin, eikä kukaan varsinaisesti voinut sanoa pitävänsä krapulassa työskentelemisestä.

Hieman askelissaan kompuroiden ja pöytää vasten siinä tasapainoaan hakien, pääsi kenraali Fritz lopulta saattamaan arpinaamaista kapakalta ulos. Ilman tukea, Noel olisi kumonnut itsensä jo kapakan lattialle ja jäänyt sinne torkkuja ottamaan siksi aikaa, että olisi kyennyt omin jaloin palaamaan takaisin tuville. Mutta näin tällä kertaa. Paladiini otti hyvin mielin Constantinen suoman avun vastaan, kaksikon lähtiessä enemmän ja vähemmän kaarrellen suuntaamaan kohden sotilastupia, merimiestakkisenkin osoittaessa olevansa edes sen verran sekaisin, että askeleensa kävi toisinaan hoipertelemaan mutkaa sinne tai tänne.

Aikaisemmin kapakasta lähteneet olivat vielä jatkamassa metelöintiään tuvilla. Suurimmat huudot ja naururyöpyt kävi kyllä kuulemaan kauemmaskin selvästi, Noelin vain virnistellessä itsekseen sotilaiden menolle. Humalaiset miehet ärsyttivät aina enemmän ja vähemmän niitä selväpäisiä, jotka olivat päättäneet valvoa hieman pitempään ja jäädä sivistyneesti iltaansa viettämään yhteisiin tiloihin.
Sisälle saapuessaan, kenraalikaksikkoa vastassa oli kuitenkin yllättävä vieras. Nimittäin Lily. Noel epäili jo tietävänsä miksi prinsessa täällä tähän aikaan oli vierailemassa, mutta jos jokin kävi temppeliherraa hävettämään niin se, että hän saattoi olla hieman liian sekaisin ollakseen kykenevä käyttäytymään hetkeä pidempään järkevästi siniverisen seurassa.

Constantine avasi suunsa punapäälle ensimmäisenä, Noelin tyytyessä notkumaan vain suurempaa miestä vasten, kunnes Lily kävi ihmettelemään temppeliherran ryyppyreissua. Arpinaamainen naurahti, selvästi hieman piristyneempänä jo kun ulkoilmaan oli tunkkaisesta kapakasta päässyt, hakien hetken silmillään kontaktia siniverisen kanssa.
”Menisin väittämään, että toisinaan mekin tarvitsemme pienen nollauksen”, kenraali hymisi virnistäen, ”Mutta tällä kertaa syy taitaa olla täysin ylennyksessäni. Toiset taisivat tajuta lähteä ajoissa pois paikalta, eivätpähän saa huomenna kuulla peräänsä siitä että nukkuvat liian pitkään”. Noel lähti viimein nojaamaan itseään kauemmas kenraali Fritzista, hetken pitäen toisen leveästä hartiasta vielä tukea, ennen kuin uskalsi päästää irti.
”Enköhän selviä tästä eteenpäin itse, Constantine. Kiitän avustasi ja seurastasi”, temppeliherra totesi, nyökäten pienesti vanhemman miehen puoleen, ”Ja ensi kerralla minä tarjoan!”, ovelasti virnistäen arpinaamainen kävi vielä perään toteamaan vaatien, muutaman kerran peräänkin naurahtaen.


//Lily on saanu katelle Blackin kaljua jo kyllästymiseen asti. Nyt se haluaa karvoja. Consta on tommonen super. EEEEEEESSSSSSSS~ meistä tulis nakkilan legenda. Niinku meidän tarinoistakin//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 24, 2014 12:08

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Lily kävi hymisemään huvittuneena kenraalikaksikon ollessa selvästi tuiterissa. Noel näytti kahdesta enemmän ottaneen, joskin Lily kyllä ymmärsi, että Constantine oli kovin vaikea juoda pöydän alle kokonsa tähden.
"No, se nähdään sitten huomenna, kuka nukkuu ja kuinka pitkään" Siniverinen kävi hymähtämään uuden eliitin sanoihin, antaen Noelin sitten puhutella Constantinea rauhassa.
Constantine virnuili itsekseen, olihan Noelin tila tavallaan hänen syytään. Hänhän se oli kenraalin käynyt vaatimaan mukaansa ja tässä sitä nyt oltiin. Mutta oli Noel sen ansainnutkin, kaipa siniverinenkin sen ymmärsi. Pitihän miesten välillä päästä riehumaan. Noel kävi kuitenkin vakuuttelemaan että selviäisi tästä eteenpäin itsekseen, saaden Fritzin virnistämään pienesti.
"Jos löydän sinut rappusista nukkumasta aamulla, niin heitän päällesi ämpärillisen vettä" Suurempi kävi uhkailemaan, tavallaan kehottaen Artaniaa todellakin hankkiutumaan sinne omaan huoneeseensa nukkumaan.
"Mutta, miten itse sanot. Ensikerralla saat toki tarjota, mutta katsotaan milloin sinnekin päädytään!" Constantine vastasi vielä temppeliherran kiitellessä seurasta ja avusta, uhaten tarjoavansa ensikerran. Kuka Fritz oli toista kieltämään, mikäli uusi eliitti halusi toisenkin kerran käydä riehumassa vanhemman kanssa.

"Minä siis toivotan teille hyvät yöt. Kenraali Artania, Prinsessa Lily" Nopea nyökkäys suotiin nuoremmille vielä, ennen kuin merimiestakkinen kenraali lähti hilpeästi hyräillen käppäilemään kohti omaa huonettaan.
Lily vastasi Constantinen nyökkäykseen pienellä niiauksella, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin Noelin puoleen, vaikuttaen yhä kovinkin huvittuneelta opettajansa tilasta. Jos totta puhuttiin, Lily oli iloinen, että Noel pystyi näinkin hilpeä olemaan. Noel ansaitsi olla iloinen, jos Lilyltä kysyttiin, oli se sitten viinan avustamana tai ei.
"Lienee turha kertoa, että kuulin uutisen" Lily aloitti "Tulin onnittelemaan, sainkin kuulla että olitte lähteneet juhlimaan".
"Ilmeisesti teillä oli hauskaa?" Punapää tiedusteli "Ainakin näytät tulevan kenraali Fritzin kanssa toimeen. Se on jo saavutus itsessään".


// no niinpä. Karvoja kiitos. Ja massaa. Lihaksia. MIEHIÄ. eiku. Consta on. ES. Me hei ollaan jo nakkilan legendoja, ollaan niin ebin //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Loka 24, 2014 1:07

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Kenraali Fritz kävi epäsuorasti suostumaan uudempaan mittelöön kapakkaan lähdön suhteen. Noel todellakin oli pitänyt Constantinen seurasta tällä kertaa, joten miksipä hän ei jo seuraavaa kertaa olisi käynyt vaatimaan. Jahka molempien aikataulut sen sallisivat ja kiinnostusta olisi lähteä, saattaisi eliittikaksikko keskustella reissusta paremmin. Nyt kenraaleista se vanhempi oli kuitenkin toivottamassa hyviä öitä sekä temppeliherralle, että prinsessalle, Noelin nyökätessä pienesti miehelle vastaukseksi hyvänyön toivotuksiin. Hilpeästi hyräilevä kolossi otti poistuakseen paikalta, jättäen vasta nimetyn eliittikenraalin ja siniverisen nyt kahdestaan oleskelutilaan kaiken muun vilskeen ja vilinän keskelle.
Lily kävi ilmoittamaan kuulleensa myös uutisen Noelin ylentämisestä, joka sai kenraalin hymyilemään pienesti.

”Riittävän hauskaa, että jaksoin kerrankin viihtyä juomassa seurassa näinkin myöhään”, temppeliherra hymähti, antaen näin lähinnä ilmi ettei kamalasti kapakassa tapojensa mukaisesti istuskellut.
”Kenraali Fritz vaikutti kovin rennolta. En tunne häntä henkilökohtaisesti varsinaisesti vieläkään, mutta oliko osasyynä sitten muuten tuttu ilmapiiri joka pehmitti tutustumista omalta osaltaan”, mies tuumi olkiaan pienesti kohauttaen, ”Joka tapauksessa, olen varsin yllättynyt siitä että hän tuli minua ensimmäisenä vaatimaan kapakkaan”.

Pian oleskelutilojen puolelle alkoi kuitenkin ilmestyä yhä vain enemmän kapakasta palaavia miehiä, sekä vielä hetki sitten pihalla käyskennelleitä kännikaloja. Näky ja melu eivät sinällään miellyttänyt Noelia, joka halusi jo omaan huoneensa rauhoittumaan illan juomingeilta – eikä kenraali toisaalta uskonut siniverisenkään arvostavan itsensä sekaisin juoneiden miehien keskellä olemista.
”Haluatko tulla vielä vaihtamaan sanasen kanssani huoneeseeni?”, Noel kysäisi hetken miehien äänekästä keskustelua kuunnelleena, huomaten pian unohtaneensa etiketin jonnekin, ”…Teidän korkeutenne”, pienesti, huvittuneesti lisäten Noel lisäsi pikaisesti.
”En usko että arvostatte tätä menoa sen enempää, mitä minä. Hieman rauhallinen ympäristö kenties ei ottaisi korviinikaan niin pahasti..”, kenraali hymisi, joutuen ottamaan jo nojaa taas seinästä toisella kädellään pysyäkseen pystyssä, kun päässä otti pyöriäkseen.


//Karvoja UH. MmmmmmMMMmmMIEHIÄ. Imean. Consta on tommonen alfa. Delin pitää mennä mättään sitäkin turpaan selvästi. Oikeesti koko nakkilan gangsta jonnejen alku ollaan me. Mitäs joimme batteryä väärässä paikassa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 24, 2014 1:39

Re: Aidot viskikurpat || Crim

Hymy levisi naisen kasvoilla Noelin myöntäessä, että riittävän hauskaa oli ollut tällä kertaa. Kuulemma Constantine oli ollut se osapuoli, joka oli uutta eliittiä kapakkaan käynyt vaatimaan ja oliko tuo sitten yllätys? Lily oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että temppeliherra ja lohikäärmeenkaataja tulivat näemmä toimeen keskenään, hovi ei tarvinnut yhtään enempää riitapukareita kukkoilemaan tunkiolle.
Siniverinen oli avaamassa suunsa kommentoidakseen asiaa, kun väkeä kävi lappaamaan enemmän paikalle. Humalaiset miehet pitivät tuttuun tapaan turhankin kovaa ääntä itsestään, mihin Lily oli kyllä tottunut. Silti, ei prinsessa kauheasti välittänyt noiden lähettyvillä kauaa roikkua. Vaikka miehet osasivat kyllä yleensä siniverisen seurassa käyttäytyä kännissäkin, huomasi Lily kovin helposti miten katseet muuttuivat humalatilassa hieman... hävyttömimmiksi.

Noel kävi kysymään tulisiko siniverinen hänen huoneelleen pari sanaa vielä vaihtamaan, käyden itsekin huomaamaan tuon sinuttelevanystävällisen tavan, jolla puhutteli siniveristä vaikkeivät he kahden olleen. Lily kävi virnistämään pienesti kenraalin korjauksen myötä, selvästi tuo ei ollut niin kännissä, mitä jotkut nuoremmista sotilaista.
"Mielelläni" Lily aloitti tarkkaillessaan seinästä tukea ottavaa kenraalia "Ja pitäähän jonkun varmistaa, että sinä pääset huoneellesi asti. Emmehän halua, että kenraali Fritz käy toteuttamaan uhkauksensa vesisangosta" punapää lisäsi naurahtaen, samalla kun kävi ottamaan kenraalia säädyllisesti käsivarresta kiinni, lähtien näin saattamaan Noelin määräämään tahtiin kenraalia kohden huonettaan.
Matka huoneelle sujui kenraalin haparoivasta askeltamisesta huolimatta ihan hyvin, Lilyn vain naureskellessa lähinnä itsekseen Noelin tilalle. Jotenkin hilpeänhumalaisten miesten seura muistutti vanhoista hyvistä ajoista. Olihan Lilyn isälläkin ollut tapana välillä viettää tällaisia hilpeitä iltoja seurassa jos toisessakin.

Jahka kenraali oli saanut huoneensa lukon auki, kävi Lily avaamaan oven ja työnsi kenraalia pienesti sisään. Lily itse tuli perästä vilkaisten vielä hiljaiselle käytävälle, ennen kuin kävi vetämään oven kiinni perässään. Hymy hiipi takaisin naisen kasvoille tuon kääntyessä paremmin uuden eliitin puoleen, samalla astellen peremmälle huoneeseen.
"Tekee hyvää nähdä sinut hymyilemässä tuolla tavoin" Lily aloitti "Toivottavasti huominen päänsärky oli tämän illan arvoinen" Nainen virnisti, ollen myös täysin tietoinen kuinka illanviettoa seuranneena aamuna porukka tuppasi olemaan hieman... hitaalla.
"En haluaisi puhua mistään turhan vakavasta, mutta haluan kertoa kuitenkin, etten maininnut Henrylle mitään sinun salaisuudestasi" Lily jatkoi tuoden nyt esille seikan, mikä saattoi myös mietityttää kenraalia itseään "Lupasin pitää salaisuutesi... Saat kertoa sen ihan itse veljelleni, jos siihen syyn näet".


// KARVAISIAHIKISIÄMIEHIÄ eikun mitä. Consta on alfa. Deli saa Constalta kuule turpaan, Delistä ei ole vastusta lohikäärmeenkaatajalle! Deli kun ei ole yhtä vikkelä balleriina mitä Dari, joka pystyy pomppimaan Constan ympärillä ku aropupu autotiellä. Tosin sitten on ex pupu kun se auto mätkähtääkin päin.... Nii, me ollaan jonnejengin bosset, välitettiin niille ES ja päristiin niiden kans mopoilla. Sit mentiin ottaan kuvii viljamin kaa pellolle ja vedettiin kauheet gangsta poset JOU //
Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö