Noel hengitteli levollisesti Lilyn vierellä, ollen lähes valmis nukahtamaan sijoilleen uusiksi. Mutta velvollisuudet kutsuivat, ennemmin tai myöhemmin tältä erää kenraali saisi luvan nousta töitään toimittamaan, eikä pataluhanlailla nukkumaan päiväänsä ohitse. Itsepähän oli uhannutkin nousevansa aikaisin, ja temppeliherra sentään oli sanojensa mukainen mies.
Siniverinen kävi aikansa etsimään mukavaa asentoa kenraalin vierellä, miehen kuunnellessa tuon hyminöitä. Eipä Noel ollut vähään aikaan taas ketään maannut, kaikki mielihalunsa ja ajatuksensa kun tuppasivat kuihtumaan alkoholin myötä, jota tuli näinä päivinä naukkailtua astetta enemmän. Enemmän kuin olisi ollut edes tarve. Lily taisi olla ensimmäinen pitkään aikaan, kenen kanssa Noel oli viitsinyt ja vapaaehtoisesti halunnut heittäytyä intiimimpään leikkiin, mutta toisin kuin ne muut mahdolliset yhdenyön kumppanit joita aikaisemmin hänellä oli ollut, oli Lilyssä jotain erikoista joka sai paladiinin tuntemaan olonsa tavallista miellyttävämmäksi.
”On huojentavaa kuulla että olosi on noinkin hyvä”, Noel hymähti. Eihän hän itseään osannut prinsessaan verrata, varsinkaan nyt kun päässä huojui enemmän ja vähemmän.
Yllättäen Lily kävi kuitenkin ääneen möläyttämään pitävänsä temppeliherrasta, joka taas sai miehen avaamaan silmiään kunnolla. Olihan noita kommentteja aikaisemminkin kuultu, ketkä sitä tarkoittivat ja ketkä eivät, mutta olisivat rikkaan ja menestyneen miehen vierellä elää – mutta kuulla nyt jotain tuollaista siniverisen suusta. Ennen kuin Noel kuitenkaan ehti mitään välistä kommentoida, kävi prinsessa kampeamaan itsensä istumaan, eikä kenraali tuota halunnut estellä. Eikä hän kyllä ehtinyt vastatakaan mitään Lilyn sanoihin, kun punapää kävi aihetta jo vaihtamaan. Ehkä syystäkin.
Temppeliherra kävi nyt itsekin vaikeasti nousemaan sijoiltaan ylös, hiuksiaan sukien taaksepäin ja korvien taakse, jotteivät ne kasvojen tiellä olleet.
”Osaltaan kyllä”, mies tuumi huojuessaan siinä paikoillaan istuessa, ”Taisin päästä helpommalla toisin kuin useimmat muut, oloni on parempi kuin aikoihin kapakkareissun jäljiltä”, kenraali vielä hymähti, nostaen sitten itsensä sängynlaidalta ylös. Vaatteet käytiin etsimään sängynviereltä, temppeliherran kiskoessa housunsa takaisin jalkoihinsa ja välittämättä siitä, ettei paitaa yllensä tältä erää ollut vielä ehtinyt löytää.
”…Ehkä se osittain johtuu myös seurastasi”, kenraali totesi, ihonsa myötäisissä housuissa uudemman kerran sängynlaidalle istuen.
//Butts. Höhö. Höhö. HÖHÖ. KARVANOPAT HEILUMAAN.
En tiedä miksi mutta tämä tuli nyt mieleen tästä. Juurille palaamme kyllä. Sen jälkeen testosteroni virtaa. Eiku täh//