Aidot viskikurpat || Crim

Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2014, 02:22

Noel kävi naureskelemaan itsekseen sille mielikuvalle, jos Fritz oikeasti aamulla olisikin ehättänyt jonnekin käytäville sammuneen kenraalin niskaan heittää ämpärillisen vettä. Eipähän olisi tarvinnut peseytyä sen jälkeen. Kenraalin käsivarteen tarttuen, ja Noelin ehdotukseen siirtyä hänen huoneeseensa rellestävien miehien keskeltä myöntyen, Lily lähti kuitenkin pian saattamaan kenraalia kohden tuon huonetta.
Temppeliherra huojui ja sekosi toisinaan askelissaan, mutta koska Lily hänen tukenaan oli, ei mies ottanut kuitenkaan turvalleen lentääkseen.
Huoneelle saapuessa paladiini kaivoi avaimia takkinsa taskusta, käyden sovittamaan niitä sitten lukkoon kunnes ovi aukesi. Kenraali käytiin tuuppaamaan sisään huoneeseen, Lilyn askeltaessa sitten perästä ja sulkiessa oven perässään. Noelin haparoivat askeleet veivät miehen samantien vesikannun luokse, josta mies itselleen lasillisen kirkasta nestettä kaatoi. Osin myös läikyttäen vettä pöydälleen, mutta se oli nyt pienin miehen huolista. Temppeliherra otti istahtaakseen viimein taas alas mukavalle nojatuolilleen, tuntiessaan että varmana kaatuisi, jos nyt pystyssä yrittäisi taas pysyä omatoimisesti.

Korkeasta lasista pitkän kulauksen ottaessaan, kiinnittyi temppeliherran katse Lilyn puoleen lasinsa takaa. Noel naurahti pienesti siniverisen sanoihin. Ei hän ymmärtänyt miksi prinsessasta oli hyvä nähdä kenraali näin hyvällä tuulella, mutta ei paladiini käynyt kyllä kieltämäänkään, etteikö itsekin ollut välistä iloinen kun pääsi nauramaan astetta enemmän toisten seurassa. Mitä mahdolliseen krapulapäänsärkyyn tuli, taisi se olla temppeliherralle enemmän huomisen kuin tämän hetken huoli.
”Pääasia että pääsen sängystä ylös muita aikaisemmin”, kenraali kävi naurahtaen toteamaan, vettä taas alas kurkustaan kitaten.

Prinsessa otti yllättäen puheeksi Noelin pienen salaisuuden sen ohessa, kun mainitsi, ettei tuo pieni seikka ollut livahtanut siniverisen suusta seuraavalle, vaikka nuo olivat aikaisemmista arojen tapahtumista keskustelleet keskenään aiemmin. Jokseenkin helpottunut huokaisu karkasi arpinaamaisen suusta. Olihan hän luottanut Lilyn pitävän sen salaisuuden vain omana tietonaan. Eikä Henry ollut aikaisemmin päivällä heidän puhuessaan mitään asiasta maininnut.
”Kiitos”, Noel hymähti hymyillen, laskien tyhjentyvän vesilasin kädestään pöydälle, ”Arvostan elettäsi”.
”Ja ylipäätään sitä, että taisit mennä ensimmäisenä ehdottamaan eliitin virkaan noutamisestani veljeäsi. Vaikka myönnän, etten välttämättä olisi tätä ansainnut”, kenraali hymisi varsin hyväntuulisena tuolissaan rennosti röhnöttäen. Edes yrittämättä enää teititellä prinsessaa, mutta sen Lily varmasti ymmärsikin. Ei laskuhumalan valtaavat ajatukset oikein jaksaneet enää varsinaisista etikettivirheistä välittää.
”Olen silti yllättynyt siitä että olet täällä tähän aikaan”, arpinaamainen tuumaili virnistäen, ”Ties mitä kaikkea käytävillä tapahtuukaan tähän vuorokauden aikaan niiden kännikalojen toimesta”, huvittuneesti naurahtaen kenraali kävi vielä jatkamaan.


//Delihän ei suosiolla turpaan ota. Consta saa luvan tulla kokeilemaan! Deli on tommonen nyrkkeilysäkki, joka lyö yhtä lujaa vaan takasin. Dari ei nyt mene hyppimään minnekään, vaan makaa siellä Irin kainalossa nätisti paijattavana. Niiiiii! Vielä se meidän jengi kyllästyy meidän pärinöihin. Me kun vedetään pärinätkin överiksi. JOUJOU//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2014, 02:41

Siniverinen naurahti pienesti kenraalin pyrkiessä pääsemään sängystä ylös muita aikaisemmin, krapulasta ja mahdollisesta huonovointisuudesta huolimatta. Sen Lily olisi kyllä halunnut nähdä, mutta ei tainnut siniverisestä olla heräämään niin aikaisin, mitä sotilaat yleensä, kenraaleista puhumattakaan. Nainen kun sai yleensä nukkua niin pitkään kuin itseään huvitti... Ja yleensä Lily nukkuikin aamupäivään, jos se mahdollisuus hänelle suotiin.
Noel kävi suorastaan huokaisi helpotuksesta, kenraalin kuultua, ettei Lily ollut kertonut miehen kirouksesta edes veljelleen. Kenraalin kiitellessä sekä salaisuuden säilyttämisestä, kuin myös nimeämisen ehdottamisesta, kävi Lily askeltamaan pikkuhiljaa hitaasti lähemmäs tuoliin rötkähtänyttä miestä.
"Minä kyllä mainitsin Henrylle asiasta... Harvoin sitä kukaan ottaa yhteen vihollisen eliittien kanssa ja jopa pärjää näille" Siniverinen hymyisi "Joten minusta oli vain reilua ottaa tämä seikka harkintaan... ja kerta kuninkaalta puuttui eliitti muutenkin..".

"En halunnut vielä vetäytyä vuoteeseen, joten ajattelin tulla onnittelemaan sinua, vielä saman päivän aikana.. Tosin, kovin moni taitaa jo onnitelleen ylennyksen myötä, joten kai olisin voinut odottaa huomiseenkin" Lily kävi hymähtämään "Myönnä pois, olet vain iloinen minut nähdessäsi. Kuten kovin moni muukin sotilaista alakerrassa".
"Eikö sotilastupa muka sovellu neitokaisille tähän aikaan, kun miehet humalassa riehuvat?" Kulmat kävivät kohoamaan huvittuneena, naisen pysähtyessä jälleen kerran aivan kenraalin eteen, katsellen nyt hymyillen alas eliittiin "Mitä hirveyksiä mahtaisikaan näkyä käytävillä? Alastomia miehiä? Sammuneita sotilaita?".
"Sotilastupa on ilmeisesti turhankin villi paikka kun teille antaa alkoholia, vai?" Siniverinen naureskeli, käyden kumartumaan pienesti kenraalin puoleen "Ehkä ehdotan veljelleni, että moiset litkut kielletään teiltä kokonaan. Rauhoittuisitte tekin, pahaiset koltiaiset".


// Consta tulee kokeilemaan ja sen jälkeen Delistä tehdään niitä telttoja! Tulee kyllä pieni teltta mutta... Dari makaa mielellään Irin paijattavana, siellä kehräisi jos kissa olisi. PÄRISTÄÄN NIIN ETTÄ MAKE KUTSUU POLIISIT! SIT JUOSTIIN NIIN LUJAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2014, 03:28

Lily kävi muistuttamaan kenraalia motiiveistaan ehdottaa Noelin ylennystä. Olihan heiltä todellakin puuttunut jo tovi yksi eliittikenraaleista, joten oli sinällään ymmärrettävää käydä virkaa ehdottomaan ensimmäiselle, joka todisti pystyvänsä eliittejä vastaan ottelemaan kaatumatta. Miten paljon vaikutusvaltaa Lilyllä sitten oli ollutkaan nimityksen kanssa, jäi se arpinaamaiselle arvoitukseksi.
Prinsessa kertoi myöhäiseen vierailuunsa syyksi, ettei vielä ollut halunnut nukkumaankaan vetäytyä, lisäten halunneensa onnitella vielä saman päivän sisällä juuri nimettyä eliittiä.
”Kaipa tuo on pätevä syy”, Noel hymähti, seuratessaan kuinka Lily samalla lähemmäs asteli. Mitä nuoren naisen tuumaukseen tuli siitä, että kenraali oli vain iloinen tuon nähdessään, ei arpikasvoinen voinut kuin pudistella pienesti päätänsä ja naurahtaa. Totta kai hän oli iloinen Lilyn nähdessään. Naiskauneudesta puhumattakaan Olihan tuo valtava ilo silmällekin viinalta haisevien miesten sijaan!

Siniverinen otti pysähtyäkseen kenraalin eteen, miettien samalla ääneen miksei sotilastupa ehkä sopinut nuorella naiselle tähän aikaan. Aika lähellepä prinsessan ehdotukset osuivat, Noelin vain kohotellessa kulmiaan ja nyökkäillessä Lilylle vastaukseksi.
”Kuta kuinkin, toisinaan meno ottaa yltyäkseen hieman liian lujaksi”, kenraali hymähti, ”Mutta pojat ovat poikia, tiedäthän”, Noel jatkoi jokseenkin huvittuneena. Jokaisesta miehestä otti toisinaan kuoriutuakseen hieman idiootti ja turhan leikkimielinen, varsinkin noin humalassa sen jälkeen, kun oli sen yhden tuopillisen liikaa ottanut.

Temppeliherra korjasi asentoaan kuitenkin hieman ryhdikkäämmäksi prinsessan nyt ollessa noin lähellä.
”Älä missään nimessä mene kielimään Henrylle täällä tapahtuvasta”, kenraali naurahti, ”He tarvitsevat huvinsa. Ottavat kasvaakseen sitten kun löytävät kumppanin itselleen, jotka nuhtelevat miehiään kun nuo saapuvat takaisin kotiin humalassa”. Kyllä kumppanittomat sotilaat toisista erotti. Silläkin, että toisit ottivat viettääkseen yönsä kotosalla rakkaidensa vieressä sen sijaan, että tuvilla kuorsasivat menemään.
”En voi kieltää etteikö näkemisesi näin olisi ilahduttanut”, Noel otti viimein kommentoidakseen Lilyn aikaisempaan toteamukseen läsnäoloonsa täällä, ”Uskon monenkin katselevan sinua mielellään, kun viitsit kauniin olemuksesi tuoda tänne hien ja sikailun keskelle”, virnistäen paladiini myhäili Lilylle.


//Voi nyt perkele niitä telttoja. Siellä Iri ja Dari toisiaan paijailisi. Kunnes meno yltyy lujaksi. Ja kovat panee menoksi. Panee. IIHIHIHIHIHIHIHINYT~ MUTTA EI MEIDÄN TARVITSE JUOSTA, KUN MEILLÄ ON MOPOAUTO JA ES:ÄÄ TANKISSA!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2014, 13:33

Kädet kävivät hakeutumaan selän taakse, naisen hymähtäessä huvittuneena kenraalin todetessa poikien olevan poikia. Niin kai se sitten oli, miksipä noita nyt kieltämään. Tosin, Lily ei koskaan ollut kokenut tarvetta juosta perse paljaana pitkin linnaa humalatilassaan, mutta ehkä tämä olikin vain asia minkä miehet ymmärsivät.
Kujeileva virne nousi kasvoille uuden eliitin todetessa, ettei tästä riehumisesta Henrylle tarvinnut mainita. Miehet kuulemma tarvitsivat huvinsa ja tulisivat kyllä rauhoittumaan sitten kun kumppanin löytäisivät. Niin se taisi ollakin, tosin Lily veikkasi että vaikka Henrylle tästä kertoisi, nauraisi Henry vain ja antaisi sotilaiden pitää hauskanpitonsa.
"Ehkä Henry liittyy seuraavalla kerralla riehumiseenne, tekisi hänellekin hyvää välillä irrotella" Siniverinen hymähti "Mutta, tuskin hän pahastuu tästä menosta. Kunhan ette pistä koko tupaa tuleen".

Kulmat kohosivat hienoisesti kenraalin käydessä nyt kommentoimaan siniverisen näkemistä, ollen kovinkin suorasanainen. Oliko se sitten ihme humalaiselta mieheltä, ei oikeastaan. Ja oli Lily tottunut kuulemaan moisia kommentteja, joko yhtä suoraan tai vähän hienovaraisemmin.
"Pitäähän sitä joskus miesten päivää piristää" Nainen kujersi samalla kun toinen käsi kävi nousemaan selän takaa ottamaan kevyen otteen Noelin leuasta, vetäen pienesti miestä puoleensa "Kerta voin sen tehdä näinkin helposti".
Ote leuasta irtosi, naisen käydessä taputtamaan kevyesti muutaman kerran miestä poskelle, ennen kuin veti kätensä omalle puolelleen hetkeksi. Hitaasti siniverinen kävi myös suoristamaan selkänsä, jääden kuitenkin seisomaan temppeliherran eteen.
"Ehkä sinun pitäisi suunnata jos sänkyyn" Hän hymähti katsellessaan alas mieheen käsien nyt käydessä kevyesti sukimaan Noelin hiuksia taemmas, pois miehen kasvojen tieltä "Pääset ylöskin ennen muita, kuten uhkailit. Tosin epäilen, että sinusta on nousemaan heti kukonlaulun aikaan".
Lilystä näytti siltä, että Noel saattaisi hyvinkin nukahtaa heti mikäli silmänsä vain sulki. Mies ei kyllä kuulostanut niin väsyneeltä, mutta ei sitä koskaan tiennyt.


// TELTTOJA KAIKILLE! Siellä paijailisivat ja pane-- eikun mitä. NYTNYNYNYT. NII! JA KAUHEET SUBIT PERÄS JUMALAUTA MIKÄ JUMPUTUS! SOITETAAN PONPONIA JA AJETAAN PILLURINKIÄ NAKKILAN KENTÄL! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Loka 2014, 21:51

Noel ei voinut olla myhäilemättä, Lilyn mainitessa miten Henry voisi sotilaiden jupakkaan liittyä joku kerta mukaan. Temppeliherra ei henkilökohtaisesti tuntenut nuorta kuningasta itse edes sen vertaa, että olisi voinut sanoa sopisiko sotilaiden sikailuun liittyminen lainkaan monarkille. Harald siitä olisi voinut innostuakin, mutta liekö Henrysta irrottelemaan sillä tavalla. Ken tiesi. Lily ilmeisesti, mutta tuskin kovin moni muu. Mitä tupien tuleen tuikkaamiseen tuli, ei paladiini voinut kuin naurahtaa ajatukselle. Onneksi tuvilla oli aina enemmän kuin yksi selväpäinenkin yövuoroon lähtevä, joten tuskin ainakaan tahallisesti mitään saataisiin maan tasalle poltettua.
Lilyn yllättyneestä katseesta Noel kuitenkin ehätti jo miettiä olleensa liian suorasanainen prinsessaa kehuessaan. Olihan se kovin suoraan lauottua, mutta taisipa nuori naisenalku kuulla moisia puheita enemmänkin, varsinkin jos humalaan ajautuneita puhutteli. Ei Noel osannut katua sanomisiaan tässä kahdenkeskisessä tilanteessa. Hän kyllä tiesi että Lily kieltäisi ja napauttaisi takaisin, jos ei jostain pitänyt, jonka jälkeen arpinaamainen osaisi kyllä kielenkantojansa sen verran hillitä ja osoittaa siniveriselle kunnioitusta. Sillä pieneltä hämmästykseltään tarrasi punapäinen kuitenkin Noelia leuasta, ja veti tuota hieman itsensä puoleen sanojensa ohessa. Paladiini ei kyennyt kuin hymähtämään tuon sanojen päälle, näyttäen varsin tyytyväiseltä taas Lilyn suomasta kosketuksesta. Erityisesti siitä, kun punapää hänen hiuksiaan kävi hienoisesti sukimaan taemmas.

”Ai niinkö tuumit?”, temppeliherra naurahti, ”Minä pääsen sängystä ylös heti kun on tarve, puhetta ei kuitenkaan ollut missä kunnossa”, mies myhäili. Kyllähän sitä aamulla taitaisi olla tämän jäljiltä hyvinkin kuiva ja kankea olo, mutta kerrankos sitä taas itsensä niin huonoon jamaan laittoi.
”Tuskin saan untakaan vielä”, tummatukkainen henkäisi, samalla lähtiessään kampeamaan itseään nojatuolista ylös. Päätä ei enää pyörryttänyt niin pahasti, ja hiljalleen saapuvan laskuhumalan myötä tasapainokin alkoi taas kantaa miestä paremmin. Noel tulisi ottamaan vielä lasillisen tai pari jotain pöytälaatikosta löytyvää alkoholipitoista ennen kuin kykeni nukkumaan – lähinnä sekin vain siksi, että mies kykeni niiltä sijoiltaan sammumaan peiton alle sen ihmeempiä miettimättä. Aistiharhansa kun saattoivat pitää miestä kokonaisia öitäkin hereillä parhaimmassa tapauksessa, jonka takia Noel oli oppinut niitä välttelemään lähinnä viinalla mielensä myrkyttäen.

Hieman huojuen Noel silti seisoi siinä paikoillaan Lilyn edessä, osoittamatta kuitenkaan mitään merkkejä siitä että itsensä kävisi tieten tahtoen kumoamaan turvalleen. Noel hieraisi toisella kädellä nopeasti ohimoitaan, katseensa kuitenkin pysytellessä käden altakin silmäilemässä pienempää naista edessään. Temppeliherra ei tiennyt miksi prinsessa taas niin kovin lähelle oli pyrkinyt, mikä osaltaan myös muistutti arpinaamaa siitä yhdestä yöstä Lilyn kanssa. Siitä taas ajatukset ottivat liihottaakseen seuraaviin varsin vapaamuotoisesti, Noelin kykenemättä sen kummemmin estelemään ajatuksenjuoksuaan sillä hetkellä, tässä mielentilassa.
Pienen päänpudistuksen myötä temppeliherra kuitenkin naurahti, omien käsien laskeutuessa sen kummemmin häpeilemättä koskettamaan puolestaan prinsessan harteita pienesti hieroen.
”Saati haluanko yksin sitten sänkyyn mennäkään”, hieman vihjailevasti hymyillen, toista kulmaansa nostaen Noel kävi suorasukaisesti hymisemään. Oliko tämä nyt sitten väärä aika ja paikka alkaa ohimennen flirttailla siniverisen kanssa, sitä Noel ei tiennyt, mutta ei myöskään aikonut jättää yrittämättä siihen pieneen sisällä jylläävään himoon nähden joka kovasti koitti päästä pinnalle.


//CONSTA THE TELTTAMESTARI. JOOOOOOOeikunmitä. KAAMEE JUMPUTUS, MOPOAUTO VAAN NATISEE MEIDÄN JA PONPONIN ALLA. Nakkilan kenttä on entinen ko me sinne päästään!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2014, 22:25

Siniverinen kävi naurahtamaan pienesti kenraalin huomauttaessa, ettei ollut mitään puhetta siitä, missä kunnossa hän tulisi heräämään ajallaan. Lily ei ollut ikinä juonut itseään siihen kuntoon että tietäisi, miltä tuntui herätä krapulassa, mutta ehkä se oli vain hyvä että siniveriseltä puuttui tuollainen kokemus. Eipä hänellä varsinaista tarvettakaan sille ollut. Kaiken lisäksi hänellä oli erittäin huono viinapää, todennäköisesti nuorinainen olisi pöydän alla ennen kuin ehättäisi edes juoda tarpeeksi, jotta aamulla omaisi hirveän krapulan.
"Ihan miten itse haluat" Punapää hymähti, samalla kun kenraali kävi nostamaan itsensä ylös tuolista. Puolittainen askel otettiin taemmas, antane näin miehelle tilaa nousta, mutta jostain syystä Lily halusi pysyä Noelin lähellä. Ehkä vain varmistaakseen, ettei tuo turvalleen kaatuisi, joskin hyvin mies näytti pystyssä pysyvän itsekseenkin, mikä sinällään oli kyllä yllätys.

Katse käväisi kääntymään kenraalin käsien puoleen hetkeksi, miehen nostaessa ne siniverisen harteille. Se pieni hierova liike sai Lilyn sulkemaan silmiään pienesti samalla hymyillen, kunnes katse nousi paremmin Noelin puoleen tuon sanojen myötä.
"Ai niinkö...?" Lily kävi myhäilemään pienesti virnuillen "Voin lähtiessäni pyytää sotilasta hakemaan sinulle petiseuraa Länsikujien mielenkiintoisista tuvista, jos haluat" nainen vitsaili, samalla kun kädet kävivät hitaasti nousemaan Noelin puoleen, aluksi laskeutuen miehen lanteille, josta kädet lähtivät hitaasti lipumaan toisen kyljeltä rintakehälle.
"Vai menenkö pyytämään kenraali Fritzin vierellesi yöksi, niin ei tule yksinäistä?" Kädet kävivät puristumaan vasten miehen kaulusta ja vetämään tuota Lilyn puoleen, siniverisen itsensä noustessa pienesti varpailleen suodakseen pienen, kiusoittelevan nopean suudelman kenraalin huulille.


// Telttamestari kuulostaa joltain niin häröltä mun päässäni. EIKUNMITÄ. HIRVEE TUNTUNTUN JUMPUTUS VAAN KUN AJELLAAN MAGEN JA VILJAMINZKIN KANS YMPYRÄÄ KENTÄL! SIT TULEE KYTÄT JA PITÄÄ ÄKKII LÄHTEE HANEEN ETTEI NE LÖYDÄ MEIDÄN ES //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2014, 03:49

Temppeliherra silmäsi nuorta naista edessään vinosti hymyillen, Lilyn selvästi nauttien sen pienen hetken miehen suomasta hellästä hieronnasta harteillaan. Eipä Noelkaan moista pahakseen olisi pistänyt, jos osat olisivat olleet toisinpäin – niin kuin hetki sitten. Se alaspäin suunnattu puoliumpinainen katse kävi kuitenkin aukeamaan enemmän prinsessan avatessa suunsa, ilmaisten kuinka olisi voinut pyytää vain jotakuta hakemaan kenraalille enemmän tai vähemmän erikoista seuraa jostain täksi yöksi. Mutta ei Noel sellaista halunnut, mikä saikin paladiinin lähinnä naurahtamaan. Hän halusi Lilyn, jos ketään.
Kenraali ei pistänyt pahitteeksi punatukkaisen kosketusta, joka lähtikin nousemaan paladiinin lanteilta aina rintakehälle saakka. Se nostatti vain jokseenkin tyytyväisen ja onnellisen hymyn miehen kasvoille. Samalla sen hymyn taakse kuitenkin kätkeytyi se omistushaluisen julma ajatusmaailma, jonka Noel kykeni kuitenkin pitämään piilossa ja visusti vain itsellään.

Lily kävi lopulta pienen herjansa jälkeen vetämään Noelin kauluksesta tuota lähemmäs itseään, hieman kumaraan. Mies ei tietenkään käynyt laittamaan vastaan, muttei voinut myöskään laskea sitä leviävää virnistystä kasvoiltaan prinsessan nopean suudelman myötä. Huulien kosketuksen aikana kenraali laski kätensä Lilyn harteilta alas, aina tuon kapealle vyötärölle, josta kevyt ote otti vetääkseen naista lähemmäs isomman osapuolen kehoa. Ei Noel kyennyt enää vastustelemaan kiusausta, ellei prinsessa itse kävisi tälle pistettä laittamaan omasta tahdostaan.
Toinen käsistä nousi Lilyn kehoa pienesti ohimennen silittäen ylemmäs, aina siromman osapuolen poskelle ja osittain leukaluulle, josta naisen päätä käytiin nostamaan keyvesti ylemmäs.
”Entä jos haluankin vain sinut?”, Noel hymähti taas suorasti, silitellen Lilyn poskea. Lähes samantien temppeliherra kävi omatoimisesti painamaan huulensa vasten prinsessan omia, lähtien vaatimaan pienesti vastakaikua toiselta. Hakien näin kutakuinkin taas lupaa lähestyä Lilyä enemmän. Ei hän halunnut tuota pakottaa mihinkään, vaikka olisi tietenkin voinut väkisin niin tehdä. Mutta Lilyn kohdalla Noel ei halunnut olla niin kylmä, saati sitten millään tapaa julma. Lily oli hänelle tärkeä – sillä omalla tavallaan – ja vaikka miten olisikin halunnut myöntää selvinpäin suorasanaisesti rakastavansa toista jollain tapaa, kahlitsi Noel itseltään ne pienet lämpimät tunteet, joita prinsessaa kohtaan oli oppinut tuntemaan. Tämä kaikki oli itsessään jo niin kovin väärin…


//Et oo ainoa… Se kuulostaa joltain muulta kun sen pitäis, jos totta puhutaan. JOS TIEDÄT MITÄ TARKOITAN HÖHÖHÖ, noni mä meen pois. MOPOAUTON MUTTERIT VAAN KITISEE KUN JUMPUTETAAN NIIN LUJAA PONPONIA. RÖMPSÄRINKIÄ SIELLÄ VEDETÄÄN, JUODAAN ES JA KYTTIÄ KUONOON. Kuramestari kuittaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2014, 04:25

Vanhemman harteilta vyötärölle laskeutuva käsi sai siniverisen hymähtämään pienesti, Lilyn pistämättä mitenkään vastaan kenraalille, miehen vetäessä hellästi häntä lähemmäksi itseään. Jos Lily ei olisi halunnut Noelia lähelleen, ei nainen alun alkaenkaan olisi itse mokomaa lähestynyt, kaiken lisäksi jos Noel jotain Lilyn mielestä väärää oli tekemässä, saisi temppeliherra siitä kyllä kuulla ja aika äkkiä. Siniverinen antoi kenraalin kohottaa kasvojaan paremmin kohden itseään, Lilyn hymyillen pienesti katseen tarkkaillessa Noelin kasvoja. Toinen siroista kulmista ehätti vain kohota pienesti Noelin kysymyksen myötä, kun kenraali kävi lähes hetimiten painamaan huulensa Lilyn huulille. Punapää ynähti pienesti, naurahtavasti, käyden vastaamaan tuohon pienenvaativaan suudelmaan. Kädet kävivät lipumaan Noelin niskan puolelle, käsivarsien kietoutuessa miehen kaulan ympärille ja suorastaan vaati tuota pysymään lähellä. Pienesti lanne lähti myös työntymään kerran jos toisenkin paremmin vasten miehen kehoa, kiusoittelevasti, vihjailevasti.

"Entä jos..." Lily kävi aloittamaan vetäytyessään pienen henkäyksen myötä irti suudelmasta, suoden kuitenkin sanojensa välistä vielä pienen, nopean suudelman miehen suupieleen "Se ei olisi vaihtoehto?".
Kujeilevan hymyn myötä siniverisen kädet kävivät laskeutumaan Noelin kaulan ympäriltä, lipuen nopeasti aina miehen vyötärölle. Kovinkin röyhkeästi, kiusallisen hitaasti kävivät nuo kädet availemaan miehen vyötä, katseen tuijottaessa kovinkin vihjailevana kenraalin kasvoja. Mikäli Noel yritti uudemman kerran suudella tai työntää kasvojaan lähemmäksi siniverisen omia, oli Lily heti nojautumassa kauemmaksi, päästämättä uutta eliittiä suutelemaan itseään uudemman kerran vielä.
"Tosin.. Ei sinun tarvitsisi muuta kuin pyytää nätisti" Nainen kävi hymisemään käsien siirtyessä availemaan miehen takkia "Tai vain ottaa, mitä haluat".
Ehkä se ei ollut koko totuus. Jos Noel väkisin koittaisi joskus siniverisen ottaa, ei Lily siihen leikkiin lähtisi, ellei itseään huvittanut. Kenraali saisi kyllä oppia siihen, että jos punapäinen sanoisi ei, sitä hän myös tarkoittaisi. Mutta, ei Lily voinut kieltää etteikö pitänyt hieman rajummista otteista toisinaan, kunhan ne eivät liian pitkälle menneet... kuten erään kanssa.


// HÖHÖHÖHÖHÖ Et nyt mee pois kun sain sut tänne senkin kuramestari. NIIN HIRVEETÄ RÖMPSÄRINKIÄ ETTÄ JÄÄ KAIKKI MUUT TOISEKS. SIT JUODAAN ES JA PELATAAN C-- WOWIA SIIS. TO THE IRON HORDE, HOT DADS HERE WE COME. Kuinka minä nainen. T: Paskalinko //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2014, 17:56

Noel soi kaiken huomionsa Lilylle, menemättä varsinaisesti missään välissä liian pitkälle tekemisiensä suhteen. Ollen kokoajan valmis lopettamaan jos tämä ei prinsessalle sopinut. Siinä missä punapäinenkin, irrottautui partanaama myös suudelmasta hetkeksi, Lilyn sanojen myötä. Sanat saivat temppeliherra hymähtämään huvittuneena, ehkä osin myös harmistuneena, vaikkei tiennytkään kuinka tosissaan sanojensa kanssa siniverinen oli.
”Siinä tapauksessa tyytyisin omaan yksinäisyyteeni”, Noel hymähti, hetkeksi katseensa siirtäen toisaalle Lilystä, kunnes palava katse otti taas kohdistuakseen paremmin tutkimaan toisen siroja kasvoja, samalla kun prinsessa tuntui alempana availeman temppeliherran vyötä auki. Kenraali ei voinut olla hymisemättä pienesti, pitäen kuitenkin kokoajan sen pienen välimatkan kasvoillaan prinsessaan. Vain silmät tarkkailivat Lilyn kasvonpiirteitä ja vihjailevia ilmeitä, toisen nuoremman kasvojensyrjällä levänneen käden lähtiessä varovasti lipumaan alemmas.

Lilyn kädet siirtyivät availemaan vuorostaan Noelin takkia, naisen ilmoittaessa ettei Noelin tarvinnut kuin pyytää häneltä tätä nätisti. Tai ottaa väkisin. Jälkimmäistä kenraali ei tulisi tekemään, tietäen mitä siitä voisi seurata jos siniveriseen kävi väkisin käsiksi. Koska oli aikaisemmin kuullut myös kuinka Hans vaimoaan välillä käsitteli, ei Noel tahtonut olla se, joka Blackin lisäksi tuota rituaalia Lilyyn kohdisti. Black ei muutenkaan ansainnut Lilyä ja tuon suojelua, jos temppeliherralta kysyttiin…
Alemmas lipunut käsi kävi viimein availemaan varovasti prinsessan mekon nyörejä löysemmälle.
”Tahtoisitko sitten jakaa vuoteen kanssani tämän yön?”, kenraali kysyi jo kovin malttamattomana, ”Vai jätätkö minut tänne nuolemaan näppejäni nyt”, Noel vielä naurahti, ollen kuitenkin valmis hyväksymään sen faktan, että Lily voisi jättää hänet tähän kuin nallin kalliolle halutessaan. Tämä oli niin väärin, mutta sekös myös omalla tavallaan kiihotti ja houkutteli maistamaan sitä kiellettyä hedelmää – taas kerran.


//Varmana menen. Tekemään kurakakkuja <: NII, JA MOPOAUTO VAAN NATISEE LIITOKSISSAAN. MISSÄ ON MEIDÄN MOPOAUTON LIEKKITARRAT!? HOT DADS, UHHUH. Kuinka minä hetero//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2014, 18:15

Tieto siitä, ettei kenraalista ollut ottamaan naista väkipakolla oli oikeastaan huojentavaa. Tosin, Noelin tilanteessa Lily oli antanut luvan jo lähestyessään itse miestä, eikä hänellä ollut tapana kesken kaiken perääntyä ilman hyvää syytä. Ei hän ollut alunperin tänne tämän takia tullut, mutta nyt kuin yön yhdessä viettämisestä alettiin puhua, ei Lily oikeastaan nähnyt syytä kieltäytyä. Viimekerta oli ollut kovinkin mukava ja tyydyttävä kokemus molemmille, miksei sitä uudestaan tekisi? Olihan prinsessa naimisissa, mutta tuo pikkuseikka ei näyttänyt siniveristä hidastavan. Heidän suhteensa kun oli muutenkin niin myrskyinen ollut viimeaikoina, hyvä jos Lily enää tunsi puolisoaan henkilönä ollenkaan. Mutta, velhon ajatteleminen ei nyt ollut aiheellista, ainakaan jos siniveriseltä kysyttiin.

Vihreä katse kävi hetkeksi seurailemaan alemmaksi lipuneen kenraalin käden touhuja, samalla kun Lily kävi vaativasti työntämään avattua takkia pois miehen yltä, niin pitkälle kuin kykeni.
"Kerta noin kauniisti kysyt..." Lily hymisi pienesti, käsien eksyessä lipumaan alakautta kenraalin paidan alle "Niin enhän minä voi kieltäytyä... Kuinka ilkeää olisikaan jättää uusi eliittimme yksin sänkyyn pyörimään".
Viimein siniverinen kävi jälleen suomaan nopean, kevyen suudelman miehen huulille, jota seurasi kuitenkin vaativampi suudelma, samalla kun kädet toisen paidan alla kävivät lipumaan alemmas, kiusoittelevasti kohden kenraalin herkkiä alueita.


// ET MENE KUN PAIKKA NYT SIINÄ NIIN PÄÄSTÄÄN JUGGERNAUTTIIN!! LIEKKITARRAT TIPPU JO KUN NIIN KOVA TUNTUNTUN. HOT DADS UH HUH IDD. Kuinka minä hetero idd. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2014, 21:26

Siinä missä Lily ei näyttänyt hidastelevan tai vaikuttavan edes kieltäytyvän tästä tilaisuudesta, ei Noelkaan nähnyt syytä päästää toisesta irti. Nyörit löystyivät, saaden mekon hieman valumaan Lilyn päältä alemmas hartioita paljastaen. Samalla myös takki temppeliherran yllä otti valahtaakseen puoliin käsivarsiin, jääden sitten niille sijoilleen roikkumaan.
Prinsessa tuskin osasi edes kuvitella miten otettu Noel oli naisen sanoista. Eihän Lilyn olisi tarvinnut tätä tehdä, mutta ilmeisesti kaksikko jakoi tietynlaisen himon toisiaan kohtaan tälläkin kertaa. Eikä tuore eliitti ollut miettinyt mitään tällaista vielä hetki sitten, kunnes se pieni päähänpisto oli vienyt mukanaan ja tässä sitä taas oltiin. Niin lähellä siniveristä, intiimisti, niin että se jopa omalla tavallaan pelotti, jos mahdollisia seurauksia alettiin miettiä. Noel ei sellaiseen kuitenkaan enää kyennyt, himon käydessä nousemaan taas päällimmäiseksi tunteeksi.

”Ehkä pitäisi oppia kysymään kauniimmin”, Noel ehti hymähtää, kunnes nuoremman huulet tavoittivat taas kenraalin omat. Silmät painuivat puoliksi kiinni, kenraalin vastaten varsin kiihkeästi prinsessan vaativaan suudelmaan. Temppeliherran kädet lähtivät varovasti pujottamaan mekkoa pois Lilyn yltä, siinä missä oma takki ja yläkroppaa vielä verhoava paita lensivät yltä ensimmäisen huonekalun päälle odottamaan seuraavaa kertaa.
Otteissaan kenraali oli hellä, painaen kuitenkin jatkuvasti siniveristä itseään vasten. Hän halusi prinsessan lähelleen nyt, kun siihen annettiin tilaisuus ja mikäli temppeliherran olisi annettu valita, olisi hän voinut pysyä tässä asetelmassa koko loppu elämänsä. Siitä Noel lähti kuitenkin hiljalleen saattamaan Lilyä huoneensa leveää vuodetta kohti, suoden huulillaan huomiota nuoren naisenalun huulilta kaulalle ja poskipäille, käsien hamutessa nuoremman kehoa kun tuota käytiin kaatamaan pehmeille peitteille. Kenraali itse asettui nelinkontin Lilyn ylle, valmiina suomaan siniveriselle uudemman yön kanssaan, mitä tuo ei tulisi unohtamaan.


//JUGGERNAAAAAAAAUT!! EN JAKSA ODOTTAA ENÄÄ ONKO PAKKO DJKHLADLJWHA. TUNTUNTUN, LIEKKITARRAT ON ENTISIÄ NYTEN. LAITETAAN ES TARRAT TILALLE JA TÖLKKI PAKOPUTKEKS. Hankalaa olla hetero. Tarvitsen pippeleitä MITÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2014, 21:50

Pienesti nainen hymisi kenraalin sanoihin, sen pahemmin enää vastaamatta sanallisesti miehelle. Hän alkoi käydä malttamattomaksi, eikä halunnut mitään turhanpäiväisiä löpinöitä nyt, kun parempaakin tekemistä oli tarjolla. Piti vain toivoa, ettei kukaan enää tänä iltana tulisi kaipaamaan siniveristä, sillä hän oli nyt hieman... kiireinen.
Vastaan ei pistetty Noelin käydessä ohjaamaan Lilyä vuoteen puolelle, siniverisen astellen kiltisti ja vakaasti miehen ohjauksessa. Se kujeilevaninnostunut hymy pysyi koko tuon ajan siniverisen kasvoilla, naisen tietäen tasan tarkkaan miten tämä yö tulisi vietettyä, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Siinä missä kenraalikin, halusi prinsessa suoda miehelle nautinnontäyteisen yön, jota tuo ei tulisi unohtamaan...


*bowchikawowow MORNING*


Aamu oli sarastamassa, sotilastuvan ollen kuitenkin vielä kovin hiljaisena. Kovin moni eilen kapakkaan lähteneistä sotilaista makasi nyt asteen jos toisen krapulassa huoneissaan, selväpäisten ollessa enemmän kuin huvittuneita kännikalojen kärsimyksistä.
Vastoin kaikkea loogista ajattelua, oli Lily jäänyt koko yöksi kenraalin seuraan. Olihan sitä ehditty riehua tunti jos toinenkin yhdessä, ennen kuin lopulta väsymys vei voiton. No, ei tämä ollut ensimmäinen kerta kun prinsessa ei omassa makuukammarissaan ollut, mutta toivoa sopi, etteivät palvelijat ja velho etsineet siniveristä tänä aamuna. Lilyllä kun oli toisinaan tapana nukkua velhon luona, mutta jos kaljupää sekä palvelijat ihmettelisivät prinsessan olinpaikkaa, saattaisi Lilylle tulla selittämistä.

Lily oli jo hereillä, joskin ei ollut jaksanut nousta ylös. Sen sijaan kenraalin aluspaitaan pukeutunut siniverinen makasi sängyllä tuijottaen puoliumpinaisin silmin miestä vierellään, enemmän tai vähemmän huvittuneena odotellen, koska kenraali kävisi heräämään. Lily olisi voinut tietenkin lähteä nyt, luikkia äkkiä omaan huoneeseensa ennen kuin kukaan mitään kyseli, mutta moinen nopea poistuminen ilman Noelille kertomista tuntui kovin... Tylyltä.
Siinä toista tarkkaillessaan tuli Lily myös vähän väliä tuijottaneeksi kenraalin rintakehää, muistellen arojen tapahtumia. Ei hän kuitenkaan ajatellut arvesta nyt kysellä, jahka kenraali nyt heräisi. Selvästi aihe oli arka ja Lily ymmärsi sen kyllä viime kuuleman perusteella. Kaiken lisäksi moisen aiheen esilletuominen viimeyön ja tämän autuaan tyytyväisen olotilan myötä olisi typerää.
Pian siniverisen käsi kävi kuitenkin ojentumaan Noelin puoleen, Lilyn käydessä kevyesti, varovaisesti silittelemään miehen tummia, jo vähän harmaantuneita hiuksia.



//PAKKO ODOTTAA HETKI VIELÄ PIAN SAAT JUGGERNAUTTIS JA MINÄKIN TAHDON JA AAAAAA!! JOO ES TARRAT JA TÖLKKI!! ME TARVITAAN MYÖS KARVANOPAT!!! Hankalaa olla heteronainen. Tarvitsemme pippel--eikun. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2014, 23:07

Yö oli ollut täynnä intohimoa, mutta jossain välissä uupumus oli ottanut heistä molemmista vallan, pakottaen yön pimeillä tunneilla niin Lilyn kuin Noelinkin untenmaille, toistensa lämpöön ja hyvään oloon tuudittautuneina. Nyt aamu oli kuitenkin taas sarastamassa, viinanhuuruisten miesten surkutellessa kurjaa oloansa illan ryyppyretken jäljiltä. Yksi joka krapulaansa ei vielä ainakaan ollut herännyt, oli Noel, joka tyytyväisenä oli sänkynsä jakanut Lilyn kanssa viimeisen yön petipuuhien jälkeen. Yhtä ainoaa vaatekappaletta kenraali ei ollut enää jaksanut puuhien päätteeksi ylleen kiskaista, vaan oli tyytynyt ilkosillaan kääriytyä peittoonsa ja napata Lilyn kainaloonsa, ennen kuin eliittikenraali oli niille sijoilleen sammunut.
Tähän mennessä kenraali ei ollut havahtunut hereille mistään. Ei edes siitä jos Lily hänen vierellään oli pyörinyt tai asentoa vaihtanut, mutta se kevyen varovainen silittely sai temppeliherran hymyilemään pienesti kun uni otti hälvetäkseen osittain. Olo oli kutakuinkin kuiva, hieman pahoinvoiva, mutta muuten Noel ei hahmottanut krapulan merkkejä kapakkaillan jäljiltä itseltään. Todennäköisesti ne nousisivat pintaan vasta sitten kun vuoteesta otti noustakseen, tai sitten kenraali vain oli selvinnyt tavallista paremmin humalastaan.

Silmät raottuivat pienesti, katseen kiertäessä katon kautta vierellä makaavaan prinsessaan, joka ylleen oli löytänyt kenraalin aluspaidan. Kumpa näin olisi voinut olla aina, mutta yhäkään Noel ei tahtonut itselleen vakituista kumppania omista syistään. Eikä hän kykenisi Lilyn kanssa valaa vannomaan vaikka miten haluaisi, sen kamppailun Hans oli jo voittanut kenraalin ikäväksi.

Temppeliherra hymähti tyytyväisenä, ummistaen taas katseensa ja kääntäen kasvonsa kohti kattoa. Toinen käsivarsi laskettiin pään taakse nojaksi, Noelin henkäistessä tavallista syvempään, kuin huokaisten.
”Eikö sinun pitäisi olla jo takaisin linnalla.. ties ketkä kaikki miettivät ja etsivät sinua kun et yöksi tullutkaan kotiin..”, kenraali myhäili hieman väsyneellä äänellä, kääntyen kuitenkin nyt paremmin Lilyä kohti. Käsi ujutettiin nuoremman tyynyjen alta, kokeneiden sormenpäiden pysähtyessä silittelemään hellästi prinsessan ulomman käden vartta kun Lilyä oli ensin hieman lähemmäs vedetty.
”Ei sillä että valittaisin”, Noel hymähti silmiään taas auki raottaen, ”En taida muiden vierellä viihtyäkään näin”.


//ADUHWLDAW BUT MOOOOM! KARVANOPAT ON TÄRKEET JOO! JA SITTEN VIELÄ WUNDERBAUMIT!!! Aivan helevetin hankalaa. Me on selvästi poikettu ny ihan liikaa meidän periaatteista. HUH. Semmonen peli oli pip--- NONI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2014, 23:29

Viimein mies kävi osoittamaan heräämisen merkkejä, käyden jopa raottamaan silmiään pienesti. Hymy hiipi siniverisen kasvoille naisen katsellessa petikumppania kovinkin hiljaisena, antaen miehen heräillä omaan tahtiin. Noel se kaksikosta olikin, joka ensimmäisenä suunsa kävi avaamaan, kuulostaen pienesti väsyneeltä. Ihmekös, kerta mies vasta oli herännyt...
"Linnalla olettavat kuitenkin minun olevan velhon asunnolla" Lily kävi hymähtämään kenraalin sanoihin, selvästi hetken empien kävisikö mainitsemaan velhon, joka kovin epämieluisa aihe oli tällaisissa tilanteissa "Sitä paitsi sinun pitää kertoa minulle parhain reitti poistua täältä... mahdollisimman huomaamattomasti".
Taaskaan Lily ei pistänyt vastaan kenraalin vetäessä nuorempaansa lähemmäksi itseään. Sen sijaan Lily kävi paremmin painautumaan vasten miestä, etsien hetken sitä mukavaa asentoa toisen vierellä. Levollinen katse seuraili yhä kenraalin kasvoja, Siniverisen käydessä hymähtämään pienesti Noelin seuraavien kommenttien myötä.

"Varmasti sinulla on seuraa jos toistakin kenen kanssa viihdyt yhtä hyvin vuoteessa" Siniverinen hymisi sormien käydessä pienesti, kevyesti silittelemään miehen kaulaa ja poskea "Mutta en kiellä, etteikö omalta osaltani oloni olisi... levollisempi... parempi... mukavampi, kuin aikoihin".
"... Taidan pitää sinusta" Siniverinen kävi yllättäen lähes kuiskaamaan, hymyillen yhä kovin levollisen tyytyväisenä kenraalin vierellä, kunnes yllättäen kävi nostamaan itsensä istumaan sängylle. Katse kävi kiertämään kenraalin huonetta siniverisen jokseenkin vakavoituessa miettimään mitä juuri oli sanonut. Ehkä olisi kannattanut vain pitää suunsa kiinni.
"Joko krapulan oireet ovat iskivät?" Sivusilmällä Lily vilkaisi takaisin Noelin puoleen, hymähtäen pienesti nopean aiheenvaihdoksen myötä.


//NO BUTS. no butts. höhö butt. WUNDERBAUMIT JA KARVANOPAT KYLLÄ! Liikaa on poikettu, kyllä. Takaisin juurille. HUH. NYT. NYYYT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aidot viskikurpat || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2014, 23:58

Noel hengitteli levollisesti Lilyn vierellä, ollen lähes valmis nukahtamaan sijoilleen uusiksi. Mutta velvollisuudet kutsuivat, ennemmin tai myöhemmin tältä erää kenraali saisi luvan nousta töitään toimittamaan, eikä pataluhanlailla nukkumaan päiväänsä ohitse. Itsepähän oli uhannutkin nousevansa aikaisin, ja temppeliherra sentään oli sanojensa mukainen mies.
Siniverinen kävi aikansa etsimään mukavaa asentoa kenraalin vierellä, miehen kuunnellessa tuon hyminöitä. Eipä Noel ollut vähään aikaan taas ketään maannut, kaikki mielihalunsa ja ajatuksensa kun tuppasivat kuihtumaan alkoholin myötä, jota tuli näinä päivinä naukkailtua astetta enemmän. Enemmän kuin olisi ollut edes tarve. Lily taisi olla ensimmäinen pitkään aikaan, kenen kanssa Noel oli viitsinyt ja vapaaehtoisesti halunnut heittäytyä intiimimpään leikkiin, mutta toisin kuin ne muut mahdolliset yhdenyön kumppanit joita aikaisemmin hänellä oli ollut, oli Lilyssä jotain erikoista joka sai paladiinin tuntemaan olonsa tavallista miellyttävämmäksi.
”On huojentavaa kuulla että olosi on noinkin hyvä”, Noel hymähti. Eihän hän itseään osannut prinsessaan verrata, varsinkaan nyt kun päässä huojui enemmän ja vähemmän.

Yllättäen Lily kävi kuitenkin ääneen möläyttämään pitävänsä temppeliherrasta, joka taas sai miehen avaamaan silmiään kunnolla. Olihan noita kommentteja aikaisemminkin kuultu, ketkä sitä tarkoittivat ja ketkä eivät, mutta olisivat rikkaan ja menestyneen miehen vierellä elää – mutta kuulla nyt jotain tuollaista siniverisen suusta. Ennen kuin Noel kuitenkaan ehti mitään välistä kommentoida, kävi prinsessa kampeamaan itsensä istumaan, eikä kenraali tuota halunnut estellä. Eikä hän kyllä ehtinyt vastatakaan mitään Lilyn sanoihin, kun punapää kävi aihetta jo vaihtamaan. Ehkä syystäkin.

Temppeliherra kävi nyt itsekin vaikeasti nousemaan sijoiltaan ylös, hiuksiaan sukien taaksepäin ja korvien taakse, jotteivät ne kasvojen tiellä olleet.
”Osaltaan kyllä”, mies tuumi huojuessaan siinä paikoillaan istuessa, ”Taisin päästä helpommalla toisin kuin useimmat muut, oloni on parempi kuin aikoihin kapakkareissun jäljiltä”, kenraali vielä hymähti, nostaen sitten itsensä sängynlaidalta ylös. Vaatteet käytiin etsimään sängynviereltä, temppeliherran kiskoessa housunsa takaisin jalkoihinsa ja välittämättä siitä, ettei paitaa yllensä tältä erää ollut vielä ehtinyt löytää.
”…Ehkä se osittain johtuu myös seurastasi”, kenraali totesi, ihonsa myötäisissä housuissa uudemman kerran sängynlaidalle istuen.


//Butts. Höhö. Höhö. HÖHÖ. KARVANOPAT HEILUMAAN. En tiedä miksi mutta tämä tuli nyt mieleen tästä. Juurille palaamme kyllä. Sen jälkeen testosteroni virtaa. Eiku täh//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron