The last thing between them and humankind | Suskari!

Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

The last thing between them and humankind | Suskari!

ViestiKirjoittaja Vahti » 01 Helmi 2015, 01:51

Naksautellen niskojaan, viime yö huonosti nukuttuna, eliittikenraali Geilir Gallus katsoi lumesta puhdistettua harjoittelukenttää ja siellä olevaa riviä tarkkaavaisin silmin.
Oljenkorsi joukkojen rivit olivat jälleen käyneet vähiin viime aikaisissa tehtävissä, yleensä kymmen henkisen miesjoukon ollen nyt kolmea päätä vähempi. Se oli valitettava menetys, rohkeita ja päteviä miehiä jotka olivat uskoneet henkensä ihmiskansan puolesta pitääkseen vihollisen rajojen takana. Geilir oli suonut osaanottavan ja kunnioittavan vierailun miesten mahdollisille perheille, vastaanottanut näiden katkerat syytökset ja itkut.
Se oikeastaan huolestutti kokenutta soturia, miten omien alaistensa vaihtuminen alkoi vuosi vuodelta käydä helpommaksi. Kertoa näiden omaisille miten rohkeasti menehtynyt oli ymmärtäneenä kaikki riskit hyväksynyt kohtalonsa kuollen enemmän tai vähemmän arvokkaasti. Sitten oli aika etsiä uusia korvaajia, yhtä rohkeita ja päänsä kylmänä pitäviä sotureita.

Tänään oli siis karsinnat, katsoa löytyisikö sopivia henkilöitä astumaan Oljenkorren riveihin.
Joskus uusien löytämiseen meni kauemmin kuin mitä muilla armeijan osastoilla. Tähän oli kaksi syytä: itsemurhatehtäviin erikoistuneen ryhmään ei aina haluttu ja tämä ryhmä taas ei kaivannut turhan kuolemaan innokkaita.
Niin, Geilir oli ensimmäisenä passittamassa ne jotka tahallaan etsivät kuolemaa tai muuten liioittelevia jollain tavalla. Sellainen vaarantaisi ryhmän ja tehtävän. Oljenkortta pidettiin itsemurhatehtävänä, mutta he eivät etsineet kuolemaa, vain keinoa antaa ihmisten armeijalle se yksi mahdollisuus lyödä vihollinen takaisin sinne koloon mistä ryömikin esiin.
Pukeutuneena arkivaatteeseensa jonka päällä harjoitushaarniska, eliittikenraali katseli peräti vain kuuden miehen riviä edessään. Myöhäistalven aurinko ei lämmittänyt juurikaan, mutta kukkomies ei jaksanut välittää kylmästä.

"...Te tiedätte varmastikin ryhmäni Oljenkorren, kun kerran olette tänään tänne ilmestyneet", kenraali aloitti puheensa. "Todennäköisesti olette kuulleet enimmäkseen huhuja, ja voin sanoa että ne ovat osittain totta. Paitsi yksi asia."
Saisi nyt nähdä moniko jäisi paikalle tai kuinka moni Geilir tänään lähettäisi pois.
"Me emme ole kuolemaa hakevia miehiä. Me otamme vastaan tehtäviä joita muut eivät ota riskien vuoksi, koska armeija tarvitsee sitä! Niin kauan kun haltiat yrittävät ajaa meidät pois kodeistamme tai murhaavat ystäviämme, perheitä ja armeija tarvitsee jonkun tekemään vaarallisen tempun pitääkseen vihollisen kauempana, silloin me astumme esiin! Te varmasti tiedätte että moni tässä ryhmässä kuolee nopeammin kuin mitä etulinjoissa, mutta sen riskin me otamme antaakseemme sen viimeisen mahdollisuuden muille hyökkäykseen. Me seisomme ihmiskunnan ja vihollisen välissä, emme etsi kuolemaa itsekkäistä syistä, onko selvä!?"
Saaden rivistä kyllä kenraali Geilir tarkkaili edessään olevia kasvoja tarkkaan, mittaillen ja miettien.
Aistien ainakin yhden henkilön, joka oli täällä mukana tuosta kyseisestä itsekkäästä syystä.
Vahti
 

Re: The last thing between them and humankind | Suskari!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Helmi 2015, 21:27

Jack Fisher

Siintä päivästä lähtien kun julkiseen tietoon oli tullut mahdollisuus päästä eliittikenraali Geilir Galluksen joukkoihin oli Jack nuorena hölmönä ja melko uutena sotilaana asiasta kiinnostunut aluksi kovasti. Kukapa ei olisi halunnut moista kunniaa itselleen? Yllättävän harva.. Jack oli olettanut että hyvin moni häntäkin kokeneempi vanha konkari olisi halunnut nousta tavallisesta rivisotilaasta eliiteiksi, mutta oikeastaan kukaan ei osoittanut mielenkiintoa liittyä kenraali Geilirin joukkoihin. Miksi?
Totuus tuli esille myöhemmin Jackin istuessa iltaa muutama kaverinsa kanssa sotilastuvalla ja lähistöllä puhuvan vanhemman arpisen sotilaan puhuessa "Oljenkorresta" ettei siihen liittynyt kukaan muu kuin itsetuhoinen hullu. Itsemurha ryhmä se oli ja jälleen oli todistanut kuinka nopeasti miehet putosivat rivistä pois yksitellen ja jälleen hakemassa joukkoihin niitä jotka halusivat seistä toinen jalkahaudassa. Tämä tieto selitti paljon tuomitulle ja myös sävähdytti, mutta Jack ei aivan sadallaprosentilla voinnut uskoa että Geiliri lähettäisi miehiään teuraaksi kuin sikopaimen sikojaan, ei mies voinnut sillä tavalla voinnut olla nykyään eliittikenraali. Paljon kysymyksiä joihin Jack oli mennyt myöhemmin seuraavana päivänä hakemaan vastauksia nykyiseltä opettajaltaan, ja läheiseltä ystävältään joka kertoi lähes saman mitä vanhempi mies oli kailottanut sotilastuvalla, lisänä vain varoitus ettei Jackista ollut siihen joukkoon.. Moni olisi antanutkin asian olla, mutta Jackia tämä joukko vain houkutti. Ehkä Jack oli vain utelias hölmö joka halusi kokeilla uutta, tai sitten tästä joukosta Jack vihdoinkin löytäisi itselleen paikan elää ja kuolla. Eihän miehellä oikeasti ollut kostonsa lisäksi mitään muuta syytä elääkkään, ei perhettä, ei sukulaisia, ei edes naista jonka luokse olisi käpertynyt joka ilta rankan työpäivän päätteeksi. Ystäviä Jackilla oli jo muutama, mutta silti se ei täyttänyt sitä puuttuvaa koloa jota miestä kalvasi päivästä toiseen. Jack ei ollut itsetuhoinen, mutta halusi löytää edes jonkin paikan jossa elää ja kuolla jonkin syyn takia... vaikka sitten tämän sodan saastuttaman valtakunnan hyväksi.

****

Meni pari päivää kun oli viimein aamu jolloin Oljenkorren eliittikenraali Geilir Gallus tulisi valitsemaan seuraavat sotilaansa joukkoihinsa. Jackille päätös oli ollut vaikea, lähinnä itsemurha huhujen tähden, mutta lopulta Jack oli päättänyt edes mennä näyttämään naamansa kenraalin edessä. Ketään ei kuitenkaan oltu pakottamassa liittymään kenraalin joukkoihin ja mistä sitä tietäisi jos kenraali olisikin oikein mukava henkilö, jolla vain oli huono maine.
Jack oli astellut muiden, itseään huomattavasti kokeneempien konkareiden kanssa, samalle pihalle päällään vain jotakin lämmintä, ja sen päällä kevyt nahkasta ja teräksestä taottu oma henkilökohtainen harjoitteluhaarniska, joka oli tehty hyvin joustavasta materiaalista. Vanhemmat sotilaat eivät voinneet uskoa silmiään kun näkivät melko uunituoreen sotilaan edes yrittävän kenraali Galluksen riveihin. Jack saikin kuulla huomautuksia siintä että oli vielä liian keltanokka edes haaveillakseen eliittisotilaan tittelistä ja sanomista tuli siintäkin että Jackin ei tarvitsisi tuhlata elämäänsä Oljankorsen riveissä. Solvauksiin Jack vastasi maltillisesti että tämä oli ollut täysin hänen oma valintansa, eikä vanhemmilla pitäisi olla mitään vastaan sanottavaa siihen. Tämän jälkeen kaikki hiljenivät, asettuivat riviin ennenkuin kenraali ehtisi paikalle.

Kenraalin itse astuessa henkilökohtaisesti paikalle Jack ei suoraan sanottuna ollut kovinkaan vakuuttunut miehen ulkonäöstä aseman suhteen, mutta piti mölyt mahassaan ja kuunteli rauhassa mitä kenraali kävi puhumaan. Ensinmäisen lauseen kanssa Jack ei aivan voinnut olla samaamieltä... hän oli vain muutama päivä sitten kuullut koko eliittiryhmästä ja tullut tänne melkein vain uteliaisuuden saattelemana ja myös sen että tämä porukka veti häntä puoleensa. Miestä jonka olisi alunperin pitänyt olla tavallinen porvari ja nyt sitten liittymässä itsemurhajoukkoihin..
Kenraali kävi iskemään "itsemurha joukot" tittelin alas kerralla ja kävi vakuuttavasti selittämään mikä heidän oikea tarkoitus olikaan. Jackin silmissä kirkastui entisestään ja pieni innon liekki syttyi nyt ehkä hieman pelokkaankin miehen rintaan. Jotkut riveissä taas vaikuttivat siltä ettei heitä kiinnostanut moinen pätkääkään, kuin elossa pysyminen, vaan kuolla sankarillisesti jossakin taistelussa. Mikä lie oli mennyt vikaan tämänkin miehen elämässä kun kuolemaa vain haki. Eikö heidän pitänyt taistella haltoita vastaan, eikä tapattaa miehiä turhaan? Tämä oli Jackin oma näkemys, jossa hän oli samaa mieltä kenraalin kanssa, mutta silti Jack oli hieman epävarma tästä kaikesta. Olisiko hänestä oikeasti tähän? Kuitenkin Jack laukoi suustaan sanan "Kyllä!" kuten tekivät kaikki muutkin viisi muuta hänen lisäkseen.
suskari
 

Re: The last thing between them and humankind | Suskari!

ViestiKirjoittaja Vahti » 05 Touko 2015, 21:08

"Hyvä", Geilir tokaisi ja nyökkäsi vielä peräänkin kuullessaan miesten huudahduksen.
Eiköhän hoidettaisiin homma pois alta, ei tässä turhaa seisty värjöttelemässä kun heillä oli sodittavaakin. Se ei todellaakan ryöminyt minnekään pakoon heiltä, vaan odotti aina porteilla kita ammollaan kuin nälkäinen hukka. Erityisesti se tuntui suosivankin Oljenkorren jäseniä, varmaan tykästyneenä niin yleiseen makuun.
"Katsotaan ensin teidän taistelukykyjänne, eihän teitä voi kentälle laittaa miekkaa heiluttamaan kuin mikäkin märkäkorva", yksisilmäinen punapää tokaisi vähän rennompaan sävyyn, pari miestä rivistä hymähtäen ja hetkeksi kaikkien huomio vilkaisi sillä hetkellä nuorimpaan sotilaaseen.
Tähän mustahiuksiseen pojankloppiin. Oli se hieman erikoista nähdä terve ja nuori sotilas täällä halumassa liittymään Oljenkorteen.
Joko syynä oli jokin todella hautaan vievä, vaikka sairaus, tai toinen oli nuoruudestaan huolimatta elämänsä jo nähnyt.
...Mutta toinen ei ollut se joka sai Geilirin aistimaan tästä pikku ryhmästä itsekkään halun kuolla mahdollisimman nopeasti ja kunniallisesti. Ei.
Tällä nuorukaisella oli joku muu syy.

"Otelkaa toisianne vastaan. Näyttäkää että teissä todellakin on halua antaa kaikkenne ihmiskunnan hyväksi", eliitti antoi yksinkertaisen ohjeistuksensa, uskoen että kyllä aikuiset osasivat valita itse harjoitteluparinsa eikä tarvinnut mitään kädestä pitää.
Vahti
 

Re: The last thing between them and humankind | Suskari!

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Touko 2015, 16:33

Kenraali halusi kokeilla tulevien sotilaidensa taistelutaitoja, ettei ottaisi ketään, omien sanojensa mukaan, märkäkorvia matkaansa ja ymmärettäväähän se oli. Oljenkorsen tasoinen ryhmä ei kaivannut sählääjiä joukkoihinsa. Jack kuitenkin tunsi ne kaikki katseet niskassaan kun puhe tuli märkäkorvasta. Oli se niin hienoa kun häntä arvostettiin niin pirun paljon. Jack ei antanut kuitenkaan asian masentaa itseään tai käydä räyhäämään asiasta vastaan epäilijöillensä, olisi vain turhaan antanut eliittikenraalille lapsellisen kuvan itsestään, vaan astui monen muun kanssa ulos hienosta tinasotilas rivistä lähinnä odottaen kuka näistä konkareista hänet tahtoi. Moni kun tahtoi itselleen sen "tasoisensa" vastustajan ja Jackille käytännössä jäi se yksi joka olisi muuten jäännyt ilman. Jack silmäili vastustajaansa, joka tietenkin oli häntä ainakin yhden pään mitan verran pidempi ja jonkin verran raskaampi rakenteeltaan. Mies oli arpinen, kalju ja selvästi monet taistelut nähnyt konkari joka käytti aseenaan kirvestä. Se näytti raskaalta, mutta kai mies jaksoi sen nostaa noilla yli pumpatuilla käsilihaksillaan. Jack kuitenkin laski sen varaan ettei mies voinnut olla ase valintansa tähden voinnut olla kovinkaan nopea ja kirves oli oikeasti todella kömpelö aseeksi, etenkin jos varsi oli pitkä ja vastus käytti Jackin tavoin aseita joilla pääsi aivan iholle asti roikkumaan. Tuomitulla siis oli jotakin mahdollisuutta voittaa tämä kaveri.

"Hei aloitatko sinä pentu vai et?" Kuului käsky miehen suusta, joka oli jo ottanut aseensa esille ja oli valmiina toimintaan. Jack nosti katseensa miehen kasvoihin ja hymähti ottaen omat aseensa esille kehottaen miestä käymään vain päälle. Ja sen mies totta vie teki raivoa pursuen ja kirvestä kohottaen ylös ilmaan. Jack olisi kirveen ylhäällä olemisen aikana voinnut hyvinkin sujahtaa miehen alle ja iskeä, mutta uskoi miehen olevan sen verran kokenut että osasi varoa sitä. Kirves heilahti ja Jack astui sivulle välttäen kirveen terän. Yrittikö mies tappaa hänet? Jos hän ei olisi ehtinyt niin vahingot olisivat olleet mittaavat. Hänellä ei kuitenkaan ollut sitä raskainta haarniskaa yllään.
Kirves heilahti sivu suuntaisesti ja Jack sai yllättyä miehen nopeudesta joutuen kaatamaan itsensä maahan selälleen ettei olisi saannut iskua vatsaansa. Jack nousi nopeasti ylös ja pyyhkäisi miehen jalat pois alta saaden miehen kaatumaan kyljelleen ilman jalkoja niin että tömähti. Jack ei kuitenkaan syöksynyt iskuun sillä tämä oli vain näyttötaistelu, joten vastuksen surmaaminen olisi rangaistava teko. Jack odotti vain sivusta että mies saisi itsensä ylös maasta.
"Voisitte ottaa rauhallisemmin, olitte juuri lähellä tappaa minut." Jack kehotti kohteliaasti ja mies vain naurahti mulkoillen "nuorempaansa" näyttäen ainakin saaneensa omaan ylpeyteensä kolahduksen kun nuorempi oli maahan saannut.
"Mitä pelkäätkö naarmuja?" Mies naurahti hieman kuivasti, mutta tajusi itsekin ettei voinnut surmata tämän kertaista vastustaan. Jack pudisti päätään vastukselleen ja tällä kertaa hyökkäsi nyt itse, jolloin vanhempi mies nosti kirvestään sivu suuntaisesti ja odotti. Jack tajusi joutuneena ansaan.. mies tosiaan osasi varoa iholle tulijoita. Oli kuitenkin liian myöhäistä perua hyökkäystä kun mies oli laittanut aseensa liikkeelle ja Jack itse oli jo kosketus etäisyydellä. Jack teleporttasi pois kirveen tieltä, tai no sen kahvan tieltä mikä olisi osunut kylkeen, ja ilmestyi uudestaan samassa kohtaan kun vaara oli ohi. Mies etsi häntä ihmeissään katseellaan ja Jack pääsi iskemään. Mies koukisti jalkaansa ja survaisi jalkansa miehen vatsaan tarjoten muutaman metrin ilmalennon ilmassa ennen maahan putoamista. Mies köhi ja haukkoi henkeään pidellen vatsaansa kun nousi ylös kuin jääräpäinen pässi konsanaan. Jack katsoi huolestuneena miestä.. Oliko hän ollut liian kovakorainen?
"Oletko kunnossa?" Jack kysyi katsellen miestä, joka noukki kirveensä maasta ja ilmeisesti halusi jatkaa vielä tällistä huolimatta. Jack ei ollut varma olisiko enempää halunnut jatkaa miehen oman turvallsuuden tähden. Mutta ei häneltä kysytty kun mies syöksyi kohden kirveensä kanssa kiitettävän nopeasti ja Jack iski omat aseensa kirveen terää vasten ristikkäin irrottautuen taaemmas hetken päästä. Mies pyrki perässä.. Jack sihati ja teleporttasi miehen sivulle taklaten miehen maahan ja tällä kertaa tuli perässä nousten miehen yläpuolelle painaen kirveen maahan samalla kun ase asetettiin kurkulle.
"Riittää jo." Jack totesi, mutta mies vain virnuili potkaisten tuntuvasti Jackiä kylkeen. Jack parahti kivusta nousten pois miehen päältä, joka ei halunnut luovuttaa. Mikä jääräpäisyyden huipentuma! Mies nousi maasta ylös ja yritti kylkeä pitävän friikin perään kirveensä kanssa. Hulluhan tuo oli! Jack väisti muutaman iskun, jotka vain hipoivat haarniskan alla olevaa lihaa ja tekivät pitkiä naarmuja hänen harjoitushaarniskaansa. Jack teleporttasi uudestaan ja tarrasi miestä selkä puolelta kiinni haarniskasta kiinni, jolloin miehen liike pysähtyi, ja seuraavaksi Jack heitti miehen pitkin maata petomaisten muotojen paljastuessa vain hetkeksi heiton ajaksi. Mies pyöri pitkin maata ja tiputti kirveensä maahan, kunnes lopulta pysähtyi jääden siihen lojumaan. Jack tajusi ehkä käyttäneensä liikaa voimaa ja otti muutaman juoksu askeleen miehen luokse polvistuen toisen polvensa varaan miehen luokse.
"Hei.. vieläkö henki pihisee?" Jack kysyi laskien kätensä miehen olkapäälle ja luojan kiitos mies nousi maasta pyyhkiessään hieman asfaltti ihottumaan ottaneita kasvojaan. Ilmeisesti mies oli kunnossa vaikka nenillensä oli ottanut. Jack hymähti ja auttoi miehen ylös maasta.
suskari
 

Re: The last thing between them and humankind | Suskari!

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Elo 2015, 10:50

// pistän tämän pelin tauolle/kiinni omalta osaltani useamman kk odottelun jälkeen. Yhteyttä saa ottaa jos haluaa jatkaa. :) //
suskari
 


Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron