Kirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2017, 16:15
"Yleensä kyllä, tietääkseni. En tiedä, onko sitten moni osaajiakin olemassa", Edna vastasi nopeasti Nellin kysellessä maagien omista tyyleistä. Tähän asti hän ei ollut tavannut kovinkaan montaa maagia, velhoa, noitaa tai vastaavaa, joten hän ei liennyt paras henkilö vastaamaan tuohon kysymykseen. Mutta, ainakaan Hans ei suostunut opettamaan hänelle kaikkea sekaisin, vaan he keskittyivät aina tiettyyn asiaan ja sitä hioivat eteenpäin, kunnes seuraavaan samanlaiseen eksyivät. Tähän asti hän oli opetellut käyttämään lähinnä elementtimagiaa ja niistäkin vain tulta, mutta kyllä se Ednalle kelpasi näin alkuunsa.
Noidanalku ei voinut kuin virnistää pienesti, Nellin mainitessa asuinpaikkansa olevan hiljainen, verrattuna siihen mitä Edna oli puuhaillut heidän tavatessa. Tottahan tuo oli, mutta Edna viihtyi täällä ja siitä viihtyvyydestä myös puoliverinen taisi olla samaa mieltä, kun kapteeni kävi kehumaan paikkaa kodikkaaksi.
"Eikö olekin? Olisi minulla toinenkin koti missä pysyä puolisoni kanssa, mutta hän menee milloin missäkin ja kerta minun pitäisi opintojeni lisäksi keskittyä lapseni hoitamiseen, niin olen päättänyt siirtyä tänne – asuntohan on siis oikeasti äitini. Hän auttaa minua nyt, kun ylimääräisistä käsipareista on puutetta...", Edna kävi yllättäen selittämään ehkä turhankin yksityiskohtaisesti missä elämänsä meni, vaikkei se varsinaisesti Nelladelille kuulunut. Hyvä jos tuota edes kiinnosti. Eipä ketään tuntunut kiinnostavan hänen elämänsä, hänen tarpeensa ja huolensa, jos siitä lähdettiin.
"Ai! Eiköhän tuo onnistu", Jokseenkin häkeltyneenä Edna naurahti puoliveriselle, joka teetä pyysi kylmänä kissankielensä takia, "En ollutkaan tietoinen tuosta... Täytynee itsekin siis varoa, jos kissamuodossa jotain meinaan syödä...", noita vielä tuumi, kuitenkin iloisesti viittoen Nelliä seuraamaan itseään sisätiloihin.
"Palasin!", Heti ensimmäisenä noita rääkäisi kovaan ääneen, kun sisälle astuttiin ja siihen huutoon kuului epämääräinen vastaus kyökin puolelta. Talo oli yhtälailla rustiikkisen kodikas sisältä päin, sisustus oli erittäin runsasta ja osin jopa sekavaa. Heti ensimmäisenä avautui oleskelutila, jonka keskellä oli pyöreä pöytä. Pöydän ääressä oli kaksi tuolia – toinen niistä huomattavasti koreampi ja pehmustetumpi – ja pöydän päällä taas tarotkortteja ja kristallipallo. Huoneessa ei ollut varsinaisesti suurempia istumispaikkoja, mutta tyynykasoja löytyi muutamakin. Seinustalla taas oli kirjahylly, jota koristi kaikenmaailman taikakalut ja loitsukirjat.
Oleskelutilasta lähti jyrkät rappuset ylös parvelle, josta löytyi Ednan oma "huone". Koko yläkerta oli hänen käytössään, vaikka eipä vinokattoiseen tilaan mahtunut pahemmin mitään muuta kuin sänky, kirjoituspöytä, yksi vaatekaappi ja lapsen kehto. Rappusten vierellä, molemmin puolin oli sitten ovet alakerran muihin huoneisiin. Toinen oli Ednan äidin, Helgan, makuuhuone ja toinen kyökki. Kyökistä pääsi takaoven kautta pihalle ja kyökistä löytyi kiviset rappuset kellarikerrokseen, jossa ruokaa ja muuta epämääräistä säilytettiin. Asunto ei todellakaan ollut iso ja runsas sisustus loi jopa osin ahtaan tunnelman paikkaan, mutta silti Ednan mielestä täällä mahtui yllättävän hyvin elämään nelihenkinenkin porukka. Heidän lisäksi kun talossa asusteli tätänykyä myös Leto, joka tosin ei taitanut tällä hetkellä olla paikalla... Mykkä hujoppi kun meni välillä omia menojaan.
Asunto oli myös yllättävän hämärä. Ikkunat, mitä niitä nyt näki paksujen verhojen lomasta, olivat selvästi lian peittämät ja eivät täten päästäneet niin hyvin päivänvaloa läpi sisälle. Näin ollen jopa päiväsaikaan huonetta lähinnä valaisi vain kynttilät ja niitäkin oli harvakseltaan.
"Istu alas, minä käyn katsomassa teen tulemaan ja ilmoitan että meillä on vieraita – Haluatko muuten maitoa vai kermaa teesi kanssa? Entä sokeria tai hunajaa?", Edna kyseli, viittoen samalla Nelliä istumaan mieleiselle tyynykasalle.