Palkattu tappamaan || Lörri

Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 18:38

Trent Mithon

Ihmisten kaupunki kuhisi elämää syksyisessä, mutta aurinkoisessa säässä. Tänne hän pääsi nykyään hyvin harvoin yksinäisenä palkkamiekkana, suippoja korvia kun ei katseltu hyvällä ja ilman hyvää syystä ei porteista päästetty sisälle. Palkkasotilaiden porukassa täällä oli tullut käytyä yhtenään, mutta se oli menneessä. Mutta syy kuinka hän tällä kertaa pääsi astumaan ihmisvoittoiseen kaupunkiin, oli ympärillään marssiva joukko sotilasalkajia, joista hän oli yksi. Joukkoa johti pari ihmisten vaakunalla sonnustaututuneet haarniskaiset sotilaat. Heitä oli parisenkymmentä ja värikäs joukko se olikin, ihmisiä oli toki enemmän, mutta kyllä hänen lisäkseen joukossa oli pari muuta suippokorvaa taikka taruolentoa.
Trent kantoi selässään isoa varustereppua, niin kuin moni muukin joukkiosta. Olivathan he tänne tulleet sotilaskouluun, tosin eivät he aivan alkajia olleet. Moni oli harjoittanut miekkailua ja muuta sotilaalta vaadittavia kykyjä ominpäin ja ihmisten armeija oli käynyt etsimässä näitä kyvykkkäitä ja hyväkuntoisia vapaaehtoisia riveihinsä. Palkka oli hyvä, joten miksi ei? Tosin Trentin motivaatio oli hieman eri kuin muiden.

Viikko sitten, hänet oli palkannut muuan mies. Tuo oli kertonut kuuluvansa haltioiden poliittisiin piireihin, muttei sen tarkemmin ollut kertonut itsestään ja ei se oikeastaan häntä edes kiinnostanut. Seikka joka häntä kiinnosti oli työtehtävä, josta maksettaisii oiva summa. Hänen tulisi tappaa eliittikenraali Bartholomeus Dromelus Hillgore. Homma ei tietenkään olisi helppo, eliitit kun olivat varsin korkeaasrvoisessa asemassa ja noita harvoin näki muurien ulkopuolella kuljeskelemassa. Helpointie olisi päästä miehen lähelle, eli ihmisten linnan sisälle. Trentin työnantaja oli luonnut suunnitelman etukäteen, saatuaan infoa ihmisten armeijan värväys aikatauluista. Palkkamiekka oli hyväksynyt tehtävän ja hänen kuuluisi suorittaa tehtävänsä kuukauden sisällä siitä, kun oli ihmisten kaupunkiin päässyt, muuten hänelle ei maksettaisi penniäkään.
Tuttu haarniska Trentin harteilla helisi askelten tahdissa, sen hän kuulemma joutuisi muiden lailla myöhemmin vaihtamaan armeijan suomaan haarniskaan, toivottavasti hän ei joutuisi miekastaan luopumaan. Se sopi hänelle kuin hanska käteen, mutta kyllä muillakin miekoilla taistelu onnistuisi jos oli pakko.

Linnan porttien tullessa kadun päässä esiin oli siinä katseltavaa, isot linnan tornit kohosivat taivasta kohden. Hän ei ennen ollut minkään linnan porttien sisälle päässyt. Sai nähdä olivatko huhut totta sotilaiden jokailtaisista syömingeistä, porsasta vartaassa ja ollutta suoraan tynnyristä? Saattoihan se olla armeijan luomaa huhupuhetta, että saisivat hyväuskoisia miehiä liittymään riveihin?
Joukkio johdettiin porteista sisään ja kohti sotilastupia. Ennen kuin he pääsisivät asettumaan aloilleen, olisi itse eliittikenraali Hillgore heitä tervehtimässä. Se sopi Trentille hyvin, pääsisi ainakin näkemään millaisen miehen kanssa olisi tekemisissä heti alkuunsa.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 12 Syys 2016, 19:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Syys 2016, 19:38

Bartholomeus katseli hyväntuulisen suopeasti, mutta jäänsiniset silmät terävinä kirjavannäköistä joukkiota. Miehet tömistelivät paikalle hyvässä epäjärjestyksessä. Osa puhua pälpätti ja osa kuului virittäneen jonkun laulunlurautuksenkin ilmoille. Osalla näytti olevan sotisopa ja aseistus omasta takaa, kun taas toiset näyttivät siltä, että heidät oli temmattu suoraa talikon varresta kruunun palvelukseen. Enemmistö sentään näytti siltä, että heillä oli jonkinlaista tietoa siitä, mihin he olivat tulleet. Värvääjät olivat kertoneet tehneensä huolellista työtä. Mukaan mahtui kuulemma muutama oikein löytökin. Bartholomeuksella itsellään ei ollut tähän saakka minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaista satoa mailta tänä syksynä oikein oli korjattu?

"Ja osasto seis!" Hän sanoi lauhkeasti, mutta kuuluvasti, kun miehet olivat päässeet kymmenisen metrin päähän hänestä. Vanhempi upseeri, joka tulijoita johti, näytti esimerkkiä ja tervehti eliittikenraalia asiaankuuluvasti, jolloin tulokkaatkin osasivat näin toimia. Upseeri esitteli asiaan kuuluvin seremonioin Bartholomeuksen ja antoi sitten puheenvuoron eliittikenraalille.
"Tervetuloa joka miehelle." Bart sanoi lämpimästi, ja leveä hymy kasvoillaan asteli lähemmäs joukkiota. Hän pysähtyi tarkastelemaan eturivin miehiä. Tjaah, näytti siltä, että joukossa oli ainakin yksi haltiaverinen. Bart päätti sisällyttää puheeseensa maininnan siitä, että kuninkaan joukoissa ei minkäälainen rotusyrjintä ollut sallittua. Vain vihollista vastaan taisteltiin. Haltijat tai taruolennot, jotka seisoivat ihmisten joukoissa, olivat aivan täysiverisiä armeijan jäseniä ja tasa-arvoisia muiden kanssa...tästä oli ihmismieliä syytä muistuttaa aina silloin tällöin.
Bart puhui noin viitisen minuuttia. Hänen puheensa käsitteli yleistä ohjeistusta ja käytäntöjä, sekä sivusi myöskin hieman sitä, mitä tuleva koulutus pitäisi sisällään.
Hän päätti puheensa: "Ja nyt te siirrytte sotilastupiin majoittautumaan. Ette poistu huoneestanne, vaan teidät tullaan tämän päivän aikana noutamaan sieltä haastateltaviksi toimistooni. Haluan tavata kunkin henkilökohtaisesti. Poistukaa!"
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 20:11

Trent pysähtyi pihamaan keskelle käskyn kuuluessa. Ei hän ikinä ollut joutunut sotilaallisia sääntöjä noudattamaan, joten edessä seisovaa upseeria hän tuijotti tarkkaavaisesti. Parhaat oppilaat pääsivät aina opettajien suosioon, eikö? Mies tervehti jämptisti ja oikea oppisesti niin kuin käskettiin, hiljentyen kuuntelemaan muiden kanssa eliittikenraalin puhetta.
Keski-ikäinen mies oli kykeessä, tuon ääni oli jykevä, mutta siitä huokui ystävällisyyttä. Puhe oli yllättävän moniulotteinen, mies puhui rotusyrjinnästä, jota ei tahtonut nähdä kuninkaan joukoissa. Olihan se selvää ketä varten mies puhui ja oli oikeastaan hyvä tietää, ettei joutuisi sietämään rasitisia ajatuksia. Toki saattoihan sitä käydä kenraalien ja muun sotaväen selän takana, mutta hän osasi pitää puolensa.
Se tosin minä hän aikoi täällä esiintyä oli vain puoliverisenä haltiana, se oli totta, hänen äitinsä oli ollut haltia. Vetehisen veren hän puolestan pitäisi salassa, liialliset harvinaiset yksityiskohdat olisivat vain haitaksi, kun hän viimein tehtävänsä hoitaisi loppuun ja jos todisteita jäisi jälkeen, olisi vedenpoika helpompi jäljittää, kuin puoliverinen haltia monien satojen suippokorvien joukosta. Siitä syystä Trent käyttäisi salanimeäkin. Etrian Venra, sopivan haltiamainen nimi.

Eliittikenraalin puheen päätyttyä, johdatettiin joukkio kohti tyhjää tupaa. Hillgore tahtoisi puhua heille jokaiselle henkilökohtaisesti, sehän olisi ollut varsin oiva tilanne päättää työ jo nyt, mutta se olisi aivan liian suuri riski. Hän tekisi työnsä mahdollisimman siististi, ilman mitään todisteita häntä vastaan, joten se vaati pidempää suunnittelua ja olisi hyvä ensin seurata kohteen arkea, ehkä jopa päästä tuon lähelle.
Trent sai alapunkan tuvan perältä. Oli parasta riisua raskas armori, jos kerran tässä käytäisiin toimistossa keskustelemaan. Mies riisuikin ylä ruumista suojaavan pansarinsa, kuin myös jalkahaarniskat. Niiden alta löytyi tummansinen ja ilmava paita. Jousut olivat paksua nahkaa. Hanskatkin riisuttiin käsistä. Vuoteenpäädyssä näytti olevan kirstu armeijan vaatteita varten. Sen vieressä seisoi nahkaiset yleissaappaat, jotka mies mielellään veti jalkaansa. Sen jälkeen Trent asettui vuoteensa reunalle istumaan ja odottamaan vuoroaan päästä eliitin puheille.

//Vaihoin tonne tekstiin et Trentillä olis kuukausi aikaa joitaa homma, ku se tuntuu vähän sopivammalta ajalta millä nää ehtis kunnolla tutustua :D //
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Syys 2016, 20:40

/Jes. Ja nyt tulee hittiä vähän. /

Bart liu'utti seuraavan kokelaan paperit eteensä puista pöydänkantta pitkin. Hän käänsi ne oikein päin, ja luki paperin ylälaidasta nimen: Etrian Venra.
Sitten eliittikenraali kaiveli esiin mehevän sikarin, ja sytytteli sen sillä aikaa, kun kyseistä kokelasta oltiin hakemassa hänen huoneeseensa. Bart ei halunnut etukäteen tietää miehistä kuin pelkän nimen. Papereissa oli tietoa jos minkälaista, mutta se oli jonkun siihen kirjoittamaa, ja jonkun sitä ennen kertomaa...hän halusi muodostaa mielipiteensä aivan itse, ja antaa kullekin kokelaalle mahdollisuuden lähteä puhtaalta pöydältä.
Saatuaan sikarinsa palamaan hän puhalteli savusta harmajan verhon eteensä, ja tarkkaili tutun huoneensa ääriviivoja sen läpi. Bart piti siitä, miten tavallinen ja arkinen työhuone muuttui joksikin muuksi tällätavoin tarkasteltuna. Siihen tuli eteerisyyttä, ja valon ja varjon jatkuva leikki alkoi käyttäytyä itselleen epäluonnollisesti...kuin joku olisi väläyttänyt maailman kääntöpuolta, sitä pimeää, joka oli läsnä koko ajan, mutta jota ei haluttu nähdä. Se pimeä ei ollut paha, niin hän ei sanoisi. Se oli....Ylva.
Bart puisti päätään ja sammutti sikarinsa kiivaasti keraamiseen tuhkakuppiin, aivan, kuin olisi halunnut sammuttaa jotain muuta.

"Ilmoitan: Etrian Verna." Kuului silloin sotamiehen ääni ovelta. Bart kehoitti häntä pyytämään miehen käymään sisään. Samalla hän kaivoi pöytälaatikostaan pari kynttilää lisää, ja asetteli ne pöydälle.
"Pakkaa jo tulla turhan pimeä." Hän totesi ensimmäiseksi tulokkaalle, ja sytytti toisen kynttilän.
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 20:57

//Eipä haitta :3//

Hänet tultiin viimein hakemaan eliitin puheille. Trent nousi paikaltaan, mutta häntä hakenut sotilas katsahti alas miekkaan, joka hänen asevyöltään edelleen roikkui. "Jätä aseesi tänne." Mies kehoitti. Trent kurtisti hieman kulmiaan, mutta totteli ja laski miekkansa lepäämään vuoteelle, mutta irroitti sen päästä vielä kaulanauhan, jossa killui sormus. Hän pujotti sen kaulaansa ja piilotti paitansa alle. Ei miekan jättäminen murhamielessä harmittanut, hän ei vaan tahtonut jättää äitinsä miekkaa vahtimatta, mutta tämä oli tärkeää.

Vedenpoika seurasi sotilasta tuvasta ulos käytävään ja siitä aina eliittikenraalin toimistoon. Hänet ilmoitettin saapuneeksi, ennen kuin päästettiin astumaan peremmälle. Huoneessa haisi tunkainen sikarin haju, sen savunkin jäänteet saattoi nähdä kiemurtelemassa himmeässä kynttilän valossa. Hillgore harmitteli pimeää ja sytyttelikin paria kyntilää pöytänsä ääressä.
Trent asteli eliitin pöydän eteen, käyden tekemään sen samaisen tervehdyksen, jonka oli muutama hetki sitten oppinut. "On kunnia päästä palvelukseenne." Mies ilmoitti, jääden seisomaan hyvään ryhtiin, odottaen lupaa istuuntua.
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Syys 2016, 21:19

Bart kohotti katseensa kynttilöiden puolesta kohti tulokasta ja nousi seisomaan. "Niin tottavie onkin." Hän sanoi naurahtaen, ja ojensi miehelle kätensä."Bartholomeus Hillgore," hän esitteli itsensä, aivan kuin toinen ei tietäisi kuka hänen edessään seisoo. Odotettuaan toisen esittäytymisen, hän viittasi tämän istumaan puiselle tuolille työpöydän toiselle puolelle, istuutuen itse samalla.
Hän kumartui hiukan eteenpäin pöytänsä yli, ja tarkkaili Etrianin kasvoja. Bartin kasvot olivat ilmeettömät, mutta ne näyttivät silti hyväntuulisilta ja siltä, että mies saattaisi puhjeta nauruun aivan koska tahansa. "No niin, kerrohan sitten, minkä takia sinä olet täällä?" Hän kehoitti haltiamiestä. Bart esitti saman kysymyksen kaikille, eikä hänellä ollut mitään oletuksia mihinkään suuntaan, vaikka miehen alkuperä olikin jotain muuta kuin ihmisten. Siitä huolimatta hän odotti, että Etrian Venra selittäisi hänelle oleelliset asiat itsestään ja kannustimistaan, Bartin sen enempiä kyselemättä.
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 21:54

Ei aivan sellainen tokaisu, mitä hän oli eliittikenraalilta odottanut. Niin naureskeleva ja hyväntuulinen olemus. Trent tarttui ojennettuun käteen ja puristi sitä. "Etrian Venra." Mies esittäytyi takaisin ja asettui istuutumaan kehoituksen kuultuaan. Vedenpoika ei antanut tutkivan katseen häiritä, hän itse piti ilmeensä vakavana niin kuin tavallista. Hänellä oli paljon salailtavaa, joten ei ollut hyvästä, jos häntä luoettaisiin kuin avointa kirjaa.
Kysymyksen kuullessaan Trent ryhdistäytyi hieman paikallaan. Hän ei ollut paljoa miettinyt mitä kaikkea häneltä tultaisiin kysymyään, mutta piti kyllä pokkansa.
"Puhdasveriset haltiat ovat varsin kapeakatseisia meitä puoliverisiä kohtaan. Haluan löytää paikan, missä minua arvostetaan." Valheita, valheita. Hän oli sisimmältään lojaali, mutta tässä työssä lojaalisuuden täytyi mennä sille, joka hänet oli palkannut. "Olen kiertänyt Cryptiä palkkamiekkana, minun on kenties aika asettua aloilleni." Mies vielä lisäsi, lisää valheita. Toki palkkamiekkana olo oli totta, mutta ei hän ollut valmis aloilleen asettumiselle.
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Syys 2016, 22:19

"Niin, niinhän nuo kuuluvat olevan." Sanoi Bartholomeus ja nyökkäsi, jatkaen: "Oletkos isäsi vai äitisi puolelta haltijaverta?" Bartholomeus katseli vakavaa suippokorvaa, ja hymyili, ennenkö jatkoi jälleen:
"Se, että voitko, tai haluatko jäädä aloillesi tänne, selvinnee sinulle alokaskauden aikana. Jos tämän ensimmäisen vuoden aikana haluat keskeyttää, se on toki mahdollista, mutta joudut korvaamaan kruunulle jokaisen koulutukseesi käytetyn pennin. Ja jos karkaat, sinusta maksetaan metsästyraha, elävänä, tai kuolleena." Bart ei henkilökohtaisesti pitänyt tästä näin tiukasta linjasta, mutta oli siitä huolimatta ollut itse siitä päättämässä. Käytäntö oli osoittanut, että se oli sekä taloudellisuuden, turvallisuuden että yksilön kehityksen kannalta kaikkein järkevin vaihtoehto.
Nyt Bartholomeus suoristui, ja raapi takaraivoaan hieman hajamielisen oloisena. "Se onkin tuo arvostus aika monipiipuinen juttu." Hän sitten sanoi. "Ja vaikka me emme täällä hyväksy minkäänlaista rotuerottelua omien kesken, voin luvata, että joudut tekemään kolminkertaisesti töitä ollaksesi yhtä kunniakas ja arvostettu kuin ihmistoverisi. Se on asia, johon en voi lopultakaan vaikuttaa, ja sen kanssa sinun täytyy oppia elämään. Ja arvostus muutenkin...niin... mitä sinä itse sanoisit, mitä minun tulisi sinussa arvostaa? Nyt saa kehua ja antaa tulla, minä olen tässä aivan kuin avoin ja neitseellinen kirjanlehti sinun suhteesi." Bartin viimeiseen lauseeseen sekoittui naurua.
Nyt hän kolisutteli pöytälaatikostaan esille kaksi lasia. "Otatkos seuraksi huikan? Koko kaupungin parasta Whiskyä löytyy vielä tuikku pullon pohjalta", hän tarjosi, ja heilautti toista lasia puolihaltiaa kohti.
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 22:45

"Äitini." Trent vastasi jahkailematta kysymykseen ja kuunteli mitä hänen vastauksiinsa sanottiin. Hivenen raskaita ihmisten armeijan menetelmät olivat. Pakeneminen tekisi hänestä etsintäkuulutetun, olisi hän tappanut eliittikenraalin tai ei. Tätä oli tosiaan suuniteltava tarkasti, paras skenaario olisi tappa mies ilman todisteita häntä vastaan ja jättäytyä pois armeijan riveistä maksamalla jokainen penni takaisin. Työtä se vaatisi ja paljon.
Trent havahtui ajatuksistaan, kenraalin käydessä puhumaan hänen puoliverisyydestään, joka tuottaisi harmia, vaikka kuinka kuinka rotusyrjintää yritettiin karsia pois. "Tiedän sen ja olen valmis tekemään töitä, vaikka kolmen miehen edestä." Mies vastasi varma ilme kasvoillaan.

Eliittikenraalilla ei todellakaan ollut aavistustakaan, kuinka yllättävästi pisti Trentin tilanteen hieman tukalaksi seuraavalla kysymyksellään. Vai pitäisi hänen esittää hyviä puolia itsestään. Mies laski katseensa hetkeksi alas Bartholomeuksesta miettiäkseen mitä sanoa. "Olen lojaali." Se oli totta samaan aikaan kuin se oli valhe. Ei hän ikinä ollut hoitanut salamurhaustehtäviä, joissa oli täytynyt soluttautua ja päästä kohteen suosioon. Yleensä moinen työ oli yhdellä kohtaamisella ja iskulla hoidettu. Mutta tämä oli hyvin tärkeä ja arvokas tehtävä suorittaa.
Viralisten asioiden keskustelu saikin sitten jäädä syrjään, kun Bartholomeus otti esille whisky pullon. Trent katsoi sitä hetken hämmästyneenä, mutta ei kieltäytynyt tarjouksesta. "Jos kerran eliittikenraali tarjoaa." Vetehinen vastasi tarttuen tarjottuun lasiin.
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Syys 2016, 23:14

Bart kaatoi heille kumpaisellekin lasillisen tuota arvokasta ainetta. Pullon pohjalle jäi vain aavistus siitä, että siellä oli jotain rusahtavaa joskus ollut. Hetkisen hän heilutteli surulllinen ilme kasvoillaan tyhjää pulloa heidän välissään. "Kaikki hyvä loppuu aikanaan". Hän totesi sitten alakuloisella äänellä, ja pisti pullon takaisin laatikkoon. Jonkun olisi tuotava hänelle uusi seuraavia tulokkaita varten. Vaikka yhtä upeaa ainetta ei tähän hätään mistään taatusti löytyisikään.
Aivan yksinkertaisesti tarjoamalla lasillisen juotavaa sai usein selville, oliko sotilaaksi pyrkivällä jonkinlaisia ongelmia alkoholin kanssa. Ongelma saattoi olla alkoholismi, mutta myöskin se, että henkilö kieltäytyi täydellisesti alkoholista, saattoi aiheuttaa ongelmia, ja oli ainakin hyvä tietää. "Juodaanpas tässä sitten samalla malja sinun tulevalle sotilasurallesi!" Bart seuraavaksi hihkaisi, ja alakulo ja surumielisyys olivat pois pyyhkäistyjä. Ei niitä koskaan ollut ollutkaan, kunhan venkoili, vanha koira.
Bartholomeuksen oli helppo uskoa Etrianin sanat siitä, että tämä oli valmis tekemään kovasti töitä. Mutta jokin silloin, kun mies sanoi olevansa lojaali, ei ollut aivan kohdallaan, ja tämä jäi Bartholomeuksen korvan taa. Liekö siinä se todellinen syy, että mies oli täällä tänään? Hän oli tullut pettäneeksi jonkun, jota ei olisi pitänyt, ja pakeni tunnontuskiaan armeijaan? Tiedä häntä, tiedä häntä.

"Taistelutaidoistasi ja kokemuksestasi saat vielä hieman kertoa lisää. Kerroit olleesi palkkamiekkana? Millaista se oli? Ja mitä teit?" Bart hörppäsi taas kunnollisen kulauksen juomaansa, ja maiskutteli hyväksyvästi suutaan sen maulle. "Seuraava kysymys menee jo henkilökohtiaselle alueelle, siihen ei ole pakko vastata. Mutta minua kiinnostaisi, mikä sai sinut kyllästymään palkkamiekkana kiertämiseen ja tuumimaan, että tahdot asettua aloillesi?"
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Syys 2016, 09:39

Trent silmäili lasinsa sisältöä, siitä huohkuva tuoksu oli voimakas ja kertoi totisesti, että tarjolla oli varsin laadukasta tavaraa. Eliittikenraalin arvoista, niin sanotusti. Bartholomeuksen hihkaistessa, kohosi ruskeakatse takaisin mieheen. Trent kohotti lasiaan pienesti, siemasiten wiskyä aluksi maistiaisiksi ja perään kunnolla suun kostukkeeksi. Ytyä se oli, mutta ei yksi lasillinen häntä ongelmiin veisi.
Haastattelu sai vielä jatkua hyvän juoman ääressä. Tällä kertaa kysymykset olivat paljon helpompia, ainakin Trentin mielestä. "Olen palvellut rajojen molemmin puolin. Tehnyt henkivartijan hommia, rikollisiakin olen jahdannut ja kaikkea mihin miekkani on kelvannut. Ennen palkkamiekan uraani kuuluin pieneen palkkasoturi joukkoon, joka kasvatti minut. Se työ oli oikeastaan samanlaista työtä mitä tein palkkamiekkana yksin, hieman isommassa mittakaavassa vain." Mies selitti, jättäen tietenkin salamurhaamiset mainitsematta, mutta saattoihan sen helpostikin hänen sanojensa välistä päätellä.

"Olen jo 120, ajattelin että on parasta löytää tasatuloinen työ, jotta kykenen asettumaan aloilleni, ehkä perustaa perheen? Mutta kenties myös kaipaan sitä ryhmätyötä, mitä palkkasoturina koin." Trent selitti. Kyllä hän oli silloin tällöin haikaillut takaisin entisten ystäviensä piiriin, mutta surulliset muistot olivat hänet aina palauttaneet takaisin maankamaralle.
Janni
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Syys 2016, 20:06

Bart kuunteli tarkkaavaisesti tulokkaan kertomaa, nauttien samalla tuota uskomattoman tasokasta makuelämystä lasistaan. Hän uskoi saavansa joltisenkin käsityksen tästä kaverista, ja osaisi nyt laittaa tämän papereihin, missä tätä voisi käyttää, missä oli lahjakkuutta ja taitoa, missä tarvitsisi mahdollisesti harjoitusta. Bartholomeus oli tyytyväinen. Jotain tästä kaverista jäisi silmällä pidettäväksi, mutta sitä hän ei laittaisi papereihin, se olisi aivan hänen oma kokemuksen tuoma aavistuksensa vain. Hyvää ja käyttökelpoista tavaraa tässä oli joka tapauksessa.
Kun lasit oli tyhjätty, Bart antoi puolihaltialle luvan poistua, ja kutsui sotilaspalvelijan luokseen tilatakseen jostain nopeasti uuden pullollisen Whiskyä seuraavaa haastateltavaa varten.

Seuraavana aamuna Bartholomeus asteli yhdessä mustan orinsa Hurmoksen kanssa talleilta taistelukentälle päin. Sankka sumu tuntui siltä, kuin se olisi tunkeutunut silmiin, korviin ja keuhkoihin, oli hyvin raskas hengittää. Hän oli ilmestynyt talliin jo ennen tallipoikia, ruokkinut ja hoitanut itse toverinsa, suoden sille samalla läheisyyttä ja hellyyttä, ja saaden sitä oriilta itsekin. Heidän keskinäinen suhteensa oli vankka, ja perustui ehdottomaan luottamukseen ja toistensa kunnioittamiseen. Aamuauringon ensi säteet olivat alkaneet jo tehdä viiltoja sumupeitteeseen horisontissa. Vielä oli kuitenkin hyvän aikaa siihen, kun sotamiesten olisi tarkoitus saapua taistelukentälle, joten hän ehtisi erinomaisesti ja kaikessa rauhassa harjoittaa ratsuaan. Bart talutti Hurmoksen keskelle tannerta, ja nousi sitten ketterästi korkealle satulaan. Hän sanoi muutaman ystävällisen sanasen rauhassa seisovalle orille, ja silitteli tovin tämän kiiltävän mustaa ja lihaksikasta kaulaa. Sitten hän oikaisi istuntansa, antoi muutaman näkymättömän avun, ja upea eläin tanssahteli kaikessa komeudessaan eteenpäin. Hurmoksen uljaus ja eliittikenraalin ryhdikkyys sulautuivat täydellisesti yhteen, ja he näyttivät kuin joltain yön taruolennolta, joka oli yön jäänteenä jäänyt tanssimaan auringon ja sumun sekaisen aamun keskelle.

Tällätavalla paikalle myöhemmin saapuvat sotilaskokelaat heidät löytäisivät.
Lörri
 

Re: Palkattu tappamaan || Lörri

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2016, 23:11

Seuraava aamu alkoi varhain niin kuin oli odotettavissa, armeijassahan sitä nyt oltiin. Vaatteet niskaan ja jotain purtavaa tuvan ruokatiloissa tarjottiin, ennen kuin miehet käskettiin pukeutumaan eilen iltana saamiinsa haarniskoihin. Se oli raskaampi kokonaisuus mitä Trentin oma,lähinnä siksi että osia oli enemmän. Mukisematta se kuitenkin laitettiin päälle, kypärän mies kantoi kainalossaan, se tuntui turhan ahdistavalta ja rajasi liikaa näkökenttää. Suojaahan se antaisi, mutta ei tässä veilä mihinkään sotaan oltu lähdössä.
Tuore kompania saatettiin ulos kaupungista taistelukentälle, missä tämän päiväiset harjoitukset käytäisiin. Ylemmän tahon sotilaita oli heitä seuraamassa, ilmeisimmin nähdäkseen kaikkien kyvyt ja taidot, jonka perusteella heidät saatettiin jakaa etu- ja takarintamaan, sekä millaista harjoitusta kukainenkin tarvitsisi. Kenraali Hillgore oli kuulemma myös harjoituksia seuraamassa, kenties myös ohjaamassakin.

Kentälle päästyään heitä tervehti ylväs näky, jota moni kuulosti ihailevan. Isomutsa ratsu ja itse eliittikenraali. Trent myös seurasi muiden mukana, muttei käynyt ihastelemaan, hän tarkasteli ja tutki. Mies osasi ratsastaa, siitä ei ollut epäilystäkään. Kompaniaa käskettin asettumaan kunnon riviin ja tervehtimään eliittikenraalia oikea oppisesti. Trent tietenkin teki niin kuin käskettiin.
Janni
 


Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron