Trent Mithon
Ihmisten kaupunki kuhisi elämää syksyisessä, mutta aurinkoisessa säässä. Tänne hän pääsi nykyään hyvin harvoin yksinäisenä palkkamiekkana, suippoja korvia kun ei katseltu hyvällä ja ilman hyvää syystä ei porteista päästetty sisälle. Palkkasotilaiden porukassa täällä oli tullut käytyä yhtenään, mutta se oli menneessä. Mutta syy kuinka hän tällä kertaa pääsi astumaan ihmisvoittoiseen kaupunkiin, oli ympärillään marssiva joukko sotilasalkajia, joista hän oli yksi. Joukkoa johti pari ihmisten vaakunalla sonnustaututuneet haarniskaiset sotilaat. Heitä oli parisenkymmentä ja värikäs joukko se olikin, ihmisiä oli toki enemmän, mutta kyllä hänen lisäkseen joukossa oli pari muuta suippokorvaa taikka taruolentoa.
Trent kantoi selässään isoa varustereppua, niin kuin moni muukin joukkiosta. Olivathan he tänne tulleet sotilaskouluun, tosin eivät he aivan alkajia olleet. Moni oli harjoittanut miekkailua ja muuta sotilaalta vaadittavia kykyjä ominpäin ja ihmisten armeija oli käynyt etsimässä näitä kyvykkkäitä ja hyväkuntoisia vapaaehtoisia riveihinsä. Palkka oli hyvä, joten miksi ei? Tosin Trentin motivaatio oli hieman eri kuin muiden.
Viikko sitten, hänet oli palkannut muuan mies. Tuo oli kertonut kuuluvansa haltioiden poliittisiin piireihin, muttei sen tarkemmin ollut kertonut itsestään ja ei se oikeastaan häntä edes kiinnostanut. Seikka joka häntä kiinnosti oli työtehtävä, josta maksettaisii oiva summa. Hänen tulisi tappaa eliittikenraali Bartholomeus Dromelus Hillgore. Homma ei tietenkään olisi helppo, eliitit kun olivat varsin korkeaasrvoisessa asemassa ja noita harvoin näki muurien ulkopuolella kuljeskelemassa. Helpointie olisi päästä miehen lähelle, eli ihmisten linnan sisälle. Trentin työnantaja oli luonnut suunnitelman etukäteen, saatuaan infoa ihmisten armeijan värväys aikatauluista. Palkkamiekka oli hyväksynyt tehtävän ja hänen kuuluisi suorittaa tehtävänsä kuukauden sisällä siitä, kun oli ihmisten kaupunkiin päässyt, muuten hänelle ei maksettaisi penniäkään.
Tuttu haarniska Trentin harteilla helisi askelten tahdissa, sen hän kuulemma joutuisi muiden lailla myöhemmin vaihtamaan armeijan suomaan haarniskaan, toivottavasti hän ei joutuisi miekastaan luopumaan. Se sopi hänelle kuin hanska käteen, mutta kyllä muillakin miekoilla taistelu onnistuisi jos oli pakko.
Linnan porttien tullessa kadun päässä esiin oli siinä katseltavaa, isot linnan tornit kohosivat taivasta kohden. Hän ei ennen ollut minkään linnan porttien sisälle päässyt. Sai nähdä olivatko huhut totta sotilaiden jokailtaisista syömingeistä, porsasta vartaassa ja ollutta suoraan tynnyristä? Saattoihan se olla armeijan luomaa huhupuhetta, että saisivat hyväuskoisia miehiä liittymään riveihin?
Joukkio johdettiin porteista sisään ja kohti sotilastupia. Ennen kuin he pääsisivät asettumaan aloilleen, olisi itse eliittikenraali Hillgore heitä tervehtimässä. Se sopi Trentille hyvin, pääsisi ainakin näkemään millaisen miehen kanssa olisi tekemisissä heti alkuunsa.