// Ros tänne~ //
Constantine
Oli ilta. Pihalla ilma oli syksyisen viileä ja kostea. Tähdet tuikkivat jo taivaalla ja kuu nousi pikkuhiljaa lipuen taivaalle. Työt olivat jo loppuneet, lukuunottamatta yövuorossa partioivia vartijoita. Luojan kiitos Constantine ei kuulunut näiden joukkoon. Hän muisti kuinka nuorempana, monia vuosia sitten, oli kerran tuurannut kaveriaan yövuorossa. Eikä se ollut hänen hommaansa, ei sitten ollenkaan. Turhan rauhallista...
Kylän ikkunoista loisti lämmin valo, niin myös sotilastuvan ikkunoista. Sotilastuvalla juhlittiin. Tänään oli käyty voitokas taistelu vuorenrinteillä. Constantine ei valitettavasti ollut mukana kyseisessä kahakassa, mutta hänen poikansa olivat. Sen takia Constantine itsekkin oli tällä hetkellä sotilastuvalla juhlistamassa suurta - mutta samalla pientä - voittoa. Maljat kohotettiin ja onnet toivotettiin. Ilta oli muutenkin kulunut yllättävän nopeasti. Oleskeluhuone alkoi olla jo täynnä enenmmän tai vähemmän juopuneita sotilaita ja komentajia, mutta silti meno pysyi rauhallisena, joskin hieman äänekkäänä.
Äänekkäin kaikista oli kuitenkin Constantine. Vanha kenraali istui nurkassa kertoen ympärilleen kokoontuneille nuoremmille sotilaille seikkailuistaan. Siitä kuinka oli ajan myötä monta lohikäärmettä kaadettu, kuinka oli kokonainen merirosvolaiva upotettu ja viikingit nujerrettu. Usein niin nyrpeä kenraali puhui nyt äänekkäästi, iloisesti ja elehti jokaisen sanansa mukana, korostaen näin tarinoitaan. Tukeva humala tietysti helpotti asiaa.. mutta pohjimmiltaan Constantine oli kuin muutkin, innoissaan kertomaan omista saavutuksistaan ja seikkailuistaan. Täytyihän nekin kokemukset jotenkin jakaa nuoremman sukupolven kanssa.
Illan mittaan Constantine oli kerrannut jo kaikki suurimmat seikkailunsa. Nyt vanha kenraali istuskeli omissa oloissaan nurkka pöydässä päätettyään tarinointinsa ja päästettyään nuorempansa jakamaan omia kokemuksiaan muden kanssa. Se sama, vino hymy koreili miehen vanhoilla kasvoilla. Vanhojen aikojen muisteleminen oli vielä jäänyt miehen päähän pyörimään...