Those times

Kuten nimi kertoo, sotilaille tarkoitettu tila. Tupa pitää sisällään makuuhuoneita, niin yksityisiä kuin ryhmille tarkoitettuja, oleskelutiloja, työtiloja ja kokoustiloja. Tänne kannattaa hakeutua, jos haluaa liittyä armeijan riveihin ja taistella kuninkaan nimissä vapaudesta haltioita vastaan. Tupa on tilava ja monikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sotilastuvassa vallitsee kotoisa, lämminhenkinen ilmapiiri. Yhteishenki on täällä huipussaan, eikä tappeluita ja riitaa sallita. Tiukasta arvojärjestyksestä pidetään kiinni ja ylempiarvoisia kunnioitetaan. Sisään ei pääsekään kuka tahansa katselemaan, tupa on tarkoitettu vain sotilaille. Taruolennot, jotka kuuluvat ihmisten joukkoihin, eivät saa täällä yöpyä. Heille on oma tupa kaupungilla.
Tuvasta lähtee käytävä taistelusaleihin ja tuvan ulkopuolella, pihalla, sijaitsee harjoituskenttä.

Valvoja: Crimson

Those times

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2009, 18:19

// Ros tänne~ //

Constantine

Oli ilta. Pihalla ilma oli syksyisen viileä ja kostea. Tähdet tuikkivat jo taivaalla ja kuu nousi pikkuhiljaa lipuen taivaalle. Työt olivat jo loppuneet, lukuunottamatta yövuorossa partioivia vartijoita. Luojan kiitos Constantine ei kuulunut näiden joukkoon. Hän muisti kuinka nuorempana, monia vuosia sitten, oli kerran tuurannut kaveriaan yövuorossa. Eikä se ollut hänen hommaansa, ei sitten ollenkaan. Turhan rauhallista...
Kylän ikkunoista loisti lämmin valo, niin myös sotilastuvan ikkunoista. Sotilastuvalla juhlittiin. Tänään oli käyty voitokas taistelu vuorenrinteillä. Constantine ei valitettavasti ollut mukana kyseisessä kahakassa, mutta hänen poikansa olivat. Sen takia Constantine itsekkin oli tällä hetkellä sotilastuvalla juhlistamassa suurta - mutta samalla pientä - voittoa. Maljat kohotettiin ja onnet toivotettiin. Ilta oli muutenkin kulunut yllättävän nopeasti. Oleskeluhuone alkoi olla jo täynnä enenmmän tai vähemmän juopuneita sotilaita ja komentajia, mutta silti meno pysyi rauhallisena, joskin hieman äänekkäänä.

Äänekkäin kaikista oli kuitenkin Constantine. Vanha kenraali istui nurkassa kertoen ympärilleen kokoontuneille nuoremmille sotilaille seikkailuistaan. Siitä kuinka oli ajan myötä monta lohikäärmettä kaadettu, kuinka oli kokonainen merirosvolaiva upotettu ja viikingit nujerrettu. Usein niin nyrpeä kenraali puhui nyt äänekkäästi, iloisesti ja elehti jokaisen sanansa mukana, korostaen näin tarinoitaan. Tukeva humala tietysti helpotti asiaa.. mutta pohjimmiltaan Constantine oli kuin muutkin, innoissaan kertomaan omista saavutuksistaan ja seikkailuistaan. Täytyihän nekin kokemukset jotenkin jakaa nuoremman sukupolven kanssa.
Illan mittaan Constantine oli kerrannut jo kaikki suurimmat seikkailunsa. Nyt vanha kenraali istuskeli omissa oloissaan nurkka pöydässä päätettyään tarinointinsa ja päästettyään nuorempansa jakamaan omia kokemuksiaan muden kanssa. Se sama, vino hymy koreili miehen vanhoilla kasvoilla. Vanhojen aikojen muisteleminen oli vielä jäänyt miehen päähän pyörimään...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 15 Syys 2009, 19:11

Victor

Oli jo myöhä. Kuu oli noussut valaisemaan taivasta ja suurin osa onnekaista sotilaista oli tällä hetkellä juhlimassa. Muutamalla epäonnisella oli yövuoro eivätkä nuo päässeet mukaan ilonpitoon. Nuo kirosivat huonoa tuuriaan, mutteivat voineet muuta kuin alistua kohtaloonsa.
Victor ei ollut koskaan osallistunut yövartiointiin. Hän oli useampaan otteeseen valvonut yön taistelukentällä mutta se ei ollut samaa kuin kaupungin kaduille kuljeskelu, ilman sen kummempaa päämäärää. Hän ei ollut koskaan joutunut tallaamaan noita katuja, puoliksi toivoen, että jotain tapahtuisi, puoliksi peläten että jotain todella tapahtuisi.
Tänä iltana oli järjestetty suurehkot juhlat eräille nuorukaisille, jotka olivat kukistaneet vihollisensa kahakassa vuorenrinteillä. Voitto ei ollut heille suurensuuri, mutta tällaisina aikoina, kun tunsi sodan hengittävän niskaan, oli parasta pitää yllä positiivista mielialaa. Näissä juhlissa piipahti useampikin kenraali ja Victor sai heti sisälle astuessaan huomata, ettei ollut ainoa eliitstä joka oli saapunut paikalle.

Victor kuunteli puolella korvalla Constantinen kertomuksia uroteoistaan ja naurahti muutaman kerran huvittuneesti. Hänen oli välillä vaikeaa ymmärtää miehen halua leveillä tekemisistään nuorukaisille, vanhempi mies muuttui entistä sulkeutuneemmaksi juotuaan.
Mies ei juonut läheskään yhtä paljoa kuin hänen elittikenraali toverinsa, joka näytti juovan epäterveellisen nopeaan tahtiin. Samalla eleet muuttuivat voimakkaammiksi ja yliampuvammiksi, samoin kuin tuon kertomat tarinat. Kohta niissä olisi enemmän humalan tuomaa liioittelua kuin totuutta.
"Kummallista, etten minäkään tiennyt tuota kaikkea, vaikka olin mukana", mies totesi ja istui työkaverinsa viereen. Tuopista siemailtiin olutta ja kylmänharmaat silmät tarkkailivat hieman nuoremman miehen kasvoja.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2009, 21:05

Constantine

Kenraali ei voinut kieltää etteikö olisi hieman liioitellut joitakin tarinoita, mutta näin humalassa sillä ei ollut väliä. Sitäpaitsi nuoret miehet näyttivät uskovan ja vieläpä nauttivan kaikesta kuulemastaan. Ehkä vanhan miehen puheet antoivat noille motivaatiota ja toivoa huomisesta, ken tietää.
Mies oli uppoutunut omiin muistelmiinsa hymyillen itsekseen, kunnes havahtui yllättävänkin tuttuun ääneen. Katse kääntyi viereen istuvaan vanhempaan kenraaliin ja hymy pysyi yhä Constantinen huulilla.
"Älähän nyt kuomaseni, ehkä olit niin tokkurassa ettet itse muista mitään!" Constantine naurahti tapauttaen Victoria pari kertaa olkapäälle.
Kyllä hän tiesi että Victor oli oikeassa, mutta mitä sitä nyt ääneen kailottamaan. Constantine uskoi että Victorkin tiesi olevansa oikeassa ilman erillistä mainintaa.

Kenraali nosti tuopin huulilleen ja kumosi sen pohjat kurkusta alas kerta heitolla, iskien tuoppinsa sitten takaisin pöytään. Pienesti mies sipaisi sänkistä leukaansa, mutta käänsi katseensa sitten takaisin toveriinsa.
"Mikäs sinut tänne lennättää? Tai no, onhan tässä nyt syytä kullakin juhlia. Pojat antoivat kyytiä niille friikeille vuorilla oikein kunnolla!" Constantine totesi jälleen naurahtaen. Miehen silmistä saattoi nähdä että tuo ei enää todellakaan ollut selvinpäin, mutta vielä tuo uhosi itselleen mielessään että voisi vielä muutaman tuopillisen kumota ilman mitään onglemia.
Oli hänellä kuitenkin sen verran egoa ja ylpeyttä ettei hän tänne aikonut sammua, joten hän kyllä tiesi milloin olisi hyvä lopettaa, ei hän nyt totoaalinen juoppo ollut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 16 Syys 2009, 07:38

Victor

Constanten ja Victorin eleistä pystyi näkemään kaksikon erilaisuuden. Siinä, missä Constantine hakkasi toveriaan kaverillisesti olkapäälle - hieman liian kovaa humalatilastaan johtuen - vanhempi kenraali vain nyökkäsi tuolle vähäeleisesti.
Mies jätti yleisen sovun vuoksi mainitsematta, että tällä hetkellä Constantine taisi olla se tokkuraisempi. Nuorempi mies oli jo tukevassa humalassa, mutta siinä ei ollut Victorille mitään uutta.
"Luultavasti", mies tyytyi vastaamaan neutraalisti, hienoisesti hymyillen. Hän oli jostain syystä aina pitänyt Constantinen suorasukaisesta seurasta. Ei tarvinnut turhaan miettiä, mitä tuon päässä liikkui, sillä kiintymyksen ja inhon huomasi helposti tuon käytöksestä.

Kenraali siemaisi omasta tuopistaan. Joskus hän huomasi, että toinen yritti antaa hänelle omia vastauksia kysymyksiinsä, nytkin tuo antoi hänelle mahdollisuuden vain nyökätä vastaukseksi.
"Työasiat luonnollisesti", Victor totesi. "Mutta niiden hoitaminen on tällä hetkellä mahdotonta, joten täytynee tyytyä nauttimaan voitonjuhlista."
Ei tarvinnut katsoa Constantinea silmiin asti huomatakseen tuon olevan humalassa. Tuota ei tarvitsisi nähdä ollenkaan ja silti tietäisi tuon juoneen, sen kuuli luultavasti kilometrien päähän - tai sitten Victor vain tunsi miehen liian hyvin.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Syys 2009, 15:18

Constantine

Constantine tiesi ettei Victor lähitisi hänen kanssaan varsinaisesti väittelemään mistään, miehen ollessa tässä tilassa. Kukapa nyt humalaisen kanssa väittelemään alkaisi? No, toinen humalainen ehkä, mutta siille väittelylle oli vain yksi loppu. Onneksi Constantine ei ollut kovinkaan ärhäkkä riitelijä, ainakaan näin humalassa.
Victor kertoi tulleensa tänne työasioissa, mutta kuten tyhmäkin sen näki, niiden hoitaminen oli tällä hetkellä mahdotonta. Constantine naurahti äänekkään räkäisesti Victorin sanoessa "täytynee tyytyä nauttimaan voitonjuhlista".
"Aivan kuin juhliminen ei maistuisi" Constantine huomautti hieroen sänkistä leukaansa mietteliäänä.
"Antaa nuorten nyt pitää juhlansa.. kyllä sinäkin muistat miten mahtavaa se oli jokaisen voitetun taistelun jälkeen. Et voi olla unohtanut sitä tunnelmaa mikä punaisen lokakuun jälkeen vallitsi! Se oli suoraan sanottuna kaunista" Mies vuodatti naurahtaen sitten katkerasti ja pudisti päätään "Niin ne vuodet kuluvat...".
Ei ollut Constantinen tapaista puhua tuohon äänensävyyn menneistä. Mies kun ei elänyt menneessä eikä tulevassa, vaan nykyhetkessä.

"Oletko kuullut mitään uutta?" Constantine kysyi äkkiä vakavoituen hetkeksi. Ainanen vino, kestohymy miehen kasvoilta katosi samalla kun kotkanenäinen kenraali käänsi katseensa toveriinsa, odottaen jonkinlaista vastausta. Tosin liekö se paras hetki kertoa uutisista tosien ollessa kännissä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 17 Syys 2009, 08:23

Victor

Aivan kuin juhliminen ei maistuisi, etenkin Constantinelle. Victor ei halunnut arvostella muita tai puuttua noiden yksityiselämään joten niin pitkään kun miehen railakas elämäntyyli ei näkyisi tuon työpanoksessa, hän ei huomauttaisi asiasta mitään.
"Miten voisin olla muistamatta", mies totesi kadoten pieneksi hetkeksi nostalgisiin mietteisiinsä. Hän muisti varmasti kaiken paljon selkeämmin kuin keskustelukumppaninsa joka oli hänen muistikuviensa mukaan ollut paljon tukevammassa humalassa kuin hän. Tosin Victor oli saattanut juoda tuolloin itsekin sen verran, ettei ollut ollut itsekään kaikkein selvin paikalla.
"Vuodet kuluvat ja tulee uusia voittoja ja tappioita joiden vuoksi kumota olutta", harmaatukkainen totesi arkisesti. Jos he hävisivät, eloonjääneet kilistäisivät kolpakoitaan kuolleiden kunniaksi. Jos he taas voittaisivat, voitonjuhlat järjestettäisiin sen kunniaksi, joten molemmissa tapauksissa tilanne olisi sama.
Veri ja olut tulisivat virtaamaan, oli lopputulos mikä tahansa.

Vanhempi mies katseli Constantinea jälleen tuoppinsa yli.
"Me soudamme paikallamme", mies totesi yksiselitteisesti. "Monessakin asiassa - muuten tällaista pientä voittoa ei olisi vaivauduttu juhlimaan näin."
Victor siemaisi oluttaan. Sitä ei ehkä huomannut, mutta hän ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Tämä epävarmuus siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi, otti hänenkin kärsivällisyydelleen. Se vei hänen mielenrauhansa.
"Mutta nyt ei taida olla paras aika puhua siitä. Minä olen huonolla tuulella ja sinä--", harmaasilmäinen loi arvioivan katseen mustatukkaan. "--olet umpihumalassa."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2009, 15:04

Constantine

Tottahan se oli. Aina tuli uusia voittoja ja tappioita, mutta Constantinelle kaikki ne olivat suuria. Mies joka eli tässä hetkessä otti mieluusti kaiken huvin irti jokaisesta pienestäkin voitosta. Eihän sitä koskaan tiennyt milloin olisivat ne viimeiset voitonjuhlat ennen kuolemaa seuraavassa taistelussa. Joten ei kannattanut miettiä nykyhetkeä synkin mielin, vaan juhlia kun siihen vielä tarjottiin tilaisuus. Näin constantine ajatteli, mutta aina iltaisin vaimonsa vieressä maatessaan kenraali ei voinut olla pienesti murehtimatta tulevaa.

Constantine tuhahti äänekkäästi Victorin sanojen jälkeen.
"Sanoin oletko kuullut mitään uutta, en oletko kuullut samaa vanhaa virttä joka suunnasta" Mies totesi suorasukaisesti kiittäen samalla tarjoilijaa joka kantoi hänelle uuden tuopin. Ehkä hän vielä yhden voisi juoda.
Kenraali nosti tuopin huulilleen ja oli jo vetämässä ohrapirtelöä alas kurkustaan, kun kuuli Victorin viimeisen toteamuksen ja pärskähti äänekkäästi, alkaen heti yskimään väärään kurkkuun mennyttä juomaansa ulos. Hetken yskittyään mies vilkaisi toveriinsa naureskellen ja pudisteli pätään.
"Mistä lähtien humalaiselle puhuminen on ollut huono idea?" Constantine kysyi, vaikke odottanutkaan edes vastausta "Ihmiset ovat harvinaisen suorasanaisia humalassa, jos et ole sattunut huomaamaan".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Syys 2009, 19:43

Victor naurahti. Ei ollut mitään järkeä lähteä väittelemään Constantinen kanssa kun tuo oli juonut noin paljon. Humalaisen kanssa riiteleminen ei kiinnostanut miestä, etenkään koska parrakas oli kova väittämään vastaan.
Vanhempi mies oli kerran tehnyt sen virheen, että oli mennyt väittämään vastaan Constantinelle tuon ollessa hieman enemmän juovuksissa. Silloin hän oli myös ottanut muutaman ohraisen liikaa, joten riiteleminen oli ollut aivan ymmärrettävää. Lopulta Victor oli poistunut paikalta kyllästyttyään siitä kuinka toinen huusi hänelle.
"Joskus ihmettelen, miten kestän sinua", mies totesi retorisesti. Hän kuitenkin hymyili sanoessaan sen.

Sotilas nousi kepeästi ylös. Hän nappasi työkaverinsa tuopin ja kumosi sen kurkkuunsa pikaisesti. Oluen ohrainen maku jäi jälkimakuna hänen huulilleen. Miellyttävää oikeastaan.
"Me lähdemme nyt kotiin."
Käsi ojennettiin muutaman oluen liikaa ottaneelle sotilaalle. Hän kipaisisi viemässä miehen kotiinsa matkalla omaansa - vaimo odottaisi varmasti jo aviomiestään ja vaikkei tuo olisi tyytyväinen tuon tullessa kotiin umpihumalassa, hän saisi olla tyytyväinen että mies tulisi kotiin lainkaan.
"Tule. Sinua varmasti odotetaan jo", mies totesi hienoisesti hymyillen.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2009, 17:40

Constantine

Constantine ei itse pahemmin muistanut mitään tilanteita juovuspäisistä riitelyistään, mutta ihmekkös tuo. Mies oli ollut umpihumalassa, turhan montakin kertaa, joten noiden iltojen tapahtumat tuppautuivat unohtumaan aina sillointällöin. Mies ei kuitenkaan käynyt kiistämään etteikö olisi riidellyt joskus jopa itse kuninkaan kanssa, mutta mitä sitä menneitä muistelemaan. Eikä Constantine - yhäkään - itse muistanut pahemmin mitä viinaspäissä oli tullut sanottua, joten hän ei niistä enää murehtinutkaan. Ei ollut hänen tapaista.
"Kestät minua koska sisimmissäsi pidät minusta!" Constantine pamautti suoraan Victorin sanojen jälkeen, kumoten jälleen juomaa alas kurkustaan.
Tykkäsi Victor hänestä tai ei, Constantine ei oikeastaan välittänyt. Hän oli niitä miehiä jotka eivät pahemmin perustaneet toisten mielipiteistä, kuten oli huomattu. Mutta tuskin Victor olisi häntä näinkin kauan kestänyt, ellei tuo tavalla tai toisella pitänyt kenraali toveristaan.

Victorin napatessa Constantinen tuopin, parrakas kenraali katsoi toveriaan pitkään kulmat koholla. Hän ei voinut muuta kuin naurahtaa pienesti Victorin ilmoittaessa että he lähtisivät nyt kotiin. Harmi, juuri kun alettiin pääsemään vauhtiin.
"Harmin paikka" Constantine totesi ja nousi ylös, tarttuen Victorin tarjoamaan käteen "Jääkää te nuoret tänne juhlimaan, me ikäloput lähdemme lempimään vaimojamme!"
Nuo sanat saivat osakseen hurrauksia ja suosion osoituksia, aivan kuin Constantine olisi suuremmankin rohkaisupuheen pitänyt. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen Constantine vilkaisi Victoriin ja lähti kävelemään kohti ovea, poistuen sitten sotilastuvalta, nuorten jäädessä vielä juhlistamaan pientä, mitätöntä voittoaan.
Ulkona oli viileää ja lämpimän sotilastuvan jälkeen ulkoilma tuntui jäätävältä, mutta samalla erittäin raikkaalta. Constantine veti keuhkonsa täyteen ilmaa samalla kun heitti naulakosta nappaamansa viittansa ylleen. Hoipertelevin askelin mies lähti kulkemaan eteen päin, hyräillen samalla pienesti vilkaistessaan Victoriin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 06 Loka 2009, 09:15

Victor

Mies naurahti Constantinen ilmoitukselle siitä, että hän piti tuosta sisimmässään eikä voinut kieltää, etteikö tuo olisi osunut melko lähelle. Hän ei epäillyt sitä, etteikö ollut vuosien saatossa ehtinyt kiintyä tuohon juoppoon. Victor ei muutenkaan yleensä osannut vihata tai inhota ketään, ainoastaan halveksia.
"Kuin sinä välittäisit siitä", vanhempi mies totesi päätään pudistellen. Hän tunsi Constantinen tarpeeksi hyvin tietääkseen, että tuota ei haitannut, vaikka kuka olisi vihannut. Jos Victor olisi vihannut miestä koko sydämestään, hän olisi saanut osakseen samanlaista kohtelua kuin sai nytkin.
Constantine oli ihailtava henkilö jos juominen annettiin anteeksi.

Victor maistoi oluen maun huulillaan puoliksi pakottaessaan, puoliksi suostutellessaan Constantinea lähtemään. Mies tarttui hänen käteensä ja harmitteli sitä, että juhlat piti lopettaa näin pian.
Constantinen seuraavat sanat saivat aikaan hurrausta ja virne livahti vakavan kenraalin huulille. Toinen oli taitavat voittamaan huumorillaan nuoret miehet puolelleen ja oli onnistunut nytkin siinä paremmin kuin hyvin.
Edelleen hymyillen Victor suuntasi itsekin ulko-ovelle, veti viitan niskaansa huomaamatta, kuinka kylmä ulkona oli. Hän ei ollu ollut tarpeeksi pitkään sisällä turtuakseen tuohon kaikkeen lämpöön, unohtaakseen kuinka kylmä ulkona oli.

Sotilas tarttui Constantinea käsivarresta ja esti tuota telomasta itseään hoiperrellessaan.
"Sinä et koskaan aikuistu", mies totesi äänensävyllä, joka viestitti sen olevan osittain hyvä asia. Constantine oli säilyttänyt poikamaisuutensa siinä samalla kun heistä muista oli tullut harmaita ja tylsiä.
Victor tosin oli ollut heidän tavatessaan harmaa ja tylsä, hän oli hieman muita kenraaleja vanhempi. Joskus hänestä tuntui että tuo ero oli ollut alusta lähtien suurempi kuin muutama vuosi.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2009, 09:52

Constantine

Constantinesta oli sääli lähteä jo nyt pikku illanvietosta, mutta toisaalta hän oli ihan tyytyväinen että Victor hänet oli sieltä pois vienyt. Hän tuskin olisi itse lähtenyt vielä pariin tuntiin ja silloin hän olisi ollut jo siinä kunnossa ettei kenraalilla olisi ollut mitään asiaa kotiinsa. Constantine ei muutenkaan ollut viettänyt paljoakaan aikaansa kotosalla näinä päivinä, vaikka hänen ikänsä sallisi jo enemmän vapaa päiviä, mitä hänellä nykyään oli. Mutta Constantine ei ollut niitä miehiä, jotka pitivät kotona löhöilystä. Hän tarvitsi toimintaa, oli kyseessä sitten kuolettavan tylsä kokous tai yhteenotto vihollisten kanssa.
Victor tarttui Constantinea käsivarresta, estäen miestä tuuskahtamasta turvalleen. Constantine ei kyllä pahemmin humalassa kaatuillut, onneksi, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Vanhemman kenraalin seuraava huomautus sai Constantinen naurahtamaan äänekkäästi ja pudistamaan päätään.

"Ehkä olisi aika aikuistua jo pikku hiljaa. Sitä vaimokin sanoi tuossa pari kuun kiertoa sitten" Constantine huomautti hieraisten väsyneesti sänkeään.
Jos aikuistuminen oli sitä että Constantinen pitäisi luopua huumoristaan, sitä ei tulisi tapahtumaan koskaan. Ei hän halunnut olla se vanha kalkkis, joka muistettaisiin vain äreänä ja ilkeänä ihmisenä.
Linnan muurit jäivät taakse kaksikon kävellessä kotejaan kohti. Onneksi, Constatine ainakin, asui lähellä linnaa, ei ainakaan ollut turhan pitkä matka töihin.. tai kotiin. Tässä kunnossa hän tuskin olisi pystynytkään kylän toiselle laidalle kävelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Marras 2009, 19:37

// pistän pelin poikki kun tämä on nyt ollut melko pitkään hiljaisena. Kiitos kuitenkin seurasta :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron