Yllätyksiä toisen perään...

Kuninkaallisten ja sotilaiden ratsuille tarkoitetut tallit. Isot karsinat, tilavat käytävät. Tilat ovat siistit ja hienot, eikä ihan jokaisella sotilaalla ole varaa pitää hevostaan näissä talleissa. Talleilta pääsee myös laitumille, jotka sijaitsevat tallin takana. Tallit ovat linnan heikko kohta, sillä niiden ympäri ei kulje muuri, vaan tallit ovat muurien ulkopuolella, osin niiden sisällä, täten osana itse muuria.
Tallin henkilökunta pitää hyvää huolta ratsuista, jotka suurimmaksi osaksi ovat tavallisia hevosia. Taruolentoja ei ratsuina pahemmin ole, ei ainakaan tällä tallilla.

Valvoja: Crimson

Yllätyksiä toisen perään...

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Helmi 2008, 20:53

Ophelia

Art kohautti vain olkapäitään mikä sai Ophelian ärtymään hieman, muttei sanonut mitään vaan katsoi Artiin tiukasti kun tämä alkoi selittämään ettei näkökantojansa muuttaisi ja että pysysi Aranin alaisena. Ophelian teki melkein mieli muistuttaa tätä ääneen että tämä oli tällä hetkellä ensisijaisesti Lilyn alainen näin hätävarakeinona ettei tämä hirteen päätyisi mutta nyt juuri tällä hetkellä Artin kiitollisuus tästä ei kauaksi paistanut. Lilykin oli säpsähtänyt takaisin maanpäälle ja istahti nyt sängyn reunalle, kuullessaan ilmeisesti Artin viimeisen kommentin siitä kuinka Aran olisi Artin sijassa jo napannut prinsessan itsellensä ja häipynyt mikä ei kuulostanut kovinkaan kauniilta Lilyn saatika Ophelian korvissa.
Ophelia ei ilmettänsä väräyttänytkään vaan pysyi kylmän rauhallisena Artin ottaessa askeleen lähemmäksi ja Ophelia vain kohotti leukaansa tämän kasvot vielä näkisi ja tämä oli vielä lisäämässä jotain kunnes kuului huuto ovelta.

"Anemone!" Ophelia käännähti puolittain ovelle päin ja huudahti iloisesti nähdessään pienen ja pirteän Anemonen huutavan Lilyä, tosin äitinään ja hyppelehti sängyn vierelle ja kapusi siihen, halaten nyt Lilyä. Anemone näytti joka päivä ihan yhtä enkeliltä kuten aina, varsinkin valkoisessa mekossaan ja suurissa vaalean sinisissä silmissään. Ophelia ei ollut Anemonea vähään aikaan nähnytkään ja muuttui silmissä kylmän vakavasta iloiseksi ja hymyileväksi näin siis Anemonen nähdessään, joka nyt halaili Lilyä iloisena ja kertoi tälle että Henryllä olisi Lilylle jokin yllätys? Anemone tosin hiljeni nähdessään Artin ja näin Opheliakin hinasi katseensa Anemonesta Artiin ja Anemone kysyi että kuka tämä mies oikein oli samalla kun laskeutui Lilyn sylistä taas lattialle. Ophelia otti pari askelta Lilyn noustessa tämän vierelle tuntiessaan olevan liiankin lähellä Artia ja kuunteli kuinka Lily esitteli ehkä hieman vastahakoisesti nämä kaksi toisillensa...

Ophelia olisi halunnut painaa kätensä kasvojansa vasten kuullessaan että Anemone tykkäisi tästä! AGH! Anemone sanoi sen aivan liian helposti... Tosin ei tämä tiennyt mitään Artista saatika sitä että oli haltija kun korvatkin oli peitetty ja vaikka olisikin tiennyt niin paljonko Anemone olisi asian päälle sitten ymmärtänyt? Ophelian hmy muuttui vain pakonomaiseksi hehetykseksi Lilyn taas hymähtäen jotain.
"hm?" Ophelia katsoi Anemone ihmeissään tämän hyppeleltyä tämän luokse ja Ophelia ei tämän halausta kaikonnut vaan halasi takaisin miten nyt pystyikin kunnes tämä viittoi tätä kyykistymään ja Opheliahan kyykistyi Anemonen tasolle katsoen tähän hymyillen tajutessaan että tällä olisi tälle jotain asiaa.
Anemone kuiskasi Ophelialle että Henry olisi tuonut Lilylle yksisarvisen!
Ophelia hymyili Anemonelle ja oli naurahtaa kuultuaan että Lilyä odottaisi nyt yksisarvinen jossain kunnes ovelta kuuluva koputus katkaisi Ophelian ajatuksen yksisarvisesta kokonaan.

Ophelia suoristi selkänsä nähdessään Henryn astuvan sisään, tämän kysyessä että oliko Lily huoneessa, mutta keskeytti lauseensa nähdessään Artin. Henry aloitti sotkeutuen sanoissa ja kysyi lopulta kuka Art oikein oli... Ophelia ei tästä voinut vielä päätellä että tunsivatko nämä ennestään vai ei, mutta epäilys oli kova. Lily kysyikin tältä että etteikö tämä Arathetia tuntenut ja Henry väitti ettei tuntisi... Mikä sinänsä tuntui hölmöltä sillä se nyt oli aivan varmaa Lilyn, Ophelian ja Blackin keskuudessa että Henry haltijoiden kanssa kaveerasi, mutta ei tuntenut Aranin neuvonantajaa... No, ei ei ollut päälimmäisin asia tällä hetkellä vaikka oudolta ja epäilyttävältä tuntuikin.
Lily kummiskin sitten esitteli Arathetin Henrylle, lisäten että olivat pleastaneet tämän hirttoköydeltä. Art oli vaivautunut, Henry oli vaivautunut ja molemmat katselivat kysyvästi toisiansa... Ophelia ei tosin tätä juuri nyt huomioinut vaan odotti että Henry esittäisi asiansa, Lilyähän tämä oli tullut tapaamaankin?

Ophelia katsahti tosin Anemoneen joka muisti luvanneensa leikkiä yhden palvelijattaren kanssa ja poistui huoneesta yhtä iloisesti kun oli saapunutkin näin ikään kuin olisi mennyt tärkeillekin tee kutsuille mikä näytti Ophelian silmissä hyvin hellyyttävältä. Ophelia hymyili vielä pienesti Anemonen perään, jääden nyt Henryn, Arathetin sekä Lilyn kanssa huoneeseen. Anemonen lähdettyä Lily kääntyi Henryn puoleen, paljastaen että olisi kuullut jostakin yllätyksestä ja Ophelia hymyili mielessään koska tiesi jo mikä se oli! Se oli jotain mistä Lily ihan varmana pitäisi, ihan oikea yksisarvinen jonka kyydissä he olivat eilen saaneet/joutuneet olemaan, tosin Ophelia ei enää eilistä ajatellut melkein yhtään, muuta kuin yksisarvisten kohdalta siis. Henry ilmoitti että yllätys olisi talleilla ja kysyi että tulisiko nämä ja Lily lähtikin ovelle päin, Art tämän perässä ja Ophelia melkein jälkinmäisenä Henryn pidellessä ovea auki kunnes lähti tulemaan mukaan itsekin. Ophelia käveli Artin takana hetken kunnes tämä hidasti vauhtiaan ja Ophelia käveli lähes huomaamatta tämän ohitse ja otti pari nopeampaa askelta päästäkseen kävelemään Lilyn vierelle, miettien minkä sortin yksisarvinen heitä talleilla odotti, vaikka Ophelian käsityksen mukaan ne kaikki olivatkin samanlaisia ja ajatus siitä että linnanaueella olisi yksisarvinen näinkin turvallisesti tuntui oudolta mutta sai siitä huolimatta hymyilemään.

Opheliakin katsahti olkansa yli Artiin ja Henryyn Lilyn huikatessa näille että tulisivatko nämä. Nyt vasta Ophelia oli kunnolla huomannut sen kuinka nämä olivat näistä kahdesta erkaantuneet... Miksi Henry enää edes yritti valehdella? Noh, Ophelia ei siitä juuri nyt välittänyt, mitä eroakaan se tekisi että tunsivatko nämä kaksi toisensa vai ei? Siis näin äkkiseltään ajateltuna...
"Hihi! En voi kertoa, eihän se muuten olisi yllätys!" Ophelia kikatti ensin ja peittäen ensin suunsa ja katsahti sitten Lilyyn hymyillen asettaen sitten etusormensa huuliensa eteen merkiksi siitä ettei voinut kertoa.

Toisesta kerroksesta ei ollut pitkä matka pihamaalle ja alta viiden minuutin he siellä jo olivatkin ja sieltä näkyi taas talleille. Ophelia tosin vilkuili ensin Blackin asunnolle päin, mutta se näytti yhä autiolta kuten aina ja Ophelia suunnahtikin sitten taas talleille päin vielä hetken kolkkoa asumusta tiirailtuaan. Hän ei tiennyt minne Black oli mennyt mutta tämä halusi varmastikin olla rauhassa... Black tuskin seuraa kaipasi kun tämä oli vihainen...

//AKUMA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2008, 21:52

Art, Henry, Desmond, Lily

"oooo!" Lily sanoi nauraen kun Ophelia ei suostunut paljastamaan mitään.
Ei aikaakaan kun he saapuivat pihamaalle, kävelivät sen poikki kohti talleja. Lily huomasi että Ophelia tiiraili Blackin asunnolle päin.. tosin Lilykin sinne katsoi, mutta ei uskonu Blackin olevan asunnossaan, varsinkin jos Blader oli siellä.
Henry otti pari nopeaa askelta ja pysäytti Lilyn.
"Mitä nyt?" Lily kysyi veljeltään hymyillen.
"Sulje silmäsi" Henry sanoi ja avasi tallin oven.
Lily teki niinkuin Henry käski ja sulki silmänsä.
"Eikä sitten kurkita" Henry sanoi samalla kun johdatti Lilyä sisällepäin.
Art tuli viimeisenä ovesta sisään ja näki tallin ovelta takaovelle, joka oli auki.. josta näkyi pellot ja niiden takana metsän reuna!
"Mitä sinä olet tehnyt Jimille?" Lily kysyi nauraen.
"En mitään! Tämä ei nyt liity Jimiin mitenkään, se voi ihan hyvin" Henry sanoi.

Henry huomasi kuina Art katsoi aukinaiselle takaovelle, selvästikkin miettien jotain. Art vilkaisi Henryä joka pudisti päätään tälle, Art olisi ollut hullu jos nyt olisi metsään lähtenyt painelemaan! Vartijathan olisivat saaneet hänet kiinni alta aikayksikön. Art ymmärsi tämän, mutta ajatus houkutteli silti.. mutta hän jätti asian sikseen, ehkä koittaisi vielä parempi tilaisuus.. ehkä.
Henry johdatti Lilyn karsinan eteen jossa Desmond oli. Des oli manaillut isekseen ja pysynyt hiljaa siitä asti kun Henry oli sen kerran jo jättänyt taakseen. Tosin nyt sen mielenkiinto heräsi kun se näki Lilyn ja Ophelian.. ja Artin? Des ihmetteli siinä missä Henrykin, mitä haltija teki ihmisten linnassa?
"Nyt voit avata silmäsi" Henry sanoi katsoen Desmondiin.
Lily avasi silmänsä ja katsoi ihmeissään kaunista, tosin pientä yksisarvista joka seisoi karsinassa katsellen ihmeissään heitä.
"Se on sinulle" Henry sanoi hymyillen.
Lily ei sanonut mitään vaan kääntyi kohti Henryä ja halasi tätä.
"Kiitos.. mutta.. eikö se kuole vankeudessa?" Lily kysyi katsahtaen Desmondiin joka oli tullut lähemmäksi heitä.
Art katseli Desmondia.. hän oli kuullut tästä yksisarvisesta ennenkin, eikä pahemmin säälinyt tätä.. sen verran narsistinen yksisarvinen kuulemma oli.
"En usko" Henry sanoi ja vilkaisi Desmodiin.

Desmond tuijotti Opheliaa ja välillä Lilyä.
"Onko sillä nimi?" Lily kysyi Henryltä ojentaen kättään Dessiä kohti, jotta tämä voisi nuuhkia sitä.
"On kuulemma.. Desmond" Henry sanoi.
"Kuulemma?" Lily vilkaisi Henryä.
"No piru vie, etkö ennen ole tiennyt että osaamme puhua?" Desmond sanoi ja Lily vetäisi kätensä äkkiä kauemmaksi yksisarvisesta.
"Se puhuu?!" Lily kysyi katsoen Dessiin ja pidellen toisella kädellä toisen käden rannetta.
"niin puhunkin!" Desmond sanoi ja kurotti päänsä karsinan oven yli.
Arttia huvitti se etteivät nämä tienneet että Des kykenisi puhumaan.. hänelle se oli itsestään selvyys.
"Se on kyllä ihan kiltti.. eikö vain Des?" Henry sanoi.
Des oli hiljaa ja tuijotti Lilyä..
"Sinä et ole neitsyt" Des rääkäisi ja kaikki menivät hiljaiseksi.
Lily katsoi Desmondia väkinäinen hymy kasvoillaan, Henry tuijotti maata eikä edes halunnut ajatella mitä Des juuri sanoi ja Art oli nauraa!
"mitääh?!" Desmond kysyi katsoessaan jokaista.
"tuota.. tuollaisia asioita ei tarvitse ääneen sanoa" Henry huomautti selvittäen kurkkuaan.
"Todella kiltti..." Lily huomautti samalla kun Des vilkaisi Opheliaan.
"Sinä taas olet... mutta kuka sitten oletkaan" Des sanoi katsellen tarkaavaisesti Opheliaa.

// MINÄ \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Helmi 2008, 23:17

Ophelia

Ophelia pysähtyi tallin ovilla ja katsoi Lilyyn jonka Henry oli pysäyttänyt ja nyt tämä pyysi tätä sulkemaan silmänsä ja Lily teki työtä käskettyä ja Henry avasi oven jotta nämä pääsisivät sisälle. Heti sisälle päästyään, Ophelia vilkuili rauhallisesti ympärilleen, siinä toivossa että olisi nähnyt jollakin hevosella sarven, mutta kaikki olivat sarvettomia ja hirnuivat ihmisiä nähdessään. Ophelia näki Jiminkin karsinassaan ja Lily jo alkoi epäilemään että asia koskisi tätä, mutta Henry vakuutti ettei asia Jimiä mitenkään koskisi ja Ophelia tiesi asian myöskin olevan näin.
Ophelia vain seurasi Lilyä ja Henryä lähes perimmäiselle karsinalle samalla kun vilkuili jokaiseen ohi menevään karsinaan, ikään kuin varmistaakseen etteivät he olisivat menneet jo yksisarvisen ohi.
Ophelia ei kiinnittänyt tässä vaiheessa mitään huomiota Artiin joka haikaili vaupauteen tallin takaovesta näkyvälle metsän reunalle, Ophelia ei ollut edes huomannut että takaovi oli auki, sen verran keskittynyt kun oli nähdäkseen yksisarvisen vaikka tällaisella oli päässyt jopa jo ratsastamaan.

Ophelia huomasi jäänensä hiukan jälkeen ja huomasi Lilyn, Henryn ja Artin jo pysähtyneen karsinan kohdalle missä yksisarvisen siis oli oltava! Ophelia juoksahti Lilyn vierelle ennenkuin Henry ehti antaa tälle luvan avata silmät. Hän ei sanonut vielä mitään, mutta nähdessään kultaharjaisen, pienen, sinisilmäisen yksisarvisen, Ophelia oli huudahtaa ihastuksesta! Se oli tosin erillainen mitä toiset jota Ophelia lievästi kummasteli, mutta sarvi tällä näytti ainakin olevan!
Henry antoi Lilylle luvan avata silmät ja nyt Lilykin saattoi nähdä tämän pienen yksisarvisen tämän karsinassa joka katseli heitä sinisillä nappisilmillä. Lilykään ei saanut mitään sanotuksi vaan halasi Henryä tätä kiittääkseen, mutta kysyi tältä sitten etteikö tämä yksisarvinen kuolisi vankeudessa? Ophelia katsoi vain yksisarviseen joka oli tullut nyt lähemmäksi ja Henry sanoi ettei uskonut että yksisarvinen siihen kuolisi.

Ophelia muisti Artin puhuneen yksisarvisista ja yhdessä, hieman synkenmässä kohdassa Ophelia oli saanut kuulla etteivät yksisarviset vankeudessa kestäneet hengissä elleivät ne sopeutuneet niin että alkoivat luulla itseään hevosiksi. Tämä yksisarvinen näytti Ophelian silmissä ihan varsalta, verrattuna niihin yksisarvisiin joita Ophelia oli aikaisemmin nähnyt. Lily kurotti nyt kättänsä yksisarvista kohden, ikäänkuin antaen tälle mahdollisuutta tehdä tuttavuutta ja Ophelia puolestaan katseli tämän kultaista harjaa Lilyn viereltä, eikä uskaltautunut vielä kättänsä alkaa tälle ojentaa. Lily kysyi että oliko yksisarvisella jo nimi ja Henry vastasi että sillä kuulemma oli?
Kuulemma? Ophelia katsahti silmät ammollaan olkansa yli Henryyn, ikäänkuin odottaen tältä täsmennystä mitä tämä sillä tarkoitti. Samassa Desmondin niminen yksisarvinen rääkäisi suorastaan kiroten saaden Ophelian säpsähtämään pahimman kerran ja jälleen kerran tarttumaan Lilyä tämän hameenhelmasta!
Se puhui! Yksisarvinen puhui! Ja vielä... öhm, sen tyylisesti miten Ophelia oli vähiten kuvitellut yksisarvisten puhuvan.
Ophelia tuijotti Desmondia ihmeissään joka sanoi nyt itse että osasi puhua ja kurottautui nyt karsinan oven yli, ehkä nähdäkseen näin paremmin, pienikokoinen kun oli.

Henry sanoi että Desmond olisi kiltti, mutta Ophelia huomasi tämän tuijotuksen Lilyä kohtaan, saaden ilmaston jotenkin jännittyneeksi eikä Ophelia ollut vielä päästänyt Lilyn hameenhelmastaakaan irti.
Sitten Desmond meni möläyttämään jotain hyvinkin tilanteeseen sopimatonta, tämä möläytti sen ettei Lily ollut enää neitsyt ilman sen kummempia vaikeuksia! Ophelia katsoi Desmondiin järkyttyneenä tämän arvaamattomasta huomautuksesta, Lily hymyili väkinäisesti ja Henry katseli varpaisiinsa ja Artista Ophelia ei osannut sanoa vaikka näitä kaikkia vilkuilikin ja Desmond ei selvästikään tajunnut huomautuksensa epäkohteliaisuutta...
Ophelia katsoi Desmondia nyt hiljaa ja epäilevästi, oliko tämä nyt ihan varmana yksisarvinen joita kutsuttii puhtauden esikuviksi? Henry sanoi Desmondin sanomisille ettei tämän tuollaisia asioita tarvinnut välttämättä ääneen sanoa ja Ophelia oli tämän kanssa samaa mieltä...

Ophelia nosti katseensa maanrajoilta taas Desmondiin hetken tämän hävettyään tämän puolesta ja irroitti otteensa Lilyn hameenhelmasta, jättäen siihen taas ryppeytymän. Tosin se että Ophelia oli neitsyt oli myöskin aika tarpeeton huomautus Ophelian mielestä, mutta antoi asian olla ja yritti parhaansa mukaan hymyillä tälle nyt kun päänsä oli tähän kohotetuksi saanut.
"Nimeni on Ophelia, toimin tämän hovin papittarensa, hauska tavata." Ophelia vastasi esitellen itsensä ja niiasi vielä lopuksi kun Desmond ei selvästikään tiennyt että kuka hän oli ja ei Ophelia sitä tältä ollut odottanutkaan.
"Tuota... Desmond, niinhän?" Ophelia sanoi hieman mietteliäisellä äänellä kun tarkkaili puolestaan Desmondia.
"Osaatteko te kaikki puhua..?" Ophelia kysyi viimein ja jäi odottamaan vastausta. Arathet ei ollut ainakaan Ophelain muistikuvaan maininnu mitään siitä että yksisarviset olivat kykeneviä puhumaan, tosin Desmond oli osottautunut varsinkin puheliaaksi tyypiksi hyvin lyhyessä ajassa ja vielä hyvin odottamattomalla tavalla.

//SINÄ!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2008, 00:08

Art, Henry, Desmond, Lily

Desmond katsoi hetken Opheliaa, kun tämä esittäytyi ja sitten lateli omat kysymyksensä. Des vilkaisi Arttia.. tai no suorastaan mulkaisi.
"Ettekö te kerro heille mitään? Luulisi nyt että kertoisit että osaamme puhua" Des sanoi Artille joka tuijotti takaisin, sanomatta sanaakaan.
"Kyllä, me osaamme. Toiset eivät puhu sen takia, koska pitävät hiljaisuutta puhtaana, puhuminen tekee meistä.. likaisia tai jotain sinnepäin.. omasta mielestäni se on älyttömän tyhmää, tottakai sitä pitää puhua jos kerran osaa!" Desmond kertoi Ophelialle.
"voisi kyllä olla parempi jos et puhuisi.." Henry mutisi.
"Minähän puhun silloin kun haluan! Ja varmana laulan yöllä, niin ettei kukaan täällä nuku!" Desmond sanoi ja vilkaisi Arttiin taas.
"Mutta mitä sinä täällä teet? Miksi sinä olet... pukeutunut ihmiseksi, mitä tapahtui haltija puolellesi? Oletko petturi?" Desmond kyseli ja katsoi vihaisesti Arttia.
"Art ei ole petturi" Henry sanoi.. väärään aikaan.
"En tiennyt että sinä tiedät hänen lempinimensä" Lily huomautti kääntyen kohti Henryä.
Art ja Henry menivät sanattomiksi. Tälle he eivät enää keksineet mitään järkeenkäypää selitystä, joten nyt he olivat kusessa korviaan myöten. Desmond seurasi mielenkiinnolla tilannetta, hän tykkäsi kun muilla oli tukala tilanne, varsinkin nyt kun oli kyse Henrystä.. jolle Des kantoi yhä kaunaa, olihan Henry hänet vanginnut.

"Te siis tunnette toisenne" Lily sanoi kun kukaan ei hetkeen sanonut mitään.
"Hyvä on, tunnemme" Henry myönsi huokaisten syvään.
"Miksi en ole yllättynyt.." Lily sanoi laittaen kätensä jälleen puuskaan.
"No mitä olisi pitänyt sanoa? Juu tunnemme toisemme, olemme jo pitkään ollut kavereita?" Henry sanoi.
"No olisiko tuo nyt sitten ollut paha?" Lily sanoi ja Desmond hymyili.
"No olisi jos sinä olisit mennyt kertomaan isälle! Silloin Art saattaisi olla hirressä jo nyt!" Henry puollusteli.
"No jos kerran olen säilyttänyt Artin henkeä jo näin pitkään, miksi olisin mennyt kertomaan!"
"Ei sinustakaan tiedä!" Henry sanoi ja nämä kaksi jatkoivat kiistelyä, väitellen siitä mitä Lily olisi saattanut siinä tilanteessa tehdä tai mitä Henryn olisi pitänyt sanoa.
"Kinastelevatko he useinkin?" Art kysyi Ophelialta kumartuen tämän lähelle.
Desmond hymyili itsekseen ja katseli sivusta, hän oli Lilyn puolella tässä väittelyssä ja naurahti aina jos Lily sanoi jotain voitokasta.

"Mitä sinä oikein juonit? Mihin sinä pyrit, anna edes yksi hyvä syy" Lily sanoi lopulta.
Henry ei vastannut. Hänellä oli kyllä päämäärä haltijoiden kanssa ja yksi sopimuksista oli hommata Lily Aranille, mutta sitä Henry ei sanoisi ääneen vaikka hänen henkensä riippuisi siitä. Lily huokaisi syvään ja kääntyi Desmondia kohti, joka hymyili yhä.
"Se on kaunis..."
"Totta ihmeessä olen!"
"Mutta se ei kuulu tänne" Lily sanoi Desmondin huomautuksen jälkeen.
"Mitä sin--" Henry aloitti, mutta Lily avasi karsinan oven, päästäen Desmondin ulos karsinasta.
Sitä ei kahta kertaa täytynyt käskeä pakenemaan, heti oven avauduttua se ryntäsi ulos karsinasta, laukkasi kohti takaovea ja jäi siihen hetkeksi seisomaan.
"Kerron Aranille missä olet!" Des huusi Artille ja katosi näkyvistä.. tosin sen poistuttua kuului kolahdus pihalta ja äänekästä kiroamista, mutta sitten kuului jälleen loittonevia laukka askeleita.
Henry katsoi hetken Dessin perään ja kääntyi sitten kohti Lilyä.
" Se oli hieno lahja, mutta en voi pitää sitä jos se ei vapaa ehtoisesti halua jäädä.. ja tuon laukan perusteella se ei halunnut tänne jäädä" Lily sanoi Henryn kysyvään katseesen.
"Olet uskomattoman kiltti" Art huomautti.

Hetken oli jälleen hiljaista, Lily vilkaisi ympärilleen, missä kaikki työntekijät olivat? Tosin eihän nyt täällä ketään tarvittukkaan... hevoset olivat karsinoissaan, osa laitumella eikä nyt pahemmin mitään siivoamistakaan ollut.
"Voisit paeta nyt.." Lily huomautti vilkaisten takaovelle.
"Eihän voisi! Hän ei millän kerkeäisi tarpeeksi kauas, ennenkuin hänen lähtönsä huomattaisiin ja sen jälkeen hän olisi vainaa" Henry sanoi.
"Hän voisi ottaa hevosen.." Lily huomautti ja vilkaisi ympärillä olevia hevosia.
Arttia alkoi houkuttelemaan ajatus, nyt hän vihdoinkin pääsisi pois? no.. eihän hän kauaa ollut täälä ollutkaan, mutta hänestä se tuntui ikuisuudelta.
"Niin.. mutta meidän pitäisi sitten keksiä jokin vale, miten hän pääsi huomaamattamme ottamaan hevosen ja pakenemaan.." Henry sanoi miettien, raapien samalla poskeaan.
"Minä voin mennä selittämään isälleni jo--"
"Mutta silloin sinä tulisit mukaan" Art keskeytti Lilyn joka kääntyi järkyttyneenä Arttia kohti.
"Minä? En varmana tule! Saat tyytyä siihen että lähdet yksin, tai sitten et ollenkaan!" Lily sanoi ja peruutti Henryä kohti, mutta pysähtyi muistaessaan kenen puolella tämä oikeastaan oli.. vai oliko?

// hyvä minä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Helmi 2008, 01:23

Ophelia

Ophelia ihmetteli hetken Desmondin mulkausta Artia kohtaan ja pysyi hiljaa, hymyillen ehkä vähän väkinäisesti ettei vaikuttaisi töykeältä kun tämä siirtyi selittämään sitä että miksi jotkut yksisarviset eivät puhuneet vaikka siihen pystyivät. Ophelia ei ollut yksisarvinen joten ei pahemmin ymmärtänyt tätä kuvakulmaa, mutta puhtaan kuvan yksisarviset olivat itsestään ainakin Ophelialle antaneet ja jos nämä puhuivat vähänkin niinkuin Desmond nyt puhui, kuva olisikin jo aivan toinen... Ophelia ei kyllä muuttanut mielipidettään yhden pienen yksisarvisen takia joka tuntui olevan aika lailla täynnä itseään, se oli suloinen kuitenkin omalla tavallaan vaikka käytöstavat eivät pahitteeksi olisikaan olleet. Henry tosin mutisi jotain että olisi parempi jos Desmondkin olisi hiljaa kuten muutkin mihin Desmond osoitti taas mieltänsä ja uhkasi laulaa yöllä ihan vaan kaikkien riesaksi, se ei tainnut viihtyä karsinassaan...

Sitten Desmond katsahti Artiin ja Opheliakin katsahti tähän yli olkapäänsä, nähdäkseen mitä Desmond oikein katseli ja pian syyksi muodostui tämän ihmiseksi pukeutuminen ja Desmond alkoi nimittämään tätä jo petturiksi tästä ja tässä kohtaa Henry teki virheen...
Ophelia ei ollut kutsunut Arathetia kertaakaan tämän lempinimellä eikä Lily ollut tätä Artiksi esittänyt joten oli mahdotonta Henrylle antaa tälle moinen kutsumanimi jos he olisivat vastaikää vasta tavanneet. Tosin oliko tämä mikään yllätys? Lily alkoi pommittamaan Henryä kysymyksillä ja Henryn oli pakko tunnustaa että oli tuntenut Artin jo kauankin eikä Ophelia paljoa asian eteen tehnyt kun katseli näiden kahden kinastelua alahuultaan mutristaen, tämä oli arvattavissa mutta tämä vaikutti ihan normaalilta sisarus riidalta mikä ei Opheliaa hätkäyttänyt...
"Useinmiten kyllä..." Ophelia vastasi huokaisten, välittämättä nyt edes Artista sen enempää ja seurasi näiden kahden kinastelua siinä missä Desmondkin, tosin Desmond näytti enemmänkin nauttivan esityksestä.

Sitten Lily vaihtoi puheenaihetta, kysyi suoraan mitä Henry oikein juonitteli ja vaati tältä edes yhtä hyvää syytä siihen. Henry jäi vaiti eikä suostunut vastaamaan Lilyn kysymykseen ja tarpeeksi odoteltuaan, Lily kääntyi huokaisten taas Desmondin puoleen. Opheliakin myönsi että Desmond oli kaunis ja myös itse Desmond oli samaa mieltä mikä sai Ophelian naurahtamaan pienesti itsekseen ja jäi lopulta hymyilemään. Tosi Ophelia alkoi ihmettelemään sitä mitä Lily oikein teki avatessaan karsinan oven..? Lilystä se ei tänne kuulunut, ei kai Opheliastakaan mutta ajatus tämän vapauttamisesta ei ollut ihan heti mieleen tullut. Tosin nyt kun ajatteli, Desmond oli aika poikkeavaa lajia, eikä se Lilyn sanomisien mukaan tänne kuulunut, kyllä se vapauteen piti päästää ja Desmondiakaan ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa kun tämä jo kirmasikin kohti takaovea, jäi siihen hetkeksi ja sanoi kertovansa Aranille missä Art olisi ja katosi näkyvistä, kuului kolahdus ja hyvinkin äänekästä kiroamista jolta Ophelia ei kerennyt korviaan peittämään ja torui Desmondia nyt mielessänsä kun tämä loittoni talleilta...

Ophelia katseli aukinaista takaovea josta Desmond oli kadonnut ja unohtui mietteisiinsä siksi pieneksi hiljaisuudeksi kunnes Lilyn ääni havahdutti tämän ja sai Ophelian katsahtamaan itseensä ja sitten Artiin. Niin! Tämähän voisi paeta! Henry tosin kumosi tämän saman tien, oli liian suuri riski Artille lähteä tuosta vain ja tässä kohtaa Lily taas ehdotti että tämä ottaisi hevosen mikä sai Ophelian katselemaan myöskin ympärillä olevia hevosia jotka hörisivät vuoronperään ikäänkuin kommunikoiden keskenään. Tosin he tulisivat silti tarvitsemaan valeen... Miten Art olisi voinut poistua linnan mailta ilman että kukaan ei olisi sitä huomannut.
Tosin Ophelian pää kääntyi hevosista Artiin tämän sanoessa että Lily tulisi siinä tapauksessa hänen mukaansa!? Eihän se mahdollista ollut! Aran ei Lilyä saa, piste! Kuinka kauan sitä piti vielä jankuttaa!? Lilykin sanoi ettei ollut todellakaan mukaan lähdössä ja että Art sai lähteä yksin jos kerran oli lähtevinään!
"Arathet? Mitä sinä tuolla oikein tarkoitat?!" Ophelia kääntyi Artin puoleen vihaisena eikä katsahtanutkaan Henryyn ketä vasten Lily oli preuuttanut.

Mitä ihmettä nämä ikinä kuvittelivat tässä onnistuvansa? Ensinnäkään nämä eivät päässeet linnan alueelta niin vain! Toiseksi Ophelia olisi heti pää kolmantena jalkana menossa kertomaan Blackille ja vaikka saman tien kuninkaalle jos nämä nyt Lilyn kaappaisi mukaansa, mikäli nämä eivät häntä mukaansa ottaisi tosin Ophelia ei keksinyt näille mitään muuta syytä häntä mukaan kaapata muuta kuin vaientaakseen tämän ja vaikka näin kävisikin niin kuningas tai Black olivat varmastikin jo iltaan mennessä huomanneet näiden katoamisen!
Opheliaa sapetti, sapetti niin paljon sillä kaiken tämän jälkeen mitä he olivat Artin hyväksi tehneet niin tämä oli silti yhä ottamassa Lilyä mukaansa viemässä tätä Aranille! Tämä ei ollut hyvä edes vitsinä!
"Et sinä Lilyä voi viedä! Ja etkä sinä kykene vielä minnekään pakenemaan tuolla selällä!" Ophelia jatkoi pienen tauon jälkeen, viitaten nyt Artin ruoskan iskuihin joilla saattoi olla kivuliasta alkaa ratsastamaan kun hevosen kyyti ei ollut sieltä sulavimmasta päästä! Ophelia oli ainakin kuvitellut Artin jäävän ainakin sen verran pitkäksi aikaa kunnes haavat olisivat paratuneet, sitten he olisivat tämän pois avittaneet, mutta Liyä tämä ei ollut mukaansa saamassa!

//sain kaikki uskoma'aaan!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2008, 01:59

Art, Henry, Lily

Art katsoi alas Opheliaan kun tämä avasi suunsa jälleen.
"Minä teen niin kun Aran tekisi" Art huomautti toistaen jälleen itseään.
"No tässä tilanteessa Aran roikkuisi hirressä!" Lily huomautti. Vaikka Art oli säästnynyt, Aran ei tulisi säästymään jos linnan alueella sattuisi pomppimaan.
"Tuolla selällä?" Henry kysyi tähän väliin.
"Rakkaan siskosi mies ruoskitutti minut tänään..." Art sanoi ja Henry vilkaisi Lilyä.
"älä minua katso! Minä en sille mitään voinut, sinä tiedät mitä mieltä isämme on haltijoista" Lily sanoi Henryn mulkaukseen.
Henry hiljeni ja jäi katsomaan Arttia joka vastaisesti katsoi häntä. Henry tiesi että hänen olisi pitänyt auttaa Art pakoon nyt ja pistää Lily tälle paketissa mukaan.. mutta jostain syystä, se tuntui väärältä. Art tiesi hyvin, mitä Henryn olisi pitänyt tehdä ja odotti nyt tämän vastausta.. tosin hän hieman ihmetteli mikä siinä näin kauan kesti.
Tosin Ophelia oli oikeassa Artin selän suhteen.. se oli yhä kipeä ja jos Art nyt lähtisi hyppimään hevosen selässä pitkin metsää, haavat saattaisivat aueta uudestaan... mutta hän oli valmis ottamaan sen riskin.

"Henry?" Art kysyi lopulta ja Lily vilkaisi olkansa yli veljeensä, joka seisoi hiljaa hänen takanaan tekemättä mitään.
Henry seisoi paikallaan, katsoen Arttiin, pitikö hänen tosiaan valita nyt haltijoiden ja Lilyn välillä, kumman puolella olisi. Lily kääntyi kohti Henryä, joka yhä tuijotti Arttiin... periaatteessa hän oli enää ainoa este Artin ja takaoven välillä, tuskin Ophelia saatika Lily Arttia voisi estää.
"Jos Lily katoaa niin koko linna on sinun perässäsi.." Henry sanoi lopulta ja Lily kerkesi jo huokaisemaan syvään.
"Toisaalta.." Henry jatkoi ja Lily kääntyi kysyvästi häntä kohti "Kuka sinua enää löytäisi jos lähtisit hevosella?" Henry sanoi.
Art nyökkäsi ja Henry nappasi Lilyä käsivarresta kiinni.
"HENRY EN IKINÄ ANNA TÄTÄ ANTEEKSI!!" Lily huusi samalla kun Henry kietoi kätensä Lilyn ympärille pidellen tätä paikallaan.
"Ophelia hae Black äkkiä!!!" Lily huusi ja koitti potkia Henryä.
Art oli estämässä Opheliaa, mutta Henry kiinnitti hänen huomionsa "Unohda papitar, meillä ei ole aikaa, sinun pitää lähteä jo! Ota Jim, se on tuo kimo ori toinen karsina vasemmalta!" Henry sanoi Artille joka teki työtä käskettyä, Henry oli oikeassa.
Tosin he eivät voineet olla varmoja kuinka pian Black saapuisi, mutta hyvällä tuurilla Art kerkeäisi hyvissä ajoin pois tämän tieltä, tai sitten ei.. sen näki sitten.
Lily alkoi kiljumaan, mutta Henry peitti hänen suunsa ja painoi tämän seinää vasten. Jim ei ollenkaan ollut tyytyväinen tilanteeseen ja pisti parhaansa mukaan hanttiin kun Art talutti sitä tallikäytävälle päin. Lilystä oman hevosen selkään joutuminen tässä tilanteessa ei tuntunut ollenkaan mukavalta ja hän toivoi tosissan että Jim pistäisi hanttiin vielä pitkän tovin!

// Hyvä minä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Helmi 2008, 15:17

Ophelia

Ophelia oli niin vihainen! Art oli ihan niinkuin Aran jos kerran pyrkikin ajattelemaan niinkuin tämä! Ja kyllä, tässä vaiheessa Aran roikkuisi jo hirressä! Tähän väliin Henry kysyi Artin selästä, tämä kun ei ruoskauksesta tiennyt ja Art ei asiaa kaunistellut, tosin sai kuulostamaan sen siltä että syy olisi ollut Blackin. Ja ei edes Lily asialle mitään silloin voinut ja Black ei selvästikään ollut asiasta edes välittänyt. Tuli hiljaista, tunnelma oli epämielyttävä ja kukaan ei edes liikahtanut vielä pitkään hetkeen. Ophelia puri huulta ja jäi tuijottamaan nyt Henryyn Artin sanoessa tämän nimen, tältä selvästikin odotettiin päätöstä tämän suhteen!

Pieni toivonkipinä oli yhä olemassa, Henry selvästi epäröitsi päätöksensä suhteen. Ja Artin selkä oli vielä plussana heille, hevoskyydissä ne tosiaankin voisivat avautua uudestaan kun eivät olleet kunnolla edes vielä umpeutuneet. Peli oli tosin hyvinkin paljon menetetty jos Henry päättäisi nyt haltijoiden puolen siskonsa yli ellei Ophelia saanut Blackiä sitten tarpeeksi nopeasti paikalle. Ophelian jännittynyt pilke silmissä oli jo muuttumassa iloksi kun Henry sanoi jotain mikä viittaisi siihen ettei ryhtyisi moiseen leikkiin mukaan ja Ophelia oli jo hymyilläkin ja hellittämässä nyrkkiensä puristusta. Tosin kaikki tämä muuttui kysyväksi Henryn jatkaessa ja Henry olikin jo päätöksensä tehnyt...

Henry otti Lilyn käsivarresta kiinni niin ettei tämä karkaisi ja Lily rääkyi ettei antaisi ikinä anteeksi tämän tekoa ja Henry joutui pitämään tätä nyt enemmänkin paikallaan Lilyn yrittäen rimpuilla tämän otteesta irti. Ophelia katsoi jähmettyneenä tätä vielä hetken, oliko Henry nyt tosissaan? Ophelia havahtui Lilyn huutoon 'Hae Black. Hae Black äkkiä!' Toistui Ophelian mielessä ja Ophelia kääntyi nopeasti ympäri, juostakseen ovesta ulos, haetakseen Blackin, hakeakseen tämän ennenkuin Lily olisi jo poissa paikassa minne ei ihminen ollut ennen löytänyt. Art oli tosin tätä jo estämässä, mutta Henry kehoitti tätä ottamaan ennemmin Jimin jotta nämä pääsisivät pakoonkin eikä Ophelia jäänyt katsomaan Jimin hanttiin pistämistä vaan syöksyi pää kolmantena jalkansa ulos talleilta.
Ophelia juoksi pihamaan keskelle katseli hädissään ja itkukurkussa ympärilleen, missä olivat kaikki ihmiset kun näitä kaivattiin?

Ophelia katsahti Blackin asunnolle eikä jäänyt ajattelemaan paikoilleen vaan juoksi pihamaan poikki tämän ovelle mitään sen kummemmin ajattelematta ja ei lopettanut juoksemistaan vaan tömähti ensin oveen ja alkoi hakkaamaan oikealla nyrkillänsä puiseen oveen niin että tömisi, niin korkealta kuin yletti ja itki.
"BLACK! AUTA!" Ophelia huusi tämän oven takana, olematta ollenkaan varma siitä että oliko tämä kotona vai ei vaan hakkasi tämän ovea niillä vähäisillä voimillaan mitä itkun ohella irti sai.
"Li-Lily! Ne aikovat viedä Lilyn!" Ophelia huusi vielä ja jatkoi oveen paukuttamista ja yritti pidätellä suurempaa itkuansa.

//ART HIRTEEN D< Agh! Lyhyt x__X//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2008, 18:14

Art, Black, Henry, Lily

Lily tunsi kuinka kyyneleet nousivat hänen silmilleen, hänen katsellessaan Opheliaa joka poistui talleilta, hän saattoi vain rukoilla että Ophelia tulisi takaisin ajoissa. Henry katsoi Arttia joka rauhoitteli Jimiä samalla kun satuloi tätä, Art sai hevosen yllättävän hyvin rauhalliseksi, vaikka tämä ei aluksi ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen. Henry vilkaisi Lilyyn joka oli lopettanut riumpuilun ja itki nyt hiljaa, pidellen käsillään Henryn ranteesta kiinni. Henryn omatunto huusi että tämä oli väärin, mutta toisaalta oikein.. riippui näkökulmasta ja tähän asiaan Henryllä oli kaksi näkökulmaa, eikä hän ollut varma kumpaa hänen piti totella.
"Olen pahoillani.." Henry sanoi hiljaa Lilylle joka ei edes katsonut tätä kohti, niin vihainen Henrylle hän oli...

Black istui hiljaa nojatuolissaan ja luki kirjaa.. eikä mitä tahansa kirjaa, hän luki raamattua, sitä jonka Ophelia oli aikoinaan jättänyt hänelle. Tosin.. hän enemmänkin vain selaili sitä, ei hän pahemmin kiinnittänyt huomiota mihinkään tiettyyn asiaan kirjassa.
Tosin hänen ajatuksensa katkesivat, kun hän kuuli Ophelian äänen ovelta samalla kun tämä paukutti ovea. Black ei avannut ovea, hän jäi hetkeksi istumaan tuolille, kuunnellen Ophelian huutoja ja paukutusta.. hän tiesi kyllä mitä Ophelia tarkoitti, mutta hän ei uskonut että tämä olisi tapahtunut näinkin pian.. ja ketkä ne?
Black nousi ylös tuolista, otti sauvansa mukaan ja riuhtaisi oven auki ja otti pari askelta Ophelian ohi pihamaalle.
"Missä he ovat?!" Black kysyi, mutta sulki samassa silmänsä ja etsi Lilyn, mihin ei mennytkään kauaa.
"Pirut.." Black murahti ja sulki silmänsä uudestaan, kyyristyi ja pikkuhiljaa muuntautui suureksi, mustaksi sudeksi.
Black vilkaisi vielä Opheliaan, ennen kuin ponnisti vauhtiin ja juoksi kohti tallia.

"No niin.." Art sanoi kääntyen kohti Lilyä ja Henryä saatuaan Jimin satuloitua.
"Nouse selkään" Henry sanoi Artille joka iroitti Jimin tallikäytävältä.
"Anna Lily tänne" Art sanoi ja ojensi kätensä kohti Henryä, pitäen toisella kädellään kiinni Jimin satulan etuosasta.
Henry irroitti toisen kätensä Lilystä joka oli vähällä jo päästä pakoon, Lily juoksahti Arttia kohti, koittaen päästä tämän ohi, mutta Art nappasi hänet sen suuremmitta vaikeuksitta kainaloonsa. Tosin samassa kun Lily tunsi Artin käden ympärillään, hän näki suden tallin ovella, eikä hänen tarvinnut kahta kertaa arvata kuka tämä oli.
"BLACK!!" Lily huudahti, saaden Artin ja Henryn kääntämään katseensa ovelle jossa Black seisoi.
Black otti pari juoksu askelta ja hypähti kohti Artin niskaa, mutta Henry oli tällä kertaa nopeampi ja siiryi näiden kahden väliin, nosti miekkansa eteensä niin että Blackin leuat puristuivat miekan ympärille päästäen metallisen kolahduksen.
"MENE JO!" Henry huusi samalla kun Black riuhtoi miekkaan tämän käsistä.
Art nyökkäsi, vilkaisi Lilyä ja hymyili.
"Tämä saattaa sattua.." Art sanoi ja humautti Lilyä päähän niin että tältä meni taju... näin oli huomattavastu helpompaa kuljettaa prinsessa, kuin että tämä olisi potkinut, sätkinyt ja huutanut kuin hyeena.
Black päästi irti Henryn miekasta, otti askeleen taaksepäin ja yritti Henryn ohi Artin kimppuun, mutta Henry huitoi miekallaan pakottaen Blackin perääntymään. Black murisi, hänen silmänsä loistivat punaisina ja suupielistä valui verta.
"pärj--"
"Kyllä minä pärjään, mene jo!" Henry huusi Artille joka oli vielä kysymässä tilannetta.
Art ei sen enempää epäröinyt, vaan nosti Lilyn Jimin selkään, nousten itse sen jälkeen ja kannusti tämän suoraan seisaaltaan laukkaan, kadoten tallin ovesta ulos kohti metsän reunoja.

Black käännähti ympäri pyrkien toisesta ovesta ulos, mutta Henry heitti miekkansa tämän ohi suoraan oveen.. tosin se ei mitenkään olisi Blackiä estänyt käyttämästä ovea, mutta nyt oli enää liian myöhäistä lähteä Artin perään.
Black kääntyi hitaasti kohti Henryä, joka nyt oli aseeton.
"Saatanan petturi.." Black murisi ja otti nopeita askelia kohti Henryä, muuttuen matkalla takaisin ihmiseksi ja tarrasi sitten Henryä paidasta kiinni.
"Tajuatko mitä olet tehnyt?! Hän vei Lilyn ja ties palaako hän ollenkaan!!" Black huusi Henrylle päin naamaa.
"No mieluummin en näe Lilyä koskaan enää, kuin näen hänet sinun kanssasi!" Henry huusi ja sai samassa Blackiltä turpaan.. se oli tyylipuhdas koukku suoraan leukaan!
Henry lennähti iskusta selälleen, mutta nousi äkkiä seisomaan pidellen silti leuastaan kiinni.. tosin Henry ei kerennyt kauaakaan seisomaan, kun Black jo löi tätä toisen kerran, tällä kertaa suoraan nenään. Enää Henry ei noussut ylös vaan istui lattialla pidellen nenäänsä joka vuosi verta.
Black juoksi takaovelle josta Art oli poistunut Lily mukanaan, katsellen metsän reunoille näkyisikö näitä.. mutta turhaan, Art oli jo kerennyt metsään ja laukkasi nyt täysillä kohti haltijoiden piilopaikkaa. Hänen selkäänsä sattui, mutta hän puri hammasta yhteen ja lohduttautui sillä tiedolla, että mitä nopeammin hän olisi perillä, sitä nopeammin hän pääsisi hoitamaan haavansa.

// pyh, lyhyet sulla on housuissas... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Helmi 2008, 20:25

Ophelia

Aikansa paukutettua, Ophelia otti pari nopeaa askelta taaksepäin kuullessaan askelia ja tajutessaan näin että ovi avautuisi pian hänen naamalleen ellei peruuttaisi sillä Blackhän avasi oven aina riuhtaisten sen melkein saranoiltaan! Ophelia siirtyi myöskin sivulle, pois Blackin tieltä ja oli hiljentynyt ja seurasi nyt nyyhkyttäen Blackin menoa tämän ohitse.
"Ta-talleilla-" Ophelia vastasi änkyttäen ja seurasi mitä Black oikein teki, vaikka näkikin tästä vain takaraivon ja ei näin siis tiennyt että Black Lilyä jo etsikin... Black kirosi, kyyristyi ja muuntautui siksi samaksi mustaksi, suureksi sudeksi jonka Ophelia oli muutaman kerran aikaisemminkin nähnyt. Ophelia pyyhki kyyneleitänsä valkoiseen hihaansa Blackin tähän vilkaistaessa eikä tässä vaiheessa tehnyt elettäkään että liikahtaisi ja jäi paikoilleen, jääden katsomaan Blackin juoksua kohti talleja missä Art, Henry ja Lily yhä näin toivottavasti olivat.

"Liilyy..." Ophelia itki vikisten yksinään Blackin asunnon edessä ja rukoili että Black ehtisi ajoissa paikalle ennenkuin Art ehtisi viemään Lilyn kauas pois. Ophelia oli lähes aina ollut yhdessä Lilyn kanssa eikä Ophelia siis sietänyt ajatusta että tämä katoaisi nyt jonnekin ja ettei tästä kuuluisi enää mitään koskaan ikinä... Opheliaa alkoi jo kaduttamaan että oli mennyt avaamaan suunsa kuninkaan edessä Artin hyväksi. Jos hän olisi pysynyt hiljaa niin tätä ei olisi ehkä koskaan tapahtunutkaan ja Black oli se joka oli ollut tätä vastaan kaiken tämän ajan.
Mutta ei Ophelia tiennyt! Ophelia ei halunnut että Art olisi silloin kuollut vain sen takia koska oli ollut harkitsematon kuten Benikin oli ollut mennessään tottelemaan Henryä siinä että yrittäisi myrkyttää Blackin...

Kaikki näistä yhdistyi aina jollain lailla Blackin tappo yrityksiin, paitsi Ratchet joka oli joutunut vangiksi omena varkaudesta.
Hetken paikallaan nyyhkytettyä, Ophelia yritti kerätä itsensä ja lähti ottamaan askelia kohti tallia, haluten tietää mitä oli oikein tapahtumassa sillä oli aikaisemmin ollut kuulevinaan vaimeata möykkää tallien suunnalta. Ophelia ei tosin olisi uskonut että asiat olisivat sujuneet mitenkään rauhallisesti, hiljaisuus se tässä nyt oli joka häiritsi; Äsken oli kuulunut aikaisemmin mainittua vaimeata möykkää ja nyt ei mitään... Eikä Blackiä saatika Lilyä kuulunut saatika näkynyt.

"Missä Lily on?" Ophelia kysyi itkusta katkeralla äänellään saapuessaan tallin oville ja näki maassa makaavan Henryn jonka nenä vuosi verta vesiputouksen lailla ja ihmiseksi muuntautuneen Blackin joka katseli tallin takaovelta vapaalle ruohikko mettäälle josta näkyi metsän reuna. Lilyä ei näkynyt missään... Artistakaan ei ollut jäänyt jälkeäkään ja Jimin karsina ammotti tyhjyyttään. Kaiken tämän lisäksi taivas alkoi harmaantua... Sadepilvet täyttivät taivaan mikä tarkoittaisi vielä pitkä aikaista sadetta koko Cryptissä... Ophelian valtasi suru, niinkuin sadepilvet valtasivat vielä hetki sitten sinisen taivaan, muuttaen sen harmaaksi ja ilottomaksi minkä.
"Ei..." Ophelia katsahti Blackiin kyyneleiden täyttämillä silmillä tajutessaan että Lily olisi jo kauana talleilta, heistä, hänestä.
"Ei Lily voi vain jättää!" Ophelia parkaisi ja lähti juoksuun kohti takaovea, ohi Henryn ja Blackin, katse kiinnittyneenä kaukaiseen metsän reunaan jonne Lily oli mitä ilmeisemmin kadonnut. Samalla sade iski. sadat
sadepisarat rätisivät maahan rauhalliseen tahtiin, luoden korvia huumaaman äänen ja tehden ruohikon märäksi ja liukkaaksi, niin että Ophelia juoksussaan liukastui tähän jo ennen kun oli päässyt edes kymmentä metriä tallilta kauemmaksi.
Ophelia nousi nurmikolta istumaan polvillensa, pitäen tukea maasta käsillänsä itkuansa pidellen, nosti päänsä kohti metsän reunaa joka tuntui olevan yhtä kaukana mitä äskenkin ja hänen kätensä ja polvensa olivat vihreinä ruohotahroista ja Ophelian kyyneleet sekoittuivat vesisateeseen.
"LIILYY!" Ophelia huusi vielä niin lujaa mitä kurkku salli, mutta mitään ei kuulunut... Vain sadepisarat jotka kastelivat maan ja kaiken muun mikä ei suojassa ollut.

//Jos sitäkään D'://
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2008, 20:35

// Täydellinen lopetus, en nää mitään lisättävää \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron