Ophelia
Art kohautti vain olkapäitään mikä sai Ophelian ärtymään hieman, muttei sanonut mitään vaan katsoi Artiin tiukasti kun tämä alkoi selittämään ettei näkökantojansa muuttaisi ja että pysysi Aranin alaisena. Ophelian teki melkein mieli muistuttaa tätä ääneen että tämä oli tällä hetkellä ensisijaisesti Lilyn alainen näin hätävarakeinona ettei tämä hirteen päätyisi mutta nyt juuri tällä hetkellä Artin kiitollisuus tästä ei kauaksi paistanut. Lilykin oli säpsähtänyt takaisin maanpäälle ja istahti nyt sängyn reunalle, kuullessaan ilmeisesti Artin viimeisen kommentin siitä kuinka Aran olisi Artin sijassa jo napannut prinsessan itsellensä ja häipynyt mikä ei kuulostanut kovinkaan kauniilta Lilyn saatika Ophelian korvissa.
Ophelia ei ilmettänsä väräyttänytkään vaan pysyi kylmän rauhallisena Artin ottaessa askeleen lähemmäksi ja Ophelia vain kohotti leukaansa tämän kasvot vielä näkisi ja tämä oli vielä lisäämässä jotain kunnes kuului huuto ovelta.
"Anemone!" Ophelia käännähti puolittain ovelle päin ja huudahti iloisesti nähdessään pienen ja pirteän Anemonen huutavan Lilyä, tosin äitinään ja hyppelehti sängyn vierelle ja kapusi siihen, halaten nyt Lilyä. Anemone näytti joka päivä ihan yhtä enkeliltä kuten aina, varsinkin valkoisessa mekossaan ja suurissa vaalean sinisissä silmissään. Ophelia ei ollut Anemonea vähään aikaan nähnytkään ja muuttui silmissä kylmän vakavasta iloiseksi ja hymyileväksi näin siis Anemonen nähdessään, joka nyt halaili Lilyä iloisena ja kertoi tälle että Henryllä olisi Lilylle jokin yllätys? Anemone tosin hiljeni nähdessään Artin ja näin Opheliakin hinasi katseensa Anemonesta Artiin ja Anemone kysyi että kuka tämä mies oikein oli samalla kun laskeutui Lilyn sylistä taas lattialle. Ophelia otti pari askelta Lilyn noustessa tämän vierelle tuntiessaan olevan liiankin lähellä Artia ja kuunteli kuinka Lily esitteli ehkä hieman vastahakoisesti nämä kaksi toisillensa...
Ophelia olisi halunnut painaa kätensä kasvojansa vasten kuullessaan että Anemone tykkäisi tästä! AGH! Anemone sanoi sen aivan liian helposti... Tosin ei tämä tiennyt mitään Artista saatika sitä että oli haltija kun korvatkin oli peitetty ja vaikka olisikin tiennyt niin paljonko Anemone olisi asian päälle sitten ymmärtänyt? Ophelian hmy muuttui vain pakonomaiseksi hehetykseksi Lilyn taas hymähtäen jotain.
"hm?" Ophelia katsoi Anemone ihmeissään tämän hyppeleltyä tämän luokse ja Ophelia ei tämän halausta kaikonnut vaan halasi takaisin miten nyt pystyikin kunnes tämä viittoi tätä kyykistymään ja Opheliahan kyykistyi Anemonen tasolle katsoen tähän hymyillen tajutessaan että tällä olisi tälle jotain asiaa.
Anemone kuiskasi Ophelialle että Henry olisi tuonut Lilylle yksisarvisen!
Ophelia hymyili Anemonelle ja oli naurahtaa kuultuaan että Lilyä odottaisi nyt yksisarvinen jossain kunnes ovelta kuuluva koputus katkaisi Ophelian ajatuksen yksisarvisesta kokonaan.
Ophelia suoristi selkänsä nähdessään Henryn astuvan sisään, tämän kysyessä että oliko Lily huoneessa, mutta keskeytti lauseensa nähdessään Artin. Henry aloitti sotkeutuen sanoissa ja kysyi lopulta kuka Art oikein oli... Ophelia ei tästä voinut vielä päätellä että tunsivatko nämä ennestään vai ei, mutta epäilys oli kova. Lily kysyikin tältä että etteikö tämä Arathetia tuntenut ja Henry väitti ettei tuntisi... Mikä sinänsä tuntui hölmöltä sillä se nyt oli aivan varmaa Lilyn, Ophelian ja Blackin keskuudessa että Henry haltijoiden kanssa kaveerasi, mutta ei tuntenut Aranin neuvonantajaa... No, ei ei ollut päälimmäisin asia tällä hetkellä vaikka oudolta ja epäilyttävältä tuntuikin.
Lily kummiskin sitten esitteli Arathetin Henrylle, lisäten että olivat pleastaneet tämän hirttoköydeltä. Art oli vaivautunut, Henry oli vaivautunut ja molemmat katselivat kysyvästi toisiansa... Ophelia ei tosin tätä juuri nyt huomioinut vaan odotti että Henry esittäisi asiansa, Lilyähän tämä oli tullut tapaamaankin?
Ophelia katsahti tosin Anemoneen joka muisti luvanneensa leikkiä yhden palvelijattaren kanssa ja poistui huoneesta yhtä iloisesti kun oli saapunutkin näin ikään kuin olisi mennyt tärkeillekin tee kutsuille mikä näytti Ophelian silmissä hyvin hellyyttävältä. Ophelia hymyili vielä pienesti Anemonen perään, jääden nyt Henryn, Arathetin sekä Lilyn kanssa huoneeseen. Anemonen lähdettyä Lily kääntyi Henryn puoleen, paljastaen että olisi kuullut jostakin yllätyksestä ja Ophelia hymyili mielessään koska tiesi jo mikä se oli! Se oli jotain mistä Lily ihan varmana pitäisi, ihan oikea yksisarvinen jonka kyydissä he olivat eilen saaneet/joutuneet olemaan, tosin Ophelia ei enää eilistä ajatellut melkein yhtään, muuta kuin yksisarvisten kohdalta siis. Henry ilmoitti että yllätys olisi talleilla ja kysyi että tulisiko nämä ja Lily lähtikin ovelle päin, Art tämän perässä ja Ophelia melkein jälkinmäisenä Henryn pidellessä ovea auki kunnes lähti tulemaan mukaan itsekin. Ophelia käveli Artin takana hetken kunnes tämä hidasti vauhtiaan ja Ophelia käveli lähes huomaamatta tämän ohitse ja otti pari nopeampaa askelta päästäkseen kävelemään Lilyn vierelle, miettien minkä sortin yksisarvinen heitä talleilla odotti, vaikka Ophelian käsityksen mukaan ne kaikki olivatkin samanlaisia ja ajatus siitä että linnanaueella olisi yksisarvinen näinkin turvallisesti tuntui oudolta mutta sai siitä huolimatta hymyilemään.
Opheliakin katsahti olkansa yli Artiin ja Henryyn Lilyn huikatessa näille että tulisivatko nämä. Nyt vasta Ophelia oli kunnolla huomannut sen kuinka nämä olivat näistä kahdesta erkaantuneet... Miksi Henry enää edes yritti valehdella? Noh, Ophelia ei siitä juuri nyt välittänyt, mitä eroakaan se tekisi että tunsivatko nämä kaksi toisensa vai ei? Siis näin äkkiseltään ajateltuna...
"Hihi! En voi kertoa, eihän se muuten olisi yllätys!" Ophelia kikatti ensin ja peittäen ensin suunsa ja katsahti sitten Lilyyn hymyillen asettaen sitten etusormensa huuliensa eteen merkiksi siitä ettei voinut kertoa.
Toisesta kerroksesta ei ollut pitkä matka pihamaalle ja alta viiden minuutin he siellä jo olivatkin ja sieltä näkyi taas talleille. Ophelia tosin vilkuili ensin Blackin asunnolle päin, mutta se näytti yhä autiolta kuten aina ja Ophelia suunnahtikin sitten taas talleille päin vielä hetken kolkkoa asumusta tiirailtuaan. Hän ei tiennyt minne Black oli mennyt mutta tämä halusi varmastikin olla rauhassa... Black tuskin seuraa kaipasi kun tämä oli vihainen...
//AKUMA!//