#Törkeää, hukkaan heitit hyvät banaanit. Nyt mainoksen apina itkee
http://www.youtube.com/watch?v=rWXiLhgMCb0, hyi hyi. Ja kauhea hittaus, mur. Läpsäisy takamuksellesi kuule.#
Kun väsymys ja kylmyys kastuneen turkin läpi alkoi käydä liiaksi, Aleigan ihmispuoli päätti vetäytyä hetkeksi kokonaan pois jättäen porokehonsa kokonaan vaistojen varaa. Eteenpäin kulkien, sorkkaa toisen eteen, etsien jotakin. Mitä, sitä poro ei tarkalleen ottaen tiennyt. Ehkä jokin lämmin, kuiva paikka mikä oli melko naurettava ajatus näin talven alussa. Edes ravistelu rannassa ei ollut auttanut märkyyteen, valkeanmusta turkki nyt täysin läpikäyvä kylmälle ilmalle saaden sarvipään ihon värisemään ensiksi vain välillä, ja sitten jo koko ajan.
Joten kun kaksijalat yhtäkkiä ilmestyivät tyhjästä, oli muuten niin komeata kruunuaan ylpeästi ja ilkikurisesti kantava vahva eläin nyt värisevä ja heikko ressukka, mikä tummilla silmillään katseli lehmän kaltaisella lauhkeudella.
Nämä eivät olleet haltia, näillä oli pyöreät korvat.
Poro ynähti ja yritti kevyesti kiskaista päätään irti köysistä, mutta voimiensa rajat jo ylittyneenä yritys oli melko surkea että jos Aleiga olisi ollut täysin tietoinen tilanteestaan, olisi nainen kiroillut ja äristen laittanut poro-olomuotoonsa vauhtia. Olla nyt näin lammas, säälittävää...
Hän joka oli laittanut koko sirkuksen polvilleen, tavallaan. Ainakin hänelle annettiin omenia niin kauan kun hän käyttäytyi shut kiltisti.
Ainakin nämä kaksijalat näyttivät olevan kiltimpiä, herkkua yksi tarjoten ja puhuen kivasti, mutta kuten oli jo tähän asti nähty ei käytös aina kertonut kaikkea. Vielä tämäkin muuttuisi.
Typerät kaksijalat.
Se alfa-halti...
Hyviä nämä palaset. Ei omenan lailla mehukkaita ja maukkaita mutta silti lähes samanlainen koostumus. Anna hiukan lisää hei, voin minä kävelläkin samalla, no niin, lisää, jooko?
***
Näiden kaksijalkojen talli oli hiukan saman tyyppinen kuin haltioilla, mutta siitä puuttui... Tietynlaisia juttuja. Aleiga huomasi olonsa olevan hiukan rauhallisempi täällä tallissa, missä ei ollut niin paljon uusia asioita kuin edellisessä. Tämä paikka lähes muistutti sirkuksen eläinpitopaikkoja, paitsi että täällä oli siistimpää ja vähemmän hälyä.
Poro mutusteli viimeisintä porkkanapalaansa suussaan, juureksen lehdet roikkuen toisesta suupielestä, elikon tummat silmät katsellen ympärilleen uteliaina kun päästiin sinne minne sarvipää oli alun perin halunnut: Kuivaan ja lämpimään.
Keho oli tosin vielä kylmä ja jäykkä edelleen väristen, minkä paikalle kutsuttu eläinlääkäri laittoi huomioon.
Timanttinen sarvipää oli epäluuloinen karsinaan astunutta kaksijalkaa kohtaan, astellen tästä kauemmas ja äännähdellen hermostuneena, kaksijalka haisi oudolta.
Ja tässä oli jotakin epämiellyttävää, epäilyttävää, erilaista.
Sellaista mitä vain eläinlääkärin potilaat saattoivat aistia ennen kuin saivat piikistä, menettivät kiveksensä, tulivat nukutetuksi tai neulotuksi... Sellaista epäilemistä.
Yksi riuska tallipoika pyydettiin karsinaan, pitämään narulla kiinni poron päästä että pysyisi paikallaan eikä huitelisi sarvillaan jos nyt hermostuisi liikaa eläinlääkärin kopelointeihin. Myös pienillä herkuilla yritettiin hämätä poroa, mikä näytti toimivan ainakin nyt tällä hetkellä.
Eläinlääkäri tarkasteli ja tunnusteli poron kehoa, puhuen löydöksiään ääneen kuin tehden muistiinpanoja.
"No niin tyttöseni, katsotaanpa mitä kaikkea ilkeyksiä sinulla on... Jaa... Juu, kauheaa on... Hiukan vettä keuhkoissa, taisit hörpätä väärään kurkkuun joessa vai? Ei joessa enää tähän aikaan uiskennella hölmö", lääkäri puheli rauhoittelevasti siirtyen eteen, katsoen avonaista mutta nyt tyrehtynyttä haavaa.
"Näköjään joku oli ilkeä vai? Joku teräaseella heilunut ja vieläpä kömpelösti, vielä hiukan syvemmälle ja olisi tämä koko päällilihas poikki. Minkälaisessa seurassa olet oikein liikkunut..."
Eläinlääkärin kädet kulkivat selkärankaa pitkin, tarkat silmät tarkkaillen kunnes asettuivat takakehossa oleviin haavoihin, näyttäen että olivat nuolten tekemiä.
Ja yhdessä haavassa oli vielä jotain... Varmaankin nuolenpää, niiden varsi joskus irtosi tai katkesi metsästäessä. Sitä se taisi olla näin päältäpäin katsoen.
Aleiga luimisteli korviaan, kohottaen päätään kun alkoi aistia nyt hänestä pitelevästä tallipojasta jotakin epäilyttävää. Kaksijalka kiristi otettaan köysistä mikä oli kiedottu pään ympärille. Jotakin oli tekeillä, mutta mit-
Poro kiljaisi ja yritti kavahtaa pystyyn etujalkojaan heilutellen, tallipojan nousten lähes varpustamaan saaden onnekseen apuvoimia pitelemään elikkoa paikallaan, eläimen yrittäen huitoa sarvillaan ja paeta kipua mikä säteili takapuolesta.
Lääkäri yritti olla nopea ja kivuton pihdeillään, mutta poron liikuskelu ja nuolenpään ikävä asento pakottivat repimään sen ulos haavasta saaden veren taas vuotamaan.
"Noinh! Johan saatiin irti", lääkäri totesi pienesti hymyillen ja katseli nuolta, pyyhkien siitä veret työpaitansa hihaan ja katsoi uudelleen.
Poro yritti pakittaa nurkkaan turvaan, puuskuttaen ja kiskoillen päätään, mutta miesten ote köydestä ja siten poron päästä piti.
"Jaa, voitte ehkä olla kiinnostunut tästä kenraali", lääkäri totesi silmiään siristellen katsellessaan nuolenpään muotoa ja pinnassa olevia jälkiä. "Näyttää siltä että löytönne oli tekemisissä haltioiden kanssa ennen luoksenne päättymistä. Liekö tyttö mennyt uhittelemaan väärälle taholle vai mitä mokomat lehdenpurijat halusivat siitä."
Halusi kenraali itse tutkiskella nuolenpäätä niin eläinlääkäri luovuttaisi esineen tälle, tai jos ei halunnut niin lääkäri vain sujautti nuolenpään essunsa taskuun, kääntyen taas poron puoleen.
Se katseli häntä sillä tutulla varautuneella ilmeellä kuten jokainen eläin jolla oli epämieluisia kokemuksia lääkäreistä.
Huvittuneena hymisten alkoi eläinlääkäri hoivata haavoja, laittaen hoitavia yrttejä niiden sisään ja ommellen isommat kiinni.
Toki poro siinä pukitteli ja älämöitsi moisia vastaan, lopulta puhisevaa poroa pidellen kiinni viisi miestä eläinlääkärin laittaessa tavaroitaan takaisin laukkuunsa.
"Noin, eihän se nyt niin kauheaa ollut?"
Kuin ymmärtäen poro päästi pärskähtävän äänen huulillaan kohti eläinlääkäriä, tai olisi jos sen pään ympärillä ollut köysi olisi ollut niin kireällä miesten toimesta.
"Voitte päästää irti. Viltti päälle ja homma paketissa. Eiköhän tuollainen sisupussi tokene moisista pikku haavereista."
#Consta ottaisi Aleigan sarvet, hah. Naikkonen ei sitä sallisi vaikka kymmenen kilon palasina, niih.#