Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

Kuninkaallisten ja sotilaiden ratsuille tarkoitetut tallit. Isot karsinat, tilavat käytävät. Tilat ovat siistit ja hienot, eikä ihan jokaisella sotilaalla ole varaa pitää hevostaan näissä talleissa. Talleilta pääsee myös laitumille, jotka sijaitsevat tallin takana. Tallit ovat linnan heikko kohta, sillä niiden ympäri ei kulje muuri, vaan tallit ovat muurien ulkopuolella, osin niiden sisällä, täten osana itse muuria.
Tallin henkilökunta pitää hyvää huolta ratsuista, jotka suurimmaksi osaksi ovat tavallisia hevosia. Taruolentoja ei ratsuina pahemmin ole, ei ainakaan tällä tallilla.

Valvoja: Crimson

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 30 Elo 2014, 23:36

#Go Aksu! >3< Consta saa kiikutella kaikkea Aleigalle koska she has the hold of his balls >D#

Pieni omahyväinen virnistys kohosi kuvajaisessa olevan naisen huulille, kun iso köriläs selkeästi näytti epäröivältä hänet nähdessään ja ehkä... Hän aisti tästä pientä pelkoakin? Eläimet kun olivat herkempiä aistimaailmoille kuin ihmiset. Se oli aina yhtä huvittavaa ja mielenkiintoista seurata miten kaksijalat suhtautuisivat kun hän näkyikin vedenpinnalla eikä poron kuvajainen, mikä kaiken logiikan mukaan pitäisi näkyä. Mutta siinä hän oli, naiskuvajainen kun poro seisoi juomakaukalon äärellä, katse suunnattuna uruziin molemmilla heistä.
Jotkut hämmästyivät, pelästyivät, pyörtyivät, sekosivat tai sitten eivät uskoneet koko juttua todeksi.
Mikä taisi olla tämän miehen kohdalla se viimeinen, huolimatta pienestä hämmennyksestä alussa, kun toinen alkoi puhua tuolla sävyllä ja antaa moisia kehonkielen viestejä Aleigalle. Tai tarkemmin sanottuna Aleigan ihmiskuvajaiselle.
Tämä olisi sinänsä ollut huvittavaa, hulvatonta suorastaan ja varmaan Aleiga olisi alkanut vetämään tästä varmaan jonkinlaista hupia itselleen... Jos hän vain olisi todellisessa muodossaan!

"Urgot... Tulilientä nautittuaan kaikki samanlaisia", mustatukkainen nainen huokaisi ärtyneenä, tarkentaen ruskeiden silmiensä katseen takaisin haarniskaan pukeutuneeseen kaksijalkaan. "Ihmismuodossani jos olisin, typerän virneen naamaltasi pyyhkisin", tämä heitti uhmakkaasti nenäänsä nyrpistäen ja poro muoto liikahtaen kaviotaan maata vasten kopsauttaen, kuvajainen liikkuen veden pintaa vasten mukana, seuraten fyysistä olomuotoaan...
Vahti
 

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2014, 14:48

Pikkuhiljaa alkoi kenraali päässään kuitenkin kyseenalaistaa tätä tilannetta, tätä näkyä. Ei kuninkaan huoneessa ollut mikään haissut saatikka savu leijaillut. Ehkä hän ei ollutkaan minkään tuntemattoman huumausaineen alaisena? Ehkä tämä tosiaan oli jotain muuta, jotain... magiaa... Sen ei todellakaan pitänyt olla ihme tai mahdottomuus tässä valtakunnassa! Joskin, olihan se aina hälyttävää ja mietityttävää nähdä minkään sortin magiaa tai taikaolentoja muurien sisäpuolella. Eihän Fritz tullut toimeen neuvonantajan, sen demonin saatikka sitten kuninkaan velhon kanssa, juurikin näistä samoista syistä.
Mutta nyt edessä ilmeisesti seisoi olento, joka kykeni magiaan. No, olisihan se pitänyt sinällään jo arvata tuon ulkomuodosta, mutta aina se tuntui tulevan yllätyksenä. Olihan timanttisarvi sinällään uusi ja tuntematon koko hoville, ei tuon kaltaista "taruolentoa" ollut ennen nähty. Tuo vain näytti... erikoisemmalta porolta.

"En tiedä mitä nämä urgot on mistä puhut" Constantine kävi hymähtämään lähtiessään kaivamaan esiin pientä, hopeisensävyistä taskumattia "Mutta naisten ei pitäisi moisia edes puhua. Varsinkaan naisten, jotka alastomasti juottokaukaloissa viihtyvät".
Katse nousi veden kuvajaisesta takaisin sarvipäiseen naisen uhkauksen myötä, tarkkailemaan sarvipäistä elikkoa, tuon kopsautellessa sorkkaansa vasten maata. Samalla taskumatti oli löytänyt tiensä vierailemaan kenraalin huulilla, kotkannenäisen pitäessä tarkasti silmällä elikkoa. Ei hän tuota pelännyt, kävisi päälle vaan jos haluaisi. Constantine oli kirjaimellisesti paininut karhujen kanssa ja vetänyt nyrkkitappeluita lohikäärmeitä vastaan, yksi sarvipäinen järkäle ei häntä saanut hyppäämään paikoiltaan. Päälle vaan jos itse uskalsi. Constantinesta kyllä uhkui sellainen itsevarmuus ja haastavuus, ettei kovin moni elikko vapaaehtoisesti tuon kolossin kimppuun käynyt. Varsinkin, jos tuo kokohaarniskassa liikkui.
"Puhut ihmismuodosta" Constantine kävi avaamaan suunsa jahka taskumatti oli huulilta laskeutunut "Et siis taida ihan tavallinen seinäkoriste olla?"


// EI CONSTAN PALLOJA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 31 Elo 2014, 17:28

Kuvajaisnaisen kasvoille kohosi leveä hymy tämän uruzin puheiden myötä, mullan värisissä silmissä kiiluen jotakin petomaista. Hän oli kuullut noita puheita ennenkin, ihmiselämässään: miten nagerien pitäisi käyttäytyä, miten puhua, pukeutua ja tietää paikkansa heimossa. Ja jos noista asetetuista rajoista yritti murtautua, oli joko sielultaan seonnut tai sitten vain kunniaton nager. Sillä kunniallinen nager oli se, joka kumppaniaan totteli ja miellytti, synnyttäen vahvoja jälkeläisiä sekä huolehti näistä jälkeläisistä aikuisuuteen saakka. Mitään muuta ei naaraskaksijalkaisille ollut tarjolla.
Mutta Aleiga ei ollut koskaan tuntenut minkäänlaista kutsua moiseen äänettömään toimintaan heimossaan. Hän tunsi suonissaan metsän jyskeen ja sen kutsun tulla juoksemaan, vaeltamaan, metsästämään, koettelemaan voimiaan. Hän halusi laittaa itsensä koville ansaiten kunnioitusta ja tunnustusta kuten heimonsa soturit aina saivat.
Ja se aina ihmetytti, ja huvitti, yhtä paljon kuinka urgot siinä yrittivät häntä taltuttaa. Ehkä juuri siksi, että salaa pelkäsivät hänen roihuavaa tultaan, yrittäen niin hänen ihmis- kuin eläinmuotoaan repiä maahan. Eikä kukaan vieläkään ollut siinä onnistunut~
Ja tuskin tulisikaan.

Utelias katsahdus, molempien kallistaen pienesti päätään, tämän miehen tuliliemipullolle. Miltähän se maistui?
Poro tuhahti samaan aikaan kuvajaisen kanssa kolossin viimeiselle kysymykselle.
"Olen minä ihminen, henget mutta muuttivat oísiniksi ja ihmiseksi muutu enään", Aeiga vastasi ärtyneenä, kädet puuskassa. "Asiaa yhtä pyydä hengiltä johan niin raivostuvat. Olemattomat mokomat."
Vahti
 

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2014, 22:36

Naisella oli outo tapa puhua, tai ainakin Constantinen korvaan tuon puhetyyli kävi kolahtamaan epämieluisasti. Ei sillä, kunhan puhui ymmärrettävää kieltä, eikä mitään haltioiden soperrusta. Mikään ei ollut ärsyttävämpää, kuin se, että vastapuoli tarkoituksellisesti puhui kieltä, jota toinen ei kyennyt ymmärtämään sattuneista syistä.
Kenraalin katse pysyi kuitenkin tiukasti juottokaukalossa, kotkannenäisen kuunnellessa, mitä alastomalla kaunokaisella oli sanottavanaan. Tuo kertoi olleensa ihminen, mutta henget olivat muuttaneet - syystä tai toisesta, se jäi epäselväksi miksi - hänet sarvipäiseksi sorkkajalaksi. Kenraali ei koskaan ollut uskonut henkiin, aaveisiin tai muihin, eikä hän kovin uskonnollinen henkilö muutenkaan ollut, vaikka koko elämänsä ajan oli sattunut törmäämään todisteisiin moisten mahdollisesta olemassaolosta. Kenties tämä nainen nyt oli laskettavissa yhdeksi niistä todisteista.

"No, mahtaa ottaa päähän moinen" Constantine kävi tokaisemaan ykskantaan sarvipäiselle "Ehkei olisi kannattanut puhua niille 'hengille'. Näin siinä käy... näemmä. Joten kannattiko?" Constantine ei tiennyt miksi, mutta jokin tässä naisessa tuntui kovin... kapinalliselta. Kenraali ei voinut sanoa pitävänsä siitä tunteesta, jonka kuvajainen hänelle aiheutti. Itsepäiset naiset olivat sinällään mielenkiintoisia, jopa tavallaan kiehtovia ja kiihottavia, mutta jos se itsepäisyys oli vain silkkaa 'haluan pärjätä miesten maailmassa, vaikka oikeasti en pärjää', sai se Constantinen huokaisemaan turhautuneena ja syvään. Hän oli nähnyt turhankin monta naikkosta, jotka luulivat pärjäävänsä, mutta eivät pärjänneet. Ei kenraali sanonut, etteikö nainenkin voisi pärjätä, mutta kovin monesti näitä itsepäisiä naikkosia sai sitten jälkeenpäin pelastella tilanteesta tai toisesta...
jälleen kerran nousi taskumatti käymään suulla, kenraalin selvästi havitellen moisilla toimenpiteillä sitä humalatilaa, johon pääsemistä oli odottanut jo pari päivää. Eihän yksi taskumatillinen siihen riittänyt, kun kyseessä oli tämän kokoinen, kokenut juoppo, mutta tällä pienellä matilla oli hyvä aloittaa... Kotona sitten kunnolla, jahka sinne asti kenraali pääsisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 05 Syys 2014, 23:25

Vedenpinnasta heijastuva naikkonen mulkaisi pahasti tähän tyhmään, tulilientä hörppivään uruziin, poronkin näyttäen siltä hieman heristäen sarviaan. Ihan kuin Aleiga ei itse sitä, jo enintään nyt, tietäisi että hengiltä oli tyhmää mennä pyytämään mitään? Pitikö toisen sitten vielä mennä hieromaan suolaa haavoihin, mokomakin kännikala kuten täälläpäin sanottiin tuollaisista juomareista? Vai pitikö toinen häntä tyhmänä, kiusaten ihan vain omaksi ilokseen, aivan kuten se halti? Taisi tämäkin typerä iso kolossi luulla olevansa jotakin kokonsa kanssa ja ollessaan urgot, mahtaillen kun muut eivät voineet sille mitään!
Mokoma äärettömän röyhkeä, yli itsevarma käytös ärsytti Aleigaa aina ylirajojen aivan kuten nytkin.
"Ei." Pohjoisen nainen totesi terävästi.
"Sinunlaisesti mutta tee mitään helpoksi, missä kulkee vain. Vuorilla, vesillä, maalla... Kaikkialla sama, te miettiä hyvin vähän ja juoda ja naida vain. Ja silti te olette johdossa. Nager osaisi päättää paremmin kun ei moisia koko ajan mieti vain."
Kyllä se oli melkolailla kaikilla Aleigan tapaamilla miehillä niin: Aina ajateltiin sitä mitä haluttiin. Oli se sitten pedinlämmikettä, rahaa, hupia, juotavaa... Eikö miehet kykeneet mihinkään järkevään, väittäen typeryyttään kunniaksi ja ylpeydeksi?
Tshk, mieluumin Aleiga pysyisi porona, mutta valitettavasti kyseinen tauti ulottui myös eläinteuroksiin jotkut yrittäen erikoista poroa toisinaan. Ja siinäpähän katuivat! Ja oikeasti naikkonen olisi ihminen kuin eläin. Silloin hän voisi pitää puoliaan paremmin.
Vahti
 

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Syys 2014, 17:51

Naikkonen ei selvästikään ollut kovin mielissään Constantinen kommentista, mutta suorasukaisella kenraalilla ei ollut tapana pahoitella sanojaa, varsinkin jos ne hänen mielestään oli oikeutettuja ja paikkansapitäviä. Tässä tapauksessa kenraali ei nähnyt mitään syytä käydä anteeksi pyytelemään, hän oli vain käynyt sanomaan itsestäänselvyyden - mikä sinällään oli ehkä tyhmää, mutta silti - ja näytti nainen siitä suuttuvan. Hyvä ettei poro potkaissut, sen verran kiukkuiselta näytti.
Jälleen kerran tuo alaston ilmestys kävi jotain mongertamaan, saaden kotkannenäisen kurtistamaan kulmiaan pienesti. Tuon puhetapa oli yhä outo ja nainen käytti sanoja, jotka eivät Constantinen korvaan kuulostaneet kovin tutuilta. Tosin, ei siihen tarvinnut kovin viisasta miestä arvailemaan naisen puhuvan naisten ja miesten eroista, tuohon tapaan kun pauhasi.

"Luuletko tosiaan, että tätä valtakuntaa pidetään pystyssä juomalla ja naimalla?" Kenraali kävi murahtamaan jokseenkin kuivahkosti "Myönnettäköön, se olisi oikeastaan aika mukava tapa pyörittää valtakuntaa, mutta sinulla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä sen syvemmälle. Lienetkö viettänyt liikaa aikaa eläinten keskellä".
"Joten nagerit - mikä on muuten harvinaisen tyhmä sana, opettelisit paikalliset termit - voivat mennä rauhassa päättelemään mitä ikinä päättävätkään. Me miehet taas menemme ja toteutamme ne päätökset"


// MINÄ TEIN SEN TAAS TuT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Syys 2014, 22:53

#Sinä teit sen taas! >x3#

Poro ja heijastuksen nainen pyöräyttivät silmiään tämän urogin puheille, ottamatta näitä tosissaan. Kylä, valtakunta tai sirkus, ei sillä ollut väliä: Ei niitä ollut oikeasti vaikeata hallita. Kaikki vain tekivät siitä hankalaa koska yrittivät koko ajan ajaa omaa etuaan välittämättä muista! Siinä mielessä eläimetkin olivat parempaa seuraa kuin kaksijalat: Eläimet tekivät vain sen mitä täytyi tai tarvittiin, eivät mitään ylimääräistä tehneet.
Mutta kolossi sen kuin vain jatkoi ja jatkoi, puhuen nagereista hyvinkin vähättelevään sävyyn ettei Aleiga siitä pitänyt tippakaan.
Poro mörähti ja ampaisi kohti eliittikenraalia, pysähtyen tosin ajoissa jääden siihen eliittikenraalin eteen tuijottamaan vihaisesti puhkuen. Korvat löivät äänekkäästi niskojen sivua.
Veden heijastama nainen oli kadonnut sitä myötä kun elikko oli häipynyt juomakaukalon ääreltä.
Mutta selkeästi sarvipää siinä pidätteli itseään ettei olisi päälle käynyt: Hän ei ollut tyhmä, tietäen että tämä urog pystyisi kyllä laittamaan kristallisarvisen aisoihin.
Eri asia se olisi ollut toisessa muodossa...
Vahti
 

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Syys 2014, 16:30

Suutaan nainen ei enää käynyt avaamaan - ihme, Constantinen kokemuksella noilla oli aina tarve saada se viimeinen sana. Ja kokemusta hänellä todellakin oli, olihan hänellä ollut vaimo ja yhä kaksi tytärtä - sen sijaan sarvipäinen kävi mörähtämään ja ampaisi liikkeelle. Harmaa katse kohosi nelijalkaiseen kenraalin hakiessa nopean jalansijan ja ollen selvästi valmis heittämään koko elikon yli olkiensa, käyttäen eläimen omaa vauhtia avuksi. Yhteentörmäystä ja moista kolossien välistä painia ei koskaan tullut, poroperkeleen pysähtyessä aivan kenraalin eteen. Constantine ei hätkähtänyt, ei perääntynyt, ei edes näyttänyt pelkäävän. Silmät siinä kävivät kuitenkin nopeasti sulkeutumaan ja avautumaan, kaiken sen mahdollisen pienen lian ja tomun leijaillessa päin naamaa elikon aiheuttaman puuskahduksen takia.

Uhmakkaasti kenraali katsoi timanttisarvea suoraa silmiin, tuon ilmoittaessa mielipidettään selkeästi elein. Nainen ei enää ollut mukana tilanteessa, tuo oli kadonnut kuin tuhka tuuleen heti, kun elikko juottokaukalon äärestä oli kadonnut. Kuten nyt oli jo ymmärrettävissä, poro oli tuo nainen ja näemmä vain vesi - kenties myös kuunvalolla oli jotain sen kanssa? - näytti tuon todellisen muodon.
"Et sinä sentään täysin vailla järkeä ole" Constantine kävi hymähtämään siinä poroa tuijottaessaan "Taidat tietää, milloin ei kannata haastaa parempaasi".
"Jos se minusta riippuisi, tekisin sinusta yhä taljan ja ripustaisin sarvesi takan ylle koristeeksi" Kenraali jatkoi ehkä turhankin provosoivasti, mutta eipä hänellä koskaan ollut tapana pidätellä puheitaan "Mutta olet kuninkaan omaisuutta, joten minulla ei harmikseni ole valtaa moisia tehdä".
"Kuitenkin, uskon että pojalle olisi hyvä huomauttaa hieman uniikimmasta... piirteestäsi" Viimein kenraali kävi ottamaan yhden perääntyvän askeleen, pitäen kuitenkin katseensa yhä tiiviisti sarvipäässä "Saa nähdä mitä poika tuumaa, kun saa kuulla pitävänsä naista karsinassa. Sen ilmeen minä kyllä haluan nähdä".
Hetken katsekontakti pidettiin vielä sarvipäisen kanssa, kunnes kenraali kävi kääntymään kannoillaan ja itsevarman rauhallisesti käveli poispäin. Koko ajan kotkannenäinen oli valmis käännähtämään ympäri ja näyttämään porolle kaapinpaikan, mikäli tuo kuulisi sarvipäisen lähestyvän... ja tuon kokoinen elikko ei todellakaan pystynyt lähestymään hiirenhiljaisesti.


// JA TAAS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 28 Syys 2014, 20:59

Kaksijalkaisen kolossin puheille poro puuskahti perin paheksuvasti sieraintensa kautta, korvat lyöden äänekkäästi pariin kertaan kaulaa vasten. Mokomakin vanha uruz, luuli olevansa turvassa siinä kun Aleiga ei siinä pystynyt tappelemaan. Tai fyysisesti kyllä olisi mutta... No, tämä olisi vähän sama kuin tappelisi ison metsän kuninkaan kanssa pelkillä sarvilla ja kovilla sorkilla, eikä beornia noin vain kaadettu. Pohjoisen nainen kun ei ole kuin kerran kohdannut mesikämmenen luonnossa, siis ihmishahmossaan, ja siitä oppineena että noin vain ei kannata tapella suurta petoa vastaan, ellei tunne sitä. Ja näin rajoitetussa sarvipää muodossa tappelu oli paras tehdä vain, jos muuta keinoa ei ollut.
...Mutta se ei silti tarkoittanut etteikö tämä ketuttaisi häntä ja pahasti, kautta Äiti maan!
Varsinkin kun toinen siinä puheli moisista taljoista ja sarvista seinillä. Toinen oli ihan kuin... Kuin se perhanan suippokorva kaksijalkainen!

Tummat silmät tuijottivat raskaasti täynnä vihaa miestä, sarvipään ottaen raskaan askeleen lähemmäksi kun kaksijalka otti ensimmäisen askeleen taaksepäin, poro-otuksen sarvet alhaalla.
Mutta ei Aleiga ryhtynyt onneaan kokeilemaan ja yrittää seivästää tuo mokoma tuliliemen litkijä. Ei olisi vaivan väärti, vain ainoastaan jos...
Vähän sen jälkeen kun kaksijalka oli lähtenyt siitä kävelemään, lensi kohti tämän päätä omena. Yksi niistä jotka eliittikenraali oli tuonut tänne aitaukseen elikolle, joka sen oli mennyt etukaviollaan taitavasti -ja tottuneesti- potkaisemaan tähdättyään toisen päähän. Ehkä se olisi omenan, rakkaan, elämääkin kalliimman ja ihanaisen, omenan tuhlausta, mutta sen kaiken vaivan väärti jos Aleiga saisi tuntea edes hieman tyydytystä kihisevälle raivolleen.
Ja vieläpä työntäen nyt kielensä ulos turvastaan eliittikenraalille.

#The magical friendship has born~ <3 Tämä kerta taisi olla tässä?#
Vahti
 

Re: Kruunupäinen kruunupäisielle || Vahti

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Syys 2014, 22:02

Poron uhittelu ei saanut kenraalissa aikaan mitään reaktioita, korkeintaan huvittuneen hymähdyksen. Ei sarvipäinen päälle uskaltanut, eikä kenraali tuota kyllä yhtään enempää käynyt yllyttämäänkään. Tietenkin Constantine olisi pärjännyt sarvipäiselle, mutta mitä sitä suotta riehumaan ja kuninkaan omaisuutta turmelemaan. Tosin jos poro päälle olisi käynyt, olisi Constantine myös totta vie itseään puolustanut ja vedonnut sitten nimenomaan itsepuolustukseen, jos joku olisi alkanut häntä syyttämään poron pahoinpitelystä!
Kenraali kävi kuitenkin poistumaan, ehättäen ottaa jo askeleen jos toisenkin kauemmaksi, ennen kuin takaraivoon kävi kopsahtamaan jokin. Omena perhana, joka kävi mukavasti mäjähtämään tummiin, harmaantuviin hiuksiin. Constantine ärähti ja nosti toisen kätensä takaraivolle, vilkaisten maahan pudonnutta omenaa vieressään. Närkästynyt katse kääntyi katsomaan poron puoleen, joka kävi kieltään näyttämään kovin suivaantuneena. Mokomakin elikko...
Mitään kotkannokkainen ei kuitenkaan tehnyt, vaan kääntyi takaisin menosuuntaan ja poistui aitauksesta. Tässä oli ihan tarpeeksi ihmettelemistä hänelle jo, eikä hän halunnut enää yhtään enempää aikaansa viettää tuon sarvipäisen naaraan kanssa...


// Kyllä, se oli siinä O3O SEURAAVA KIITOS (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron