Velvollisuus. [sov.]

Kuninkaallisten ja sotilaiden ratsuille tarkoitetut tallit. Isot karsinat, tilavat käytävät. Tilat ovat siistit ja hienot, eikä ihan jokaisella sotilaalla ole varaa pitää hevostaan näissä talleissa. Talleilta pääsee myös laitumille, jotka sijaitsevat tallin takana. Tallit ovat linnan heikko kohta, sillä niiden ympäri ei kulje muuri, vaan tallit ovat muurien ulkopuolella, osin niiden sisällä, täten osana itse muuria.
Tallin henkilökunta pitää hyvää huolta ratsuista, jotka suurimmaksi osaksi ovat tavallisia hevosia. Taruolentoja ei ratsuina pahemmin ole, ei ainakaan tällä tallilla.

Valvoja: Crimson

Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Helmi 2015, 01:30

Nelladel

Olisi pitänyt arvata että tämä päivä päättyisi vielä huonosti heidän kannaltaan. Nelladel oli viimein saanut tehtäväkseen käydä puhumassa kuninkaan luona ja viedä tuolle viesti itse pääjohtajalta. Tai tarkemmin sanottuna, hänen piti viedä tuolle kirje pääjohtajalta - Nell itse ei ollut opetellut sitä pitkää ja suoraan sanottuna tylsistyttävää puhetta, mutta tuo kyllä tiesi mitä siinä sanottiin lyhennettynä.

Jos totta puhuttiin, Nelladel ei vieläkään ymmärtänyt miksi juuri heidän joukkonsa pistettiin tänne. Toki, heitä kohdeltiin eliitteinä, ja iskujoukkona he olivat omiaan. Niin. ISKUjoukkona. Ei pelkkinä henkivartijoina. Toisaalta Nelladelin luonne saattoi olla osana syytä miksi juuri heidät valittiin - olihan tämä nuori kissa suhteellisen leppoisa ja ystävällinen luonne, joten miksipäs ei. Saataisiin hyvä kuva ainakin ensinmäiseksi.

Tosin tämä suunnitelma kariutui suunnilleen samaan aikaan kun vartijat käskivät ottaa "petturit" kiinni - ja Nelladelin ensinmäinen käsky oli koko joukolle hajaantua ja mahdollisimman nopeasti. Joukkoa ei tarvinnut kahdesti käskeä, jokainen oli juossut jo omaan suuntaansa - Nelladel ikävä kyllä juoksi täysin väärään suuntaan, suoraan linnan alueelle. No... kai voisi huonomminkin mennä. Nelladel pääsisi kyllä täältä karkuun jos tahtoisi, mutta piilottelu ja hiippailu ei ollut hänen vahvinta alaansa. Varsinkin kun hänen tiimi oli hajaantunut ja vaarassa. Kissapeto juoksi niin nopeasti kuin jalkansa vain kantoivat - ja ennenkuin huomasikaan, oli tallejen lähistöllä. Sivukujalla, tallejen välissä oikeastaan. Hyvä. Hän voisi hengähtää tässä ja yrittää rauhoittua... Ja samalla pitää silmällä ettei häntä vain seurattu.

Tuijottaen pihamaalle piilostansa, hän oli osittain kyyryssä, hengittäen syvään. Hänen täytyisi rauhoittua ja nopeasti... Tosin, kuullessaan äänen takaaltansa hän hätkähti, kääntyen sitten osittain katsomaan kuka ihme sieltä nyt tuli - oliko hänet huomattu!?

[[Aksun kanssa sovittu peli, tänne päin o-hoi! ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2015, 11:19

Henry


Jalkapuolinen siniverinen oli jo oppinut liikkumaan yllättävänkin taitavasti kainalosauvojen kanssa. Harjoitus teki tosiaan mestarin, eikä nämä lumiset pakkaskelitkään estäneet Henryä liikkumasta pihalla. Tietenkään umpihankeen hänestä ei ollut kahlaamaan, mutta tamppaantunut hanki ei ollut hänelle ongelma. Tämän johdosta Kuningas oli alkanut liikkumaan entistä enemmän yksin. Yleensä hänellä oli seurassaan joko sarvipäinen neuvonantaja, joku perheenjäsenistään tai sitten satunnainen palvelija, vartija tai vakituinen henkivartija. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos jotain jalkapuoliselle sattuisi. Mutta, halusi hän välillä myös yksin liikkua. Miettiä omiaan ja olla huomioimatta ketään. Tänään oli juuri sellainen päivä, siniverisen lähdettyä vierailemaan linnan talleilla, käydäkseen katsomassa aarnikotkaansa, Oliveria. Harva hänen tuttavistaan edes piti tuosta yli-innokkaasta aarnikotkasta, joten kovin moni ei mielellään tullutkaan siniverisen mukaan sitä tapaamaan. Ja Roswelliahan Henry ei voinut tuoda lähellekään talleja, ellei halunnut aiheuttaa ratsuille sydänkohtausta.

Yllättävän vaatimattomasti pukeutunut hallitsija olikin nyt viettänyt tunnin tai toisenkin erikoisen ratsunsa seurassa, tallien heinäladossa, kunnes oli aika käydä palaamaan takasini linnalle. Varmasti häntä kaivattiin jo, vaikka Henry oli kyllä ilmoittanut tarpeeksi monelle taholle, vierailevansa talleilla. Typeräähän se olisi ollut häneltä vain lähteä sanomatta mitään ja sitten kuulla jälkikäteen, kuinka koko hovi oli panikoinut ja etsinyt monarkkia pitkin maita ja mantuja.
Oliverille heitettiin hyvästit, aarnikotkan ollessa tuttuun tapaan kovinkin surullinen joutuessaan eroamaan isännästään, mutta nätisti se jäi latoon odottamaan seuraavaa kertaa.
Henry päätti oikaista tallirakennuksien välistä kulkevien pikku "Polkujen" kautta, helpompi mennä lyhyempää reittiä, kuin kiertää suurempia teitä linnan pihamaalle. Onneksi näitä polkuja käytettiin suhteellisen usein, tallipoikien ja avustajien oikaistessa yhtä lailla rakennusten välistä aina kiireessä, joten reitit olivat tamppaantuneet. Hieman epätasaisiksi, mutta silti kuljettaviksi. Henry saikin keskittyä maan katselemiseen ja tukevan sijan hakemiseen sauvoilleen, joten siniverinen ei pahemmin eteensä ehättänyt katselemaan.

Kuitenkin, hypellessään kovinkin verkkaisesti eteenpäin, kävi Henry yllättäen pysähtymään kun eteen pamahti syvään hengittelevä, jokseenkin hätäisen oloinen... muukalainen. Henry otti aloittamansa askeleen loppuun ja pysähtyi vain muutamien metrien päähän tästä uudesta tuttavasta, jääden kovinkin kysyvästi tuijottamaan toista, joka hätkähtäen kävi kääntymään häntä kohti.
"Tuota..." Siniverinen aloitti kysyvään sävyyn, ollen lähinnä vain hämmentynyt tilanteesta. Tämä muukalainen oli kieltämättä hieman erikoisempi näky linnan muurien tällä puolen, mutta eipä tuo kovin uhkaavalta vaikuttanut "..Päivää?".
"En ole tainnut nähdä sinua täällä aikaisemmin... Oletko kenties uusi?" Uusi mikä? Tallipoika? Avustaja? Palvelija? Orja? Ei Henry tiennyt, joskin tiettävästi tässä hovissa ei yhtäkään orjaa ollut, siitä Henry koitti pitää huolen.
"Kenties eksynyt?"



// TTTTtäältä me tulemme niin nopeasti mitä kainalosauvoilla pääsee //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Helmi 2015, 13:02

Nelladel

Kissapeto reagoi samantein, tietäen että mikä tahansa ylimääräinen ääni saattaisi houkutella vartijat paikalle. Tuo liikkui nopeasti, painaen samantein käden jalkapuolen suulle, asettaen sormen omien huuliensa päälle ikään kuin käskien toista olla hiljaa.
"Shhh!", tuo sitten sähähti, kurkaten sitten taas olkansa yli ettei kukaan huomannut. Odottaen muutaman sekunnin, tuo viimein huokaisi helpotuksesta.

"Ole kiltti äläkä ala huutamaan tai puhumaan liian kovaa.", tuo lähes anoi, ottaen käden nyt pois. Näki kyllä että nuoremman näköinen oli pienen asteen valmiustilassa - tosin ihmekkös tuo. "Ei ihme jos et ole ennen nähnyt - minut lähetettiin ryhmineni tuomaan viestiä kuninkaalle, mutta kun nuo pirun vartijat eivät päästäneet läpi. Koettivat ottaa kiinni vieläpä.", tuo tuhahti lopussa hiukan, taas kurkaten olkansa yli. Täysin tyhjää. Kissapeto rauhoittui hiukan, rapsuttaen sitten takaraivoaan nopeasti. Olihan se periaatteessa ihan ymmärrettävää miksi heidät tahdottiin vangita - olihan heillä selkeä taruolento mukana, eikä Nell edes ihmismäisemmässään muodossa kovin helposti kokeneita vartijoita aina huijannut. Puhumattakaan hyvinkin tunnetusta merkistä joka roikkui hänen viitassaan pidikkeenä.
"Hajaannuimme sillä sekunnilla ja minä juoksin tänne. Odotan sopivaa hetkeä että pääsen takaisin omieni pariin - täällä en ala kuppailemaan, joudun vielä pölkylle jos se on noista vartijoista kiinni.", Nell vielä selitti, yrittäen pitää äänensä matalana. Nyt piti vain toivoa ettei pitempi alkanut huutamaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2015, 13:46

Henry kävi silminnähden hätkähtämään tuon tuntemattoman käydessä yllättäen hyppäämään lähemmäksi, käyden peittämään samalla hänen suunsa. Nyt jos olisi yrittänyt huutaa, ei siitä olisi ollut mitään hyötyä. Tosin... Jostain syystä Henry ei halunnut huutaa. Olihan tilanne omalla tavallaan uhkaava - ja mahdolliset salamurhaajat eivät olleet poislaskettuna nyt, kun Henry kuningas oli - mutta tämä outo tuttavuus ei vaikuttanut kovin uhkaavalta. Ennemminkin varovaiselta. Ja varmasti, jos tuo olisi halunnut Henryn hengiltä, olisi hän sen saman tien tehnyt, eikä jäänyt hyssyttelemään.
Silti, kovin pelästyneen, mutta samalla kysyvännäköisesti Henry katseli suippokorvaista - ei tuo kyllä ihan tavallinen haltia ollut, se oli varma, mutta jotain sinne päin... - tuon käydessä anomaan, ettei jalkapuoli kävisi huutamaan tai puhumaan liian kovaa. Tuo myös selitti tilanteen, kertoi tulleensa ryhmänsä kanssa tuomaan viestiä kuninkaalle, mutta vartijat eivät sitä olleet suoneet. Yllätys, vaikka Henry oli sanonut, että jokaiselle pitäisi suoda mahdollisuus päästä kuninkaan puheille - tai ainakin pyytää tapaamista - eivät jotkut jakaneet tätä kantaa siniverisen kanssa. Kuulemma "friikeillä" ei ollut mitään asiaa puhua siniverisille. Todennäköisesti Henry olisi saanut kuulla tästä muukalaisesta ja hänen ryhmästään vasta sitten, kun nuo olisivat olleet tyrmillä - tai vaihtoehtoisesti tapettu saman tien.

Siniverinen pisti merkille tuon jokseenkin tutunnäköisen tunnusmerkin muukalaisen viitanpidikkeenä. Katse kävi kaventumaan Henryn tuijottaessa mokomaa samalla kun kuunteli toisen selityksiä, mutta juuri nyt Henry ei saanut päähänsä millään, mistä tuo merkki olisi tuttu ollut. Jossain hän oli sen nähnyt, aikanaan kun historiaa ja valtakunnan salaisuuksia oli tonkinut, mutta...
Katse kohosi takaisin suippokorvaisen kasvoihin. Se kysyvä ilme oli jo väistynyt siniverisen kasvoilta, Henryn lähinnä vain hymyillen huvittuneena tilanteen johdosta. Kaikkein eniten häntä huvitti se, ettei tämä nuorehkonnäköinen henkilö tunnistanut kuningasta, vaikka tuo hänen edessään seisoi. Eipä Henry toista voinut siitä syyttää, hän kun ei koskaan pahemmin ollut näyttäytynyt kansan edessä ollessaan prinssi ja näin kuninkaana hän oli heti ensitöikseen joutunut viettämään vuoden jos toisenkin hovissaan "vankina", menetettyään jalkansa. Ei hänestä ollut kiertelemään kansan juhlissa ja muissa, ainakaan kovinkaan aktiivisesti.

"Olen kyllä sanonut vartijoille, ettei ketään, joka rauhallisissa aikeissa sisään pyrkii, tulisi teloittaa heti ensikättelyssä" Henry hymähti lopulta jokseenkin rauhoittelevasti suippokorvaiselle "Oli kyseessä sitten ihminen tai... jokin muu".
"Voisit toki kertoa viestisi vaikka heti, mutta uskon, että haluaisit tehdä sen jossain hieman... Virallisemmassa tilanteessa" Siniverinen jatkoi korjaten otettaan kainalosauvojen kädensijalla "En yleensä liiku linnan pihamailla, mutta oli kai onni onnettomuudessa, että törmäsit minuun, kaikista mahdollisista henkiöistä?".
Ei Henry sitä suoraa sanonut, mutta toi kyllä omasta mielestään hyvin selkeästi esille olevansa itse kuningas, jonka puheille tämä suippokorva ryhmineen oli pyrkinyt.
"Mutta ennen kuin mitään viestiä teiltä kuulen, haluaisin tietää kenelle puhun... Ja keneltä olet viestiä tuomassa?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Helmi 2015, 14:04

Nelladel

Kissapeto taittoi korvansa taakse hetkeksi, kuullostellen mitä kauempaa tapahtui. Varomattomuus yleensä kostautui ja kalliisti, kuten hän oli jo muutaman kerran saanut kokea. Mutta samaan aikaan hän piti huomionsa toisessa. Se että tuo hymyili oli omiaan kertomaan että ainakin Nelladel itse oli turvassa tällä hetkellä - samaa ei voinut sanoa hänen ryhmästään, joista osa jo antoi tilanneraportteja aina kun Nell koetti ottaa yhteyttä.

Toke oli huolissaan. Ainahan tuo. Morris ja Epona olivat saaneet ratsut ja laukkasivat pitkin kylää - toivottavasti vain eivät törmäisi kehenkään. Ja Adela piilotteli. Siinä tuo olikin taitava, tuo oli niin normaalin näköinen ettei kukaan osaisi epäillä tuota mistään, toivottavasti... Nelladelin huomio oli jaettu niin moneen suuntaan, että pieneen hetkeen hän ei ihan ymmärtänyt mitä jalkapuoli oli puhunut - ennenkuin hän oikeasti pysähtyi miettimään. Hölmistynyt katse pysähtyi Scarlingtonin kasvoihin, ennenkuin puoli-rotuinen nosti käden tuon otsalle. Kuin testatakseen oliko tuolla kuumetta.
"Hmm, lämpöä ei tunnu olevan...", tuo mutisi ennen kuin veti käden takaisin mutristaen suutaan hiukan.

"Hiukan liian hyvä sattuma että törmäisin itse kuninkaaseen samalla kun pakenen tuon vartijoilta.", Nell vielä huomautti, kohottaen kulmaansa arvioiden. "Mutta. Kerta kysyit niin toki kerron - olen Nelladel, yksi Tulen Veljeskunnan kapteeneista. Viestin sisältö onkin sitten arkaluonteisempaa - se tulee itse pääjohtajalta, koko operaation pomolta.", tuo sitten nyökäytti lopussa, aivan kuin koettaen painottaa että hänellä oli suhteellisen tärkeä viesti tuotavanaan ja ettei sitä ihan näin syrjässä voinutkaan jakaa, vaikka toinen olisikin kuningas. Mitä tuo ei ihan heti uskonut.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2015, 17:17

Suippokorvan reaktio oli oikeastaan huvittava, tuon käydessä testailemaan oliko jalkapuolella kuumetta moisten "hourailujen" johdosta. Eipä se sinällään yllättävä reaktio ollut, ei Henrykään itse uskoisi heti ensimmäistä vastaantulijaa, joka väittäisi olevansa kuningas. Varsinkaan tässä tilanteessa, tässä paikassa ja näissä vaatteissa. Joten, sen sijaan että Henry moisesta olisi käynyt loukkaantumaan - kuten ehkä olisi pitänyt - naureskeli siniverinen vain itsekseen tuon kommenteille.
"Joskus onni potkaisee" Jalkapuoli hymähti muukalaiselle, käymättä inttämään vastaan oman asemansa suhteen. Uskoi tai ei, tässä sitä oltiin ja ennemmin tai myöhemmin kävisi se kyllä tuolle selväksi, aivan varmasti.

Suippokorva esitteli kuitenkin itsensä Nelladeliksi, kertoen olevansa Tulen Veljeskunnan kapteeni. Nimi kuulosti tutulta - Tulen Veljeskunta nimittäin - mutta vieläkään Henry ei yhdistänyt sitä mihinkään... Veljeskunta saattoi siis liittyä kirkolliseen puoleen historiasta, juuri siihen aiheeseen, mihin Henry itse ei ollut pahemmin perehtynyt, sattuneista syistä. Nuorena kapinallisena hän ei tietenkään halunnut uskoa julman rasistisen pääuskonnon olevan se oikea usko, vaan silloinen kruununprinssi oli jättänyt moiset aihealueet lukematta.
"Ilmeisesti joku muinaisemmista Veljeskunnista..." Henry puhui lähinnä itsekseen hymähtäen "Tai en ainakaan ole kuullut teistä keneltäkään ennen tätä päivää".
"Ehkä sivistyksessäni on siis aukko. Minun täytynee kysellä joltakulta paremmin Veljeskunnastanne, ennen kuin alan arvioimaan viestiänne paremmin" Henry puhui itsestään yhä kuninkaana, uskoi toinen sitä tai ei.
"Puhuit että ryhmäläisesi ovat myös täällä?" Nuori jatkoi, ottaen nyt puolittaisen askeleen eteenpäin "En haluaisi huolestuttaa sinua, mutta mikäli he ovat yhtä uniikkeja mitä sinä, eivät vartijat kauaa katsele heitä vapaalla jalalla linnani alueella... Ja sitten kun tavalliset vartijat kyllästyvät kissa-hiiri leikkeihin... Meillä on keinomme pistää erikoisemmatkin kuokkavieraat päiviltä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Helmi 2015, 17:37

Nelladel

Puolirotuisen teki mieli jo kysäistä mitä toinen virnuili, mutta jätti ilkeilyt sikseen - sen sijaan hän osoitti mieltään mutristamalla suutaan uusiksi toista päin heti kun tuon kasvoille virne ilmestyi.

"Se joukkio joka potkastiin ulos pääkirkosta koska siellä oli minun kaltaisia mukana ryhmässä. Kylällä kyllä tunnetaan tämä tarina - ei vain olla pidetty turhan suurta ääntä meikäläisten touhuista ennen kuin viime aikoina. Piti ensin toipua väkimenetyksestä... ja sitten sodasta. Ei meistä kyllä puhuta erikseen liikoja muutenkaan ellei joku ole sattumalta joutunut pelastetuksi, joten ei ihme jos et ole kuullut - ei sitä opi ellei historiasta ala pänttäämään tai huhupuheita kuuntelemaan.", puolirotuinen vielä selvensi, rapsuttaen taas niskaansa, nyt hiukan laiskemmin. "Ja tuntien kirkon, he ovat varmaan polttaneet kaikki todisteet Veljeskunnasta joissa näytetään kuinka hyödyllisiä me oikeasti oltiin..."

Ihmisen huomautus sai Nellin hätkähtämään niin että tuon korvatkin ponkaisivat ylös. "No, kolme ihmistä, minä, ja yksi pimeä haltia. Käskin joukon hajaantua ja pyrkiä kaupungin ulkopuolelle kokoontumista varten - ja jos minä jään jälkeen niin ei saa tulla hakemaan." - synkkä hymähdys kävi hänen kasvoillaan. Sitten Henryn viimeiset sanat. Ne iskivät kuin tikari sydämmeen - Adela ja Morris tottelisivat käskyjä kyllä mukisematta. Epona varmaan vastahakuisesti, mutta Toke... Se haltija oli itse lojaaliuden huipentuma. Eikä olisi ensinmäinen kerta kun tuo tulisi takaisin vain hakemaan loukkaantuneen sotilaan pois vaara-tilanteesta. Nelladelin kasvoilta pystyi kyllä lukemaan tuon ajatukset.
"Hitto. Pakko mennä hätiin!"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2015, 20:01

Sieltähän se tuli, kirkko. Ei ihme, jos Henry ei ollut tietoinen tästä Veljeskunnasta, mikäli kirkko liittyi - tai oli liittynyt - siihen jotenkuten. Kuitenkin, Nelladellin mainitessa syyn olleen "Friikkien" läsnäolo veljeskunnassa, ei Henry voinut olla kiinnostumatta. Hän tietenkin arvosti kirkkoa ja uskossa eläviä, eikä halunnut näiden uskoa halventaa, mutta mikäli heidän uskonsa vaati viattomien - tässä tapauksessa yleensä taruolentojen ja magiaa taitavien - veren vuodattamista, ei Henry sitä hyväksynyt... Mutta tämä Veljeskunta ilmeisesti hyväksyi nämä erinäköisetkin tapaukset? Sitä jos jotakin Henry pystyi kunnioittamaan ja kannattamaan.
"Kuulemma voittajat kirjoittavat historian, joten en yhtään ihmettelisi, vaikka tuo pitäisikin paikkansa" Henry kävi huokaisemaan kovinkin pahoittelevasti, Nelladellin kerrottua siitä, kuinka kirkko todennäköisesti oli hävittänyt kaikki todisteet Veljeskunnasta, mitä oli löytänyt. Hyvinkin mahdollista, sillä moisesta joukosta tietäminen ennen toista tannersotaa olisi ollut erittäin hyödyllinen tieto.

Henry ei voinut olla irvistämättä pahoittelevasti Nellin mainitessa mukana olleen pimeähaltian. Moisia ei todellakaan katsottu hyvällä hovissa, olivat kuulemma liian pelottavia ja uhkaavia... vähän kuin demonit. Totuus oli se, ettei hovin väki pahemmin tietänyt mitään pimeähaltioista ja tämän johdosta he pelkäsivät, joka taas johti aggressiiviseen asenteeseen. Surullista, kuten aina.
"Ehkä olisi parasta. En takaa, että vartijani osaavat pidätellä itseään, jos yhdelläkään teistä näkyy teräaseita..." Henry hymähti Nelladellille, tuon todetessa hätiin menemisen olevan nyt kohdallaan.
Siltä se myös alkoi kuulostaa. Tietenkin siellä täällä oli kuulunut huudahduksia - sotilaiden huutaessa käskyjä toisilleen - mutta nyt linnan pihamaalta kantautui suurempaa hälinää ja huutoa. Selvästi jotain oli meneillään ja jos halusi välttää verenvuodatusta, ehkä oli parasta pyrkiä paikalle mahdollisimman nopeasti.
Ainakin Henry lähti liikkeelle, yllättävänkin rivakasti hyppien keppiensä kanssa eteenpäin, kohden linnan sisäpihaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Helmi 2015, 00:10

Nelladel

Mitään voittajia ollut Veljeskunnan ja kirkon välisessä kärhämässä - Kirkko menetti hyvän kasan loistavia sotureita ja Veljeskunta menetti asemansa. Häviäjiä siis kaikki. Tokihan he yhä kuullostelivat jos oli ongelmia joita kirkko ei voinut hoitaa, mutta nuo taisivat ottaa kunnian heidän teoistaan... Jaa, ei voinut mitään. Nyt oli ainakin jollekulle kerrottu että tälläinen ryhmäkin oli. Toisaalta jos toisen sodan aikana olisi tiedetty asiasta, ei heitä olisi varmaan kutsuttu muutenkaan. Taruolentoja kun oli mukana...

Mutta se oli puhe toiselle kerralle. Nelladel sulki silmät ja painoi kaksi sormea ohimoaan vasten keskittyäkseen paremmin, ottaen heti yhteyden kaikkiin. 'Morris, Epona, Adela, Toke, missä menette.'
'Epona täällä, olen tori-alueella. Vartijat lopettivat jahtaamasta kun tajusivat että ratsuni on liian nopea. Etsin ulospääsyä.'
'Morris, vielä jahdataan. Sitkeitä pirulaisia.'
'Adela, olen linnan muurin lähellä. Pidän matalaa profiilia, ihmiset luulevat että olen linnan palveluksessa.'
'Hyvä. Toke?'


Ei vastausta. Nell nosti päätään hiukan, avaamattaan silmiänsä. 'Toke. Vastaa.' Ei vieläkään mitään. Henryn kommentti ei paljoa auttanut, vaikka Nell muistuttikin itselleen että hänen miehensä olivat tarpeeksi fiksuja etteivät he kävisi kiinni. "He ovat älykkäitä sotureita jokainen. Ei meitä olisi muuten lähetetty. He tietävät riskit sekä käskyt, en usko että he aikoisivat-"
'Adela. Pulassa. Porttien edessä.'
Token telepaattinen viesti katkaisi Nelladelin puheen, tuon hätkähtäessä taas. "Yksi heistä on pulassa.", tuo sanoi heti, tuntien korviensa luimistuvan. Hemmetti, kaikki meni päin mäntyä! "Kuule, oli kiva jutella, mutta minun täytyy käydä pelastamassa neito pulasta.", tuo sitten käännähti, ja lähti juosten matkaan. Ei tuo täysiä voinnut juosta tässä kelissä, mutta vaikuttavaa tuon vauhti oli joka tapauksessa.

Ja siellähän he jo olivatkin. Yksi vartijoista retuutti nuorta lyhyempää naista kädestä, ja Adela pisti kampoihin niin hyvin kuin tuo pystyi ilman minkäänlaista asetta. Nelladel antoi samantein kokoontumis käskyn linnalla - olisi helpompi päästä ulos yhtenä ryhmänä nyt kun hajaannusta oli tapahtunut. Hän ei edes pysähtynyt kuuntelemaan vastauksia, hän vain kyyristyi juostessaan - taklaten sitten miehen joka oli retuuttamassa Adelaa, pompaten tuon päälle ja siitä sitten pois. Vartija pääsisi siitä helposti kyllä ylös, ei mitään vakavaa vahinkoa. Kunhan vain iski tuolta ilmat pihalle. Toinen vartija ei ehtinyt reagoimaan kun tuli toinen isku takaalta - jälleen kerta kevyt isku josta ei koitunut hengenvaaraa. Toke oli saapunut kentälle, ja samantein sekä Nell että Toke asettuivat selät toisiinsa päin, Adela heidän välissään. Pojat koettivat parhaansa mukaan suojata tuota kunnes keksisivät miten pääsisivät pois tilanteesta.
"Älä huoli Adela. Me kyllä saadaan sinut ulos täältä.", kissa koetti lohduttaa naista, jonka ilme kertoi ettei hän yhtään pitänyt tästä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2015, 15:18

Henry ei pahemmin ehtinyt vastata mitään Nelladelin puheisiin, kun tuo kävi toteamaan yhden heistä olevan pulassa. Jos totta puhuttiin, oli se vain ajan kysymys. Mikäli nuo yhtään pidempään olisivat linnan alueella juoksennelleet vapaana, olisivat kyllä pätevämmät "friikkien metsästäjät" tulleet kuvioihin. Linna ei todellakaan ollut mikään helppo kohde tunkeutumiselle, vaikka ehkä päällisin puolin näyttikin siltä. Olihan sitä aikojen saatossa erikoisempi yksilö jos toinenkin koittanut linnaan päästä rötöstelemään, mutta nuo olivat kohdanneet loppunsa yllätyksen kautta. Taruolennot olettivat, että ihmiset olivat heikkoja ja heillä oli vain "peltisotilaita" muurilla vartioimassa. Se oli se suurin erhe, mitä moiset saattoivat tehdä. Linnalla oltiin valmiita tuomaan lohikäärme alas taivaalta, tietenkin he olivat valmistautuneet myös humanoidisiin tukeutujiin!

Mutta, tässä tilanteessa moinen voimankäyttö ei olisi ollut tarpeen, näin Henryn mielestä. Jos Tulen Veljeskunta oli täällä vain tuodakseen viestiä, ei heitä pitäisi kohdella... tuolla tavalla. Myönnettäkööt, olihan tuollainen karkuun lähteminen epäilyttävää ja näinä aikoina kaikki epäilyttävä laskettiin vaaraksi. Mutta, jos nämä muukalaiset eivät olleet kenellekään pahaa tehneet, ei heitä myöskään pitäisi kohdella kuin rikollisia.
Se toki oli vain Henryn mielipide.
Ennen kuin siniverinen ehätti mitään kommentoimaan, oli Nelladel heittänyt hyvästit ja lähtenyt ystäviensä avuksi. Henry sähähti pienesti kiroten nyt jalkansa puuttumista, tällaisissa tilanteissa vauhti olisi tosiaan ollut etu. Tosin, eihän hänen itse täytynyt kävellä...

Siniverinen päästi ilmoille terävän, kuuluvan vislauksen, jonka johdosta paikalle saapui alta aikayksikön turhankin innokas aarnikotka. Kapea rakennusten väli tietenkin esti Oliveria levittelemästä siipiään, mutta kyllä tuo ilopilleri sai itsensä yllättävän nätistikin kulkemaan kapoisilla poluilla. Jahka Oliver oli rauhoittunut Henryn vierelle, kävi jalkapuoli varovaisesti - mutta silti nopsakasti - hypähtämään ratsunsa selkään. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Henry koitti Oliverin selkään nousta jalan menetyksen jälkeen, mutta tämä olisi kyllä ensimmäinen kerta, kun hän kunnolla ratsasti aarnikotkallaan. Hevosen selkään Henry ei uskaltanut vielä, olivat liian korkeita ja sellaisen selkään Henry ei todellakaan omin avuin pääsisi... Mutta matalan aarnikotkan selkään sitä pystyi kapuamaan jalkapuolenakin. Jahka Tasapaino oli haettu, sauvat nostettu kainaloon ja ratsun harjasta otettu kunnon ote, pyysi Henry siivekästä siirtymään nopeasti, mutta varovaisesti linnan sisäpihalle. Ja ei lentäen. Tietenkin Oliver olisi halunnut lentää pitkästä aikaa ratsastajan kera, mutta pienesti kiukutellen peto kuitenkin totteli.

Näin Henry pääsi nopeasti - ja todennäköisesti myös ajoissa - paikalle, nähden kuinka Nelladel kävi ystävää auttaakseen kaatamaan yhden vartijoista maahan. Harmiton temppu, ketään ei sattunut, mutta vartijat eivät katsoneet tuollaista päälle käyntiä hyvällä.
Nelladellin käydessä selätysten toisen ystävänsä kanssa suojaamaan kolmatta, olivat vartijat vetäneet esille jo aseensa, samalla kun muurille oli käynyt saapumaan jousimiehiä, jotka olivat valmiita napauttamaan nuolen jos toisenkin kohteisiinsa, jos tilanne rumaksi meinasi käydä.
Rumaksi se ei kuitenkaan koskaan ehtinyt äityä. Ennen kuin kukaan ehti seuraavaa siirtoa tehdä, oli Henry huutanut käskyn vartijoille perääntyä. Sotilaat vilkaisivat hypähdellen lähestyvää Aarnikotkaa, jonka selässä siniverinen paikalle saapui. Tietenkin moisen pedon näkeminen hätkäytti itse kunkin, kuitenkin Oliveriin oli totuttu jo hovissa ja jahka sotilaat nyt kuninkaan näkivät, kävivät he tottelemaan siniverisen käskyä. Aseet laskettiin ja vartijat perääntyivät, samalla kun Oliver kävi käskystä pysähtymään muutaman metrin päähän Nelladelista ja tuon ystävistä.
"He ovat tulleet tänne rauhallisin aikein, tuomaan viestiä minulle. Teillä ei ole oikeutta kohdella heitä kuin rikollisia, mikäli he eivät ole tehneet mitään väärää" Kuningas kävi sanomaan, saaden jotkut vartijoista häpeilemään reaktioitaan nyökkäillen, siinä missä toiset taas huomaamattomasti nyrpistivät nokkaansa ja olivat selvästi eri mieltä siniverisen kanssa. Mutta, kuninkaan sanaa ei kukaan käynyt uhmaamaan.

"Ehkä tosiaan oli onni onnettomuudessa, että törmäsit juuri minuun... Näyttää siltä, että tämä olisi saattanut päättyä rumastikin, jos en olisi ollut lähettyvillä" Henry kääntyi puhuttelemaan Nelladelia, samalla kun Oliver tarkkaili silmät loistaen näitä uusia, kerrankin erikoisia tuttavuuksia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Helmi 2015, 16:33

Nelladel

Nelladel ja Toke olivat ottaneet täydellisen puolustusasetelman, ottaen huomioon että heitä oli vain kaksi suojaamassa kolmatta. Kiivas keskustelu kävi jokaisen mielessä, kuinka he pääsisivät tästä ulos - maassa olijat he voisivat päihittää leikiten, vaikkakin joutusivat ottamaan rajummat otteet. Mutta ylhäällä olevat jousiampujat olisivat ongelma. Ja Nell tiesi ettei hän voisi samaan aikaan sekä kantaa Adelaa ja estää nuolia osumasta sekä häneen että itseensä. Varsinkaan jos hänen pitäisi ensin selvittää lähempänä olijat.

Huuto sai kuitenkin koko joukon hätkähtämään. Näky siitä edellisestä miehestä ratsastamassa aarnikotkalla... vaikuttava näky, myöntämättä. Kissapeto ei tosin meinannut uskoa että toinen oli kuningas vaikka sotilaat vetäytyivätkin pois. Liian hyvä tuuri. Aivan liian hyvä tuuri. Mutta aseiden kadottua ja osien sotilaista näyttäen hapanta naamaa... Perhana. Nell koetti virnistää, mutta tuosta huomasi että tilanne ei ollut kaikkein mieluisin aluksi. Tilanne oli vielä jollain asteella uhkaava hänelle.
"No... kerrankos sitä erehtyy.", kissa naurahti takaisin Henrylle, aivan kuin myöntäen että hän oli ollut väärässä epäillä toista. Tuon korvat nytkähtivät kuitenkin, kuullessaan hevosen kaviot.

"Ratsuväki saapuu!", naisen ääni huusi, valmiina vaikka mihin - tosin pysähtyi heti kun Nell nosti kätensä, viitaten tuon jarruttamaan. "Paikka Epona - kaikki hyvin.", tuo komensi, saaden lettipään rauhoittumaan - ja vain ohjaamaan hevosensa heidän vierelleen. Toke liikkui samantein, aivan kuin yrittäen piiloutua hevosta vasten. Tuo olikin lähes huomaamaton kun oikeaan kohtaan pääsi... Adela sen sijaan vain taputti jalkaansa maata vasten.
"No nyt meillä on hiippailija, parantaja, ja hevosmies. Missä Morris?", Nell kysyi, kääntyen osittain Henryä päin sitten. "Yksi puuttuu, voidaanko odottaa hiukan?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Helmi 2015, 16:49

Nopea hymähdys karkasi siniverisen suusta Nelladelin kommentoimista erehtymisestä. Sattuihan sitä ja kuten sanottu, ei Henryä tunnistanut kovin helposti kuninkaaksi, kun mokoma niin vaatimattomissa vaatteissa itsekseen liikuskeli. Ja näin sodan aikaan se, että toinen jalka puuttui, ei ollut kovinkaan uniikki ominaisuus. Mutta, mitään vahinkoa ei ollut sattunut eikä Nelladel varsinaisesti ollut loukannutkaan kuningasta, joten mitä sitä enää vatvomaan. Olisihan tunkeutujan toimet voinut jo laskea loukkaamiseksi - alun alkaen jo pelkkä linnan alueelle tunkeutuminen oli jo suhteellisen törkeä veto - mutta Veljeskunta sai kai kaiketi kiittää onneaan, että Henry oli kovin lempeä kuningas.
Yllättäen paikalle kävi kuitenkin säntäämään nainen ratsain, jonka Nelladel kävi kuitenkin rauhoittamaan pelkällä kädenliikkeellä. Ilmeisesti nainen oli osa tätä joukkoa ja tullut apuun - ratsuväkeä huutaen - mutta nyt kun ei ollut syytä riehua, päätti nainen ratsunsa kera siirtyä tiimitovereidensa luo. Oliver oli heti paikalle säntäävän ratsukon nähdessään käynyt levittelemään siipiään ja pörhistämään sulkiaan uhkailun merkkinä, mutta rauhoittui Henryn käydessä taputtelemaan sen kaulaa. Sillä ei ollut nyt tarvetta puolustaa isäntäänsä, sillä varsinaista vaaraa ei ollut.

Henry kohotti toista kulmaansa Nelladelin kysellessä, voisivatko he odottaa yhtä puuttuvaa jäsentään.
"Riippuen siitä mihin hän on eksynyt", Henry hymähti pienesti "Mikäli hän on linnan alueella, lienee parasta etsiä hänet nopeasti... Ennen kuin vartijat päättävät käyttää voimakeinoja".
Samalla kävi käsky muutamalle vartijalle lähteä viemään sanaa eteenpäin, ettei Tulen Veljeskunnan jäseniä, jotka heidän vieraikseen olivat pyrkineet, saisi satuttaa. Viesti lähti nopeasti kulkemaan ja vartijat ymmärsivät totella kuninkaan käskyä, vaikkei se kaikille mieluinen ollutkaan.
"Tiedätkö missä ystävänne on?", Henry kävi kysymään Nelladelilta, samalla kun Oliver kävi askeltamaan lähemmäksi Veljeskunnan jäseniä kuningas selässään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Helmi 2015, 17:50

Nelladel

"Me erottiin noin kaksi sataa metriä portista Etelään. Tietäen hänet hän on yhä lähettyvillä, jollain varjoisalla kujalla - Morriksen koon kanssa ei paljoa kirmailla. Ellei hän yritä jyrätä jonkun.", Epona nyökkäsi aarnikotkalla ratsastavalle, katsoen sitten tuon jalkaan aivan kuin etsien jotain.
"Ai, taisitte jo löytää kuninkaan."
"Mistä arvasit?", Nell kohotti kulmaansa, katsoen suoraan hevosnaiseen joka - ihme kyllä - ei edes hymyillyt kun sanoi seuraavaan. "Johtaja sanoi että häneltä puuttuu jalka. Oliko sinulla muka liian kiire ettet kuunnellut?"
Nelladelin ilme oli näkemisen arvoinen - tuon korvatkin punehtuivat, kun tuo mutisi jotain ympäripyöreää kirjeen ulkoaopettelusta ja kuinka hänet oli tarkoitettu soturiksi jolta oli loppunut kärsivällisyys opettelussa. Adelankin oli pakko heittää väliin pieni murjaisu kissan muistista, joka sai molemmat naiset nauramaan. Ei he pahalla, mutta kyllä he saivat heidän kapteeninsa vaikeaksi juuri nyt. Vartijoista oli varmaan outoa nähdä tälläinen joukko, kiusaamassa ja leikittelemässä toistensa kanssa vaikka hetki sitten heitä oltiin jahdettu kuin mitäkin rikollisia. Mitä he kyllä olivat, jos kirkkoa kuunteli.

Kohtahan Morris jo tulikin - pienen saattuen kera, vartijat olivat saaneet varmaan selitettyä ettei tuota enää uhattu. Ja kerta Morris oli joukon rauhallisin - tai sitten tuo ei vain osannut pelätä - tuo oli tullut aivan rauhassa, vaikka yhä olikin jykevän hevosensa selässä. Nell virnisti hiukan, tietysti Morris oli kunnossa. Varmaan oli pelotellut toiset vartijat kauemmas jo pelkän kokonsa avulla. Kirvestä selässään kantava punapää laskeutui alas ratsailta, ja ensinmäisenä taputti Nelladelia päähän, kuin tervehtien lemmikki-eläintä tai jotain vastaavaa.
"Onko kapteeni kunnossa?"
"Morris, minä litistyn.", puolirotuinen sai vastattua, vaikka tuon ilmeestä näki ettei tuo oikeasti välittänyt niinkään paljoa. Noiden kahden koko-ero oli huima... Epona laskeutui myös hevosensa selästä, vaikka tuo selkeästi olisi mieluummin pysynyt nelijalkaisen ystävänsä kyydissä.

"Selvä, nyt on koko joukko kasassa. Kenelle pitäisi antaa aseet takavarikkoon ennen kuin puhumaan aletaan?", Nell kysäisi, virnistäen nyt. Tuo vihdoin sai taas itsestään kiinni, heillä oli tehtävä! Toki heillä oli aseet mukana, ei metsästä selviäisi ilman - mutta kyllä he voisivat niistä luopua hetkeksi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2015, 00:43

Henry kävi hymähtämään pienesti Nelladelin tiimitovierin kertoessa tästä Morriksesta hänelle paremmin. Sen pahemmin siniverinen ei puuttunut tiimin keskusteluun, seuraten lähinnä vain sivusta näiden sanailua ja touhuja. Tosin, pieni hymy nousi nuoren monarkin kasvoille tuon seuraillessa heitä, selvästi jäsenillä oli lämpimät välit ja nuo välittivät toisistaan. Tai siltä se näin päällepäin näytti. Oliver pysyi nätisti paikoillaan, vaikkakin peto olisi halunnut lähteä tarkemmin tutustumaan näihin uusiin ja outoihin vierailijoihin. Sen näki pedon katseesta, tuon tuijottaessa ehkä turhankin intensiivisesti sekalaista sakkia edessään, ehkä jopa hieman varautuneena. Ei se pahaa tahtonut, mutta sillä oli selässään isäntänsä, tietenkin peto oli sen suhteen varovainen ja valmis käymään kimppuun jos Henry olisi uhattuna.

Lopulta tämä Morris niminen mies liittyi omiensa seuraan, eikä näennäisesti ollut ottanut sen pahemmin osumaa vartijoilta. Hyvä, sehän tästä olisi puuttunut, että joku olisi pahemmin haavoittunut - joko joku Veljeskunnasta tai kuninkaan miehistä.
"Uskon että vuoron kapteeni osaa siinä kysymyksessä neuvoa", Henry hymähti nyökäten yhden, hieman koreammin pukeutuneen sotilaan puoleen, joka kävi saman tien neuvomaan Veljeskunnan jäseniä luovuttamaan kaikki aseensa sotilaille, jotka heitä nyt lähestyivät. Henrylle se olisi ollut se ja sama, pitivätkö nuo aseensa vai eivät - tietenkin sitä aina oli hieman varautunut tuntemattomien, aseistautuneiden kanssa, mutta silti - mutta tämä nyt tehtiin lähinnä käytännön tähden. Kukaan ei kävellyt kuninkaan juttusille aseistautuneena, oli kyseessä sitten muukalainen, kansalainen tai kuninkaan oma kenraali.
"Uskon myös, ettei tämä ole ihanteellisin paikka tapaamiselle. Joten, kun olette luovuttaneet aseenne, pyytäisin teitä seuraamaan minua", Siniverinen jatkoi hymähtäen, samalla kun käski Oliverin liikkeelle. Aarnikotka lähti kantamaan isäntäänsä kohden linnan etuovia, joiden edessä Henry kävi viimein laskeutumaan ratsunsa selästä ja jatkamaan matkaa keppiensä kanssa kävellen kohti kuninkaan salia. Oliver passitettiin takaisin heinälatoon ja vaikka aarnikotka kapinoikin tätä käskyä vastaan surkuhupaisesti rääkäisten, kävi se lopulta mieltään osoittavasti tallustamaan kohti omaa paikkaansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Velvollisuus. [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Helmi 2015, 02:28

Nelladel

Kiltisti alkoi joukkio riisumaan ase-vöitään, tarjoten ne sitten kuninkaan sotilaille jotka ne ottivat vastaan - Morris hiukan vastahakoisesti luopui kirveestään, ja Toke selkeästi odotti muutaman sekunnin ennen kuin antoi jousensa ja nuolensa. Nell koetti lohduttaa joukkoaan, kohta he saisivat kauan mukana kulkeneet aseensa takaisin. Kuningas vaikutti rehdiltä mieheltä, tuskin tuo heiltä kaulaa katkaisisi vain koska he toivat viestin - tosin mistä sitä tiesi, siniveriset olivat joskus outoa sakkia. Epona taputti ratsuansa turvalle, antaen sitten ohjakset pois - oli parasta antaa ratsutkin noille, ei niitä voinut vain jättääkkään tähän. Tosin tuo murahti sotilaalle että jos hänen luotettavalle kumppanilleen kävisi jotain noitten tinapurkkien hoidon aikana hän tulisi henkilökohtaisesti etsimään syylisen omaan käsittelyyn.

Nyt huomattavasti keventyneenä, Nell otti kärkipaikan muiden viiden seuratessa häntä - Toke heti hänen takanaan, katsellen ympärilleen valppaasti. Se että kapteeni oli rauhallinen ei tarkoittanut että haltija olisi - ja tällä hetkellä tuo kissa tarvitsikin toiset silmäparit katsomaan ympäristöä samalla kun hän itse kaivoi viittansa kätköistä paksua, sinetöityä kirjettä. Tuo nosti katseensa pieneksi hetkeksi kuullessaan rääkäisyn, korvien noustessa ylös hetkiseksi.
"Ei tainnut pitää käskystä.", tuo kommentoi, hymähtäen aarnikotkan perään ennenkuin hänen onnistui löytää kyseinen kirje. Tosin Nell ei antanut sitä vielä - olisi parempi antaa se sellaisella paikalla missä kuningas pääsisi sitä lukemaan. Ei tuota raaskinnut seisottaa pakkasessa - tai missään muuallakaan, tuolla jalalla. Joten, antaen nyt toisen johtaa, joukkio seurasi kiltisti.


Eponan katse kiinnittyi seiniin ja kattoon - tuo ei ollut ennen nähnyt tälläistä ylellisyyttä. Toisaalta, ei ollut muutkaan joukosta, jos ei Adelaa laskettu. Mutta muut eivät joko välittäneet tai keskittyivät tehtävään. Nell sulki silmänsä samalla kun käveli - tuon kuulo- ja hajuaisti kyllä kertoisivat jos hän meinasi törmätä johonkin. Tai Toke varottaisi. Mutta hän tarvitsi tämän pienen hetken rauhoittuakseen - tämä oli sentään maan johto kenen kanssa hän puhui! No, ainakin yksi maan johto-hahmoista. Tuon lapsellisesta ja huolettomasta asenteesta huolimatta, Nelladel tunsi pienen asteen ramppikuumetta tässä ja nyt - hänelle ja tiimilleen oli uskottu tämän vuosisadan tärkein tehtävä Tulen Veljeskunnan kannalta, joten tottakai siinä alkoi paineet kasvamaan mielessä. Kävely rauhoitti. Joka ikävä kyllä päättyi saliin. Kissa katsoi nopeasti ympärilleen, nyökäten sitten ryhmällensä. Noiden oli parasta astua taaksepäin, kun Nell hoitaisi tämän. Vaikka tuo olisikin kaivannut hiukan henkistä tukea, oli parasta tehdä tämä yksin. Liian monta ihmistä samaan aikaan tekisi tästä vain hankalampaa.


Tässä, vihdoin, Nell pystyi ojentamaan kirjeen.
"Tämä on tämänhetkiseltä johtajaltamme.", hän aloitti, tietäen kyllä että kirje selittäisi kaiken jos sen jaksaisi lukea. "Hän tarjoaa liittolaisuutta. Tai tarkemmin... hän vetoaa vanhaan sopimukseen Scarlingtonin suvun ja Tulen Veljeskunnan välillä."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron