Kirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2015, 15:18
Henry ei pahemmin ehtinyt vastata mitään Nelladelin puheisiin, kun tuo kävi toteamaan yhden heistä olevan pulassa. Jos totta puhuttiin, oli se vain ajan kysymys. Mikäli nuo yhtään pidempään olisivat linnan alueella juoksennelleet vapaana, olisivat kyllä pätevämmät "friikkien metsästäjät" tulleet kuvioihin. Linna ei todellakaan ollut mikään helppo kohde tunkeutumiselle, vaikka ehkä päällisin puolin näyttikin siltä. Olihan sitä aikojen saatossa erikoisempi yksilö jos toinenkin koittanut linnaan päästä rötöstelemään, mutta nuo olivat kohdanneet loppunsa yllätyksen kautta. Taruolennot olettivat, että ihmiset olivat heikkoja ja heillä oli vain "peltisotilaita" muurilla vartioimassa. Se oli se suurin erhe, mitä moiset saattoivat tehdä. Linnalla oltiin valmiita tuomaan lohikäärme alas taivaalta, tietenkin he olivat valmistautuneet myös humanoidisiin tukeutujiin!
Mutta, tässä tilanteessa moinen voimankäyttö ei olisi ollut tarpeen, näin Henryn mielestä. Jos Tulen Veljeskunta oli täällä vain tuodakseen viestiä, ei heitä pitäisi kohdella... tuolla tavalla. Myönnettäkööt, olihan tuollainen karkuun lähteminen epäilyttävää ja näinä aikoina kaikki epäilyttävä laskettiin vaaraksi. Mutta, jos nämä muukalaiset eivät olleet kenellekään pahaa tehneet, ei heitä myöskään pitäisi kohdella kuin rikollisia.
Se toki oli vain Henryn mielipide.
Ennen kuin siniverinen ehätti mitään kommentoimaan, oli Nelladel heittänyt hyvästit ja lähtenyt ystäviensä avuksi. Henry sähähti pienesti kiroten nyt jalkansa puuttumista, tällaisissa tilanteissa vauhti olisi tosiaan ollut etu. Tosin, eihän hänen itse täytynyt kävellä...
Siniverinen päästi ilmoille terävän, kuuluvan vislauksen, jonka johdosta paikalle saapui alta aikayksikön turhankin innokas aarnikotka. Kapea rakennusten väli tietenkin esti Oliveria levittelemästä siipiään, mutta kyllä tuo ilopilleri sai itsensä yllättävän nätistikin kulkemaan kapoisilla poluilla. Jahka Oliver oli rauhoittunut Henryn vierelle, kävi jalkapuoli varovaisesti - mutta silti nopsakasti - hypähtämään ratsunsa selkään. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Henry koitti Oliverin selkään nousta jalan menetyksen jälkeen, mutta tämä olisi kyllä ensimmäinen kerta, kun hän kunnolla ratsasti aarnikotkallaan. Hevosen selkään Henry ei uskaltanut vielä, olivat liian korkeita ja sellaisen selkään Henry ei todellakaan omin avuin pääsisi... Mutta matalan aarnikotkan selkään sitä pystyi kapuamaan jalkapuolenakin. Jahka Tasapaino oli haettu, sauvat nostettu kainaloon ja ratsun harjasta otettu kunnon ote, pyysi Henry siivekästä siirtymään nopeasti, mutta varovaisesti linnan sisäpihalle. Ja ei lentäen. Tietenkin Oliver olisi halunnut lentää pitkästä aikaa ratsastajan kera, mutta pienesti kiukutellen peto kuitenkin totteli.
Näin Henry pääsi nopeasti - ja todennäköisesti myös ajoissa - paikalle, nähden kuinka Nelladel kävi ystävää auttaakseen kaatamaan yhden vartijoista maahan. Harmiton temppu, ketään ei sattunut, mutta vartijat eivät katsoneet tuollaista päälle käyntiä hyvällä.
Nelladellin käydessä selätysten toisen ystävänsä kanssa suojaamaan kolmatta, olivat vartijat vetäneet esille jo aseensa, samalla kun muurille oli käynyt saapumaan jousimiehiä, jotka olivat valmiita napauttamaan nuolen jos toisenkin kohteisiinsa, jos tilanne rumaksi meinasi käydä.
Rumaksi se ei kuitenkaan koskaan ehtinyt äityä. Ennen kuin kukaan ehti seuraavaa siirtoa tehdä, oli Henry huutanut käskyn vartijoille perääntyä. Sotilaat vilkaisivat hypähdellen lähestyvää Aarnikotkaa, jonka selässä siniverinen paikalle saapui. Tietenkin moisen pedon näkeminen hätkäytti itse kunkin, kuitenkin Oliveriin oli totuttu jo hovissa ja jahka sotilaat nyt kuninkaan näkivät, kävivät he tottelemaan siniverisen käskyä. Aseet laskettiin ja vartijat perääntyivät, samalla kun Oliver kävi käskystä pysähtymään muutaman metrin päähän Nelladelista ja tuon ystävistä.
"He ovat tulleet tänne rauhallisin aikein, tuomaan viestiä minulle. Teillä ei ole oikeutta kohdella heitä kuin rikollisia, mikäli he eivät ole tehneet mitään väärää" Kuningas kävi sanomaan, saaden jotkut vartijoista häpeilemään reaktioitaan nyökkäillen, siinä missä toiset taas huomaamattomasti nyrpistivät nokkaansa ja olivat selvästi eri mieltä siniverisen kanssa. Mutta, kuninkaan sanaa ei kukaan käynyt uhmaamaan.
"Ehkä tosiaan oli onni onnettomuudessa, että törmäsit juuri minuun... Näyttää siltä, että tämä olisi saattanut päättyä rumastikin, jos en olisi ollut lähettyvillä" Henry kääntyi puhuttelemaan Nelladelia, samalla kun Oliver tarkkaili silmät loistaen näitä uusia, kerrankin erikoisia tuttavuuksia.