Kirjoittaja cardea » 01 Maalis 2010, 17:31
Vanhus melkein hyrisi, kun kuningas kehui häntä. Oli kai se myönnettävä, hän nautti tietystä huomiosta luvattomankin paljon.
No se nyt on totta, mutta olen kovin kiintynyt tähän partaan. Onhan se ollut minulla jo miehen iän, velho naureskeli ja taputti valkeita hapsuvia silmät tuikkien. Tänään hän voisi pestäkin itsensä kunnolla, puhtaus oli puoli ruokaa.
Tiikeri koetti selvästi kehrätä keuhkojaan pois kehostaan ja kohottautui puskemaan kuninkaan komeita kasvoja. Hyvä kun ei kuollut hapen puutteeseen.
Hänen veljensä on hyvä soturi, mutta jokaisen soturinkin on joskus mentävä. Vaimosi on hyvä ja viisas nainen, ehkä hän vain pelkää sitä hetkeä, kun Jumalat päättävät haluta niin oivan soturin kokonan itselleen, vanhus höpöttili ja nauroi päälle: Onneksi heillä ei taida olla tarvetta hyvälle sopan keittelijälle, vaikka kyllä saisivät vähän hellittää nivelten kolotuksen kanssa ja toki minä teelle tulen. Olisi mukavaa nähdä prinssiä. Minä tein hänelle linnunkin, se voisi piristää näin pimeänä talvi aikana, Fenrir innostui oikein pölöttämään, mutta syventyi taas hetkeksi pataan.
Huokaisten, kuin kärsimättömälle lapselle, Fenrir katsoi Arania kulmiensa alta.
Poikanen, lempi kehittyy hitaasti, joten niin tekee liemikin. Jos hutaisen sen vain vasemmalla kädelläni, lopputulos on huono. Sitä pitää helliä ja hoivata, niin kuin jokaisen pitää mielittyään, tietenkin Fenrir aina jakeli ilolla kuninkaalle mielipiteitään ja pieniä opetuksiaan kärsivällisyydestä. Hyviä eivät olleet mielistelevät palvelijat, vaan juuri ne uskoliset tuittupäät, kuten Fenrir.