'Nuoska' Ylashja Alistraintytär Nadyja


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Uusi tulokas
Uusi tulokas

Viestit: 23

Liittynyt: To Maalis 01, 2018 3:54

Paikkakunta: Taiteilijan luola

Viesti To Maalis 01, 2018 9:40

'Nuoska' Ylashja Alistraintytär Nadyja

Nimi: 'Nuoska', Ylashja Alistrantytär Nadyja
Kutsumanimi: Nuoska. Mennyt tällä nimellä taaperosta asti. Yula, Ylashje, Yasha saattavat toimia tuttujen käyttäminä kutsumaniminä aika ajoin. Isänsä nimesi tytön Nadyjaksi; tämä kuitenkin omaksui nopeasti itse Nuoskan kutsumanimekseen äidiltä saamansa nimen, Ylashjan, rinnalle.
Ikä: 23 ihmisvuotta, sen näköinen on fyysisestikin.
Rotu: Ihmisen ja haltian sekoitus, kaikenkaikkinen sekasikiö. Äiti oli puoliksi haltia ja isä täysiverinen ihminen; arviolta 1/4 Nuoskan verestä onkin haltiaa, loppu täyttä ihmistä suonissaan.
Puolue: Ihmiset, vaikkei vahvasti kannatakkaan kumpaakaan puolta.
Sukupuoli: Nainen
Seksuaalinen suuntautuminen: Nuoska ei juuri omista preferenssiä petikumppaneistaan, vaan on kokenut niin huonoa ja hyvää ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden kesken, sukupuolesta riippumatta.


Ulkonäkö:

Kokokuva
Naama

Ensimmäinen silmiinpistävä asia Nuoskassa on hänen valkea kuontalonsa. Vaaleat, pitkät pellavahiukset tekevät hänestä siron peikon näköisen aika ajoin, kun pehkon kuriin saamalla olisi tarjolla oikein nättikin tyttö. Tavatusti takkuiset suortuvat yltävätkin puoleen reiteen, mutta pysyvät monen moisilla leteillä ja punoksilla niskassa tai harteilla käytännön syistä. Otsan yltä sojottaa leikantuntapainen suortuva jos toinen varjostaen tummia kulmia, ja haituvat kaartavat pään muotoja kiertäen kehystämään. Muutamat pidemmät suortuvat pehkosta yltävät aina ylitse rinnan molemman korvan yltä, ja kaiken tuon pellavapörrön saa jotenkin ahdettua hupun alle ja sotkuiselle sykärälle. Vaalea väri tulee äidiltänsä, joka puolihaltiana oli kuin olikin perinyt hyvin haltiamaiset, hohkavat piirteet.

Kun tuo hopeanvalkea sotku on selvitetty voidaan katsoa takaisin tiukasti tuijottaviin, suuriin silmiin; niiden sinistä hohdetta kuitenkin varjostaa sumea kalvo, tehden ihmis-haltian katseesta samean näköisen. Nuoska, syntymästään asti sokeana, kuitenkin napittaa tarkasti takaisin hänelle puhuja, tuntuen kuin tämä todellakin henkilöt edessään näkisi. Minkä tämä näössään häviää, tuijottaakin hän tulisesti tuplaten takaisin.

Silmien alapuolella, pitkin poskia, on kuin kouralla olisi heitetty pisamia, joidenkin mielestä ehkäpä jopa liikaa - samat vaaleat laikut peittävät Nuoskan koko vaaleaa kehoa, muun muassa pientä ja siroa nenää sekä poskipäitä.
Nuoskan korvat ovatkin varmaan ainoa asia, joka kielisi haltiaverisyyden takeita; korvanpäät ovat aavistuksen suipoksi kääntyvät kuten haltioilla itsellänsä yleensä, mutta tämä pysyy hyvin piilossa vaalean pehkon alla päivästä toiseen.
Juuri muita tuntomerkkejä Nuoskan haltiuudesta ei voitaisikaan ulkoiselta esittää, ellei sitten tämän siroudesta tai pienestä ”hohteesta” hänessä; tämäkin tosin vain on kaivettavana katutomun alta ja kooltaan Nuoska on jäänyt keskiverron ihmisen mittaan, 170 cm paikkeille, saamatta haltioiden pituusgeenejä.

Tyttö on jäänyt laihaksi ja siroksi sinällänsä, ja rintavarustustakin surullisen vähän suotu; tämä kuitenkaan ei ole ollut yksi-neljännesosa-haltian huoli joskaan minkäänlainen. Jalkoihinsa hän on onnistunut viime aikoina saamaan lihaa luidensa ympärille, vaikka pubissa soittelevan tyttösen palkalla ei leipää suurempia ostella.

Vaaleapehkoinen tyttö on kovin ilmeikäs, ja sokeine silmineen hän on silti pistävä ilmestys suu mutrussa ja samean siniset nappisilmät tiiviisti tuijottaen. Hänen äänensä on kantava ja kirkas, ja yleiskielen lisäksi taitaa Nuoska myös haltian. Yleisestä murteestaan hän saa joskus kuulla, sen omituisen karkeuden ja sanavalintojen takia, vaan Nuoska ei ota kuuleville korvilleen. Lauluääni hänellä taas löytyy, ja minkälainen ääni onkaan; kitaransa soidessa hän laulaa taruja vanhoja eteenpäin, keräten väkeä kuulemaan soitantaansa.

Nuoskan yllä on lämpimiä, löysiä vaatteita vuoden ympäri, ja suuri, hupullinen tumma takki on hänen pelastuksensa kaduilla. Jalassansa hän pitää lähes yhtä värittömiä pussihousuja ja jalkansa ovat kankaaseen ja yksinkertaisiin kenkiin kiedotut; vaaleapehkoinen tyttönen ei juuri perusta vaatteista kuten ei myöskään koristautumisesta, vaikkakin hänen vasen korvalehtensä on lävistetty kahden kerran, muutama arvoton rengas niissä roikkuen. Siinä neidon korut ja hepeneet, ja lanteillaan hän kantaa pussukkaa rahalle ja mukanaan kulkevalle pikkutavaralle, usein avaimet majatalon huoneeseen tai kenties ylimääräisiä kieliä soittimeensa mukanaan. Vasemmalla puolella lanteitansa mukana on pieni kaiverrettu puukko, ainoa turva itselle öisillä kadunkulmilla, ja siinä se saa levätä mukana. Kätensä Nuoska on kietonut kankaaseen kyynäristä ranteeseen, ja sormensa ovat soittajan sormet, kovia kokeneet mutta solakat ja sirot.
Selässään Nuoska kantaa arvokkainta omaisuuttaan, neljäkielistä soitinta, joka on narulla hänen olallansa alati mukana. Kitara on itse loppuunsa väsätty, ja Nuoska suojelee sitä vaikka hengellänsä.

Vaaleapehkoinen tyttö kitaroineen löytää helposti paikan kaupunkien torien tiimellyksestä, ja nahkapussista muuntuu soittajan kolehti. Kauan Nuoska kiersi pitkin ja poikin saaden juuri leipänsä kattavan kolikkomäärän kasaan, mutta nykyään, hänen laulua ja soitantaansa voi kuulla eräässä pubissa ihmisten kaupungissa iltaisin.

Sokeudesta:


Nuoska, syntymästä asti sokeana, erottaa varjot ja valot hämärästi. Hän kykenee näkemään liikettä sen tapahtuessa valoa vasten, mutta esimerkiksi pimeän tullen muotojen hahmottaminen on lähes mahdotonta. Pieni vika ei kuitenkaan nuorta naista hidasta, vaan hän onkin pienestä pitäen tehnyt parhaansa seuraten muiden menoa, ja opetellut tunnustelemalla soittamaan ja tekemään monenkaltaisia askareita, kuten kaivertamaan puukolla. Pieni määrä magiaa Nuoskan taidoissa antaa hänelle aika ajoin apua näkemiseen; hänellä on käsitystä minkälaisia värit, muodot ja esimerkiksi taivaankappaleet ovat. Magia hädin tuskin antaa Nuoskalle taitoa nähdä, vaan pikemminkin jakaa ymmärrystä. Nuoska pystyy esimerkiksi hahmottamaan lähettyvillä kulkevat eliön, vaikkei niitä kuulisikaan, kuten vaikkapa väkijoukon ympärillään ettei törmäile jokaiseen vastaantulijaan. Suuri osa tästä on vain hänen omilta aisteiltaan, mutta pieni määrä magiaa ihmis-haltian suonissa antaa apua tähän puutteeseen silloin, kun hän sitä kaipaa.

Ilman silmiään Nuoska on kuitenkin tottunut elämään, eikä hän kaipaa moista yksityiskohtaa itselleen. Nainen on kipakka ja katseeltaan leimuava yhtä lailla, vaikka nuo samentuneet silmät eivät kykenisikään takaisinpuhujan piirteistä yksityiskohtia kertomaan. Kaiken kaikkiaan Nuoska pärjää sokeine silmineen lähes yhtä hyvin kuin tavan tallaajatkin, kokien, ettei menetä elämästään mitään ratkaisevan tärkeää.


Luonne:

Ensisilmäyksellä Nuoskasta huomaa varmastikin neidon pistävän katseen. Sumeat silmät käyvät napakasti vastaan ja neito on suora sanoissaan; hän on elänyt tarpeeksi pitkään tajutakseen, ettei sanoissansa tarvitse säästellä. 23-vuotias ihmis-haltia omaa voimakkaasti korostuvan, solakan puhetavan ja eläväisen, kuplivan naurun. Tuon saman naurun voi kuulla kiirivän pitkin katuja hänen soitellessaan kitaraansa ja usuttaessa lehdet lentämään ohitse kulkevien sotilaiden naamaan pikkutaialla.
Nuoska ei ole kiusankappale, mutta osaa pitää puolensa. Kerjäläisenä soittajana on tullut kuultua monenlaista, ja onkin yleensä sananvalmis vastaamaan; harva uskoisi neidon olevan sokea ensisilmäykseltä, niin päättäväisesti hän takaisin tapittaa. Ja kun hän vastaa, hän vastaa itsevarmasti ja kuuluvalla äänellä; vaaleapehkoinen neito on sukkela puheissaan, ja on yleensä ilahtunut löytäessään jonkun, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.

Nuoreksi naiseksi Nuoska on kasvanut monenlaisessa joukossa, ja löytää helposti juttukaverin itselleen; hän vain menee ja alkaa jutella. Nainen on menettänyt kykynsä hävetä itseään moisesta, ja iltaisilta kierroksilta pubeissa onkin löytynyt hyviä tuttavia. Läheisiä ystäviä Nuoskalla ei kuitenkaan juuri ole, ja kaupungissa, niin monen olion ympäröimänä, olo yksin saattaa olla hiukan autiota.

Nuoska ei ole lapsellinen, mutta hän ottaa ilonsa niistä pienistä asioista, mitä elämä tarjoaa. Hänen olonsa ei ole aivan niin kurjaa kun joskus siltä näyttäisi, ja harvoin nuo sameat silmät kyyneliä vuodattavat. Naisella on toki huonot päivänsä, mutta silloin hän etsii itselleen paikan, missä soittaa kitaraansa rauhassa, kaukana melusta.
Nainen ei tee pilaa turhaan, vaan on pikemminkin kujeileva sielu vain niille, joiden kokee sen ansaitsevan. Pienet taiat kuten äkkinäisesti nousevat puunjuuret tiellä tai kenties ajoittaiset, epäonnekkaat tuulenpuuskat saavat osakseen vain ne, jotka vaaleapehkoinen kokee sen saavan oikeutetusti. Sokea soittaja tuntee tiensä pitkin ihmisten kaupungin pienimpiäkin kujia ja ketterästi kipaisee karkuun sotilaita kun hänen kerjäläisen olonsa käy heille sietämättömäksi; ketterä ihmis-haltia löytää tiensä kyllä pakoon.

Sokeana olossa on myös hyötynsä; usein hän saattaa päästä pälkähästä pienellä vaikerruksella tai todellista kyvyttömämmän esityksellä, mutta muuten, hän astelee pitkin katuja kuten kuka muukin tallaaja.

Nuoskan lahja, hänen laulu-ja soitantaitonsa, ovat aivan toista maata kuin naisen räväkkä, kupliva olemus. Kitaransa kanssa tämä hiljentyy, ja luo kuulijoille aivan uudenkaltaisia maailmoja eteen. Hän taitaa soittonsa itseoppineena, solakat sormet taipuen kitaran neljälle kielelle kuin luonnostaan, ja hilpeistä kansantansseista sydäntäriistäviin sointuihin, hän taitaa vaikkapa unissansa. Ihmisten kaupungin kaduilla saattaa kiiriä mitä hilpein melodia Nuoskan käsistä, ja iltaisin pubissa, tämä saattaa tuoda esityksillään kyynelet raavaimmankin sotilaan silmiin. Voisi kuvitella, että Nuoskan pieni magiantaito näkyy puhtaimpana hänen olemuksessaan ja hänen musiikissaan; tuo pieni hohde soittajan ympärillä, saa joukon pysähtymään ja kuuntelemaan, rauhoittumaan hetkeksi olemaan vain. Musiikissa ei kuitenkaan ole taikaa, vain se on vain Nuoskan syvin olemus, kaikki hänen intohimonsa ja itsensä noissa soinnuissa, jotka kantavat musiikkia hänen ympärillään.

Nuoska on avoinmielinen ja kantaa harvoin kaunaa henkilöille tai asioille, jotka eivät häntä kosketa. Puolue tai rotu, häntä ei juuri kiinnosta. Sokeana olon etuja, ei tule arvosteltua ketään ulkonäön perusteella. Äänestä ja olemuksesta hän voi kuitenkin sanoa jo paljon, ja ei suinkaan ole sinisilmäinen luonteeltansa, vaan melkoisen hyvä ihmistuntija. Hän ei luota helposti kehenkään, vaan odottaa myös jotakin takaisin tuttaviltaan.

Valehtelusta Nuoska ei pidä, vaan sanoo asiat suoraan ja rehellisesti, kunhan luottaa toiseen tarpeeksi. Muuten pienet pilat, kierretyt totuukset ja tarinat ovat hänen arkipäiväänsä kaupungissa, oppineena tarpeeksi hyvin, että ilman moisia ei yksinänsä pärjää.

Neidolla ei tunnu olevan minkäänlaista siveysongelmaa, vaan onkin lähes yhtä suorasanainen petiasioista kuin tavan kuulumisistakin. Monenlaisia tuttavuuksia on päässyt makuukamariin asti, jos Nuoska on sillä tuulella ollut. Kumppania tai rakastavaista ei kuitenkaan tällä hetkellä löydy, ei sitten kaupunkiin saapumisensa jälkeen ole kokenut löytävänsä ketään, keneen sitoutua.


Menneisyys:


Lähes 24 vuotta sitten, ihmissotilas ja puolihaltia viettivät yhdessä humalaisen, rajat sumentavan yön. Sen tuloksena, seuraavana auringonhohtoisena kevättalven päivänä syntyi Nuoska. Lapsesta asti sokea tyttö todisteltiin haltiaksi korvinensa, vaan tämän kasvaessa huomattiin, että puoliksi, ellei joko enemmän, oli tällä ihmisverta suonissaan. Vaalea pehko oli äitiltänsä, vaan silmien sinisyys isältä, vaikka olikin nuo napit sokeana lapsi syntynyt. Se ei estänyt peikolta vaikuttavan pikkulapsen juoksua, vaikka törmäili tarpeeksi, nousi aina uudestaan yrittämään.

Nuoska ei ollut toivottu tulos, äitinsä useiden kiroustenkin mukaan. Äitinsä, nuori puolihaltia, oli henkeäsalpaava mutta kylmä nainen ja isänsä, kohtalon kautta kylään eksynyt ihmissotilas, ei näkynyt enää uudestaan perheen luona Nuoskan viisivuotissyntymäpäivän jälkeen.
Tämä oli onnenpotku perheelle, sillä Nuoska vihasi miestä muutenkin; sen vähän aikaa, mitä hänen vanhempansa koettivat yhteiseloa, mies joi, kävi naisissa, ja läimi Nuoskan äitiä sen, minkä huvitti. Muutaman kerran hän raahasi Nuoskankin hiuksista pitkin portaita, läimi poskille ja kerran jopa upotti tämän kädet kuumaan hiillokseen valkealla. Siitä Nuoska kantaa yhä arpia pitkin rystysiään ja sormenpäitä, vaan isänsä kantaa sitäkin pahempia; kun mies hoiperteli kohti Nuoskan äitiä, Nuoska raivostui ja huusi, ja silloin esineet alkoivat lennellä. Kattilat, pannut, kaikki lähistöllä oleva nousi lapsen karjunnan myötä ilmaan. Niin nousivat myös nuo samat hiilenkekaleet valkeasta ja ne lensivät, osuen Nuoskan isän naamaan, korventaen ihoa mennessään. Nuoskan äiti, puolihaltiana itsekin tuttu magian kanssa, näki tyttärensä voimanpurkauksen ja sai tilaisuuden huutaa sotilasta lähtemään. Mies pakkasi tavaransa kiireen vilkkaa. Nuoska, Ylashja, kuuli silloin isänsä kirouksen: “Nadyja, minun lapseni, äpärän kasvattamana kuolkoon kivuliaan kuoleman.”
Nuoska vastasi lennättämällä lisää hiiltä ja nokea miehen niskaan huutaen ja kiroten kaikilla niillä kielillä mitä osasi, ja näin potkittiin isäntekele pois vanhasta pirtistä.

Yhteiselo äidin kanssa helpotti siitä eteenpäin, ja nuori Ylashja, Nuoska, juoksi pitkin kyliä ja metsiä itsekseen, viettäen leppoisaa elämää. Tämä kiipeili puissa, roikkui katonreunalla, ui joessa - teki kaikkea mitä sokean kymmenvuotiaan ei ehkä olisi pitänyt tehdä, mutta kolhut ja mustelmat opettivat hyvin, ja äiti antoi Nuoskan juosta, kun kerran uskalsi ja osasi. Elämä ei ehkä antanut kaksikolle lahjoja päivittäin, joskus ei ollut ruokaa ja kylmäkin nukkua, joskus hyvä kun kattoa pään päällä, mutta kaksin he selvisivät.

Nuori Ylashja oli yhdentoista kun hän sai valmiiksi äitinsä kanssa vanhasta kitaranrämästä kootun soittimen; ensimmäinen kitaransa, johon viritettiin neljä kieltä. Nuoska, joka rakasti laulamista, kantoi soitinta mihin pystyi, ja alkoi soittaa pikkukylän torilla. Hattuun alkoi kerääntyä kolikoita, ja nuori tyttö sai rahaa kasaan äitinsä elättämiseen sitä mukaa, kun hänen taitonsa vain kehittyivät.

Kuitenkin, Nuoskan täyttäessä kolmentoista kuten tavallisin ihmislapsi, hänen äitinsä pudotti käsistään kantamansa lautaset, eikä muistanut tyttärensä nimeä.
Soittamisesta kerätylle vähälle rahalle tuli nopeasti käyttöä ja parantaja kylästä katsoi äitiä, kuitenkaan osaamatta sanoa mikä tälle tuli. Nuoskan nimen haltianainen tunsi, unohti kuitenkin yleensä nimeltä kasvot, ja pian hädin tuskin omaa nimeään muisti.

Nuori Nuoska lähti hädissään taivaltamaan äiti mukanaan, heidän talonrämästään saaman rahan turvin taaten heille ruoan muutamien viikkojen matkaksi. Tie kävi kylään, jossa Nuoskan äidin vanhemmat viettivät viimeisiä vuosiaan Nuoskan äidin sisarten ja näiden lasten kanssa. Matkan kesken raha loppui, kuten myös ruoka, ja Nuoska soitti sormensa verille mutta joutui silti iltaisin pihistämään leipää ja lihaa roskien seasta ja kadulta pitääkseen kaksikon hengissä.
Kahden kuukauden matkan päästä, äidin herätessä hyvään päivään jolloin tyttären nimikin pysyi muistissa, saapui Nuoska maatilaskylään, josta löysi nopeasti suvun yhteisen torpan.
Nuoskan äiti vastaanotettiin avosylin; nuorena kodistaan karannut tytär oli palannut.
Nuori Nuoska oli kuitenkin lähes isänsä verran arvollinen; isovanhemmat kieltäytyivät ottamaan moista peikonpoikasta helmoihinsa, varsinkaan kun lapsen isä oli tuntematon, vuosia sitten kadonnut ihminen. Suku ei ollut kuullutkaan lapsen olemassaolosta, ja nyt äitin pinnistellessä muistamaan juuri ja juuri Nuoskan omaa nimeä, Ylashjaa, koko joukko käänsi selkänsä viisitoistavuotiaalle sokealle tytölle.

Nuoska, vastoinkäymiset niellen, nyökkäsi hiljakseen tuomiolle ja käveli pois, kitara selässänsä leväten. Myöhään illan tullen hän kuitenkin palasi vielä sanomaan äidillensä hyvästit, luvaten lähettää rahaa mukanaan minne ikinä päätyisikään tiellään. Äiti ei tunnistanut tytärtään vaan tarjosi tälle sijaa ohitsekulkijana; Nuoska oli kuitenkin jo kadonnut metsään.

Tuosta yöstä alkoi nuoren Ylashjan tie yksinänsä, kävellen tieltä toiselle mikä ikinä hyväksi tuntui - nukkuen metsissä tai kaupunkien ja kylien kujilla, kunnes eräänä kesäisenä päivänä, hän viritti kitaransa, alkaen soittaa. Hän viipyi löytämissään pikkukylissä aikansa, yhdessä jopa reilun vuoden päivät löydettyään haltianaisesta nimeltä Genive suojan sydämelleen ja itsellensä. Rakastavaisten taru kuitenkin päättyi lyhyeen, Nuoskan ollessa naiselle salarakas; Geniven mies sai selville, ja taas yhdestä kylästä Nuoska juoksi raudan maku suussaan, peläten henkensä puolesta tällä kertaa.

Aurinkoisena kevättalvena syntymäpäivänsä aikoihin, kaksi vuotta sitten, hän osui tielle isoon kaupunkiin. Hän kohtasi ympäröivät kylät, pellot, jopa kauempana kohoavasta linnasta huhuavat puheet, ja asteli lähemmäs, löytäen tiensä ihmisten suureen, suureen kaupunkiin. Kulkematta vain ohitse tällä kertaa, Nuoska keräsi itsellensä hyvän paikan kadunkulmalta, viritti kitaransa ja alkoi soittaa.


Taidot/Magia:

Nuoska on perinyt äidiltänsä hiukan haltianverta, ja omaa siis pieniä loitsuja. Tehostettuna soitossaan hän pystyy tehdä mielikuvituksensa mukaan pikkutaikoja; kitaransa soiton mukana saattavat lehdet ilmassa vaihtaa suuntaa, epäkohteliaan neidon helma kohota, tai vaikkapa lähistön lapsi kohota ilmassa muutaman sentin. Lapsena isälleen huutaessa hän ensi kerran sai asioita lentämään, ja tuo pieni taika voi olla hyvinkin kätevä Nuoskan jokapäiväisessä elämässä - kitaran rämpäytyksen myötä tehostettuna, nuo loitsut voivat kestää kauemminkin.
Nuoska ei kuitenkaan turvaudu taikuuteen sen enempää kuin omaan nokkeluuteensa, ja tuo pieni hohde hänen veressään auttaakin häntä enimmäkseen hahmottamaan asioita sokeinkin silmin. Tämä ei vie juuri ajatusta, vaan taito on kulkenut mukana syntymästä, antaen Nuoskalle esimerkiksi hiukan ideaa siitä, kuinka monta henkilöä saattaa hänen lähellensä olla, vaikkei heitä kuulisikaan samantien. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Nuoska näkisi, hänen ymmärryksensä ympäristöstään on vain tarkempi. Muuten vain tarkkaavainen neito ei juuri tarvitse taikuuden apua muussa.

Kuten sanottua, Nuoskan magiantaito näkyy puhtaimpana hänen olemuksessaan ja hänen musiikissaan. Vaikka laulu ja kitara eivät taikaa mukaansa tarvitse, ovat ne silti yhdessä mukaansatempaava, lumoava yhdistelmä.

Muuta:

- Nuoska ikääntyy tavan ihmisen kanssa lähes samalla tavalla, muutaman vuoden venynyttä elinikää lukuunottamatta. Lapsena hän myös puhui äidinsä kanssa ajatustensa mukana, muttei ole koittanut sitä sitemmin muiden haltioiden kanssa.
- Nuoska rakastaa musiikkia sen kaikissa muodoissa, ja haluaa oppia aina uutta. Kitaransa lisäksi hän taitaa myös erilaisia jousisoittimia hyvin.
- Nuoska puhuu sujuvasti yleiskielen lisäksi haltiakieltä. Hän kirjoittaa myös, vaikka sokeana se on aavistuksen haasteellisempaa.
- Mielellään hän kuitenkin puhuu yleiskieltä. Haltioiden kanssa heidän oman kielensä käyttö ei ole ongelma.
- Neito omaa vanhoja kansantansseja ja -lauluja ties ja vaikka kuinka monet.
- Nuoska rakastaa mausteista ruokaa yli kaiken. Sitä harvoin on tallella tai edes saatavaksi, mutta se ei estä haaveilua.
- Nuoskan hiuspehkoa ei ole leikattu kertaakaan viimeiseen seitsemään vuoteen. Se on kasvanut rauhassa pituuteensa.
- Nuoska rakastaa eläimiä mutta pelkää hevosia aavistuksen niiden arvaamattomuuden takia. Hän ei ole koskaan saanut mahdollisuutta kokeilla ratsastusta, mutta olisi kauhunsekaisesti innokas yrittämään.
- Neito on kohdannut joitakin taruolentoja ohimennen, mutta haluaisi tavata lisää ja tutustua kunnolla.
Viimeksi muokannut varpu päivämäärä Pe Elo 24, 2018 11:45, muokattu yhteensä 5 kertaa
A pretty picture but the scenery is so loud
A face like heaven catching lighting in your nightgown


NUOSKA

PELIT-- älä pelkää heittää viestiä, en pure!

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia