Viesti Su Marras 08, 2020 3:57

Kääpiökuningas Ikolok Tornhelm

Nimi: Ikolok Tornhelm
Rotu: Kääpiö
Puolue: Ihmiset
Ikä: n.140 vuotta (fyysisesti näyttää 35-vuotiaalta)
Asema: kääpiökuningas

Ulkonäkö:
Ikolok on erittäin vankkarakenteinen kääpiö. Hän on normaaleita kääpiöitä puolenpäätä pidempi kuten hänen jalon sukunsa lähes jokainen mies. Hänellä on punaiset hiukset jotka voivat näyttää melko sotaisille sillä hän on muuten kalju, lukuun ottamatta nahkaisella nauhalla vyötettyä poninhäntää. Hänen leveän ja teräväkulmaisen leukansa peittää punainen parta, mikä on jaettu kahtia ja koristeltu kultaisilla renkailla. Ikolokilla on pienehköt, ruskeat silmät joiden yläpuolella on tuuheat kulmakarvat. Hänen nenänsä on melko sopusuhtainen. Vaikka se saattaakin näyttää leveälle hänen silmiensä rinnalla.
Vaatetus: Virka-asussaan Ikolok pukeutuu paljon mustaan. Se edustaa hänen sukunsa värejä. Alimmaisena hänellä on erittäin tummanharmaa, villainen tunika. Sen päällä on yönmusta, hihaton kaapu, jonka edessä on halkio sekä Tornhelmin suvun, hopealangalla kirjottu, torni. Jalassaan hänellä on puuvillasta valmistetut, hieman ilmavat housut ja mustasta ja paksusta nahasta valmistetut saappaat. Vyötäisillään hänellä komeilee hopealla ja kullalla koristellut vyöt joista killuu pistomiekka ja tikari. Myös niiden kahvat ja huotrat on koristeltu kullalla ja hopealla. Ikolok pitää niitä mukanaan lähinnä vain muodollisuuden ja koreuden takia. Käsissään hänellä usein on karhunnahkaiset hanskat. On myös ilmiselvää, että kuninkaalla on viitta. Se on valmistettu karhunturkista. Ikolok ei kanna päässään kruunua. Hän ei pidä sen pitämisestä ja siksi kulkee mieluummin ilman sitä. Toki kaikissa muodollisissa tilaisuuksissa kuten vierailuissa, juhlissa ja sen sellaisissa hän asettaa sen päähänsä. Kruunu on valmistettu pannan muotoiseksi ja se on kokonaan hopeaa. Sitä kiertää koristeellisesti kuusi mustaa kristallia. Asepuvussaan Ikolok pyrkii näyttämään vieläkin isommalta mitä on. Hänellä on rengaspanssari paita jonka päällä ovat mustasta teräksestä tehdyt, hopeakoristeiset rinta- sekä selkäpanssarit. Rintapuolelta löytyy myös hopeinen Tornhelmin torni. Rintapanssarissa on myös korkeat hartialevyt jotka nostavat hänen viittaansa saaden hänet näyttämään harteikkaammalta ja korkeammalta. Hän ei käytä lainkaan kypärää. Hänellä on myös asepuvussaan karhunnahkaiset, mutta normaaleja paksummat hanskat. Myös vyö on karhunnahkaa. Tässä asussa hänen viittansa on pikimusta ja siinä on mustasta teräksestä tehty kiinnikeketju. Jaloissaan hänellä on paksut, mustat taistelusaappaat. Aseena hän suosii mustasta teräksestä valmistettua miekkaansa, Korpinsurmaa. Muulloin kuin virka-asioilla tai taisteluissa, Ikolok pukeutuu hyvin yksinkertaisesti. Hänellä on tumman ruskea villatunika, sen päällä yksinkertainen nahkavyö sekä jalassaan mustat housut. Jalkaterät on piilotettu tummanruskeisiin, lyhytvartisiin yleiskenkiin.

Luonne:
Ikolok on vakavan luonteinen mies. Hän nauraa harvoin ja silloinkin vain vähän. Hän on menettänyt monta tärkeää henkilöä ja on siksi mitä on. Harvoin hän näyttää tunteitaan. Sellainen ei ole hänestä kovin hyvä valtiaan, saati miehen, esimerkki. Osaa Ikolok myös irroitellakin, mutta hän on piirtänyt selkeät rajat itselleen. Hän ei paljoa juo eikä ylensyö vaikka ne kuuluvatkin melko lailla yleisesti kääpiöiden luonteeseen. Juhlissa hän tosin saattaa juoda muutaman tuopin pitämättä taukoa, mutta ei humalatilaan asti. Hän pitää erittäin suuresti metsästyksestä ja sen tuomasta rauhasta luonnossa. Hän arvostaa lojaaliutta, oli sen kohde mikä vain. Myös vihollisiian hän saattaa arvostaa, jos nämä ovat lojaaleja omille tarkoitusperilleen tai aatteelleen. Ikolok on kuninkaana myös kahden lapsen isä. Hän ei tee lastensa kanssa poikkeusta muusta kansasta ja edellyttää myös näiltä lainkuuliaisuutta sekä järjestystä. Hän myös jakaa korvansa kansalaisilleen ja pyrkii olemaan mahdollisimman kompromissinen ja oikeudenmukainen. Ja kuten muutkin kääpiöt hän on myös ylpeä ja nöyrä. Ikolok on uskonnon miehiä ja käy melko paljon uskonnollisissa menoissa. Jos Ikolok päättää toimia jonkin kaavan tai periaatteen mukaan niin hän myös tekee niin. Vaikka se ei saattaisi aina olla ideaalisin ratkaisu, hän on päätöksissään järkähtämätön. Ikolok on rasisti. Etenkin haltioita kohtaan, mutta hän pitää lähes kaikkia muita rotuja kuin kääpiöitä ja ihmisiä vähäpätöisempinä joitakin yksilöitä lukuunottamatta. Hän ei myöskään pidättele liiemmin itseään rotuherjoilta.

Menneisyys:
Ikolok syntyi Kleth vuoren sisällä, Klethalan kaupungissa kuten kaikki muutkin aateliset ja jalosukuiset kääpiöt. Hän syntyi esikoisena kuningas Brogille ja kuningatar Alebryllalle. Lapsuutensa hän vietti suurimmaksi osaksi Klethalan seinien sisäpuolella. Harvoin hänen isänsä otti häntä mukaan muihin kaupunkeihin mennessään virka asioille. Ikolokille opetettiin mitä kaikkea aatelisille kuului opettaa. Lukemista ja kirjoittamista kääpiöiden kielellä sekä yleiskielellä. Hänelle myös opetettiin laskutaitoa sekä arvonimiä. Ollessaan yksitoistavuotias hänet vietiin Klethalan naapurikaupunkiin oppimaan miekan käyttöä ja totuttautumaan haarniskaan. Samana vuonna hänen äidilleen ja isälleen syntyi kaksoispojat. Heidät nimettiin Klaus ja Kramar Tornhelmiksi. Vuodet vierivät Ikolokin harjoittaessa taistelutaitoaan. Häntä miellytti eniten nuijan käyttö ja hän myös erikoistui siihen. Ollessaan noin kuusitoistavuotias Ikolokin isä vei hänet ensimmäistä kertaa vuoren ulkopuolelle. Heillä oli mukanaan tusinan verran metsästäjiä ja puolitusinaa muuta palvelusväkeä. Häntä opetettiin ensin ratsastamaan ennen kuin häntä opetettiin metsästämään. Kääpiöt olivat jalostaneet täysin oman ratsunsa. Cryptin hevoset, kun olivat liian korkeita heille ja ponit liian hitaita. Vuosisatoja sitten he olivat kesyttäneet mufloneita ja jalostaneet niistä täysin uuden rodun. Myskivuohen. Niillä oli paksut ja pitkät sarvet ja paksu turkki. Ne olivat myös erittäin lihaksikkaita ja väkeviä otuksia eivätkä liian korkeitakaan kääpiöiden ratsastettaviksi. Ikolok opetettiin ratsastamaan sellaisella. Ei ollut aluksi helppoa pysyä myskivuohen selässä, sillä ne oikuttelivat aina uusia ratsastajia. Montaa vuorokautta ei silti mennyt, että hän oppi pysymään ravin aikana elukan selässä. Se oli kovan harjoituksen tulosta. Metsälle päästessään Ikolok oli haltioissaan. Hän ei aikaisemmin ollut nähnyt syksyn värejä ja kauneutta. Joukkio ratsasti muutaman kylän halki. Kylistä löytyi ihmisten lisäksi muita kääpiöitä. Ikolokia se hieman ihmetytti. Hän oli kyllä kuullut ystäviltään, että jotkut kääpiöt olivat muuttaneet pois vuorien sisältä ja asettautuneet ulkomaailmaan. Toki Kleth vuoren sisäänkäynnin ulkopuolella asui kääpiöitä, mutta nämä kääpiöt, joita hän näki kylissä, asuivat virstojen päässä vuoresta. Ikolokin ensimmäinen metsästysmatka ei ollut kovin tuottoisa. Varsijousen käyttö, kun oli hänelle kovin uutta. Heidän palatessaan takaisin Kleth vuorelle oli jo kevät. Ikolokia siellä odotti yllätys. Hänen äitinsä oli saanut uuden lapsen. Tällä kertaa lapsi oli tyttö. Tyttö sai nimen Ires. Nyt hänellä oli kolme sisarusta. Ikolok vietti monta vuotta vahtien sisariaan ja opettaen heitä jokaista. Iresiä hän ei silti voinut paljoa opettaa sillä hän tunsi vain herrasmiehen tavat eikä osannut opettaa ladyna olemista. Vuodet vierähtivät opetuksen, ratsastuksen, metsästyksen ja kaksintaisteluiden parissa. Ollessaan viisissäkymmenissä Ikolokin elämään tuli ensimmäinen surullinen tapahtuma hänen äitinsä nukkuessa pois. Kuningatar kuoli pitkään vaivanneeseen kuumeeseen. Hänet haudattiin syvälle Kleth vuoren uumeniin kuten kaikki kuninkaalliset. Hänen hautaansa koristi kivestä veistetty muotokuva. Ei mennyt montaa vuotta, kun hänen isänsä kuoli metsästysretkellä. Hänellä oli kokematon ja uusi ratsu, joka vauhkoontui heidät yllättäneestä karhusta. Myskivuohi oli juossut päätä pahkaa karkuun. Kuningas olisi selvinnyt pelkällä kaatumisella jos hänen saappaansa ei olisi juuttunut satulan jalustimiin. Myskivuohi oli pakokauhun vallassa juossut kohti jyrkännettä eikä ehtinyt kääntyä ajoissa vaan suistui liukkaalta kalliolta alas kuningas perässään. Kuninkaan ruumista ei koskaan pystytty noutamaan. Mitä hänestä oli jäänyt jälkeen olivat vain hänen miekkansa ja kruununsa. Hänen miekkansa asetettiin hänen hautansa kivipatsaan käteen ja hänen kruununsa Ikolokin päähän. Ikolok oli tuolloin seitsemänkymmentä. Joidenkin mielestä hän oli ehkä liiankin nuori valtaistuimelle. Joidenkin mielestä taas oli hyvä saada nuorempi kuningas. Ensimmäisenä velvollisuutenaan kuninkaana Ikolok asetti sisarensa eri puolille kääpiöiden valtakuntaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun kääpiöillä oli useampi vallanpitäjä kuin yksi. He eivät silti omanneet kuninkaan valtaa, mutta pitivät huolen laista ja suorittivat velvollisuuksia joille Ikolok ei ehtinyt järjestää tarpeeksi nopeasti aikaa. Ollessaan yhdeksänkymmentä Ikolok oli siittänyt äpärä pojan itselleen. Vanhimmat ja viisaimmat katsoivat häntä pahalla tämän takia. Myös monet muut alkoivat epäilemään hänen kykyään hallita jos hän tekisi lisää äpäriä. Ikolok ei piitannut häntä koskevista epäilyistä tai pahanlaatuisista puheista vaan keskittyi poikaansa. Nainen jonka kanssa hän oli pojan saanut oli jättänyt lapsen kokonaan hänen huollettavakseen. Ikolok järjesti pojalle imettäjän ja oli antanut tälle nimeksi Amalok. Pojan ollessa vielä pieni hän ei ehtinyt tästä paljoa huolehtimaan ja oli siksi järjestänyt tälle hoitajia. Hän kävi paljon vierailemassa ihmisten kuninkaan ja tämän pojan, Haraldin, luona. Ikolok piti erittäin tärkeänä, kuten muutkin kääpiökuninkaat ennen häntä, hyviä välejä ihmisten kanssa. Hän näki muutaman vuoden aikana enemmän ihmiskuninkaan poikia ja heidän varttumistaan kuin oman poikansa. Haraldin ollessa vasta nuori poika hän solmi tämän kanssa ystävällisen suhteen kuten tapana oli kaikkien tulevien ihmiskuninkaiden kohdalla. Eräällä paluumatkallaan kohti Kleth vuorta Ikolok oli nähnyt eräässä ihmisten ja kääpiöiden asuttamassa kylässä erittäin sievän kääpiönaisen. Tämä vaikutti olevan hänen ikäisensä ja Ikolok palasi usein käymään kylässä. Aina hänellä ei edes ollut mitään selitystä miksi hän oli sinne tullut. Joka kerta hän toivoi näkevänsä tuon naisen ja saavansa rohkeutta kysyäkseen tämän kättä. Lopulta eräänä kevään ensimmäisistä päivistä hän oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta, kertonut tunteistaan, kysynyt naisen nimeä ja kättä. Nainen oli kertonut nimekseen Evya. Evya kertoi myös katselleensa Ikolokia rakastuneena ja oli hyväksynyt miehen pyynnön. He pitivät häät syksyllä. Ne olivat erittäin isot kuten kuninkaalliset häät yleensä. Muutaman vuoden naimisiinmenon jälkeen heille syntyi tyttö. He päättivät nimetä tytön Raella Alebrylla Tornhelmiksi, Ikolokin äidin mukaan. Amalok oli mielissään saadessaan pikkusiskon. Poika oli tuolloin kuudentoista. Saman ikäinen kuin Ikolok itse saadessaan pikkusiskon. Raella tuli selkeästi isäänsä, kuten myös Amalok. Amalokin kasvua tosin Ikolok ei ollut paljoa ehtinyt seuraamaan, mutta pyrki kuromaan menetettyä aikaa takaisin ja sysäsi joitakin virka asioita syrjään saadakseen isän ja pojan välistä aikaa. Vuodet kuluivat ja Amalok siirtyi hallitsemaan Kleth vuoren ulkopuolisia kyliä, jotka vielä kuuluivat kääpiöille. Raella puolestaan odotti valtaistuimelle pääsyä ja teki mitä pystyi aikansa kuluksi. Ikolok oli täyttänyt satakolmekymmentä ja rapeat ja jatkoi kuninkaana olemista ja täytti velvollisuuksiaan. Haraldin kuoltua Ikolok matkasi Ihmisten kaupunkiin ja osallistui tämän hautajaisiin. Samalla hän tutustui henkilökohtaisesti ihmisten uuteen kuninkaaseen, Henryyn. Ikolok kutsui Henryn luokseen Pohjoiseen vähäksi aikaa tekemään tuttavuutta ja lujittamaan liittolaisuutta tuoreen kuninkaan kanssa. Ja näin tapahtui. Henry vietti parisen viikkoa Ikolokin vieraana tutustumassa kääpiöihin ja heidän kaupunkiinsa. Tuona aikana Henry tutustui myös kääpiöprinsessa Raellaan, kuningatar Evyaan ja hyvin lyhyesti äpäräpoika Amalokiin.

Muuta:
Ikolok on taitava kaksintaistelija kääpiöiden mittapuulla ja hänellä on voittoja enemmän mitä tappioita. Hän osaa myös muiden kääpiöiden tapaan metsästää varsijousen kanssa myskivuohen selästä. Ihmisten kuninkaaseen, Haraldiin, Ikolokilla oli erittäin lämpimät ja hyvät välit. Tosin hän piti miestä ehkä liiankin itsepäisenä, mutta se ei ole heidän ystävyyttään haitannut. Ikolokin lempi syöminkeihin kuuluu villikarjun ja peuran liha ja juominkeihin tummaolut ja terästetty glögi. Korpinsurma, Ikolokin miekka, on puolentoista käden lyömämiekka. Kääpiöiden mittapuulla se on kookas miekka ja sen ponsi yltää Ikolokin nenänvarteen. Miekan säilään on taottu riimuilla sen nimi. Korpinsurman ponsissa on kaiverrettuna kuninkaallisen suvun vaakuna.

Aseenkantaja:
Kääpiökuningas on ottanut aseenkantajakseen sisarensa, Iresin pojan nimeltään Tarran Punakivi. Tarran on siis Ires Tornhelmin ja Eldwyn Punakiven poika. Ikää aseenkantajalla on yhdeksäntoista vuotta. Ulkonäöltään hän on tyypillisen Tornhelm sukuisen näköinen. Punaiset, letitetyt hiukset, roteva rakenne, tuuheat kulmakarvat ja jykevä leuka. Tarran yrittää kovasti kasvattaa itselleen viiksiä, mutta toistatteeksi on saanut aikaan muutaman haituvan ylähuulen päälle. Poika ei ole järin puhelias, mutta osaa käyttää kilpeä ja miekkaa vakuuttavasti ikäisekseen ja tottelee Ikolokia äärimmäisen uskollisesti. Hän toivoo, joku päivä olevansa ritari ja naivansa kauniin kääpiönaisen. Hänellä on myös pieni heikkous Raellaa kohtaan vaikka ei sitä myöntäisikään.