H.Black, kuninkaan velho

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

H.Black, kuninkaan velho

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2007, 14:32

Pärstäkuvaa kera kaljun ja hiuksien. Also silmät

kissapeto muoto:
Kuva


Nimi: Hans Nikolai Black. Kulkee kuitenkin kaikkialla sukunimellään ja vain harvat tietävät velhon etunimen. Velho ei myöskään katso hyvällä, jos joku uusi tuttavuus häntä heti etunimellä kutsuu.
Ikä: 80 vuotta, mutta fyysisesti näyttää enemmän 30-35-vuotiaalta.
Rotu: "Ihminen", velho. Edustaa kadonnutta velhokansaa, joka muistuttaa ihmisiä suurimmalta osin, paitsi ikänsä puolesta. Suonissa virtaa neljännesosa vampyyriverta.
Ammatti: Ihmistenkuninkaan velho.
Puolue: Ihmiset
Puoliso: Naimisissa kuninkaan veljen, prinsessa Lilyn kanssa.



Ulkonäkö: Ruumiinrakenteeltaan velho on pitkä ja jäntevän laiha, joskus jopa luiseva. Kovin usein miehen paino heittelee sopivan ja alipainoisen välillä, tuon jättäessä ruokailut väliin koska ei yksinkertaisesti jaksa, ehdi tai viitsi syödä. Lihaksikkaaksi miestä ei voi siis haukkua, vaikka ihon alta ne pienimuotoisemmat lihakset saattavat hyvinkin erottaa. Pituutta velhon rangalla on 195 cm, jonka myötä myös miehen pituus lisää vaikutelmaa laihuudesta. Ihonsa on todella kalpea, miehen vältellessä auringonottoa, johtuen osin siitä pienestä määrästä vampyyriverta, mikä suonissaan virtaa. Mitään suurempia ruhjeita ihossa ei näy, jos ei lasketa selästä löytyviä, vanhoja ruoskanjälkiä. Black koittaa parhaansa mukaan vältellä ruhjeiden saamista, sillä hänen kropallaan on tapana parantua kovin hitaasti haavoista ja haavat jättävät yleensä jälkeensä pitkän, pysyvän merkin. Toinen näkyvä ominaisuus velhon ihossa on kolme kansansa tatuointia takaraivossa. Ne sijaitsevat keskellä takaraivoa ja ovat pystysuunnassa peräkkäin. Ne ovat syntymämerkkejä, jotka kertovat velhon ominaispiirteet. Kaksi hyvää, yksi huono: Suojeleva (merkki, joka lisää esimerkiksi vastustuskykyä), Pahoilta hengiltä suojeleva (tästä johtuen velho on erittäin vaikea riivata, eikä demonit saatikka pahat henget kykene niin helposti voimiaan käyttämään Blackiin) ja Psykoottinen viha.
Kädet ja jalat ovat pitkät, kuten myös luisevanoloiset sormetkin. Sormista löytyy terävät, kynnet, jotka muistuttavat kuitenkin enemmän ihmisen kynsiä, kuin minkäänlaisen pedon.

Velhon kasvot ovat kapeat, teräväpiirteiset ja pitkät. Leuka on kapeahko, joskin leukaperät hieman leveämmät, terävät. Poskipäät ovat korkealla ja selvästi näkyvillä kasvonpiirteistä. Poskista löytyy myös lähes aina pieni poskikuoppa. Korvat ovat normaali ihmisenkorvia muistuttavat, suhteellisen normaalikokoiset. Huulensa ovat kapeat ja alati viivasuorana, väriltään lähes yhtä valkeat mitä miehen iho. Nenä on kapea ja varreltaan pitkähkö, kaartuen hieman loppua kohden. Nenän pää on myös kapea ja pieni.
Silmänsä ovat kapeat, alati tarkkailevat ja ennen kaikkea pistävät. Normaalisti silmät ovat väriltään kastanjanruskeat, mutta silloin kun velhon "toinen puoli" on hallinnassa, muuttavat silmät väriä kirkkaanpunaisiksi. Samalla myös iiris pienenee. Lisäksi silmät saattavat hakea verenpunaista sävyä ja iiris muuttua viirumaisemmaksi, kuten kissoilla, jos vampyyriveri puskee päälle ja pakottaa velhon etsimään elämäneliksiiriä ravinnoksi. Silmien yltä löytyy tummat, kapeahkot kulmakarvat.
Hiuksia velholla ei ole päässään lainkaan. On hänellä kyllä hiukset olemassa, mutta Hans kätkee hiuksensa magian avulla pois täysin, joten yleensä velhoon törmään silloin kun tuo on kaljuna. Hansin hiukset ovat väriltään hopeanvalkeat. Hiukset ovat epätasaiset ja sotkuista, pituudeltaan edestä lyhyemmät ja takaa pidemmät. Edestä hiukset yltävät vaihtelevasti velhon rinnalle ja pisimmillään lanteille. Takaa hiukset yltävät lyhyimmillään ristiselkään ja pisimmillään alaselkään. Hiukset ovat yleensä esillä vain silloin, kun velhon "toinen puoli" on esillä.
Äänensä on pehmeän matala ja jopa yllättävän miellyttävä, silloin kun Hans suostuu puhumaan ilman närkästystä äänessään. Hänellä on myös pieni, ulkomaalainen korostus puheessaan yhäkin, vaikka on jo vuosia asunut Cryptissä.

Vaatteensa ovat yleensä kovin yksitoikkoisen värisiä, mustia tai tumman harmaita. Välistä vaatetukseen saattaa eksyä tummanpunaista ja tumman violettia. Yleensä Blackilla on yllään musta kaapu. Kaapu on myötäilee kroppaa, jättäen kuitenkin vähän väliä muotoihin. helma on leveä ja yltää aina maahan asti. Hihat ovat pitkät ja kapeat, jättäen kuitenkin kämmenet mukavasti näkyviin. Kaavussa on myös korkea kaulus, jonka suojiin velho saattaa kätkeä puolet kasvoistaan halutessaan. Kaavun päällä, vyötäröllä on yleensä muutama vyö solmittuna ristiin rastiin ja vöillä roikkuu toisinaan ties mitä, aina pussukoista taikajuomapulloihin, yrttienleikkaamiseen tarkoitettuun sirppiin ja joskus jopa pieniä kirjoja. Kaavun alla miehellä on yleensä tumma T-paita tai pitkähihainen sekä pitkät, tummat housut. Jalkoja koristaa yleensä nilkkoihin asti yltävät nahkakengät. Kylmillä keleillä kaavun päältä löytyy paksu, hupullinen musta viitta ja käsistä mustat hansikkaat.
Omissa oloissaan mies viihtyy lähinnä kangashousuissa ja pitkähihaisissa poolopaidoissa. Ja kun jotain juhlallista täytyy ylle vetää, koittaa Hans sentään jotain vähän koreampaa käyttää ja pistää niitä värejäkin asustukseensa - onhan hän siniverisen puoliso ja ymmärtää kyllä, että hänen pitää yhtälailla edustaa omaa sekä Scarlingtonin sukua nykyään yleisissä tilaisuuksissa.

"Toinen puoli"

Velholla on niin sanotusti "toinen puoli" mikä ei varsinaisesti ole oma elämänmuotonsa tai toinen persoona - se on kolmannesta, pahasta syntymämerkistä kumpuava äärimmäisen aggressiivinen ja kiero persoonan huipentuma. Se on osa Hansia ja sitä ei voi mitenkään velhosta erottaa, sillä "Toinen puoli" on todellisuudessa se, mitä Hans sisimmissään, synkimmillään haluaa olla. Se on brutaali, kiero, säälimätön, sadomasokistinen ja hullu. Se haluaa vain voimaa ja valtaa, sekä nähdä muiden kärsivän. Se on äärimmäisen omistushaluinen. Vaikka ei olekaan toinen persoona tai erillinen elämänmuoto, on tälle toiselle puolelle annettu erillinen nimi. Silloin kun tämä puoli on puikoissa, kutsutaan velhoa nimellä Seth. Ajan myötä Seth on alkanut myös käyttäytyä kuin toinen henkilö, kun sitä on kohdeltu erillisenä persoonana täysin. Sethin ääni on myös huomattavasti korkeampi ja räsyisempi, mitä Hansin. Joskus Seth jopa puhuu kahdella eri äänellä, mutta tämä on vain yksi illuusiotaika muiden joukossa.
Ulkonäöltään Seth on yhä samannäköinen mitä velho itse, Sethin ollessa puikoissa, ei keho muutu mihinkään. Mutta yleensä kun Seth on ohjissa, on velholla hiukset esillä ja silmät ovat kirkkaanpunaiset.

Aseet ja taistelutyyli

Hansilla ei varsinaisesti ole mitään teräaseita käytössään, muuta kuin yksi tikari. Pääosin velho taistelee loitsujen avulla ja käyttää toisinaan apunaan myös pitkää taikasauvaa. Sauva muistuttaa pitkää vaelluskeppiä, on pituudeltaan noin kaksi metriä. Sauvan varsi on suora ja mustaa, maagista materiaalia. Sauvan yläpää muistuttaa muodoltaan nuolenkärkeä ja sitä koristaa suuri, punainen, maaginen jalokivi, joka tehostaa taikaiskujen voimaa ja antaa lisää magiaenergiaa käyttäjälleen. Sauvan alapää on normaalisti tasainen ja ei sen erikoisempi, mutta halutessaan velho voi loihtia päähän mustan terän, jota käyttää keihään tavoin lähitaistelussa aseena, mikäli tiukka paikka tulee.

Velho suosiikin enemmän etätaistelua, kuin lähitaistelua. Hänellä kun ei ole loppupeleissä kovinkaan paljon fyysistä voimaa, mutta loitsujen kanssa hän pärjää mainiosti - kuten velholta nyt saattaisi olettaa. Hans vältteleekin vihollisen lähelle joutumista viimeiseen asti, sillä yksikin hyvä osuma saattaa tehdä velhosta toimintakyvyttömän.
Loitsujen heittämisessä Hans on erittäin nopea ja tarkka. Hän ei myöskään pysy pitkään paikallaan, vaan liikkuu alati ja magian avulla siirtyy paikasta toiseen. Tämä tietenkin kuluttaa energiaa enemmän, mitä paikallaan seisominen, mutta ennemmin velho pysyy liikkeessä ja liikkuu arvaamattomasti, kuin jää maalitauluksi paikoilleen seisomaan.
Oman kansansa velhoasteikolla Hans on 3., eli suurimman asteen velho.

Loitsut, joita Black osaa:

- Ilmamagia - Ilma on Hansin pääelementti ja hän osaa käsitellä sitä moitteettomasti. Ilmamagian avulla Hans pystyy muun muassa lentämään, levitoimaan, leijuttamaan asioita, tekemään paineaaltoja ja nostattamaan pieniä pyörremyrskyjä ja napakkaa tuulta lähiseudulle (ei kuitenkaan hallitsemaan säätä).
- Tulimagia - Tuli on toinen elementti, mitä Hans pystyy kontrolloimaan hyvin. Tulimagian avulla Hans pystyy käyttämään tulta hyökkäyksiinsä, kuten tulipalloihin ja luomaan tulisen ruoskan aseekseen. Hän pystyy myös sytyttämään esineitä ja asioita tuleen sormia napsauttamalla, sekä luomaan itselleen "tulihaarniskan", jolloin sytyttää itsensä tuleen, mutta tuli ei häntä polta poroksi - vain ne, jotka häneen koskisivat tai hänen lähelleen pyrkisivät, palaisivat. Tämän haarniskan Hans voi myös loihtia muiden ympärille, jos jotakuta pitää suojella. Hän pystyy myös kontrolloimaan tulta siten, ettei se välttämättä polta ympäristöään. Hän pystyy myös toisten tulihyökkäyksiä manipuloimaan, mutta sen taidon tehokkuus riippuu täysin siitä, kuinka taitava maagi vastustaja on. Noviisien liekkejä Black pystyy suorastaan varastamaan, siinä missä taitavien velhojen lieskoja on hankalampi yrittää kontrolloida. Mitä tulee lohikäärmeiden liekkeihin, Hans ei itsekään tiedä kykenisikö tultasyöksevien petojen liekkejä kontrolloimaan.
- Mustamagia - Mustaa magiaa Hans hallitsee jonkin verran, mutta ei hirveästi. Mustalla magialla hän pystyy luomaan maasta tai muusta kiinteästä pinnasta ilmaantuvia seipäitä ja nuolia, jotka pyrkivät lävistämään uhrinsa. Näissä seipäissä saattaa myös toisinaan olla kiinnitettynä kirous tai myrkkyjä - kuten esimerkiksi lamaannuttavaa myrkkyä tai uupumusta aiheuttava kirous. Hän pystyy myös mustanmagian avulla luomaan "pimeän tilan" johon lukitsee uhrinsa - haittana vain se, että Hansin pitää myös itse jäädä tähän mustaan, äärettömään ja tyhjään tilaan.
- Kiroukset, yksi mustanmagian avulla opittu taito. Hans kykenee joitakin kirouksia langettamaan uhrinsa päälle. Yleensä ne kiroukset eivät ole pitkäkestoisia ja pyrkivät lähinnä heikentämään vihollisen fyysistä kuntoa ja toimintakykyä.
- Siirtyminen, "Teleporttaus", paikasta toiseen magian avulla siirtyminen silmänräpäyksessä. Toimii kuitenkin vain lyhyellä matkalla ja vie yllättävän paljon energiaa.
- Varjoihin sulautuminen, yksi mustanmagian taito myöskin. Hans pystyy katoamaan varjoihin halutessaan ja liikkumaan varjoja pitkin muualle - tätä taitoa Hans käyttää hyväkseen erittäin paljon ihmisten hovissa, halutessaan liikkua rauhassa paikasta toiseen... tai vakoillakseen jotakuta.
- Mielen lukitseminen - tämän avulla Hansin ajatuksia ei pysty lukemaan, vaikka omaisikin moisen kyvyn.
- Transsitila, jossa Hans ei tunne kipua lainkaan. Vaikka kipua ei tunne, ei se tarkoita etteikö mahdolliset iskut hänen kehoaan satuttaisi. Transsitilassa uhkana onkin kuolla vammoihin, joita velho ei tiedosta edes omaavansa kun ei kipua tunne.
- Illuusiotaikoja. Pieniä ja vähäpätöisiä, joita käyttää lähinnä teatraalisuuden vuoksi. Kuten esimerkiksi hiustensa kätkeminen. Tai loihtia itselleen siivet, joita ei oikeasti edes tarvitsisi lentääkseen. Myös suurempia illuusioita hän osaa luoda, mutta loppupeleissä ne ovat vain harhaa - jos osaa katsoa illuusion läpi, näkee todellisuuden.
- Muodonmuutos - Black on opetellut muuttamaan muotoaan valtavankokoiseksi kissapedoksi. Peto muistuttaa ruumiinrakenteeltaan tiikeriä, mutta on säkäkorkeudeltaan 150cm. Sen turkki on täysin musta ja silmät punaiset, mutta kun peto raivostuu, ilmestyy sen turkkiin palavia, oransseja raitoja, kuten tiikerillä saattaisi olla (ks. kuva). Kissapetomuodossa Black on fyysisesti voimakkaampi ja kestääkin iskuja enemmän. Pedolla on käytössään myös murskaava massansa ja voimansa, sekä terävät kynnet ja hampaat - sekä ne tuliset liekit, mitä kissan turkkiin ilmestyy. Myös tuon kita on kuuma kuin uuni konsanaan. Petomuoto vie kuitenkin todella paljon energiaa ja täten Hans ei sitä pitkään voi käyttää. Lisäksi kaikki ruhjeet, mitä petomuodossa saa, siirtyvät myös ihmismuotoon, mikä taas ei ole kovin kannattavaa.

Muut taidot:

- Koska velhon suonissa virtaa vampyyriverta, on Hansilla paremmat aistit mitä tavallisella ihmisellä. Hän näkee, kuulee ja haistaa paremmin. Hänen pimeänäkönsä on myös parempi, kuin ihmisillä - tästä johtuen Hans liikkuukin ennemmin hämärän tullen ja huoneensa on aina kovin pimeähkö.
- Vampyyriveren ansiosta velho myös liikkuu nopeammin ja notkeammin, mitä tavallinen ihminen.
- Hänen haavansa myös paranevat nopeasti, jos Hans juo ihmisenverta haavoittuneena.
- Vampyyriveren ansiosta Hans myös ikääntyy fyysisesti hitaammin.
- Erittäin hyvä myrkky ja yrttitietous. Hän kykenee tekemään erilaisia lääkkeitä, rohtoja ja taikajuomia.
- Osaa langettaa lumouksia esineisiin.
- Aistii auroja ja magiaa. Kykenee myös näkemään joidenkin illuusioiden läpi.
- Puhuu yleis- ja haltiakieltä, joskin haltiakielentaitonsa ei ole paras mahdollinen. Puhuu myös oman kansansa kieltä, sekä demonikeltä jonkin verran.
- osaa lukea ja kirjoittaa


Blackin kansan kulttuuri ja uskonto



Black on peräisin Cryptistä kaakkoiseen sijaitsevalta mantereelta. Siellä hänen kansallaan oli oma kaupunki, jossa kukoisti velhojen ja noitien valta. Kansan keskuudessa arvostettiin magiaa yli kaiken ja ne jotka eivät taitaneet magiaa, olivat orjia, parhaimmillaan palvelijoita. Kansan ominaisuuksiin kuuluikin magian osaaminen sekä kolme synnyttäessä saatavaa merkkiä - Kaksi hyvää, yksi paha. Miehillä nämä merkit sijaitsevat takaraivossa, naisilla niskassa. Tämä kansa oli fyysisesti samanlaista kuin ihmiset, ainoana poikkeuksena oli varma magian osaaminen ja ne syntymämerkit. Heidän ikänsä vaihteli normaalista ihmisiästä yliluonnollisiin, jopa satoihin vuosiin, riippuen siitä millaista magiaa henkilö kävi taitamaan. Mitä taitavampi ja voimakkaampi maagi, sitä arvostetumpi tuo oli kansan keskuudessa. Arvon saattoi siis opiskella itselleen, mutta opiskelu magian suhteen oli vaikeaa ja kallista - parhaiten oppi vanhan maagin opissa, mutta maagit olivat erittäin tarkkoja siitä, kenet ottivat oppiinsa. Kansa arvosti myös suuresti tiedettä ja astrologiaa.
Naiset ja miehet olivat samassa arvossa muuten. Ainoa joka aseman määräsi, oli magian taitaminen. Nuorena kansalaisten piti myös valita itselleen pääelementti, mitä lähtivät aluksi kehittämään - usein miten elementti määräytyi geneettisten perimien puolelta, mikä nyt sattuikaan olemaan nuoren vahvin elementti synnynnäisesti. Magian taitamisessa oli myös kolme eri asteikkoa:

Magia asteikko:
1. asteen maagi - Taikoja tehtiin ääneen lausuttujen loitsujen kera, joita mahdollisesti vahvistettiin loitsukirjan tai maagisten amulettien kera.
2. asteen maagi - Taikoja tehtiin käsien liikkeiden avulla tai taikasauvojen avulla, joitakin vielä ääneen lausuen.
3. asteen maagi - Taikoja tehtiin ajatuksen voimalla, ilman erillisiä liikkeitä tai sanoja. Taikoja saatettiin tehostaa taikaesinein ja sauvoin. Kolmannen asteen maagit olivat voimakkaimpia ja arvostetuimpia kansan keskuudessa.

Kaupunkia hallitsi Yli velho tai Yli noita, jonka valta vaihtui vain, kun edellinen kuoli tai joku voitti edellisen kaksintaistelussa. Uusi Yli noita tai Yli velho valittiin kaksintaisteluilla, niiden kesken jotka oli kaupungin valtuustoon jo päässeet.
Kansalla oli myös oma kielensä ja aakkoset, joita ei mielellään opetettu ulkopuolisille. Tästä johtuen kyseinen kieli on nykyään luokiteltavissa kuolleeksi kieleksi.

Heillä oli myös oma uskontonsa. Tämän uskonnon mukaan maailmaa valvoi "Ylin Voima", joka soi magian lahjat siunatuille valituilleen ja rankaisi vääräuskoisia magiattomuudella. Kansan kolme syntymämerkkitatuointiakin olivat uskon mukaan peräisin Ylimmältä Voimalta. Ylin Voima ei ollut niin suuresti palvottu mitä muut jumalat muissa uskoissa. Ylin Voima ei myöskään ollut fyysinen olento, vaan ennemminkin maailmankaikkeudessa asuva tietoisuus, jonka läsnäolon uskottiin olevan kaikkialla.

Kansalla ei ollut paljon kulttuurillisia ja uskonnollisia sääntöjä, mutta ne muutamat olivat niin tärkeitä, että jos niitä rikkoi, joutui karkotetuksi - pahimmillaan teloitetuksi:

- Hiuksia ei saanut leikata. Jokaisen hiukset kasvoivat omaan malliinsa ja omalla tavallaan, joidenkin hiusten jääden lyhyiksi, toisten taas kasvaen aina maahan asti. Kaikkien kansalaisten hiukset olivat väriltään valkeita, erilaisin sävyvivahtein.
- Nuoret täytyi alkaa opiskelemaan magiaa seitsemäntenä ikävuotena. Nuorten poikien kouluttamisesta vastasivat perheen miespuoliset jäsenet, tyttöjen kouluttamisesta taas naiset. Kun lapsi saavutti viidennentoista ikävuoden, sai tuo siirtyä valitsemansa opettajan oppiin - sikäli mikäli opettaja oli valmis ottamaan vastaan kisällin.
- Oli ehdottomasti kiellettyä käyttäytyä aggressiivisesti tai hyökkäävästi raskaana olevaa naista kohtaan. Raskaana olevat naiset katsottiin pyhiksi, sillä nuo kantoivat sisällään kansan tulevaisuutta, Ylimmän Voiman tahdosta.
- Lähisukulaiset eivät saaneet pariutua keskenään.
- Mikäli nainen synnytti lapsen, jolla ei ollut kansan merkkejä, piti naista rangaista. Oli kyseessä sitten luonnon oikku tai naisen uskottomuus kansaansa kohtaan. Myös lapsi menetti asemansa ja annettiin orjien tai palvelijoiden huostaan - tuosta tulisi aikuistuttuaan myös orja tai palvelija.
- Jokaisen kansalaisen oli osattava edes vähän magiaa. Jos et magiaa taitanut, olit häpeäksi niin itsellesi, suvullesi kuin kansalle ja sinut saatettiin karkottaa.

Nykyään tätä kansaa ei ole enää olemassa. Sen kaupunki tuhoutui vuosikymmeniä sitten, ruttoa muistuttaneen taudin riehuessa kaupungissa. Vaikka maagien seasta löytyi myös parantajia, kukaan ei kyennyt pysäyttämään tätä mystistä sairautta. Kansa kuihtui ja lopulta katsoi täysin. Tätä nykyä ainoat tiettävästi jäljellä olevat kansalaiset ovat Hans Black ja hänen sisarensa Nimue Black.



Luonne: Luonteeltaan Black on yksi suuri mysteeri itse kullekin, jopa niille, jotka hänet pidempään ovat tunteneet. Hans on ailahtelevainen ja yleensä kovin närkästynyt kaikesta. Ensitapaamisella velho vaikuttaakin tuntemattomille kovin välinpitämättömältä ja törkeältä. Hän ei selvästikään välitä olla kontakteissa kenenkään kanssa, eikä mielellään jää rupattelemaan asioista. Mies vetäytyy ennemmin omiin oloihinsa ja päättää mahdolliset keskustelut nopeasti - joskus jopa niin törkeästi että vain kävelee pois paikalta sen pahemmin välittämättä, oliko toisella vielä jotain asiaa vai ei. Velho ei vaikuta kiinnostuvan mistään, mitä hänelle kertoo ja jos kiinnostuisikin, on miestä siltikin vaikea tulkita. Tuon kasvot ovat aina peruslukemilla ja hyvä jos tuo kulmiaan edes toisinaan liikauttaa. Kasvoilla lepää aina kovin kylmä, tuomitseva ilme, velhon tuijottaessa silmiään räpäyttämättä kanssapuhujaa.

Jos velhosta saa sanan tai toisen irti, huomaa että tuo kyllä osaa puhua erittäin sulavasti. Black on ajan saatossa oppinut puhumaan varsin sulavasti ja jopa mielistellen tarpeen tullen. Hänen puheettomuutensa ei johdukaan siitä, etteikö hän tietäisi mitä sanoa, vaan siitä ettei hän katso sanojensa olevan tuhlaamisen arvoisia. Kyllä velholla juttua riittää ja yleensä kun tuo suunsa avaa, tulee sieltä heti ensimmäiseksi ilkkuvia, vähätteleviä tai sarkastisia sanoja - riippuen tietenkin seurasta.
Menneisyytensä ansiosta Black on oppinut imartelemaan ja puhuttelemaan korkea-arvoisempia oikealla tavalla. Hopeakielinen velho osaakin tarpeen tulle luritella puolelleen tahon jos toisenkin. Mies on myös oppinut ja älykäs, tietää kenelle suutaan ei kannata soittaa ja kenen kohdalla voi herjat naamioida sarkasmiin. Kiroilu on velhon mielestä ala-arvoista ja vähä-älyisten hommaa, joten hän itse harvoin voimasanoja käyttää.

Osaa Black myös ystävällinen olla, kun sille päälle sattuu. Kunhan ei ole huono päivä tai kiukkuisella tuulella, kykenee Hans myös ihan normaaliin keskusteluun jos joku hänen juttusilleen saapuu. Hyvinä päivinä velho jopa saattaa hakeutua jonkun seuraan, ihan vain keskustellakseen. Seuraksi kuitenkin kelpaavat harvat ja valitut, velho kun tuntee suurta tarvetta saada keskustella "älykkäiden" yksilöiden kanssa, eikä kestä idioottien seurassa lörpöttelyä. Tästä johtuen Hans ei olekaan kovin hyvä naisten seurassa - ainakaan seurapiiri naisten, joiden puheenaiheet ovat velhosta yleensä niin kovin vastenmielisiä.
Velhoa kiehtookin älykkyys. Hän rakastaa pitkiä, syvällisiä ja älyllisiä keskusteluita. Hän pitää myös älyä vaativista aktiviteeteista ja tehtävistä - kuten nyt vaikkapa shakin pelaaminen.
Jahka velhoon pääsee tutustumaan kunnolla, huomaa että tuosta kyllä löytyy juttuseuraa moneksikin illaksi, mikäli vain oikean aiheen osaa valita. Turhanpäiväiset keskustelut saavat hänet nopeasti kyllästymään ja kaikkoamaan paikalta. Myöskään alkoholi ei löystytä velhon kieltä lainkaan, sillä velho ei varsinaisesti edes pidä humaltumisesta tai humalatilaan hankkiutumisesta. Viiniä hän juo silloin tällöin seurassa, mutta vampyyriveren ansiosta hänellä on korkeampi vastustuskyky alkoholia vastaan, joten hän ei humallu niin vähästä.

Huonoina päivinä kannattaa läheisienkin henkilöiden pysyä kaukana velhosta. Jos hän suuttuu, hän menettää itsensä täysin ja jos hän menettää itsensä täysin, silloin paikalle saapuu Seth.
Ennen Sethin paikalle pössähtämistä Black on kärttyisä kuin perseeseen ammuttu karhu eikä todellakaan halua kuunnella kenenkään ongelmia. Jos hänelle sattuu jotain sanomaan, tiuskaisee velho yleensä heti takaisin jotain rumaa ja jos velhon kanssa eksyy riitelemään, ei siitä seuraa mitään hyvää. Black menettää kovin helposti malttinsa jos on muutenkin närkästyneenä ja kun se maltti menee, alkaa mies raivota. Velholla onkin jonkinlaisia vihanhallinta ongelmia aina silloin tällöin. Tämän takia hän syö itse valmistamiaan rohtolääkkeitä, joilla pyrkii pitämään itsensä rauhallisena, seesteisenä, joskus jopa flegmaattisena. Flegmaattisessa tilassa velho muistuttaa suuresti hiljaista, masentunutta persoonaa, joka välttelee kontakteja vain koska ei yksinkertaisesti jaksa keskustella mistään. Tässä tilassa Black viihtyykin lähinnä itsekseen omissa oloissaan, nukkuen tai lukien kirjaa. Ollessaan flegmaattisena Black ei halua kenenkään lähestyvän itseään, ei ainakaan kenenkään, joka ei ymmärrä hänen tilannettaan ja joka ei osaa toimia oikein hänen seurassaan. Yksikin väärä sana tai väärä asenne ja velho saattaa siitä puutuneesta tilasta napsahtaa takaisin raivoon ja raivosta suoraan vihaan. Ja kun se psykoottinen viha pääsee valloilleen, on Seth irti.

"Seth" on nimi, joka on annettu velhon äärimmäiselle vihanpurkaukselle ja luonteen muutokselle. Seth ei ole erillinen eliömuoto tai edes erillinen persoona, mutta koska tuota ääripään tunnetilaa on alettu kutsumaan erillisellä nimellä, on siitä myös kehittynyt sairaan miehen mielessä erillinen persoonallisuus. Sethin ollessa "ohjissa" käyttäytyy velho kuin mielipuoli. Tuo virnuilee ja naureskelee lähes alati. Hän ei tunnu tunnistavan ystävää vihollisesta, vaan haluaa satuttaa kaikkia jotka lähellään ovat. Se vähät välittää seurauksista - tai niin se ainakin käyttäytyi ennen. Nykyään Seth on oppinut juonittelemaan ja pitämään itsestään huolen. Se on kiero ja manipuloiva hullu, joka haluaa vain valtaa ja voimaa, sekä tuhoa. Myös Seth saattaa menettää malttinsa, jolloin se juonittelu ja järkeily jäävät ja velho menee totaaliseen raivoon, jolloin hän ei ajattele seurauksia eikä sitä, ketä mahdollisesti satuttaa riehuessaan. Velhoa on lähes turha koittaa rauhoitella tässä tilassa, parasta on pyrkiä pakoon tai turvaan. Yksi keino pitää velho aisoissa tässäkin tilassa, on lähteä suomaan tuolle älyllistä, kiehtovaa keskustelua tai jotain muuta virikettä. Seth tilassa velholla on suurempi seksuaalinen vietti mitä normaalisti, joten jos uskaltaa lähteä sadokistin kanssa sellaisiin leikkeihin, voi sitäkin yrittää - sikäli mikäli velho on edes kiinnostunut.

Jahka Seth poistuu, muistaa Black kyllä kaiken mitä on tehnyt ja sanonut. Sethin tekemiset eivät pyyhkiydy muistista, sillä Seth on Hans. Yleensä raivokohtauksien jälkeen Hansin valtaakin katumus ja tuo häpeää tekemisiään, mutta hän osaa myös katsoa sitä omalta kannaltaan. Jos kohtauksen uhriksi joutuu joku, joka on harvinaisen tietoinen hänen tilastaan, ei Black aio suotta anteeksi pyydellä. Nuo tasan tarkkaan tietävät mitä siitä seuraa, jos hänen luotaan ei osaa poistua ajoissa.
Anteeksi pyytäminen onkin velholle muutenkin kovin hankala haaste. Hän ei ole tottunut pyytelemään anteeksi minkään suhteen, johtuen lähinnä menneisyydestään. Hän oli korkeassa asemassa oman kansansa keskuudessa ja hän raivasi myös tiensä Cryptissä ihmisten hovin velhoksi - ei hänen asemassaan kuulu anteeksi pyydellä. Blackistä löytyykin pientä narsistin vikaa, eikä hän aina osaa katsoa itseään syyllisenä - ennemmin hän taipuu pitämään itseään uhrina.
Voisi Blackiä myös sanoa jonkin asteen snobiksi ja rasistiksikin. Kansansa kun arvosti suuresti magiaa osaavia henkilöitä ja halveksui niitä, jotka magiaa eivät osanneet, niin katsoo Black nykyäänkin nenänvartta pitkin niitä, jotka magiaa eivät taida. Hän ei myöskään pidä haltioista lainkaan, vaan uskoo noiden kaikkien olevan itseään täynnä olevia idiootteja.
Tästä lähtien velho onkin ihmisten puolella tässä sodassa. Hän tunsi aikoinaan hyvin edesmenneen kuningas Harald Scarlingtonin, oli jopa läheinen ystävä tuolle, joten Hans haluaa tehdä kaikkensa tässä sodassa ihmisten vuoksi. Puolueettomista Hans ei niinkään välitä, hän ei katso noita pahalla, mutta ei myöskään ole hyppäämässä hätiin, jos joku noista apua tarvitsisi. Hänelle on se ja sama kuka kuolee, kunhan hän vain saa pitää oman nahkansa turvassa ja asua mukavasti hovin suojissa. Black onkin kovin tunteeton tuntemattomien suhteen ja harvoin eksyy auttamaan ketään silkkaa hyväsydämisyyttään.

Läheisilleen ja ystävilleen Black osaa kuitenkin silloin tällöin olla ystävällinen, lempeä ja jopa hellä. Hän välittää suuresti niistä harvoista, jotka hänen kovan, eristävän muurinsa läpi ovat päässeet ja jaksaneet tiensä raivata. Vaimonsa suhteen Black on kuitenkin ehkä turhankin omistushaluinen ja tulee erittäin nopeasti mustasukkaiseksi, mikäli tuon jonkun muun seurassa näkee. Kuitenkaan Black ei kierolta mieleltään osaa myöntää itselleen, että puolisossaan olisi mahdollisesti jotain vikaa, vaan kaikki vika on aina niissä muissa jotka hänen "omaisuuttaan" lähentelevät.


Menneisyys: Black syntyi mantereelle, joka sijaitsi kaakossa Cryptistä. Kaupunki, johon hän syntyi, oli suuri ja loistelias maagien kaupunki. Siellä arvostettiin suuresti vain ja ainoastaan magiaa taitavia henkilöitä, kaikki muut olivat heidän alapuolellaan.
Hans oli toisiksi nuorin lapsi perheessään. Hänen vanhempansa, Äiti Cathleen Black (Os. Arrington) ja isänsä Fintan Black saivat kolme lasta: Nimue Black, Hans Black ja Gianni Black. Hans oli perheensä ensimmäinen poika, joka syntyi kymmenen vuotta esikoistyttären jälkeen. Isänsä oli aina halunnut poikaa, joten kun Hans syntyi, sai hän myös heti alusta alkaen enemmän huomiota ja rakkautta isältään, mitä isosiskonsa. Tästä johtuen Nimuen ja Hansin välit olivat lapsuudesta asti tulehtuneet, Hans ei aluksi lapsena ymmärtänyt miksi vanhempi sisar häntä niin vihasi, mutta iän varttuessa sekin alkoi hänelle selvitä ja kun Hans viimein kunnolla ymmärsi sisarensa katkeruuden, oli jo liian myöhäistä yrittää korjata välejä - Nimue oli lähtenyt teille tietämättömille.
Nuoresta asti Hansille opetettiin kaikki tarpeellinen ja tärkeä. Aina lukemisesta ja kirjoittamisesta magian oppeihin. Isänsä teki myös selväksi Hansille, että hänellä oli suuri asema tässä yhteiskunnassa ja pojan piti opetella käyttäytymään arvonsa mukaisesti. Isänsä oli kaupungin valtuustossa töissä ja yksi ennakkosuosikeista seuraavaksi Yli Velhoksi, jahka edellinen nyt menehtyisi...

Nuoruutensa aikana Hans ei ehättänytkään pahemmin leikkiä tai hankkia ystäviä, opiskellessaan jo nuorena ahkerasti magiaa. Magia kiehtoi nuorta poikaa ja alusta asti tuo oli innolla mukana opinnoissaan. Silloin tällöin Hans ehätti veljensä kanssa leikkiä, mutta siihen se lähinnä jäi. Kun aika oli kypsä, sai Hans luvan hankkia itselleen kunnon opettajan. Opettajaksi ei tämän tasoisen perheen pojalle käynyt ihan kuka tahansa, vaan siihen hommaan kelpuutettiin yksi parhaimmista velhoista kaupungissa - Tomoderuwix, Hansin setä. Tomoderuwix oli erakko luonne joka oli jo aikaisemmin tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnostanut politiikka tai muut vastaavat kaupungin sotkut. Hän ei myöskään hyväksynyt oppilaita ja aikanaan kun Nimue oli sedän oppiin pyrkinyt, oli tyttö saanut rukkaset. Mutta nyt Hansin kohdalla Tomoderuwix teki poikkeuksen. Syytä sille poikkeukselle Tomtom ei kertonut, mutta myöhemmin selvisi, että vanha velho halusi pitää silmällä pojan kehitystä tuon syntymämerkkien tähden. Tomtom oli harvinaisen huolestunut Hansin pahasta merkistä.
Opissa aika kului vuosi kerrallaan Tomoderuwix oli reilu, mutta ankara opettaja. Siinä samalla heille alkoi myös selvitä, millaisia oireita se psykoottinen viha Hansissa aiheutti. Tuosta tuli täysin hullu, mikä kiehtoi omalla tavallaan Tomoderuwixia. Vanha velho alkoi kutsua raivotilaista Hansia nimellä "Seth" jolloin tuo raivotilassa oleva nuori mieli alkoi myös kieroutua ja laskea tämän Sethin erilliseksi henkilöksi. Tomoderwuix kehitti myös Hansille lääkkeen, jonka avulla tuo saattaisi hillitä niitä raivonpuuskiaan ja pitää "Sethin" kurissa.
Nuoruuden typeryyttään Black alkoi myös kiinnostua mustasta magiasta ja demoneista. Eräänä iltana kun oli salaa demonologiaa opiskellut, päätti Hans koittaa kutsua esiin demonin itselleen - moinenhan olisi kätevä orja! Se ei mennyt kuitenkaan aivan nappiin ja demoni pääsi pakenemaan. Kerta demonia ei näkynyt toviin missään, luovutti Hans sen pyydystämisen suhteen ja antoi asian olla, ehkä se oli vain karannut vapauteen...

Saavuttaessaan nuoren aikuisen iän, alkoi Hansia kiehtoa ulkomaailma. Velhoilla oli tapana tuossa iässä lähteä koettelemaan onneaan kauempana ja palata kokemuksien kera ja niin myös Black teki. Vanhemmille heitettiin hyvästit ja Black lupaili palailla muutaman vuoden päästä, mutta niin ei koskaan päässyt käymään. Myös Tomoderuwix lähti Blackin matkaan, saadakseen todistaa ja seurata nuorenmiehen kehitystä. Aluksi Black oli ideaa vastaan, mutta lopulta suostui siihen.
Ollessaan matkoillaan, kirjoitteli Hans aina välillä kotiin. Magialla luotu lintu lensi kodin ja matkaavan nuorenmiehen välillä. Noin kuusi vuotta sen jälkeen, kun Hans matkaan oli lähtenyt, lähetti äitinsä hänelle viimeisen kirjeen. Äiti rukoili, ettei rakas poikansa enää koskaan palaisi kaupunkiin, kertoen kaupunkia vitsaavasta sairaudesta. Väkeä kuoli nopeaan tahtiin ja tauti levisi kuin kulovalkea. Mitään ei ollut tehtävissä, kukaan ei osannut parantaa sairautta ja kaikki jotka kaupungissa olivat, saivat tartunnan. Hans oli surun murtama. Järkyttynyt nuorimies ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, mutta Tomoderuwixia kuunnellen hän päätti olla palaamatta kotiin. He olivat nyt kahden setänsä kanssa. Hans olettikin perheensä kuolleen yhtälailla tähän sairauteen, mutta todellisuudessa Blackin perhe koki loppunsa kostomurhan kautta: Se demoni jonka Hans oli aikanaan kutsunut, palasi ja tappoi Blackin äidin, isän ja pikkuveljen ennen kuin kaupungissa riehuva tauti ehätti edes heidän ovelleen.

Velhokaksikon matka jatkui pitkin mantereita, kunnes eräänä iltana Tomoderuwix ilmoitti, että lähtisi aamun tullen toiseen suuntaan. Hänellä oli kuulemma tehtäviä valtakunnassa nimeltä Crypt. Hans ei kyseenalaistanut tätä päätöstä vaan haikein mielin heitti ikivanhalle opettajalleen hyvästit.
Hans jäi yksin ja jatkoi matkaansa, kierrellen paljon idässä. Kuitenkin jouduttuaan turhankin monta kertaa hankaluuksiin, totesi velho ettei yksin pärjäisi. Niinpä Black lähti yhtälailla kohden tätä valtakuntaa, joka nimellä Crypt tunnettiin.
Crypt oli Hansille tuntematon paikka ja heti alkuunsa hän sai huomata, ettei puhunut hyvin tämän valtakunnan yleiskieltä. Olihan hän oppinut yleiskieltä matkatessaan, mutta kielimuuri oli tulla silloin tällöin vastaan. Heti ensitöikseen velho oli eksyä ja nääntyä nälkään valtakunnassa matkatessaan, kunnes eräänä yönä törmäsi vampyyrinaiseen. Yhteenoton jälkeen kaksikko totesi, ettei tässä toisia kannattanut alkaa tappamaan. Sen sijaan he tutustuivat ja Ada Wolfe nimisestä vampyyrinaisesta tulikin Hansin ensimmäinen tuttava. Wolfe opasti Hansin ihmisten kaupunkiin tässä sodan runtelemassa valtakunnassa. Kaupungin tienoilla Black ja Wolfe kuitenkin törmäsivät vampyyrinmetsästäjiin, jotka olivat Wolfen perässä. Black auttoi vampyyrinaisen pakoon, mutta sai maksaa siitä itse. Kun vampyyri pääsi karkaamaan käsistä, päättivät vampyyrimetsästäjät ruoskia velhon kostoksi saaliin menettämisestä. Ruoskaniskut jättivät rumat, pysyvät jäljet velhon selkään, mutta sentään Hans selvisi siitä elossa. Tuolloin Hans ensimmäistä kertaa kätki hiuksensa magialla, sillä uskoi sen olevan parempi vaihtoehto, kuin antaa pitkien hiusten painaa vasten selkäänsä. Siinä samalla vampyyrimetsästäjät toimittivat velhon linnan vankityrmiin, jossa Blackia käytiin pitämään vankina, syytettynä noituudesta.

Black ei laskenut päiviä kuinka kauan sellissä virui, mutta oli lähellä tulla hulluksi suljetussa tilassa. Tyrmässä ollessaan hän alkoi viihdyttää itseään taikuudella, pienillä tempuilla, jotka lähinnä olivat huvittamista varten. Hänen onnekseen tai epäonnekseen tyrmillä vieraileva kuningas Harald Scarlington sattui näkemään ohi kävellessään vangin temppuilun ja kiinnostui tästä. Miehet vaihtoivat sanoja ja pienen keskustelun jälkeen ilmoille löysi tiensä Tomoderuwixin nimi. Sen nimen kävivät tunnistamaan molemmat heistä - Kuulemma vanha velho, "Tomtom", oli vieraillut hovissa useaankin otteeseen ja oli kuninkaan hyvä ystävä. Scarlington päästi Blackin pois tyrmästä, armahtaen tuon kaikista syytöksistä ja otti vieraakseen hoviinsa. Esitellen vaimonsa ja hoviaan velholle, joka ei voinut kieltää, etteikö tällainen elämä olisi kelvannut...
Illan tullen humalapäissään kuningas otti puheeksi sen, että hovista varsinaisesti puuttui velho. Totta kai Hans tarttui tähän tarjoukseen, kerta Scarlington halusi hoviin jonkun johon luottaa - ja hänen sanojen mukaan Tomoderuwixin sukulaisiin saattoi luottaa.

Niinpä Hans aloitti työnsä hovissa. Hänelle rakennettiin oma tönö linnan pihamaalle, jonne velho kävi asettumaan ja omaisuuttaan kartuttamaan. Black oli innoissaan tästä uudesta työstään ja uudesta elämästään, joten hän tavallaan unohti Tomtomin etsimisen.
Vuodet kuluivat hovissa. Hans sai seurata kuinka Harald hallitsi maataan ja kävi tätä sotaa haltioita vastaan. Velho ahmi kaiken mahdollisen tiedon valtakunnasta ja sen menneisyydestä, sodasta, nykytilanteesta, kulttuurista. Samalla hän sai tietää tästä uskosta joka Cryptissä vallitsi - kristinusko. Silloin Hans hylkäsi oman uskonsa, tajutessaan ettei mikään uskonto voinut olla oikeassa. Mitään suurempaa ei voinut olla olemassa ja jos muka oli, miten Ylin Voima oli antanut oman kansansa sillä tavoin kadota maailmankartalta?
Nopeasti kuningas huomasi, kuinka hyvin velho heidän tavoilleen oppi ja lopulta Harald ehdotti Hanssille neuvonantajan virkaa hovivelhon lisäksi ja tietenkin Hans otti vastaan senkin tarjouksen. Siitä eteenpäin Hans auttoikin Haraldia, siinä missä jotkut eivät pitäneet uudesta neuvonantajasta, varsinkaan siitä kuinka tuo oli ulkomaalainen ja kaikenlisäksi velho.

Vuodet kuluivat nyt hovin arjessa, Hansin seuraten ihmisten kansan kukoistamista. Harald oli hyvä ja rakastettu kuningas, kuten oli myös tuon kuningatar. Viehättävä nainen, jopa Hansin mielestä, joka ei tähän asti ollut varsinaisesti kenenkään ulkonäköön viehtynyt.
Kuningasparille syntyi ensimmäinen lapsi, Henry. Tuosta muutaman vuoden jälkeen syntyi tytär Lily, jonka syntymän myötä kuningatar Elise kuoli. Kansa suri, mutta eniten suri itse kuningas joka rakkaan puolisonsa oli menettänyt. Prinsessasta tulikin kuninkaalle erittäin tärkeä, Haraldin nimeten tyttärensä Lily Eliseksi, kuningattarensa mukaan.
Kuningattaren kuoleman jälkeen elo jatkui, Haraldin koskaan varsinaisesti toipumatta menetyksestään. Hans sai seurailla sivusta nuorten siniveristen kasvamista, osaten jo arvata, ettei koskaan tulisi kunnolla toimeen kruununprinssin kanssa. Tuo oli villi, pasifistinen ja ennen kaikkea tottelematon kakara, jota ei edes hänen oma isänsä saanut kuriin. Mutta sen sijaan Black huomasi tykästyvänsä yhä syvemmin nuorempaan siniveriseen, joka vuosi vuodelta alkoi kukoistamaan yhä enemmän ja enemmän. Totta kai Hans tiedosti sen olevan väärin. Hänen ikäinen mies nyt koki jonkinlaista vetoa ja kiintymystä nuoreen naisenalkuun. Mutta ei hän mitään itselleen voinut.
Yhä enemmän ja enemmän Hans alkoi kiinnostua Lilystä, huomaten myös kuinka siniverinen oli ystävystynyt hoviin saapuneen nuoren papittaren kanssa. Oli tavallaan ihailtavaa, miten niin nuori tyttö pääsi hovipapittaren virkaan, mutta samalla Hans ei voinut kuin tuntea jonkinlaista vastenmielisyyttä uskonsa puolesta puhuvaa tyttöä kohtaan. Kaiken lisäksi tuon uskon pyhät esineet tuntuivat satuttavan velhoa ja pian hänelle myös selvisi miksi. Se oli vampyyri veri, joka syystä tai toisesta oli arka sellaiselle pyhyydelle.

Eräänä päivänä kuningas Harald kuitenkin kutsui velhon luokseen. Paikalle saapuessaan huomasi Hans, että myös Papitar Ophelia oli siellä. Velho sai kuulla, että kuningas halusi tämän nuoren tytön yrittävän käännyttää hänet uskoon. Hans ei voinut sanoa pitävänsä tästä ideasta, mutta ei sitä tietenkään ääneen sanonut Haraldin kuullen.
Niin Hans joutui ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla tekemiin Papitar Ophelian kanssa. Alku todellakin oli kivinen, mutta vaikeuksien ja yhdessä vietetyn ajan jälkeen oppi vanha velho myös pitämään nuoresta papittaresta omalla tavallaan. Papittaren kautta Hans myös tutustui paremmin prinsessa Lilyyn ja sai huomata, ettei ollut yksin näiden tunteidensa kanssa.
Seurasi sotkuja ja seikkailuja, joita Black ehkä omalta osaltaan oli kaivannutkin. Myös Tomoderuwix löysi tiensä takaisin Hansin elämään ja osoitti omaavansa kovinkin vaikutusvaltaisen ystäväpiirin Cryptissä.
Lopulta Hans uskaltautui kysymään Haraldilta tuon tyttären kättä, kun Lily siihen häntä oli rohkaissut. Olihan se nyt omalaatuista myöntää hovivelholle siniverisen käsi, mutta koska Harald tiesi Hansin omanneen korkean aseman omassa maassaan, kävi kuningas suostumaan. Niinpä vietettiin häät, jonka myötä

Mutta myös joku muu oli silmänsä iskenyt nuoreen siniveriseen. Haltioiden kuningas Cúthalion, joka aikanaan oli Scarlingtonin metsästä pelastanut syystä tai toisesta, oli tykästynyt nuoreen siniveriseen. Black saikin kerran jos toisen ottaa yhteen itsepäisen haltian kanssa, joka keinolla millä hyvällä yritti saada Scarlingtonin nuorimman itselleen - kävi myös ilmi, että kruununprinssi oli tässä sopassa omalta osaltaan mukana.
Lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa Lilyn piti synnyttää kuningas Aranille äpärä, jotta Aran säästäisi Hansin, Ophelian, sekä Hansin ja Lilyn ottotyttären, Anemonen, hengen. Lily suostui ja yhdeksän kuukauden päästä syntyi äpärä, jonka kuolema tekaistiin. Kaikille kerrottiin, että lapsi syntyi kuolleena ja täten jälkeläinen käytiin kiikuttamaan juonessa mukana olleiden toimesta haltioille. Hans ei tietenkään ollut tyytyväinen tähän sopimukseen, mutta arvosti tietenkin kumppaninsa uhrausta. Mutta siitä eteenpäin Hans oli entistä tarkempi sen suhteen, ketä päästi puolisonsa lähelle.

Syttyi tannersota, haltiakuninkaan käydessä pettämään prinssi Scarlingtonin. Koko tämän ajan haltia oli vain vedättänyt nuorta siniveristä, joka olisi halunnut rauhan solmia kahden kansan välille. Haltioiden julistettua avoimen sodan, marssivat armeijat ottamaan yhteen verikentille. Myös Hans osallistui sotaan. Sotaan, joka hävittiin raskain tappioin.
Kuningas Harald kuoli taistelussa ja ihmiset vetäytyivät, häviten sodan. Ja olisi heille käynyt huonomminkin, ellei pohjoisesta olisi marssinut kääpiöiden kuningas avuksi kera oman armeijansa. Haltiat saatiin perääntymään, mutta silti suippokorvaiset pitivät nyt valtaa, pystyttivät oman kaupunkinsakin aroille.
Hovi suri rakkaan kuninkaan menetystä, siinä missä Henryn oli aika astua isänsä saappaisiin. Ja voi kuinka isot saappaat ne olivatkaan. Hans sai potkut neuvonantajan töistä ja jäi hovivelhon asemaan, ollen kuitenkin yhä korkeassa asemassa prinsessan puolisona.
Hans sai myös huomata kauan kadonneen sisarensa, Nimuen löytäneen tiensä Cryptiin. Sen sijaan että siitä olisi tullut iloinen jälleennäkeminen, sai Hans huomata että siskonsa oli sotajalalla. Kostaakseen jotain veljelleen. Selvästi siskonsa oli ollut tekemisissä mustanmagian ja demoneiden kanssa, joten oliko se sitten ihmekään jos tuo oli seonnut? Oli miten oli, Nimue oli nyt Hansin ja tuon läheisien perässä. He ottivat yhteen, kerran jos toisenkin ja eräällä yhteenottokerralla oli mukana myös Tomoderuwix. Tomtom sai surmansa Nimuen hyökkäyksestä. Sen jälkeen Hans ei ole nähnyt Nimueta, mutta tietää tuon olevan vielä perässään. Tomoderuwixin kuolema oli toinen suuri menetys Hansin elämässä Cryptissä ja velho vetäytyi entistä paremmin omiin oloihinsa.

Tätä nykyä:

Hans viettää yhä aikaansa ihmisten hovissa, toimien hovivelhona, koittaen parhaansa mukaan auttaa nuorta kuningasta. Hän on myös tutustunut demoniin, jonka Henry nimitti neuvonantajakseen, kykenemättä kuitenkaan sanomaan pitävänsä tästä sarvipäästä - Velho on kokenut demonien kautta jo niin paljon menetystä omalla kohdallaan, ettei mielellään noiden kanssa pelleilisi.
Hans on myös huomannut, kuinka Lily on katkeroitunut isänsä menettämisen myötä ja muuttunut entistä aggressiivisemmaksi sodan suhteen. Prinsessa haluaisi osallistua siinä missä veljensäkin päätöksiin, eikä Hansista ole tuota pidättelemään. Samalla Lily on myös viettänyt turhankin paljon aikaa opettajansa kanssa, jos velholta kysytään...

Nyt Hanssille ja Lilylle on kuitenkin syntynyt pitkän yrittämisen jälkeen tytär, joka nimettiin Yvonneksi. Hans on erittäin kiintynyt ainoaan verelliseen jälkeläiseensä (tietämättä kuitenkaan, ettei kyseessä ole hänen tyttärensä) mutta rakastaa silti ottotytärtään Anemonea yhtä lailla.



Muuta:

- Pitää shakinpelaamisesta.
- Erittäin hyvä tanssimaan, vaikkei sitä uskoisi.
- Ratsunaan velholla on musta, friisiläistä hevosta muistuttava demoni. Sen silmät ovat punaiset ja suusta löytyy vino rivi teräviä hampaita. Se on hieman nopeampi mitä tavalliset ratsut, mutta muuten ei sen kummoisempi - paitsi että se on tietenkin lihansyöjä. Nimeltään ratsu on Darko, sukupuoleltaan uros.
- Hans on erittäin heikko pyhille asioille. Hän kestää jonkin verran ristejä ja pyhiä paikkoja ollessaan normaalitilassa, mutta mikäli vampyyriveri tai Seth on päällä, on velho erittäin arka pyhille asioille, esineille, hyökkäyksille ja paikoille.





Tavatut:
Prinsessa Lily Scarlington - Velhon puoliso ja erittäin rakas läheinen. Tosin, nykyään kaksikon välit ovat riitaantuneet ja kovin mutkikkaat. Välillä he sopivat riidoista ja tulevat toimeen, toisinaan taas kaksikko on valmiina vetämään toisiaan kuokkaan. Kuitenkin he välittävät toisistaan ja eivät haluaisi mitään pahaa tapahtuvan.
Kuningas Henry Scarlington - Kuningas, jonka suhteen Blackilla on ristiriitaisia tunteita. Menneisyydessä kaksikko ei tullut toimeen keskenään, mutta nykyään heidän välinsä ovat parantuneet. Black tuntee jonkinlaista syyllisyyden tunnetta Henryn (Ja Lilyn) isän kuolemasta, joten velho on hyväksynyt itselleen jonkinlaisen suojelijan roolin Henryn suhteen, vaikkei sitä ääneen kenellekään sano. Ei kuitenkaan jaa Henryn näkökantaa taruolentoihin.
Kääpiökuningas Ikolok Tornhelm (NPC, död) - Ei varsinaisesti tunne, eikä ole tutustunut, mutta tavannut ja nähnyt. Omalla tavallaan kunnioittaa kääpiötä, mutta tavallaan myös vierastaa tuota.
Kalmankoira - Jonkinlainen ystävä, jota Black kuitenkin toisinaan koittaa työntää pois luotaan, kuten kaikkia läheisiään aika ajoin.
Eliittikenraali Noel Artania - Vihaa yli kaiken. Ei kunnioita miestä oikeastaan mitenkään. Kaikenlisäksi velho ei pidä siitä, kuinka Artania viettää aikaa hänen vaimonsa kanssa. Ehkä myös jollain tavalla mustasukkainen miestä kohtaan, kuten velho on yleensä niiden kohdalla, jotka tuntuvat tulevan toimeen Lilyn kanssa turhankin hyvin.
Papitar Ophelia - Jonkin asteen ystävä, jota velho tuntuu työntävän aika ajoin kauemmas itsestään. Välittää nuoresta, vaikka ei aina huonoina päivinä sietäisikään tuon seuraa.
Roswell - Kuninkaan neuvonantaja, josta velholla on ristiriitaisia tunteita. Omalla tavallaan velho ei pidä demonista yhtään, mutta sarvipäinen on osoittautunut myös mielekkääksi seuraksi silloin tällöin, jos velholla ei ole paha päivä. Myös demoni itsessään kiehtoo tavallaan velhoa.
Eliittikenraali Constantine Fritz - Typerä, jääräpäinen ja eittämättä järjessä hieman jäljessä oleva eliitti, josta Black ei pidä yhtään. Heidän välinsä ovat aina olleet tulehtuneet, eikä velho todellakaan yritä korjata niitä. Tunne on molemmin puoleinen. Tulevat toimeen vain kuninkaan käskystä.
Anemone Scarlington - Lilyn ja Blackin adoptiotytär, josta velho välittää suuresti. Vaikka lapsi ei olekaan verellisesti Blackin, pitää velho tuota omanaan.
Sotilas Eregion - silloin tällöin törmännyt, kovin epämukava ja ärsyttävä persoona. Blackin oppilaan isä.
Rony - Demoni, joka tappoi Blackin perheen. Vihollinen.
Nimue Black - Velhon ainoa elossa oleva sukulainen, isosisko. Välit erittäin riitaisat ja huonot, joskin Black haluaisi yrittää tulla toimeen siskonsa kanssa. Tunne ei kuitenkaan ole molemmin puoleinen.
Lohikäärme - Kerran tavannut yhteenoton merkeissä.
Jack Fisher - Vastenmielinen ja ärsyttävä ihminen. Vihaa ja mielellään päästäisi tuon päiviltä, mutta valitettavasti ei voi... Vielä.
Edna Eregion - Blackin oppilas, välit suhteellisen hyvät, mutta Black pitää mielellään etäisyyttä nuorempaansa.
Aaron - Typerä ja jääräpäinen haltianulikka.
Aberec - Haltia, joka kerran pelasti Blackin hengen. Ei sen pahemmin ole tavannut.
Haltiakuningas Aran Cúthalion - Hirveä, kamala ja kaikin puolin vastenmielinen tekosyy elämälle. Black vihaa tätä haltiaa koko sydämestään ja mielellään katsoisi suippokorvan kuolevan mahdollisimman tuskaisesti.
Arathet - Vihollinen, joskin tämä haltia on esittänyt aika ajoin jonkinlaisia eleitä yhteistyökykyisyydestä, vaikka onkin haltiakuninkaan neuvonantaja. Black ei tiedä mitä haltiasta ajatella, mutta mielellään tappaisi tuon kyllä.
Haltiakuningatar Delia Cúthalion - Kerran tavannut kasvotusten, mielellään kyllä tappaisi tämän (kenties ei niin hyvissä merkeissä) naisen jos tilaisuus suotaisiin.
Rosalba Gilde - Kerran tavannut, runteli kurtisaanin kovin huonoon kuntoon. Jos toisen kerran näkee, ei kurtisaani tule siitä elossa selviämään. "Tarkkailulistalla".

Päivitykset:
3.1.2016
Koko helahoito uusittu.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron