Viesti Ma Kesä 27, 2011 4:26

Kreivi Garrett Fortescue

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nimi: Garrett Fortescue
Sukupuoli: Mies
Ikä: 25
Rotu: Ihminen
Puolue: Ihmiset
Työ: Nahor-kylän kreivi


Ulkonäkö - Kuva
Varsin maskuliinisesta nimestään huolimatta, Garrett ei mikään karski, raavas uros ole, vaikka ei tuota kyllä naiseenkaan voisi sekoittaa. Mies on ihan suht koht normaalin pituinen mieheksi, jääden vähän alle 180 senttimetrin. Vartalo on hoikka ja hartioitakin Garrettilta löytyy, mutta hänellä on myös hieman leveämpi lantio tasapainottamaan niitä, saaden miehelle hieman naisenmallisen muodon. Vaikka vartalo solakka onkin, ei se mikään viimeisen päälle treenattu tai tikku kuitenkaan ole, nuori kreivi omaa sen verran rauhallisen ja liikuntaa vailla olevan elämän, että kyllä sitä pehmeyttä löytyy luiden päältä. Ehkä ainoat edes hieman lihaksikkaammat ruumiinosat ovat Garrettin jalat, kiitos ratsastusharrastuksen, sekä kädet, sillä pitäähän aateliston edes jotenkin osata miekkailla. Niilläkään olemattomilla lihaksilla ei tosin mitään sen suurempia töitä tehdä, eikä niitä kyllä juuri näekään ihon alta. Garrettin iho on hyvin vaalea, ei kuitenkaan ihan lakananvalkoinen, mutta aika lähellä.

Kasvot kreivillä ovat pitkät ja kapeat, vähän kulmikkuuttakin löytyy, tosin leuka on aika pieni ja siro. Nenäkin seuraa kapeaa ja siroa linjaa, kuten myös hänen ohuet ja vaaleat huulensa. Silmät ovat kapeat ja jopa lempeät, väriltään siniharmaat, ja niitä kehystävät vaaleanruskeat ripset. Silmien yläpuolella on kaksi kauniisti kaartuvaa, ohutta kulmakarvaa, oikein viimeisen päälle hoidettuja ja nypittyjä, yksikään karva ei ole väärässä paikassa. Vaaleat kasvot ovat aina sileiksi ajetut, sillä parta ei kuulu Garrettin kauneusihanteisiin.

Hiukset ovat vaaleat ja pitkät, aukinaisina jatkuvat takamukseen asti. Normaalisti Garrettin paksut hiukset olisivat väriltään ruskeat, mutta koska nuori mies pitää vaaleita hiuksia kauniimpina, vaalentaa hän hiuksiaan hevosen virtsalla. Toimenpide on melkein yhtä ällöttävää, kuin miltä kuulostaa, mutta normaalisti puhtaudesta hyvin tarkka Garrett pitää sitä välttämättömänä kärsimyksenä kauneuden eteen. Vaalentamisoperaatio pitää toistaa monta kertaa juurikasvun peittämiseksi, mikä tietenkin heikentää hiuksia. Vaikka kreivi pitääkin hiuksistaan hyvää huolta, hoitaa ja pesee niitä usein, jossain vaiheessa hiukset vain menettävät kiiltonsa ja elinvoimaisen ulkonäkönsä. Siinä vaiheessa niistä pitää leikata osa pois, ja jos liian iso osa lähtee niistä miehen mielestä, on hätätapauksen varalta varastossa peruukkeja päähän pistettäväksi hiustenkasvua odotellessa. Garrett rakastaa laittaa hiuksiaan, eikä samaa hiustyyliä näe kovin usein. Eteen hän monesti jättää kasvoja kehystämään pitempiä hiussuortuvia, loput hiukset yleensä menevät kiinni, joskus niitä kiharretaan, joskus hiuksiin laitetaan koristeita. Harvoin kreivillä on hiukset auki, yleensä vain nukkuessa. Aamuisin hiukset ovatkin kauheassa sotkussa, joten Garrettin täytyy herätä aina aikaisin pesemään ja kampaamaan hiuksensa, niiden monen tunnin laittamisesta puhumattakaan Onneksi sitä varten on palvelijoita, nuorukainen on aamuisin niin tokkurassa, ettei oikein mihinkään pysty.

Garrett on hyvin tarkka ulkonäöstään, jos se ei ole vielä tullut ilmi. Ihon täytyy olla aina täydellinen ja pehmeä, likaa ei suvaita missään, eikä karvoja saa löytyä sileyden ylläpitämiseksi. Kynnet ovat aina viimeisen päälle huoliteltu, kuten myös kulmakarvat ja hiukset. Hänen täytyy aina olla putipuhdas, pesulla käydään usein ja hajuvettäkin hän käyttää rutkasti. Laittautumiseen joka aamu menee siis aikaa.

Vaatteita kreivillä on vaikka muille jakaa ja asukokonaisuuden päättäminen on hyvin tärkeää puuhaa. Samaa asuahan ei voi käyttää kahtena päivänä peräkkäin, ei tietenkään. Garrett rakastaa vaatteita, etenkin näyttäviä sellaisia. Röyhelöt, korut, jalokivet ja hienot kankaat kiehtovat miestä, hän pukeutuukin kuin paljon rikkaampi henkilö. Vaatteisiin ja muihin asusteisiin menee paljon rahaa, eikä nuorukainen aina näytä sitä ymmärtävän. Tärkeintähän on näyttää hyvältä. Hän usein pukeutuu kerroksittain ja kruunaa kokonaisuuden paksuilla takeilla, oli kuinka kuuma tahansa. Hajuvesi auttaa.


Luonne
Garrettista kuulee usein kylällä hänen olevan hyväkäytöksinen, kohtelias, iloinen ja antelias, eikä se välttämättä ihan tuulesta temmattua ole. Aatelisena hänelle taottiin jo pikkupojasta asti käyttäytymissääntöjä ja ne oli parempi oppia hyvin. Käyttäytymissääntöihin tietenkin kuulu kohteliaat sanat toisia kohtaan. Kreivillä ei oikein ole mitään huolia eikä syytä murheeseen, onhan hänellä talo, omaisuutta, terveys ja palvelijoita, joten toisesta huokuu hyväntuulisuus ja tyytyväisyys. Rahaahan häneltä löytyy, eikä pihiksi tuota voi haukkua, joten anteliaisuuskin löytyy hänen sille päälle sattuessa. On niitä tarinoita siitäkin, kuinka kreivi antoi köyhälle vieraallensa kuninkaan kohtelun, peseydytti, ruokki ja antoi tuolle hienot vaatteetkin. Se tarina, vaikkakin totta, ei välttämättä kerro paljoa miehen anteliaisuudesta, enemmänkin turhamaisuudesta.

Garrettilla on pakkomielle kauneuteen, oma kauneus etenkin on hyvin tärkeää, mutta niin on muidenkin. Hän tahtoo olla vieraanvarainen ja ottaa vieraita vastaan ja olla hyvä isäntä vieraansa taustasta huolimatta, mutta köyhät kerjäläiset ovat vain niin likaisia, pukeutuneena kauheisiin rääsyihin. Sellaisiahan nuorukainen ei kartanossaan suvaitse, joten elämän kaltoin kohdellut löytävät itsensä monesti uusista vaatteista. Senhän katsotaan vain olevan anteliaisuutta, Garretthan ei ikinä sano mielipiteitään rääsyläisistä ääneen, mutta turhamaisuutta se vain on. Jos esimerkiksi vieraaksi saapuukin ruma henkilö, jota eivät pesu ja vaatetus autakaan, muuttuu kreivi heti paljon kylmemmäksi ja ällöttyneisyys oikein kuuluu tuon äänestä. Kyseinen henkilö voi hyvinkin löytää itsensä oven ulkopuolelta ilman minkäänlaista vieraanvaraisuutta, ellei ole jotenkin tärkeä. Tärkeiden rumilusten seurassa Garrettin on pakko yrittää hillitä itsensä ja kyllä hän siinä monesti onnistuukin, sillä hänestä on hyvin tärkeää pitää hyvää mainetta yllä.

Nuori mies on myös pilalle lellitty. Garrett on tottunut siihen, että saa tahtonsa läpi ja jos ei haluamaansa saa, muuttuu mies helposti leppoisasta ja hyväkäytöksisestä kreivistä vinkuvaksi kakaraksi. Hänen on hankala asettaa itsensä toisen asemaan, eikä oikein välitä siitä, mitä toiselle tapahtuu. Syy välinpitämättömyyteen ei kuitenkaan johdu siitä, että hän olisi julma, Garrett on vain koko elämänsä elänyt kuin tynnyrin sisällä, suojassa ulkomaailmalta ja sen pahoilta puolilta. Hän ei ole ikinä ollut yksin ja aina joku on hoitanut ongelmat, jos niitä on tullut. Aatelistoon syntyneellä ei ole aivan täyttä käsitystä normaalin ihmisen elämästä ja sen ongelmista.

Garrett ei kykene tekemään tärkeitä päätöksiä, eikä kovin stressaavia sellaisia tahdo edes ajatella. Siitähän tulisi vain huolia ja murheita, jotka taas aiheuttavat ryppyjä. Ja sehän olisi kauheaa, joten joku muu saa hoitaa kyseiset asiat. Raha-asioista hän taas haluaisi huolehtia, tosin kaikki talon palvelijat tietävät sen tarkoittavan vain rahojen tuhlaamista sen hetkiseen kiinnostukseen, joten rahoista kreivin ei anneta huolehtia. Vaikka asioista päättää aina joku toinen, yleensä Garrettin lempipalvelija joka saa myös muilta arvostusta ja kunnioitusta, yritetään kreivi silti saada tuntemaan tekevänsä itse päätökset. Nuorukainen nauttii tunteesta olla tärkeä ja vaikka kaikki tietävät hänen tahtovan aina saada tahtonsa läpi, asian nätisti kertoessa ja hyvin selittäessä, saa hänet uskomaan asian olevan paremmin, jos Garrettin ideaa ei toteutettaisikaan. Etenkin rahojenkäytössä on tärkeää seurata sivusta hyvinkin tarkkaan, mitä hän on tekemässä. Vaikka kreivillä rahaa löytyykin, ei kassa kuitenkaan loputon ole, ja miehen maku on hyvin kallis. Hankalinta on saada Garrettin mieli muuttumaan vaateostoksilla, mutta hyväpuheinen henkilö onnistuu kyllä siinä. Joskus on tosin pakko antaa hänen saada tahtonsa läpi, muuten hän muuttuisi aivan sietämättömäksi. Kreivi ei ole huomannut palvelijoidensa vetävän naruista aivan niin paljon, kuin he oikeasti vetelevät, mutta hän arvostaa heidän tekemäänsä työtä silti ja pitää heistä kovin paljon. Palvelijasta pitäminen on Garrettin mielestä tärkein kriteeri hänen luonaan työskentelyssä kauneuden lisäksi, mutta aivan niin helppoa ei ole päästä Nahorin kreivin palvelijaksi. Muut palvelijat katsovat paljon tarkemmin mahdollisen työntekijän läpi, tausta tarkistetaan, kuten myös kuinka hyvin henkilö pitää tuhlailevan herransa kurissa ilman, että kreivi huomaa.

Garrett inhoaa haltioita yli kaiken ja on ihmisten puolella kaikessa, vaikka haltiat jotenkin oikeassa sattuisivat olemaan. Viimeinen naula arkkuun on haltioiden pitkä ikä ja kauneus, jotain, mitä nuori mies itsekin haluaisi, muttei saa. Pelkkä ajatuskin siitä, että saastaiset haltiat pysyvät kauniina monia satoja vuosia, kun hänellä taas ikä alkaa jo näkyä jo kymmenisen vuoden päästä inhottaa nuoruudesta ja kauneudesta pitävää miestä. Muihin otuksiin hänellä on hieman lämpimämmät välit, ainakaan ei vaatisi niitä tapettavaksi sillä sekunnilla, kun näkee. Kreiviä kiinnostaisi saada jokin voimakas taruolento kesytetyksi ja ratsuksi/aseeksi sotaan, kuningas varmasti olisi siihen tyytyväinen, vaikkei sitä nyt myöntäisikään. Sitä ideaa hän ei kuitenkaan uskalla ääneen sanoa kenellekään muulle kuin palvelijoilleen, ettei jollekin jää sellainen mielikuva, että hän olisi väärällä puolella sotaa. Hän ei tahdo antaa sukunsa nimelle petturin mainetta.


Aseet
Garrett ei osaa taistella, eikä verenvuodatuksesta kauheasti perusta muutenkaan, ellei kyseessä ole haltian veri. Haltiat eivät tietenkään ole ihmisen arvoisia, mutta itse hän ei pystyisi edes sellaista saastaa teurastamaan, vaatisi jonkun muun tekemään sen. Garrett tosin harrastaa miekkailua, vaikkakaan ei tositilanteessa oikein mitään osaisi tehdä, harrastushan se vain on. Aseita hän ei ikinä pidä mukanaan, mutta jos kaksintaistelun tarve syttyy kartanon lähettyvillä, voi kreivi kutsua taisteluparin omille maillensa. Siinäkin tilanteessa mies tahtoo olla varma, että kuolemanvaaraa ei kummallakaan ole, eikä keneenkään satu. Etenkään häneen itseensä, hirvein kohtalohan olisi, että jotain sattuisi hänen kauniille kasvoillensa. Tarkassa valvonnassa ja turvallisuudessa Garrett pystyy jopa keskittymään taistelemiseen, ja jos hän pystyy keskittymään, voi hänestä jopa tulla ihan hyvä vastus. Sen varaan hän ei kuitenkaan itsekään laske, joten häviämistä inhoava nuori mies haasta vain sellaisia vastuksia, joiden tietää häviävän tai sitten sellaisia, jotka loukkasivat häntä aivan liikaa. Sotaan hän ei lähde taistelemaan, muutenkin hän olisi vain haitaksi.


Menneisyys
Garrett Fortescue syntyi Nahorin kylässä terveenä ainoaksi lapseksi vanhemmillensa, sen hetkiselle kreiville ja kreivittärelle. Pari oli yrittänyt hankkia lasta jo hyvin kauan, mutta monen yrityksen jälkeen se palkittiin. Tosin pojan syntyessä olivat hänen vanhempansa jo vanhoja. Olikin ihme, että lapsi oli terve, mutta toista lasta he eivät koskaan edes yrittäneet hankkia. Pienenä poika oli vanhempiensa silmäterä ja häntä lellittiin paljon, pariskunta oli hyvin onnellinen saadessaan vihdoin lapsensa. Kreivi ja kreivitär olivat tosin kiireisiä omissakin asioissaan, joten Garrettin varttuessa hänen omat vanhempansa eivät enää viettäneet niin paljon aikaa hänen kanssaan kuin ennen. Isä oli kiireinen omalla haltianvastaisella sotaretkellään, josta poika on hyvinkin voinut oman vihansa haltioita vastaan saada. Äidillä taas oli liikaa kiireitä omien seurapiiriensä ja laittautumisen kanssa, josta Garrett taas mitä luultavimmin sai vaikutteita omaan käyttäytymiseensä. Vanhemmat eivät olleet huolissaan siitä, ettei heillä ollut aikaa poikansa kanssa, olihan heillä monta palvelijaa, joten hän ei koskaan olisi yksin.

Garrett olikin suurimmaksi osaksi vanhempiensa palvelijoiden kasvattama. Kirjoittamisen ja lukemisen opettamiseen sekä muihin tärkeisiin taitoihin tietenkin palkattiin opettaja, mutta muu oli palvelijoiden tehtävä. Leikittäminen, syöttäminen, peseminen, pukeminen, uteliaan pojan kaikkiin kysymyksiin parhaansa mukaan vastaaminen Palvelijat olivatkin nuorelle lapselle osa perhettä äidin ja isän lisäksi, ehkä jopa enemmänkin. Garrettin ei koskaan tarvinnut tuntea olevansa yksinäinen, vaikkei omanikäistensä kanssa ollutkaan, eihän lähistöllä ollut muita aateliston lapsia. Rahvaan pariin vanhemmat eivät mieluusti lastaan päästäneet ja palvelijat kunnioittivat sitä päätöstä, vaikka itse tietenkin rahvaita olivat Mutta vaikka ystäviä ei löytynytkään, oli pojalla tietenkin omia harrastuksia, joiden parissa kuluttaa aikaa, esimerkiksi lukeminen, ratsastaminen ja miekkailu, kuten kaikilla ylemmistöön kuuluvilla pitäisikin. Ei Garrett ikinä tuntenut haluavansa edes lähteä kartanon pihan ulkopuolelle, eikä ikinä tuntenut tarvetta muiden ihmisten tapaamiseen.

Pojan elämä oli huoletonta, mutta kaikelta surulta ei kuitenkaan säästytty. Taisteluissaan haltioita vastaan isä sai surmansa ja äitikin vanhuuttaan kuoli pian sen jälkeen. Toiset sanoivat sen oikeasti johtuneen surusta, mutta toiset eivät uskoneet edesmenneen kreivittären edes välittäneen miehestään niin paljon, harvoinhan he näkivät toisiaan tai olivat yhdessä. Mutta se ei ollut tärkeää Garrettille, hänhän oli juuri menettänyt molemmat vanhempansa lyhyen aikavälin sisällä. Se oli ensimmäinen suuri muutos miehen elämässä, mutta onneksi hän oli silloin jo aikuinen ja osasi ottaa asiat edes hieman paremmin. Hän tosin olisi valehdellut, jos olisi sanonut tapauksen murtaneen hänen maailmansa; Garrettin perhe oli hänelle paljon isompi kuin vain isä ja äiti, kaikki palvelijatkin kuuluivat siihen. Vaikka hän ainoat talon oikeat perheenjäsenet menettikin, ei se tuntunut liian pahalta kun oli monta muuta perheenjäsentä, joiden turvaan tukeutua. Suurempi muutos oli se, että isänsä kuollessa nuorukainen peri tuon paikan Nahor kylän kreivinä. Yhtäkkiä mies tunsi elämässään olevan paljon enemmän vapauksia, hän sai tehdä mitä halusi, hänellä oli kaikki raha, mitä ikinä tarvitsisikaan. Tietenkin titteli toi elämään myös monia hankalia päätöksiä, mutta palvelijat pitivät niistä suurimmaksi osaksi huolen. Garrettin hankalimmat päätökset liittyivät siihen, mitä pistää millekin päivälle ylleen. Ulkomaailmakin alkoi uutta kreiviä kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin ennen, ratsastaen maidensa ulkopuolella yhä useammin palvelijoiden vastalauseista huolimatta. Kartanon vartijat tosin pitävät miestä silmällä hankaluuksien varalta, mutta joskus Garrett onnistuu livahtamaan silmistä


Muuta:
-Syntynyt 25.8.
-Olisi siis neitsyt horoskooppimerkiltään
-Hiukset kasvavat nopeasti
-Ei voisi koskaan rakastaa ketään muuta, kuin itseään
-Pitää makeasta ja herkuista
-Harrastuksiin kuuluvat ratsastaminen, miekkailu, lukeminen ja puutarhassa lötköttely
-Pakkomielle puhtauteen, liika lika, etenkin hiuksissa, voi saada paniikkikohtauksen aikaiseksi
-Rakastaa pitkiä kylpyjä
-Katkaisisi mieluummin molemmat jalkansa ja kätensä kuin ottaisi arven kasvoihinsa
-Pelkää vanhenemista ja kauneuden menettämistä
-Ei häpeile alastonta kehoaan, sehän on niin kaunis
-Tahtoisi löytää ikuisen nuoruuden salat
-Lempiväri on punainen
-Keskimmäinen nimi on Nikita
-Suvun tunnus on tummanvioletti kilpi, jossa kultainen urospeura ja pari kultaista ruusua


Vahvuudet ja heikkoudet:
+Hyvännäköinen
+Rikas
+Hyvä maine
+Osaa nuoleskella
+Käyttäytyy hyvin
+Yleensä vieraanvarainen
-Heikko
-Perfektionisti
-Pakkomielteitä puhtauteen ja kauneuteen
-Ei kestä kipua lainkaan
-Itsekäs
-Ei osaa laittaa itseään muiden asemaan
-Todella turhamainen
-Onneton taisteluissa
-Aika helposti manipuloitavissa
-Laiska
-Tuhlari


Pelit:

Menossa -
Horses are made for riding
Hiomaton timantti - Marduk

Pelatut -
Kuokkavieras tahtomattaan - Evelyn Poison
Minä kyselen, sinä vastaat. - Nimue Black
Iltatähti on kuin timantti - Felix
Vihreä kulta - Elizabeth Thann
Meillä on vieraita - Aran Cúthalion, Darius Winder
Kaksin aina kaunihimpi - Aran Cúthalion, Darius Winder
Ojasta allikkoon - Marduk, Aran Cúthalion

Tavatut henkilöt:
Evelyn Poison - Ei mikään hieno leidi, mutta rahvaaksi hänellä on hyvä maku ajanvieton suhteen. Ehkä hieman liian... raju?
Elizabeth Thann - Thannin suvun jäsen, joten neitoa pitää tietenkin kohdella hyvin sukujen ystävyyden ylläpitämiseksi. Osaa ainakin laittautua, mutta laittautuminen voi vain olla kreivin oman arvovallan ansiota. Käytöksessä ei mitään moitittavaa. Neidon isä yrittää naittaa tyttöä hänelle, mutta ajatus ei houkuta. Siitä ei kuitenkaan isälle hiiskuta, mutta ei kyllä myöntävää vastaustakaan anneta. Sitä pitkitetään niin paljon, kuin voi.
Nimue Black - Hullu, tunkeileva noita-akka, joka pitäisi hirttää. Uhkaileva, pelottava, suunnittelee jotain isompaa. Ja Garrett ei pidä kyseisestä naisesta, mikä on pahin rike kaikista.
Tuntematon vampyyri - Ei todellakaan mikään tuttavuus, joka haluttaisiin tavata uudestaan. Mielipuoli, varas, vandaali, epäihminen, yritti murhaa ja lisätään vielä seksuaalinen ahdistelu, niin soppa on valmis. Pelottava ja ansaitsisi mennä myös hirteen.
Aran Cúthalion - Suippokorva, eikä aivan mikä tahansa suippokorva, vain suippokorvien johtaja! Täysi hirviö. Tätä hirveämpää henkilöä on mahdotonta löytää mistään. Se nöyryytys oli liikaa. Sietäisi kuolla. Kuole kuole kuole kuole.
Silmäpuoli haltiakenraali - Töykeä, barbaarinen, ruma, saastainen elukka. Satuttanut ja nöyryyttänyt, mutta se oli pientä haltiakuninkaaseen verrattuna. Pelottava ja ällöttävä otus.
Marduk - Suuri ja vanha lohikäärme, Oraakkeli. Ikävä kyllä ansaitsee kunnioitusta ja arvostusta pelastaessaan haltiakuninkaan kynsistä. Nyt sitä sitten ollaan henkensä velkaa liskolle. Pelottava siinä isoimmassa lohikäärmemuodossaan ja ällöttävä siinä vanhassa ihmismuodossaan, mutta mukava ratsu pienemmässä koossa. Hankala sanoa, olisiko käärme hauska nähdä toisenkin kerran.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~