Jerrell "Jester" Balhelt

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Jerrell "Jester" Balhelt

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Elo 2011, 12:40

Jerrell on kuuro.

Jerrell "Jester" Balhelt
Sukupuoli: mies
Ikä: 35
Laji: Ihminen
Puoli: Ihmiset, vaikkei otakaan kantaa sotaan

Kokokuva
Ed. kuvan vaatteet (c) Lotdow

Ulkonäkö: Jerrell on 187cm pitkä mies, ja on näinollen keskivertoa ihmismiestä hieman pitempi. Suurin osa hänen pituudestaan painottuu pitkiin jalkoihin, joiden ansiosta juokseminen sujuu häneltä liukkaasti. Ruumiinrakenteeltaan Jerrell on hoikka eikä omaa paljoa lihaksia, mistä huolimatta hänen kuntonsa on kuitenkin hyvä. Jerrellillä on erittäin pehmeät, tuuheat ja hieman punertavanruskeat hiukset jotka ylettyvät niskaan asti ja paksut kulmakarvat, jotka ovat normaalitilassaan aavistuksen kohollaan ja saavat miehen näyttämään huolettomalta. Jerrellin nenä on kapea ja kaareva ja hänen silmänsä ovat surumielisen malliset. Silmien iiris on vihreänruskea, ja siinä olevien raitojen värit erottuvat selkeästi toisistaan. Iiristen reunoissa on aavistuksen verran valkeita laikkuja. Jerrellin ylähuuli on huomattavasti ulkonevampi kuin alahuuli, mikä saa hänet näyttämään hieman lapsenomaisemmalta, kuin hän oikeasti on. Huulten alta löytyy myös jonkin verran partaa, joka on väriltään vain hieman tummempaa, kuin hius. Tätä pientä parta-aluetta lukuunottamatta Jerrell pitää kasvonsa sileinä, ja parran ja viiksien alueelle kasvava sänki on niin vaaleaa, että se näkyy vain läheltä. Miehen iho on vaalean persikan värinen huolimatta siitä, että punaiset hiukset kulkevat yleensä käsi kädessä vaaleanpunertavan ja kalpean ihon kanssa. Hänen korvansa ovat pyöreäkärkiset, kuten ihmisillä yleensä.
Vaatteissaan Jerrell suosii lämpimiä värejä sekä löysiä ja isoja paitoja. Hän pitää myös hupullisista takeista ja viitoista sekä kerrospukeutumisesta, minkä johdosta hänen päällään on monesti yhdistelmiä erilaisista viitoista, takeista ja huiveista. Eritoten talvella hän muistuttaa kävelevää naulakkoa vaateparsineen. Jerrell pitää myös hatuista, ja yleensä hänen päästään löytyy joko lierikäs hattu tai huppu. Jerrellin entisessä asuinpaikassa ei ollut kunnon talvea, joten hänen vaatetuksensa on muutenkin huolitellumpaa ja lämpimämpää, kuin mihin muut cryptiläiset ovat kenties tottuneet. Ainoastaan kesäisin Jerrellin päällä näkyy hyvin kevyitäkin vaatteita, kuten avonaisia kenkiä tai kuultavan ohuita paitoja. Jerrellin vaatetus on monesti hyvin koristekuvioitua, joskaan ei värikästä.

Hovinarriasu: Jerrellillä on tallessa myös vanha hovinarripuku, jota hän pitää yllään silloin tällöin vanhojen muistojen verestämiseksi. Hän on kuitenkin varjellut tarkoin puvun näyttämistä kenellekään, ettei häntä leimattaisi tuntemattoman valtakunnan vakoojaksi tai peräti petturiksi. Puvun paidanselkämykseen on ommeltu hänen vanhan kotivaltakuntansa vaakuna eikä hän ole halunnut repiä kuvaa pois selkämyksestä vaikka muuttikin toiseen valtakuntaan. Hovinarrin pukuun kuuluu kauluksellinen kulkushattu, löysä paita joka on sidottu nyörillä pussille lantion kohdalta ja tiukat housut sekä käyräkärkiset kengät. Puvussa toistuvat vaakunan värit: punainen, sininen ja valkoinen.

Luonne: Jerrell on luova, musikaalinen ja ystävällinen ihminen. Vanhalle ammatilleen ominaisesti hän rakasti ihmisten viihdyttämistä ja sitä, että hänellä oli kyky ja mahdollisuus saada muut nauramaan. Vielä nykyäänkin hän on mielissään saadessaan muut ihmiset hyvälle tuulelle, vaikkei enää kuulekaan heidän nauruaan tai pysty varsinaisesti kertomaan vitsejä tai laulamaan sarkastisia ja nokkelia lauluja. Jerrell on kuitenkin opetellut hyödyntämään joitain taitojaan kuuroudestaan huolimatta (katso taidot).
On sanomattakin selvää, ettei Jerrell ole kovin puhelias tapaus. Hän tapasi olla, muttei enää, sillä kuurouden myötä hän ei ole enää yrittänytkään puhua. Satunnaiset huudahdukset saattavat yhä päästä hänen kurkustaan refleksinomaisesti, kuten "ei" tai "älä" tai vastaavat paineen alla lipsahtavat sanat, mutta vain ääritilanteissa. Näiden sanojen lisäksi hänen äänensä kuuluu lähinnä epämääräisessä hyminässä, aivastaessa, yskiessä tai itkiessä. Kuuroutensa myötä Jerrell ei myöskään ole kaksinen kuuntelija, vaikka tietääkin olevansa paras mahdollinen salaisuuksien säilyttäjä, sillä ei kuule salaisuuksia alkuunkaan. Huolimatta sanaisen arkkunsa suppeudesta Jerrell on kehonkielensä perusteella lempeä ja huolehtivainen ihminen, eikä hän yritä enää tarrata maailman epäkohtiin vaan tyytyy mielummin vähempään ja yrittää arvostaa kaikkea ja kaikkia. Kaikessa tässä avoimuudessa piilee kuitenkin sokea piste: Jerrell pelkää kaikissa vaarallisissa tilanteissa kuollakseen ja liikkuu siksi mieluiten ryhmässä. Hän kiertää kaukaa kaikki uhkaavan näköiset alueet ja henkilöt. Uhkaavaksi luetaan muunmuassa myös ihmisten kaupungin Länsikujat.
Joskus kuurous ja sen aiheuttama yksinäisyys ajavat Jerrellin ahdistuneeseen tilaan, jolloin hän saattaa huutaa, itkeä ja raivota talossaan keuhkonsa tyhjiksi. Koska Jerrell on hyvin läheisyydenkipeä, hän yrittää lähestyä kaikkia tapaamiaan olentoja varovaisesti, ettei ajaisi näitä pois. Monet hänen tapaamistaan ihmisistä eivät osaa kirjoittaa tai lukea ja yleensä kaikkoavat kun tajuavat, ettei Jerrellin kanssa voi jutella. Siksi Jerrell vaaliikin kaikkia harvoja ystäviään koko sydämellään ja auttaa heitä mielellään sellaisissa askareissa, jotka osaa. Jerrell haluaisi myös koko sydämensä pohjasta perustaa perheen, sillä se oli hänen unelmansa myös hänen entisessä elämässään. Kumppanina Jerrell on toiset huomioon ottava, huolehtivainen ja hellä, mutta hivenen mustasukkainen epäillessään kaikkien kuulevien henkilöiden olevan hänen yläpuolellaan.

Menneisyys: Jerrell syntyi eteläisessä valtakunnassa, muutamien päivien merimatkan päässä Cryptistä, syvällä sisämaassa. Tuota valtakuntaa asuttavat kansat elivät sulassa sovussa keskenään eriävistä roduista huolimatta. Ihmiset, haltiat, kääpiöt, maahiset, merenasukkaat sekä muut taikaolennot olivat hyvissä väleissä keskenään eivätkä puuttuneet toistensa elämään; kaikilla oli paikkansa. Valtakunta muodostui useasta pienemmästä kyläryppäästä, jotka ympäröivät keskuskaupunkia, josta valtakuntaa hallittiin. Valtakunnan asioista päätti seitsenhenkinen senaatti, jonka jokainen valtuutettu edusti jotain roduista. Varsinaista yhtä hallitsijaa ei siis ollut, vaikka asukkaat käyttivätkin usein nimitystä seitsenkuninkaisesta linnasta. Muutoin valtakunnan hovielämä ja muistutti minkä tahansa muun valtakunnan hovielämää: hallitsijat asuivat seitsensiipisessä linnassa, nauttivat ylellisiä ruokia, istuivat hovineitojen ja palvelijoiden paasattavina ja pitivät puheita ja julistuksia kansalleen.
Ilmastoltaan valtakunta oli huomattavasti Cryptiä lämpimämpi eteläisen sijaintinsa takia, joten kunnon talvea ei ollut. Lunta satoi kylmimpinä aikoina hyvin vähän, jos lainkaan, ja siksi kasvukausi olikin pitkä ja maatalous kannattavaa. Asukkaiden yleisimpiin ammatteihin kuuluivatkin maanviljely ja puutarhanhoito. Valtakunnalle ominaisin ja erikoisin ammatti oli kuitenkin lintujen kasvattaminen eri tehtäviin, ja alue tunnetiin parhaiten juuri linnuistaan. Linnunomistajat jalostivat monia eri rotuja sekä viestinkantajiksi, taistelulinnuiksi että väestön ja ylhäistön viihdyttäjiksi.
Jerrell syntyi ainoana lapsena maanviljelijöiden perheeseen lähelle keskuskaupunkia, muttei suinkaan kuurona. Hän kävi kaltaisilleen normaalin koulun ja oli jo nuorena lahjakas näyttelijä, laulaja ja soittaja, sekä muutenkin taiteellisesti lahjakas lapsi. Innoituksensa esiintymiseen hän sai ihmisiltä, jotka silloin tällöin viihdyttivät ohikulkijoita lintujensa kanssa kaupungilla. Koulun ohella hän otti osaa teatterikouluun, jossa hänen ikäisiään lapsia valmennettiin erilaisille taiteellisille aloille. Jerrellillä oli jokseenkin huono kuulo verrattuna muihin ikäisiinsä, mutta siitä ei ollut varsinaista haittaa. Käytyään koulunsa Jerrell halusi keskittyä ihmisten hauskuuttamiseen ja viihdyttämiseen, ja esiintyi milloin teattereissa, milloin kylissä ja kaupungissa katuesiintyjien kanssa. Varsinaista opetusta hovinarrin ammattiin hän ei koskaan saanut, vaan senaatti löysi hänet keskuskaupunkinsa kaduilta esiintymästä muutaman muun henkilön kanssa. Miellyttävän lauluäänensä ja oivallisten näyttelijänlahjojensa myötä senaatti ehdotti Jerrellille virkaa hovista tämän ollessa vain vähän vaille 20-vuotias. Nuori mies ei olisi voinut kuvitellakaan kieltäytyvänsä virasta, joten hän muutti pian linnaan. Jerrell toimi hovinarrina vuosia ja sai lisänimen Jester, jolla hänet paremmin tunnettiin hovissa. Työtoimenkuvaan kuului laulaminen, luutun soittaminen, tanssiminen, yhden henkilön näytelmien suorittaminen ja valikoivasti pienen ryhmän kanssa esiintyminen. Jokapäiväiseen elämään kuuluivat myös vähän väliä sutkautetut vitsit ja pienet pilailut niin hallitsijoiden kuin muidenkin valtakuntien kustannuksella.
Elämä etelässä oli kertakaikkisen täydellistä, kunnes seitsenkuninkaiseen valtakuntaan hyökkäsi toinen, vihamielisempi valtakunta, joka sijaitsi pohjoisempana kuin ystävällismielinen naapurinsa. Hyökkäyksen syynä oli runsaan ja hedelmällisen maan paljous sekä sodassa hyödylliset linnut, joita valtakunta oli kieltäytynyt myymästä omien rajojensa ulkopuolelle. Hedelmällinen maa kiinnosti pohjoista valtakuntaa siksi, koska kylmemmässä ja karummalla maaperällä viljeleminen ja kasvattaminen ei onnistunut yhtä hyvin kuin etelässä, ja täten heidän kansansa kärsi ruuanpuutteesta. Rauhanomaisella maalla ei ollut rahkeita laittaa vastaan päästä varpaisiin aseistetulle kuningaskunnalle, joten koko suuren valtakunnan kylät evakuoitiin seitsemän vuoden ajan yksi kerrallaan ja asukkaat muuttivat kukin omille tahoilleen. Evakuoinnin aikana seitsenhenkinen senaatti katosi jäljettömiin keräämään joukkoja valtakuntansa palauttamiseksi, sillä he kokivat, että oli heidän päätöstensä syytä, ettei valtakunta pystynyt varautumaan - saati vastaamaan - hyökkäyksiin. Näiden lähes väkivallattomien hyökkäysvuosien aikana Jester kuuroutui kokonaan. Rannikolle päästyään hän matkusti evakkolaivan mukana pohjoiseen, Cryptiin, jonne jäi asumaan vain harvoja hänen kansalaisiaan. Jerrell menetti ammattinsa, kuulonsa ja suurilta osin entisen elämänsä, joten on joutunut aloittamaan kaiken lähes alusta Cryptissä. Cryptissä vallitseva haltioiden ja ihmisten välinen sota hämmensi miestä, joka oli tottunut elämään sulassa sovussa kaikkien rotujen kanssa. Totutteleminen ja katkeruudesta toipuminen otti oman aikansa, mutta vähitellen Jerrell ymmärsi tyytyä osaansa keskellä kahden rodun kamppailua. Hän päätti asettua oman turvallisuutensa vuoksi ihmisten puolelle, vaikkei hänellä mitään haltioita vastaan olekaan.
Nykyään Jerrell asuu melko hyväkuntoisessa ja tyylikkäässä talossa ihmisten kaupungissa. Hän on opetellut elämään mahdollisimman omavaraisesti, sillä kaupoissa asioiminen on osoittautunut hankalaksi. Jo pelkästä kuuroudesta kertominen on joidenkin ihmisten kohdalla ylivoimaista, sillä kaikki myyjät eivät ymmärrä selkeimpiäkään viittomamerkkejä, ja luulevat Jerrellin vain olevan epäkohtelias. Siispä mies on raivannut muutamassa vuodessa pihalleen puutarhan ja piskuisen pellon, jossa kasvaa esimerkiksi porkkanoita ja kurkkuja, salaattia, perunaa ja sipulia. Suurin osa pellosta on varattu perunalle, jotta sitä olisi saatavilla talvellakin. Taloa reunustaa myös orastavien omenapuiden rivi, ja Jerrell odottaa innolla, että ne joidenkin vuosien kuluttua kasvavat täyteen mittaansa ja alkavat tuottaa enemmän hedelmiä. Lisäksi Jerrellillä on kaksi vuohta, Ispa ja Duhiel, joita hän lypsää säännöllisesti. Viljoja Jerrell ei viljele, sillä ei omista myllyä. Sen sijaan hänellä on kaupungissa ystävällinen tuttavaperhe, joka vaihtaa mielellään Jerrellin omenoita tai muita viljelmiä leipään. Kesäisin torikauden alkaessa perheen äiti Lorica, joka omistaa torilta kojun, käy yleensä myymässä leipiään myös torilla, ja myy siinä sivussa Jerrellin tuotannon ylijäämiä, mikäli hänellä on antaa sellaisia. Tämän naisen ansiosta Jerrellin käteiskassa pysyy hätätapauksia varten tyydyttävänä, ja Jerrell luottaa siihen, ettei nainen tipauta kolikkoja omaan pussiinsa muuten kuin myyntivaivanpalkan verran. Perheen isän, Arledgen, kanssa Jerrell käy silloin tällöin kalassa kaupungin ulkopuolella. Yksin Jerrell ei viitsi kalastaa, mutta koska mies on mielellään hänen korvinaan eikä kaipaa juttuseuraa, he tulevat hyvin toimeen keskenään. Perheellä on neljä lasta: viisitoistakesäinen poika Silas, kaksitoistavuotias poika Aloyse, nelivuotias tytär Tamsin, sekä vastasyntynyt tyttövauva.

Taidot: Jerrell opetteli laskemaan mielessään rytmiä kuurouduttuaan, ja tukee tätä laskemista yleensä naputtamalla jalallaan lattiaan tai sormillaan pöytään. Tahdin laskemisen myötä hän pystyy soittaa joitain kappaleita luutulla, sillä soinnut ovat yhä hänen lihasmuistissaan. Riitasointuja saattaa eksyä soiton väliin, sillä hän ei kuule niitä eikä näinollen osaa korjata niitä ilman huomautusta. Soiton lisäksi Jerrell osaa tanssia yksinkertaisia tansseja laskiessaan mielessään rytmiä ja ottaessaan ympärillä tanssivista ihmisistä mallia. Lisäksi hänellä on moitteeton piirtotaito ja hän piirtää mielellään ihmisiä mallista.
Viihdyttävien taitojensa ohella Jerrell on oppinut myös olemaan itselleen hyödyksi. Hän osaa viljellä maata ja kasvattaa erilaisia kasveja ja yrttejä, sillä hän tietää, millaisesta maaperästä ja säästä erilaiset kasvit pitävät.

Muuta:
- On täysin kuuro, joten myös mykkä.
- Kommunikoi muiden kanssa viittomakielen, elekielen tai kirjoituksen avulla, sillä osaa kuitenkin yhteiskieltä.
- Oli ennen ammatiltaan hovinarri.
- Ei osaa taistella tai kykene sotimaan, joten uhkatilanteiden varalta hänellä on mukanaan torvi, jonka kumahteleva ääni kantaa pitkälle ja toivottavasti kutsuu paikalle apua. Torven käyttö ei vaadi kuin vahvaa puhallusta joten kuuroutuminen ei käyttöä haittaa.

Tavatut:
Eveline: Kiltti ja hyväntuulinen tyttö, joka hymyilee paljon.
Aberec: Iloisen näköinen haltia ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Ensimmäinen haltia, jonka Jerrell on tavannut sitten saapumisensa.
Randy: Vallan mielenkiintoinen tapaus, jäi vähän auki, mitä rotua hän edustaa. Hyväntuulinen joka tapauksessa, joskaan ei ole nähnyt pitkään aikaan.
Samhaina: Hengenpelastajani! Ikuisessa kiitollisuudenvelassa, ja muutenkin kaikinpuolin kiltti peikko.
Eleonora: Varautunut, mutta hyväsydäminen kätilö. Kenties ystävä?
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron