Anemone Scarlington

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Anemone Scarlington

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Marras 2012, 22:23

Kuva

Nimi: Anemone Scarlington
Kutsumanimi: Ane
kä: Oletettavasti 8 vuotta.
Rotu: Enkelten luomus, ihminen ulkoisesti
Puoli: Ihmiset
Aura: Vaalea
Sukupuoli: Nainen

Ulkonäkö: Otetaan 120cm pituutta ja sopusuhtaisesti painoa siihen päälle niin saamme muovattua Anen kokoisen tytön. Ruumiinrakenteeltaan Ane on erittäin siro ja lapsenomainen, eikä omaa vielä minkäänlaisia naisellisia muotoja eikä ihme, onhan tyttö vasta kahdeksan. Ihonsa on väriltään lähes luonnottoman vaalea, mutta yleensä pienenkin touhuamisen jälkeen sileitä poskia koristaa pieni puna.
Sirorunkoisen nuorenneidon kasvot ovat lapsekkaan pyöreät, nätin puhtaat. Silmänsä ovat suurehkot ja avarakatseiset, täynnä elämäniloa ja sitä suurta, naiivia uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Väriltään nämä näköelimet ovat vaaleansiniset. Nenänsä on siron pieni, hieman pystyyn kaartuva kärjestä. Huulet ovat kapeat ja niitä koristaa lähes aina hymy. Korvat puolestaan ovat normaalia hieman suuremmat, mutta muodoltaan täysin ihmisenkorvia muistuttavat.
Iloisia kasvoja kehystää tasapitkät, keskijakauksella varustetut hiukset. Latvat yltävät aina Anen nilkkoihin asti, mistä johtuen tyttö joutuukin pitämään hiuksiaan usein kiinni, jottei sotkisi niitä. Yleensä tuon hiukset ovatkin joko letillä tai kahdella löysällä ponihännällä. Juhlatilanteita varten tytön hiukset laitetaan viimeisenpäälle hienoiksi, suloisiksi kampauksiksi. Palvelijat pistävätkin usein heti aamusta nuoren adoptioprinsessan hiukset kiinni, mutta toisinaan ilkikurisuuttaan villi ja vapaa tyttö käy avaamaan ne. Väriltään pehko on valkea, taittaen hieman vaaleansinistä. Toisinaan hiuksiin laitetaan koristeeksi rusettinauhoja ja kukkia. Kukat ovatkin ainoa asustelisä, mistä Ane ei pistä lainkaan pahakseen.

Yllään Anella on yleensä sieviä, asemaansa sopivia asukokonaisuuksia. Yleensä tytön yltä löytää vaaleansävyisiä mekkoja, jotka Anen toiveesta tavoittelevan yksinkertaisuutta, mutta ovat silti edustavia. Mekkojen värit vaihtelevat aina tilanteen mukaan, mutta yleisin väri, mitä tytöltä yltä löytyy, on vaaleansininen. Lämpimistä väreistä Ane ei niin välitäkään, mutta mikäli tilanne tai äiti sitä vaatii, voi tyttö ylleen vetäistä punaistakin. Yleensä vaaleansävyiset mekot kuitenkin tavoittelevat jo harmaansävyjä päivän lopussa, sillä kaikesta kiinnostunut nuoriseikkailija tuppaa sotkemaan kolttunsa milloin missäkin. Yleensä kauniit, koristeelliset kankaat ovat peittyneetkin multaan. Kylmillä säillä Anelle pistetään kerros jos toinenkin vaatetta ylle, joskin vaatekerrasto saattaa hukkua matkalle, jos Ane hiippailee käymään orpojen ystäviensä luona.
Yleensä ane pitää kuitenkin mekkoa yllään jonka helman laskos alkaa laskeutumaan suoraan rinnan alapuolelta ja on suurimmaksi osaksi valkoinen, vaaleansinisillä sametti hihoilla ja hopeisilla yksikohdilla niin yläosassa, hihoissa kuin helmassakin. Rintamuksen ja laskeutuvaa laskoksen rajaa ylittää hopeinen nauha joka sitoutuu taakse rusettiin. Valkoista helmaa päällystää vielä ohuen ohut perhosen kevyt vaalean sininen, hieman läpikuultava laskos.



Luonne: Pirteä, elämänhaluinen ja naiivin rohkea ovat sopivia ilmauksia, kun Anesta puhutaan. Nuori adoptioprinsessa on aina menossa ja tuskin malttaa istua hetkeäkään paikoillaan. tämä onkin huono ominaisuus silloin, kun pitäisi opiskella tai kuunnella kirkossa pitkää saarnaa.
Ane on tottelevainen, silloin kun joku hänen peräänsä katsoo. Kuitenkin, heti kun silmä välttää, on tyttö varmasti kadonnut teille tietämättömille.. tai no, yleensä puutarhaan leikkimään. Äitiinsä ja isäänsä tyttö suhtautuu kunnioittavan rakastavasti. Hän on kiitollinen, mitä hänelle on suotu ja haluaakin osoittaa kiitollisuuttaan vilpittömällä rakkaudella. Ane onkin kovin läheisyydenhaluinen, kun kyseessä on perheenjäsenet. Tyttö haluaa aina istua syliin, mikäli vain mahdollista. Iltasadunkin hän haluaisi aina kuulla mieluummin äidiltä tai isältä, kuin palvelijalta. Myös Papitar Ophelia on mukavaa seuraa ja jos joku lapsenvahdiksi pitäisi valita, olisi papitar Anen ykkösvaihtoehto.

Ane ei tunnu tunnistavan vaaraa sellaisen nähdessään, oli kyseessä sitten vaarallisenoloinen henkilö tai korkealle puuhun kiipeäminen. Kuin ihmeenkaupalla on Anella taipumus selvitä tiukoista tilanteista ilman sen suurempia haavereita, eikä tuo melkein koskaan loukkaakaan itseään vakavasti. Korkeintaan sievä ahteri saattaa olla kipeänä, jos puusta maahan mätkähtää. Pienet naarmut ja iskut eivät kuitenkaan menoa haittaa, vaan puuhun ollaan lastenvahtien kauhuksi kiipeämässä yhä uudestaan ja uudestaan.
Naiivi tyttö ei osaa suuttua kovin helposti, mutta tunnistaa ilkeän ja epäreilun henkilön sellaisen kohdatessaan.. tai ainakin hetken juttelun jälkeen, tai kunnes tuo henkilö tekee jotain väärää. Moisille Ane osaa suuttua, tosin hänen suuttumisensa on yleensä kädet ristissä mököttämistä tai kiukuttelupuuska.
Surukaan ei kovin usein vieraile Anen tunneskaalassa ja jos vierailee, on se harvinaisen lyhytaikaista. Tyttö onkin ajatusmaailmaltaan harvinaisen positiivinen ja löytää kaikesta lähes aina jotain positiivista. Ane ei halua uskoa, että joku voisi olla yksinkertaisesti pelkästään paha ja ilkeä, vaan uskoo, että jokaisessa on jotain hyvää. Tämä ajatusmaailma on meinannutkin koitua kerran jos toisenkin tytön turmioksi.

Ilkeä Ane ei koskaan ole, mutta tuolla on tullut taipumusta olla ilkikurinen. Ane ei haluaisi opiskella, paitsi jos se hänelle itselleen sopii. Siitä johtuen Ane saattaakin kadota kuin tuhka tuuleen, jos on aika käydä kirjan ääreen harjoittelemaan aakkosia. Linna on käynyt tutuksi yltiöuteliaalle tytölle ja tuo tietääkin kaikki parhaimmat piilopaikat, mitä suuresta kivipytingistä löytyy!
Anelta löytyy myös auttamisenhalua, vaikkei varsinaisesti avuksi voisikaan olla. Yleensä jos joku on maassa päin, haluaa Ane piristää noiden päivää tavalla tai toisella. Yksi näistä piristyksenkohteista on yleensä oma isänsä.
Kaikesta kiinnostunut tyttö innostuu herkästi kaikesta uudesta ja haluaakin kokeilla kaikkea. Harrastuksiinsa kuuluukin piirtely, joskin välillä hiili eksyy tuhertamaan tikku-ukkoja linnan seiniin. Luovuutta tytöltä löytyykin vaikka muille jakaa, niin piirtämisen kuin mielikuvituksen kannalta. Ane on hurjan kiinnostunut taruolennoista, sekä eläimistä yleensä. Pikkuprinsessalla onkin toiveissa omistaa yhtä jos toista lemmikkiä. Mutta vaikka se olisikin mahdollista, eivät vanhemmat jostain syystä ole kovin innoissaan ideasta perustaa yksisarvistalli


Menneisyys: Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun enkeli, tälle pienelle tytölle tuntematon, loi hänet pyhästä hengestä maanpäälle. Mitään suuntaa Anella ei ollut, ei sen paremmin vanhempia saatika kaitsijoita, joista hän oli tietoinen kadulla muiden lasten kanssa eläessään sen puolisen vuotta. Ane piti majaa kaduilla, yleensä nukkuen kyljelleen kaadetuissa tynnyreissä. Pieni ja sievä tyttö mahtui hyvin moiseen ja alkoikin pitämään aina yhtä tynnyriä kotinaan, kunnes se joko lahosi tai varastettiin. Kaduilla eläessään Ane oppi elämän vaikeuden kantapään kautta. Moni ystävänsä oli huomattavasti huonommassa kunnossa mitä hän, eikä Ane ollut varma mistä oma hyvinvointinsa ja vähäinen ravinnontarve johtuivat. Jokseenkin naiivina Ane ei myöskään osannut kyseenalaistaa sitä, vaan yleensä jakoikin oman osansa Päivän saaliista niiden kesken, jotka ruokaa eniten tarvitsivat. Ane tutustuikin moneen orpoon kadulla eläessään.
Eräänä päivänä prinsessa lily ja tämän seuralainen, hovin papitar, sattuivat kulkemaan torin poikki ja ihastumaan tähän pieneen iloa säteilevään olentoon. Niin Ane adoptoitiinkin ja uuden tynnyrin sijaan hän sai ihan oman lämpimän huoneen! Anella oli todella mukavaa ja vaikka adoptio isä olikin vähän synkkä, ane tykästyikin tähänkin nopeasti. Muutamaan otteeseen tuo velho kävi Anen torjumaan ja kirjaimellisesti tuuppaamaan pois omasta asunnostaan, kunnes kaljupäisen tuittupään sydän alkoi pikkuhiljaa lämmetä nuorelle, yltiö uteliaalle tytölle.
Isoisä Harald oli myös todella mukava suuri parrakas nallekarhu, jonka satumaisia tarinoita Ane olisi voinut kuunnella iäisyyden. Niin matkoista kaukaisille maille, kuin taisteluista lohikäärmeitä vastaan.... Tai sitten niistä yksisarvisista. Vaikka Anella olikin nyt virallinen koti, oli tällä tapana vierailla vielä torilla, vieden kaduilla oleville ystävilleen tuliaisia linnalta. Tätäkin katsottiin kansan silmissä hyveenä adoptioprinsessalta ja siellä oli myös kiva setä, jonka hiukset olivat lähes yhtä pitkät mitä Anen! Ane sopeutui hovin elämään pikkuhiljaa, vapautta ei ollut yhtä paljon mitä ennen mutta paljon lämpimämpää ja mukavamapaa se loppu peleissä oli. Kerran linnan muurien ohi harhailessa, Ane tapasi haltia miehen nimeltä Aran ja siitä syntyikin suuri soppa. Setä oli myös hyvin ilkeä äidille, mutta loppujen lopuksi he kaikki pääsivät kotiin ja Ane oli jälleen tyytyväinen oloonsa.
Sodan syttyessä Anea ei enää päästetty linnan muurien ulkopuolelle. Isoisä Harald lähti isän kanssa sotaan, taistelemaan heidän kodin puolesta. Ane jäi äidin ja täti Ophelian kanssa linnalle, odottamaan kunnes sota olisi ohi. Sieltä palasikin sitten isä muttei isoisää, mikä sai Anen murheelliseksi, mutta pian taas iloiseksi tajutessaan, että isoisä Harald, jolla oli niin paljon kivoja tarinoita, oli nyt paremmassa paikassa. Niin täti Opheliakin aina sanoo.
Vaikka hovi olikin murheen murtama kuninkaan kuoltua, ei kukaan unohtanut sitä tosiseikkaa, että nuori adoptioprinsessa oli tullut opiskeluikään. Anelle aloitettiinkin opettamaan lukemista ja kirjoittamista näin alkuunsa. Opiskelut kuitenkin pitkittyivät ja venyivät, sillä tyttö on yksinkertaisesti liian vilkas opiskellakseen mitään. Sen sijaan, että opiskelisi, on Ane alkanut miettiä omaa syntyperäänsä ja haluaisi selvittää sen
Nykyään Ane pitää majaa yhä ihmistenlinnalla kera adoptioäitinsä ja isänsä.


Kyvyt: Ane on enkelten luoma, sen mukana tuli myös kivoja lahjoja. Tyttö osaa kasvattaa valkea hohtoisilla kämmenillaan kukkia lähes tyhjästä, ravinnottomastakin maasta silloinkun mielii (eriasia on, kauanko kukkanen elää sen jälkeen). Siksi ehkä puutarha onkin paljon tytön mieleen keväällä, jolloin hän salaisesti auttaa kukkien kasvuja ja antaa puutarhurille työtä rahansa eteen, silloin kun kukat eivät kasva riviin, vaan melkein ihan minne sattuu. Se on anesta paljon veikeämpää. Kukkien lisäksi Ane on myös hyvä eläinten kanssa, ne ei vierasta tyttöä ollenkaan ja siksi usein Ane saakin silitellä pieniä olioita aina näiden nukahtamiseen asti. Tytöllä lienee siis myös jonkinlainen rauhoittava vaikutus näihin.
Ane ei myöskään tarvitse ravintoa niin paljon, mitä kasvavan lapsen voisi olettaa.

Muuta:
-Pitää puutarhassa harmaaorava lemmikkiä, jota Ane on ruokkinut vähän turhankin hyvin, mutta shhh, se on salaisuus.
-Anella on myös toinen salainen ystävä, mutta tämän pitää pysyä piilossa muiden silmiltä, siksi Ane ei välttämättä pääse joka päivä leikkimään tämän ystävän kanssa. -köhPisaköh-


Suhteet:

Velho Black - Rakas adoptioisä (Aksu)
Prinsessa Lily - Rakas adoptioäiti(Aksu)
Ophelia - Hyvä ja kiva täti(Ivy)
Pisa - Anen salainen ystävä!(Ivy)
Kuningas Henry - kiva eno, mutta kovin kiireinen...(Aksu)
Aran - Paha ilkeä setä josta pitää pysyä kaukana!(Aksu)
Kalma - Kiva setä.(Suskari)
Constantine - Kiva satu setä!(Aksu)

Huom: Ane on Aksun vanha hahmo, jonka olen adoptoinut.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron