Viesti Su Maalis 02, 2008 11:58

Alf Eregion

Nimi: Alfahel Eregion, mutta käyttää nykyään nimeä Alf. Isänsä sukunimi Marenathem, mutta Alf käyttää ennemmin äitinsä sukunimeä, Eregonia.
Ikä: 300/ ruumiillisesti 35-40
Puoli: Ihmiset
Rotu: puoliverinen (ihminen&haltia), ihmissusi
sukupuoli: mies, Biseksuaali, enemmän naisiin.
Ammatti: Sotilas, katuvartija, partiosotilas

Kuvatus

Ulkonäkö: Ruumiinrakenteeltaan puoliverinen on hoikahko ja jänteikäs. Puoliverisyyden takia Alf ei ole niin hoikka ja siro, mitä haltiat yleensä, mutta ei tuo ole lähellä perus ihmisenkään ruumiinrakennetta. Ihmisiin verrattuna puoliverinen on kyllä sorjempi, vaikka ei välittäisi. Tästä johtuen hän onkin kehittänyt kroppaansa lihaksia, jotka myös näkyvät kun ilkosilleen riisutaan. Mieheltä löytyykin sopusuhtaisesti lihasmassaa kehostaan, mutta ennemmin tuo on jäntevä, kuin lihaksikas. Pituutta Alfilta löytyy 185cm. Ihonsa on väriltään tummahko, maitokahvin sävyinen. Arpia ja taistelunjälkiä näkyy siellä täällä vähän väliä, mutta näkyvin ja pysyvin on vasemman silmän yli kulkeva rosoinen arpi. Tämä arpi yltää miehen otsalta aina poskelle.
Kasvot ovat kapeat ja suhteellisen "nätit". Posket ovat korkealla ja posket hieman lommolla. Leuka on kapeahko, mutta mokomaa peittää runsas parta. Parta on suhteellisen pitkää leuassa, muodostaen pienen "Pukinparran" puoliveriselle. Parta jatkuu leukaluita pitkin aina ohimoille, johon on muodostunut lyhytkarvaiset pulisongit. Nenä on suurehko ja kaareva, mutta edestä katsottuna kapea. Huulet ovat myös kapeat ja lähes aina asteen tai toisen virneessä. Silmät ovat avarat ja soikeahkot, väriltään näköelimet ovat tummanvihreät.
Kasvoja kehystävät runsaanpaksut, tummanruskeat hiukset. Hiukset ovat luonnostaan aaltoilevat ja yltävät miehen yläselkään asti. Yleensä Alf pitää hiuksiaan kiinni käytännönsyistä, mutta pyrkii samalla peittämään hiuksillaan korvansa. Puoliverisenä Alfilla olisi suhteellisen pitkät ja suipot korvat, mutta hän on leikannut korvanlehtensä. Nykyään nuo korvanlehdet ovat lyhyet ja erittäin rosoiset, selvästi lähes irti revityt.

Vaatetuksensa on yleensä kovin vaatimatonta ja sottaista. Sotilaana Alfilla ei ole pahemmin ylimääräistä rahaa ja tuo käyttääkin vähäiset varansa ennemmin juomiseen ja hauskanpitoon, kuin vaatetukseen. Yleensä miehen yllä näkee jotain nuhjuista ja väriltään ruskean ja mustan tapaista. Alf suosii myös löysiä vaatteita. Yleensä vapaa-ajalla miehen jalkoja koristaa mustat haaremihousut, sekä kuluneet saappaat. Yläkroppaa verhoaa pitkähihaiset, löysät paidat jotka ovat joko valkeita tai ruskeita. Paidan päällä on yleensä nuhjuinen, tummanharmaa kangastakki, jonka helma yltää miehen pohkeisiin. Kaiken tämän yllä on myös tumma, hupullinen viitta mikäli tarve vaatii.
Virkaa toimittaessa Alfilla on yllään siistimmät vaatteet, sekä vartijoille ominaisia vaakunaliivejä tai takkeja. Kuninkaan armeijan sotilaana hänen pitää tietenkin edustaa ja pysyä siistinä. Nämä vaakunaliivit ja takit yleensä ovat sävyltään tummanharmaita tai punertavia, kera ihmisten vaakunan tai vain Scarlingtonin suvun merkin, merkki on yleensä kirjailtu kultaisin langoin. Virka-asussaan Alf käyttää myös haarniskan osia, mutta koskaan tuo ei pue ylleen kokohaarniskaa, sillä pitää moista epäkäytännöllisenä. Yleensä puoliverisellä onkin vain olkapäitä ja rintakehää suojaavat varusteet, jotka ovat kevyitä ja mahdollisimman käytännöllisiä. Jos tehtävänanto vaatii häntä poistumaan kaupungista, varustautuu puoliverinen paremmilla panssareilla.


Aseet ja taistelutyyli

Taistellessaan Alf käyttää hyödyksi nopeuttaan ja notkeuttaan. Vaikka ei olekaan niin notkea - saatikka nopea - mitä täysiveriset haltiat, on hän kuitenkin huomattavasti parempi näissä asioissa verrattuna ihmisiin. Taistelijana Alf on kestävä ja hänellä riittää puhtia pitempäänkin riehumiseen. Voimaa häneltä myös löytyy, eikä häntä ole helppo voittaa nyrkkitappelussa. Kestävyyttä riittää niin iskujen kuin riehumisenkin suhteen, hänellä on erittäin korkea kipukynnys.
Alf ei myöskään ole tyhmä ja syöksy suuna päänä taistoon, vaan puoliverinen osaa ennakoida ja arvioida tilannetta. Kuitenkin, jos taistelu käy yllättäen kääntymään kesken kaiken, saattaa hän mennä sekaisin ja ottaa käyttöön "jokainen mies oman henkensä puolesta" - taktiikan. Hän auttaakin ennemmin itsensä turvaan, ennen kuin ketään muuta alkaa auttamaan. Tästä johtuen puoliverinen on surkea tiimipelaaja, vaikka osaa kyllä tarpeen tullen pelata yhteen muiden kanssa.

Aseenaan Alfilla on yleensä pitkäteräinen keihäs. Keihään toisesta päästä löytyy myös pienempi, pistoiskuihin tarkoitettu terä, jonka johdosta Alf pystyy käyttämään keihäänsä molempia päitä hyökkäyksissään. Keihästä hän käsittelee nopeatempoisesti ja jopa tanssahtelevasti. Alfin liikkeistä pystyy kuitenkin heti sanomaan, ettei häntä ole koulutettu taistelemaan ihmisten parissa. Tuon liikkeet ja taistelutyyli viittaavat suuresti haltioiden tekniikoihin, josta johtuen puoliverisen hyökkäykset saattavatkin yllättää vastustajat, jotka olettavat hänen taistelevan ennemmin ihmisten tavoin.
Keihään lisäksi Alfilla on lyhyt miekka, sekä puukko, joihin hän turvautuu silloin tällöin. Puoliverinen valitsee yleensä optimaalisimman aseen tilanteesta riippuen, eikä ota turhia riskejä. Esimerkiksi kapeilla kujilla taistellessa paras ase ei ole pitkä keihäs, vaan ennemmin puukko.
Aseista riisuttaessa osaa Alf pistää yhä kampoihin, turvautuen yleensä brutaaliin voimaan ja nyrkkitappeluun. Hän osaa käyttää hyväkseen niin nyrkkejään kuin jalkojaankin, tällöin hänen tyylinsä muistuttaen suuresti nykyajan potkunyrkkeilyä.

Susimuoto
(kuva tulossa)

Saatuaan pureman ihmissudelta, on Alf tätä nykyä kirottu muuttumaan sudeksi joka täydenkuun aikaan. Hän ei osaa kontrolloida petomuotoaan mitenkään eikä muista mitään, mitä sen aikana on tehnyt.
Ihmissutena Alf on säkäkorkeudeltaan 160cm ja erittäin vankkarakenteinen. Ruumiinrakenteeltaan se muistuttaa suurimmaksi osaksi sutta, mutta sen raajat ovat hieman enemmän ihmismäisemmät. Liikkuessaan se käyttää neljää raajaa, mutta kykenee myös kahdella jalalla kulkemaan lyhyitä matkoja. Sen niska on korkea ja niskavillat karkeat ja runsaat, muistuttaen jopa harjaa. Turkkinsa on muutenkin karkeansileää, kiiltävää ja kaksikerroksista. Korvat ovat leikatut ja röpeliöiset, kuten ihmismuodossakin. Kita on täynnä teräviä hampaita ja mustat kynnet ovat suorastaan luodut raateluun - varsinkin etutassujen kynnet. Häntä on perusmitoissa, suhteutettuna pedon kokoon. Suden silmät ovat kirkkaankeltaiset ja täynnä hullunkiiltoa sekä murhanhimoa.

Pedolla riittää staminaa uskomattoman pitkään - ainakin sen yhden yön ajan. Ihmissuten Alf on lähes pysäyttämätön, tuolla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä ja riehuakin se jaksaa vaikka koko yön läpensä. Sitä ajaa alkukantaiset tappajan vaistot, joita ei voi verrata tavallisen petoeläimen selviytymisviettiin. Se haluaa tappaa, raadella ja tuhota. Kuitenkin, jos tarpeeksi ottaa osumaa ja menettää verta, käy mielipuolisen pedonkin voimat ehtymään ja tuo uupuu sijoilleen. Susimuodossaan Alf ei voi kuolla, vaan jos on lähellä kuolemaa, muuttuu tuo takaisin ihmismäiseksi, oli taivaalla sitten täysikuu tai ei.

Ihmissutena Alf on nykyään erittäin arka hopealle ja tuo onkin varma keino päästää puoliverinen hengiltä. Ihmissusiveren ansioista pukinparralla on nykyään erittäin hyvät aistit - jopa niin hyvät, että ne häiritsevät häntä. Hän näkee tarkemmin, kuulee tarkemmin ja haistaa paremmin, eikä se ole aina hyvä asia, varsinkin jos muutosyön jälkeen haluaisi vain päätään selvitellä ja lähistöllä on puheensorinaa tai muuta meteliä...



Luonne: Omahyväinen, koppava, lipevä. Ne ovat ensimmäiset asiat, mitä Alfista tulee mieleen. Mies on harvinaisen itseriittoinen ja pitää itseään parempana mitä muut, mutta ei sitä aina ääneen sano. Käytökseltään tuo on myös samantapainen, maailmankuningas asenteella liikkuva siitoshärkä ei pahemmin kumartele ketään, ellei ole töissään. Mies löytää aina jotain mistä mollata toisia, mikäli sille päälle sattuu. Kielensä on kuitenkin piikikäs vain silloin, kun puoliverinen ei yritä hyötyä toisesta jollakin tapaa. Varsinkin naiset Alf näkee aina jonkinlaisena hyödykkeenä, jos ei muuna, niin yhden illan pedinlämmikkeenä. Puoliverinen onkin hurahtanut täysin intiimin kanssakäymisen hurmioon ja tuolla on ollut vuosien saatossa enemmän petikumppaneita kuin tuo osaa laskea. Naisten lisäksi on petiin eksynyt myös miehiä, jotka tosin ovat aina olleen Alfia nuorempia. Hänen täytyy saada olla se dominoiva, maskuliinisempi osapuoli niissä hommissa.. ainakin yleensä.
Uusiin tuttavuuksiin Alf suhtautuu avoimesti, mutta on salaa varautunut kaikkeen. Ihmisten kanssa tuo tulee melko hyvin toimeen, kunnes käy pamauttamaan jotain sopimatonta kännissä tai selvin päin jonka jälkeen hän onkin se kamala otus. Taruolentoihin Alf suhtautuu varautuneemmin, mitä ihmisiin. Vaikka onkin itse puoliverinen, tuo ei katso hyvällä kaikki taruolentoja. Haltioita mies halveksuu yli kaiken, eikä halua edes yrittää tulla noiden kanssa toimeen. Ei, vaikka haltia olisi ihmisten puolella.

Virkaansa toimittaessaan sotilaana, katupartiossa Alf osaa käyttäytyä ja pitää kielensä kurissa. Muutenkin jos eteen astelee sotilaallisesti korkea-arvoisempi henkilö, osaa Alf pitää matalaa profiilia ja mielipiteensä omana, eikä käy uhmaamaan työnantajinaan. Vartijana toimiessaan Alf pitää huolen, että jokainen noudattaa lakia, mutta saattaa katsoa sormienläpi jonkun alaikäisen törttäilyt. Kuitenkin, roturasismia harjoittava puoliverinen saattaa turhankin helposti käydä syyttämään friikkejä milloin mistäkin rötöksestä, jos jotakin syytä on. Hänellä on valtaa passittaa porukkaa vankilaan, hän myös tekee sen jos joku ei häntä kunnioita asemassaan.

Suuttuessaan Alf ei pahemmin virnuile vaan vakavoituu täysin, käyden sitten kimppuun. Mies ei pahemmin fyysistä väkivaltaa välttele, vaan antaa turpaan keskustelematta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Humalatilaa rakastavalla puoliverisellä onkin pahatapa joutua jokaisen ryyppäjäisillan päätteeksi kapakkatappeluun ja herätä silmä mustana milloin mistäkin. Tappelut ovat kuitenkin miehelle se elämänsuola, pieni pippuri keitossa, joissa saa purkaa paineita väkivallan merkeissä.

Läheisiä puoliverisellä ei pahemmin ole, mutta noihin tuo suhtautuu hieman lempeämmin mitä kavereihin. Alf ei ole niin rumasanainen mitä yleensä, vaikka vitsaileekin milloin mistäkin läheistensä kustannuksella. Pitäähän noidenkin opetella kritiikkiin jostakin suunnasta! Pahaa mies ei kuitenkaan tarkoita ainakaan tahallaan vaan pyrkii pitämään ne vähäiset, tärkeät läheiset ympärillään ja auttamaan noita aina tarpeen tullen. Rakkain läheisistä on kuitenkin oma tytär(Edna), jonka Alf tuntee ja on tuntenut aina tuon syntymästä asti. Varmasti miehellä on lapsi jos toinenkin ympäri valtakuntaa, mutta kerta nuo eivät ole isäänsä löytänyt, ei Alf heitä tiedosta.
Miehen on myös vaikea ainakin selvin päin käydä avautumaan omista murheistaan kenellekään, vaan mieluummin hän kätkee kaikki huolet ja murheet sen ilkikurisen, pervon suorasanaisen maskinsa taakse. Rakkaus on kovin absurdi käsitys jonkin asteen narsismiin kaartuvalle miehelle. Totta kai hän arvostaa ja jumaloi naisten kauneutta ja tietyntyyppiset typykät ovat hänen mieleensä, mutta elämänsä aikana hän ei ole koskaan kyennyt rakastumaan kehenkään kunnolla. Tietenkin hän on sitä miettinyt ja joskus surkeimman humalan huipussa haikaillut aloilleen asettumista ja kenties perheen perustamista, mutta ei ole kyennyt siihen. Taustalla piilee pelko siitä, ettei hänestä ole perheen isäksi saatikka edes puolisoksi. Alf on sitoutumiskammoinen ja ei ole koskaan kokenut mitään vakituista seksisuhdetta vakavampaa. Aina jos hommat meinaavat mennä liian vakavaksi, katoaa Alf yleensä kuvioista, pelkuri kun on näissä asioissa.

Ihmissusiveren myötä Alf on myös alkanut varovaisemmaksi ja kärttyisämmäksi. Täydenkuun jälkeen tuota ei välttämättä näy kuvioissa hetkeen ja tuo on äärimmäisen kiukkuinen ja huonovointinen aina muutosyön jäljiltä. Alf vihaa ihmissusivertaan ja aikoo etsiä parannuskeinon siihen, jahka nyt hetken on itsesäälissä ja vitutuksessa rypenyt ja asioita selvitellyt.



Menneisyys:
Noin kolmesataavuotta sitten syntyi ihmisnaiselle ja haltialle rakkauslapsi haltioiden piilopaikassa. Tällöin puoliverisiä ei katsottu hyvällä, eikä kyllä nykyäänkään ja sen Alf on saanut kokea kovemman kautta. Jo nuorena puoliverinen oli kovin yksinäinen, sillä puhdasveriset haltiat eivät halunneet lastensa leikkivän tämän "sekasikiön" kanssa. Varsinkaan, kun tuon äiti (Miranda Eregion) oli mustalainen. Isänsä (Fi'ama Marenathem) oli kuitenkin suhteellisen arvostettu kapteeni kuninkaallisessa armeijassa, jonka johdosta kukaan ei ääneen tai turhan radikaalisti käynyt väheksymään mustalaisnaista ja tämän puoliveristä lasta. Nuorena Alf oppi äitinsä avustuksella lukemaan ja kirjoittamaan, sekä puhumaan, niin yleis- kuin haltiakieltäkin. Muuten poika tuli kuluttaneeksi aikaansa yleensä yksin tai äitinsä kanssa, harrastaen puun veistelyä ja "seikkailemista".
Alfaheln saavuttaessa teini-ikäisyyden, alkoi nuorimies kiinnostumaan sotilaan urasta. Isänsä avulla poika pääsi harjoittelemaan ja kouluttautumaan, joskin kuninkaallisiin joukkoihin tuota ei hyväksytty kokelaaksi, vaikka isänsä sitä oli vaatinut. Se ei kuitenkaan estänyt Alfia harjoittelemasta. Tällöin hän myös alkoi perehtyä paremmin haltioiden arvostettuihin kenraaleihin ja kapteeneihin. Puoliverinen tuli kuulleeksi tarinoita sotasankarista jos toisestakin, lopulta päätyen ihailemaan suuresti Winderin veljeksiä ja varsinkin nuorempaa veljistä, Darius Winderiä, joka oli perustanut Sinisen kuiskauksen. Tähän eliittijoukkoon Alf halusi pyrkiä ja alkoikin harjoitella entistä ahkerammin. Monta kertaa puoliverinen oli seurailemassa kuiskauksen harjoituksia, pitäen tarkasti silmällä Haukansilmän toimintaa. Hän alkoi kopioida Winderin taistelutekniikkaa, haluten näyttää tuolle mihin pystyi. Alf pääsi mukaan värväystilanteeseen, mutta ei koskaan sisään kuiskaukseen. Vaikka pärjäsikin hyvin ja oli priimakunnossa, Alfilta evättiin pääsy Siniseen Kuiskaukseen. Värväyspäivän jälkeen Alf hankkiutui Winderin puheille, pyytäen tätä perustelemaan hylkäyksen. Suurimmaksi syyksi nousi Alfin puoliverisyys, hänen viimein tajutessa, millainen snobi ja roturasisti tämä ihailemansa mies olikaan. Alf pillastui, käyden kirjaimellisesti käsiksi Winderiin. Tämän pienen kahakan - joka loppui kovin nopeasti Winderin reagoidessa - johdosta Alf sai vasemman silmänsä yli kulkevan arven. Puoliverinen kantaa tänäkin päivänä kaunaa Winderille tästä.

Muutama vuosi kului, Alfin jatkaen sotilaaksi kouluttautumista. Eräänä päivänä hänelle kuitenkin tuotiin tieto siitä, että hänen isänsä oli kaatunut taistelussa. Alf vei tämän suru-uutisen kotiin, äidin murtuen täysin. Ennen niin nuori ja kaunis mustalaisnainen oli muutenkin käynyt jo vanhentumaan, vaikka noituutensa takia omasikin pidemmän iän, mitä tavalliset ihmiset. Kuitenkaan hänestä ei ollut enää tekemään työtä tai elättämään perhettä, jonka johdosta moinen jäi Alfin harteille. Kauaa Alf ei kuitenkaan joutunut - tai saanut - äitinsä perään katsoa, kun eräänä päivänä kuninkaan miehet tulivat väkivalloin riistämään naisen kotoaan ja veivät tyrmään. Seurasi nopea, kovin epäreilu "oikeudenkäynti" jossa Alfin äiti todettiin petturiksi - väärin ja valheellisin perustein - ja määrättiin teloitettavaksi. Yksi näistä vääriä ja valheellisia todisteita toimittaneista sotilaista oli Arvaenin suvun toisiksi vanhin poika, Amod Arvaen (Kuninkaan neuvonantajan veli). Tästä johtuen Alf kantaa myös suurta, henkilökohtaista kaunaa Arvaenin suvulle, josta tuntee tasan kaksi henkilöä - Arathet Arvaenin ja Amod Arvaenin.
Tietenkin Alf koitti puhua äitinsä puolesta, mutta häntä ei kuunneltu. Alfin äiti teloitettiin ja Alfia syytettiin myös petturuudesta, mutta ennen kuin puoliveristä ehätettiin tuomita - tai edes vangita. Oli Alf poistunut piilopaikasta. Hän ratsasti kauas pois, eikä pysähtynyt. Sokeasti Alf suuntasi aluksi minne sattui, mutta lopulta katkeruus ja jonkinlainen epätoivo koston suhteen saivat puoliverisen ilmestymään ihmistenkaupungin porteille.

Puoliverinen antautui saman tien, pyytäen saada tavata kuninkaan. Kuningasta Alf ei koskaan päässyt tapaamaan, mutta eräs korkea-arvoinen kenraali kävi jututtamassa rauhanomaisesti antautunutta puoliveristä. Alf kertoi haluavansa liittyä ihmisten joukkoihin, esitellen itsensä ensimmäistä kertaa Alf Eregionina, ottaen näin äitinsä tyttönimen sukunimekseen. Tässä tilanteessa Alf veti esiin puukkonsa - mikä totta kai pelästytti kenraalin ja mukanaan olleet sotilaat, jotka olivat valmiita listimään puoliverisen siihen paikkaan - Alfin kuitenkin käydessä repimään omat suipot korvanlehtensä irti. Tämä oli hänen todiste siitä, että ei halunnut olla missään tekemisissä haltioiden kanssa, hän häpesi haltiavertaan ja halusi kostaa äidilleen tehdyn vääryyden. Hän halusi auttaa ihmisiä voittamaan.
Alfin radikaali ja brutaali tempaus kävi kuitenkin vakuuttamaan kenraalin, joka suositteli Alfin armahtamista ja ottamista "friikki" joukkoihin. Alf armahdettiin - eihän hän varsinaisesti mitään laitonta ollut tehnytkään - ja muutaman vuoden tarkkailun jälkeen sai puoliverinen liittyä kuninkaan armeijaan ja alkaa palvelemaan ihmisten riveissä, "friikki" rykmentissä.

Alf sopeutuikin yllättävän hyvin elämään ihmisten joukossa, huomaten noiden huumorin ja räväkän elämäntavan olevan paljon mieluisampaa hänelle, kuin haltioiden tavat. Alf sai monia tuttuja mutta myös vihamiehiä, opetellen sopeutumaan elämään ihmisten joukossa. Puoliverinen osoittautui myös hyväksi sotilaaksi, jonka johdosta Alf sai virallisen aseman kaupungin katupartiosta, sekä partiorykmentistä.
Ihmisten ilmoilla eläessään Alf oppi myös nauttimaan lihallisista nautinnoista, maaten aina silloin tällöin naisen jos toisenkin - ja miesten.. - kanssa. Tällaisen rällästämisen johdosta puoliveriselle syntyi tytär, jonka äiti (Helga) otti heti yhteyttä puoliveriseen, ilmoittaen tuon nyt virallisesti olevan isä. Alf ei ollut ollenkaan ajatellut sukunsa jatkamista - vaikka se taisikin käydä kovin helposti vahingossakin - mutta kuultuaan tyttärestä, halusi Alf olla osa tuon elämää. Hän auttoikin kasvattamaan nuoren tytön aikuiseksi, vaikka ei ollutkaan niin kovin lämpimissä väleissä tuon äidin kanssa. Tyttärestä - Edansta - kasvoi kuitenkin isänsä tyttö ja Alf on tähänkin päivään mennessä kovin ylpeä tytöstään, vaikkei pahemmin perusta tuon puolisosta tai seurasta, jossa tyttö yleensä liikkuu...

Alf osallistui myös toiseen suureen tannersotaan, kohdaten tantereella Winderin ja oli paikan päällä, kun tuo menetti toisen silmänsä. Sen koommin Alf ei ole vihamiehestään kuullut, mutta tietääkseen tuo on vielä elossa.



TÄLLÄ HETKELLÄ:

Alf pysyttelee ihmisten armeijassa ja tekee töitä niin katuvartijana kuin satunnaisissa isku- ja partioryhmissä. On harkinnut suurempaan titteliin kouluttautumista, mutta tällä hetkellä tyytyy osaansa rivisotilaana.



Taidot:
- Puhuu, lukee ja kirjoittaa yleis- ja haltiakieltä.
- Erittäin hyvä uhkapeleissä.
- Todella hyvä alkoholinsietokyky, kiitos vuosien "harjoittelun".


Muuta:
- Alf harvemmin tarvitsee ratsua, mutta omistaa puoliksi erään toisen sotilaan kanssa nuoren ruunan nimeltä Trey. Rodultaan Trey on sekarotuinen lämminverinen, väriltään hevonen on ruunikko. Toisinaan jos Trey on toisen sotilaan käytettävissä - joka ratsua muutenkin tarvitsee useammin - lainaa Alf tyttärensä Ednan hevosta, Apolloa, jonka Alf aikanaan osti Ednalle lahjaksi.



tavatut:

Eliittikenraali Constantine Fritz - Kunnioittaa kenraalina, mutta ei pidä tuon asenteesta häntä kohtaan.
Kuninkaan velho - Tyttärensä opettaja, jota Alf sietää vain Ednan tähden. Ei pidä miehestä eikä välitä tutustua paremmin.
Nuori kuningas Scarlington - Lupaava kuningas, mutta ei tunne henkilökohtaisesti.
Kalmankoira - Vihaa ja halveksuu, ei pidä hyvänä seurana saatikka kumppanina tyttärelleen.
Prinsessa Scarlington - Tuima ja tulinen naisenalku, joka ainakin osaa pistää miehet hiljaisiksi. Nätti tapaus, mutta ei tunne sen paremmin... Ja ehkä parasta olla tutustumatta.
Papitar Ophelia - Sievä ja mukava naisenalku. Jos olisi hieman enemmän ikää, voisi jopa koittaa vikitellä...
Nuori haltia - Kerran törmäsi, kovin tulinen tapaus. Ei sen paremmin sitten tutustunut.
Haltioiden eliittikenraali Darius winder - Vihaa tätä miestä yli kaiken ja haluaa nähdä tuon kärsivän.
Arathet Arvaen - Vihaa miestä, vaikka ei tunne tuota henkilökohtaisesti. Riittää kuitenkin, ettei tuo yrittänytkään estää hänen äitinsä teloittamista, siinä missä Arvaenin veli vain ajoi asiaa eteenpäin. Tappolistalla.
Jack Fisher - Alf ei ole ihan varma kuvioista, joista tämä saatana sikisi, mutta hän vihaa Fisheriä yli kaiken. Fisher raiskasi Ednan, jota Alf ei voi koskaan antaa anteeksi.
Rastapää - Yhden illan ryyppyseuraa, erittäin mukavaa ja anteliasta sellaista....
Tummahipiä - Epämääräinen ja epäilyttävä, joskin erittäin houkutteleva tyyppi. Ei kuitenkaan pidä mokoman asenteesta saatikka seuralaisista, joihin on törmännyt.
Rickon Baramore - Yhden illan hoito.
Edna Eregion - Rakas tytär, josta Alf välittää suuresti. Haluaa suojella ja tukea tuota kaikin mahdollisin tavoin.
Synth Skullmore - suhteellisen uusi tuttavuus, joka ihan mukavalta vaikuttaa. Silti, Alf on varuillaan toisen puoliverisen seurassa, kerta Synth on ihmissusienmetsästäjä ja Alf kantaa itse sudenkirousta.

//
11.5.2016
- ihmissusipuolesta lisätty tietoa.
- luonnetta lisätty
23.2.2015
- Ulkonäkö kirjoitettu uudestaan, uusi kuva.
- Menneisyys kirjoitettu uudestaan.
- Tavatut lista uusittu.