Aleiga, Felijan tytär ~ Poroksi kirottu pohjoisen nainen


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 918

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Marras 05, 2013 6:26

Aleiga, Felijan tytär ~ Poroksi kirottu pohjoisen nainen

Kuva

Nimeni Aleiga, Felijan tytär
Ikäni... Kaksikymmentäyksi (21) vuotias
Sukupuoleni... Nainen
Lajini... Kaukaista pohjoiskansaa
Ammattini... Tällä hetkellä harjoitteleva alokas ihmisten armeijan riveissä

Aleiga kokokuva, vaatetus heimo-ajoilta.
Kasvot.
Hiustyylit, arpien paikat ja tatuointien muodot, värit sekä sijainnit.

Aleigan arkivaatetus.
Aleigan sotasoppa.

For fun, Aleiga nuorena ennen tatuointeja. Omena tosin ei kasva niin pohjoisessa joten rekvisiitta virhe.


Ulkonäköni... Aleiga on lähemmäs 182 cm pitkä, jänteikäs pohjoisen nainen jonka naiselliset muodot eivät ole mitään kaikkein muodollisimpia, mutta silti erotettavissa niin että sukupuolesta ei voi erehtyä. Naisen ruumis on kuitenkin soturi ja poro elämänsä vuoksi koulittu, naisen pyrittyä heimonsa metsästäjäryhmään ja nykyään pärjätäkseen ihmisten armeijan riveissä. Hänen kehonsa on verrattain loistavassa kunnossa, omaten paksut pohjelihakset ja naisen fysiikan puitteissa voimakkaat lihakset muuallakin kehossaan.

Pohjolaisena naisen iho on hyvinkin kalpeaa, kuin kananmunan kuoret, edes ruskettuneenakin edelleen säilyttäen vaaleutensa omaten kevyen, terveen punertavan sävyn. Arpia iholla, niin vanhoja kuin tuoreita, näkyy siellä täällä pitkin kehoa. Jotkin suurempia sekä olleet vakavimpia saadessa kuin toiset. Arpiaan Aleiga ei juurikaan peittele tai häpeä, vaan kantaa ne pohjolaisella jämäkällä ja tiedostavalla asenteella, kuten muutenkin itseään. Naisen liikehdintää voisi tarkkanäköinen todetakin olevan eroavaa keskiverto cryptiläisestä, pohjolaisen omaten liikkeissään vaistomaista hiipivää, äänetöntä liikehdintää mikä omaa teräviä vivahteita tämän ollen aina perillä ympäristönsä ominaisuuksista.
Aleigan kasvonpiirteet ovat pitkät mutta soikeasti kapenevat, niitä kehystäen yläselkään asti ylettyvät paksut, villit ja tummat hiukset. Hiuksensa naikkonen antaa nykyään olla melko vapaina, vaikkakin käyttää usein punertavan ruskeaa hiuspantaa sekä omaa erilaisia lettejä hiustensa seassa. Taisteluissa taas Aleiga yleensä punoo hiuksensa pitkälle palmikolle päänsä ympärille.

Kasvoillaan Aleigaa omaa myös nuorena ottamansa soturi-kasvotatuoinnin. Sen alkuperäinen tarkoitus on edustaa naisen metsästäjäasemaa –joka tältä tosin kiellettiin sukupuolensa vuoksi heimossaan- sekä heimon yksi kunnioitetuimmista metsästäjäeläimistä ollen susi.
Tatuointien väriskaala koostuu kokonaan harmaan, valkean ja mustan eri sävyistä. Kaikki muu on valkoisen ja vaaleanharmaan sekoitusta, mutta seuraavat merkit ovat tummia: Nenän sivuilla ylemmät, nenän kohdalla oleva, leuan molemmin puolin olevat ja vasemman posken alempi merkki.
Silmät ovat kissamaisen ovaalit, suuret ja väriltään tummanruskea näyttäen vähänkin hämärässä mustilta. Aleigan omaama katse voi vaikuttaa yleensä kuin vuorikissalta, mikä tutkii saalistaan lähestyessään. Muuten nainen on hyvinkin avoin ilmehtien varsin selkeästi ajatuksensa muille ilman sanojakin. Mutta hän osaa myös halutessaan kätkeä sen kaiken epäystävällisen, jähmeän ilmeensä taakse.

Vaatetuksessa suosii ennen kaikkea monipuolisesti käytännöllisiä, shut yksinkertaisia ja lämpimiä vaatteita. Eläin nahat ja turkikset ovat pääraaka-aine vaatteissa, mieluiten Aleigan omista metsästämistä saaleista.
Värit vaihtelevat maanläheisistä, vaikkakin tummista, väreistä aina ruskeasta mustaan ja punertavaan. Kuitenkin myös Aleiga jotenkin koristelee vaatteensa, tehden niihin heimonsa uskonnon merkkejä niiden jokaisen omaten jotakin kykyä mitä tarvitsee taistellessa tai metsästäessä. Merkit eivät tosin oikeasti toimi, ollen ennemmin symbolisena näkyvyytenä.
Tosin, joskus Aleiga saattaa kulkea hyvinkin –ainakin etiketteihin verrattuna- vähäisissä asusteissa mukavuuden nimissä, mikä saattaa joskus aiheuttaa hämmennystä hänen ympärillään. Sekä muutaman loukkaantuneen jotka erehtyvät luulemaan pohjolaista ostettavaksi...
Taisteluasussaan taas koristeellisuutta on ehkä enemmän kuin naisen arkivaatteissa, mutta myös taisteluasussakin on otettu huomioon käytännöllisyys sen kestävä mutta kevyt, tarkoitettuna nopeaan liikkumiseen ja omaten turkiksesta tehdyn laukun edessä lantiolla.


Luonteeni...

Pohjoisen nainen on syntymätähtikuvionsa, oinaan, tavoin kiihkeä tulisielu ja jääräpäinen taistelija monessa mielessä.
Hän ei murtunut lapsena heimonsa rangaistuksille epäsoveliaasta käytöksestään eikä silloin, kun häntä yritettiin kesyttää porona monien tahojen suunnalta. Ei silloin eikä nytkään.
Porona ollessaan kirouksen johdosta Aleiga tosin oppi hieman harkitsevammaksi ja ensin ajattelevaksi usein niin impulsiivisia toimiaan kohtaan...
Mutta se on asia erikseen, ottaako hän mietteitään huomioon, ollen joskus riidoissa jopa omien ajatuksiensa kanssa.
Hän kun on enemmän toimimisen kannalla kuin ajattelemisen, pitäen mieluummin siitä että suoraa puhetta ja toimintaa eikä mitään kiertelyjä ja miettimisiä.
Voikin siis päätellä että suoran puheen ja toimimisen suosijana nainen itsekin on varsin -lievästi sanoen- suorapuheinen, eikä se päätelmä ole kaukaa haettu mikä näkyy hänen peittelemättömässä, joskus pisteliäässäkin, rehellisyydessän.
Pohjoisen naisessa ei ole pahemmin mitään kieroilijan vikaa. Hän voi toisinaan teeskennellä ja väännellä totuutta, mutta suoranaiseksi valehtelijaksi hänestä ei ole sanoen rehellisesti omat mielipiteensä, oli kyseessä sitten kuka tai mikä hyvänsä. Ja hän odottaa myös yhtä lailla samanlaista rehellisyyttä muiltakin, loukkaantuen katkerasti jos hänelle valehdellaan, riippuen tosin valehdellun asian suuruudesta ja tärkeydestä, ei hän pikkumainen sentään ole. Mutta hän ei silti siedä jos häneltä tieten tahtoen pimitetään asioita tekosyyn varjolla. Ja siitäkös hän ärsyyntyy.

Aleiga on perusluonteeltaan melko impulsiivinen, toimien tunteittensa ja vaistojensa pohjalta sillä luonnossa ei muulla selviä: Loogisuus voi selittää asioita, mutta vaistot eivät koskaan petä, pitäen turvassa ja kertoen milloin mikäkin on huonosti, ja porona oleminen on vain vahvistanut tätä naisen kuunnellen vaistojaan herkästi. Hän on äkkipikainen, mutta silti yleisesti rento kaveri, joka tulee shuthyvin toimeen muiden kanssa. Aleiga onkin rehellinen ja toimelias mutta myös itsenäinen ystävä, joka omaa suurta lojaaliutta heille jotka saavat naisen puolelleen. Vaikka Aleiga on enemmän fyysinen taistelija kuin taikuuden taitaja, hän on silti varteenotettava, peloton vastustaja joka on valmis viimeiseen asti taistelemaan sen puolesta, minkä näkee oikeaksi. Hän on myös hiukan ymmärtäväisempi läheisiään kohtaan, mutta ei siedä minkäänlaista tahansa kohtelua, vaikka nämä olisivat hänelle kuinka läheisiä.
Jos hän kuitenkin kokee tulevansa alennetuksi tai väärin kohdelluksi, on hän nopeasti puolustuskannalla, hiukan etukumarassa ja ilkeä katse silmissään valmiina iskemään pää edellä. Kuin vihainen poro ikään.
Pohjoisen naista ei kannata loukata, varsinkaan verisesti, sillä kerran päättyessään naisen viholliseksi ei tule koskaan saamaan rauhaa. Hän on läheisilleen viimeiseen asti uskollinen ja siten vihollisilleen ikuisesti verisen kaunan kantaja.

Kiihtyneenä Aleigalla on yhä ongelmia hillitä kieltään, puhuen solvauksia ja käyttäytyen aggressiiviseksi, tehden hyvin selkeäksi oman kantansa asian suhteen. Hän tappelee sanallisesti yhtä päällekäyvästi kuin fyysisessäkin kamppailussa, jättäen jälkeensä sekasorron voitokkaana tai hävineenä. Ensimmäisen kohdalla hän voi olla yhtä tyytyväinen kuin kehräävä kissanpentu, ja jälkimmäisessä haavojaan nuolemaan poistuva pallo täynnä teräviä kynsiä ja hampaita. Hän on vieläkin kovin temperamenttinen ärsyyntyen helposti turhautuessaan johonkin, tullessaan alennetuksi tai väärinkohdelluksi hänen siirtyen helposti puolustuskannalle.
Muiden onneksi Aleiga ei ole järin pitkävihainen, paitsi jos hän kokee tulleensa verisesti loukatuksi, siinä tapauksessa sinun on parempi nukkua toinen silmä auki ja vilkuilla olkapääsi yli. Kostonhaluisena tämä nainen on hiipivää puumaakin vaarallisempi, kehittäneenä sinulle jos jonkinmoisia kauheuksia, jossakin kaukana aution metsän keskellä, mistä kukaan ei kuule huutojasi...
Mutta jos et ole joutunut naisen mustalle listalle, tai olet tehnyt kaikkesi hyvittääksesi virheesi, sinulla ei ole syytä huoleen. Paljoakaan.
Aleiga ei siis ole pitkävihainen tai katkeruuteen taipuvainen: Vihastuessaan kannattaa antaa hänen olla yksinään, tämän purkien rauhoittuessaan vihaansa, minkä jälkeen hänen eloisa sekä leikkisä luontonsa herää jälleen myrskyn jäljiltä henkiin.

Aleiga on jääräpäinen nainen, jonka päättäessä jotakin on tämän mieltä hyvin vaikeaa kääntää, loogistenkin perusteluiden ollessa turhaa. Hän luottaa ennemmin omiin vaistoihinsa ja päättelyynsä kerran ollessaan jotakin mieltä. Paremminkin hänen luontaiseen, pohjattomaan uteliaisuuteen ja ruokahaluun on parempi vedota, sillä naisella on suuri halu oppia kaikki mahdollinen. Ja nautiskella omenia niiden kaikissa muodoissa.

Aleiga kuului alunperin nuorena Pohjolan kansan selviytyjäheimoon, omaten näin selviytyjän periksiantamattoman ja kovapäisen luonteen. Hän halusi tulla metsästäjäsoturiksi muiden heimonsa nuorukaisten kanssa, mutta hänen sukupuolensa vuoksi tämä toive evättiin häneltä monin kielloin.
Joita tosin hän rikkoi toistamiseen kärsien usein ikäviäkin rangaistuksia, oppien näin sietämään suurtakin kipua ja kehittäen omaa brutaaliuttaan häntä vastaan olevia kohtaan.
Hän onkin aina valmis taistelemaan löytäessään itselleen sopivan vastustajan, itseään jollain tavalla vahvemman, kehittääkseen itseään voimakkaammaksi ja nauttiakseen itse taistelun huumasta että andreanaliinin virtauksesta suonissaan.
Aleiga ei ole kuitenkaan mikään verenhimoinen soturi, vaan hän osaa ottaa rennommin ei niin vakavissa taisteluissa esitellen teräviä kynsiään ja vain yksinkertaisesti nauttien niistä kiihtyneistä tunteista mitä taistelut hänessä herättävät. Mutta tosi tilanteissa, kun kyse todella on elämästä ja kuolemasta, Aleiga tuo parhaiten esiin Pohjolan kansan barbaarisen, amottoman luonteen vastustajiaan kohtaan. Sekä myös luovuutta, saadessaan vähän lisäaikaa ja omatessaan henkilökohtaista kaunaa kyseistä henkilöä kohtaan...

Se miten Aleiga suhtautuu muihin ihmisistä poikkeaviin olentoihin, on silkkaa puhdasta ihmetystä ja uteliaisuutta, mutta hän ei epäröi puolustaa itseään jos kokee tulleensa uhatuksi millään tavalla. Tietenkin hän on uteliaisuutensa vuoksi kovin innokas oppimaan kaikista olennoista kaiken, ja pahastuukin jos hänen uteliaisuuteen ei vastata heti taikka suoraan, mutta hänellä on kestävyyttä myös tälläkin saralla. Parempi vain antaa hänelle haluamansa, kuin saada hänestä "iänikäinen takiainen loppuelämäkseen".
Sukupuoliin taas Aleiga suhtautuu kokemuksiensa pohjalta seuraavanlaisesti; Naisia hän kohtelee tasavertaisina, yrittäen ymmärtää -joutuen tosin usein puremaan kieltään pitääkseen sen kurissa- sitten niitä jotka hyväksyvät miesten valta-aseman. Miehiä kohtaan nainen tuntee vaistomaisesti varuillaan oloa ja kohtelemaan miehiä karkeasti. Kuitenkin miehen osoittaessa häntä kohtaan yhtälailla kunnioitusta ja tasa-arvoisuutta, Aleiga voi alkaa kohdella tätäkin tasavertaisena. Kyseessä on enemmänkin yhteisen kunnioituksen ja luottamuksen löytäminen.
Lapset ovat taas epämukava puheenaihe naiselle. Hän ei tunne tulevansa näiden kanssa toimeen, peläten olevansa liian kovakourainen tai jyrkkä näille katsoen näitä hermostuneena, pitäen koko ajan nämä sekä kaukana että näkökenttänsä sisällä. Kuitenkin häneltä kysyttynä lapset pitäisi kasvattaa itsenäisiksi oppijoiksi ja selviytyjiksi, ja päästeessään hermostuneisuutensa yli hän kohtelee lapsia yhtä lailla kuin aikuisia.


Menneisyyteni...

Aleiga on alkujaan kaukaa pohjoisesta, missä kesät ovat lyhyitä ja hyisiä ja talvet sitäkin kylmempiä ja pidempiä. Hän on Pohjolan kansan selviytyjä heimosta, missä kulttuuri ei ole yhtä kehittynyttä kuin Cryptissä heimon eläen metsästäen ja keräillen.
Pohjolan kansan keskuudessa vallitsevat luonnon ankarat ja armottomat säännöt vain sitkeiden ja kovien selviytyen hengissä. Näin ollen miehet, jotka biologisesti ovat yleensä naisia vahvempia, hallitsevat enimmäkseen Pohjolan heimojen keskuudessa. Tässä kohtaa Aleiga olikin sitten poikkeus...
Aleiga on selviytyjänä juuri se mitä Pohjolan kansassa toivotaan olevan: Kova, sitkeä, eteenpäin pyrkivä, selviytyjä. Mutta myös nainen, mikä toi ongelmia. Siinä missä normaalisti heimon tytöt harjoittelivat äitiensä kanssa keräilemisen saloja, juoksenteli Aleiga poikien kanssa metsässä nappaamassa jäniksiä, oravia ja muita pieniä eläimiä, kiikuttaen ne isälleen suolistettavaksi.
Se ei ollut soveliasta miesvaltaisessa heimossa missä naisten ei haluttu ottavan valtaa, "heikompana sukupuolena". Mutta mitä enemmän tyttö kasvoi, sitä kovapäisemmäksi ja rohkeammaksi tämä tuli ilmaisemaan halujaan tulla soturimetsästäjäksi heimonsa nuorukaisten rinnalla.

Aleiga oli vastanaineen pariskunnan ensimmäinen -ja ainoa- lapsi. Hänen äitinsä oli keräilijä ja isä metsästäjäsoturi. Vaikka heimossa oli vahva patriarkaalisuus, tyttö oli alusta asti jääräpäinen ja toiminnanhaluinen kuin mies opittuaan puhumaan ja liikkumaan. Tämä halusi isänsä tavoin vahvaksi metsästäjäksi, käydä metsällä osoittamassa voimansa muille heimonjäsenille sekä saada arvostusta. Kuitenkin normeja rikkovaa tyttöä katsottiin kieroon ja usein yritettiin hiljentää, mikä ei tehnyt pahemminkaan tulosta.
Aleigan äiti, joka oli hiljainen ja sievä vaimo kuten kuuluukin olla, ei pahemmin sanonut vastaan tyttärensä teoille vaan kuunteli hiljaa heimolaisten valituksia lapsestaan. Toisinaan hän tosin osoitti pettymystä tyttärelleen elein.
Isä taas piti tyttärensä asenteesta, rohkaisten Aleigaa opettamalla tälle metsästämisen saloja ja vieden tämän lopulta aikuistumisriittiin metsälle. Epäröidessään tosin lopettaa saaliinsa elämän Aleiga aiheutti vahingossa isänsä kuoleman, hänen äitinsä masentuen jälkeenpäin pahasti niinkin paljon, ettei Aleiga tuntenut enää omaavansa "äitiä".

Kuitenkin "Pässinpää" Aleiga ei luovuttanut missään vaiheessa, vaan osallistui kielloista huolimatta muiden heimon nuorten kanssa aikuistumisriittiin metsästäjäksi. Heimon vanhimmat torjuivat hänet, mistä katkeroituneena Aleiga päätti kääntyä henkien puoleen shamaanin neuvoja noudattaen. Rohkeasti, pystypäin Aleiga vaati henkiä tekemään hänestä vahvemman, nopeamman ja paremman metsästäjän kuin yksikään muu heimonsa miehistä korjatakseen kokemansa vääryyden. Mutta henget eivät pitäneet tytön röyhkeästä, kunnioittamattomasta asenteesta vaan raivostuivat. Nämä muuttivat tytön poroksi, mikä rynnistäessään heimonsa kylään apua hakien joutuihikin metsästäjien ajamaksi.
Aleiga joutui oppimaan elämään uudessa olomuodossaan, porona, kulkeutuen päämääräämättömästi yhä etelmämäksi erämaassa. Vähitellen poronainen alkoi unohtamaan asioita ihmiselämästään, käyttäytyen koko ajan enemmän kuin oikea eläin.

Lopulta päätyessään yöllä ihmiskylään ja nälän pakottaessa etsimään ruokaa, metsästäjät ajoivat Aleigan ansaan ja myivät tämän kiertelevälle sekasirkukselle. Sirkuksessa porosta yritettiin kouluttaa näyttävää ratsua viihdyttämään yleisöä, mutta sarvipää oli liian jääräpäinen ja periksi antamaton, ettei siitä saanut ratsua. Kuitenkin se kävi näyttelyeläimestä komeiden timanttisarviensa vuoksi.
Sitten sirkus nousikin laivaan, aikeinaan seilata Cryptiin missä sirkuksen johtaja ajatteli menestyvän hyvin sodan runteleman kansan varmasit haluten viihdykettä. Kuitenkin laivan tultua Cryptin satamaan, Aleiga oli järjestänyt eripuraa sirkuksen johtajan ja laivan kapteenin välille pohjattomalla ruokahalullaan, sekä yritti karata. Tilanteesta otti hyödyn Jeremiah niminen kauppias, joka sai ostettua turhautuneelta sirkuksen johtajalta poron itselleen. Jeremiahn kanssa matkanneena ja omenilla hemmoteltuina Aleiga päättyikin lopulta itse haltiakuninkaan talleille.

Haltiakuninkaan saadessa selville mikä Aleiga todella oli, alkoi kaksikon henkinen –ja Aleigan kohdalla fyysinen- kamppailu hallinnasta. Sarvipää pääsi kuitenkin pakoon ennen lopullista murtumistaan, yhden kuninkaan mustasukkaisen ratsun alkaessa riehumaan ja aiheuttaen näin sekasorrolla Aleigalle tilaisuuden paeta. Läpi haltiakaupungin metsiin, ja siellä maanalaiseen jokeen joutuen poro päätyi loputa ihmiskaupungin lähettyville, kylmissään ja uupuneena.
Se olisi varmaankin ollut timanttisarvisen loppu, ellei eliittikenraali Constantine Fritz poikansa kanssa olisi tätä löytänyt, pojan ylipuhuen isänsä antamaan poron kuninkaalle lahjana. Elävänä.
Talven yli Aleiga laiskotteli ja tervehtyi kuninkaallisilla talleilla, ehtien hieman ystävystyä kuninkaan kanssa ennen kuin eliittikenraalin kanssa Aleigan kuvajaisen kanssa käydyn keskustelun jälkeen paljastui mikä ja kuka poro todella oli.
Ihmisten kuninkaan armollisuudesta hovin velho sitten alkoi tutkia Aleigan kirousta, manaten Pohjolan eläinhenget rikkomaan kirouksen ja täyttämään naisen alkuperäisen pyynnön: Antakaa voimaa kymmenen miehen, antakaa minulle nopeutta kymmenen miehen edestä, tehkää minusta parempi metsästäjä kuin kymmenestä miehestä.

Ja nyt kirouksesta päässeenä, on Aleiga päättänyt jäädä ihmisten kaupunkiin, liittyen armeijaan maksaakseen kuningas Henrylle kiitollisuudenvelkansa.


Kykyni...
* Metsästys- ja keräilijätaidot...
Aleiga on syntyjältään luonnollinen metsästäjä ja keräilijä, lapsesta asti oppinut pohjoisen karussa luonnossa selviytymisen salat rankoissakin olosuhteissa. Hän villiluonto on siis naisen toinen luonto, minkä voi nähdä hänestä huolimatta hänen humaanisesta olemuksestaan ja taipumuksestaan elää sivistyneesti; se on osa selviytymistä asennoitua ja mukautua aina uuden ympäristönsä mukaan. Mutta useinkin hänen villiluontonsa tulee esiin, toisinaan aiheuttaen jonkinmoisia ongelmia.
Metsästäjänä siis Aleiga on erinomainen jäljittäjä, pystyen seuraamaan kolmenkin päivän vanhoja jälkiä otollisissa olosuhteissa. Tietenkin luonnon oikut kuten sateet, sumu, kuivuus jne. ovat jäljittämistä vaikeuttavia tekijöitä muuttaen ja tuhoten kohteen jättämiä jälkiä.

* Oppimistaidot...
Aleiga on innokas oppija, vaikka ei ehkä opi asioita ihanteellisen nopeasti, riippuen hänen motivaatiostaan ja asian helppoudesta. Hän on kuitenkin yleensä halukas oppimaan kaiken tarjottavilla olevan asian, ja hän nauttii erityisesti ulkomuistin ja suunnittelukykyjensä harjoituttamista. Kaikkein parhaiten nainen oppii kehollaan, joten käytännön asiat ovat helpommin opittavissa kuin kirjalliset asiat. Hän pyrkii käyttämään kaikkea oppimaansa monipuolisesti hyväkseen.

* Magian käyttämiskyvyt...
Riimumagian avulla luonnonvoimia manipuloiva käyttäjä.
Aleiga ei ole mikään erikoisosaaja magian käytössä, ei edes normitasolla. Hän osaa selviytymisenkannalta tarvittavia loitsuntekemistaitoja, kuten pieniä elementtiä manipuloivia voimia. Kuitenkin hän on vain luonnossa virtaavien voimien välittäjä, toimien niiden kanssa symbioosissa, kykenemättä tekemään minkäänlaisia loitsuja ilman kanavoivina tekijöinä toimivien riimukirjainten apua.
Hän pystyy esimerkiksi synnyttämään kipinän, tai lieventämään haavojen kipua.

Sen jälkeen kun Aleiga joutui henkien kirouksen alaiseksi, ja on nykyään siitä vapautunut, on henkimaailman kanssa yhteydessä oleminen jättänyt ”merkkinsä” häneen muutamilla tavoilla.
Yksi näistä on, että Aleiga pystyy niin sanotusti näkemään muut hengelliset olennot, kuten papit, noidat, henget, ja niin edelleen. Tämä näkeminen ilmentyy eräänlaisena heikkona hohteena henkilön ympärillä, minkä nainen voi nähdä kun nämä henkilöt kokevat jonkinmoisen, voimakkaan, tunnekuohun. Myös naisesta itsestäkin voi erottaa hohteen, tämän ollen kosketuksessa henkimaailmaan, ja vieläpä monta vuotta.

* Taistelukyvyt...
Taistelu on hieman erilaista kuin metsästäminen, tai tavanomaiset tappelut. Aleigalla ei ole juurikaan kokemusta miekkataisteluista tai kunnollisista taistelutyyleistä, hänen pysyen ennemmin puolustuskannalla ja iskien sitten viheliäisesti takaisin käyttäen hyvinkin likaisia temppuja. Miekan sijasta hän on sen sijaan parempi jousen ja keihään kanssa metsästäjä taustansa vuoksi.
Aleiga siis loistaa ennemmin kaksintaisteluissa paljain käsin, missä hän luottaa ehkä liikaakin voimaansa ja nopeuteensa.

Henkien täytettyä Aleigan alkuperäisen toiveen, mikä koski voimaa ja nopeutta kymmenen miehen edestä, on nainen normaalia ihmisistä nopeampi ja siten vahvempi.
Tämä tarkoittaa sitä, että Aleiga on ihmisenä fyysisen kunnon huipussa, pystyen nostamaan moninkertaisen määrän oman painonsa, kuten vaikka puolet omasta koostaan olevan kivijärkäleen, lyömään läpi puulaudan ja murtamaan raajan paljain käsin.
Nopeudessa taas nainen kykenee juoksemaan kiinni tai jopa ohittamaan hevosen, mutta sisäelinten ylikuumentumisen vuoksi ei ole kykenevä pitämään yllä suurinta nopeuttaan kovinkaan kauan, voiden tehdä enintään kolme pyrähdystä lyhyessä ajassa.
Kuitenkin pitääkseen yllä voimiaan Aleigan kuuluu myös syödä kuluttamaansa energiaa vastaavan määrän, mikä tarkoittaa raavaalle miehelle sopivia annoksia kaksinkertaisena. Myös lepo on tärkeää, koko ajan fyysisten voimiensa huipussa pysyminen vaatien lopulta –tässä riippuen tosin kuinka kauan käyttäen voimiaan- päivän levon. Enintään kolmen päivän jatkuva aktiivisuus alkaa jo verottamaan normaalin ihmisen voimiin ja nopeuteen voimia, vaatien palautuakseen puoli viikkoa lepotilaa.


Tiesitkö että...
...Aleiga oli Vahdin ensimmäinen hahmo, sekä myös yksi neljästä toteemeihin perustuvista hahmosista? Huolimatta joistakin viittauksista, Aleiga edustaa peuraa, mikä yleensä mielittiin (korpin/pöllön oheella) henkieläimeksi jolla oli vahva yhteys henkimaailmaan?
Viimeksi muokannut Vahti päivämäärä Ti Heinä 12, 2016 8:21, muokattu yhteensä 11 kertaa
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 918

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Heinä 06, 2014 5:11

Re: Aleiga, Felijan tytär ~ Poroksi kirottu pohjoisen nainen

6.7 - Lisätty "Tiesitkö että..." osio
14.10 - Päivitys: Esittelyssä paranteluja, menneisyyteen lisätty uudet tapahtumat, kuvia lisätty, kyvyt-osio uudelleen muokattu ja kirjoitettu, poro-osio kokonaan poistettu
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia