Viesti Su Joulu 15, 2013 5:18

Marielle Palomer - Prinsessa Lilyn kamarineito

Nimi: Marielle Palomer

Kutsumanimet: Marielle, Elle

Sukupuoli: Nainen

Ikä: 53

Laji: Ihminen

Puolue: Ihmiset

Suuntautuminen: Hetero

Siviilisääty: Virallisesti naimisissa

Perhe: Vanhemmat Laurent ja Olive (hengissä), aviomies Nicholas (hengissä, välit poikki)

Ammatti: Prinsessa Lilyn kamarineito

Ulkonäkö: Hyvinkin tavallisen näköinen nainen. Marielle on kuitenkin pitkä, pituutta kun löytyy noin 171 cm. Pituuteensa nähden nainen on sopivan painoinen ja kokoinen, ei liian laiha tai liian lihava. Viittäkymmentä ikävuotta lähenevä Marielle ei ole kovin kurvikasvartaloinen, mutta on hänessäkin jotain muotoa, ettei aivan tasaisena mennä ylhäältä alas.

Mariellellä on sopusuhtaiset, omalla tavallaan kauniit kasvot. Hänen lempeät silmänsä ovat kauniin kullanruskean väriset, ja valon taittuessa oikein näyttävätkin lähemmäs meripihkan sävyisiltä. Niitä kehystävät tummat, pitkät silmäripset. Silmien ympärille, kuten myös suun ja otsan seuduille on muodostunut jo jonkinlaisia ryppyjä, useampia pieniä lähinnä, ei kovin suuria vielä. Naisella on kapeat huulet, vaaleat sellaiset. Yleisin niillä nähty ilme on pieni, äidillisen rakastava hymy, mutta aina ei hänkään jaksa hymyillä, jos siltä ei tunnu. Lähinnä silloin, kun hän on huolestunut tai surullinen. Ellen kasvot ovat pehmeän muotoiset, eivät kuitenkaan turhan pyöreät. Hänellä on kapeat kulmat sekä sopivan kokoinen ja sopivan muotoinen nenä. Naisella on hieman rinnan yli ulottuvat, luonnostaan hiekanruskeat hiukset, jotka ovat kuitenkin alkaneet jo kovaa kyytiä harmaantua. Yleensä nainen on sitonut ne löysälle palmikolle, joka roikkuu suurimman osan ajasta oikealla olkapäällään. Tämän hiukset ovat varsin hyväkuntoiset, pehmeähköt ja paksut. Elle ei hirveämmin ajattele sitä, miltä näyttää, mutta siisti pitää aina olla - työnkuvaan kuuluen. Marielle voi jonkun silmään näyttää hieman väsyneeltä harmaantuvine hiuksineen ja vanhenevine kasvoineen.

Elle ei ole kovinkaan ruskettunut, eikä kyllä kalpeakaan, vaan tämän iho on aivan terveen sävyinen. Kamarineidon kädet ovat pehmeät, ja niiden kosketus varovainen. Hän pukeutuu siististi, mutta tämän vaatetuksen väriskaala ei ole kovin laaja. Useimmiten Elle käyttää siistejä, joko mustia tai tummanharmaita, mekkoja ja niiden kanssa valkoisia esiliinoja. Hän suosii korkeakauluksisia vaatteita, yleensä etunapituksella. Tämän vaatteet ovat hyvinkin peittäviä, hameenhelma jättää näkyviin vain kengän kärjet, ihonmyötäiset hihat ylettävät aivan ranteisiin asti. Puuvillaisen päällysasun alla Elle käyttää yksinkertaista valkeaa, jonkinverran lyhyempää alusmekkoa.

Vapaalla ollessaan tämän pukeutuminen ei juurikaan muutu, ehkä hieman epävirallisemmaksi, muttei muuten. Juhlallisempiin tilaisuuksiin (jos hänen annetaan niihin osallistua) naisella on pari jonkinverran hienompaa leninkiä, muttei kuitenkaan liian koreaa, ettei vahingossakaan pukeutuisi liian hienosti arvoonsa nähden.
Kylmillä säillä naisen vaatteet muuttuvat paksummiksi, ja ulkona ollessaan tällä on useimmiten yllään nilkkamittainen, ei liian hieno, mutta lämmin, harmaa takki. Sen kaverina tuo käyttää yleensä neulottua huivia. Hänellä ei ole varaa eikä mielenkiintoa laittaa itseään mitenkään sen kummemmin, vaan nainen näyttää kaikista mieluiten omalta itseltään.

Luonne: Marielle on rauhallinen ja looginen persoona, jota ei saa järkyttymään kovinkaan helposti. Hän ajattelee paljon, ja yrittää parhaansa mukaan löytää kaikesta jotain positiivista. "Vesisateen jälkeen on aina pouta" ja sitä rataa. Hänet on hyvin vaikea saada menettämään malttinsa ja suutahtamaan, joten se itsessään on jo saavutus. Marielle on lyhytvihainen ja anteeksiantavainen, eikä oikeastaan inhoa ketään tapaamaansa henkilöä, vaan pitää kaikista. Joistakin vain vähemmän kuin toisista. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, ja ainakaan hän ei usko omaavansa vihamiehiä. Kamarineito on sellainen kaikkien kaveri, eikä tahdo pahaa kenellekään, vaan tekee kaikkensa auttaakseen muita. Hän on ehkä jonkinverran hyväuskoinen, eikä kovinkaan vaikea huijattava, vaikka älykäs onkin. Nainen on liian kiltti sanoakseen ei, ja uuvuttaakin itsensä helposti juostessaan muiden asioilla. Sekin on kyllä helpottanut jonkin verran, sillä nykyään hän juoksee lähinnä prinsessa Lilyn käskyjen mukaan.

Marielle on kohteliaan virallinen, aina siihen asti, että saa luvan (tai näkee soveliaaksi) alkaa sinutella ihmisiä. Silloinkin nainen pysyy kohteliaana, ja saattaa muutenkin usein vaikuttaa siltä, että varoo mitä sanoo. Se ei ole kovinkaan kaukana totuudesta, sillä todellisuudessa Elle ei ole hyvä puhuja. Nainen pysyy yleensä rauhallisena riitatilanteissa, ja yrittää päästä sopuun heti kun vain on mahdollista. Hän osaa kuitenkin pitää puoliaan jos on tarve, ei kuitenkaan fyysisesti. Nainen on hyvinkin lapsirakas, ei kuitenkaan sillä hämärällä tavalla, vaan hän hyvin mielellään ottaisi omiakin muutaman. Täten hän ei siedä millään muotoa sitä, kun joku puhuu pahasti lapsista, tai muutenkaan käyttäytyy alentavasti keskenkasvuisia kohtaan. Ruumiillinen kuritus varsinkin on omiaan saamaan naisen vihaiseksi. Ja se on myös vihaiseksi. Se on se yksi ainoa asia, joka ei mene Mariellella läpi sormien. Omien kokemustensa jälkeen hän on aina valmis puolustamaan lapsia, ja vaikka ottamaan vastaan lyönnit näiden puolesta. Elle onkin sanonut, että ellei työskentelisi linnassa, perustaisi hän lastenkodin.

Hän ei ota kantaa itse taruolentoihin, mutta sodassa hän on vahvasti ihmisten puolella, vaikka ei itse siihen osallistukaan. Hän tulee toimeen kaikkien, myös taruolentojen kanssa, kunhan nuo itse vain tahtovat. Elle on suvaitsevainen, eikä oikein ymmärrä sitä, miksi sotaa ylipäätänsä käydään. Asiat olisivat paremmin, jos kaikki vain osaisivat olla rauhassa keskenään, mutta ilmeisesti aina ei voi saada tahtoaan läpi. Näistä ajatuksista suurimman osan Marielle kuitenkin pitää omassa päässään., ja kykenee niistä huolimatta keskustelemaan aiheesta fiksusti. Hän kunnioittaa muiden mielipiteitä, eikä yritäkään vähätellä niitä. Nainen ei pettäisi kuningastaan (tai prinsessaansa) mistään hinnasta.

Elle jakelee neuvoja mielellään, vaikkei kovin korkea-arvoinen henkilö olekaan. Ei hän kuitenkaan rupea ylemmilleen pätemään kysymättä, niin typerä hän ei sentään ole. Nainen viettää mielellään aikaansa muiden kanssa, vaikka yllättävän suuri osa siitä kuluukin Lilyyn. Marielle ei kuitenkaan valita, oikuistaan huolimatta prinsessa on hieno nuori nainen. Kamarineito suhtautuu tuohon kunnioittavalla äidinrakkaudella, onhan hän ollut kuvioissa aivan tytön lapsuudesta asti. Mariellelle Lily onkin lähimpänä omaa lasta. Lily ei kuitenkaan ole hänen omansa ja nainen tietää sen hyvin. Hän ei ole Lilyn äiti, vaikka sellaisena onkin toiminut viimeiset yhdeksäntoista vuotta.

Kaikesta huolimatta Marielle on yksinäinen. Hän yrittää peitellä sitä, onnistuen enemmän tai vähemmän hyvin, ja joku saattaakin nähdä hänen lävitseen. Hänellä ei ole minkäänlaista asuinpaikkaa linnan lisäksi, ja hän pelkääkin kovasti hetkeä, jolloin joku päättäisi hänen olevan liian vanha tähän työhön. Sekin tosin on varmaan kaukana vielä, mutta kuitenkin. Nainen ei ole palaamassa aviomiehensä luokse, ja se on varmaan vain kaikille parempi niin. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin hyvin, eikä nainen huolehdi turhan paljoa.

Menneisyys: Ellen lapsuus oli hieman ristiriitainen. Hän oli ainut lapsi perheessä, johon sisältyi hänen lisäkseen vain vanhemmat. He eivät olleet pahoja ihmisiä, mutta heidän kasvatusmetodinsa olivat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia. Marielle joutui pienestä pitäen kestämään useita korvapuusteja ja nälkäkuureja, jos ei käyttäytynyt kunnolla. Parhaansa mukaan tyttö kyllä yritti, mutta ei oikein tiennyt mikä olisi ollut tarpeeksi hyvä vanhemmille, jotka eivät hekään tienneet kuinka pikkutytön kanssa pitäisi toimia, nuoria ja kokemattomia kun olivat. Heidän perheensä ei ollut kovin rikas, vaikka Laurent työtä tekikin. Äitikin työskenteli, kun oli aikaa tai tarvetta. He kuitenkin tulivat toimeen keskenään.

Lähestyessään täysi-ikäisyyttä, Mariellelle ilmoitettiin, että hänelle oli löydetty aviomies hyvästä suvusta. Tyttö oli oppinut jo pitkän aikaa sitten, että kaikki pääsisivät helpommalla jos hän ei pistäisi vastaan, vaan tekisi kuten pyydettiin. Kävi ilmi, että Nicholas oli erittäin hurmaava nuorimies, ja saattoipa Marielle hieman tykästyäkin tähän.
Pienet häät pidettiin, Marielle muutti pois kotoa uuden aviomiehensä luo. Muutama vuosi kului kaikessa rauhassa, ja vaikka liitto olikin järjestetty, Marielle rakastui mieheen joka tapauksessa. Tunne näytti olevan molemminpuolinen aina siihen asti, kun tuli puhe suvun jatkamisesta. Nicholas tahtoi pojan jatkamaan työtään lukkoseppänä. Mariellella ei ollut mitään tätä vastaan, nainen kun oli pienestä pitäen tahtonut omia lapsia, jotka voisi kasvattaa paremmin, kuin hänen vanhempansa olivat aikoinaan tehneet hänen kanssaan. Missään nimessä Elle ei kantanut näille kaunaa, tahtoi vain osoittaa, että lapsesta saisi kunnon kansalaisen muutoinkin kuin väkivalloin ja rangaistuksin.

Suhteellisen pian kaksikolle kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, että Marielle ei kyennyt saamaan lapsia. Hän oli surullinen, Nicholas oli vihainen. Mies käyttäytyi aivan kuin se olisi ollut Ellen oma vika, vaikka nainen ei ollut tehnyt mitään väärää, ja yritti sitä kertoa toiselle, tuloksetta. Pariskunta riitaantui pahasti, ja rauhaton yhteiselo jatkui siihen asti, että erään harvinaisen pahan sanasodan päätteeksi Nicholas päätyi epähuomiossa lyömään vaimoaan. Siinä vaiheessa Marielle, joka oli päättänyt, ettei sulattaisi enää yhtäkään häntä varten tarkoitettua iskua, hiljeni, pakkasi tavaransa ja käveli ulos talosta miehen kielloista ja uhkauksista huolimatta.

Hetken aikaa kaupungin yössä käveltyään Marielle ymmärsi, mitä olikaan tullut tehtyä, ja harkitsi jo hetken takaisin kääntymistä. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä tietäen ettei tilanne tulisi helpottamaan kuitenkaan. Hän pärjäisi kyllä ilman miestäänkin. Reilu parikymppinen nainen alkoi tehdä pätkätöitä sen mukaan mitä niitä oli tarjolla. Hän ymmärsi kuitenkin, ettei sillä kauaa selviäisi, varsinkaan kun suurin osa työnantajista oli vastahakoisia palkkaamaan nuorta naista.

Erinäisten sattumusten kautta Elle päätyi työskentelemään ihmisten linnaan, ja oli kiitollinen saadessaan katon päänsä päälle ja jotain tekemistä aikansa kuluksi. Ajan kuluessa nainen pääsi vahingossa tutustumaan kuningattareen hieman paremmin, ja ennen pitkää hänestä tulikin yksi tuon luotetuimmista palvelijoista luultavasti ahkeruutensa ja luonteensa ansioista. Näin Elle ainakin olettaa. Marielle suri muiden mukana kuningattaren poismenoa, mutta ainakin tuon pieni tyttölapsi oli selvinnyt hengissä ja terveenä. Kuningas nimesi Mariellen huolehtimaan Henrystä ja Lilystä, koska Elise oli naiseen luottanut. Yhtä aikaa kauhuissaan ja innoissaan tästä tilaisuudesta hän otti vastaan tehtävän, eihän hän voinut kieltäytyäkään. Sitä paitsi nyt hänellä olisi tilaisuus päästä kokeilemaan lasten kasvatusta. 28-vuotias nainen ryhtyi "kuninkaalliseksi lapsenvahdiksi" ja omistautui tehtävälleen parhaansa mukaan. Nainen oppi rakastamaan lapsia kuin omiaan näiden todellista äitiä kuitenkaan unohtamatta, ja seurasi näiden varttumista. Ennen pitkää hänet ylennettiin prinsessa Lilyn kamarineidoksi, ja tällä kertaa Elle oli vain iloinen tästä.

Marielle oli onnellinen tytön puolesta tämän naidessa Blackin, ja toivottikin parille kaikkea hyvää. Hänen pienestä prinsessastaan oli kovaa kyytiä tulossa aikuinen nainen. Kuten suurin osa muistakaan, Marielle ei tiennyt (eikä tiedä vieläkään) mitään Lilystä ja Aranista. Hän uskoi annettuun selitykseen prinsessan lapsesta - synnytyksessä kuollut. Kamarineito jätti asian omaan arvoonsa, arvellen ettei Lily tahtonut puhua aiheesta. Sen sijaan hän keskittyi entistä ankarammin työhönsä, huolehtien parhaansa mukaan Lilyn hyvinvoinnista. Hän tunsi sen velvollisuudekseen.

Viimeaikaiset tapahtumat: Marielle ei ollut olettanut että uusi taistelu tapahtuisi hänen aikanaan, mutta niin kävi. Kyllä hän oli aavistanut sellaisen olevan tulossa, mutta ei uskonut sen käyvän näin pian. Huolissaan kamarineito jäi odottamaan kuninkaan ja nuoren prinssin paluuta. Muiden lailla järkyttyneenä hän katsoi, kuinka ihmisten joukot palasivat tappiollisina toisesta Tannersodasta, mukanaan uutinen Haraldin poismenosta. Elle suri menetettyä kuningasta, mutta vielä enemmän hän suri Henryn ja Lilyn puolesta - ensin äiti, seuraavaksi isä.

Henry kruunattiin isänsä seuraajaksi, ja nainen jatkoi työtään, sivusta seuraten nuorukaisen vallanpitoa. Hieman huolissaan hän oli, kun ei ollut varma osaisiko Henry hoitaa kuninkaan virkaa kunniallisesti. Ensimmäinen huolen aiheista olikin se neuvonantaja... demoni ihmisten kuninkaan neuvonantajana? Ei ollut hänen asiansa kyseenalaistaa Henryn toimia, mutta eikö se ollut hieman ristiriitaista siihen nähden, että ihmisten tiedettiin olevan aikalailla rasistista väkeä? Hänelle sillä ei ollut hirveämmin merkitystä, mutta kamarineito huolehtikin lähinnä siitä, mitä muut ajattelisivat. Ja annettaisiinko Henryn ylipäätään olla rauhassa, jos tuo samaa rataa jatkaisi?

Hirveästi hänen ei kuitenkaan ole tarvinnut murehtia, kuningas kun näyttää yhä olevan hengissä ja valtakuntaa pyörittämässä. Kuitenkaan, nainen ei tiennyt miten reagoida Henrynn menettäessä jalkansa. Oliko hän järkyttynyt, huolissaan, vaiko vihainen? Ja jos niin, niin kenelle? Eikö hän ollutkin hoitanut virkaansa kunniallisesti, ja huolehtinut, ettei kummallekaan siniveriselle sattuisi mitään? Heti kun katse vältti... Mutta eihän hän Henrylle voinut suuttua, tuo kuitenkin oli kuningas, ja tärkeä Ellelle. Joten tuttuun tapaansa nainen tyytyi vain huolehtimaan, ja toivomaan, ettei nuorelle miehelle kävisi sen kummempia.


Muuta:
- Mariellella on huono lähinäkö, mutta kaukonäkö pelaa
- Hyvä kokki
- Kertoilee mielellään tarinoita
- Korkea kipukynnys
- Pitää edelleen vihkisormustaan

Tavatut/suhteet:
Henry (Aksu) - Kunnioitettu kuningas, kuin oma poika
Lily (Aksu) - Kuin oma tytär, erittäin lämpimät välit
Black (Aksu) - Lilyn aviomies, ei kummemmissa väleissä, mutta kunnioittaa
Constantine (Aksu) - Lilyn kautta tutustunut, hyvät välit, kunnioittaa
Aran (Aksu) - Ei koskaan itse tavannut, tuntee kuitenkin nimeltä. Henryn puheista päätellyt miehen olevan aivan hirveä.
Geilir (Vahti) - Varsin ihastuttava herrasmies lapsensa kanssa. Ikävä kyllä ei ehtinyt tutustua paremmin ennen kenraalin menehtymistä.
Bartholomeus (Lörri) - Vanha ystävä, välittää syvästi ja arvostaa kenraalina.
Leilana (Lörri, NPC) - Rakas ystävä, kaksikolla on hyvinkin lämpimät välit.

Pelatut pelit aikajärjestyksessä:
Kultakutri - Lörri & Bartholomeus
The good men help ladies in trouble - Vahti & Geilir
The good ladies return the favour - Vahti & Geilir
Rusetit solmussa - Lörri & Bartholomeus (kesken)
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil