Viesti Pe Touko 30, 2014 2:07

Noel Artania

Nimi: Noel Zacharian Israfiel Artania (-Aimandin poika)
Kutsumanimi: Siviilissä tottelee parhaiten omaa etunimeään. Virallisemmissa tilanteissa Kenraali Artania.
Ikä: Lähemmäs 200, ruumiillisesti säilynyt kuitenkin n. 40-vuoden ikäisenä. Harva tietää Noelia vaivaavasta kirouksesta, joka estää miehen fyysisen ikääntymisen ja täten myös varsinaisen vanhenemisen täysin.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Jonkunlainen enkeli
Asema: Aatelinen
Ammatti: Paladiinikouluttaja. Yksi kuningas Henryn neljästä eliittikenraalista.
Puolue: Ihmiset
Siviilisääty: Naimaton
Seksuaalisuus: Hetero


Aseet ja taidot
Noel käyttää aseinaan temppeliritarisetänsä vanhaa gladiusta, sekä keihästä, johon on kiinnitetty ihmisten vaakunalla varustettu viiri. Noel osaa käsitellä taitavasti myös pitkän kantaman aseita, sekä muita tavanomaisia lyömäaseita, kuten pitempiä miekkoja, kirveitä ja veitsiä. Kahta kättä vaativien raskaampien aseitten kanssa hän on puolestaan harvinaisen onneton, sillä miehellä ei yksinkertaisesti vain ole taitoa ja voimaa käsitellä raskaampia kahdenkäden vaativia teräaseita niin näppärästi, kuin ehkä saattaisi.

Kirous mahdollistaa myös epäpyhien voimien käyttämisen. Kirouksen myötä Noelilla on käytössään epätavallinen linkki kuolleiden maailmaan, jonka kautta hän voi kutsua kuolleiden henkien "armeijan" tarvittaessa käyttöönsä. Henget muistuttavat ulkonäöltään vanhoja temppeliritareita haarniskoineen ja aseineen ja väreilevät harmaan ja sinisen sävyisinä aaven kaltaisina olentoina, mutta ne on mahdollista listiä kuin tavallisetkin lihalliset ihmiset. Henget tottelevat komentajanaan vain Noelia, jonka johdolla henkiarmeija myös marssii eteenpäin taisteluissa.

Kirouksella on silti eräänlainen haittapuolensakin, jota joku epäonninen saattaisi pitää lahjana. Kirouksen juuret sykkivät nimittäin Noelin rintaan muodostuneessa valtavassa, pystysuorassa arvessa, josta mies pystyy itse vetäisemään esille tahtoessaan henkimiekan nimeltä Exxacus.

Exxacus, Sielujen syöjä
Exxacus on päälle metrin pitkä, hyvin kevyt yhdellä kädellä kannettava henkimiekka. Exxacusin terä on poikkeuksellisesti mustaa terästä ja se erittää ympärilleen tummaa, violetinharmaan sävyyn kääntyvää savunkaltaista ainetta, joka saa miekan näyttämään pimeällä magialla maustetulta aseelta.
Exxacus leikkaa mitä tahansa. Jopa sitä vastaan täysin voimin isketyt teräsaseet leikkaantuvan parhaillaan kahtia - samaan tapaan kuin leikkaisi voita kuumennetulla veitsellä. Exxacusilla on kirottuna miekkana tietysti myös haittapuolensa. Nimittäin Noelin vetäessä Exxacusin rinnastaan esille, miekka alkaa syödä mieheltä elinikää. Vaikka Noel onkin tavallisesti ruumiiltaan ikääntymätön, ikäännyttää kirotun miekan käyttö silti hänen kehoansa, jonka saattaa pitemmän käytön myötä silminnähden huomata. Liian pitkään esillä ollessaan Exxacus tappaa käyttäjänsä yksinkertaisesti vanhuuteen.
Exxacusin tappavan vaikutuksen voi kuitenkin tavallaan myös kumota. Kirottua miekkaa kutsutaankin toiselta nimeltään - hieman virheellisestikin - Sielujen syöjäksi, sillä se imee itseensä Exxacusin terällä tapettujen uhriensa elinvuosia. Näistä elinvuosista Noel saa itselleen vastaavasti elinvuosia takaisin, korvaten täten menetetyt elinvuoden parhaimmillaan täysin. Vaikka kirottu miekka vanhentaa elinvuosia varastaessaan käyttäjäänsä myös ulkonäöllisesti, ei se "sieluja syömällä" palauta Noelia kuitenkaan sitä nuoremmaksi, mihin tuon ikääntyminen on alun alkaen pysähtynyt.


Ulkonäkö
Noel on rakenteeltaan normaalia ihmistä muistuttava mies. Hänellä on paljon lihaksia ruumiillisen työn ja harjoittelun myötä, mitkä näkyvät paikoin selvemmin kuin toiset, mutta se ei tee hänestä kaappimaista, saati sitten väkivahvaa kokonaisuutta. Miehellä on suhteellisen kapeat hartiat kokonaisuuteensa nähden, vaikka pituutta tuolta löytyy reilusti päälle 190cm ja painoa riittävästi kokoonsa nähden. Ainoat asia, mitkä miehen erottavat tavallisesta humanoidista, ovatkin tuon harmaaseen kääntyvä kalpea ihonsävy, oranssit silmät, kasvon syrjien korruptuneisuus, sekä paikoittain kirouksen takia vaalenevat hiukset.
Kasvoiltaan mies on kovin neutraali ja ylevä. Noelin silmät ovat räväkästä oranssin sävystään huolimatta erittäin rauhalliset, jota lisää hänen lähes vaakatasoon taittuvan tummat kulmansa. Hänellä on suhteellisen korkeat poskipäät, jotka eivät kuitenkaan käy liiemmin korostumaan hänen kasvoistaan. Nenä on pitkä, suora ja arvokas, saaden näyttämään Noelin joskus ulkomaalaiselta muun tavallisen kansan silmissä. Korvansa ja huulensa ovat tavanomaiset, joskin jälkimmäiset ovat erityisen värittömät, vain hieman tummemmat kuin miehen normaali iho. Leuassa Noelilla kasvaa synkän musta parta, joka jatkuu leukaluita pitkin aina pulisongeiksi. Miehellä kasvaa myös viikset, jotka yhdistyvät taitteen kera alempana kasvavaan partaan. Pulisongeista hänellä erkanee myös melkein viiksiin yhdistyvä karvoitus kasvoissaan. Edellistä komeutta miehen kasvoilla halkovat kuitenkin kolme vaalean harmaan sävyistä arpea, jotka ovat yksi niistä näkyvistä muistoista menneisyyden henkitaistosta. Näitä arpia Noel ei liiemmin piilottele kasvoiltaan, kuin ei myös kirouksensa suomaa korruptoitunutta ihoaan.

Kirous tuo eräänlaisia tummempia säikeitä esille Noelin kasvoissa, jotka muistuttavat hyvin pinnassa olevia tummia verisuonia, mutta ovat todellisuudessa vain merkki miestä vaivaavasta kirouksesta. Ne ovat näkymättömiä, jos niitä ei osaa katsoa, mutta katsova osaa kuitenkin kyseenalaistaa nämä suonet Noelin kasvoissa.

Pukeutumisensa suhteen Noel suosii jokseenkin koruttomia ja värittömiä kokonaisuuksia. Mitä yksinkertaisemmasta kuteesta on kyse, sitä mielekkäämmin mies on kyseisen kappaleen päälleen pukemassa. Vapaa-ajallaan miehen saattaa nähdäkin pukeutuvan mielentilansa mukaisesti hyvin rentoihin kokonaisuuksiin, joista korean tekee useasti asun päälle puettu milloin minkäkinlainen takki. Toista on taas miehen arvolleen sopiva pukeutuminen, josta ei tyyliä ja arvokkuutta puutu.
Noelin tyypillisin arkiasuste on hänen työasunsa. Valkea kokonaisuus, jota koristavat mustat saumarajaukset. Virka-asun takki on pitkähihainen ja kauluksellinen ja edestä, keskeltä halkioitu. Takki on ommeltu kiinni ainoastaan yläkropan puolelta, mutta pysyy istuvasti Noelin päällä pienellä vyöviritelmällä. Jalkoja koristavat kovin ihoa myötäilevien housujen lisäksi valkeat saappaat, joissa on kaikkien oletuksien vastaisesti pienet korot. Näitä saappaita Noelilla ei tosin ole kuin juhlavissa tilanteissa jaloissaan, ja ne korvataankin samanlaisilla, korottomilla kengillä muissa virantoimituksissa. Kokonaisuuteen kuuluvat myös irralliset olkasuojat.

Noel ottelee myös kentällä hänelle määrätyn joukkion kanssa kenraalina, joten hänelle kuuluu myös haarniskansa. Haarniskan metalliosat ovat kevyestä, mutta kestävästä materiaalista taotut. Panssari suojaa kantajaansa kauttaaltaan, samalla mahdollistaen joustavat ja nopeat liikkeet taistelussa. Koska mies ottelee paladiini nimikkeen alla, kantaa hän taisteluissa haarniskansa lisäksi myös valkeaa, osittain haarniskan alle puettua kullatuilla reunuksilla varustettua takkia, joka kielii edes hieman hänen pyhästä taustastaan. Haarniskansa alla
Haarniskaan kuuluu myös kaksi erilaista päähinettä. Näyttävämpi näistä on monitasoinen kypärä, jonka päälaelta laskeutuu pääosin kullankeltainen, mutta myös osittain mustia harjaksia. Kypärä peittää Noelin kasvot lähes kokonaan.
Toinen näistä päähineistä on taas kovin tylsä, häkkimäinen kokonaisuus miehen kasvojen edessä, joka ei näin ollen suojaakaan parhaimmillaan kuin tuon kasvoja. Tätä tyyliä käyttäessään, mies pukee päähänsä tavallisesti myös syvän hupun, johon langetettu lumous pimentää käyttäjänsä kasvot allensa täydellisesti.

Tyypillisin arkiasu
Haarniska WIP
Turpavärkki WIP


Luonne
Noelilla ei ole lähes minkäänlaista huumorintajua, mutta vakavamielisyyttä senkin edestä, johtuen lähinnä vakavasta menneisyydestään ja varhain aikuistumisestaan. Hän ei jaksa ymmärtää vitsien päälle, vaan kääntääkin mieluummin katseensa muualle ja virrattaa sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän ei myöskään jaksa ylimääräisiä lapsellisuuksia tai piloja vastenmielisyyden vuoksi, mutta saattaa toisinaan heittäytyä ironiseksi, sarkastiseksi ja vitsailla itse mustallahuumorilla. Vaikka edellisestä saattaisikin toista päätellä, osaa Noel myös pitää hauskaa sillä omalla tavallaan.
Varhain orvoksi jääminen on myös kasvattanut Noelin selviämään esteestä kuin esteestä, ja tulemaan toimeen omillaan, sekä tarpomaan läpi syvimmänkin suon valittamatta. Hän tekee asiat sillä nimenomaisella hetkellä, eikä patoa töitään ja velvollisuuksiaan pinoon niskansa päälle tai pöytälaatikkoon myöhempää varten. Tässä mielessä miehestä löytyy jopa hieman työnarkomaanin vikaa, muttei sitä pitemmän päälle kuitenkaan ole. Omistautuu myös tekemiinsä asioihin sataprosenttisella lujuudella ja kärsivällisyydellä.

Paladiini on myös viisas ja kokenut pitkän ikänsä ansiosta. Noel tietää vähän kaikesta jotain, toisista asioita enemmän kuin toisista. Hän osaa myös soveltaa tietämäänsä erilaisissa tilanteissa, erilaisiin asioihin. Uusien asioiden omaksuminenkaan ei tuota täten miehelle minkäänlaisia ongelmia. Noelille on eräänlainen harrastus elää tiedonjanoisena, kehittää tietojansa ja taitojansa aina vain eteenpäin, eikä hän todellakaan ole se, joka malttaisi sulkea kirjan kannen kesken kaiken lukemisen vapaaehtoisesti.

Noelilla on vain harvoja ystäviä, jos niitäkään, ja nämä suhteet ovat periaatteissa niitä ainoita joita mies arvostaa ja haluaa ylläpitää kaiken ylitse. Nämä harvat ovat myös niitä, joista Noel varsinaisesti myös välittää, eikä halua heille mitään pahaa tapahtuvan ja onkin valmis puolustamaan näitä henkensä kaupalla tarvittaessa. Noel myös vaalii itse näitä ihmissuhteita, ja tekee parhaansa sen suhteen, ettei kukaan hänen ystävänsä hylkäisi häntä ykskaks syystä tai toisesta.

Noel sairastaa eräänlaista identiteettihäiriötä, jonka myötä hänellä on useampi erilainen persoona. Nämä persoonat omaavat saman henkilöhistorian, sekä muistin, mutta luonteeltaan nuo persoonallisuudet ovat täysin erilaisia ja niillä on erilaiset mieltymykset.

Kun ympärillä on muita, Noel on pääpiirteiltään muita kohtaan ystävällinen, oikeamielinen, sosiaalinen ja ritarillinen. Hän pitää tärkeänä moraalisten hyveiden noudattamista, ja erityisesti niistä kiinni pitämistä. Noel esiintyy tällöin myös hyvin ystävällisenä henkilönä, joka ottaa pienimmätkin kaduntallaajat huomioon, eikä soisi kenellekään hyveitä edustavalle tapahtuvan pahaa. Sen sijaan hän itse on valmis lyömään lain ja moraalin väärällä puolella olevat lakoon, mistä saakin jonkinlaista mielihyvää kontolleen. Tyypillinen oikeudenpuolustaja siis.

Esiripun laskeutuessa ja kenraalin turhautuessa, suuttuessa tai tylsistyessä totaalisesti, Noelista kehkeytyy taas täysin vastakkainen persoona edelliseen nähden. Hän ei enää välitäkään muista samaan tapaan, vaan muuttuu dominoivaksi, omistushaluiseksi, ilkeäksi, jopa sadistiseksi. Miehen mielipiteet muuttuvat harvinaisen suorasukaisiksi, ja kaikki ritarillisuus karsiutuu kokonaan tuon yltä. Kenraali on kylmä, turhankin rationaalinen, pessimistinen ja vieroksuu sosiaalisia tilanteita, tietoisesti jopa pyrkien vetäytymään tuolloin omiin oloihinsa.
Vaikka pääasiassa tämä persoona on esillä vain silloin kun Noel on yksin, saattaa se ottaa Noelista vallan myös silloin, kun tuo jää kaksin jonkun kanssa. Silloin Noelin olemus on vain lievästi hillitympi, sillä kenraali pyrkii tietoisesti hillitsemään olemustaan. Tällöin Noel on myös tavallista arvaamattomampi käytökseltään, eikä oikein itsekään tiedä mitä kaikkea mielentilassaan saattaisi oikeastaan tehdä.

Kolmannessa persoonassaan Noelista muuttuu totaalisen paranoidinen tapaus. Hän kärsii terävämmin aistiharhoistaan ja kuvittelee jatkuvasti, että joku varjostaisi hänen kannuksiaan, hän kuulee vieraita ääniä ympäriltään, vilkuilee ympärilleen ja saattaa puhella ääneenkin sekavista asioista. Jos kenraali on tällöin omissa oloihinsa, hukuttaa Noel tavallisesti harhansa alkoholilla omaan huoneistoonsa sulkeutuneena. Hän juo kirjaimellisesti itsensä siihen humalan pisteeseen, että sammuu kesken kaiken ennemmin tai myöhemmin. Toisinaan Noelilla on myös tapana suorittaa tämä rituaali muulloinkin, minkä takia kenraalille voisi mieltää jonkinlaisen alkoholiongelman. Noel ei pidä tästä persoonastaan lainkaan, minkä takia viinaan nukahtaminen tarjoaa hänelle eräänlaisen pakokeinon harhoistaan silloinkin kun niitä ei millään tavalla koe.
Jos tämä persoona valtaa miehen puolestaan silloin, kun ympärillä on muitakin, yrittää Noel piilotella tuntemuksensa mahdollisimman syvälle. Hän vaikuttaa tällöin kuitenkin hyvin poissaolevalta lasittuneen katseensa takaa, eikä osaa enää keskittyä asioihin yhtä vakaasti kuin tavallisesti.

Taistelussa Noelista muuttuu puolestaan hyvin armoton vastustaja, joka ei sen koommin käy säälimään vihollisikseen tunnistaneita. Provosointi, eikä herjattu iva hetkauta Noelia pätkääkään, vaan mies pystyy säilyttämään järkkymättömän keskittymisensä ja viileytensä yllättävänkin helposti. Suuttumaan, turhautumaan tai ärsyyntymään kenraalia on hyvin vaikeaa saada, mikä tavallisesti jo turhauttaa vastapuolta itseään niin, että Noel saa taisteluihinsa etulyöntiaseman ja lyö vastustajansa maahan alta aikayksikön. Paladiini ei myöskään anna hevillä periksi, vaikka vuori sortuisi kesken taistelun tuon niskaan. Hänellä on myös korkea kipukynnys.
Kenraalina Noel on selvästi arvostettu ja tuota halutaan seurata taitavien sodankäynti- ja taistelutaitojen perusteella. Niskurointia Noel ei katso hyvällä, sillä pitää kuria erityisen tärkeänä osana joukkojen tiimityöskentelyssä. Kenraalina Noel tunnistaa oman arvonsa edut, eikä anna turhaan kenenkään hyppiä silmilleen.

Noel ei ole se vaativin paladiiniopettaja oppilailleen koulutustilanteissa, mutta sen sijaan sättii itseään kaikesta, sillä kokee sattuneiden virheiden olevan omaa syytää. Hän ei odota oppilailtaan minkäänlaisia huipputuloksia heti ensikättelyssä, mutta nostaa tiettyä vaatimustasoa nähdessään oppilaittensa taitojen kehittyvän opeissaan. Kenraali ei hauku ketään pystyyn tai lyö tikkua ristiin epäonnistumisien johdosta, vaan suhtautuu hyvin suopeasti vastaavissa tilanteissa ja pyrkii auttamaan epäonnistunutta virheistään yli. Luovuttamista ja vetelehtimistä hän ei kuitenkaan siedä missään muodossa. Varsinaisen kannustava Noel ei kuitenkaan ole, sillä kokee innostuneisuuden lähtevän ennemmin oppilaistaan itsestään, kuin opettavasta. Hän ei ole nostamassa ketään risukasasta, vaan odottaa oppilaitteen tekevän sen oma-aloitteisesti itse.

Noel on roturasisti. Hän sietää jollain tavalla lähellään muitakin olentoja kuin ihmisiä, mutta sisimmissään kuitenkin halveksuu ja vihaa muita, kuin omaa kansaansa. Kenraalilla on myös hyvin negatiivinen asennoituminen erityisesti taruolentoja, puoliverisiä ja muita yliluonnollisiksi lukemiaan asioita kohtaan, jotka hän haluaisi hävittää ympäriltään. Vaikka jossain määrin myös Noelin itse voisi laskea tähän kastiin, ei mies kuitenkaan itse laskisi ikimaailmassakaan tähän luokkaan itseään. Eikä hän halua, että kukaan muukaan laskisi.


Menneisyys
Noel syntyi perheeseensä esikoisena, ja ainoaksi lapseksi jäikin, sillä tuon äiti kuoli synnyttäessään poikaansa. Noel jäi isänsä hoiviin ja nuorta poikalasta hoivasivat ja kasvattivat lähinnä talon palvelijat, sillä pojan isä ei alun alkaenkaan ollut innoissaan lapsen taloon tulosta. Lisäksi, mies olisi tahtonut tyttären pojan sijasta, sillä oli tavallaan jo käynyt ”tulevan tyttärensä” kättä lupaamaan toiseen aatelissukuun syntyneelle poikalapselle. Mutta toisinpa kävi.
Kymmenen vuotta kului hujauksessa. Sinä vuonna Noel menetti nuorukaisena ollessaan vielä isänsä, jonka murhasi miehen oma pitempiaikainen rakastajatar syystä, jota kukaan ei varsinaisesti ollut edes halukas selvittämään. Artanian suvun päästä ei liiemmin edes pidetty, sillä Noelin isä oli onnistunut leskeksi joutuessaan velkaantumaan useammalle taholle yhtäaikaisesti ja joutunut elämään näin ollen lähinnä omien sukulaistensa siivellä kurjaksikin laskettavaa elämäänsä. Noel itse ei osannut olla isänsä kuolemasta pahoillaan sen jälkeen, kuinka mokoma oli häntä lapsuusvuosinaan kohdellut. Useammat eivät tästä kovin kuririkkaasta kasvatuksesta tienneet, joten eipä Noelia millään tavalla osattu sääliäkään kuin korkeintaan talonsa palvelijoiden puolesta, joiden seurassa Noel oli elämäänsä kasvanut.

Orvoksi jääneen Noelin adoptoi kuitenkin hänen setänsä, jolla oli ollut pojankoltiaiseen hyvin isällinen suhtautuminen jo pojan syntymästä saakka. Siitäkin syystä, että tiesi veljensä olevan lasten kasvattajana mitä oli, mutta myös koska tuolla ei omia lapsia ollut, eikä niitä voinut silloisen vaimonsa kanssa saada. Vähäiset tavaransa pakattuaan, jätti Noel sukunsa kartanon ja muutti setänsä tykö luostaritemppeliin, jossa mies toimi temppeliritarien opettajana.
Seuraavien kymmenen vuoden aikana Noel sai tilaisuuden opiskella luostarin väen parissa kirjoittamista sekä lukemista muutamien muiden teoria-aineiden lisäksi, sillä aatelissyntyisellä katsottiin olevan velvollisuus sivistää itseään tietyissä määrissä. Opintojen lisäksi pojankoltiainen osallistui säännöllisesti Jumalanpalveluksiin, elinympäristöänsä myötäillen tullen uskoon jo hyvin nopeasti, pienestä pitäen.

8. aikakauden aikana kärjistyneiden taistojen myötä useammat, niin nuoria sotilaanalkuja kuin myös vanhoja konkareita kaipailtiin osallistumaan armeijan työhön. Noel sai huomata, kuinka vanhemmat ystävät hänen rinnaltaan lähtivät vanhojen virkojensa perässä, osallistumaan sotaan muiden kyvykkäiden lailla. Luostariin jäivät enää eniten uskolle omistautuneet, sen nuorimmat jäsenet Noelin tapaan, sekä 20-vuoden ikäiseksi varttuneen miehenalun adoptioisä vaimonsa kanssa, joista kaikkien näiden vuosien jälkeen oli muodostunut pojalle tuon oma perhe. Koska sotilaita ei voinut olla liikaa tuona aikana, koki Noelin hiljattain vanhaksi käynyt setänsä viimeiseksi velvollisuudekseen kouluttaa jälkeensä uusia temppeliritareita, jotka seuraisivat hänen jalanjälkiään tulevassa. Luostariin jääneistä halukkaista nuorista, joihin Noel myös lukeutui, alettiin täten kouluttaa paladiineja.
Uskonsa yliluonnollisten voimien hallintaan kului aikaa enemmän kuin luoja salli taistelutaitojen harjoittamisen ohella. Toiset erottuivat joukosta edukseen, toisten jäävän selvästi matalammille tasoille toisista, mutta ketään ei porukasta pois potkittu. Yksi näistä jälkimmäisistä tapauksista oli Noel, joka oli vielä 20-vuoden ikäisenä ollessaan joukosta se, jolla miekka ei tuntunut pysyvän kädessä sitten millään. Taistelu elämästä ja kuolemasta tuntui tuon mielestä typerältä ajatukselta – aina siihen saakka kun haltiat tulivat ja polttivat luostarin maantasalle.

Noel menetti tuolloin kaiken. Hän menetti suurimman osan ystävistään, kotinsa, sekä perheensä setäänsä myöten. Haltioiden hyökkäys oli myös se hetki, kun paladiinin alku tappoi ensimmäisen kerran haltian omin käsin, suojellen näin sitä kourallista ystäviään, jotka onnistuivat pakenemaan verilöylyltä. Luostarilla käyty teurastus toimi terävänä herätyksenä kuudelle miehenalulle, joiden menestys oli vasta alkamassa ja puhkeamassa kukkaan.

Seuraavina vuosina kuusi paladiinia löysi tiensä seuraavaan luostariin, joista tuli heidän uusi sijansa jossa harjoittaa uskoa, kuin myös jatkaa kesken jäänyttä koulutusta. Vaikkei joukolla enää varsinaista johtohahmoa ollutkaan elossa, pitivät ystävykset tiukasti kuitenkin kiinni pienestä joukostaan ja pyrkivät opettamaan toinen toistaan taitojensa puitteissa. Aikuisiksi varttuneesta kuusipäisestä joukkiosta muodostui tuolloin luostarin virallinen temppeliritarien kaarti, jotka löysivät ajan kuluttua paikkansa osana ihmisten puolella taistelevaa armeijaa.
Armeijan ei annettu turhan paljon muuttaa elämäntapoja, vaan vanhoista opeista pidettiin kiinni loppuun saakka. Jo tuolloin yliluonnollisia voimia omaava kaarti oli useiden silmätikkuna, josta pieni joukkio kuitenkin taisteli itsensä joka kerta ylitse. Paladiineja opittiin arvostamaan omassa lajissaan, jonka myötä nuo myös niittivät mainetta puolelleen virheettömän tiimityöskentelynsä varjolla ja saivat kasvatettua joukkoansa kymmenlukuihin saakka. Pian koitti kuitenkin se hetki, kun kaartin ja noiden mukaan liittyneiden seuraajien koko olemassaolo oli vaakalaudalla, kun epäonninen taisto taruolentoja vastaan sai temppeliritarien kaartin hajoamaan täysin. Pyhä sotilasjoukko kirottiin viimeistä miestä myöten kuolemaansa, miehien saadessa viimeiseksi tehtäväkseen vastentahtoisesti tappaa toisensa mielet sekoittavilla henkimiekoilla. Kun viimeinen suuri taisto oli käyty, oli hengissä enää yksi kaartilaisista; Noel, joka oli vuosien saatossa osoittanut sitkeyttä, periksi antamattomuutta ja kehittynyt kaartinsa pettämättömäksi johtajahahmoksi, sai itselleen ikuisen merkin rintaansa tästä taistosta, jota ei tulisi ikinä unohtamaan. Kyseisen kohtaamisen myötä Noel luopui myös uskostaan Jumalaansa, kieltäen itseltään kaiken yliluonnolliseksi mieltämänsä, mutta tästä huolimatta valitsi ylläpitää uskonsa rippeistä niitä joitain piirteitä voidakseen jatkaa uraansa temppeliritarina.

Langetetusta kirouksesta huolimatta, Noel löysi tiensä erinäisten luostarien kautta lopulta ihmisten kaupunkiin, johon mies loi toistaiseksi lopullisen sijansa. Jo korkeasta arvostaan, ja kaupungin hoviin saakka kirineestä maineestaan tunnettu paladiini sai nopeasti saavutustensa perusteella korkeampia arvonimiä, yleten aina kenraaliksi saakka. Kahdeksannen aikakauden aikana Noel toimi erinäisissä virkanimissään ja tuota koulutettiin kenraaliksi, mutta vasta 9. aikakauden aikana tuo nähtiin varsinaisesti johtamassa joukkoja mukana tannersodassa. Ennen ihmisten entisen kuninkaan, Harald Scarlingtonin, kuolemaa, Noel nimitettiin myös paladiinikouluttajaksi vanhan kuninkaan tyttärelle, Lily Scarlingtonille.
Uuden nimikkeensä myötä Noel kouluttaa vielä tänäkin päivänä hovin nimissä halukkaita paladiineiksi vanhan monarkin tyttären lisäksi, ja siirtää oppilailleen niitä oppeja, joita hänellekin aikoinaan nuorukaisena päähän taottiin.


Kuolemattomuudesta
Noel ei ikäänny, kuten tavalliset humanoidit. Psyykkisesti hänen mielensä karttuu jatkuvasti, mutta fyysinen ikääntyminen on täysin kadonnut piirre miehessä. Ainoa seikka joka Noelin ikääntymistä varsinaisesti pystyy muovaamaan, on tuon henkimiekka Exxacus (aseen ominaisuuksista tarkemmin Aseet ja taidot otsikon alla).
Vaikka ikääntymisensä puolesta Noel ei voi ikinä kuolla vanhuuteensa, voi tuon silti tappaa normaaliin tapaan verenhukkaan, hukuttamalla, turmelemalla jonkin ruumiinosan, jota ilman ruumis ei voi elää, jne. Kaikki vammat pienimmistä haavoista niihin vakavampiinkin, kuten luun murtumiin - kuitenkin paranevat mieheltä yllättävän nopeasti ja täysin, jättämättä minkäänlaisia arpia tai vaivoja jälkeensä. Tämä puolestaan takaa Noelille korkean selviytymiskynnyksen pahimmistakin vammautumisista. Kyseiseen parantumiskyvyn piiriin eivät kuitenkaan kuulu miehen sisäelimet, ja kaikki tämä tuottaa Noelille kuitenkin sen tyypillisen verran kipua, kuin tavallisenkin humanoidin kohdalla, huonoimmassa lykyssä myös kuoleman.


Kirouksesta
Noel ei tavallisesti hyödynnä kirouksensa kylkiäisenä tulleita taitoja kuin pakon edessä, ja silloinkin mieluusti vain, kun kukaan ei ole näkemässä. Ensimmäisenä siksi, koska pelkää kyseenalaistuksi joutumista ja toisena tästä seuraavaa leimaantumista ja vainoamista. Kukaan elossa oleva ei tiedä miehen ympärillä lepäävästä kirouksesta, siihen kuuluvista kummallisista kyvyistä kuin oireistakin tai Noelin oikeasta iästä, ellei hän tarpeeksi hyvää syytä näe paljastaa näitä seikkoja itsestään tai kyseessä ole kirouksia aistiva henkilö. Mies pyrkii käyttäytymään kuin tavallinenkin ihminen ja jos joku erikseen kysyy, väittää hän vain säilyvänsä vuosien kuluessa harvinaisen hyvin.

Niihin sairauksiinkin joihin toiset kuolisivat, on Noelilla olemassa vedenpitävä immuniteetti kirouksensa ansiosta, eikä mies täten sairastakaan mitään nuhaa kummempaa ikinä. Immuniteettinsa lisäksi kaikki ruhjeet paranevat Noelilla keskivertoa nopeammin, kuin tavallisella ihmisellä.

Koska kirous on vaivannut Noelia jo pidemmän ajan, on sen kylkeen kehittynyt myös eräänlaisia pysyviä mielellisiä sairauksia ja/tai niiden oireita. Ensimmäinen näistä on paranoidinen skitsofrenia, josta Noelille aiheutuu ajatusharhoja, kuuloharhoja, sekä muita erilaisia aistiharhoja. Nämä oireet puhkeavat Noelille tavallisesti vain yksin ollessaan, josta syystä toisinaan mies saattaa nähdä, kuulla ja aistia yliluonnollisiakin asioita. Muiden läsnä ollessa Noel tavallisesti pyrkii sivuuttamaan oireensa tai käyttäytymään niin, kuin mikään ei tuota oikeasti vaivaisi.
Toinen mainitsemisen arvoinen näistä suuremmista oireiluista on eräänlainen identiteettihäiriö. Noelila on useampi erilainen persoona, joista jokainen omaksuu itselleen saman henkilöhistorian, mutta luonteeltaan nuo persoonallisuudet ovat täysin erilaisia ja niillä on erilaiset mieltymykset. Tästä identiteettihäiriöstä on mainittuna enemmän luonteessa.

Noel pystyy nostamaan taisteluissa avukseen henkimaailmasta kuolleiden henkien joukon, joka koostuu hänen vanhasta temppeliritari joukostaan. Joukkoon kuuluu täten Noelin lisäksi 5 miehen mukana aina ollutta henkeä, jotka vastaavat taistelutaidoiltaan temppeliritareita ratsuineen tai ilman, ja ovat tasoltaan ja taidoiltaan samaa luokkaa kuin Noel. Henget eivät kuitenkaan ole varsinaisia aaveita, vaikka sellaisilta näyttävät, vaan vastaavat tavallisia lihallisia ihmisiä. Ne ottavat yhtälailla iskuja vastaan ja pahimmillaan kuolevat niihin. Kuollessaan henget kuitenkin katoavat vain omaan henkimaailmaansa, mutta niitä ei voi kutsua sieltä uudestaan esille, ellei koko joukkiota ensin tapeta, tai sitä kadoteta omaan maailmaansa.
Henkiarmeijan esiin nostamiseen Noelilla on kuitenkin taas rajallinen mahdollisuus, sillä hänen tulee itse asettua osaksi kyseistä henkimaailmaa, jos sieltä haluaa mitään kutsua. Tämä epätavallinen linkki antaa hänelle joukkojensa suoman edun taisteluissa, mutta samalla tuomitsee myös Noelin häviämään henkimaailmaan, jos sinne on liian pitkään linkittyneenä. Aika voi vaihdella minuuteista tunteihin.

Noel pystyy myös vetämään rinnastaan henkimiekan, Exxacusin. Tästä miekasta enemmän tietoa aseet ja taidot kohdassa.


Muuta
- Ratsunaan Noelilla on shirehevosta läheisesti muistuttava ori. Ori on säkäkorkeudeltaan n. 180cm, väriltään valkeaan kääntyvä kimo, rakenteeltaan jykevä ja kintuistaan koostaan huolimatta ketterä ja nopea. Ori on nimetty Casimiriksi.
- Yleissivistynyt, osaa täten kirjoittaa ja lukeakin sujuvasti.
- Yleiskielen lisäksi osaa puhua myös haltioille tyypillistä kieltä, sekä joitain harvinaisempia, vanhempia kieliä, joita Noelin ollessa nuori vielä puhuttiin ja kirjoitettiin.
- Pyhillä asioilla on muuttuva vaikutus Noeliin. Toisinaan pienikin risti saattaa tuottaa valtavan ahdistavia tuntemuksia Noelille, kun taas toisinaan esimerkiksi lyhyt rukous saattaa saada koko kirouksen väistymään hetkellisesti miehen yltä.
- Vaikka onkin yhä temppeliritarin asemassa, ei silti enää elä uskossa.
- Vihaa ja halveksuu taruolentoja.
- Erityisen taitava jousiampuja, Noel ei koskaan osu ohi maalistaan.
- Noel ei varsinaisesti kykene enää näkemään unia, mutta toisinaan aistiharhansa aiheuttavat hänelle unenomaisen tilan.
- Noel on tiedettävästi viimeinen Artanian aatelissuvun elossa oleva jäsen.
- Noelin on mahdollista saada jälkeläisiä kirouksestaan huolimatta. Tästä huolimatta mies ei ole harkinnut perheen perustamista, sillä pelkää kirouksensa sikiävän osittain tai kokonaan myös jälkipolveensa. Toisena hän ei halua nähdä oman perheensä vanhenevan ja kuolevan viereltään.
- Osuvimmat teemabiisit: Don’t say a word – Sonata Arctica, We want glory freedom - Instumental Core, Injected Into Darkness - Brickwall Audio


Perhe
Aimand Artania – Noelin julma isä. Kuollut.
Marianna Artania – Noelin äiti. Kuoli esikoistaan synnyttäessä.
Barion – Noelin setä, adoptioisä. Hyvin tärkeä osa Noelin menneisyyttä. Kuoli luostarikotinsa tuhoutumisen yhteydessä.
Cristina – Noelin täti, adoptioäiti. Kuoli luostarikotinsa tuhoutumisen yhteydessä.


Tavatut
Harald Scarlington – Vanha edesmennyt kuningas, arvostettu ja luotettu ystävä. Harald oli ainoa, jolle Noel uskoi salaisuuden kirouksestaan ja jonka monarkki myös hautaansa saakka vei mukanaan.
Henry Scarlington – Nuori kuningas. Tuntee kuninkaana, mutta tahtoisi tutustua Henryyn myös henkilökohtaisemmin. Henry oli se joka nimitti Noelista eliittikenraalin.
Lily Scarlington – Sievä naisenalku. Omistaa pieniä salattuja tuntemuksia prinsessaa kohtaan – mutta eikös kaikki muutkin, kukapa kauniista naisista ei pitäisi?! Toimii myös Lilyn paladinkouluttajana.
Constantine Fritz – Constantinen kaltaiselle järkäleelle edes Noel ei kehdannut sanoa ei, kun tuo kutsui tuoreen eliitin kapakkaan seurakseen. Jonkin asteen toveri ja arvostettu virkaveli, jonka kanssa Noel toivoisi pääsevän useammankin kerran tantereelle kuin vapaa aikaansa viettämään.
Geilir Gallus – Tuntee ja arvostaa eliittikenraalina. Ei varsinaisesti kuitenkaan tunne henkilönä.
Bartholomeus Hillgore - Tuntee ja arvostaa eliittikenraalina. Ei varsinaisesti kuitenkaan tunne henkilönä.
Hans Black - Hullu, mielipuoli, kyseenalaistettava persoona, ei Noel pidä siitä mitä tuo kaljupää Lilylle on tehnyt. Ei pidä missään muodossa, suorastaan halveksuu.
Haltioiden eliittikenraali Atrevaux Argenteus - Otti yhteen aroilla ja puolusti prinsessa Lilyä tuolta. Esti myös pukinkoipea viemästä Lilyä mukanaan haltioiden kuninkaalle. Erityisen ikävä ja pätevä vastus.
Taivaanmaalaaja Shyvana - Yksi vanhimmista, joka pelasti Lilyn hengen. Noel tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa naaraskäärmeelle, mutta epäilee ettei lohikäärme sitä kuitenkaan arvostaisi.
Haltioiden eliittikenraali Darius Winder - Törmäsi Sinisen kuiskauksen kenraaliin ja joukkoihin ollessaan Constantinen matkassa tehtävältä palaamassa. Kunnioitettava vastus, silti typerys kuten muutkin haltiat.
Punasilmäinen haltia - Kuului Winderin joukkoihin, teurasti julmasti Fritzin joukot ja lähes kenraalin itsensäkin.


Pelatut pelit
Tämä on aivan turhaa
Mitä sinä nyt teit
Viskikurpan tie
Haluaisitko selittää
Minulla olisi ehdotus, josta et voi kieltäytyä...
Aidot viskikurpat
The Juggernaut
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7