Jin Derleth

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Jin Derleth

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Loka 2014, 22:08

Nimi: Jin Derleth
Sukupuoli: Mies
rotu: Ihminen
Ikä: 29
puoli: Ihmiset
Ammatti: Alkemisti

Erityiskyvyt, punateräs yms muuta mainitsemisen arvoista:
Johtuen setänsä valumisesta kyseenalaisempien tieteen alalajien puoleen on myös Jin saanut osansa. Hän pystyy muuttamaan aineiden olomuotoja pienen valmistelun jälkeen. Valmistelu käsittää pienen kuvion joka pitää piirtää ellei sitä ole valmiina mukana. Piirtotavalla ei juurikaan ole väliä. Hän ei kuitenkaan suhtaudu tuohon kykyyn kevyesti nähtyään setänsä ja samalla opettajansa vajoavan hulluuteen.

Miehen tavoitteeksi muodostunut punateräs on pääasiassa demoninmetsästäjien aseissaan käyttämä metalli joka ei murru eikä taivu olosuhteissa joiden jälkeen tavallinen ase olisi täysin käyttökelvoton. Metalliseokseen tuosta syystä yleensä sotketaan joko lyijyä tai hopeaa, eräs metallin parhaista ominaisuuksista kun on se että siihen voi sekoittaa muita aineita ilman että sen ominaisuudet heikkenevät, oikeastaan punateräs myös vahvistaa siihen sotketun metallin maagisia vaikutuksia (esim hopean vaikutusta ihmissusiin.) Tämän takia vaikkei metalli olisikaan puhdasta hopeaa se tehoaa lähes yhtä hyvin ihmissusia vastaan. Kyseisellä metallilla on myös ominaisuus sitoa itseensä 'sieluhelmien' räjähdyksessä vapauttamaa energiaa. Tuolle ei kuitenkaan ole toistaiseksi löydetty käyttötarkoitusta (se käyttötarkoitus olisi se jos joskus joku haluaisi väsätä aseen joko toimisi aineettomuutta hyödyntäviä otuksia vastaan niin tuo mahdollistaisi kyseisen lelun. Joko tuliaseen tai teräaseen joka sisältää helmien räjäyttämiseen soveltuvan mekanismin eli jonkinlaisen gunbladen tapaisen.) Sieluhelmistä mainittakoot myös sen verran että niitä on mahdollista istuttaa haavoihin mikä antaa kantajalleen yliluonnollista vastaavan fyysisen voiman erittäin rumien mutaatioiden hinnalla (helmiä tarvitaan tuohon kymmenittäin, jos haluaa normaalia demonia vastaavat voimat niin joku 40 on aika hyvä lähtökohta.) Tämä on kuitenkin asia johon Jinin setä perehtyi huomattavasti oppilastaan enemmän. Niin ja sielunhelmet valmistetaan demonin (tai ayakashin tai jonkun muun vahvasti magiaan kytkössissä olevan olennon) verestä eli niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden hankkiminen on pienoinen urakka. Jälleen kerran asia josta Jinillä on hyvin vähän tietoa. Räjähdysteholtaan kivet vastaavat suunnilleen samaa määrää ruutia eli ei mikään järkyttävän iso paukku itsessään, jos olisi tuliaseita käytössä, niissä voisi hyödyntää mutta muuten ei.

Ulkonäkö:
Jin on normaalin pitkähkö, sellaiset 187 senttinen mies. Hänellä on vaalean harmaat hiukset sekä hieman sinertävän harmaat silmät. Hiuksensa ovat siistin lyhyet ja suorat, lyhyet varsinkin takaa muuteivat etuhiuksetkaan silmille pääse häiritsemään. Tuon lisäksi miehen terävähköltä leuvalta löytyy hyvin usein enemmän tai vähemmän lyhyttä parransänkeä. Muuten kasvot luovat ohuiden kulmakarvojen ja terävän katseen avulla totisen ja tarkkaavaisen vaikutelman. Mies on sopusuhtainen ruumiinrakenteeltaan ja painoa löytyy sellaiset reilu 70 kiloa. Lihasta ei myöskään ole tavallista kaupunkilaista enemmän, hän ei näytä siltä että olisi tehnyt tavallista ihmistä enemmän fyysistä työtä, ei se aineilla leikkiminen niin kovaa lihaskuntoa vaadi.

Vaatetuksenaan miehellä on yleensä aika tavallisen oloinen vaalea paita, sekä vihreät kangas liivit. Jos sää niin vaatii tulee noiden päälle vielä nahkatakki sekä mahdollinen matkaviitta jos on pakko jättää oma mukavuusalue ja matkustaa jonnekkin. Housut ovat tummat, hyvin tavalliset kaupunkilaisten joukossa. Kaikista tärkein on kuitenkin miehen nahkaiset hanskat joiden kämmenpintaan on ommeltu hänen aineiden olomuodon muuttamisen vaatimat merkit. Merkit eivät kuitenkaan ole hirveän helppoja huomata, ne ovat hieman ympäröivää kangasta tummemmat mutta sulautuvat silti hyvin muiden ompeleiden sekaan ellei asiaan erityisesti huomiota kiinnitä. Työkäsineet ovat sitten asia erikseen, ne ovat paksua muutenkin paksua nahkaa ja niiden merkinnät ovat tehty tavalla etteivät ne helposti tuhoudu käyttökelvottomiski, karsien sitten siitä huomaamattomuudestaan. Tosin noitan mies ei yleensä käytä talonsa ulkopuolella, vielä vähemmän jos hänellä on seuraa. Päähineitä miehellä harvemmin näkee, keskitalvella hän mielummin suojaa päänsä matkaviittansa hupulla kuin karvahatulla. Vaikka mies on alunperin aatelinen, hän suosii hyvin tavallista, kansanläheistä vaatetusta, kunhan vaatteet ovat hyvässä kunnossa ja ajavat asiansa.

Joskus harvoin hänen päällään voi nähdä myös kalliimpia asusteita, yleensä sisältäen myös kirkkaampia värejä, punaista ja vihreää. Esimerkiksi vaikkapa punainen kevy paita ja violetti kangasvyö hieman siistimpien housujen kanssa olisi jotain mitä hän voisi käyttää jos nyt syystä tai toisesta haluaisi antaa itsestään huolitellun kuvan. Muotiasiantuntijaa Jinistä ei kuitenkaan ihan pikkuvaivalla saisi, tainnut viettää liikaa aikaa yksin koejärjestelyjensä parissa sellaiseen. Syy jonka takia hän myös kuuntelee muiden neuvoja kohtuullisen nöyrästi vaatetukseen liittyen, se kun on yksi asia johon hän ei ole itse sen enempää perehtynyt. Kaikenkaikkiaan Jin on yleensä perussiisti kokonaisuus. Hänsetä päältäpäin katsoen harvemmin löytää mitään epäilyttävää, täysin tavallisen näköinen mies siinä missä muutkin.

Ainut asia mikä saattaa pistää silmään, tai oikeastaan nenään on välillä miehen mukana kulkeutuva haju, joko vahvan alkoholin sellainen tai sitten jostain kokeesta johtuva erikoisempi tuoksahdus. Aika moni kuitenkin osaa yleensä asiaa katsoa läpi sormien hänen ammattinsa takia, kaikki alkemian prosessit eivät ole hajuttomia joten olisi melko kohtuutonta vaatia ettei alkemisti koskaan tuoksahtaisi. Pesulla herra Derleth käy jokatapauksessa tavallista rahvasta useammin joten hiki ei pitäisi olla hajun takana, ei ainakaan siinä määrin ettei se olisi äärimmäisen yleinen ilmiö ihmisten keskuudessa.

Luonne:
Vähintäänkin omaperäinen mies. Hän omaa syvää mielenkiintoa kaikkeen mikä selittää maailman rakennetta ja sen lainalaisuuksia. Tosin tuo mielenkiinto loppuu siinä vaiheessa kun asioita ei perustella tai pyritä perustelemaan järjellä eli ihan mitätahansa epämääräisen ennustajaeukon horinoita hän ei aijo jäädä kuuntelemaan, ei ainakaan vapaasta tahdostaaan. Kaikkia Jinin tekemiä asioita ei ole aina helppo ulkopuolelta katsottuna perustella. Tutkimuksiaan mies tekee koska aihe tai lopputulos kiinnostaa häntä, ei olisi myöskään ennenkuulumatonta jos tuo aloittaisi jonkin hieman kyseenalaisemman projektin joka ei varsinaisesti hyödytä häntä itseään ihan vain jotta 'näkisi pystyykö siihen.'

Jin ei ihmisenä erityisemmin pidä haltioista jokseenkaan ei itse myöskään mistään hinnasta olisi lähdössä tantereelle suippokorvia listimäänkään. Sama koskee myös taruolentoja. Hän myös harvemmin aloittaisi turhaa rähinää suippokorvan tai jokun taruolennon kanssa jos tuollaisia hänen labraansa eksyy. Oikeastaan nuo voivat tietyissä tilanteissa käydä jopa normaalia kauppaa alkemistin kanssa kunhan ovat muuten miehelle mieleen, jälleen asia jossa rahasta on apua. Muutenkin Jin on enemmän tai vähemmän rauhantahtoinen henkilö joka ei erityisemmin politiikasta perusta. Tai voisi sanoa että se ei ole hänen ongelmansa. Se mikä häntä kiinnostaa on tiede. Toistaiseksi tuo intohimo alkemiaa kohtaan ei ole jäänyt toiseksi millekkään, ei edes hameväelle ja sen vetovoimalle. Ainut asia mikä on päässyt lähelle on alkoholi, tuo mystinen lääke kaikkiin maallisiin ongelmiin, varsinkin turhautumisen tunteeseen. Ja onhan se myös miehen pääasiallinen tulonlähde joten pakko se on suorittaa aika ajoin laaduntarkkailua.

Rahanhankinnassaan rikollisuudesta Jin on pyrkinyt pysymään kaukana, osittain sen takia että jos hän väärentäisi kultaesineitä kuka ne ostaisi. Harvalla olisi siihen rahaa, alihintaan ei oikein voisi myydä koska tuo väärentäminen vaati oikeaa kultaa ja kuninkaallisten huijaamisella olisi aika vakavat seuraukset jos siitä paljastuisi. Joten miehen kyseenalaiset rahanhankinta menetelmät rajoittuvat siihen jos jokin hämäräveikko tulee asioimaan ja sattuu pyytämään jotain epämääräisempää ainetta sekä osaa tarjota oikean väristä valuuttaa, saattaa vahingossa esimerkiksi viinalla olla hieman vaarallisia sivuvaikutuksia vaikkei sitä mausta huomaisikaan. Onneksi raha poistaa tehokkaasti omatunnon tuskia tuollaisista pikku erehdyksistä, jollakin kun se tutkimus pitää rahoittaa.

Mainittakoot myös että mies on hyvin usein vakavan puoleinen, nauramassa tätä näkee vain aniharvoin, vielä harvemmin silloin kun nousuhumalalla ei ole osaa tilanteessa. Itseään korkeampiarvoisia mies osaa kunnioittaa asiaan kuuluvalla tavalla sekä muutenkin käyttäytyä aatelis yms piireissä, onhan hän sieltä alunperin lähtöisin. Jos joku tavallinen ihminen tai muuten matalan sosiaalisen aseman omaava haluaa miehen suosion ja ystävyyden kohteeksi on tuon parempi olla alkemistille jollain tavalla hyödyllinen. Tuo sisältää niin rahan, palvelukset kuin tiedonkin. Tieto on Jinin silmissä valuuttaa siinä missä rahakin, oikeastaan raha on hänelle ensisijaisesti väline jolla voi mahdollistaa tiedon hankinnan joten välttämättä ei tarvitse olla rikas tullakseen toimeen kyseisen alkemistin kanssa. Jos osaat kääntää jonkun hänen satamasta löytämän vieraskielisen kirjan saatat päästä hyvinkin helposti ja nopeasti lämminhenkiseen teepöytään juttelemaan syvällisiä ties mistä mielenkiintoisesta (mielenkiintoisuus riippuu tietenkin keneltä kysytään, herrasmies on itse sitä mieltä ettei auringon alla ole mitään yhtä kiehtovaa, kaikki eivät kuitenkaan välttämättä jaa tuota mielipidettä.)

Menneisyys:
Jin syntyi ja varttui melko normaalissa aatelis perheessä. Hänen sukunsa ei ollut aatelissuvuista rikkain eikä tunnetuin mutta kohtuullisen vauras siitä huolimatta. Kyseinen perhetausta piti huolta myös siitä että poika sai kunnon koulutuksen. Luonnontieteiden alkeita, siinä määrin missä niitä tunnettiin opetti nuorukaiselle pojan setä joka sattui olemaan alkemisti. Muu suku piti tuota miestä vähintäänkin outona jokseenkin vaarattomana, suurin osa ei ottanut tiedemiehen 'litkujen sekoittelua' tosissaan. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää sitä että mies oli tuossa touhussa tutustunut tavallista paremmin luonnontieteisiin joten oli melko itsetään selvää kuka lapsen opetuksen hoitaisi kyseisen aihepiirin osalta.

Jossakin vaiheessa opiskeluja kun poika alkoi osoittamaan mielenkiintoa tuota hieman kyseenalaisena pidettyä tieteenlajia kohtaan, alkoi setä ottamaan Jiniä aina välillä mukaan pieneen labraansa auttamaan jos jonkinlaisten projektien kanssa. Jonkin aikaa jatkui tuolla tavalla, aloitteleva alkemistin oppipoika tuli ajan saatossa vakuuttuneeksi siitä että kultaa ei pystyisi luomaan alkemian menetelmillä. Taito jonka poika kuitenkin oppi oli asioiden päällystäminen jalometalleilla sekä yhtä sun toista erillaisista metalliseoksista sekä niiden ominaisuuksista. Myös oppipojan opettaja oli löytänyt uusia, omasta mielestään hyvinkin mielenkiintoisia tieteenhaaroja, jos sitä nyt tieteeksi pystyi kuvailemaan. Muutenkin oudon vanhanpuoleisen miehen kirjahyllyyn alkoi ilmestymään teoksia jotka sisälsivät enemmänkin mystisiä kuvia, salaisia riimuja sekä kaiken järjen vastaisia lupauksia noiden mahdollisuuksista joita ei edes yritetty selittää. Ja mitä enemmän noita kirjoja ilmestyi ja mies niihin perehtyi, sitä oudommaksi tuo kävi.

Myös nuoren Jinin tuo suostutteli kokeilemaan jolloin poika tutustui tapaan sulattaa metalleja ilman kuumentamista sekä jäädyttämään vettä ilman että tuo jää tuntui kylmältä, myös muihin aineisiin tuo temppu tuntui toimivan. Sen pidemmälle oppipojan mielenkiinto ei kuitenkaan riittänyt, toki osa tuosta kirjallisuuden sisällöstä toimi, osa ei, mutta lopputuloksesta huolimatta se ei antanut vastauksia pojan tiedonjanoon. Sitäpaitsi muutokset joita kyset teokset olivat saaneet pojan opettajassa aikaan saivat Jinin pitämään kyseistä oppia vähintäänkin vaarallisena käyttäjälleen.

Eräänä päivänä satamaan lähetetty, jo nuorukaiseksi varttunut aloitteleva alkemisti löisi jotain mikä veti tuon kaiken mielenkiinnon itseensä. Outo teräase oli löytänyt tiensä satamaan, outoa tuossa oli se että miekka oli tehty metallista jollaista Jin ei ollut eläessään nähnyt. Kuulemma tuo ase oli tullut jostakin päin mertentakaa, terässä oli kirjoitusta omituisilla merkeillä joita ei cryptissä juurikaan oltu nähty, eikä niistä siten selkoa saanut. Aseen yhteydessä oli kuulemma kulkeutunut myös pieni kangaspussillinen outoja tummia kuulia, ne myös sellaisia joita poika ei ollut ennen tavannut. Lopulta nuorukainen päätti kyseiset esineet hankkia itselleen tutustuakseen niihin paremmin palattuaan takaisin kotiinsa. Aseesta hän sai sen verran hyvin nopeasti selville että se painoi hieman enemmän kuin teräksestä tehty vastaava sekä sen ettei terä taipunut tai katkennut missään testeissä mitä nuorukainen aseen metallille teki. Kyseisen punateräkseksi kutsumansa metallin valmistuksen oppiminen alkoi muodostumaan hyvinkin piakkoin hänelle yhdeksi suurimmista tavoitteista.

Myös aseen mukana tulleille 'helmille' nuorukainen teki setänsä kanssa joitakin kokeita aluksi yhdessä. Selvisi että nuo helmet räjähtivät iskun vaikutuksesta. Vaikkei nuorukainen magian päälle ymmärtänytkään niin tuo räjähdys vaikutti olevan hyvin samankaltainen joidenkin maagisten ilmiöiden kanssa. Jinin setä tuntui olevan asiasta erittäin pitkälti samaa mieltä. Outo huomio oli myös se että vaikkei tuolla helmien räjähtämisellä ollut mitään pysyvää vaikutusta tavallisiin esineisiin, tuntui punateräs pystyvän hetkellisesti varastoimaan tuon räjähdyksen itseensä.

Noiden löytöjen jälkeen alkoi alkemisteista se vanhempi ja hullumpi vetäytymään yhä enemmän omiin oloihin. Enää ei ollut Jinillä aina sijaa tuossa labrassa vaan vanha mies työnsi usein nuorukaisen luotaan sanoen että hänellä oli jotain tärkeää tehtävää. Näinollen Jin joutui hankkimaan omat laitteet ja välineensä jos mieli jatkaa alkemian parissa. Samalla jo aikuistumaan kerennyt mies oli jo muuttanut itsenäistymisen nimissä omaan kotiinsakkin, samoihin aikoihin kun oli alkanut väsäämään omaa labraansa. Vajaa vuosi vierähti kaksikon työskennellessä erillään kunnes eräänä myöhäisenä iltana miehen setä ryntäsi nuorukaisen kotiovesta sisään hullun kiilto silmissään. Hän halusi kuulemma veljenpoikansa mukaan johonkin projektiin, kyse oli ilmeisesti ihmisten muuttamisesta demoneiksi tai jotain vastaavaa, se mitä Jin sai tuosta selvää oli se että hänen setänsä oli ilmeisen tohkeissaan asian suhteen vannoen mullistavan maailman ja tulevansa ihmiskunnan suurimmaksi sankariksi, niin ja sen että tuo vanha alkemisti oli mitä ilmeisemmin hönkäillyt jotain sopimatonta eikä enää ollut järjissään.

Pian saatuaan kieltäytymisen pojan setä sitten vain otti ja katosi, mukanaan osa heillä vielä jäljellä olevista mystisitä helmistä ja sen verran kirjojaan mitä tuo sai mukaansa. Sen jälkeen tuosta miehestä ei enää mitään kuulunut, perhe poltti sen kirjallisuuden mitä tuo kahjo tiedemies ei ollut vienyt mukanaan ja Jin jatkoi elämäänsä alkemistina yksin ihmisten parissa. Koska tutkimus maksoi ja hänen suhteet perheeseensä olivat hiljalleen hiipuneet vetäen rahahanat ahtaalle alkoi mies hankkimaan elantonsa muilla keinoilla, pääasiassa tislaamalla vahvaa alkoholia. Se kun tuntui olevan ihmisiä eniten kiinnostava aine kullan jälkeen mitä tuolta tieteeltä haluttiin.

Tavatut:

Muutoshistoria:
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron