Viesti La Tammi 02, 2016 1:22

Thea Auvray

Nimi: Thea Auvray
Ikä: 24
Rotu: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Suuntautuminen: Hetero
Puolue: Ihmiset
Ammatti: Loinen, kansan kiihottaja,... Ottoäitinsä toivoo tytön ammatiksi kotirouvaa ja herrasmiehen vaimoa. Toivoo, että vielä joskus voisi kuitenkin olla vakavasti otettava vaikuttaja lain parissa.
Kotoisin: Manasses Saaret, suurin osa elämästä Ihmisten Kaupungissa
Asema: Aatelinen, tosin kaikki eivät pidä häntä erityisen arvokkaana aatelisena
Perhe: Ottovanhemmat Gilbert ja Margery Auvray, sekä heidän kaksi poikaansa Ralf (17) ja John (15)


Ulkonäkö:

Tämän 168cm pitkän naisen iho on tummahkon maitokahvin väristä. Iho on siis valtaväestöön verrattuna tumma ja hyvinkin virheetön, niin siloinen että mikäli tähän maailman aikaan olisi ollut olemassa malleja, olisi nainen päässyt heti kansikuvatytöksi. Tosin, hänen säärensä ja polvensa ovat alituiseen mustelmilla, sekä ruhjeilla metsässä laukkaamisen vuoksi. Kasvot ovat sydämenmalliset ja korkeat poskipäät tuovat niille aristokraattisen vivahteen, samalla kun huomattavan täyteläiset huulet kutsuvat tekemään lähempää tuttavuutta. Huuliaan nainen on joskus inhonnut ja saanut kuullakin niistä nuoruudessaan, mutta huomattuaan kuinka monet miehet hullaantuvat noista ihoa astetta vaaleamman värisistä huulista on oppinut pitämään niitä yhtenä parhaimmista piirteistään. Kasvoista huulien jälkeen epäilemättä huomiota herättävin piirre on myös lähes ovaalin muotoiset silmät, joiden iiris on haalean ruskea. Kuin väriä olisi laimennettu tilkalla valkoista. Ripset naisella on tummat ja tuuheat, kuten kulmatkin. Noita silmiä vain harvoin näkee surullisina, useimmiten niiden katse on riehakas, viettelevä, uppiniskainen tai täynnä tulta ja tappuraa.

Kasvoja kehystää melkoinen peikkotukka, avattuna hiukset sojottavatkin kaikkiin ilmansuuntiin, pörheänä afrona (ei kuitenkaan ihan sellaisena pallona, vaan enemmän laskeutuvana sekasotkuna) tai linnunpesänä, kuten hänen ottoäitinsä tapaa kirota. Hiusten laatu on sellaista kähärää käkkärää, että siihen ei tahdo pystyä mikään harja, käteen se tuntuu karhealta. Kosteana kammattuna hiukset saa suoraksi, ainakin lähestulkoon, jos jaksaa nähdä vaivaa sen eteen. Tällöin voi huomata hiusten ylettävän aina lapaluille asti. Ja auta armias, jos hiukset saavat kosteutta ollessaan jotenkuten suorana, afro pompahtaa pystyyn nopeammin kuin kissaa kerkeää sanoa. Pituuden lisäksi hiuksia on myös paljon, niin kuin metsäpeikolla turkkia. Aina ollessaan perheensä mukana kutsuilla, tai muuten pakotettuna ruotuun, hän pitää hiuksiaan erilaisilla nutturoilla ja koristelee kampauksiaan mitä mielikuvituksellisin tavoin aina helmikoruista sulkiin ja nauhoihin. Letillekin käkkäräpehko joskus eksyy, mutta vaatii pitkällisen työstämisen ennen kuin sen saa edes jotenkuten asettumaan. Suurimman osan ajasta, kun ei ole ruodussa, hän pitää hiuksiaan villinä auki ja kieltämättä se tyyli naisen luonteeseen ja olemukseen sopiikin parhaiten. Kiehkurathan ovat väriltään tumman ruskeat, tai oikeastaan enemmän mustat pehmeällä vivahteella.

Kun katselee kasvoista alemmas, voi nähdä siron ja pitkähkön kaulan jonka kaulakuoppa on selvästi näkyvissä. Vartalo ei ole ollenkaan nälkiintynyt tai kuihtunut, vaan oikein hyvälaatuisen ruuan ja villin neitosen liikkuvaisuuden aikaansaama. Hän on enemmin jäntevä kuin laiha, hieman pehmeä kuin kuiva. Varsin normaalimittainen kaikin puolin, toki perinteistä aatelisnaista ehkä lihaksikkaampi liikkuvaisuutensa tähden. Vartalon muoto on naisellinen, lähes tiimalasi pyöreine peppuineen ja muodokkaine rintoineen. Mitään liioiteltua naisessa ei kuitenkaan ole, mikään ruumiinosa ei ole epäsuhteessa toiseen ja vartalo näyttää olevan tasapainoinen. Käsivarret ovat lihaksikkaat, ei kuitenkaan miehekkäät tai muuten dominoivat. Muutenkin naisen lihaksikkuus on hyvin lähellä akrobaatin lihasmassaa.

Hän pukeutuu toisinaan näyttävästi, toisinaan ei. Välillä pukeutuu suuren suuriin kermakakkua muistuttaviin mekkoihin, keltainen väri sopii täydellisen upeasti hänen ruskeaa hipiäänsä vasten. Toisinaan taas pukeutuu pyykkärin vaatepartta muistuttaviin asuihin, harmaisiin ja valkoisiin. Siis ihan mihin vain maan ja taivaan väliltä. Useimmiten hänet kuitenkin tapaa maltillisen kokoisissa ja kauniisti laskeutuvissa yksikerroksisissa mekoissa, tai puissa kiipeilyyn ja ratsastamiseen sopivissa miesten pussihousuissa ja kauluspaidassa. Kylmiä kelejä varten tämän hemmotellun neitosen vaatehuoneesta löytyy jos jonkinlaista viittaa, takkia, turkispuuhkaa, lakkia, hattua, kaulahuivia, hansikkaita,… Ja jos jotain ei ole, niin se useimmiten saadaan hankittua.

Luonne:
Thea, ihana Thea. Jos hänen tuttavapiiriltään kyselisi kuvailuja naisen luonteesta, voisi saada vaikka millaisen kattauksen. Yleisimmät adjektiivit olisivat kaiketi ärsyttävä, vaativa, älykäs, viehättävä, villi, äänekäs, itsekäs, ajattelematon ja idealisti. Epäilemättä kaikki yhtä kuvaavia. Nainen on kaikkea muuta kuin hillitty, paitsi ollessaan isänsä kanssa jossain tärkeässä tapaamisessa, häntä muutoin tuskin koskaan näkee seinäkukkasena. Ei kikkarapää sitä tee huomiota hakeakseen (paitsi toisinaan), hän vain on ärsyttävän viehättävällä tavalla juuri niin luonnonlapsi, kuin moni pidättyväisempi nainen haluaisi olla. Juuri sillä tavalla, mikä jakaa ihmisiä vihaajien ja rakastajien leireihin. Hän juoksee pitkin metsiä ja vielä aikuisellakin iällä saattaa kuvitella taistelevansa oman varjonsa kanssa, tai ratsastavansa tuulispäänä karkuun jos jonkinlaisia örvelöitä. Nainen pelkää sitä, että vielä joku päivä muuttuu ottoäitinsä kaltaiseksi, rauhalliseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, joka hyräilee ristipistoja tehdessään ja järjestää teekutsuja rouville. Sekä suunnittelee naimakauppoja. Hän itse kuvailisi itseään älykkäänä, oppineena ja kapinallisena.

Hän on ottanut monta monituista kertaa turpaansa mielipiteidensä vuoksi, niin naisilta kuin miehiltä, aateliston edustajilta sekä tavalliselta kansalta. Toisaalta myös nyrkit pystyssä tapellut omien oikeuksiensa puolesta vähintään yhtä monta kertaa ja provosoinut suu vaahdossa milloin ketäkin. Hän on pesunkestävä idealisti ja kertoo varmasti mielipiteensä, mikäli tilanteessa ei ole välitöntä hengenvaaraa. Vaikka onkin ihmisten puolella tässä sodassa, lähinnä pitääkseen oman nahkansa puhtoisena, aatteensa lähentelee puolueettomien aatteita. Thean mielestä kaikki olennot ovat tasa-arvoisia ja kaikilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet elämään, hänen mielestään tämä koko sota pilkkaa ihmisten ja haltioiden, sekä kaikkien muiden elollisten älykkyyttä. Aivan kuin ajattelevat olennot olisivat unohtaneet käyttää omia aivojaan kiistellessään maasta, joka kuitenkin on vain se näkyvä osa tätä maailmaa. Ihan kuin he kaikki eivät mahtuisi elämään täällä sovussa, ihan kuin ei ymmärrettäisi maailmassa olevan muutakin kuin maa jota heidän jalkansa kuluttavat. Hänen tasa-arvo käsityksensä jatkuu myös naisten ja miesten välisiin arvoihin, sekä lapsiin ja säätyluokkiin.

Hän ei kuitenkaan elä kuten opettaa, sillä ajatus tasa-arvosta ei koske häntä itseään. Thea pystyy kyykyttämään ja käyttämään asemaansa, mikäli sellainen on, hyödykseen häikäilemättä. Hän taivuttelee heikoimmat helposti omaan tahtoonsa ja vahvemmille tarjoaa parhaimman yrityksensä. Keinoja kaihtamatta nainen pyrkii saavuttamaan haluamansa, aina. Ja yleensä saavuttaakin. Vain muutamat asiat ovat hänelle pyhiä ja koskemattomia, muut hän pystyy myymään vaikka itse pahuudelle pitääkseen oman nahkansa turvassa. Thea pystyy myös pyörtämään puheitaan ja esittämään jotain muuta kuin on, hän voi tarvittaessa olla vaikka pahimmanlaatuinen patriootti mikäli tilanne sitä vaatii. Nainen arvostaa omaisuuttaan, eikä varmasti pyri jakamaan sitä muille – mutta olettaa muiden tarjoavan hänelle hyödykkeitä. Suoraan sanottuna hän on hemmoteltu hienosto kakara, joka ei koskaan ole joutunut nöyrtymään. Ainakaan omasta mielestään. Nainen on ennen kaikkea älykäs, liian älykäs vaarantaakseen itsensä muiden vuoksi ja tarpeeksi älykäs pysyäkseen ehjänä mielipiteistään huolimatta. Tiukanpaikan tullen ja mikäli tilanne sitä vaatii, hän kyllä pitää puoliaan ja seisoo ajatustensa takana. Toisinaan jopa ajattelee, että olisi hienoa kuolla eräänlainen marttyyrikuolema ja jäädä historiankirjoihin suurena tasa-arvon puolustajana, joka sai aikaan kansanliikkeen ennen kuolemaansa. Marttyyrikuolemaa odotellessa Thea aikoo kuitenkin nauttia elämän iloista täysin rinnoin, käyttää häikäilemättä hyväkseen vanhempiensa varakkuutta, koeajaa monta monituista miestä. Muun muassa.

Thea nauttii viehätysvoimansa käyttämisestä, tai testaamisesta. Hän rakastaa miehiltä saatua huomiota ja rakastaa läheisyyttä, sekä rajuja otteita heinäladon seinää vasten. Tosiaan, neito ei ole pitänyt itseään puhtaana vaikka näin yleisesti oletetaankin. Toistaiseksi salaisuus on pysynyt salassa seurapiireiltä, kaiketi sen vuoksi että on valinnut kumppaninsa huolella piirien ulkopuolelta. Kukapa nyt tallipoikaa, seppää, metsästäjää, tai vaikkapa palkkamiekkaa uskoisi? Mistä hän miehiään on löytänyt, no, kukaan ei voi tätä villivarsaa pidätellä joten nainen saa kulkea melko vapaasti ihmisten ilmoilla. Ja jos vapaus häneltä joskus evätään, ei käkkäräpää pelkää karata valvovien katseiden alta.

On hänelle sentään jokin itseäänkin tärkeämpää, vanhemmat ja veljensä. Ei nainen pelkää näiden satuttamista, sillä uskoo että henkiset arvet kyllä paranevat ja luulee, että hänen omat toimensa eivät paljastuttuaankaan juuri vaikuta perheeseensä negatiivisesti. Onhan hän vain ottolapsi, huonommista suvuista. Kuitenkin, perhe voi nauttia tämän kurittoman kakaran täyttä lojaaliutta, mitä se nyt ikinä käkkäräpäälle tarkoittaakaan. Saattaisipa myös asettaa itsensä vaaraan jonkun vieraammankin vuoksi, mikäli katsoo siitä itse hyötyvänsä. Kaiken kaikkiaan Thea ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, että teoilla on myös seurauksia, joten päätyy usein sanoillaan tai toimillaan satuttamaan ihmisiä ympärillään. Ehkäpä jonkun pitäisi kouluttaa tätä yhteiskuntaa halveksivaa, hemmoteltua ja omahyväistä naista, jotta oppisi ymmärtämään maailmaa muidenkin näkövinkkelistä.

Menneisyys:

Thea on syntynyt aatelisen isän ja palvelusväkeen kuuluneen etelän naisen lapseksi. Sen suurempaa draamaa ei syntymässä ollut, kuin se, että palvelusväen odotettiin kunnioittavan isäntäväen tapoja hankkiutua avioon ennen lasten saantia. Eikä ollut suotavaa sekaantua itseään ylempiarvoisiin miehiin. Ja kun nämä molemmat nyt pääsivät käymään, päätettiin ilman sen suurempaa draamaa lähettää vastasyntynyt, maitokahvin ruskea tyttölapsi Manasses Saarilta Cryptiin ja Ihmisten Kaupunkiin jossa biologisen isän veli Gilbert Auvray asui vaimonsa kanssa mukavan kokoisessa talossa. Lain ja politiikan parissa työskentelevällä Gilbertillä oli avoin mieli, sekä riittävästi rahaa ottaa vaivoikseen veljensä ”väärän värinen” lehtolapsi asumaan hänen ja vaimonsa luo. Kaikenlisäksi jo muutamien naimisissa olo vuosien aikana heitä ei ollut vaimonsa Margeryn kanssa siunattu omalla jälkikasvulla, joka tuntui masentavan erityisesti ikäkriisiä potenutta vaimoa. Niinpä tyttö toivotettiin tervetulleeksi sukuun, hänet kastettiin ja nimettiin Theaksi eikä tytön juurista juuri keskusteltu jälkeenpäin. Pariskunta Auvray sai maineen hyväntekijöinä ”pelastettuaan” palvelusväen lehtolapsen huostaansa ja tarjottuaan tälle hyvän koulutuksen, sekä samanlaiset mahdollisuudet elämälle kuin muillakin aatelisten lapsilla oli.

Thea ei kuitenkaan perinyt kasvatuksesta huolimatta ottovanhempiensa, joita puhuttelee äidikseen ja isäkseen, tasaista luonnetta vaan biologisen isänsä riehakkuuden ja sammumattoman seikkailunjanon. Tyttö jo pienenä kapinoi hänelle asetettuja oletuksia vastaan, opetteli ratsastamaan kuten miehet, kiipeilemään puissa palvelusväen lasten kanssa, painimaan, juoksemaan, kiroilemaan,… Toisaalta omaksui kuitenkin vanhempiensa huikentelevaisen elämäntyylin ja oppi nauttimaan materian, sekä rahan suomista iloista. Ottoäitiään katsellessaan hän sai kipinän maalaamiseen, eikä Margery pistänyt sitä ollenkaan pahakseen vaan kannusti tytärtään empimättä toteuttamaan luovuuttaan. Äitinsä mieliksi tyttö myös opetteli soittamaan pianoa, sekä tanssimaan paritansseja sen verran, mitä rymyämiseltään kerkesi. Tietysti pariskunta yritti hillitä tytön vauhtia, välillä kovastikin vastakarvaan asettuen, mutta neitosen tahdonvoima on valtava ja pian oppikin, että sai kaiken periksi niin halutessaan. Joten, Thea eli nuoruutensa enemmän kuin keskiluokkaiset pojat, entä aatelistytöt.

Koska isänsä vaikuttaa politiikan ja lain parissa, myös Thea pääsi nuoresta asti tutustumaan tähän taiteenlajiin. Pienestä asti hän istui isänsä mukana tapaamisissa ja kuunnellut pienet korvat höröllä mitä aikuiset hänen ympärillään puhuivat, näissä tapaamisissa tyttö käyttäytyi kuin paraskin kiltti koulutyttö. Thea on saanut kulkea mukana oppia ottamassa ihan näihin päiviin asti, nykyäänkin aina kun vain hulluttelultaan kerkeää. Hänelle myös hankittiin opettaja, joka säännöllisin väliajoin käy laajentamassa Thean sivistystä yhteiskunnasta ja sitä ympäröivistä lainalaisuuksista. Sekä kirjoitetuista, että kirjoittamattomista. Äitinsä arvostaa tyttärensä halua kouluttaa itseään, mutta epäilee sen tekevän neitosesta aina vain hankalamman tulevan vaimon jollekin. Eli yhtäkaikki, hän on elänyt varsin hyvän ja vapaan elämän, mitä nyt äitinsä yrittää edelleen kouluttaa hänestä seurapiirien kirkkainta tähteä ja täydellistä kotivaimoa.

Muuta:
- Ratsastaa miesten satulassa, omistaa myös ratsun
- Ei mielellään matkusta kärryillä
- Rakastaa rahaa, palvelua ja omaa ääntään
- Nauttii viehätysvoimansa testaamisesta miehiin, miksei toisinaan naisiinkin
- Lukee ja kirjoittaa hyvin
- Maalailee omaksi ilokseen tauluja niin ihmisistä, kuin maisemistakin. Soittaa myös pianoa
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki