Viesti Ma Heinä 06, 2009 2:41

Fred Länsikiipi

Fred Länsikiipi (esittäytyy sukunimellä vain, jos sitä vaaditaan, sillä nimi on miehen itse luoma ja epävirallinen, eikä ole näinollen periytynyt suvussa)

Sukupuoli: mies

Ikä:30 vuotta

Laji: Ihminen

Puoli: Ihmisten puolella

Ammatti: Aiemmin katuvaras, nykyisin puuseppä, joskin melko epävirallisesti.

Kokokuva
Ulkonäkö: Fredillä on tummanruskeat, aaltoilevat ja huolittelemattomat hiukset, jotka ylettyvät niskaan asti. Vaikka niissä olisikin riittävästi pituutta kampauksien sitomiseen, pitää mies hiuksensa mielummin auki. Hänen silmänsä ovat tumman koboltin siniset, ja niitä reunustavat vahvat, hiusten sävyyn mukautuvat kulmakarvat. Silmien väliin sijoittuva nenä on suora ja miesmäisen jyrkkä, ja hänen huulensa ovat kevyesti kaarevat. Kasvojen oikeaa poskea halkoo punertava, mutta vanha arpi, joka ulottuu oikean alaluomen vierestä aina suupielten yli leukaan. Vanhemmuuttaan Fredille on alkanut kasvaa päivittäistä parransänkeä, joka on yleensä huoliteltu vain muutamien millien pituiseksi, vaikkakin laiskojen aikojen koittaessa se saattaa rehottaa pitempänä. Fred on kuitenkin itse sitä mieltä, etteivät parta ja viikset sovi hänen kasvoihinsa, joten hän ajaa karvoituksen pois. Fredin iho on ihmisille ominaisesti tavallisen punertava, ei erityisen vaalea eikä erityisen tumma. Fred on melko pitkä mies, hieman päälle 180cm, ja hänen kehossaan on miekankäytöllä ja säännöllisellä harjoittelulla saavutettuja lihaksia.
Jalassaan Fredillä on tavanomaiset, nuoralla kiristettävät nahkasaapikkaat, jotka sopivat säähän kuin säähän. Housut ovat yleensä ensimmäiset, jotka kaapista tulevat vastaan, ja kaapin housuvarietee muodostuu lähinnä yksivärisistä ja ihonmyötäisistä kangashousuista, joita voi pakkasen tullen pukea useammatkin päällekäin. Housuissa on vain harvoin taskut, sillä kuljetustilaa tarvitessaan Fred pukee päälleen taskutetun vyön, takin tai nyyttirepun. Tarvittaessa Fred käyttää asevyötä, johon saa kiinni miekan sekä tarvittaessa erilaisia veitsiä. Vyössä on myös pienenpieni piilotasku esimerkiksi viesteille tai yrteille.
Paitoinaan Fred suosii puuvillaisia, valkeita, pussihihaisia "aluspaitoja", periaatteessa siis löysiä pitkähihaisia, joiden hihat hän monesti käärii kyynärpäihin asti. Paidan päällä voi olla ohuesta kankaasta ommeltu liivi, jossa on leveä ja muutaman sentin korkea V-mallinen kaula-aukko. Vaatetuksesta voi löytyä myös viittoja ja takkeja sekä erilaisia "siistimpiä" vaatteita, kuten pikkutakki tai matalavartiset, kiiltävämmät kengät, varmuuden vuoksi. Fredillä on myös taistelua varten erilaisia suojavaatteita, kuten nahkapanssareita tai ranne- ja polvitukia, mutta ne ovat käytössä vain harvoin.

Luonne: Nuoruudessaan Fred oli varsinainen hurjapää ja vaaratilannemagneetti, eikä piittaamaton uhkarohkeus kuulunut hänen ihailtavimpiin piirteisiinsä. Hän oli myös auttamattoman seikkailunhaluinen ja kaipasi jatkuvasti jännitystä elämäänsä ja adrenaliinia suoniinsa. Hänellä olisi ollut runsaasti energiaa purettavaksi armeijassa tai muussa järjestäytyneessä sotatoiminassa, sillä hän oli valtavan kiinnostunut taistelemisesta, mutta hänen luonteensa ei olisi antanut periksi armeijan järjestäytyneisyydelle. Nuori Fred oli epäsäännöllinen ja melko tuittupäinen oman elämänsä herra, eikä hän olisi siis sopeutunut toisten käskytettäväksi. Hän katsoi paremmaksi harjoitella taistelua yksin, ja hänestä sukeutuikin etevä yhden käden miekankäyttäjä.
Nykyisellään Fred on paljon rauhallisempi ja niinsanotusti kasvanut ulos vanhasta kuorestaan, eli aikuistunut. Hän on nähnyt ja kokenut elämässään paljon ja katsellut Cryptiä monesta eri näkökulmasta, joten hän on myös fiksu. Hän tunnistaa henkilöt, joihin kannattaa luottaa, joihin kannattaa uskotella luottavansa, ja joiden kanssa ei kannata olla lainkaan tekemisissä. Hänen puhe- ja esiintymistyylinsä on rauhallinen ja mutkaton, ja hän tunteekin olonsa mukavaksi lähes kaikenkarvaisten otusten keskellä. Ainoastaan haltioita hän ymmärtää pelätä tosissaan.
Ystävien kesken Fred on luotettavampi kuin kallio ja pitää kaikki hänelle suodut salaisuudet omanaan. Hän ei lavertele, puhu pahaa selän takana tai harrasta takinkääntämistä, sillä hän pelkää sellaisten toimien kääntyvän itseään vastaan tulevaisuudessa. Ystävällisyydellään yksinäinen Fred yrittää luoda itselleen tukiverkoston, jota voi mahdollisesti hädän hetkellä käyttää. Hän ei siis polta siltoja takanaan vaan yrittää pitää vanhoihinkin tuttavuuksiin yhteyttä välimatkojen sallimissa puitteissa. Uusien tuttavuuksien tekeminen on hänen mielestään mukavaa, samoin ihmistarinoiden kuunteleminen. Fredistä ei osaa sanoa onko hän parempi kuuntelija vai puhuja, sillä hän on tasapuolisesti kumpaakin; joskus hän saattaa sortua jaaritteluun tai omien kokemuksiensa liialliseen tuputtamiseen, sillä hän aina huomaamattaan uskoo tietävänsä itse toista osapuolta paremmin. Hankalien tapauksien kanssa Fred pyrkii aina saamaan tahtonsa läpi, sillä hän on varsin periksiantamaton luonne, vaikkakin pehmeällä tavalla. Hän ei tuo mielipiteitään esiin aggressiivisesti vaan pikemminkin vaivihkaa ja pikkuhiljaa aivopesten. Jäädessään kakkoseksi hän saattaa ottaa kovasti itseensä ja sulkeutua kuoreensa pitkäksi aikaa, joskaan hän ei näytä sitä ulospäin.
Aatelisten kanssa asioimisessa Fred ei tahdo pärjätä, sillä hän ei osaa etikettejä ja näyttää muutenkin nukkavierulta. Häpeilemiään asioita Fred ei ota puheeksi koskaan, edes vahingossa, ja jos joku muu sattuu mainitsemaan niistä, hän vaihtaa välittömästi puheenaihetta.

Menneisyys: Fred syntyi myöhäisenä syyskuun yönä aivan tavalliseen cryptiläiseen perheeseen, johon kuului äiti Malicianne, isä Vinone sekä vanhempi veli Frankar, jota kutsuttiin lyhyemmin Frankiksi. Frank oli Frediä vajaat kolme vuotta vanhempi. Perhe oli varakkuudeltaan keskitasoa, sillä isä ja äiti tekivät molemmat - yllättävää kyllä - puusepän töitä. Isä hoiti perheen raskaammat työt ja kaatoi metsässä puita, ja äiti keskittyi kahden lapsen kasvattamisen ohella pienimittaisempaan puunveistelyyn ja koristekaivertamiseen. Fredin varhainen lapsuus oli varsin normaalia lapsen elämää. Hänen isänsä opetti hänelle taistelun alkeita ensin ilman aseita ja myöhemmin mitä mainioimmilla puumiekoilla, ja Fred on säilyttänyt omansa tähän päivään asti. Ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen perheen äiti kuitenkin sairastui pahasti vilustuttuaan keuhkokuumeeseen, jonka parannuskeinoista pienellä perheellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan. Malicianne kuoli alle vuoden sisällä kaikista yrityksistä huolimatta, ja vaikka perhe oli osannut odottaa onnetonta loppua, oli isän murhe suuri. Häntä painoi vaimon menetys, kahden lapsen kasvatus ja yhden hengen kontolle jääneet puusepän työt. Isältä riitti yhä vähemmän aikaa poikien kasvattamiseen, mutta veljekset saivat tukea toisiltaan ja yrittivät parhaansa mukaan tarjota apuaan isälle, vaikkeivät puusepän töistä mitään ymmärtäneetkään. Talous pysyi siis jaloillaan. Aikuistuttuaan pojat päättivät lähteä etsimään onneaan muualta, vaikka ajatus isän jättämisestä yksin heitä kalvoikin. Vinone ei voinut tietenkään kieltää poikia lähtemästä, joten talous jäi yksihenkiseksi.
Ensin molemmat veljekset ajattelivat jäädä Cryptiin asumaan, joten he vaeltelivat ystävällismielisistä kylistä toisiin ja asustelivat taivasalla muutaman vuoden. Retkielämä oli jännittävää ja mieltänostattavaa, varsinkin vanhemman veljen siipien suojeluksessa. Satamassa vieraillessaan Frank tuli kuitenkin toisiin aatoksiin tavattuaan Manasses-saarilta saapuneen nuoren, viehättävän naisen, joka vietti Fredin ja Frankin seurueessa muutamia viikkoja. Fredillä ei ollut mitään naista vastaan, mutta kun naisen tuli aika palata takaisin kotikonnuilleen, oli Fred harmissaan - Frank nimittäin pyysi saada lähteä löytämänsä naisen mukaan. Manassesit eivät kuulostaneet Fredin mielestä kutsuvalta paikalta elää, joten hän tahtoi jäädä mantereelle. Isänsä lailla Fred päätti olla vastustamatta veljensä päätöstä, ja näinollen hän joutui hyvästelemään tämän. He kuitenkin vannoivat tapaavansa vielä tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi veljesten tiet eivät ole uudemman kerran kohdanneet.
Aikanaan Fred kiinnostui ajatuksesta asua suuressa kaupungissa, joten hän pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja taivalsi vuorokausia kestäneen matkan ihmisten kaupunkiin. Aluksi hänellä ei ollut minkäänlaista omaa asuinsijaa, vaan hän tutustui vanhaan, silloiseen yrttikaupan myyjään ja sai palveluksiaan vastaan nukkua tämän ullakolla. Palvelukset käsittivät muunmuassa kauempana kasvavien rohtojen, kukkien, yrttien ja marjojen tuomista vanhalle myyjälle, joka ei enää raihnaisuudessaan pystynyt itse matkustamaan metsään, joka kuhisi vaarallisia eläimiä ja ahneita ryöstäjiä. Näin Fred pärjäsi pari vuotta, kunnes joutui yöllisen toimituksensa päätteeksi kasvokkain ihmissuden kanssa. Ihmissusi oli haavoittunut, ärsytetty ja nälkäinen, ja sen reviirille eksyi onnettomuudekseen eräs ihmisen tuoksuinen tunkeilija. Otus hyökkäsi Fredin kimppuun, mutta jo valmiiksi pitkän etumatkan ja Fredin vikkelien jalkojen ansiosta nuori yrttitoimittaja ei tullut syödyksi. Koska ihmissusi oli niin huonossa kunnossa, oli se huomattavasti hitaampi ja helpompi vastus, vaikkakin sen onnistui saada Fred kerran kiinni. Tuon välikohtauksen aikana peto yritti luultavasti irrottaa saaliiltaan pään kuopaisemalla tätä valtavilla kynsillään, mutta koska Fred yritti parhaansa mukaan väistää, osui isku vain kasvojen reunaan. Fredin posken iho kuitenkin roikkui ja oikea silmä muurautui kivusta ja verestä umpeen, ja eloonjäämiskamppailunsa keskellä Fred murjoi kätensä alle sattuneella kivellä pedon oikean alaleuan hampaat ja sai sen perääntymään tarpeeksi pitkäksi hetkeksi, jotta ehti kuroa uuden etumatkan. Loputtomalta tuntuvan paon jälkeen haavoittunut ihmissusi kääntyi nujerrettuna takaisin, luultavasti siksi, että kaupunki oli jo liian lähellä. Fred saattoi pudota kauhusta polvilleen vielä viikko tapauksen jälkeenkin muistellessaan kohtausta, ja hänen kehoaan koristavat mustelmat ja olkapäähän ilmeisesti sattuneet hiusmurtumat muistuttivat häntä siitä jatkuvasti. Lisäksi hänen kasvonsa olivat turvonneet ja silmäpuoliset useita päiviä, ja auki viilletty poski umpeutui pysyväksi arveksi. Arven lisäksi Fred sai tapauksesta henkisiä traumoja, eikä juuri enää liikkunut yölliseen aikaan metsissä. Ihmissusia hän oppi pelkäämään kuollakseen, ja samalla välttämään kaikin hinnoin.
Yrttien toimittamisella ansaitut rahat riittivät omaan elossapysymiseen, ja yrttikaupan pitäjä antoi sillointällöin säälistä pojalle muutaman ylimääräisenkin roposen. Koska kukaan ei elä ikuisesti, yrttikaupan pitäjä nukkui ennen pitkää pois. Hän oli ollut jo Fredin saapuessa hyvin vanha. Fred tuli tästä surulliseksi, sillä oli menettänyt melko lailla kaiken, minkä oli kaupungista saanut: talon, työn ja omintakeisen perheensä. Silti hän ei halunnut palata isänsä luo, vaan yritti kaikin tavoin ansaita rahaa itselleen ja osoittaa näin pärjäävänsä omillaan. Hän päätyi ennen pitkää lain mustalle puolelle huomattuaan oman sorminäppäryytensä ja mairittelevuutensa, joka puri erityisesti vanhempaan väestöön. Kuinka helppoa olikaan ryöstää vanhojen rouvashenkilöiden käsikynkässä roikkuvia nyssyköitä vain nipsaisemalla niiden nyörit poikki, eivätkä he itse edes tuntuneet huomanneen! Koska Fred oli nopea, pääsi hän myös tarkkaavaisempia tapauksia karkuun ja vältti vartijoita harjoittelemalla hiljaisen ja kevyen liikkumistavan.
Pian tavaroita panttaamalla ja rahapusseja ryöstelemällä ansaitut rahat poikivat hänelle oman pienen talon ihmiskaupungin vähävaraisemmalta reunalta. Se on lähes säälittävän pieni, mutta riittää vallan mainiosti yhdelle hengelle. Fred päätti lopettaa katuvarkaan toimet välittömästi päästyään aloilleen, sillä hän ei halunnut vaarantaa vapauttaan tai vaivalla ansaittua kotiaan. Vanhettuaan hän on harjoitellut isänsä nimeen puusepän taitoja ja huomannut olevansa melko etevä nikkari, ja niinpä hän on sekä itse hakkaamillaan että saamillaan puutavaroilla nikkaroinut taloonsa terassin, pienen tallin ja hevosaitauksen, sekä paikannut joitain sen raihnaisimpia osia, kuten kattoa. Hän yrittää paraikaa löytää itselleen tuottoisampaa työtä, kuin hyvänpäiväntuttujen portaiden korjaamista.
Sukunimekseen Fred otti virallisuuksia varten nimen Länsikiipi. Se viittaa Fredin synnyinpaikkaan, joka sijaitsi kotikylän länsiosassa harjujen kupeessa.

Lente: Hevonen ilmaantui nuoren miehen elämään varoittamatta, kun erään työpäivän päätteeksi paikalle ilmaantuivat teurastajan vankkurit. Fred seurasi sivusilmällä teurastajan toimia, kuinka hevoset kuljetettiin yksi kerrallaan muualle ja pisteltiin niinsanotusti paloiksi. Fredin silmään pisti hevosten joukosta kimo, suurikokoinen ja erittäin sympaattisenoloinen hevonen, joka oli sijaintiinsa nähden merkillisen hyvässä kunnossa. Oli sääli haaskata niin hyvässä kunnossa olevaa hevosta, ja Fred näki tuossa teurastuspuomissa ainoan mahdollisuutensa hankkia ratsun. Laillisesti hänellä ei ikimaailmassa olisi ollut hevoseen varaa, joten hän hiippaili paikalle muina miehinä irrottamaan hevosta rekiltä, johon ne oli riimunnaruistaan sidottu. Vaivihkaa hän kuljetti rimpuilevan hevosen pois vankkureiden läheltä, ja sai viikoksi vihaisen teurastajan peräänsä. Varmuuden vuoksi Fred piilotti hevosen talonsa takapihalle ja hinkkasi siihen säännöllisesti nokea, jotta mahdolliset etsijät eivät tunnistaisi hevosta kadonneeksi tammaksi. Nimekseen tamma sai Lente, joka tarkoittaa kevättä - satunnaisesta syystä ja huonosta mielikuvituksesta johtuen.

Aseet: Fred käyttää aseenaan miekkaa, joka on pituudeltaan noin puolet hänen omasta pituudestaan. Koostaan huolimatta miekka ei ole kovin painava, joten sen käyttäminen käy Frediltä sujuvasti. Hän on treenannut miekkailua puumiekoilla pienestä pitäen ja jatkanut harjoittelua oikealla aseellaan vanhempana, joten on erittäin hyvä käyttämään asettaan. Fred käytti miekkaan kaikki säästönsä, jotka sai yrttikauppiaalla työskentelemästään ajasta.
Miekka roikkuu yleensä Fredin vyöllä, vasemman jalan yläpuolella. Sille ei ole huotraa, joten kun miekka roikkuu vyöllä, sen kanssa ei varsinaisesti voi juosta, ainakaan käyttämättä äärimmäistä varovaisuutta.

Muuta:
- Fredillä on tilastotamma nimeltä Lente. Miehen ja hevosen välille on muodostunut kestävä side, eikä Fred voisi kuvitellakaan menettävänsä sitä.
- Juo aina jos tarjotaan.
- Pitää uimisesta.
- Ei tiedä haltioista paljon mitään, ja haluaisi kovasti tavata tällaisen.
- Vihaa ihmissusia.
- On saanut Evelyniltä "lahjoitukseksi" toisen hevosen, jonka nimeksi antoi Sanaris. Hevosen mukana tulivat kärryt, jonka avulla Fredin on helpompi kuskata esimerkiksi rakennustarvikkeita hieman röttelömäiseen kotiinsa.

Tavatut:
Randy: Iloinen ja mielenkiintoinen femur jolla on kalastustaito verissään.
Rocky: Rauhallisenoloinen lohikäärme.
Paderdor: Mielenkiintoinen pikku paccõnt, jolla on hyvät jutut.
Evelyn: Hetken ihastus, nykyään historiaa.
Kuningas Henry Scarlington: Poikaystävä, jolle tekee mittatilauksesta puujalkoja.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?