Kuningas Henry Scarlington

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Kuningas Henry Scarlington

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2007, 14:03

nimi: Henry Julian Emery Scarlington
Ikä: 24
Rotu: ihminen
Puoli: Ihmiset
Arvo: Kuningas
Puoliso: Kerensa Rosen


pärstä doodle
Suvun vaakuna (Design By Ivy)




ulkonäkö: Ruumiinrakenteeltaan Henry on solakka ja melko silopiirteinen ihmismieheksi. Naiseksi nuorta monarkkia ei kuitenkaan voi erehtyä luulemaan. Pituutta tältä varrelta löytyy 177 cm. Lihaksikkaaksi Henryä ei voi haukkua, voimaa häneltä ei löydykään, kuten edesmenneeltä isältään. Sen sijaan Henry on hieman jänteikäs, ketterä ja notkea. Lihaksia löytyy eniten jaloista tai no, jalasta kiitos nuoruuden vaelteluiden. Voimaa käsivarsistakin löytyy sen verran, että miekan saa ylös ja jousen jännitettyä. Kestävä ja kevyen lihaksiston omaava nuorimies välttelee kuitenkin yhteenottoja, sillä tietää jäävänsä voimassa toiseksi.. tai no, naisen tuo ehkäpä kykenisi voimassa voittamaan.
Taisteluita välttäneeltä nuorukaiselta ei löydykään sen pahempia taistelun jälkiä kehostaan, paitsi se yksi suuri. Yllätyshyökkäykseen joutunut kuningas menetti vasemman jalkansa. Jalka on poikki puolesta välistä reittä, hieman ennen kuin polvi olisi alkanut. Nykyään raajarikkoisuutta ei kuitenkaan huomaa niin helposti, Henryn käyttäessä puujalkaa vaatteidensa alla. Puujalka on tukeva ja väriltään tummaa puuta, anatomisesti lähes täydellisesti korrekti. Siinä on taipuva polviosa, jonka pystyy taittamaan koukkuun istuttaessa. Puujalka on kiinni kuppimaisessa, pehmustetussa nahkaosassa, josta lähtee remmit ylös vyötärölle kiinnitettävään vyöhön, joka pitää puujalkaa paikoillaan. Puujalan ansiosta Henry pystyy liikkumaan paremmin ja tarvitseekin kävellessään enää vain yhden siistin, tyylitellyn kävelykepi. Keppi yltää nuorta kuningasta lanteille, väriltään se on musta ja sen alapää on vahvistettu hopeanmetallisella osalla. Käsiosa on pyöreä, käteen sopiva ja mukavasti istuva.
Kasvonsa ovat pyöreäpiirteiset ja pehmeälinjaiset. Leukaluu on miehekäs ja leukaa on alkanut koristamaan pieni parta, jonka Henry pitää siistinä. Poskipäät ovat korkeahkot ja pehmeäpiirteiset. Nenä on sopusuhtaisen pitkä, kärjestä hieman leveämpi. Nenän alta löytyvää kapeahkoa suuta koristaa lähes aina asteen tai toisen hymy tai virne. Silmät ovat mantelinmuotoiset, tarkkailevat ja avarat. Väriltään näköelimet ovat tummanruskeat. Katseestaan löytyy sitä nuoren, naiivi ja toiveikkaan miehen pilkettä, mistä johtuen Henry näyttääkin lähes aina toiveikkaaniloiselta, kera hymynsä. Silmien yläpuolelta löytyvät kulmakarvat ovat hieman kapeammat, mitä mieheltä saattaisi olettaa.
Kasvoja kehystää hieman yli niskan yltävät hiukset. Edestä hiukset ovat hieman pidemmät, laskeutuen reippaasti nuoren miehen rintakehälle asti, kun taas takaa hiukset jäävät lyhyemmiksi, juuri ja juuri niskan yli yltäviksi. Latvoja kohden hiukset tuppaavat hakeutumaan hieman kiharalle. Keskijakaus. Väriltään pehko on tummanruskea, omaten pientä punertavaa vivahdetta.

Vaatetus Henryllä vaihtelee tilanteen mukaan. Koska on niinkin korkeassa ja tärkeässä asemassa, kuin kuninkaana, ei Henryllä ole varaa ihan kaikenlaisissa rääsyissä kulkea. Yleensä miehekkään hentoa kehoa verhoaakin korkealaatuiset ja kauniisti yhteen parsitut vaatteet. Henry suosii hieman kireämpää vaatetusta, sillä löysissä paidoissa ja housuissa Henry kokee itsensä kutistetuksi. Tästä illuusiosta on myös huomauteltu, joten siitä johtuen kuninkaan yltä löytyykin yleensä ihonmyötäisiä tai pienesti löysiä vaatteita, lukuun ottamatta housuja. Housut ovat yleensä reippaammin löysät, ainakin nykyään, kun toinen jalka puuttuu. Tämä johtuu tyystin siitä, ettei Henry halua kaikkien näkevän sitä jalantynkää nyt niin hyvin. Väriltään vaatteet ovat yleensä punaisen ja mustan tai ruskean yhdistelmää, kultaisin yksityiskohdin. Vaikka Henryllä olisi varaa ja asemaa käyttää koreita ja rönsyileviä asukokonaisuuksia, suosii kuningas silti yksinkertaista ja melko korutonta tyyliä. Vain juhlatilanteissa Henryn yltä saattaa löytyä jotain koreampaa ja koristeellisempaa.
Henry suosii pitkävartisia saappaita ja vähintään polveen asti yltäviä sisätakkeja/takkeja.
Omissa oloissaan Henry pukeutuu mahdollisimman yksinkertaisesti, jopa maanläheisiin väreihin. Ennen vihreää kovasti suosinut nuorimies on kuitenkin jättänyt tuon haltioiden vakioväriksi tunnustettavan värin pois vaatekaapistaan, lukuun ottamatta muutamaa ulkoviittaa. Rento pukeutuminen omalla/vapaa-ajalla on kuitenkin yhä hieman tasokkaampaa, mitä talonpojilla. Henryn on pitänyt totutella siihen, että joka tilanteessa saattaa joku vaatia päästä kuninkaan puheille ja täten kuninkaan olisi myös parempi olla edes jokseenkin edustavissa vaatteissa.

Vaikka onkin pasifistinen luonne, on Henryllä silti kaikki valmiudet käydä taistelemaan. Haarniska kuninkaalla on näyttävä, kevytrakenteinen muutenkin niin kevytpiirteiselle kuninkaalle. Väriltään haarniska on hopeisenharmaa, jota koristaa punaiset ja mustat kankaan, mm musta viitta. Haarniskan panssarit suojaavat tehokkaasti tärkeimpiä alueita ja pohkeisiin yltävä, puolipitkähihainen rengaspaita hoitaa myös osansa.
Vaikka kuinka kevyeksi haarniska olisi taottu, on se silti laskettavissa raskasrakenteiseksi. Tästä johtuen Henry ei todellakaan ole nopea taistelija, mutta panssarit suojaavat sitäkin paremmin iskuilta. Henry ottaakin mieluummin sen puolustavan ja perääntyvän roolin, kuin itse hyökkäisi.. ainakaan tässä haarniskassa.

Henryllä on myös olemassa kevytrakenteisempi haarniska, joka suojaa tehokkaasti vain yläruumista. Tämä haarniska antaa varaa liikkua nopeammin ja jousenjännittäminen onnistuu helpommin tämän haarniskan kanssa.


Aseet ja taistelutyyli

Henry ei mielellään tartu aseisiin, mutta jos tarttuu, löytyy kuninkaan kädestä pitkä yhdenkäden miekka. Valitettavasti Henrystä ei ole yksijalkaisena tai edes puujalalla nopeatempoiseen lähitaisteluun, joten miekka on automaattisesti laskettavissa vain puolustautumiseen. Miekkaa Henry osaa käsitellä, joskin hyökkäyksien suhteen tuo selvästi on varovainen. Miekka on hopea väriltään, lukuun ottamatta mustaa, nahkalla päällystettyä kädensijaa. Miekan varresta, kahvasta löytyy yksi punainen jalokivi, merkkinä siitä, että miekka kuuluu Scarlingtonin sukuun. Myöskin suvun tunnus on kaiverrettu miekan terään, lähelle kädensijaa.
Lisäksi Henry osaa käsitellä jousta kiitettävästi. Jousella hän osaa ampua niin liikkeestä kuin paikoiltaankin, ollen lähes yhtä tarkka, mitä haltiat normaalisti.

Valitettavasti Henrystä ei ole hyökkäämään omin jaloin näin jalkapuolisena. Muutenkin taisteluja välttelevä kuningas ei olisi hääppöinen vastus kokeneelle. Tästä johtuen on Henry käynyt kehittämään uuden tavan taistella itselleen: Ratsailta.
Eikä ihan tavallisen ratsun selässä. Henry käyttää ratsunaan taisteluissa Aarnikotkaansa Oliveria. Aarnikotkalla on terävä nokka ja kynnet, tuo on tarpeeksi iso vastus hevoseläimen selässä liikkuvalle viholliselle ja tarpeeksi suojelevainen, jotta osaa pitää isäntänsä turvassa. Lentokykyinen ratsu on myös erittäin kätevä, jos kuninkaan pitää päästä äkkiä turvaan maankamaralla liikkuvilta hyökkääjiltä.
Koska Oliveria on alettu käyttämään aseena, on aarnikotkalle myös valmistettu haarniskaa. Nämä hopeiset, kauniisti taotut, kääpiötekoiset panssarit ovat kevyitä ja suojaavat aarnikotkan vastaa, rintakehää, lautasia ja hartioita, sekä päätä ja kaulaa. Kevyet ja köykäiset iskut eivät pääse läpi panssarista. Nuolet ropisevat vasten aarnikotkan haarniskaa, mikäli joku niistä yrittää ampua läpi.
Rintapanssariin on kaiverrettu Scarlintonin suvun vaakuna.
Ratsastaessaan tällä panssaroidulla sotaratsulla, Henry käyttää yhä pitkää yhdenkäden miekkaansa ja jousta. Mikäli tarpeeksi lähelle tullaan ratsuilla, osaa Henry Oliverin selästä käydä taistelemaan aseensa turvin. Joskin, yleensä aarnikotka on iskenyt viholliseen ennemmin, kuin Henry ennättää. Tästä johtuen ratsailta Henry käyttääkin enemmän joustaan, kuin miekkaansa.



Luonne:
Luonteeltaan nuori monarkki on rauhallinen ja harkitsevainen. Henry ei tee päätöksiä summanmutikassa ja viettääkin toisinaan päiväkausia miettien suurempia päätöksiä. Mikäli kuninkaalta vaaditaan päätöstä heti kasvotusten, saattaa Henry mennä täysin lukkoon, riippuen päätöksen suuruudesta. Henry ei pidä liian suurista paineista mitä työnsä tuo ja stressaakin harvinaisen helposti. Kuningas vihaa päättää toisten elämästä tai kuolemasta, silloin kun moinen asia hänen tasolleen yltää. Rauhaarakastava ja yhteiseloa tavoitteleva nuorimies haluaisi välttää kaiken verenvuodatuksen, mutta on joutunut pikkuhiljaa luopumaan tästä ajatustavastaan. Kuninkaalta vaaditaan päätöksiä, jotka ovat kansalle parhaaksi, eivät vain monarkin mieleen. Henry on kuitenkin avomielinen ja pyrkii ymmärtämään jokaisen mielipiteen ja näkökannan, eikä suoralta kädeltä tuomitse jokaista ajatusmaailmaa vääräksi. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, erosi se sitten kuninkaan omasta tai ei.
Kuninkaana Henryn pitäisi kuitenkin ruveta hieman vaativammaksi. Aina niin nöyrä ja vaatimaton persoona ei osaa vaatia alamaisiltaan aina sitä, mitä haluaisi. Kuningas kuunteleekin harvinaisen usein valituksia ja eroavia mielipiteitä, koska ei vain kehtaa toista pitämään suutaan kiinni. Henry ei halua hankkia turhaan vihamiehiä päätöstensä takia, mutta pikkuhiljaa kuningas alkaa tajuamaan sen, ettei kaikkia voi miellyttää. Armollisuus onkin alkanut pikkuhiljaa kadota kuninkaan luonteenpiirteistä, mutta vaikka onkin tullut petetyksi haltioiden suhteen pahemman kerran, pyrkii kuningas arvioimaan jokaista olentoa yksilönä, ei samana massana.

Läheisilleen ja rakkailleen Henry on avoimen ystävällinen ja välittävä. Nuori mies osaa kuunnella ja parhaansa mukaan lohduttaa, mikäli joku ystävistä kaipaa apua. Asemaansa Henry ei halua käyttää turhaan muiden auttamiseen, vaan toivookin riittävänsä avuksi omana itsenään, Henrynä, ei kuningas Henrynä. Siinä missä Henry osaa ja jaksaa kuunnella, osa tuo myös omista murheistaan kertoa läheisimmilleen. Turhaan Henry ei kuitenkaan halua muita rasittaa omilla huolillaan, sillä yleensä huolensa ovat harvinaisen pieniä ja henkilökohtaisia. Kuningas tarvitsee korkeintaan jonkun, jonka kanssa jutella asioistaan, ei ketään joka kävisi konkreettisesti auttamaan kuningasta murheidensa kanssa. Henry onkin loppujen lopuksi parempi kuuntelemaan, kuin puhumaan. Puheiden pitämistä kuningas jännittääkin omalla hiljaisella tavallaan, mutta suuren joukon edessä puhuminen ei ole täysin mahdotonta nuorelle kuninkaalle.

Tarpeen tullen osaa Henry myös olla ankara ja vaativa, kunhan vain saa kerättyä rohkeutta siihen. Kun tietty piste ylitetään, käy Henrykin laukomaan ajatuksiaan päin toisen naamaa sanoja säästelemättä. Henryllä on harvinaisen pitkä pinna, riippuen toki keskustelun osapuolesta. Henkilöt, joista Henry ei yhtään pidä, saavat Henryn jo valmiiksi kärttyisälle tuulelle.
Suuttuessaan Henry on äkkipikainen ja arvaamaton, joskin koittaa vielä jotenkuten järjen ääntä kuunnella. On kuitenkin vain ajan kysymys koska kuningas menee siihen pisteeseen, että heittelee kuolemantuomioita tuosta vain.
Haltioita kohtaan Henry suhtautui ennen avoimesti, mutta haltiakuninkaan petettyä hänen luottamuksensa, on ääni kellossa muuttunut. Vaikka Henry arvosteleekin jokaista haltiaa yksilönä, pitää tuo noiden monarkkia ja hovia selkään puukottavina valehtelijoina. Henry olisi ollut valmis solmimaan rauhan kahden kuningassuvun välillä, mutta nyt tuokin haave on jäänyt katkeraksi muistoksi Henryn hyväuskoisuudesta.

Kuninkaalla on myös harvinaisen huono alkoholinsietokyky. Henry ei ole koskaan ollut juomamiehiä, josta johtuen tuolla nousee alkoholi yleensä suoraan nuppiin nopeasti. Humalassa Henrystä tulee entistä puheliaampi ja nauravaisempi, niin sanotusta räyhä viinasta ei ole tietoakaan. Henry tuppaa kuitenkin myös sammumaan harvinaisen nopeasti, jos liikaa alkoholia saa sisälleen.
Henryllä on myös isänsä tapaan paha tapa vaipua omiin ajatuksiinsa jopa kesken kokousten. Silloin kaikki puhuttu menee ohi korvien, jonka jälkeen kuninkaalle saakin olla toistelemassa asioita uudestaan.

"Tavallisuus on siunaus"


menneisyys:
Henry syntyi ensimmäisenä ja täten kruunun perivänä jälkeläisenä Scarlingtonin sukuun, silloiselle kuningas Haraldille ja kuningatar Eliselle (Tosinaan kutsuttu Elisaksi). Lapsi oli toivottu kuin sade erämaahan ja esikoisen syntymää juhlittiinkin pitkään. Jo pienestä pitäen Henryltä odotettiin siis suuria tekoja, kuten kuninkailta yleensä. Pienenä Henry oli kovin vilkas lapsi, eikä olisi halunnut istua alas opiskelemaan kaikkia niitä tarpeellisia aineita, mitä tulevan kuninkaan odotettiin taitavan.
Henryn ollessa viisivuotias, syntyi kuningasparille toinen lapsi, prinsessa Lily. Valitettavasti Lilyn uusi elämä vaati veronsa, kuningatar Elisen kuollessa synnytykseen. Koko kansa suri rakastetun kuningattaren poismenoa, Harald ja Henry eniten. Kuningas oli menettänyt puolisonsa ja Henry äitinsä, mutta tilalle he saivat tyttären, sisaren, josta kasvoi se rakkain kaikista molemmille.

Iän lisääntyessä alkoi Henryä kuitenkin kiinnostamaan opiskelu, nimenomaan historian saralta. Oman kansan historian lisäksi, Henry kiinnostui suuresti vihollisen historiasta, alkaen salaa tutkia myös haltioiden menneisyyttä ja näiden kulttuuria. Ihmistenparissa moisten aiheiden löytäminen kirjastoista ja kirjakaupoista oli lähes mahdotonta. Siltikään Henry ei antanut periksi, vaan etsi kissoin ja koirin uutta tietoa. Siinä missä prinssin odotettiinkin varhaisteininä jo opettelevan ahkerasti miekkailuja, oli Henry ennemmin lueskelemassa kirjoja sisätiloissa. Monesti isänsä yllättikin prinssin lukemasta materiaalia, josta Harald itse ei pitänyt. Poikaa kiellettiin tutkimasta haltioiden menneisyyttä saatikka sitten etsimästä noita käsiinsä. Yhtä härkäpäinen kuin isänsä, ei Henry käynyt toteuttamaan kuninkaan käskyä. Kapinallinen nuoriprinssi kävikin tekemään täysin päinvastoin, mitä isä oli neuvonut: Henry etsi käsiinsä haltioita.

Onnekseen tai epäonnekseen ensimmäinen kohtaaminen haltioiden kanssa johti itse haltiakuninkaan puheille. Aran osoittautuikin täysin toisenlaiseksi mieheksi, mitä Henrylle oltiin kerrottu. Haltia oli ystävällinen, lempeä ja avoin. Vähän Henry silloin tiesi, että haltiakuningas aikoi myrkyttää nuoren, naiivin typerän prinssin mielen. Sillä haltia oli kierompi kuin korkkiruuvi ja Henry valitettavan helppo höntti.
Henry alkoi viettämään aikaa haltioiden seurassa, salaa isältään ja muilta. Aranista ja haltiakuninkaan neuvonantajasta, Arathetista tuli Henrylle läheiset ystävät, joihin nuori prinssi luotti. Haltioiden parissa Henry oppi myös käyttämään jousta, sekä näiden kansan kielen. Lisäksi Henry sai tietää enemmän suippokorvaisten vihollisten menneisyydestä ja kulttuurista, alkaen ihannoimaan haltioita yli kaiken. Aran myrkytti prinssiä isäänsä vastaan, saattaen Henryn jopa siihen tilanteeseen, että tosissaan harkitsi isänsä murhaa.

Ollessaan seitsemäntoista, alkoi Henry myös vaellella pitkin Cryptiä. Samoojaksi eristäytynyttä prinssiä harvemmin näkyi kotona ja kun tuo kotiin palasi, oli prinssi yleensä siivoton ja rahvaanomainen. Tämä herätti tietysti paheksuntaa hovissa. Henryn käytös johti lopulta totaaliseen välirikkoon Haraldin ja pojan välillä. Syvällä sydämessään Henry kuitenkin rakasti yhä isäänsä, toivoen tunteiden olevan molemmin puoleisia. Mutta kaksi kovapäistä siniveristä eivät jakaneet samoja ajatusmaailmoja.
Viisi vuotta Aran piti Henryä otteessaan, kunnes vihdoista viimein Henry sai suostuteltua isänsä tapaamaan sovitussa paikassa, käräjäkivillä Quinn metsässä, haltiakuninkaan. Tapaaminen alkoi kylmästi ja kankeasti, päätyen totaaliseen järkytykseen jokaisen osalta. Ennen tätä paljastusta, Henry ehätti myös tavata tanssiaisissa neidon, johon pystyi vihdoista viimein ihastumaan. Kerensa oli ensimmäinen nainen, joka sai Henryn huomion puoleensa. Kaksikko tuli hyvin toimeen keskenään, jonka johdosta he alkoivat seurustella, vaihtaa kirjeitään, kunnes Henry viimein esitteli Kerensan isälleen.

Aran paljasti käyttäneensä poikaa vain hyväkseen, pettäen näin Henryn luottamuksen täysin. Siinä samalla suippokorvainen kuningas julisti avoimen sodan ihmisiä vastaan, ennen kuin lähetti yhden, tahtoonsa alistetun, suuren lohikäärmeen tekemään itsemurhaiskun ihmistenkaupunkiin. Kuitenkin, Oraakkeli, yksi vanhimmista lohikäärmeistä, puuttui asioihin, käyden kaatamaan omanlajinsa edustajan ennen, kuin tuo ehätti koko ihmistenkaupungin tuhota.

Petettynä, tuntien itsensä hyväuskoiseksi hölmöksi, Henry palasi isänsä kanssa kotiin, valmistautumaan avoimeen tannersotaan. Länsikujat olivat kärsineet suurta vahinkoa, jonka johdosta Henry tunsi suurta syyllisyyttä kaikesta. Kuitenkin, ennen kuin sotaan marssittiin, kävi isä ja poika tekemään sovinnon, palaten siihen rakastavaan isäpoika suhteeseen, jonka Aranin manipulointileikit olivat käyneet rikkomaan.
Tannersodassa Henry oli mukana, mutta ei osallistunut itse taisteluihin. Ne pienet tiedonjyvät, mitä Henry oli vuosien varrella oppinut haltioilta ja tiesi näiden vahvuuksista ja heikkouksista, olivat kultaakin arvokkaammat. Henry auttoi taktikoinnissa ja piti komentoa leirissä, sillä välin kun isänsä oli tantereella.
Kuitenkin, vanha kuningas katui sodassa. Harald ehti viimeisillä hetkillään kertomaan Henrylle ja hovin velholle, Blackille, tietävänsä suuren salaisuuden, jonka haltiakuningas oli kuiskannut Haraldin korvaan, upottaessaan miekkansa ihmiseen.
Henry tunsi suurta vihaa, mutta samalla myös pelkoa. Ensimmäistä kertaa elämässään Henry tunsi olevansa yksin. Ihmiset pakenivat tantereelta kuninkaan kuoleman myötä, He olivat hävinneet taistelun. Joukot palasivat kaupunkiin, joka juuri ja juuri sai pidettyä itsensä kasassa, haltioiden hyökkäyksiä vastaan. Kun peli näytti olevan menetetty, kaikki toivo hävinnyt, saapui apuun odottamaton taho: Kääpiöt. Ikivanha kansa pohjoisesta otti osaa taisteluun, joka meinasi käydä liittolaisten kuolemaksi. Jälleen kerran sota päätyi pattitilanteeseen, tämän uuden käänteen myötä.

Henry kruunattiin kuninkaaksi ja kuningattareksi löysi tiensä Kerensa. Uuteen kuningaspariin suhtauduttiin epäillen ja jopa kielteisesti. Prinssi tunnettiin hulttiona ja uusi kuningatar oli kansalle tuntematon, alempaa aateliskastia oleva neito. Henryllä oli yksinkertaisesti liian suuret kengät täytettävänä.
Henry tapasi kuitenkin demonin, nimeltään Roswell. Roswell osoittautui mielenkiintoiseksi henkilöksi, johon Henry halusi tutustua paremmin. Demoni pääsi kuninkaan suojiin hoviin ja pian tuo sarvipäinen oli nimetty Henryn neuvonantajaksi. Siitähän hovi ei tykännyt, mutta jo vuoden ajan Roswell on ollut se henkilö, johon Henry uskaltautui luottamaan. Henry ei enää tuntenut olevansa yksin tässä tukalassa tilanteessa, näinä masentavina aikoina.

Seurasi kuitenkin tapaturma heti Henryn hallintokauden alussa. Yllätyshyökkäyksessä Henry menetti toisen jalkansa, mutta selvisi kiitos siskonsa ja hovin papittaren.
Nyt Henry on toipilaana tapaturmastaan, opetellen kävelemään ja elämään yhden jalan kanssa


TÄLLÄ HETKELLÄ:

Henry viettää aikaansa ihmisten hovissa ja poistuu harvoin linnan alueelta. Tämä johtuu kuninkaan rajoittuneesta liikuntakyvystä, kiitos menetetyn jalan. Kuningaspari sai myös esikoisensa, Terveen ja pirteän pikkupojan, joka nimettiin Henrikiksi ja pian tuon jälkeen syntyi toinen poika, joka sai nimen Elias. Nyt kuningaspari odottaa jälleen uutta lasta.
Hankittuaan puujalan, on Henry myös alkanut liikkumaan jälleen enemmän niin hovissa, kuin sen ulkopuolella.



Taidot:
- Osaa lukea, kirjoittaa ja puhua haltiakieltä. Ei niin sujuvasti mitä syntyperäinen haltia, mutta niin hyvin että voisi edustustilaisuuksissa käyttää sitä ilman minkäänlaisia ongelmia.
- On hyvä puhumaan ja suosuttelemaan. Perinyt isältään karismaattisen äänen ja asenteen, jonka avulla on helppo puhutella alamaisia ja saada nuo puolelleen.

Muuta kivaa:
- Henry lukee melko paljon.
- Biseksuaali.
- On alkanut pikkuhiljaa kärsimään yhä pahemmista ja pahemmista Paniikkikohtauksista, kuninkaan voi luetella jo kärsivän paniikkihäiriöstä. Kukaan ei tietenkään tiedä mikä tämä "tauti" on eikä Henry itsekään osaa sitä käsitellä, vielä.
- Ratsunaan Henryllä on perinteisen kylmäverisen lisäksi Aarnikotka nimeltä Oliver. Oliver on yksi niistä harvoista taruolennoista, joiden annetaan pitää majaansa kuninkaallisilla talleilla, toisinaan. Väritykseltään aarnikotka on vaaleanruskea, melko vaatimattomannäköinen kokonaisuudessaan. Etujalan ranteessa Oliverilla on kultainen ketju, jossa on nimilaatta. Nimilaatassa lukee aarnikotkan kuuluvan kuningas Henrylle ja että tuon nimi on Oliver.



Lyhyet esittelyt lapsista:

Henrik Proteus Scarlington
kuningasparin ensimmäinen lapsi, täten myös kruununprinssi. Nuori poika on energinen ja tarmokas, selvästi kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu. Viihtyy äitinsä seurassa ja yleensä kuningatar onkin se viimeinen oljenkorsi, jos pikku-prinssi ei meinaa hiljentyä millään. Poika vierastaa hieman tuntemattomia henkilöitä, mutta mikäli vain osaa lapsia käsitellä, saa Henrikin varmasti nauramaan.
Ihonsa on pehmeä ja sileä, väriltään vaalea. Hiuksensa ovat vaaleanruskeat ja silmät sinertävänvihreät. Ruumiinrakenteeltaan poika on potra ja selvästi ruokittu ja eloisa. Henrik on jo iässä, jossa poika on oppinut kävelemään tuen kanssa ja pieniä matkoja ilmankin tukea. Tuo myös ymmärtää puhetta ja osaa muutamia sanoja itsekin.

Elias Nikola Scarlington
Toiseksi syntynyt poika, joka isoveljensä tavoin vaikuttaa energiseltä ja hyvinvoivalta nuorelta. Eliaksella on hieman tummempi iho, mitä isoveljellään, perittynä äidiltään. Hiuksensa ovat tumman ruskeat ja silmänsä vaaleanvihreät, lähes täysin valkeat. Tästä johtuen pojan epäillään olevan sokea, kerta tuo ei liikkeisiin edessään tunnu reagoivan ja tuntuu enemmän käsillään hahmottavan ympäristöä, mitä katseellaan. Vielä on vaikea sanoa, onko Elias täysin sokea vai vain osin, sillä joihinkin liikkeisiin poika tuntuu reagoivan.




Tavatut:

Kuningatar Kerensa (NPC) - rakas ja läheinen Henrylle, kuninkaan ollen valmis tekemään mitä vain puolisonsa eteen. Kerta on alempaa aatelistaustaa on Kerensa saanut osakseen epäilyjä ja arvostelevia katseita, mutta Henry on tehnyt selväksi ettei todellakaan hyväksy sellaista kuningattarensa kohdalla.
Prinsessa Lily Scarlington - Rakas sisko, josta Henry välittää yli kaiken. Ei kuitenkaan ole ihan samoilla aaltopituuksilla siskonsa ajatusmaailman kanssa. Uskoo kuitenkin voivansa avartaa Lilyn mieltä, jahka ehättäisi jutella kunnolla.
Marielle Palomer - Lilyn kamarineito, mukava ja lämminhenkinen nainen. Välit lämpimät ja Henry arvostaa naista, ehkä jonkinlainen äidinkorvike myös aikanaan.
Anemone Scarlington - Lilyn ottotytär, erittäin rakas ja ihana pieni tyttö.
Hans Black - Henryn isän entinen neuvonantaja, nykyisin hovin velho. Henryllä ja Blackilla oli sukset ristissä aikanaan, mutta nyt velho näyttää hieman rauhoittuneen siinä missä Henrykin. Välit ovat neutraalit, mutta kehittymässä parempaan päin. Henry on silti alkanut epäillä velhoa jostain, mitä tuo piilottelee...
Kääpiökuningas Ikolok Tornhelm - Tapasi henkilökohtaisesti vasta toisen tannersodan jälkeen. Välit lämpimät ja kunnioittavat, Henry arvostaa vanhempaa kuningasta suuresti.
Papitar Ophelia - Mukava nuori naisenalku, jonka kanssa Henry tulee hyvin toimeen. Ilmeisesti Ophelialla on jotain lämpimämpiäkin tunteita (Tai ainakin ollut) Henryä kohtaan, joihin Henry ei voi itse varsinaisesti vastata.
Kääpiöprinsessa Raella Tornhelm - Mukava ja piristävää seuraa. Henry pitää tästä kruununprinsessasta, vaikka on tavannut tämän vain kerran.
Roswell - Henryn neuvonantaja ja tällä hetkellä myös läheisin ystävä. Henry arvostaa suuresti demonia ja on kiitollinen kaikesta, mitä tuo hänen vuokseen on jo tehnyt.
Eliittikenraali Constantine Fritz - Edesmenneen kuninkaan Haraldin nimittämä eliittikenraali, jonka Henry on pitänyt virassaan. Pelottavan suorasanainen ja pässinpäinen vanhamies, jonka vakaumukset eivät mene ihan yhteen kuninkaan kanssa. Henry kunnioittaa.
Eliittikenraali Noel Artania - Toinen Henryn itsensä nimittämä eliitti. Artania pelasti Lilyn hengen, jonka johdosta Henry kokee elävänsä jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa vanhemmalle miehelle. Ei tunne henkilökohtaisesti lähes lainkaan, mutta Artania vaikuttaa mukavalta ja rauhalliselta. Haluaisi tutustua paremmin, jos aikaa liikenisi.
Alf Eregion - Muutaman kerran törmännyt tähän sotilaaseen, tietää lähinnä pinnallisesti. Jokseenkin... hämärä heppu.
Kreivi Garrett Fortescue - Ei varsinaisesti tavannut koskaan kunnolla, mutta on tietoinen Nahor kylän kreivistä. Kiinnostuksen tähden haluaisi tavata kreivin ja nähdä, millainen mies on kyseessä.
"Jack Fisher" - Pari kertaa törmännyt, ei sen pahemmin tunne. Myös kovin hämärä tyyppi.
Aleiga - Kenraali Fritz toi Aleigan porona lahjaksi kuninkaalle. Tuolloin Henry tutustui paremmin Aleigan poromuotoon, mutta myöhemmin selvisi, että Aleiga oli poroksi kirottu nainen. Henry oli se joka päätti auttaa Aleigan vapaaksi kirouksestaan. Nainen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja rohkealta. Henryllä ei ole ollut aikaa tutustua Aleigaan paremmin, mutta hän todellakin haluaisi.
Haltiakuningas Aran Cúthalion - Henry vihaa tätä haltiaa sydämensä pohjasta. Aikanaan hän oli luottanut Araniin täysin, mutta sitten Aran olikin käynyt kertomaan totuuden itsestään ja puukottanut Henryä selkään. Aran on osasyy siihen, miksi Henryllä on huonompi maine kansan keskuudessa. Henry kantaa suurta kaunaa haltialle, eikä haluaisi enää koskaan nähdä tuota... ainakaan elävänä.
Arathet Arvaen - Aranin tapaan Henry oli luottanut Arathetiin suuresti, kunnes kävi ilmi, että Haltiat olivat käyttäneet häntä vain hyväkseen. Aikanaan Arathet oli ollut erittäin hyvä ja läheinen ystävä Henrylle, sittemmin Henry ei ole ollut minkäänlaisissa yhteyksissä haltiakuninkaan neuvonantajaan. Kantaa kaunaa siinä missä Aranillekin.
Haltioiden eliittikenraali Winder - Nähnyt kerran jos parikin, mutta mitenkään ei tunne. Eikä välitä uudemman kerran enää törmätä.
Heca - Metsänhenki, johon Henry törmäsi muutamaankin otteeseen nuorempana samoillessaan. Mukava, joskin hieman karuhko otus.
Edna Eregion - Muutaman kerran törmännyt ja Henry osaa sanoa, ettei tämä tyttö tunnu pitävän hänestä lainkaan, syystä tai toisesta. Kuninkaana Henry on kuitenkin jo tottunut siihen, että toiset vihaavat häntä ilman sen parempaa syytä. Ei tunne henkilökohtaisesti, eikä kyllä näe syytäkään tutustua.




// päivitetty
31.8.2017
- Esittelyt lapsista lisätty, menneisyyttä lisätty, ulkonäköä täsmennetty.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 14 Marras 2012, 02:10, muokattu yhteensä 25 kertaa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron