Viesti Ma Heinä 20, 2015 9:34

Arasinya

Arasinya, Aya [aija] (jotkut kutsuvat Ayaa virheellisesti Juonettareksi luullen, että se on lajin sijaan hänen tittelinsä)

Sukupuoli: nainen

Ikä: 440 vuotta, ihmisten mittapuulla muistuttaa fyysisesti hieman yli 30-vuotiasta

Laji: Nymfinen haltia, juonetar

Puoli: Haltiat, sillä on klaaninsa kanssa liitossa kuningassuvun kanssa

Asema: Kementári-klaanin ja Carmel-kylän johtaja

Lajista: Eri maastoilla ja luonnonkohteilla ja elollisilla olennoilla on omat haltiansa, joita on myöhemmin alettu kutsua tarkoituksensa takia nymfisiksi haltioiksi. Nymfiset haltiat ovat Cryptin vallalla olevan haltiakannan tavoin pitkäikäisiä olentoja, joilla on kyky puhua eläinten ja taikaolentojen kanssa ja löytää ihmisiä syvempi yhteys luontoon. Muista haltioista poiketen nymfiset haltiat ovat vahvemmin sidoksissa tiettyyn luonnonosaan, kuten eläimiin, kasveihin tai elementteihin.
Juonettaret ovat peurojen nymfisiä haltioita, joilla on vahva side suojattiensa kanssa. Muiden nymfisten haltioiden tavoin juonettarien lukumäärä on hyvin vähäinen, ja Arasinya on luultavasti yksi Cryptin viimeisistä, jollei viimeinen juonetar. He, kuten muutkin nymfiset haltiat, ovat tuhansia vuosia vanhoja rotuja, joiden hallintokausi päättyi suurimmaksi osaksi ensimmäisen suuren sodan aikana haltioiden ja muiden olentojen siirtyessä kauemmaksi luonnosta ja luonnonjumalista. Nykyään he ovat vain myyttejä ja muinaisjäänteitä, suurin osa sukupuuttoon kuolleita.
Nymfiset haltiat ovat luonnon selviytymisen kannalta tärkeitä, mutteivät välttämättömiä. He omaavat joitain suojattiensa piirteitä ja kykyjä ja pystyvät viestimään ajatuksen voimalla suojattiensa kanssa, sekä käyttämään heidän palveluksiaan. Toisaalta nymfiset haltiat saattavat myös pitää yllä luonnon kiertokulkua muunmuassa saattamalla suojattinsa metsästäjän tai ruuanlähteen luo, tai vaihtoehtoisesti suojella suojattejaan tuhotuksi tulemiselta. Juonettarien osalta ulkonäöllisiksi piirteiksi lukeutuvat nuorilla yksilöillä kehon eri osia peittävät valkeat pilkut ja päälaelle kasvavat sarventyngät, kun taas vanhemmilla yksilöillä tunnusmerkkinä toimivat jykevämmät sarvet. Koska kaikki juonettaret ovat naisia, heidän sarvistaan ei koskaan kasva täysimittaisia, mutta niiden koko vaihtelee yksilön koon mukaan. Joidenkin juonettarien sarvet jäävät muistuttamaan hyvinkin pitkälti naaraspeuran sarvia, kun taas toisten sarvet saattavat muodoiltaan muistuttaa urospeuran sarvia, mutta olla huomattavasti pienemmät.
Juonettaret kykenevät keskustelemaan peurojen kanssa telepaattisesti sekä ääneen, ja he ymmärtävät peurojen keskenäistä kommunikointia. He ovat tarpeeksi kevyitä ratsastamaan luonnonvaraisilla peuroilla ja voivat kutsua peuroja luokseen telepaattisesti pitkienkin matkojen päästä. Juonettarien ja peurojen välillä vallitsee keskeinen luottamus ja vahva side. Peurojen ulkoisten piirteiden lisäksi juonettaret ovat nopeita juoksijoita ja heidän juoksutyylinsä muistuttaa laukka-askelta. He kulkevat nopeasti ja ketterästi epätasaisessa metsämaastossa ja kykenevät liikkumaan ympäristössään lähes ääneti niin halutessaan. Näiden kykyjen lisäksi juonettaret ovat muiden nymfisten haltioiden lailla vahvoja magian käyttäjiä. Heidän elementtinsä on lähes aina maa, ja kykyjen kirjo perustuu itsenäiselle opiskelulle, eli vaihtelee yksilöittäin. Juonettaret eivät osaa lukea toisten ajatuksia, mutta he ovat hyviä lukemaan muiden elävien olentojen käyttäytymistä, ja saattavat esimerkiksi arvella, valehteleeko henkilö vai ei. Lisäksi he voivat aikuistuttuaan opetella pitämään mielensä ja muistonsa täysin suojattuina, jolloin heidän ajatuksiaan ei voi lukea. Siispä myöskään telepaattiset viestit eivät tavoita heidän tajuntaansa, eivätkä he voi viestiä muille telepaattisesti - ellei telepaattinen viestijä ole peura. Mikäli kyseessä on vain muodonmuuttaja tai peuran illuusio, eivät telepaattiset viestit toimi kumpaankaan suuntaan.
Koska juonettaret ovat vain naispuolisia, he pyrkivät lisääntymään sisaruslajinsa eli lauksien kanssa. Laus on juonettaren vastaava miespuolinen laji, ja he ovat hirvien nymfisiä haltioita. Näiden nymfisten haltioiden lisääntyminen poikkeaa muista lajeista siinä määrin, että kun juonetar ja laus yhtyvät, heidän jälkeläisistään syntyy joko naispuolisia juonettaria, miespuolisia lauksia, tavallisia peuroja tai pienikokoisia hirviä. Peurat ja hirvet eivät suinkaan synny täysimittaisina vastasyntyneinä eläiminä, vaan parin kämmenen kokoisina, ja kasvavat ensimmäisten päivien aikana normaaliin kokoonsa. Välimuotoja ei synny, tai jos niin tapahtuu, ne eivät yleensä synny elävinä. Lisääntyessään muiden lajien kanssa juonetar synnyttää mitä todennäköisimmin siittäjänsä rotua edustavan jälkeläisen, sillä uusia juonettaria syntyy vain lauksien ja juonetarten välille. Juonettarelle ominaiset piirteet tai kyvyt eivät periydy jälkeläisille, jotka edustavat eri rotua tai lajia. Koska lauksien uskotaan kuolleen sukupuuttoon jo kauan sitten, Aya ei voi synnyttää lisää juonettaria ja on täten sukunsa viimeinen, kunnes toisin todistetaan.
Nymfisten haltioiden uskoon kuuluu yleisesti lohikäärmeiden pitäminen maanpäällisinä jumalina, sillä lohikäärmeet ovat eräitä hyvin harvoista alkuperäisistä roduista, jotka eivät polveudu nymfisistä haltioista. Näinollen Cryptin kolme vanhinta, jotka ovat syntyneet alkuvoimasta, ovat kautta aikain olleet nymfisten haltioiden ylijumalia. Nymfiset haltiat ovat solmineet heidän kanssaan vuosisatojen varrella erilaisia liittoja, joista suurin osa on jo kauan sitten hajonnut liittolaisten taantuessa tuonpuoleiseen. Samanaikaisesti nymfisillä haltioilla on ollut tapana uskoa myös luontoäitiin, mutta koska hän ei ole yhtä konkreettinen kuin lohikäärmeet, on hänen vaikutuksensa nymfisten haltioiden keskuudessa kutistunut melko pieneen osaan.

Kuvakokoelma (mies on vain satunnainen henkilö, jonka poskessa oleva merkki liittyy klaanin kuvailuun)
Ulkonäkö: Arasinya on naiseksi pitkä, noin 185cm korkeuteen ylettyvä juonetar ilman sarvia mitattuna. Ayan ulkoisessa olemuksessa on merkkejä valkohäntäpeuran vasasta: hänen otsansa, poskensa, olkapäänsä ja pakaransa ovat valkeiden pilkkujen peitossa, korvat muistuttavat karvattomia peurankorvia ja päälaella kasvavat viisihaaraiset sarvet. Sarvien pienin haara on aivan sarvien tyvessä, ja kahden suuremman haaran päät haarautuvat kertaalleen kahtia. Koska Aya on muiden juonettarien tavoin nainen, hänen sarvensa eivät koskaan tule kasvamaan täysimittaisiksi, vaan korkeintaan jykevöityvät nykyisestä muodostaan iän lisääntyessä. Ihon pilkut kielivät siitä, että Aya on yhä nuori, ja pilkut katoavatkin lähes kokonaan kun juonetar lähestyy tuhatta ikävuotta. Vasan piirteet muuttuvat siis ajan myötä likemmäksi täysikasvuista peuraa.
Arasinyan kasvot ovat ovaalin muotoiset. Hänellä on haaleat ja haituvaiset kulmakarvat, jotka pehmentävät peuramaisen vinosti suuntautuneita, melko häijyn näköisiä silmiä. Silmien väri on lähes valkea, ja pupilli on niin vaalea ja lähellä iiriksen väriä, ettei se erotu juuri lainkaan. Silmiä kehystävät pitkät ja suorat yläripset, jotka suuntautuvat lähes alaspäin varsinkin Ayan silmien ollessa raollaan. Naisen nenä on siro ja suora, ja sen sieraimia ympäröivä alue on tummanruskea. Ayan silmien alta kulkee valkea juova aina nenänvartta pitkin nenänpään tumman alueen yläpuolelle. Juonettarella on runsaat huulet, joista ylemmän amorinkaari on niin loiva, että se näyttää lähes suoralta. Ylähuuli vastaa väriltään lähes nenänpäätä. Suupielet kääntyvät aavistuksen verran alaspäin ja saavat naisen näyttämään välinpitämättömältä. Jurosta yleisilmeestä huolimatta nainen hymyilee miellyttäville tuttavuuksille mielellään ja näyttääkin huomattavasti lempeämmältä hymy huulillaan.
Ayan ruumiinrakenne on hoikka mutta näyttävä. Hänen kaulansa on pitkä ja hartiat matalat, mikä tekee hänestä arvokkaan näköisen. Rinnat ovat pienet mutta pyöreät, neitseellisen näköiset. Jalat ja kädet ovat pitkät ja vahvat, joskaan lihakset eivät näy niistä treenattujen sotilaiden lihasten tavoin, vaan erottuvat lähinnä pyöreytenä. Pakarat ovat kiinteät ja lantio jonkin verran leveämpi kuin vyötärö. Kasvojen peuramaisuudesta huolimatta Ayallä ei ole peuran häntää tai faunimaisia peuranjalkoja. Naisen kämmenet ovat pehmeät ja sormenkynnet huolitellut ja pyöristetyt, samoin kuten varpaiden kynnet. Juonettaren iho on kerman värinen ja helmeilee, mutta kaikissa niissä kohdissa, joissa naisen iho on pilkutettu, on ihon pohjaväri kellanruskea. Myös naisen korvat ovat kärjistä kellanruskeat. Juonettaren huomattavin ja muistettavin piirre lienee sarvien lisäksi hänen vaaleanpunertava hiuspehkonsa, jossa on jonkin verran hailakoita oranssin ja punertavanruskean sävyjä siellä täällä. Pääasiassa kuontalo kuitenkin näyttää vaalealta roosalta. Hius on pehmeää ja haituvaista ja sillä on mittaa naisen alaselkään. Kastuessaan hiukset latistuvat huomattavasti, mutta kuivina ne pyörtyvät epätasaisen kiharoina pilvinä naisen ympärille. Silloin tällöin hiuksissa saattaa olla seppele tai kukka-asetelmia.
Arasinya pukeutuu ainoastaan mekkoihin ja kaapuihin. Vaatteiden materiaali on ohutta ja kevyttä, usein hyvin pehmeää. Väriltään vaatteet ovat vaaleita ja hempeitä, joskus ruskeita. Vaaleanpunainen on ainoa väri, jota Aya ei käytä vaatteissaan. Koska nainen pitää olkapäänsä mielellään paljaana, vaatteet ovat yleensä olkaimettomia tai olkaimet roikkuvat olkavarren päällä. Huolimatta paljaista olkapäistä juonetar pitää muotonsa mielellään piilossa vaatteidensa sisällä, joten puvut ovat yleensä väljiä tai monikerroksisia. Ayan mekkojen helmat on leikattu epätasaiseen muotoon: ne saattavat olla röyhelöisiä, eri kohdista eri mittaisia, edestä lyhyempiä kuin takaa, suikalemaisia tai poimutettuja. Aya suosii luonnonläheisiä koristeluja, kuten kukkasia ja köynnöksiä muistuttavia nauhoja. Kenkiä hän ei käytä kuin hovissa, ja silloinkin ne ovat sandaalimaisia ja niistä näkyvät paljaat varpaat.

Luonne: Arasinya haluaa antaa itsestään ulospäin arvokkaan, rauhallisen ja miellyttävän kuvan. Hän pyrkii toimimaan kaikkien itselleen tärkeiden tahojen kanssa sulassa sovussa ja saavuttamaan näin heidän luottamuksensa. Ulkopuolisten, tavallisten tallaajien silmiin Aya on seesteinen, ystävällinen ja viehättävä - ellei suloinen - nainen, joskin mielipiteiltään vahva ja periksiantamaton. Harvat vastaantulijat ottavat häntä hänen hattaraisen ulkokuorensa vuoksi niin vakavasti, kuin heidän olettaisi ottavan, mutta Aya ei ole tästä moksiskaan vaan käyttää asiaa edukseen. Hänestä on hyvä, että monet pitävät häntä viattomana, hölmönä heitukkana, eivätkä kiinnitä häneen sen enempää huomiota. Vaaleanpunaisen ulkokuorensa alla Ayalla on terävä pää ja strateginen mieli, ja hän pitelee käsissään useita naruja yhtä aikaa. Juonetar ei pidä itseään häikäilemättömänä, vaan määrätietoisena. Hän tietää, miten erilaisia henkilöitä täytyy käsitellä, ja muiden juonettarien tavoin hänen luonteenlukutaitonsa on hyvä - joskaan ei pettämätön. Vastavuoroisesti Ayan kasvoilta tai kehonkielestä on lähes mahdotonta lukea, mitä hänen mielessään liikkuu, ja korostaakseen tätä suojaa hän katsoo vain harvoin puhuttelemansa henkilön silmiin ja puhuu mielummin näiden ohi.
Koska Aya tykkää pitää monia rautoja tulessa samanaikaisesti, hänestä on tullut tyyni ja kärsivällinen, ja hän tietää, ettei hätiköinnillä saavuteta toivottuja tuloksia. Myös Ayan puhetyyli on rauhallinen ja ääni matala - vain huutaessaan tai puhuessaan kovempaa juonettaren ääni kuulostaa korkealta ja pistävältä. Syvästä meditaatiomaisen rauhallisesta tilastaan huolimatta Aya voi myös kilahtaa todellisen raivon, pettymyksen, väkivallan tai järkytyksen kohdatessa. Tällöin Aya vaipuu eräänlaiseen transsiin ja saattaa käyttää äärimmäistä puolustautumiskeinoaan, sillä ei kykene ajattelemaan selkeästi tai hillitsemään itseään (lue taidot). Muutoin Aya välttelee väkivaltaa ja puhuu mielummin heikkomielisemmät puolelleen ja kietoo heitä pikkusormiensa ympärille. Toisinaan Aya käyttää vienoa flirttailua mielistelykeinonaan, muttei osoita kiinnostustaan kuin harvoja ja valittuja uhreja kohtaan. Hän perustelee aina mielipiteensä huolella eikä yleensä jää vastaanväittäjille kakkoseksi, mikä tekee hänestä helpon henkilön luottaa. Tärkeimpien kontaktiensa kohdalla Aya pitää huolen, että luottamussuhde pysyy yllä, joten hän saattaa suorittaa kyseisille henkilöille tehtäviä tai kertoa heille tarkalleen valittuja sisäpiirin tietoja pitääkseen kulisseja pystyssä. Uhkailua tai kiristystä Aya ei harrasta - toistaiseksi.
Arasinya punnitsee uusien tuttavuuksien kohdalla tarkkaan, onko heistä hänelle enemmän hyötyä vai haittaa, ja solmii ystävyyssuhteita vain harvoin. Näistä harvoista ystävistä hän kuitenkin välittää aidosti, ja hän on valmis puolustamaan heitä omien suunnitelmiensa asettamissa rajoissa. Liiallista kiintymistä Aya välttää, sillä hän tietää, että omaa päänahkaa on helpompi suojella, kuin kokonaista perhettä. Erityisen paljon Aya pitää lapsista - lukuunottamatta kuningasperheen lapsia - sillä hän on sitä mieltä, että jokainen syntyy tyhjänä ja merkityksettömänä, eikä ulkomaailma ole vielä ehtinyt muovata vastasyntyneitä hyvään tai pahaan suuntaan. Aya myös pitää erityisessä arvossa lasten suusta kuuluneita lauseita, ja etsii niistä joskus lohtua itselleen.
Arasinya on huomattavan taikaolentomyönteinen ja pitää ihmisiä, siinä missä kääpiöitäkin, tunkeilijoina. Hänen suhteensa haltioihin ovat lämpimät, mutta hän kokee myös haltiakansan työntyneen kauemmaksi luonnosta vuosisatoja kestäneiden sotien myötä. Hän haluaisi palauttaa läheisen suhteen haltioiden ja luonnon välille ja tuoda haltiat lähemmäksi sitä tilaa, jossa he olivat muinoin, ennen heidän siviilisaationsa kehittymistä. Ayan mielestä haltiat keskittyvät myös liikaa ihmisten kanssa sotimiseen, kun he voisivat keskittyä kohentamaan omaa elintasoaan.

Menneisyys: Elettiin viidettä aikakautta, kun Arasinya syntyi. Kuten kaikkien muidenkin juonettarien tapauksessa, Ayan äiti oli juonetar ja isä laus. Äidin nimi oli Amariel ja isän Taurvantian. Amariel oli synnyttäjäksi jo melko vanha, ja Arasinya oli ensimmäinen hänen synnyttämistään juonettarista - sekä viimeinen. Äidin mukaan Ayalla oli myös isoveli, mutta hän oli syntynyt lähes kaksisataa vuotta ennen juonetarta, eikä Aya koskaan saanut kohdata häntä henkilökohtaisesti. Amarielin mukaan tämä veli, Idhrenion, oli vahva ja fiksu laus, mutta myös äärimmäisen kokeilunhaluinen. Hän lähti omille teilleen heti vartuttuaan tarpeeksi vanhaksi. Äidin mukaan Idhrenion olisi tuskin jäänyt Cryptiin, joten Aya ei ole koskaan etsinyt häntä.
Välit Arasinyan ja tämän vanhempien välillä olivat lämpimät, mutta eivät kovin tiiviit. Amariel oli huomattavasti läheisempi lapsensa kanssa ja hoiti tämän kasvatuksen käytännössä itsenäisesti, kun taas Taurvantian vei Ayaa silloin tällöin metsän syvyyksiin ja puuhasteli hänen kanssaan lähinnä kaikkea pientä hauskaa, kuten hoivasi hirviä ja peuroja. Äitinsä kanssa Aya sai myös opetella pienestä pitäen magiaa, sillä kuten äitinsä, myös Aya liittyi jo syntyessään Kementáriin, muinaista magiaa ja vanhoja oppeja ylläpitävään klaaniin. Perhe asui klaanin valtaosan kanssa Carmelin kylässä, jonka klaani oli aikoinaan perustanut kootakseen yhteen luonnonhenkiä ja maageja, sekä nymfisiä haltioita. Vaikka enemmistö kylän asukkaista kuuluikin klaaniin, piti se sisällään myös klaanin ulkopuolisia henkilöitä, joiden kanssa Aya oli vähemmän tekemisissä.
Pian viides aikakausi oli ohi. Suuren verikentillä käydyn sodan aikaan suurin osa miespuolisista nymfisistä haltioista sai surmansa haltioiden tappiossa. Haltiakansa vetäytyi syvemmälle Cryptiin ja piiloutui, mutta Aya oli siihen aikaan vielä niin pieni lapsi, ettei ymmärtänyt mitään taisteluiden tuoksinasta tai siitä, miten vakavia seurauksia sodalla oli hänen lajinsa säilymisen kannalta. Ayan kauna ihmisiä kohtaan syntyikin vasta myöhemmällä iällä, kun hän näki, miten paljon sota oli verottanut haltioiden rivejä ja kuinka huonosti ihmiset pitivät asuttamastaan mantereesta huolta. Kaunaa kylvi edelleen se, että Taurvantian sai surmansa suuren sodan jälkitaisteluissa, vaikka kyseenalainen rauhan aika olikin jo alkanut.
Elo jatkui halki kuudennen aikakauden aina seitsemänteen aikakauteen, jolloin suurin osa Arasinyan merkittävästä menneisyydestä tapahtui. Klaanissa Aya oppi jo varhain kaiken perimätiedon nymfisistä haltioista ja taidoista, jotka hän olisi juonettarena jonain päivänä saava. Hänet tutustutettiin taruihin lohikäärmeistä ja hän jakoi muiden klaanilaisten tavoin uskon siitä, että lohikäärmeet olivat maanpäällisiä jumalia, ja näinollena kolme vanhinta ylijumalia. Samalla hän sai myös tietää paremmin tästä uudesta ja vaarallisesta lajista, ihmisestä, joka oli joitain vuosisatoja sitten saapunut Cryptiin ja painanut haltiat suuren sodan jälkeen maanrakoon. Aya kasvoi nymfisten haltioiden parissa, mutta Amarielia lukuunottamatta yksikään heistä ei ollut saman rotuinen, kuin hän. Juonetar ei kuitenkaan potenut erilaisuuskompleksia eikä pitänyt itseään hyljeksittynä, sillä nymfisten haltioiden seurassa jokainen oli samanarvoinen.
Mitä vanhemmaksi Arasinya varttui, sitä enemmän hän ymmärsi ympäristöstään. Hän oppi, millainen suhde haltioiden kuningashuoneella ja Kementáreilla oli. Kuningas Allain Cúthalion sitoi Kementáreiden kanssa sopimuksen aikanaan, kun viides aikakausi päättyi. Hän tahtoi solmia sopimuksen taatakseen sukunsa turvallisuuden ihmisille hävityn suuren ja karvaan tappion jälkeen. Sopimus sitoi kaikkia klaanin jäseniä, ja sen mukaan jokaisen jäsenen oli hengellään taisteltava haltiain puolella sodan koittaessa, sekä pidettävä kuningas perheineen turvassa. Vastapalvelukseksi klaani sai koteja, ruokaa, lämmikkeitä ja muita tarvikkeita turvatakseen perintönsä säilymisen. Aya sai myös kuulla uuden kuninkaan kruunauksesta - joskin kruunaus oli tapahtunut jo kauan sitten, silloin kun Aya vielä oli itse taapero. Kuningas oli monen silmissä yhä vasta pieni lapsi, vain 60 vuotta Ayaa vanhempi, ja nuori juonetar tunsi tätä kohtaan sääliä - lähinnä siksi, että hänen harteilleen oli painettu sellainen taakka jo niin nuorella iällä. Toistaiseksi kaikki Ayan konkreettinen kosketus kuningassukuun oli yhdessä ainoassa kerrassa, kun hän näki haltiakuninkaan äidin vilaukselta tämän käydessä tervehtimässä klaanin johtajaa. Muille klaanin jäsenille ei luonnollisesti suotu audienssia hänen kanssaan.
Ajan saatossa Aya opiskeli ahkerasti ja tunnollisesti magiaa ja omaksui elementikseen maan. Hänen äitinsä mukaan se oli luonnollinen valinta juonettarelle, ja saman elementin hallitseva äiti toimi pitkään Ayan mentorina. Myös klaanin ja kylän johtaja Aesuithiel tunnusti Ayan lahjakkuuden ja otti nuoren naisen oppeihinsa tämän saavutettua täysi-ikäisyyden. Tuolloin Aya sai osakseen myös kosketuksen, klaanin yhteisen voiman. Sen myötä hänestä tuli huomattavasti voimakkaampi niin maagina kuin persoonanakin, ja hän kypsyi lyhyessä ajassa valtavasti. Hän opiskeli etikettiä, meditaatiota, tunteiden piilottamista ja puhujantaitoja.
Vain hieman täysi-ikäisyytensä saavuttamisen jälkeen Aya menetti äitinsä, joka kuoli levollisesti vanhuuteen. Aya haki lohtua lohikäärmeistä ja uskoi äitinsä sielun matkanneen heidän luokseen, sillä tämä oli muiden klaanilaisten tavoin jumalilleen hyvin lojaali. Samalla juonetar kuitenkin ymmärsi tarpeensa itsenäistyä, ja hän muuttui lopullisesti heleästä pikkutytöstä arvokkaaksi nuoreksi naiseksi. Aesuithielista tuli hänen äitihahmonsa ja paras ystävänsä, ja heidän välinsä olivat särkymättömät. Aesuithielin siipien suojassa Ayasta tuli yksi klaanin voimakkaimmista maageista, ja myöhemmin klaanin seuraava johtaja. Koska klaani oli perustanut Carmel-kylän, kuului kylän tapaan nimittää päällikökseen klaanin johtaja, ja täten Ayan odotettiin johtavan myös kokonaista kylää. Aluksi juonetar suhtautui paikkaan epäileväisesti, sillä hän ei kokenut olevansa valmis johtamaan suurta joukkoa voimakkaita taikuudenharjoittajia. Hän pelkäsi myös olevansa kykenemätön pitämään yllä kuningassuvun ja klaanin välillä vallinnutta suhdetta. Aesuithiel oli kuitenkin luottavainen Ayan suhteen, ja tämä nimitettiin Kementárien ja Carmelin uudeksi johtajaksi vain 314-vuotiaana, ihmisten iässä noin 22-vuotiaana.
Koska klaanin johtaja oli vaihtunut, oli hänen velvollisuutenaan tavata haltioiden kuningas ja sopia sopimuksen jatkosta. Aesuithiel oli antanut Ayalle selkeät sävelet sen suhteen: hänen tuli jatkaa sopimusta ja pitää huoli siitä, että klaani ei myisi itseään toisten haltuun liian helpolla. Aya lupasi pitää klaanin perinteistä kiinni ja tehdä, kuten hänen edeltäjänsä pyysi. Siispä seitsemännen aikakauden ohitettua puolivälinsä kuningas Aran ja klaaninjohtaja Arasinya solmivat tapaamisen. Se tapahtui haltioiden hovissa, jonne Aya matkusti muutaman klaanilaisensa kanssa. Kokoustilanteeseen ei kuitenkaan sallittu osallistuvan muita, kuin kuninkaan omia vartioita, joten Ayan oli pärjättävät koristeltujen ovien takana yksin. Kuningas osoittautui nuoreksi ja kauniiksi mieheksi, joka kohteli liittolaistaan mitä miellyttävimmin käytöstavoin. Hän selvästi tiedosti asemansa kuninkaana ja teki sen selväksi myös Arasinyalle, joskaan ei hyökkäävästi. Myös Aya laittoi peliin kaikki korttinsa etiketin taitajana ja käytti mitä mairittelevimpia sanamuotoja osoittaakseen kuninkaalleen, että oli nuoresta iästään huolimatta lojaali ja viisas johtaja - vaikka saattoikin syvällä sisällään vielä tuntea epävarmuutta tittelistään. Hänen kasvoistaan se ei kuitenkaan näkynyt, sillä se passiivinen maski, joka kääntyisi myöhemmin Ayan voitoksi monessa väittelyssä, oli jo laskettu naisen kasvoille. Aya ei tietenkään ollut vielä tietoinen siitä, että kuningas saattoi vapaasti lukea hänen ajatuksiaan. Mitä pidemmälle kokous eteni, sitä rennommaksi tunnelma muuttui, eikä nainen enää ollut niin kankea kuin alussa. Jatkosta sovittiin; Kementárit jatkaisivat kuningassuvun liittolaisina ja kuningas jakaisi siivun vauraudestaan klaanin kanssa, kuten isänsä. Nuori kuningas ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen sopimukseen, sillä hän halusi saavuttaa sopimuksellaan enemmän. Hän uskoi, että Aya saattaisi haluta tuoda klaaninsa läheisempään liittoon haltioiden kanssa ja tarjota klaaninsa sotilaallista avustusta aktiivisemmin, siinä missä klaani oli toistaiseksi pysytellyt lähinnä taka-alalla. Kuningas oli myös kiinnostunut Carmel-kylän potentiaalista sotilaallisena kohteena, siinä missä se tällä hetkellä oli puolueeton. Arasinyan mielestä pyyntö oli sinänsä ymmärrettävä - olivathan hänen klaaninsa ja kylänsä taidot merkittävät - mutta hän muisti Aesuithielin pyynnön. Niinpä Aya ei antanut viehättävälle kuninkaalle periksi. Ilta jatkui kokoushuoneen läpi kahdenkeskeisestä iltapalasta aina kuninkaan makuuhuoneeseen, jossa Aya lopulta menetti kuninkaalle niin sydämensä kuin neitsyytensäkin. Huolimatta kaikesta tästä vieraanvaraisuudesta Aya ei halunnut muuttaa sopimusta, vaan ilmoitti palaavansa harkitsemaan sopimuksen muuttamista toisen kerran. Se, mitä linnassa tapahtui, jäi salaisuudeksi.
Arasinya tapasi kuninkaan muutaman uudemmankin kerran käydessään "harkitsemassa sopimustaan", mutta muutoksia ei koskaan lyöty lukkoon. Muutamassa vuodessa Aya ymmärsi myös opetella juonettarille ominaisen taidon kyetä sulkemaan muistonsa ja ajatuksensa muilta, jolloin hän ei enää tuntenut oloaan vuotavaksi ämpäriksi vieraillessaan kuninkaansa luona. Vasta opittuaan tuon taidon ja huomattuaan sen tuoman merkittävän eron Aya tajusi, että kuningas oli ollut alusta asti kykeneväinen lukemaan hänen ajatuksiaan.
Tapaamiset jäivät sittemmin taka-alalle, ja Aya keskittyi klaaninsa ja kylänsä johtamiseen. Seitsemäs aikakausi päättyi, ja kahdeksannen alkaessa haltioiden ja ihmisten välit olivat tulenarat. Kuningas Aran oli ilmoittanut ihmisille olemassaolostaan ja vaatinut heitä poistumaan mantereelta, ja nyt pienikin kipinä saisi sodan syttymään uudelleen. Aya piti Arania typeryksenä ja tunsi katkeruutta tätä kohtaan, kun tämä kehtasi vaarantaa haltioiden turvallisuuden uhittelemalla ihmisille ja paljastamalla itsensä. Juonettaresta tuntui, ettei historia ollut opettanut kuninkaalle mitään. Turhautuneisuudestaan huolimatta Arasinyan tunteet Arania kohtaan olivat yhä lämpimät, vaikkei hän ollut tavannut tätä vuosiin kuin ajoittaisten tilanteenpäivityskirjeiden kautta. Siispä klaani treenasi ahkerasti tulevan sodan varalta ja keräsi sisälleen lisää halukkaita jäseniä, jotka osasivat käyttää magiaa. Kylän kanta pysyi puolueettomana ja rauhallisena.
Kun Aya kuuli lohikäärmeiden kieltäytyneen avustamasta haltioita sodassa, hän tajusi, ettei voisi pysyä kuninkaalle niin lojaalina, kuin oli luvannut. Juonettaren sisällä alkoi itää ajatus siitä, että Kementárien perimätiedon ja opit voisi laajentaa pidemmällekin kuin klaanin sisään. Siispä Aya sai orastavan idean synnyttää haltiakuninkaalle jälkeläinen - poika tai tyttö, joka olisi perimäjärjestyksessä neljäs kuningatar Delian ja tämän poikien jälkeen. Lapsen kautta Aya voisi hallita haltioita ja kytkeä heidät vahvemmin takaisin luontoon, ja vetäytyä takaisin piiloon sen sijaan että haastaisi riitaa ihmisten kanssa. Kenties he siten joskus olisivat tarpeeksi vahvoja voittamaan tunkeilevan rodun. Aluksi ajatus lapsesta oli varovainen miete, eikä Aya puhunut siitä ääneen kenenkään kanssa. Joukkojen treenaaminen sotaa varten oli toistaiseksi tärkeämpää ja kiireellisempää, eikä suunnitelman tekoon jäänyt aikaa.
Henkeäsalpaavin kokemus Arasinyan elämässä tapahtui, kun noin kolme neljännestä kahdeksatta aikakautta oli kulunut. Tällöin Oraakkeli Archelaus, Marduk, kolmesta vanhimmasta lohikäärmeestä vanhin, ilmestyi Ayalle. Juonetar ei tunnistanut ylijumalaansa heti, sillä tämä oli ihmisilluusiossaan, kuten olettaa saattoi. Aya luuli miestä sokeaksi vanhukseksi, ja oli tarjoamassa tälle apuaan, kunnes astui tämän auraan. Jo tovin ajan juonetar oli varma, että oli kävellyt suoraa ansaan, mutta rujo vanhus ehti esittäytymään ennen vastalauseita. Arasinyan ja Oraakkelin välinen keskustelu oli yksipuolinen. Aya ei saanut tilaisuutta esittäytyä, sillä Oraakkeli voitti hänet puolelleen kertomalla ensin juonettarelle tämän oman nimen ja lähtökohdan, pääpiirteet hänen klaanistaan ja kylästään, sekä kertaamalla pääkohdat kuningas Aranin ja Kementárien välisestä sopimuksesta. Vasta sen jälkeen olento esittäytyi itse, ja loput kyseisestä kohtaamisesta Aya vietti polvillaan, samaan aikaan ylpeänä ja nöyränä, pelokkaana tästä kunniasta, joka häntä kohtasi.
Oraakkeli oli kiinnostunut Ayan - tai pikemminkin klaanin ja Aranin välisestä sopimuksesta. Hän tiesi myös Ayan ajatuksesta kiristää kuninkaalta jälkeläinen, eikä Aya tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla asiasta häpeissään. Kävi kuitenkin ilmi, että Marduk halusi solmia liiton juonettaren kanssa myös. Liitto tulisi pitää kuninkaalta salassa, ja sopimukseen kuului, että jos Aya tekisi kuten Marduk käskisi, olisi vanhin passiivisesti mukana tämän suunnitelmissa Aranin suhteen. Koska Marduk tiesi klaanin kulttuurista pitää kolmea vanhinta ylijumalinaan, hän myös lupautui Ayan pyyntöön olla ilmestymättä kenellekään muulle klaanin jäsenelle, kuin hänelle. Tätä kautta hänen asemansa klaanin johtajana vahvistuisi, ja yhteys lohikäärmeisiin säilyisi.
Oraakkelin rohkaisemana Aya oli valmis viemään suunnitelmansa pidemmälle. Koska kuningas oli liian kiireinen sotavalmisteluineen, ei hänellä ollut aikaa Ayan audiensseille. Cryptin pimeällä puolella kiehui, ja kahdeksas aikakausi kärjistyi lopulta ihmisten karkotukseen tuolta laitapuolen kulkijoiden asuttamalta aluelta. Kun yhdeksäs aikakausi koitti, Arasinya vaati kärkkäästi uutta audienssia kuninkaan kanssa. Audienssi toteutui vihdoin, ja Aya tapasi vanhan rakastettunsa uudelleen lukuisten vuosien jälkeen - vanhempana, viisaampana ja vahvempana. Hän toki mairitteli kuningasta edelleen, kuten oli aiemminkin tehnyt, mutta tällä kertaa vain strategisista syistä. Aya välitti kuninkaastaan yhä, mutta käsitti klaaninsa olevan tärkeämpi osa omaa elämäänsä. Audienssin aikana juonetar antoi Aranille selkeän tarjouksen: jälkeläinen vastineeksi Kementárin täydestä sotavalmiudesta. Kylänsä Aya halusi kaikesta huolimatta pitää toistaiseksi puolueettomana. Kuningas ei kuitenkaan suostunut, ja vaikka tapaaminen loppuikin lämpimissä tunnelmissa, osasi Aran olla varuillaan. Aya myönsi tappionsa toistaiseksi, vaikkei koskaan ollutkaan olettanut tehtäväänsä helpoksi. Hän tapasi kuninkaan yhdeksännen aikakauden aikana vielä muutamaan otteeseen, mutta tuloksetta. Aran ei antanut lemmenleikkien edetä siihen pisteeseen, että lapsi olisi koskaan saanut alkuaan, vaikka juonetar tekikin parhaansa härnätäkseen kuningastaan. Aya piti myös huolen siitä, että puhui kuninkaalle jatkuvasti joukkojensa vahvuuksista, taidoista ja laajentuvista riveistä. Kaikesta tästä huolimatta Aran pysyi päätöksessään - toistaiseksi.
Marduk ilmestyi Ayalle tasaisin väliajoin ja piti näin Kementárin uskollisena lohikäärmeille ja Ayan tietoisena siitä, että hänen palveluksiaan tarvittaisiin. Toisen suuren sodan koittaessa Arasinya ei lähettänyt täyttä klaaniaan taistelukentille, vaan pysytteli päätöksessään. Ei lasta, ei täyttä sotilaallista tukea. Vain valikoitu ryhmä lähti taisteluun kunnioittamaan vanhaa sopimusta, mutta juonetar piti huolen, että he eivät taistelleet siellä, missä kuohu oli suurin. Siispä yhtään miestappiota ei kärsitty, joskin välttämättömiä haavoittumisia tapahtui. Aran oli tapauksesta käärmeissään, mutta Aya muistutti häntä asettamistaan ehdoista ja kehotti kuningasta olemaan kiitollinen joukoista, jotka sai. Osaltaan hävinneinä molemmat osapuolet palasivat omille tahoilleen odottamaan, että toisen mieli muuttuisi.
Tätä nykyä eletään kymmenettä aikakautta. Haltiat ovat voitolla sodassa, mikä tarkoittaa Ayan puolesta sitä, että hänen klaaninsa voi keskittyä välillä muuhun, kuin pakottavaan taisteluharjoitteluun. Kementári on tätä nykyä sodan suhteen passiivinen, mutta valmis toimimaan tarpeen tullen. Klaanin keskuuteen on noussut myös uusi tavoite sen jälkeen, kun juonetar paljasti suunnitelmansa Aranin jälkeläisen suhteen: myös muut klaanin naiset ovat alkaneet kaavailla yhdessä Ayan kanssa suostuttelevansa vaikutusvaltaisia haltioita kanssaan lemmenleikkeihin, jotta he voisivat oikean hetken koittaessa käyttää vaikutusvaltaansa perillistensä kautta - samoihin tarkoituksiin, kuin Ayakin aikoo. Carmelin kylä on yhä puolueeton ja keskittynyt magian harjoittamiseen sekä luonnon vaalimiseen. Sopimukset Aranin ja Mardukin kanssa ovat yhä voimassa, ja Aya odottaa uutta hetkeä taivutellakseen kuningasta suostumaan ehdotuksiinsa.

Taidot: Kuten muutkin juonettaret, Arasinya osaa kutsua ja karkottaa peuroja sekä kommunikoida niiden kanssa. Hän voi myös ratsastaa peuroilla, juosta nopeasti ja sujuvasti epätasaisessa metsämaastossa, liikkua haluamattaan täysin ääneti, sekä viestiä telepaattisesti ainoastaan peurojen kanssa. Peurat ymmärtävät myös hänen puhettaan. Aya kykenee sulkemaan mielensä ja ajatuksensa muiden ulottuvilta, eikä hänen ajatuksiaan tai muistojaan voi lukea.
Ayan magianosaamiseen kuuluu maan voimien moitteeton hallinta. Tämä käsittää pinnanmuotojen paikallista muuttamista - toisinsanoen hän voi nostaa maasta korkeitakin pylväitä ja seiniä ja laskea ne takaisin - köynnösten, juurten ja oksien hallitsemista, maan muuttamista upottavaksi liejuksi, kivenmurikoiden heittelyä levitaation voimalla ja kasvien kasvattamista maasta. Pääasiassa Aya voi hallita maata kaikissa sen muodoissa, hiekkana, kivenä, maannoksena ja sen kasveina, mutta hän käyttää voimiaan mielummin puolustaakseen itseään kuin taistellakseen. Aya voi myös parantaa haavoja ja vammoja, jotka eivät johda väistämättömään kuolemaan. Siispä esimerkiksi vaikeasti verta vuotava haava tai lävistävä miekanisku ovat korjattavissa, mutta katkennut niska tai murtunut kallo eivät. Se, kuinka hyvin Ayan parantavat voimat toimivat, riippuu vamman suuruudesta. Mitä suurempi vamma on, sitä enemmän se vie Ayalta energiaa, joten hän punnitsee tarkkaan, kenet haluaa parantaa. Juonetar voi parantaa halutessaan myös omat haavansa, elleivät ne ole liian suuret, ja tällöin elinvoimaa ei kulu sillä energia ei siirry kehosta toiseen. Aya voi myös ottaa antamansa parantavan voiman pois saman vuorokauden sisällä koskettamalla parantamansa henkilön otsaa, mutta ei voi muuten "imeä elinvoimaa" toisilta. Toistaiseksi Aya ei koskaan ole perunut tekemäänsä parantavaa taikaa.
Joutuessaan ylivoimaisen pakokauhun tai paniikin valtaan tai kohdatessaan mieletöntä väkivaltaa Arasinya menettää tietoisuutensa ja vaipuu eräänlaiseen transsiin. Ulkoisina merkkeinä tilasta ovat silmien kevyt hehkuminen (mikä on huomattavissa lähinnä pimeällä), iiriksen ja pupillin kutistuminen, sekä leveä haara-asento ellei häntä pidellä jossain toisessa asennossa. Tällöin ahdistelijat tuntevat käsissään tärinää muuttumaan pyrkivän asennon takia. Tässä transsitilassa Aya luo ympärilleen pallon muotoisen paineaallon, joka yleensä lennättää lähellä olevat tunkeilijat ja sivulliset sekä maaperän metrien päähän. Mikäli Aya on sidottu, köydet tai ketjut katkeavat. Mikäli häntä pidellään, pitelijät luultavasti haavoittuvat lennähtäessään kauemmaksi uhristaan. Paineaalto syntyy huolimatta siitä, onko Aya maan päällä vai veden alla, ja paineaalto kykenee murtamaan puita ja kiveä, sekä taivuttamaan metallia. Juonetar ei tiedä, miten voisi hallita tilaa tai voiko sitä ylipäätään hallita, mutta hän yrittää jatkuvasti löytää keinoa, jolla se toimisi. Hän ei ole toistaiseksi saanut paineaaltoa aikaan voimilla, joita kykenee tietoisesti hallitsemaan.
Arasinyalla on käytössään kosketuksen tuoma voima (lue klaani). Hänen auransa on paljaalle silmälle näkymätön, ja muut magiaa harjoittavatkin näkevät sen vain vienona hehkuna, jonka säde on metri joka suuntaan. Tavallinenkin auraan astuva henkilö voi tuntea auran miellyttävänä lämpönä.
Aya ei osaa käyttää miekkaa tai jousta, ja muutenkin hänen taistelutaitonsa ilman magiaa ovat melko heikot. Joutuessaan tilanteeseen, jossa magian käyttäminen on jostain syystä mahdotonta, hän yrittää puhua tai lahjoa itsensä pois pinteestä.

Klaani: Aya on Kementári-klaanin tämänhetkinen johtaja. Klaani on perustettu vuosisatoja sitten harjoittamaan muinaista magiaa ja suojelemaan sekä vaalimaan nymfisten haltioiden oppeja ja tapoja. Klaani perustettiin yksinomaan nymfisille haltioille ja muille vanhoille ja korkeille haltiaroduille, ja suurin osa klaanin jäsenistä oli naisia. Klaanin naisvaltaisuus syntyi yleisesti vallitsevia periaatteita vastustamaan; mies oli perinteisesti naista vahvempi osapuoli, ja klaani halusi muuttaa tätä käsitystä. Klaaniin syntyvä lapsi liitettiin automaattisesti klaanin jäseneksi sukupuolesta riippumatta, mutta tietyssä iässä lapsi sai itse päättää, haluaisiko jatkaa vanhempansa seuraajana klaanissa, vai poistua sen riveistä. Monesti miespuoliset klaaninjälkeläiset erosivatkin omatoimisesti koettuaan jäävänsä klaanissa vähemmistöksi, mikä vain lisäsi jo ennestään vallitsevaa eroa miesten ja naisten lukumäärissä. Klaaniin liittyviä tai jääviä miespuolisia maageja ei kuitenkaan syrjitty piirin sisäpuolella, sillä klaani haluttiin pitää yhtenäisenä. Lähtökohtaisesti kaikki klaanin jäsenet - johtajaa lukuunottamatta - ovat samalla viivalla.
Klaani perusti aikanaan toimintansa tueksi Carmel-nimisen kylän, joka päätettiin pyhittää sodan suhteen neutraaliksi. Carmeliin otettiin vastaan kaikki halukkaat luonnon ystävät kuten nymfit, dryadit, metsänhenget ja muut taikaolennot, jotka etsivät rauhaa ja turvaa. Myöhemmin myös muut matkalaiset saivat jäädä kylään jos halusivat, mutta metsureita kylä katsoi kieroon ja piti heidät mielellään loitolla porteistaan. Kylästä kehitettiin kaunis, vehreä alue, jossa kaikki oli luonnon kanssa kosketuksessa, ja jossa kukin tahollaan saisi osakseen klaanin perimätietoa ja oppeja, mikäli niin halusi. Suurin osa kylän magiaa hallitsevista asukkaista onkin sittemmin liittynyt klaaniin, ja näinollen valtaosa kylän populaatiosta kuuluu Kementáriin. Klaanin ulkopuolisia asukkaita ei kuitenkaan syrjitä, vaan he ovat kylälle yhtä arvokkaita, kuin klaanin jäsenet.
Kementárin tarkoituksena on jakaa perimätietoa, opettaa magiaa ja jakaa vanhoja taitoja, kuten kykyä parantaa. Jäsenet harjoittelevat säännöllisesti yhdessä, mutta eivät ole jatkuvasti sidoksissa toistensa tekemisiin. Toisinsanoen klaanin jäsenet saavat omistaa kodin ja omaisuutta, sekä perheen, mikäli perhe ei ole este klaanin toiminnalle. Klaanin jäsenten on oltava tarpeeksi lähellä toisiaan, jotta he voivat tarpeen vaatiessa kokoontua ilman hidasteita. Tästä huolimatta klaaniin kuulumisen kannalta ei ole välttämätöntä asua Carmelissa, sillä kylä on esimerkiksi sijoitettu säädyllisen välimatkan päähän haltioiden piilopaikasta ja lähimmistä kylistä, Elwoodista ja Keanusta, ja jäsenet liikkuvat paljon myös Carmelin ulkopuolella pitääkseen kylän täysin puolueettomana sodan suhteen. Kementári ei kiellä minkään elementin tai magian harjoittamista, ja sen jäsenillä saa olla myös muita aseita taistelunsa tukena. Pääasiassa harjoittelu keskittyy kuitenkin magian käyttöön niin puolustus- kuin hyökkäysvälineenä, ja muiden taistelukeinojen harjoittelu täytyy suorittaa itsenäisesti.
Arasinyaa edeltävä klaaninjohtaja Aesuithiel solmi aikanaan liiton haltioiden silloisen kuninkaan Allain Cúthalionin kanssa. Sopimuksen mukaan Kementári tarjoutuisi antamaan sodassa auttavan kätensä haltioille, kun taas haltiakuninkaan tuli pitää klaani suojelevan siipensä alla ja tarjota heille tykötarpeita itsenäistä elämistä varten. Osalle klaanilaisista tarjottiin myös suoja haltioiden piilopaikan muurien sisäpuolelta. Kuningas Allainin menehdyttyä sairauteensa Kementárit jatkoivat liittoa kuningatar Elanilian kanssa, ja välit kuningattaren ja klaanin välillä olivat erittäin lämpimät ja toimivat - olihan tämä sentään nainen. Elainilian seuraajan, nuoren prinssi Aranin kasvettua ja siirryttyä hallitsijan paikalle, oli klaanin aika palvella jälleen kuningasta - huolimatta siitä, että tämä oli kruunajaisten aikaan vielä lapsi. Myös Aya oli kuninkaan kruunajaisten aikaan hyvin nuori, mutta kasvettuaan aikuiseksi ja saavutettuaan merkittävät taidot maagina, oli hänellä jo ennalta suunniteltu tulevaisuus. Ikääntynyt Aesuithiel halusi nimittää jatkajakseen tämän nuoren naisen - hyvän ystävänsä ja viimeisen juonettaren. Aya piti johtajuuttaan epävarmuudestaan huolimatta suurena kunniana ja lupasi suojella kylää, vaalia klaanin tarkoitusta koko hallintokautensa ajan, sekä jatkaa vuosisatoja kestänyttä sopimusta kuninkaan kanssa. Nykyinen sopimus on sisällöltään samanlainen kuin se oli sopimisensa hetkellä: klaani suojelisi kuningasperhettä ja taistelisi haltioiden puolella, jos kuningas pitäisi huolta heidän olemassaolostaan. Kuningas Aran haluaisi klaanin taistelevan puolellaan aktiivisemmin ja toivoisi saavansa koko Carmelin vahvuuden joukkoihinsa, mutta toiseksi Aya on klaaninsa ja kylänsä johtajana pidättäytynyt ottamatta suoraan osaa haltiasuvun konflikteihin, sillä hän haluaa saada kuninkaalta tämän perijän (lue menneisyys). Ayan tavoin Kementárin piireissä on muitakin naisia, jotka metsästävät klaanin puolesta vaikutusvaltaisia miehiä ja koettavat vaivihkaa nyhtää näiltä vahinkojälkeläisiä - tai tarkoituksellisia sellaisia - asettaakseen nämä perijät joskus istumaan vaikutusvaltaisten sukujen tuoleille, ja kontrolloidakseen näin sotaa ja kansoja klaanin tarkoituksissa.
Kementári on kokenut muutoksia vuosisatojen kuluessa, mutta tärkeimmät asiat ovat säilyneet. Entisistä ajoista poiketen klaani ei enää muodostu pelkistä nymfisistä haltioista - koska heitä on hyvin vähän - vaan kaikki haltiarodut ovat tervetulleita liittymään. Lisäksi klaanissa on myös jonkin verran taruolentoja, mutta heidän määränsä on huomattavasti haltioita vähäisempi. Kementári myös harjoittaa yhä voimakkaammin magiaa, ja pääpaino on perinteiden vaalimisen sijaan siirtynyt taisteluun Cryptin sotatilanteen takia.
Klaanin tunnusmerkkinä ei toimi vaatekappale, tatuointi tai muu näkyvä leima, vaan klaanin jäsenet liittyvät toisiinsa auroin. Koska kaikki jäsenet osaavat harjoittaa taikuutta, pystyvät he sitoutumaan toisiinsa ja jakamaan yhtenevät aurat. Auraan istutettava merkki ei ole näkyvä, vaan mielessä aistittava. Sen tuoma yhteneväisyyden tunne tekee kantajansa magiasta vahvemman, sillä sama voima virtaa kaikkien klaanin jäsenten läpi. Siispä auran väri ja muoto saattavat vaihdella kantajansa mukaan, mutta jokainen Kementáriin kuuluva kykenee tunnistamaan toisen klaanilaisen tämän auran perusteella. Ulkopuolisille tämä merkki ei näy, mikä helpottaa klaanin näkymättömyyttä. Mikäli jäsen haluaa erota klaanista, on tämän luovuttava auransa merkistä ja saamastaan yhteisestä voimasta. Voimasta luopuminen ei tarkoita sitä, että jäsenen täytyisi unohtaa kaikki oppimansa, vaan hän saa pitää kaiken klaanista saamansa hyödyn maagista lisäpotkua lukuunottamatta. Mikäli jäsen kuitenkin katoaisi tai karkaisi voima mukanaan, hänen peräänsä lähetettäisiin etsintäpartio, ja tilanteen selvittyä karkulainen nimitettäisiin petturiksi. Toisin kuin varsinaisten jäsenten, on petturin leima näkyvä, ja sen merkitys on tehty selväksi myös niille, jotka eivät ole koskaan klaaniin kuuluneet - ikään kuin varoitukseksi. Leima piirretään tulta harjoittavan maagin voimilla petturin oikeaan poskeen: kaksi pitkää vaakaviivaa ja viivat ylittävä lyhyt pystyviiva. Leima kertoo siitä, ettei kyseinen henkilö ole enää yhtenevä muiden jäsenten kanssa. Leima tehdään näkyvälle paikalle, jotta se olisi hankala peittää.
Klaanin aurassaan jakamaa voimaa kutsutaan klaanin sisäisesti "kosketukseksi". Sen suuruus ei muutu klaanin jäsenten vähentyessä tai lisääntyessä. Klaaniin syntyvät lapset saavat kosketuksen vasta täysi-ikäistyttyään oman rotunsa mittapuulla, sillä Kementárissa tiedostetaan, että magia on vastuullisuutta vaativa taito, eikä sitä voi laskea lasten käsiin. Ennen kosketustaan lapsille opetetaan muita yleishyödyllisiä taitoja, eikä niinkään taistelua.
Klaaniin liittyvä henkilö otetaan vastaan äänestyksellä, ja äänestykseen saavat ovallistua kaikki klaanin jäsenet. Mikäli kannatus on tasaväkistä, ratkaisee johtaja, saako uusi tulokas liittyä klaaniin. Yleensä kukaan ei vastusta uusien maagien liittymistä, mutta hyvin huonomaineisen henkilön tai ihmislajin edustajan kohdalla tilanne voi olla toinen. Kosketuksen uusi liittyjä voi saada vain, jos kaikki klaanin jäsenet ovat paikalla. Tällöin jäsenet, myös uusi tulokas, seisovat suuressa ringissä ja antavat magiansa sekä energiansa virrata toistensa aurojen läpi. Aurojen yhtyessä tulokas saa osansa voimasta, eikä voima jätä häntä koskaan ellei kosketusta varta vasten oteta pois.
Klaanissa on nymfisten haltioiden perimätietona yleinen uskomus siitä, että kolme vanhinta toimivat maanpäällisinä ylijumalina, ja että lohikäärmeet ovat pyhiä olentoja. Näinollen klaani pitää lohikäärmeiden puolia kärkkäästi, jos toteavat lajin edustajan tulleen uhatuksi. Klaani vastaanottaa kolmen vanhimman viestejä Ayan kautta, sillä tämä on ainoa, joka kykenee olemaan yhteydessä Mardukiin.
Klaanin johtajana Arasinya on pidetty ja arvostettu nuoresta iästään huolimatta, ja häntä pidetään eräänlaisena ylijumalten valittuna. Aya on täysin uskollinen klaaninsa jäsenille ja pitää heidän puoliaan kaikissa tilanteissa, sillä he ovat hänen perheensä. Huolimatta läheisyydestään klaanilaistensa kanssa Aya haluaa, että hänen auktoriteettiaan kunnioitetaan, joten hän ei hyväksy rikkeitä tai keskinäistä eripuraa klaaninsa keskuudessa. Samanlainen suhtautuminen pätee Ayaan myös kylän johtajana, ja samoin Ayan suhtautuminen Carmelin asukkaita kohtaan on yhtä lämmin, kuin klaanin jäseniä kohtaan.

Muuta:
- Paljaalle silmälle näkymätön aura, jonka säde on metri. Auroja aistiville näkyy vain vaimeana hehkuna. Lähestyjä tuntee auran miellyttävänä lämpönä.
- Puhuu muinaista haltiakieltä, nykyistä haltiakieltä ja yhteiskieltä kevyellä haltiakorostuksella.
- Omaa heleän naurun.
- Ei syö lihaa.
- Johtaa Kementári-klaania.
- Rodun nimitys "juonetar" tulee vanhasta nimityksestä peurajonolle (= juoni).
- Ääni samantapainen kuin Susanne Sundførin, eritoten ääntä korottaessa. Rauhallisesti puhuessa ääni on hieman matalampi.

Suhteet:
Oraakkeli Archelaus, Marduk: Vanhin kaikista, yksi ylijumalista. Aya kunnioittaa tätä lohikäärmettä enemmän kuin mitään tai ketään maan päällä. Juonetarta ja oraakkelia sitoo sopimus, jonka molemmat osapuolet haluavat hyötyä toisistaan tekemällä toisilleen palveluksia. Aya tekisi oraakkelin pyynnöstä lähes mitä tahansa ja pitää itseään mitä nöyrimmin etuoikeutettuna, kun on saanut elämänkaarensa aikana nähdä ylijumalista suurimman. Pelkää oraakkelin auraa ja kykyä nähdä menneeseen ja tulevaan.
Shyvana Taivaanmaalaaja: Lohikäärmeiden äiti, yksi ylijumalista. Aya ei ole koskaan tavannut Shyvanaa, mutta kunnioittaa tätä silti suuresti. Kaikken vaikuttavimpana asiana tässä vanhimmassa Aya pitää Yliparantajan taitoja, ja hän uskookin lohikäärmeen olevan kaiken parantavan taikuuden kantaäiti.
Orubee: Aearin hirviö, yksi ylijumalista, joskin eräänlaisena varoittavana esimerkkinä pidetty. Kenelläkään ei ole ollut antaa varmaa perimätietoa siitä, mitä pahaa Orubee on elämänsä aikana tehnyt, mutta hän ei selvästi ole pyhistä pyhin lohikäärme. Aya kunnioittaa häntä siitä huolimatta, vaikkakin on varuillaan hänen ihailunsa suhteen.
Haltiakuningas Aran Cúthalion: Omahyväinen hölmö, joka koituu vielä omaksi turmiokseen. Siitä huolimatta Aya voisi tunnustaa rakastavansa häntä, vaikka tietääkin, ettei saa tältä kaipaamaansa vastakaikua. Aya ei usko, että kaikki kuninkaan miellyttävyys on kulissia, vaan että hänessä kenties piilee jossain sisällä pehmeä puoli. Hempeistä tunteistaan huolimatta Aya aikoo käyttää Arania hyväkseen, sillä hän haluaisi saada Aranin kanssa lapsen omia tarkoituksiaan varten, mutta toistaiseksi Aran ei ole suostunut vaatimukseen.
Haltiakuningatar Delia Cúthalion: Aranin vaimo, eli kaukaisella tavalla Ayan kilpailija. Kuningatar ei ole koskaan tavannut Ayaa henkilökohtaisesti eikä tiedä tästä juuri mitään muuta kuin sen, että hän on Kementárin johtaja, jos sitäkään. Aya ei pidä kuningattaresta ja kokeekin hänen olevan hyödytön ilmestys. Välttelee naisen kohtaamista alituiseen.
Kruununprinssi Anton Cúthalion (NPC): Omahyväisen hölmön ensimmäinen lapsi - ja sen huomaa. Aya pitää kruununprinssiä lellittynä tapauksena, joskin lähinnä kuullun perusteella, eikä pidä tästä sen enempää kuin tämän äidistä, Deliasta. Välttelee lapsen kohtaamista kuten välttelee kuningattarenkin kohtaamista.
Prinssi Limdur Cúthalion (NPC): Selvästi äitiinsä tullut lapsi, mikäli kansaa on uskominen. Huomattavasti harmittomampi kuin isoveljensä jo nuoren ikänsäkin takia, mutta siitä huolimatta mahdollinen kruununperijä. Aya välttelee myös Limduria samoin kuin tämän veljeä ja äitiä.
Aesuithiel (NPC): Kementárin edeltävä johtaja ja Ayan rakkain ystävä ja äidinkorvike, tätä nykyä jo hyvin vanha ja heikossa kunnossa. Aya pitää vanhasta ystävästään huolta aina kun ehtii ja pystyy, ja pelkääkin hänen maanpäällisen matkansa olevan pian ohi. Varjelee vanhusta kaikilta uhkilta, ja asettuu väittelyissä lähes aina tämän puolelle.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?