Ciellona Avialan Dh’Verr


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Uusi tulokas
Uusi tulokas

Viestit: 12

Liittynyt: Ma Tammi 22, 2018 12:45

Viesti Ma Tammi 22, 2018 1:49

Ciellona Avialan Dh’Verr

Ciellona Avialan Dh’Verr
Kutsumanimi: Ciila (Siila) tai Dh’Verr (DhaVerr)
Ikä: 220v~
Ikä ulkoisesti: 25-30v
Laji/rotu: Haltia / Aarnihaltia
Puoli: Haltiat
Sukupuoli: Mies

Kuva

Ulkonäkö:
Ciila on rakenteeltaan hyvin tyypillinen haltiamies. Hän on pitkä (192cm), hoikka ja jäntevällä tavalla lihaksikas. Ihon pohjaväritys on hyvin vaalea, mutta lämmin sävyltään. Aarnihaltioiden tapaan ihoon kuuluu vakiintuneet kuviot, joiden väritys muuttuu ympäristön mukaan vähän kuin kameleontilla (kts. Kyvyt). Ciilan kuvioinnit keskittyvät kasvoihin, yläkroppaan, selkään ja käsiin. Jaloissa vain reisissä on muutama värialue. Värialueet esiintyvät laikkuina, raitamaisina ja näiden yhdistelmänä (kts. Kuva). Oikeanpuoleisessa käsivarressa laikkuja on olassa, hauiksessa ja kyynärästä alaspäin sormiin asti. Vasemmassa kädessä kuviointia on vain olkapäässä ja vähän sen alapuolella.

Ciilalla on kapeat, mutta miehekkäät kasvot ja hiukan korostuneet poskenpäät. Nenä on suora, lievästi kovera ja aavistuksen pysty kärjestään, niin että yleiskuva on maltillinen ja sopusuhtainen. Huulista alahuuli on selvästi täyteläisempi. Silmät ovat terävät, mutta katse helposti poissaoleva. Iiriksen väri on kultaan vivahtava keltainen. Korvat ovat haltioiden tapaan pitkät ja suipot, ja kärjessä on väriä muuttava ihoalue, kahdella raidalla. Kasvojen raidoitus on symmetrinen. Iso yhtenäinen raita kulkee ohimoilta (ja hiusrajan alta) silmien poikki. Raita on niin paksu, että silmien yläpuolelle ja alapuolelle jää muuttuvaa värialuetta. Pääraidan alla, molemmilla poskilla, on kaksi viirumaista raitaa.

Kehossa ei ole juurikaan ylimääräistä karvoitusta, mutta lyhyehköt hiukset kohoavat suurille ilmaville kiharoille pöyheäksi pehkoksi. Väri vaihtelee valotuksen mukaan heinän ruskeasta kultaiseen. Silloin kun Ciilalla on partaa, väritys vastaa hiusten väriä. Normaali parran mitta on lyhyt vuohentupsu leuassa ja mahdollista sänkeä.

Ciilan vaatetilanne vaihtelee sen mukaan, koska mies on käynyt kaupungissa tai omassa piilotetussa varastotilassaan. Jos mies on kuljeskellut pitkin metsiä pitemmän aikaan, vaatetus on yleensä varsin rähjäinen. Mieluisat värit vaatteille on vihreän ja ruskean eri sävyt.

Luonne:
Ensivaikutelma Ciilasta riippuu paljolti tapaamispaikasta ja tilanteesta. Mikäli mieheen törmää metsäpolun varrelta tai hiljaisen pellon laidalta, haltia vaikuttaa vaitonaiselta, filosofiselta, jopa jollain tapaa maagiselta, kuten useimmat lajitoverinsa. Hänen arkivaatteensa, kuluneet, rikkinäiset ja jopa likaiset kankaat, saavat hänet näyttämään vähäosaiselta. Seikkaileva poissaoleva ilme tekee miehestä välillä jopa eksyneen näköisen, jopa heikon. Sitä vastoin, niinä harvoina hetkinä kun Ciila on kunnostautunut edustusvaatteisiin, kesyttänyt kurittoman hiuspehkonsa ja keskittyy tilanteeseen, näkyy hänestä paremmin myös se määrätietoinen ja arvokas puoli, joka on lähempänä todellisuutta.

Ciila on toiminut suurimman osan elämästään soturina, vartijana ja aseellisten taitojen kouluttajana. Ammatti on jättänyt jälkensä ja elämän päätöksissä näkyy sekä kylmäpäisyys että säälimättömyys. Mainittuja elämän vaiheita harva ulkopuolinen kuitenkaan tietää. Siksi lämminhenkiseksikin kuvattu mies yllättää välillä jyrkkine päätöksineen, vaikka julmuuden sijaan mieltä ohjaa armoton loogisuus. Arkitilanteessa mies on rauhallinen, helposti lähestyttävä ja tuttavallinen. Pehmeistä ja kannustavista sanoistaan huolimatta Ciila on silti myös vaativa ja arvostaa sitä, että asiat tehdä kerralla kunnolla eikä ”juosten kusten”, kuten sanojaan häpeämätön mies itse asian esittää.

Viimeisen lähiperheen jäsenen kuoltua tannersodan aikana, tämä aarnihaltia on viettänyt hyvin vähän aikaa lajitoveriensa kanssa ja eläköitynyt näin aikaisemmista toimistaan. Kurin ja täsmällisyyden on korvannut luonnon lempeä ajan virta ja mies vaeltelee haltioiden alueella näennäisen päämäärättömästi. Elinkeinona toimii metsästys ja harvinaisemman saaliin myynti valikoiville asiakkaille, jotka puolestaan vastaavat ylhäisempien haltioiden ruokanautinnoista. Rahan ja ruuan ollessa oikein tiukilla (syytä tai toisesta), mies tarjoaa taitojaan myös esimerkiksi salakuljetusta tai vakoilupalveluita tarvitseville.

Keskustellessa ulosanti on huoletonta, käytös tiettyyn asti ystävällistä ja hymy suodaan jopa vieraammalle kulkijalle. Vaikka vanhaan soturiin on jäänyt ripaus komentajan ryhtiä ja auktoriteettia, Ciila ei hae enää dominoivaa asemaa muiden keskuudessa, vaan jättää mieluummin suunvuoron jollekin muulle. Hän ei kaipaa suuren kansan huomiota tai kiireisen kaupungin elämää, mutta ei myöskään pelkää astua esiin silloin kun tarvetta on.

Ciila ei kohtele kumpaakaan sukupuolta poikkeavasti. Mitä nuoremmalta (henkisesti) henkilö vaikuttaa, sen kärsivällisempi mies yrittää olla. Lapset ovatkin usein erityisasemassa, aina hemmotteluun asti.

Historia:
Ciila on syntynyt ihmisten vallan aikakauden aikana, ennen Pimeänpaikan sotia. Hän on elänyt niin kulttuurin sydämessä, metsien siimeksissä kuin myös sodan jaloissa. Nuoruus oli elämistä ainaisen vainon ja vaaran alla. Vanhemmat osallistuivat vangittujen haltioiden pelastusyrityksiin ja muihin suojelutehtäviin. Yöt kuluivat odottaen kauhulla aamua; palaisiko vanhemmista kumpikaan? Pakon alla elämä kuitenkin sopeutui karuihin oloihin ja poika kasvoi isänsä veroiseksi. Yhdeksän aikakauden puolella vanhemmille siunaantui tytär, Icalariel, perheen silmäterä. Elämään tuntui palaavan jokin toivon valo, joka motivoi entisestään työskentelemään haltioiden vapauden ja oikeuksien puolesta. Myös Ciila halusi paremman maailman pikkusiskolleen.

Välit ihmisten kanssa eivät parantuneet, sodat eivät loppuneet. Aarnihaltioiden panos sodassa oli aivan yhtä tärkeää kuin muidenkin, mutta yksilö toisensa jälkeen heimo menetti jäseniään. Ciila ei halunnut sisarensa kasvavan miekan varteen kiinni ja onnistuikin pitkään pitämään tämän poissa taisteluista. Lopulta kuitenkin koitti se kamalin aamu, kun vanhemmista kumpikaan ei enää palannut kotiin. Vain viikon päästä tiedustelija toi varmistavan viestin; aviopari oli teurastettu monen muun taikaolennon tavoin.

Ciilan asema vähäisten heimolaisten keskuudessa tuli tärkeämmäksi ja panos sodassa korkeammaksi. Aika kului joko tehtävissä tai niiden suunnittelussa, eikä siskon vahtimiseen ollut ylimääräistä aikaa. Niinpä kesken erään vapautusoperaation kantautui lähetin viesti; Icalariel oli karannut taisteluun muiden mukana, haavoittunut ja kuollut. Ciila tunsi toivotonta yksinäisyyttä, joka ei hellittänyt tehtävän lopulla, ei seuraavalla, eikä kymmenelläkään.

Viimein ihmisten kuningas oli kaadettu ja uusi kaupunki kohonnut merkiksi haltioiden voitosta. Ciila vetäytyi metsiin ja oli eksyä omaan yksinäiseen mieleensä. Lajitoverien seura oli tuolloin liian sietämätön ja perheen muistojen kohtaaminen kivuliasta. Yksinäinen löysi kuitenkin lopulta seuraa; piskuisen haavoittuneen demonin vailla elämän mettä. Vaikka suunnattomuus kalvoi yhä miestä, oli sen sietäminen helpompaa hiljaisen kumppanin kanssa. Myös mielen haavat saattoivat näin vähitellen parantua, kunnes Ciila oli jälleen valmis katsomaan elämää silmiin.

Kyvyt:

Yleisesti haltioiden kyvyistä:
Ciila osa puhua telepaattisesti, haltiaksi ja yleiskielellä.

Aarnihaltioiden erikoiskyvyistä:
Heimonsa yksilönä Ciilan iho vaihtaa osittain väriä ympäristön mukaan. Aarnihaltiat ovat jopa haltioiden keskuudessa mainioita piiloutujia, vaikka pääsääntöisesti kyvyn tarkoitus on tietenkin harhauttaa ”vähempiä” lajeja. Ihon värimuutos on automaattista, eikä sitä voi hallita. Ihon sävy määräytyy taustaansa sulautuvasti, mutta ei niin tarkasti, että ihoon tulisi esimerkiksi tapetin mukaan selkeitä teräviä kuvioita. Värimuunnos on alueellista ja värialueet yksilöllisiä.

Heimon jäsenet, ja Ciila, ovat myös keskiverto haltiaa vastustuskykyisempiä monille myrkyille, mutta eivät kuitenkaan immuuneita. Useimpien myrkkyjen vaikutus on pienempi ja/tai vaikutus alkaa hitaammin.

Fyysiset kyvyt:
Ciila on miehekkään voimakas (haltioiden mittakaavassa), liikkeiltään sulava ja erittäin tarkka ampuja. Hän tuntee ja tunnistaa monia kasveja ja näiden vaikutuksia haltioihin. Ihmisten parantamisestä hän ei ymmärrettävistä syistä ole kiinnostunut.

Veriside Rikkikseen:
Rikkis on elävä piikkiköynnös (demoni), jolla on oma tietoisuus ja henki. Vaikka Ciila itse ei ole maagi, hän hyödyntää piikikkään kumppaninsa taitoja. Näihin kuuluu luonnon, esimerkiksi metsän kanssa ”keskustelu”, joka auttaa haltiaa paikantamaan haluamiaan kasveja, yrttejä tai myrkkyjä, ja havannoimaan tiettyjä vaaratilanteita. Normaalisti mikään metsä ei ole siinä mielessä tietoinen eliö, että saattaisi käydä varsinaista keskustelua, tai kertoa kulkeeko kilometrin päässä hirvi vai örkkiarmeija. Mutta jopa tavalliset puut viestivät kemiallisesti lajitovereilleen mahdollisesta lähestyvästä uhasta, kuten tulipalosta, loisista, puiden kaatamisesta tai vastaavasta. Mikäli yksittäinen kasvi tai puu on jostain syystä saavuttanut korkeamman tietoisuuden (esimerkiksi loitsun tai riivauksen takia) tarkempi keskustelu on mahdollista.
Rikkiksen parantavat taidot ovat eri myrkkyjen ja tulehdustilojen poisto, sekä pienien ja keskisuurien haavojen parantumisen nopeuttaminen. Se voi myös tartuttaa puremalla lihakset lamauttavaa myrkkyä. Demonin purukalusto vastaa pienen petoeläimen (ketun tai sakaalin) leukoja, eikä riko esimerkiksi paksumpia nahkasuojuksia.
Ulkoisesti Rikkis näyttää paksulta piikikkäältä köynnökseltä, jonka toinen pää aukeaa kuin käärmeen kita. Sillä ei ole silmiä, korvia tai omaa ääntä. Tavallisesti Ciila kantaa kasvikumppania kävelysauvansa päähän kiedottuna, mutta köynnös voisi halutessaan liikkua siinä missä kokoonsa verrattavissa oleva käärme. Rikkis ei varsinaisesti syö, mutta juo/imee mielellään verta.

Lyhyesti rodusta/alalajista:
Aarnihaltiat ovat yksi haltioiden alalajeista, joka on sulautunut nykyiseen Cryptin kantaan, eikä näin ominaisuuksiltaan juurikaan eroa, muutoin kuin kyvyissä mainituilla ominaisuuksilla. Kantaisät saapuivat Cryptiin meren takaa, toisen aikakauden loppupuolella. Heillä on erittäin läheinen suhde luontoon, erityisesti metsiin. Kaupunkien sijaan aarnihaltiat elävät mieluummin läheisissä perheyhteisöissä metsien pimeimmissä kolkissa, usein puissa, puiden sisällä tai puiden juurien lomassa olevissa maanalaisissa tiloissa. Muiden haltioiden tapaan, heidänkin oli turvauduttava piilotettuun metsäkaupunkiin ihmisten ollessa vallassa. Heimo on palvellut ongelmitta kuningasperhettä ja toiminut vakoilu-, tiedustelu-, henkivartija- ja taistelutehtävissä. Viimeisimmän suuren sodan jäljiltä puhtaimpia aarnihaltioiden heimon jäseniä on enää kymmenkunta, Ciila mukaan luettuna.

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö