Viesti Ke Elo 03, 2011 10:20

Varnefindon Wiltbin

Nimi: Varnefindon "Varne" Wiltbin/Morna Wiltbin

Hahmoni on: Haltioiden puolella, 31-vuotias, haltia, kaksinaamainen.
Kuva


Kaksinaamaisuudesta: Kaksinaamaisuus on hyvin harvinainen, suurella todennäköisyydellä uniikki piirre, jolloin henkilöllä on puoliksi jakautuva naama. Puoliskot kuuluvat eri persoonille, jotka asuvat samassa ruumiissa, jakaen sen näin keskenään. Ulkonäkö on kaksinaamalla molemmin puolin pääosin sama, muutamia pieniä piirteitä lukuunottamatta, kuten silmien ja hiusten väriä. Kaksinaamaisuus ei vaikuta ruumiinrakenteen ulkonäköön- vain pää näyttää jaetulta.
Kaksinaamaisen henkilön ruumista hallitsee vuoronperään eri persoona, Varnen tapauksessa hän elää päiväsaikaan ja Morna yöaikaan. Toisen hallitessa ruumista toinen päänpuolisko "nukkuu". Poikkeuksellisesti he voivat olla yhtäaikaisestikin hereillä, jolloin ruumiinhallinta on hankalaa.
Mistä tämä erikoinen piirre tulee, on toistaiseksi jäänyt vaille vastausta. Asiantuntijoiden mielestä jakautuma on suurella todennäköisyydellä kirousperäinen, mutta varmuutta ei ole. Vaikkei sitä kukaa tiedä, kaksinaamaisuus (ainakin Varnen tapauksessa) johtuu juurikin tästä. (kts. menneisyys)


Ulkonäkö: Varnefindon on noin 185cm pitkä haltia. Hänen päänsä on siropiirteinen, leuka on pitkähkö ja nenänpää terävä. Kaksinaamaisuudestaan johtuen hänellä on puoliksi jaetut kasvot, joista oikeapuoli kuuluu hänelle itselleen ja vasen puoli hänen kasvonaapurilleen Mornalle. Varnefindonilla on pitkä tukka, joka vaihtaa väriä vaaleasta mustaksi oikealta vasemmalle mentäessä. Siinä, missä Varne pitää mieluusti hiuksensa hienosti, Morna vähät välittää millainen takkupesä hänen puoleltaan löytyy ja heidän yhteisen sopimuksensa myötä kumpikaan ei saa koskea "toisen tukkaan". Silmätkin ovat eriväriset, Varnen tummanruskea ja Mornan sininen. Mornan naamanpuolisko paloi heidän eräällä seikkailullaan ja on tästä johtuen punoittava ja rosoinen- myös hänen korvansa on revennyt, mutta sen tunnistaa yhä haltiakorvaksi.

Varne ja Morna päätyivät luomaan hieman erikoisen asukokonaisuuden itselleen lähestulkoon jokapäiväiseen käyttöön, kun eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, tulisiko asun olla enemmän tutkimista vai taistelemista varten. Kompromissin myötä he puolittivat vaatteensa, kuten jakoivat kaiken muunkin, vain heidän housunsa ja retkeilylasinsa ovat pysyneet yhteisen hyväksynnän piirissä, vaikkakin Mornan linssi on säröillä, ja ne pysyvät tukevasti otsalla, elleivät ole käytössä. Heidän valkea aluspaitansa on muuten sama, mutta Morna repi omanpuoleisen hihansa irti. Paidan päältä heiltä löytyy puolitettu päällystakki, josta Varnen puoleinen on ruskeaa liiviä, ja Mornan puoleinen on sinertävänmustaa puolipitkähihaista takkia, jonka helma on huomattavasti Varnen liivin omaa pidempi. Varnen liivin päällä on vielä kevyehkö, lyhyt viittamainen kappale. Heillä on kaksi ristiin menevää vyötä, joista toinen pitää heidän miekan huotraa ja toinen on jaetussa käytössä olkapanssarilla ja keräilypussukalla. Mornan kädessä on musta rannesuoja ja kynsikäs. Heillä on myös eripari kengät, joista Varnen pitkävartinen, ruskea ja mukavan kevyt soveltuu hyvin retkeilyyn, kun taas Mornan on paksu, raskas ja hyvin suojattu. Housut he ovat toistaiseksi pystyneet pitämään ehjinä, mutta lienee vain ajan kysymys ennen kuin jompi kumpi haluaa nekin puolitetuksi.


Luonne: Kaksinaamaisella haltialla on myös kaksi luonnetta.
Varnefindon on ystävällismielinen haltia. Hän on hieman surullinen ja lievällä asteella masentunut ikuisesta kamppailustaan Mornaa vastaan ja siitä seikasta että menettää kaikki ystävät ympäriltään ennen kuin ehtii edes kunnolla tutustua heihin. Hän yrittää olla mahdollisimman positiivisen, sekä läheisen oloinen mahdollisuuden tullen, vaikka onkin pohjimmiltaan hyvin realistinen ja laukookin joskus masentavia totuuksia huonoissa tilanteissa. Tämän pohjalta häntä voisi kutsua myös hömeläksi. Hän osaa olla hauska, ainakin jollain tasolla. Ennen kaikkea Varnefindon tahtoo kokeilla uusia asioita, vaikka voikin ensialkuun suhtautua vähän varovaisesti kaikkeen.

Kasvonaapuristaan poiketen Morna on kaikkea muuta kuin kiltti. Hän on alusta alkaen ollut kiukkuinen saatuaan "liikapersoonan" maineen, vaikka tuntee olevansa töysin tasavertainen Varnen kanssa- ehkä jopa korkea-arvoisempi. Hän on ovela, ja Mornalla olisi kykyjä moniin asioihin, mutta hänen pohjaton vihansa sulkee nämä hyvät puolet pois. Sen sijaan vihainen haltia purkaa heti ruumiin käyttöönsä saatuaan kiukkuaan kaikkialle ympäristöön, välittämättä siitä kuka jää tulilinjalle. Hän on leimannut maailman olevan häntä vastaan ja aikoo maksaa sille samalla hinnalla takaisin. Säälimättön ja julma luonne ovatkin saattaneet Mornan (ja Varnen) epäsuosioon haltiakylässä. Tästä kaikesta huolimatta ei ole mahdotonta päästä Mornan hyvälle puolelle, mutta kovan uurastuksen takana kuitenkin. Onko se vaivan arvoista, sitä on paha sanoa.


Menneisyys: Varnefindon oli köyhänpuoleisen haltiaperheen ainoa lapsi. Hänen luultiin olevan eriväristen vanhempien takia poikkeavan näköinen ulkonäöltään aluksi, mutta kässitykset muuttuivat kun Varnefindon vanheni, eikä hänen kasvojensa vasen puoli vieläkään hievahtanutkaan kuin puolet hänen naamastaan olisi halvaantunut- tästä syntyi tietysti vanhempien luoma tekosyy oman pojan erikoiselle naamalle, jonka he juurruttivat myös Varnen omaan päähän. Hänen vanhempansa eivät koskaan kertoneet, että muuan velho oli kironnut hänen äitinsä taaoin, ja salaisuus seurasi häntä hautaan asti, kun hän sairastui kulkutautiin.

Varne jäi kahdestaan isänsä kanssa, kunnes Morna astui kuvoihin. Äänet, joita Varne oli saanut kuunnella pienestä alkaen osoittautuivat teini-iässä toiseksi haltiaksi. Ensin Varnefindon oli onnesta sekaisin, kun tunsi olevansa erilainen. Morna kuitenkin osoittautui hieman erilaiseksi kuin nuori haltia olisi oman päänsä jakajan kuvitellut ja he riintautuivat usein, mikä johti tappeluihin. Varnefindonin isä luuli pojan seonneen tyystin, kun tämä oli aina joka paikasta ruhjeilla, eikä Varne uskaltanut hiiskahtaakaan Mornasta isälleen. Morna vei tappelut kotioloista kylälle asti ja usea haltia karttoi heidät mielummin kaukaa, ymmärtämättä mikä haltiassa oli oikein vialla. Lääkäreihin tai velhoihin perheellä ei ollut minkäänlaisia varoja, joten outo käytös jäi kaikkien paitsi Varnen itsensä osalta mysteeriksi. Varnefindon varttui onnettoman ja yksinäisen lapsuuden, sillä kaikki hänet tunteneet haltiat hyljeksivät häntä piinattuna tai mielisairaana. Heti tilaisuuden saatuaan hän läksi pois kotoa. Hän ei syyttänyt isäänsä, joka loppua kohden oli alkanut luovuttaa pojan kanssa ja muuttui etäiseksi. Hän ei toisaalta syyttänyt Mornaakaan, sillä jollain tavalla hän ymmärsi tätä.

Varnefindon innostui tutkimusmatkailusta ja vaelsi jo nuorena pitkin poikin Cryptiä. Hän rakasti luontoa ja omaa rauhaansa, tietäen ettei voisi satuttaa ketään niin kauan kun ketään ei olisi ympärillä. Kukaan ei myöskään ollut tuomitsemassa häntä. Mornasta ei ollut juurikaan juttukaveriksi. Hän pysyi päivät omassa hiljaisessa koomassaan hiiskumatta sanaakaan ja Varne oli tähän tulokseen tyytyväinen oman aikansa. Yksinäisyys kuitenkin yllätti pian ja Varnefindon palasi haltiakylään. Vaikka hän ei tuntenut haltioita varsinaisesti, kävi kaikkien kasvoilla hetkellinen tuijotus kun he näkivät kaksinaamaisen haltian- osa saattoi jopa muistaa hänet. Varnefindon kävi kotonaan katsomassa vanhaa isäänsä- joka käyttäytyi melkein kuin ei olisi tuntenutkaan. Hän päätti jäädä yöksi ja sai aamulla tuta sen olleen virhe. Hänellä ei ollut aavistustakaan kenen kanssa Morna oli riehunut pitkin yötä, mutta hänen naamansa oli palanut ruhjeille ja toinen korva revennyt- näky oli vähintäänkin järkyttävä Varnefindonille, joka ei itse ollut juuri koskaan nostanut edes nyrkkejään pystyyn.

Siinä pelossa että Morna olisi onnistunut vahingoittaman sivullisia, Varne lähti jo varhain aamulla ja vannoi itselleen ettei tulisi koskaan takaisin. Silloin hän tapasi Critin. Nuori mies juoksi hänet kadulla kiinni ja mesosi miten mahtava yö heillä olikaan ollut ja miten hieno mies hän oli. Varnefindon oli ymmällään, mutta Crit ei, sillä osoittautui että Morna oli kertonut tälle koko jutun kaksinaamaisuudesta. Idea oli sinänsä huojentava, toisaalta ei. Crit lähti Varnefindonin seuraksi retkeilemään ja he tutustuivat paremmin toisiinsa. Osoittautui, että Crit oli rodultaan lohikäärme, haltioiden armeijassa ja polttanut Mornan naaman sinä yönä kun he olivat tavanneet, sekä repinyt korvasta. Morna oli kuulemma viiltänyt häntä nenään ja poskeen samalla mitalla ja Critin mielessä kaksinaamassa oli mitä kiehtovinta sisua. Siihen aikaan Crit oli Varnefindonin ainut ystävä ja vaikka Varne palasi vain harvoin haltiakylään, he pitivät yhteyttä.

Varnefindon ja Morna ovat alkaneet Critin tapaamisen jälkeen tulla paremmin toimeen, mutta todellinen kiusa Morna osaa yhä olla. Varne on omistanut kaikki päivät elämästään uusien alueiden tutkimiselle ja kiitos sen hän on onnistunut tutkimaan suurinpiirtein jokaisen kolkan ja piirtämään karttoja, sekä tutustumaan varsin kiinnostaviin ihmisiin ja olentoihin ympäri mannerta. Crit kuoli myöhemmin sodassa ja kaksikko sai kuulla hänen jättäneen talonsa heille. Varne ja Morna vastaanottivat talon, toivoen kykenevänsä ylläpitämään sitä pitkien seikkailujensa ohella. He molemmat jäivät taas yksinäisiksi ja Morna purki kiukkuaan ja suruaan raivokkaasti ympäristöönsä. He olivat silloin läheisemmät kuin koskaan, mutta ovat alkaneet taas esittää erimielisyyksiään normaalimmin toipuessaan ystävänsä menetyksestä.


Muuta:
- Morna ja Varne pystyvät puhumaan telepaattisesti keskenään.
- Varne on oikea- ja Morna vasenkätinen.
- On käynyt lähestulkoon Cryptin jokaisessa kolkassa ja tuntee paikat pääosin kuin omat taskunsa, kääpöiden hallussa olevia luolastoja lukuunottamatta.
- Heillä on huono maine haltiakylässä, jossa he myöskin omistavat talon, vaikka viettävät pääosin kaiken aikansa poissa kotoa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille