Viesti Su Elo 07, 2011 7:52

Yurel M. Folkriver, Haltiakuninkaan velho

Pelaaja: Nipustin
Hahmon nimi: Yurel Muriel Folkriver (Tunnetaan kuitenkin ainoastaan nimellä Yurel M. Folkriver, hieman häpeilee toista nimeään)
Kutsumanimi: Yuri tai Yurel
Asema: Haltiakuninkaan henkilökohtainen velho
Ikä: 350vuotta (Kääpiöthän ovat läpi elämän parrakkaita ja näin, että on ruumiillisesti hieman vaikea sanoa tarkkaa ikää mutta ehkä noin 50vuotias)
Rotu: Kääpiö
Aura: N. metri per suunta, auran väri on koristeeton harmaa, kuin peruskallio
Puoli: Haltiat
Taikomistyyli: Riimumestari, alkemisti, maataitaja
Sisar Oami


Ulkonäöstä
Pituudeltaan herra ei juuri eroa normaaleista kääpiöiden mitoista vaan on perinteisesti vain 148senttimetriä pitkä. Kääpiöksi mies on solakka, tai siis ei omaa jättimäistä kaljamahaa. Hieman mahakas hän kuitenkin on väistämättä, koska viinaksetkin maistuvat silloin tällöin ja ruoka-aikaan on aina kotosalla.
Harteikas, saati lihaksikas mies ei ole, mutta eipä hän juuri mitään taistelulajeja harrastelekaan.
Kasvot ovat vuosien kuluttamat, rypyiltä miehen kasvot eivät todella ole välttyneet, mutta silmät ovat yhä kirkkaat, sekä viekkaat. Silmien pääväri on harmaa, aivan pupillin ympäri kulkee jäätävän sininen rengas. Monet sanovat silmien väriä hieman harvinaisemmaksi kääpiöillä. Velhon nenä on suuri, ehkä hituisen perunamainen suurine sieraimineen. Nenä ei kuitenkaan ole häiritsevän jättimäinen niin että kaikki huomio kiinnittyisi miehen kasvoissa ensimmäiseksi siihen, ei ei, mutta kyllä nenä kookas silti oli. Huulet miehellä ovat kuin santaa, ja kapeat, miltein huomaamattomat.
Kulmat miehellä ovat tuuheat sekä tummat, miltein poskipäistä alkava parta peittää suuren osan miehen kasvoista. Parran on annettu kasvaa aivan rintakehään saakka. Herra tykkää pitää partansa siistinä, eikä yleensä pidä parrassaan lettejä taikka koruja. Tietynlainen koruton ylpeys oli miehestä ihailtavaa.
Päälaelta velhon hius on alkanut harventua mutta muuten pitkää hiusta roikkuu hieman ylitse niskan, joten karvoitusta löytyy näin takaakin päin jossa parta ei kasva.
Kääpiö miesten tavoin käsissä ja jaloissakin miehellä on voimakasta ihokarvoitusta. Selkä ja rintakaan eivät pieneltä tummalta karvalta ole säästynyt.
Kasvoissa ei ole pysyviä taistelujälkiä kuten arpia, eikä ylimääräisiä koruja tai syntymämerkkejä.
Vaatetus: Yllään Yurel pitää vaihtelevia alusasuja, mikä mukavalta vain tuntuu. Alusasun ulkonäkö on miehen mielestä aivan turhaa hössötystä, kunhan tuntui mukavalta ja oli rento, sekä helppo olla.
Mutta se mitä näkyi päällepäin, siihen hänkin osasi panostaa. Poikkeuksetta mies käyttää aina tehtävissään ja ulkona liikkuessaan vihreää komeaa kaapua. Kaapu on edestä kiinnitettävä joten se on myös nopea vaikkapa kiinnijäämistilanteessa riisua yltä. Hartioiden kohdalta hieman topattu kaapu on teetätetty juuri haltiakuninkaan velhon mittoihin ja tarpeisiin. Hartia toppaukset saavat muutenkin lyhyen kääpiön näyttämään ryhdikkäämmältä ja pidemmältä, ei sillä että häntä olisi muutenkaan siunattu kovin luonnostaan miehisen leveillä harteilla. Kaavun sisäpuolelta löytyy useita käteviä taskuja, ulkopuoleltakin kaksi edestä molemmin puolin yksi. Kaulukset oli käännetty ulkopuolelle ja aseteltu nekin oikein hienosti. Kaulusten reunassa tarkkanäköisimmät saattoivat nähdä kultaisen ohuen, ohuen reunuksen.
Kaapu on myös sopiva tärkeää virkaa hoitavalle miehelle myös puolustavuuden kannalta. Ulkoa kaapu on aivan läpäistävän näköinen, hienoa pehmeää kangasta, mutta sisäpuolelle oli ommeltu lohikäärmeen suomuista tehtyä panssaria, joka on taipuisaa, kevyttä sekä ennen kaikkea kestävää. Täydellinen suojaksi.
Kaavun sisällä, vyötäröllään miehellä on nahkainen asevyö, jossa kantaa pientä heikomman laiselle kääpiölle sopivaa kirvestä ja toisella puolella isohkoa ruskeakantista riimukirjaa.
Riimukirja on vain normaali koristelematon hieman kulunut opus, jonka sivutkin ovat jo hitusen kellastuneet.
Kirves on siro ja kevyesti muotoiltu että sitä olisi kevyt kantaa. Se on melkein kokonaan kullattu, ainoastaan terä on puhdasta teräksen kiiltoista metallia.

Luonteesta
Ulospäin Yurel on aina tyynen ja viekkaan näköinen. Hän vaikuttaa mahdottomalta yllättää, aivan kuin hän olisi aina valppaana.
Luonteeltaan velho on mietiskelijä ja tutkia. Hän viettää paljon aikaa uusien asioiden tutkimiseen ja opiskeluun, hän myös tykkää testailla erilaisia asioita, tehdä kokeita.
Miehen viekkauden lisäksi, kääpiö herra on varsin lempeä ja ymmärtäväinen. Herkästä mies ei suutu ja hänelle voi kertoa huoliaan tai salaisuuksia huoletta, koska mies ei puhua pukahda toisten asioista muille. Luotettavuus on aina ollut kunnia-asia kääpiöille ja hänelle valehteleminen on yksi ainuista asioista jotka saavat miehen raivon partaalle.
Suuttuessaan Yurel yleensä tekee selvää suuttumuksen aiheuttajasta purkaakseen pahaa oloaan tai sitten vetäytyy mykkäkouluun ja rauhoittumaan vaikkapa teetä juoden. Mies pitää paljon teestä.
Huumorintajuiseksi velhoa ei suoraan kuvailisi sillä sarkastiset kommentit ja kierohuumori eivät saa miestä nauramaan, eikä hän itse kertoile yhtenään vitsejä tai harrasta sarkastisia kommentteja.
Turhasta hälinästä rauhaa rakastava mies ei oikein välitä. Yksi kotoa lähdön syistä oli liiallinen melu ja ahtaus sillä olihan kääpiöllä iso perhe.
Yurel haluaa tuntea itsensä erityiseksi. Mies ei pidä yleistämisestä eikä itsensä vertaamista tavanomaisiin kääpiöihin. Kääpiöksi mies on erityinen. Hän ei pidä liiasta juomisesta ja ei ole luonteeltaan äkkipikainen eikä myöskään oikein välitä tappelemisesta. Yurel myöskin viihtyy paremmin lämpimässä mitä kylmässä, joten ei viihtyisi pohjoisessa.
Mies on harvoin surullinen. Jos joskus epäonni kohtaa miestä hän on korkeintaan vähän aikaa suruissaan. Surullisena ollessaan mies on vain normaalia vaisumpi, juuri kukaan ei koskaan ole nähnyt miehen itkevän.

Historiaa
Kotoisin Yurel on kääpiöiden pääkaupungista, Cryptin pohjoisimmilta nurkilta, Kleth vuoren uumenista.
Hänen perheensä oli iso, siihen kuului kaiken kaikkiaan 7 lasta, sekä isä ja äiti. Kun asuu niin monilapsisessa perheessä, ei aina saa haluamaansa huomiota, eikä vanhemmilla riitä kädet tai silmät kaitsemaan jokaista lasta. Siskoja Yurelilla on vain kaksi, veljiä siis neljä.
Yurel oli toiseksi vanhin lapsista. Pojasta olisi pitänyt tulla isänsä jälkeen seppä, muttei pojalla oikein ollut kutsumusta alalle, sen sijaan jo varhain poika aloitti opiskelemaan rohtoja, taikajuomia, riimuja, loitsuja ja lumouksia. Äiti oli haltioissaan kun yksi hänen lapsistaan tulisi olemaan velho. Isän aseitakin saatiin paremmin kaupaksi jos niihin aseteltiin riimuja, mitkä tekivät miekoista kilpailuarvoltaan huomattavasti parempia kuin naapuri seppien.
Nuorena miehenä Yurel lähti näkemään maailmaan, kotoa poistuminen ei ollut kovin vaikeaa, oli mukava päästä omaan rauhaan välillä.
Jotenkin velho eksyi ihmisen kaupunkiin, missä kääpiöt toivotettiin tervetulleiksi ihmisten liittolaisina, vaikkei mitään virallista sopimusta ollutkaan. Kylässä velho vietti useita vuosia, vuosikymmenen, opiskellen lisää taikuutta, sekä erikoistuen riimujen saloihin syvemmälle.
Jossain vaiheessa hänen opiskelunsa keskeytti erään silloisen kapteenin mielenkiinto, joka kohdistui hyväuskoiseen kääpiöön. Mies pestasi kääpiön armeijan leiriin, jossa uskotteli vielä nuoruuden sinisilmäiselle Yurelille vähän kaikenlaista muun muassa haltioista ja sodasta. Ahnas mies vain himosi kääpiön taitoja, koska ne olisivat hyödyksi heille.
Yurel erehtyi auttamaan sotilaita ja langetti heidän aseisiinsa melko voimakkaitakin riimuja ja laittoi leirin ylle loitsuja. Kapteeni oli ollut oikeassa, kyseessä oli harvinaisen voimakas velho.
Kuitenkin kun leirissä olleet sotilaat lähtivät metsään hyökkäämään, Yurel seurasi heitä ja tajusi näiden teurastavan raivopäissään aivan viattomia sivullisia! Metsässä asustavia taruolentoja, aseettomia kyläläisiä jotka olivat keräämässä ruokaa metsistä! Se oli vastoin kaikkea sitä mitä kapteeni oli kertonut ihmisten moraaleista.
Että armeijaa tarvittiin vain puolustautumiseen, koska haltiat olivat murhanhimoisia raivokkaita petoja jotka jatkuvasti kylmäverisesti surmasivat ihmisiä kuin niittäisivät viljaa pelloilta! Ja etteivät ihmiset halua sotaa, mutta haltiat pakottavat heidät siihen. Etteivät ihmiset vuodattaisi viatonta verta, vaan ainoastaan sen pakollisen joka oli vuodatettava heidän oman henkiinjäämisensä puitteissa!
Yurel oli petetty. Petetyn kääpiö velhon raivo oli silmitön. Koskaan ennen yleensä tyyni Yurel ei ollut suuttunut näin. Miesten palatessa leiriin heitä odotti yllätys. Ainoastaan leirin alla ollut maa oli järissyt ja tärissyt pahasti, aiheuttaen kokonaisen leirin tuhoutumisen. Loput taikariimuin varustetuista aseista olivat poissa, leiriä suojaavat taiat olivat rauenneet.
Yurel katui syvästi sinisilmäisyyttään ja kuljetti lumotut aseet syvälle metsään, jossa yöaikaan liikkuessaan eksyi. Lopulta hän kuitenkin löysi itsensä jonkin kielekkeen laidalta, jonne heitti kaikki aseet joita leiristä oli tuonut.
Myöhemmin eräs haltia löysi harhailevan miltein nääntyneen kääpiön metsistä. Taikaolentoina haltiat saattoivat aistia miehestä pursuavan hyvän tahdon ja lämmön, joten auttoivat tätä.
Yurelin silmät olivat viimein auenneet. Crypt oli aina kuulunut haltioille, kunnes kunnianhimoiset, juonittelevat ja iljettävät ihmiset olivat tulleet tänne ja vallanneet sitä! Haltiat olivat jopa tarjonneet mahdollisuutta yhteiseloon, mutta ihmisille ei riittänyt mikään. Ihmiskunta janosi aina vain lisää. Heidät olisi pysäytettävä.
Yurel saattoi jatkaa opiskeluaan haltioiden kanssa ja hänestä oli kehittynyt yksi parhaista velhoista ja alkemisteista, joita tunnettiin. Kuultuaan itse haltia kuningas Aranin etsivän itselleen luottovelhoa, oikeaa kättä, Yurel näki tilaisuutensa tulleen. Tilaisuuden, hyvittää kaikki aikaisemmat sinisilmäisyytensä aiheuttamat viattomat uhrit ja kukistaa ihmiset askel askeleelta omalle paikalleen, haltioiden ala puolelle.
Hakiessaan paikkaa kuninkaan velhona, kuningas Arankin huomasi miehessä jotain erityistä, ja näin kääpiö velho pääsi palvelemaan haltia kuningasta hänen oikeana kätenään, hänen henkilökohtaisena velhonaan, sekä tietenkin sydämellisenä ystävänä.
Yurelin täytyi kertoa aivan kaikki menneisyydestään uudelle kuninkaalleen, että voisi palvella tätä kevyin sydämin, avoimin mielin. Näistä kahdesta on kehittynyt vuosien saatossa aika hyviä ystäviä. Yurel antaa Aranille aina tämän pyytäessä neuvoja, niin yksityiselämässä kuin kuninkaan velvollisuuksissakin.

Velhon taitoja

- Rune master Riimumestari. Kantaa yleensä mukanaan ruskeakantista, korutonta ja kirjailematonta opusta, josta löytyy tuhansia erilaisia riimumerkkejä. Joitain riimuja mies osaa ulkoa, muttei vanhan ikänsäkään puitteissa aina muista jokaista pienintä merkkiä, joten on hyvä aina tarkistaa.
Riimuilla mies kykenee asettamaan esineisiin ja asioihin lumouksia tai kirouksia. Kuten vaikkapa oven tai kirstun pystyy sulkemaan lukitusriimulla, mutta tarpeeksi vahva taika, tietenkin murtaa riimut. Myös aseisiin pystyi asettamaan riimuja kaiverruksina, jotta miekka vaikkapa olisi nuorelle soturille kevyempi kantaa.
Eläviin olentoihin riimuja ei yleisen tietämyksen mukaan voi asettaa, mutta kyllä sekin on mahdollista, se tietenkin on kovin, kovin synkkää taikuutta. Yurel pitää elävien olentojen lumoamista niin vääränä että on ankarasti kieltäytynyt koskaan käyttämästä riimutietouttaan sellaiseen. Ainoastaan itse kuningas saattaisi saada uskollisen palvelijansa pään kääntymään.
- Alkemisti tietämys. Osaa valmistaa kaikenlaiset rohdot sekä salvat. Tietää myös aika kattavasti kasvikunnan tuotteista, joita käyttää juomiinsa. Osaa myös valmistaa taikajuomia, joiden valmistus tosin on rutkasti aikaa vievää ja ainekset saattavat olla mitä kummallisimpia. Myrkytkin kuuluvat tietysti alkemistin osa-alueeseen.
- Yurel ei ole velhoudessa erikoistunut taistelussa käytettäviin loitsuihin, mutta osaa muutamia taisteluissa hyödynnettyjä taitoja, jotka melkein jokainen liittyvät jotenkin maahan. Osaa esimerkiksi vyöryttää kiviä vihollisten niskaan jos taistelu käydään vuoriston tai kallion läheisyydessä, muovata ja myös järisyttää maata.
- Maaelementin hallittuaan Yurel halusi oppia lisää, joten aloitti ilman hallinta opinnot. Tällä hetkellä Yurelin taidoista ei ole mitään apua taistelussa sillä Yurelin luomat puuskat ovat lähinnä sopivampia pölyjen pyyhkimiseen, talon tuulettamiseen, hiusten tai vaatteiden kuivaukseen.
- Ettei Yurel olisi täysin häpeäksi kääpiö veljilleen ja sisarilleen, hänkin osaa käyttää kääpiöiden lempi asetta, kirvestä. Kirveen käsittelytaidoissa olisi parantamisen varaa mutta kyllä taidot puolustautumiseen riittävät, ja kun vähän tähdätä osaa niin kirveen käy heittämisessäkin.
- Muuttaessaan asumaan haltioiden luokse, Yurel oppi paljon lisää haltioiden tavoista, kulttuurista, historiasta ja taidoista. Kuultuaan että haltioilla oli kyky puhua toisilleen äänettömästi, mielien välityksellä Yurel oivalsi tulevansa aina olemaan hieman ulkopuolinen ilman kyseistä taitoa. Hänestä ei koskaan voisi tulla täysi yhteiskunnan jäsen. Niinpä nuina aikoina kääpiö etsi ja kolusi läpi monia taikakirjoja ja kääröjä kunnes löysi ja kykeni oppimaan mielenvoimalla puhumisen. Kääpiö osaa myös tunkeutua toisen mieleen katsomaan tämän ajatuksia, jos kohde joko nukkuu tai ei ole vahva mieleltään.


Nimestä

Velhon nimi oli tarkkaan valittu, sillä nimi Yurel tarkoittaa Yur = Riimu ja El = soturi
(Rune & Warrior)
Sukunimi on mukavan istuva ja siinä on kiva sointi etunimen kanssa.


Velhon sukupuuta

Isoisä, Eldin & Isoäiti, Mora_____________Isoisä, Nalgi & Isoäiti, Norta

Isä, Michelin_______________________________Äiti, Dekka


Nora______Yurel______Bmin______Thur______Oami______Thori

Isän isä, Eldin, oli seppä kuten hänen isänsä ennen häntä. Pienestä pojasta asti heidän suvussaan oli opetettu aina isältä pojalle valamisen ja takomisen jalo taito.
Isän äiti, Mora, oli tulinen nainen. Hän avusti sodan aikaan rintamalla antamalla ensiapua haavoittuneille sotilaille. Hänen tuittupäinen toimintansa ja ihme parannusrohtonsa pelasti monia henkiä.
Toisensa kaksikko tapasi sattumalta Eldinin päädyttyä rintamalle korjaamaan vahingoittuneita aseita, rakkautta ensi riidalla.
---
Äidin isä, Nalgi, oli yksi harvoista kääpiöistä jotka viihtyvät paremmin maanpäällä, mitä sen alla. Ammattinaan mies harjoitti metsästämistä, sekä toimi lihakauppiaana, ja hankki maan päällä oleskellessaan lihaa myyntiin sekä perheen tarpeisiin.
Äidin äiti, Norta, tuli rikkaasta perheestä ja tyttären käsi oli luvattu jo nuorena jollekin toisen ylhäisen suvun pojalle.
Mutta sattumusten kautta rakastuikin neito tavalliseen lihakauppiaaseen. Vanhemmat suostuivat rakastavaisten tahtoon ja purkivat neidon edellisen kihlauksen vaikka epämieluisaa julkisuutta siitä satoikin.
---
Dekka, Nalginin ja Nortan tytär, eli nuoruutensa avustaen vanhempiensa lihakaupalla, lihakauppiaiden lapsena. Dekka oli toinen kaksosista.

Michelin, Seppä Eldinin poika, koulutettiin, kuten suvussa oli tapana, sepäksi, taitavaksi takojaksi. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti suurimmalta osalta ahjon parissa opiskellen tulevaa ammattia.

Dekka oli aina kiinnostanut mystiikka ja taikuus, joten jo melko nuorena hän alkoi tutkia aiheeseen liittyviä asioita, lopulta löytäen oman juttunsa, ennustamisen.
Hänen tuleva miehensä taas kouluttautui kiltisti sepäksi, jatkamaan suvun perinteitä.
---
Sisaruksista ensimmäinen, Nora, syntyi odotettuna lapsena ilman pakotetta jatkamaan minkäänlaisia suvunperinteitä tai muitakaan. Nora nimettiin isoäitiensä mukaan, koska muistutti temperamenttiselta luonteeltaan toista ja kahlitsemattomilta tunteiltaan toista.

Esikoisen jälkeisenä syntyneen Yurelin, olisi pitänyt jatkaa isänsä jalan jäljissä seppänä, mutta poika ei ollut tukevimmasta päästä pienenä vauvanakaan ja äidin vastustelut mukaan ottaen poika armahdettiin tältä taakalta. Itse asiassa pojalla oli äitinsä kanssa samankaltaisia kutsumuksia ja hän alkoi opiskella riimuja, loitsuja ja alkemiaa.

Kolmas lapsi, Bmin, on tuleva jatkamaan sepänperinteitä. Hän on kaikista sisaruksista ronskein, ja myös jotenkin karaistuneimman näköinenkin.

Kolmannen lapsen syntymän jälkeen oli hieman väliä ennen kuin maailmaan tupsahtivat kaksoset, Rovv ja Thur. Molemmat tunsivat kipinää taisteluun, joten molemmista tuli sotilaita.

Toisiksi nuorin lapsista, meinasi menehtyä synnytyksessä ja oli lapsuudessaan kovin sairas. Kääpiö neidoksi hän oli todella hentoinen ja heikko. Äiti otti Oamin täysiin hoteisiinsa ja tästä tytöstä tulikin äidin suosikki lapsi.

Kuopus, Thori, on joukosta ehkä eniten Yurelin kaltainen. Hän on rauhallisen mietiskelevä, eikä tykkää rynnätä asioihin suin päin miettimättä. Thorista koulutetaan myös seppää, tosin hänen erikoisalakseen tulee enemmänkin koristelu ja viimeistely työ. Hän ei ole aivan yhtä ronski kuin isoveljensä Bmin.


Suhteet:

Haltiakuningas Aran // Kuolisin kuninkaani vuoksi, kestäisin vuosien kidutuksen ystäväni vuoksi-- Aran on näitä molempia.
Haltiakuningatar Delia // Kuningar on kaunis ja lempeä, parempaa kuningatarta, vaimoa tai äitiä saa etsiä.
Kuninkaan neuvonantaja Arathet // Hieman ujo, mutta oikein mukava tyyppi. Mielenkiintoisia ja hyviä mielipiteitä, pätevä työssään

Pelatut pelit~
Kirje ja pulma
Avaimet karkuteillä.
Geniuses both of 'em

Käynnissä olevat pelit~
-

EDIT// Muokkasin ikää sopivammaksi sisaren kanssa.
EDIT// Lisäsin taitoihin ilmaopinnot, lisäsin maanmuovauksen taitoihin ja muovasin lauserakenteita.
EDIT// Lisäsin kohdat Pelatut pelitä ja käynnissä olevat pelit
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3