Iriador Mir Valdoren

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Iriador Mir Valdoren

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Syys 2011, 17:49

If I just listen, I will find you.

Iriador Norfaldir Mirakian Mir Valdoren

Kutsumanimet: Iriador, joskus kuullut puhuteltavan myös lyhyemmin etunimensä lyhenteellä Iri. Kotimaassaan Iriadoria on myös puhuteltu enemmän toisella nimellään, jota Cryptissä kuitenkin harrastaa lähinnä vain hänen kumppaninsa. Iriador tarkoittaa haltioiden kielellä punaista rubiinia.
Ikä: 270, ulkoisesti näyttää 25-vuotiaalta nuorelta mieheltä
Sukupuoli: Mies
Rotu: Korkeahaltia (Tareldar)
Ammatti: Sinisen Kuiskauksen ylikapteeni, eliittisotilas. Iriador taitaa myös perinteiset lääkärin työt.
Asema: Alimman luokan aateli Cryptissä. Idässä Iriador puolestaan tunnetaan korkea-arvoisena kenraalina ja arvostettuna aatelissuvun jäsenenä.
Puoli: Haltiat
Suuntautuminen ja siviilisääty: Bi, enemmän miehiin päin. Iriador on polyamoria suhteessa Dariuksen ja Lorythaksen kanssa.


Kuva


ULKONÄKÖ
Iriador on suhteellisen pitkä, päästä varpaisiin mitattuna noin 185 cm, ja hoikanjänteikäs ruumiinrakenteeltaan. Yläkroppa hartioita myöten on kapean miehekäs, ja jalat astetta jämäkämmän ja lihaksikkaan puoleiset, kuitenkin sopusuhtaiset muuhun jäntevään kehoon nähden. Iho on auringon paahtama, hieman tyypillistä ruskettuneemman sävyinen. Iriadorin iho tuntuu kosketuksen alla pehmeältä ja nopeasti vilkaistuna se on hyvin virheetön varsinkin hänen kasvoiltaan, mutta lähempää tarkastellessa häneltä saattaa erottaa häilyviä pisamia nenän varrelta ja poskien päältä etenkin kesäisin. Hänen kasvoillaan on kuitenkin yksi suurempi arpi vasemman poskipään tienoilla, joka rikkoo muuten virheettömän ihon loivalla uralla.
Iriadorilla on haltioiden tapaan tietenkin myös pitkät suipot korvat, ylöspäin kaartuneet ja takaraivoa kohden kärjiltään taipuvat. Hänen kasvonsa ovat pehmeät ja siropiirteiset, muodoltaan soikeat, mitä voisi luonnehtia jopa omalla tavallaan kauniiksi. Iriador kuitenkin omistaa selvästi maskuliiniset piirteet, eikä häntä kykene erehdyttävästi luulemaan naiseksi.
Miehen sokeat silmät ovat muodoltaan itämaiseen tyyliin kapeat ja pienet, ja ulkosyrjiltään ne osoittavat selvästi ylöspäin. Niitä kehystävät tummat ripset. Silmät ovat väriltään erittäin vaalean harmaat ja sakeat, verrattavissa jopa täysin valkeaan, kun pupillit ovat kadonneet nuorikon silmistä lähes kokonaan sokeutumisensa myötä. Iriadorin silmät myös hohtavat haaleaa valkeaa valoa, miehen ollessa kykenevä näkemään Taivaantuulten valtiattaren temppujen myötä täysin säkkipimeässä selvästi ja tarkasti ympärilleen.

Iriadorilla on myös kehossaan arpia taisteluista ja koitoksista, jotka usein kuitenkin peittyvät vaatteiden alle. Näistä merkittävimmät lienevät vasemmassa kyljessä olevat ruoskaniskut, ranteisiin kahleista jääneet hiertymäarvet, ja käsivarren sekä hänen kämmeniään koristavat pakkasenpuremien jättämät tummat jäljet. Iriadorin oikeassa hartiassaan on myös selvä jälki lihaan painetusta miekasta, joka on jättänyt jälkeensä myös vaikeamman vamman ja jonka tähden Iriador on vaihtanut vahvemmaksi taistelukädekseen vasempansa.

Miehen hiukset ovat väriltään kuin kirkkaimmat rubiinit, siinä missä siistityt paksut kulmakarvatkin jakavat niiden kanssa saman sävyn. Letillä on mittaa nykyiseltään lähes lapaluiden tasolle, ne ovat todella paksut ja lainehtivat sievästi. Ne tietysti näyttäisivät pidemmiltä suorina, mutta Iriadorin kuontalo on villi ja kihara, ja sitä on toisinaan turha yrittää saada asettumaan millään tavalla paikoilleen. Tästä huolimatta hän pitää hiuksiaan tavallisesti aina auki, lukuun ottamatta tärkeitä tilaisuuksia, joihin ne solmitaan siististi taakse kiinni matalalle poninhännälle. Iriadorilla kasvaa myös leukapielissään punertavaa partaa ja sänkeä, mutta sen kasvu on erittäin hidasta ja tavallisesti punapää hankkiutuu siitä eroon ennen kuin se ehättää edes kunnolla näkyä.

Iriadorin yltä löytää milloin mitäkin. Itsekseen oleillessa punapää pukeutuu tavallisesti hyvin rennosti, mutta mielellään myös esitellen istuvammilla asukokonaisuuksilla kehoaan muille. Työnsä puolesta hän käyttää eri tilanteisiin sidonnaisesti Sinisen kuiskauksen teemaan sopivia asukokonaisuuksia.
Iriadorin vaatekaappi ei suinkaan rajoitu pelkkään yhteen pukuun, vaan hän omistaa runsaan kirjon erilaisia puseroita ja housuja, sekä yhdeksi kokonaisuudeksi tarkoitettuja siistejä pukuja. Kuten sanottu, on Iriador pukeutumistyyliltään tavallisesti mukavuudenhaluinen, mutta etenkin ulos lähdettäessä hän on pukeutumisestaan tarkempi ja suosii tuolloin ennemmin siistimpiä ja hillityn näyttäviä asukokonaisuuksia. Nykyiseltään Iriador pukeutumiseen on alkanut heijastua yhä enemmän hänen juurensa ja itämainen pukeutuminen, punatukkaisen yllä saattaen nähdä erikoisempiakin kaapuja ja miesten kimonoita muistuttavia takkeja. Hän pitää kengissä myös hillitysti korotetuista pohjista ja kannoista, Iriadorin suosiessa kenkinään lähestulkoon aina siistejä saappaita.
Punapää ei perusta kamalasti minkäänlaisista ylimääräisistä hepenistä, joita kantaisi vaatteiden lisäksi. Hän ei etenkään pidä hatuista, eivätkä korutkaan varsinaisesti ole hänen mieleensä. Poikkeuksetta Iriador kantaa kaulassaan kuitenkin hopeiseen ketjuun ripustettua sukusormusta piilossa paitojensa alla – sormuksen hän on saanut Dariukselta. Sormus on väriltään täysin hopeinen, kullankeltaisella jalokivellä koristettu ja Winderin suvun tunnuksella kaiverrettu. Sormuksen lisäksi Iriadorin kaulalla lepää myös siro, valkeakivinen maaginen koru, joka estää korun kantajan ajatusten lukemisen.

Iriador omistaa myös useamman Sinisen kuiskauksen asukokonaisuuden niin otteluun kuin edustustilaisuuksiinkin. Punapäällä on yksi arvokkaampi univormu, jota hän käyttää tavallisesti kaikissa virallisissa, edustusta vähänkin vaativissa tärkeissä tilanteissa tyypillisesti. Kuten olettaa saattaa, Iriadorilta löytyy itseltään myös virallinen panssaroitu kevythaarniska, joka on tarkoitettu puhtaasti sotimiseen ja on teemaltaan sopiva Kuiskauksen toimiin. Iriadorin haarniskan poikkeavin piirre muihin on hänen kasvonsa täysin alleen piilottava teräsmaski.
Iriadorin haarniska muodostuu pääasiassa tummansinisestä pitkästä takista, sekä pronssisen sävyisestä metallista. Metallisia osia miehellä on päällään hartioilla, käsissä, jaloissa, rinnalla ja kasvoillaan. Panssarit on yksityiskohtaisesti, tarkasti koristeltu erilaisin syvennyksin ja uurtein, tuoden asukokonaisuuteen omanlaistaan arvokkuutta. Iriadorin käyttämissä haarniskan hanskaosissa on myös teräväkyntiset päät, jotka soveltuvat raateluun, repimiseen ja pistämiseen tarvittaessa, jos hän joutuu muuten olemaan ilman aseita. Koko komeuden alla Iriadoria suojaa vielä mustanpuhuva paksunahkainen puku, sekä yläosalta kaiken muun alle piilotettu mithrillistä kudottu paita. Haarniska on yllä joustava ja riittävästi suojaava, eikä haittaa nimeksikään Iriadorin ketterää taistelutyyliä.


LUONNE
Kärsivällinen ja pitkäjänteinen Iriador on varsin myötämielinen ja mukava tuttava, johon saattaa törmätä haltioiden seuduilla. Hän on luonteeltaan kohtelias, vaikkakin pidättyväinen ja melko hiljaista sorttia, tyytyen sivusta tarkkailijaksi hyvin usein etenkin suuremmassa vieraassa seurassa. Iriador on tavallisesti varovainen suustaan, muttei pelkää tuoda ajatuksiaan ääneen esille. Valehtelu ei ole hänen mieleensä kuin tarvittaessa, ja kysyttäessä Iriador on aina valmis tuomaan esille rehelliset mielipiteensä, joita hän myös puolustaa hyvin vahvasti, ellei joku kykene osoittamaan hänen ajatuksiaan vääräksi.
Iriadorilla onkin hyvin vahva mieli, joita on sitäkin vaikeampaa kääntää ympäri tai alkaa erikseen miellyttää, jos mies itse on päättänyt olla pitämättä jostakusta. Hänellä on kuitenkin hyvä käsitys moraalista, eikä hänestä saisi varsinaista pahaa tahoa yrittämälläkään. Iriadorin pitkäjänteisyydellä ja rohkeudella lyödä tikkua ristiin kenen tahansa kanssa on kuitenkin varjopuolensa, sillä toisinaan hänen vahvalla hyväntahtoisuudellaan on tapana myös ajaa hänet hankaluuksiin miehen pelkäämättä kyseisestä juontuvia mahdollisia seurauksia.

Korkeahaltiaa ei haittaa olla hiljaa paikoillansa pitempääkin tovia, joista kyseisistä hetkistä punatukalla on tavallista myös nauttia kaikin siemauksin ja niin pitkään kuin hän vain saattaa. Joko hän rentoutuu omissa oloissaan esimerkiksi musiikin parissa tai ulkoillen, viettää aikaa kumppaninsa kanssa hyvän kirjan parissa tai täydessä hiljaisuudessa vierellä vain leväten. Hänellä on kuitenkin runsas ystäväpiiri, ja helposti lähestyttävänä hänen kanssaan puolituttukin tulee toimeen nopeasti. Iriadorin seurassa ei tavallisesti koskaan tule myöskään tylsää, sillä hänellä on taitonsa kehitellä tekemistä tai keskustelunaihetta tyhjästäkin tarvittaessa.
Koska Iriadorin kuitenkin kantaa yhtä aikaa niin suuria salaisuuksia sisällään, ei hän aina kuitenkaan tiedä kokemuksensa perusteella kehen aina pitäisi luottaa ja kehen ei. Hän on kuitenkin itse luotettavuuden perikuva, ystävällinen ja huumorintajuinen persoona, jota on helppo lähestyä, ja jonka kanssa on helppo keskustella. Hänellä on myös taito nauraa itselleen, eikä Iriador useimmiten suotta häpeä tai ujostele suorasukaisuuttaan ja rehellisyyttään muiden seurassa. Alkoholia kitanneena Iriadorista tulee entistäkin avoimempi ja estottomampi persoona, vaikka silloinkin hän kykenee pitämään itsensä tarpeen tullen hillittynä ja rationaalisena lähinnä seuran mukaan. Hänellä ei ole tapana törttöillä tai tehdä tyhmyyksiä missään yhteydessä, mistä joutuisi kantamaan varsinaista vastuuta myöhemmin.
Iriador on myös hyvin ennakkoluuloton muita kohtaan, eikä tavallisesti muodosta kantaansa kenestäkään pelkän esinäkemänsä perusteella, vaan vasta perusteellisemman tutustumisen kautta. Hän ei vieroksu erikseen vierasrotuisia, ei ihmisiä eikä taruolentoja, sillä Iriador on koko nuoruutensa elänyt hyväksyvässä ja sekalaisessa ilmapiirissä, joka on myös jättänyt hyvin myötämielisen kasvatuksen jäljen häneen. Hänellä ei olekaan tarvetta ylimääräiseen verenvuodatukseen, eikä suunnata halveksuntaa ja vihaa kuin niitä kohtaan, jotka viholliseksi saattaa laskea.

Iriador on hyvämoraalinen taistelija, eikä anna tositilanteissa periksi turhan helposti. Suoran voiman sijasta hän käyttää taisteluissa hyödykseen usein viekkautta ja nopeaa järjenjuoksua, pysyen tilanteen tasalla, vaikka takkiinsa saisikin. Vastassa mies saattaakin täten olla hyvin arvaamaton, ongelmallinen ja armoton sen lisäksi, että on kimpussa kuin vihainen ja periksiantamaton herhiläinen konsanaan. Korkea kipukynnys niin fyysisesti kuin psyykkisesti takaakin hänelle usein hentoon ulkomuotoonsa nähden kestävyyden sietää vastoin monin verroin kuraa niskassaan. Myös sokeutensa on laskettavissa niin heikkoudeksi siinä missä vahvuudeksikin. Vaikkei mitään näekään, on Iriador oppinut käsittelemään ympäristöään aivan uudella tavalla muiden aistiensa varassa, mikä usein tulee muille yllätyksenä.
Vaikka ammattinsa vaatiikin häneltä laajalti sitä mitä sotilaalta yleisesti vaaditaan omistautumisen lisäksi, arvostaa Iriador maailmassa eniten kuitenkin rauhaa ja elämää itsessään. Iriador ei tavallisesti itse käy haastamaan riitaa kenenkään kanssa, mutta riittävän ärsytyskynnyksen ylitettyä tai tietystä kohtaa nipistäessä mies voi kiivastua hyvinkin verisesti ja yllättävän impulsiivisesti, jonka jälkeen sanoilla ja teoilla harvemmin on enää mitään väliä. Punapää onkin pidättyväisyydestään huolimatta varsin sanavalmis tapaus, jonka kanssa harva tahtoo haastaa loppu peleissä riitaa. Iriadorille ei kuitenkaan ole vaikeaa pyytää anteeksi muilta, kunhan hän vain itse tiedostaa töpeksineensä tai loukanneensa muita. Hän kuitenkin kokee useimmiten olevansa syyllisempi osapuoli, vaikkei itse olisi mitään koskaan aloittanutkaan.

Iän ja kokemuksen kartuttua myös Iriadorin henkinen puoli on kehittynyt roimasti sen myötä, kun hän on tiensä Cryptiin ja arvostettuihin piireihin raivannut. Hän ei ole enää se sama nuori ja harkitsematon rämäpää, vaan Iriador opetellut sinnikkäästi olemaan määrätietoinen, rationaalinen ja vastuuntuntoinen mies. Hän osaa katsoa tilanteita myös toisten silmien kautta, eikä vain itsekkäästi ajattele omaa etuaan muiden ylitse, ollen mielellään se taho joka voi apuaan suoda muille tarvittaessa.
Hän on omaksunut itselleen koettujen ikävyyksien tähden kannustavan ja tukevan roolin itselleen rakkaittensa viereltä, mikä on kovettanut häntä omalla tavallaan pysymään vahvana vastoinkäymisistä huolimatta. Iriadorin onkin nykyiseltään vaikea itkeä, ja toisinaan hänen määrätietoisuutensa jopa masentaa ja ahdistaa häntä itseään. Toisinaan Iriador huomaa ymmärtävänsä olevansa tyystin unohtanut kantaa huolta myös itsestään muista niin murehtiessaan, jolloin etenkin synkät ajatukset ottavat vallatakseen hänen mieltään. Niistä murheistaan ja synkistä asioista hänen on myös vaikeampi puhua kenellekään, joka on entisestään laskenut hänen toista jalkaansa syvään suohon uppoamaan hiljalleen. Siitäkin huolimatta hän on energinen elämän ja ilojen rakastaja, joka ei vähästä ole luovuttamassa onnensa etsimisen suhteen.


MENNEISYYS
Iriador on kotoisin kaukaa idästä, aivan toisesta valtakunnasta, ja pienen aatelisperheensä kolmesta jälkeläisestä vanhin. Perheessä vallitsi kova, lähes sotilaallinen kuri Iriadorin isän, korkea-arvoisen ja armeijan ylimmän kenraalin tähden, joka toimi myös tantereparantajana tuolloin. Iriador kulki siviilissä isänsä mukana lähes väkipakolla apulaisena ja oppi täten itsekin toimimaan lääkärinä ja hyväksymään laajemman kirjon erilaista väkeä puhdasverisistä puoliverisiin. Locienin oletetut ongelmat kyseenalaisempien lääketieteenalojen suhteen ja kaunat muiden sukujen puolelta kuitenkin lopulta ajoivat miehen häviämään sanaakaan sanomatta. Perheen isähahmo jättikin oman perheensä keskenään nyt huonoon valoon setvimään ongelmiaan lähtönsä myötä. Isänsä apurina ja taistelutaidot jo omaksuneena Iriadorista nimitettiin isänsä jalanjälkiin jatkaja, joka kuitenkin tarvitsi vielä perehdytystä ja runsaasti oppia virkaansa, johon nuorukaista toivottiin korkeampien tahojen puolesta. Kulisseissa Iriadorin paikasta kävi kuitenkin kova kuhina edellisen ylikenraalin, Mir Valdorenin isän tähden, mutta ilman perillisten salamurhaa suvun paikkaa ei olisi saanut siirrettyä kenellekään toiselle.

Locienin katoamisen jälkeen kolmen lapsensa tulevaisuudesta huolissaan oleva äiti, Ghilwen, solmi liiton pitkäaikaisen ystävänsä Renar nimisen puoliverisen haltian kanssa. Renar oli pitkään ollut Iriadorin äidin kanssa tekemisissä salaa, ja sen taisi tietää perheestä ainoastaan Iriador. Vaikka kaksikko toisistaan välittikin, uskoi Iriador aina mielessään Renarin kaipailevan vain alempana aatelisena heidän omaisuutensa ja tilan perään - omistivathan he yhden mantereen menestyneimmistä viinitiloista, joka olisi riittänyt elättämään suuremmankin perheen, ellei jopa kokonaisen suvun. Puoliverinen oli kuitenkin hyvä tyyppi, ja tuo kaikesta huolimatta välitti heidän äidistään, eikä yhdelläkään sisaruksista ollut mitään miestä vastaan niin pitkään kuin tuo kohtelisi Ghilweniä paremmin mitä heidän oikea isänsä oli tehnyt.

Iriadorin vuodet kuluivat pitkälti keisarillisen armeijan opeissa, tai kotona viinitarhassa työskentelyn parissa kuin kirjanpitoa tehdessä. Vaikka vielä nuori oli omalla tavallaan hankala oppilas, oppi Iriador kuitenkin nopeasti sotahistoriaa, strategiaa, osastojen liikuttelusta yksilö ja ryhmätaitoja sekä pääsi tietenkin hiomaan omia taistelutaitojaan parhaiden johdatuksella. Hänestä niin sanottuna pidettiin vähän liiankin hyvää huolta, punapään ollessa hänestä vastuuseen määrätyn kenraaliryhmän silmätikku. Mutta hyvä sellainen, sillä kyseisestä väestä muodostui hänelle nopeasti läheisiä myös tuiki tavallisia ystäviä ja tiivis ryhmä, vähän niin kuin irtonainen perhe oman verellisen suvun rinnalle. Myöhemmin heidän porukkaansa liittyi myös Iriadorin pikkusisaruksista vanhempi, Ivodoran ollen Iriadorin tavoin enemmän kiinnostunut armeijasta kuin viinitarhan puuduttavasta elämästä. Iriador ei kuitenkaan ollut myöskään kiinnostunut nousemaan armeijan huipulle kaiken painostuksen tähden, mikä toi paikkaansa vielä etsivän nuoren elämään omanlaiset takkunsa.

Erityisen läheisenä sisarusten elämässä alkoikin pyöriä selestiaalinen lohikäärme, Sirius, joka oli aikaisemmin toiminut heidän isänsä seuraajana Locienin vielä kantaessa virkaansa kenraalina. Siriuksella oli erityinen side Mir Valdoreneihin, olennon ollessa lähinnä kuin suvussa kulkenut lemmikki, joka myös oli taannut perheen tiluksille pitkään suojeluaan. Lohikäärme otti osakseen opastaa sisaruksia ja sai nopeasti henkivartijaa vastaavan viran Iriadorin ja Ivodoran rinnalta, hänen kulkiessa usein siellä missä kaksikkokin teki. Etenkin Iriadorin matkassa, sillä olihan nuori Mir Valdoren tärkeä osa armeijan tulevaisuutta, Siriuksen uskaltaen jopa kyseenalaistaa nuorukaisten tempauksia ja nälkäisyyttään maailmaa kohtaan, vaikka syystäkin Iriadorista pyrittiin etsimään diplomaattisempaa johtajaa muiden yläpuolelle nuoresta iästään huolimatta.

Koittikin se päivä, kun Iriador päätti lähteä isäpuolensa matkassa meren taakse silkasta halustaan nähdä maailmaa ja päästä irti vastuistaan viimeisen kerran. Ehkä sisimmissään Iriador jopa toivoi, että jonkun hassun sattuman kaupalla he jäisivätkin meren taakse, sillä hän oli täynnä sukupiirien kinasteluita hänen paikastaan. Toista samanlaista tilaisuutta ei kuitenkaan enää ikään tulisi, sillä oppinut oli vain virallista nimitystään enää vailla, minkä myötä Iriadorin elämä olisi sidottu huipulle lopuksi iäkseen. Sitä ennen Iriador kuitenkin sai viimeisen vapautuksensa, Siriuksen kera lähtien Renarin ja tuon kauppiasporukan kanssa vierailemaan Cryptissä diplomatian nimissä.
Matka taittui meren halki, laivan pysähtyessä lopulta satamaansa Cryptiin, Nahor nimiseen kylään. Renarin oli tarkoitus hoitaa siellä asekauppoja paikallisten kanssa, mutta asiat ottivat toisen laidan kuitenkin kulkeakseen yön tullen. Heitä oli nimittäin seurattu, vanhan tuttavan, Vegan, ollen järjestänyt heitä varten yllätyksen. Lohikäärme oli aikaisemmin pyörinyt tiiviisti Iriadorin isän kanssa ja heidän tiluksillaan Siriuksen tavoin, mutta oli Siriuksesta poiketen niittänyt itselleen kiusankappaleen ja paholaisen maineen. Iriador oli aina kuvitellut Vegan tekevän pahojaan Locienin nimissä jossain kulisseissa, eikä se tainnut olla hirveän kaukaa haettua, sillä paholaislohikäärme oli saapunut paikalle tavoitellakseen arvokkaiden tahojen päitä mitä parhaimman tilaisuuden siihen siunaannuttua. Vega ja kumppanit onnistuivat murhaamaan Iriadorin isäpuolen ja kauppiastoverit, ja ellei kenraalituttu olisi ollut nuorikon mukana, olisi Iriador menettänyt myös henkensä. Sirius onnistui löytämään Iriadorille suojan ja turvan, mutta sen myötä heidän tiensä erosivat, eikä lohikäärmeestä sen myötä enää mitään perään kuulunut. Iriador jäi yksin vieraalle mantereelle oman onnensa nojaan, viettäen ensimmäisen yönsä syrjäisessä majatalossa piilotellen Vegan hirmutyöltä.

Aamun valjettua Iriador oli ehättänyt jo haihtua tiehensä Nahorista. Siriusta ei ollut kuulunut takaisin, eikä Iriador halunnut jäädä herättelemään toivoaan siitä että perhetuttu olisi selvinnyt salamurhaajien kynsistä elävänä tiehensä. Oli parempi lähteä, vaikka se tarkoittikin sitä, ettei Iriador pääsisi palaamaan takaisin kotiin.
Sattuman kaupalla - ja ehkä myös onneksi - Iriador törmäsi yksinäisten päiviensä päätteeksi muihin haltioihin, joiden matkassa punapää jäi taittamaan matkaansa haltioiden Piilopaikkaan. kylään, josta hän kykeni etsimään työtä ja jonne voisi asettua asumaan toistaiseksi. Haltioiden piilopaikasta Iriadorin oli helppo aloittaa uusi elämä ja vakaasti uskoa siihen ettei Vega kumppaneineen löytäisi häntä täältä siihen asti, kunnes hän kykenisi järjestämään itselleen reitin takaisin kotiin. Iriador sai helposti paikallisista uusia ystäviä ja piileksivästä kansasta tuli hänen uusi perheensä omansa ohelle. Yhdessä muiden kanssa Iriadorin elämäntehtäväksi muodostui pian taistella tulevaisuudesta turvatakseen kaltaistensa olemassaolo ja elo tällä mantereella, kun suuri tannersota häämötti jo horisontissa. Tehtävästä Cryptissä muodostui Iriadorille oikeastaan vastuu, jolta pakeneminen tässä vaiheessa olisi tuntunut hänestä väärälle. Silti hän kaipasi ja murehti yhä paikkaansa myös kotona, vaikka sinne palaaminen kaiken kuluneen ajan myötä alkoi tuntua turhalta ja vaikealta.

Siniseen kuiskaukseen liittyminen aloitti Iriadorin elämässä uuden luvun. Sen lisäksi, että Iriador oli koulutettu kenraalin arvonimeen sopivaksi taistelijaksi ja komentajaksi, sai hän nyt vielä eliittitason koulutuksen edellisten oppiensa lisäksi. Iriadorista tuli nopeasti ryhmän täysivaltainen jäsen ja hän sai suorittaa tehtäviä sen taitavien jäsenten mukana, jonka myötä Iriadorin asuinsijatkin vaihtuivat myöhemmin piilopaikasta eliittijoukkojen kanssa aroille kohonneeseen kaupunkiin.
Siniseen kuiskaukseen liittyminen ei taannut ainoastaan nuorukaiselle elämistä turvaavaa ammattia, vaan se antoi myös hitusen enemmän kuin punapää olisi uskaltanut edes haluta. Eliittijoukon kenraalista, Darius Winderistä muodostui hänelle mielitietty ja lopulta rakastettu kumppani. Naarmujen ja mustelmien, sekä tietenkin sanoin kuvaamattoman onnen lisäksi ryhmä tarjosi myös nuorimmalle jäsenelle jotain ikävää, sillä vuorilla haltioilta karanneen lohikäärmeen perässä juostessa Iriador menetti nopeasti liittymisensä myötä näkökykynsä Oraakkelin liekin polttaessa nuorukaisen silmät sokeiksi.
Dariuksesta muodostui Iriadorille äärimmäinen tuki ja turva, heidän väliensä lähentyen kahden vietetyn ajan ja tutustumisen myötä, kun Iriador näkönsä menetti. Iriador oppi rakastamaan vanhempaa miestä oikkuineen, eikä voinut enää ikimaailmassa kuvitella valitsevansa ketään muuta rinnalleen Winderin tilalle. Darius osoitti hänelle kaiken sen välittämisen ja rakkautensa, jota Iriador ei aiemmin ollut ehättänyt eläessään kokea kenenkään muun kohdalla.

Elämä kenraalin salaisena kumppanina ei kuitenkaan ollut missään välissä helppoa. Sen lisäksi, että virka itsessään oli haastava, alkoi myös haltioiden kuningas haastaa kärhämää kaksikon kanssa. Vaikka Cúthalionin härnääminen alkoi kohdistua lähinnä vain Dariukseen lopulta, tunsi Iriador aina syyllisyyttä kumppanilleen tehdyistä vääryyksistä, yltyen myös sanomaan vastaan siniverisille, mikä myöhemmin lähestulkoon maksoi hänelle henkensä. Silloin Iriadorille ensimmäisen kerran myös selvisivät Winderin salailut kulisseissa tapahtuneista ikävyyksistä, mikä omalla tavallaan kävi luottamuksellisesti repimään kaksikon suhdetta kahtia. He onnistuivat kuitenkin korjaamaan välinsä yhdessä, ja aikaisempaa vahvempina jatkoivat yhteistä taivaltaan eteenpäin aina siihen päivään saakka, kunnes myrskyisä taistelu kariutti heidät Mor vuorille ansaan.
Yllättävä taho kävi pelastamaan ansaan jääneet pinteestä, Briarin kyläpäällikköön lennättäen heidät kyläänsä turvaan pakkasesta haavoihin kuolemasta. Ystävällisestä puoliverisestä lohikäärmekylän päälliköstä muodostui nopeasti luotettu ystävä Iriadorille, Seyrin ottaessa heidät muita vastoin niin avoimesti kyläänsä ja luokseen vieraiksi. Lorythaksen avoimuus ja ymmärtäväisyys oli kaivattua vaihtelua hänen ja Winderin suhdetta koettelevista tahoista. Briarista alkoi muodostua turvapaikka yhä suhdettaan salailevalle parivaljakolle, siinä missä sen kyläpäälliköstä omanlaisensa ylimääräinen pyörä polyamoriaksi kääntyvään suhteeseen, puoliverisen osallistuttua jakamaan öitä ja hupeja kaksikon kanssa useamman kerran kuluvan vuoden aikana. Se kuitenkin toi mukanaan myös haltioiden kuninkaan toimesta jälleen ikävyyksiä heidän välilleen.

Briarin ja Seyrin astuttua kuvioihin, alkoi kuitenkin jo tyypillisiksi muodostuneiden tahojen myötä uusi käsipari sotkea asioita. Nimittäin itse lohikäärmeiden äiti, Taivaantuulenten valtiatar Shyvana. Toistuvasti äitihahmo on ilmestynyt parivaljakolle, avittanut heitä aina vaikka harmeihin johdattaisi ja lopulta luovutti niin Iriadorille kuin Dariukselle korut ajatustenlukemista vastaan. Suoden pelottavan suojelunsa heille ja Kuiskaukselle, Shyvanan luvaten pitää myös Aranin vastedes kaukana heistä. Yliparantajalla vaikutti olevan selvä suunnitelma heidän varalleen, mutta mikä se olisi, sitä he kykenivät jäädä vain kauhulla odottamaan.

Myöhemmin lisää salailuja kuitenkin kävi ilmi, jotka jälleen koettelivat Iriadoria ja Dariusta. Iriadorin välit kuvioihin mukaan tulleeseen tummahipiäiseen Kuiskaukseen kapteeniin viilenivät tuon ollessa käyttänyt Winderiä hyväkseen. Totuus oli vähällä maksaa kapteenin hengen, mutta myös tähän saakka arvostetun parisuhteen. Samalla Dariukselle selvisivät myös Iriadorin salatut taustat, joista hän ei ollut tähän mennessä kertonut Cryptissä vielä kenellekään toiselle yhtä paljon kuin Winderille teki.
Rakoja jälleen paikaten Iriador oli kuitenkin kykenemätön jatkamaan enää vain tavallisesti päivästä toiseen, minkä myötä punapää lähti kaupungista Briariin pidemmäksi toviksi Seyrin luo pitämään taukoa kaikesta ja kasvamaan henkilönä. Yhdessä Lorythaksen kanssa ja puolisen vuotta Briarissa viivyttyään Iriadorista alkoi kasvaa kuoreensa maltillisempi ja vahvempi persoona, joka uskalsi nyt seistä omilla jaloillaan ilman muitakin. Yksin olo muistutti häntä myös taka-alalle unohdetuista vastuista, Iriadorin herätellen toiveita sen suhteen että saisi vielä lähitulevassa yhteyden perheeseensä meren toiselle puolen.
Eräänä päivänä kylään kuitenkin syksyn jo päättäessä päiviään saapui erikoisempi henkilö, Winderin suvun äpärä. Theodluinista ja Iriadorista tuli hyviä toveruksia, jakoivathan he paljon yhteisiä asioita keskenään loppujen lopuksi. Iriador suostui saattamaan itseään nuoremman mukanaan kaupunkiin Dariuksen puheille ottamaan suvustaan selvää. Aloitettu matka tyssäsi kuitenkin lyhyeen, viimein esiin astuvan, pitkään Briarissa poikansa tekemisiä vahdanneen Iriadorin isän kaapatessa esikoisensa mukanaan Pimeään paikkaan. Dariuksen, Delathoksen ja Lorythasin ansiosta hän kuitenkin pelastui näkemään vielä seuraavan päivän, isänsä vastoin kuitenkin päättäessä päivänsä epäonnisen yrityksensä päätteeksi.

Locienin murhayrityksen päätteeksi alkoi kuitenkin tapahtua kummia. Kummallisia käärmeriipuksia alkoi ottaa ilmestyäkseen sieltä ja täältäkin, Briarista asti, Iriadorin peläten niillä olevan jotain tekemistä Vegan kanssa. Niihin samoihin aikoihin tapahtui muutakin odottamatonta, kuin haltioiden kreivi osti Sinisen kuiskauksen osaksi omia rivejään Aranilta. Kuiskauksen oli määrä siirtyä kaupungista takaisin Piilopaikkaan tulevina kuukausina, joka tuntui samaan aikaan armahdukselta, mutta myös äärimmäisen omituiselta. Arethdriel kävi puhuttelemaan heitä nyt myös henkilökohtaisemmin muuttuneena miehenä, ehdottaen ensimmäisenä Iriadorin ylentämistä korkeampaan virkaa Sinisessä Kuiskauksessa hänen taustojensa tähden. He lähtivätkin selvittämään asioita, samalla kreiviä lähtien saattamaan Piilopaikkaan, kun vihollisten eliitit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja saivat ajettua Kuiskauksen ahtaalle. Moni menetti henkensä, ja Iriador oli vähällä uskoa menettäneensä myös Dariuksen, punapään silloin viettäessä kylmässä pakkasessa yönsä kahden muun kanssa verisen kamppailun päätyttyä lumimyrskyssä. Hän myöhemmin kuitenkin löysi tiensä kreivin sotilaiden kanssa takaisin kylään, jonne Darius sekä Cúthalion olivat ehtineet Seyrin avustuksella. Mutta heitä vastassa kylässä oli myös kreivin palveluksessa paikkaansa hakeva yönlapsi, jolla vaikutti olevan näppinsä pelissä monen muunkin asian suhteen, kuin vain arvokkaita tahoja palvellakseen. Tuo kyseinen taho oli Mordecai, jolta Iriador sai haltuunsa isänsä kantaneen käärmeriipuksen ja kirjeen kotimantereelta, Ivodoralta; Dora oli seurannut hänen jäljissään Cryptiin, mutta millä hinnalla?


TILANNE NYT
Doran mahdollinen läsnä oleminen mantereella sattui huonoon väliin Kuiskauksen siirron kanssa samoihin aikoihin, eikä Iriadorilla ollut siten aikaa puuttua tapahtuneisiin paremmin. Darius solmi erityisen liiton Lorythaksen kanssa, josta seurasi kuitenkin pian ikävyyksiä. Eksyneitä etsimässä Lounatuuli koetteli heidän henkiään, ja koko maailman vaikuttaen kääntyvän heitä vastaan sillä hetkellä. Myös Seyr myrkytettiin, heidän aikaisemmin tavanneen velhon, Mordecain kuitenkin pelastaessa kyläpäällikön hengen. Tapahtuneiden myötä itse pääpiru alamaailmasta otti myös astuakseen esiin kulisseista, Iriadorin ottaen entistä vankemman sijan Dariuksen rinnalla nyt Kuiskauksen ylikapteenina.

Piilopaikkaan siirtymisen myötä kreivi kuitenkin lomautti heidän määräämättömäksi ajaksi, Iriadorin ja Dariuksen siirtyen virantoimituksestaan viettämään vapaata Briariin Lorythaksen luokse. Heidän elämäänsä kuitenkin on ottanut astuakseen myös Briarin vanha lohikäärmeratsastaja, Nessaya, naisen ollen luvannut auttaa etenkin Dariusta ja Lorythas verisiteen kanssa. Iriador on kuitenkin vannottanut itselleen sattuneiden tähden pitävänsä silmällä Tummalintua, eläen yhä jonkinlaisessa luottamuspulassa uusiin tuttaviin ikävien tapahtuneiden tähden.


ASEET, TAISTELUTYYLI JA MAAGISET TAIDOT
Iriador omistaa kaksi miekkaa, pitkän katanan ja lyhyemmän wakizashin, joilla hän taistelee pääasiassa aina pinteeseen joutuessaan. Miekkoja sitoo erityinen magia, sillä ne voi yhdistää kädensijoistaan yhteen, jolloin kahdesta muodostuu yksi kaksipäinen keihääntapainen ase, jonka kanssa Iriador ei ole myöskään yhtään helpompi vastus. Hän on myös harjaantunut kusarigaman (ketjusirpin) käyttäjä, kyeten hallitsemaan virheettä ketjun päässä heiluteltuja sirppejä.
Jännittävin osuus Iriadorin ottelutyylissä ovat kuitenkin hänen ranteisiinsa sidotut mekanisoidut teräaseet, joita ilman punapäätä ei koskaan saattaisi äkätä kentältä. Ne pomppaavat esille tietyllä kädenliikkeellä ja suovat viholliselle yllätyksen, jos Iriadorin erehtyy päästämään turhan lähelle varomatta. Lääketieteeseen perehtymisen myötä hänellä on täydellinen ymmärrys etenkin tyypillisempien humanoidien kehojen anatomiasta, Iriadorin tietäen kyllä minne fataalit pistot kannattaa tarvittaessa suorittaa vastustajansa kaataakseen.
Omien aseittensa lisäksi Iriadorilla on tarpeeksi neuvokkuutta hyödyntää lähestulkoon kaikkea aseenaan tarvittaessa. Tähän eivät tietenkään lukeudu mukaan etäaseet, sillä sokeutensa tähden Iriador ei kykene ampumaan jousella varmasti maaliinsa tai heittelemään esimerkiksi heittoaseita. Mainitun tähden punapää on kuitenkin omiaan osallistumaan myös neuvokkuutta ja salamyhkäisyyttä vaativiin tehtäviin, joissa asetta ei saata kantaa näkyvillä tai edes mukanaan.

Iriadorin aseissa toistuu tietty teema: aseiden terät ovat mustaa terästä, luonnonvalkeilla koristeilla kahvoissaan.

Mies on ylipäätään notkea ja atleettinen tapaus, sekä liikkeistään nopea ja ketterä, eivätkä useimmat pysykään Iriadorin perässä jalan. Hän on parhaimmillaan yksin, jolloin Iriadorin taistelutahti on taitojensa puolesta silmiäkin hivelevän nopeatempoista ja arvaamatonta, hänen pystyen tanssittamaan useampaakin vastustajaa kimpussaan yhtä aikaa. Punapää on tottunut Kuiskauksessa vuosia työskenneltyään myös ottelemaan parina muiden kanssa, jolloin hän kykenee sulavasti hyödyntämään taitojaan lomittain myös muiden kanssa lähinnä hyökkäävänä tai häiritsevänä osapuolena.

Iriador omistaa myös maagisia lahjoja, joita hän kuitenkin osaa hallita vain rajallisissa määrin. Rotunsa monipuolisesta ja taitavasta magian hallinnasta huolimatta elementtitaiat tai perinteinen magiankäyttö ei ole Iriadorin heiniä. Iriador saattaa kuitenkin muuttua näillä lahjoillaan kesken ottelun tai sitä ennen muunmuassa näkymättömäksi ja hiippailla vastustajiensa selkään kenenkään arvaamatta. Hän voi myös vahvistaa yksittäisiä iskuja tarvittaessa, tai hyödyntää lyhyen matkan teleportaatiota hämätäkseen muita tai paetakseenkin vaikka leveän joen toiselle puolen kylmiltään. Teleportaatio toimii tietty jokaiseen ilmansuuntaan, pääsääntöisesti pinnalta pinnalle, sillä kesken ilmalennon se saattaisi singota käyttäjänsä hallitsemattomampaan ilmalentoon. Iriador voi kaapata teleportaatioonsa mukaan myös jonkun toisen, joka pysyy siirtymisen matkassa niin pitkään kuin tuolla on ote hänestä. Taika ei myöskään toimi fyysisten esteiden läpäisemiseen.
Iriador hallitsee myös liudan eräänlaisia silmänkääntötemppuja, kuten illuusioita ja aistiharhoja. Iriador pystyy taidollaan luomaan näköä, hajua tai kuuloa haittaavia aistiharhoja tai harhoja itsestään, joita hän kykenee liikuttelemaan mielensä mukaan. Harhat näyttävät aidoilta, samalta mitä Iriador itse, mutta niihin lyötäessä miekka puree pelkkää ilmaa ja solahtaa harhakuvien lävitse. Illuusiot eivät kykene tekemään vastustajaansa vahinkoa, niiden ollessa lähinnä pelkkä harhautustapa ja kiusa vihollisille.

Sokeutumisensa myötä Iriador on myös opetellut käyttöönsä maagisen auran, jonka sisältä hän pystyy aistimaan selvästi ympärillään tapahtuvat liikkeet ja esteet. Aura ei kuluta voimavaroja sellaisenaan juurikaan ja sitä on helppoa hyödyntää erityisesti taistelutilanteissa. Aura on kehän muotoinen, halkaisijaltaan noin viisimetrinen ja väriltään punainen. Sitä pystyy myös venyttämään laajemmalle, sekä väläyttämään kaikuluotauksen tavoin todella laajalle alueelle hetkellisesti, mikä kuitenkin syö myös enemmän Iriadorin maagisista voimavaroista. Vähääkin auroja aistivat saattavat huomata verenpunaisen välkehdinnän pienimmänkin ulkopuolisen liikkeen kohdistuessa sen säikeisiin, mikä toimii eräänlaisena varoituksena niin kehään astujalle, kuin myös itse Iriadorille. Tavallisesti varsinaisissa taistelutilanteissa Iriador pitää kuitenkin auransa näkymättömissä ja vain omana tietonaan, mutta toisinaan se toimii myös eräänlaisena merkkinä, jos punapää esimerkiksi hautautuu hiekkaan tai lumeen, tai jää veden alle hukuksiin.


LÄHEISIMMÄT SUKULAISET
Locien Mir Valdoren - Isä, korkeasti oppinut lääkäri, idän ylikenraali, Nakahi Wharan luutnantti. Kidnapattuaan poikansa Pimeään paikkaan ja epäonnisena jouduttuaan vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi, Locien menetti lopulta henkensä Nakahi Wharan alemman kiltapäällikön toimesta. Kuollut.
Ghilwen Mir Valdoren (tyttönimeltään Nhaalonel) – Äiti, jonka kanssa Iriadorilla on lämpimät välit. Noin 800 vuotias, viinitilansa haltija. Elossa.
Ivodora ja Meriliel Mir Valdoren - Iriadorin sisaret. Ivodora on heistä vanhempi, Iriadoria noin 30 ikävuotta nuorempi ja Meriliel täten kuopus, noin 150 vuotias. Molemmat elossa.
Renar Cromdel - Iriadorin isäpuoli, puoliverinen haltia ja toi liittonsa myötä Mir Valdorenien sukuun mukaan kaksi puoliveristä jälkeläistä aikaisemmasta liitostaan ihmisen kanssa. Kuollut.
Aranion & Nionda - Renarin poika ja tytär, Iriadorin sisarpuolet. Molemmat kuolleet jo ajat sitten heikompaan vereensä.
Vega - Locienia hännystellyt paholaislohikäärme, joka hävisi samoihin aikoihin kuvioista Locienin kanssa. Iriador ei muista nähneensä Vegan tulleen toimeen kenenkään muun kanssa isänsä lisäksi, vaikka lisko paistattelikin perheen viinitarhalla useasti päiväänsä kaikkien kiusaksi.
Sirius – Myös Locienia hännystellyt lohikäärme sotilaspiireistä, joka alkoi pyöriä perheen arjessa paremmin toimiessaan Iriadorin ja Ivodoran opettajana ja lähimpänä suojelijana. Sirius oli yksi Iriadoria ohjanneista silloisista kenraalialokkaista, kun punapää oli vielä nuorempi.


MUUTA
- Puhuu ja kirjoittaa haltioidenkieltä kuin yleiskieltäkin, sekä muunnelmaa Cryptin haltiakielestä, joka on peräisin idästä oman haltiakansansa luota. Nykyiseltään tunnistaa myös lohikäärmeidenkielestä sanoja ja lauseenparsia.
- Iriador on perheellensä kuuluvan viinitarhan virallinen perijä. Sama koskee myös suvussa kulkenutta ylikenraalin arvoa.
- Iriadorin silmät ovat pitkään altistuessaan erityisen arat valolle, jonka tähden hän on verrattavissa sokeaan ja joutuu toisinaan kulkemaan side silmillään tai kasvonsa peittävä taistelumaski yllään. Sokeutumisensa myötä Iriadorin muut aistit ja refleksit ovat terävöityneet huomattavasti vuosien varrella.
- Näkee poikkeuksellisesti täysin säkkipimeässä tilassa äärimmäisen hyvin. Ainoakin valonhäivähdys kuitenkin tekee Iriadorin näkökentästä sumean, kunnes lopulta pyyhkäisee hänet jälleen sokeaksi. Hänen silmänsä ovat yliparantaja Shyvanan toimesta lumotut.
- Erityisen nopea ja vahva kintuistaan. Hänellä on myös hyvä tasapaino ja kehonhallintansa on omaa luokkaansa.
- Osaa soittaa useita soittimia, mutta erityisen läheisiä hänelle ovat jousisoittimet, kuten viulu. Nykyiseltään Iriadorilla ei kuitenkaan ole turhan usein tilaisuutta soittaa, mistä syystä hänen taitonsakin ovat aavistuksen ruostuneet.
- Pelkää vettä kuollakseen, eikä hän osaa uida.
- Iriadorilla on hallussaan yliparantajalta lahjaksi saatu valkeita jalokiviä sisältävä kaulakoru, joka estää ajatusten lukemisen ja mielen seuraamisen.
- Punapäällä on hoivissaan vitivalkea, sinisilmäinen, sokea narttukissa, Áliyah, joka tätä nykyä asustelee Briarissa Lorythaksen seurana. Katti on puolipitkäkarvainen otus, varustettuna häiritsevän isoilla korvilla, pitkällä kropalla ja hännällä, sekä pitkillä viiksikarvoilla.
- Musiikkia: Maximize - Let me be your superhero - Bring home the glory
- Äänenä: Lyek Rick Gomez


RATSU
Iriador omistaa Araslhug rotuisen peuralohikäärmeen ratsunaan, jonka on nimennyt Nashiraksi.
Araslhugeja sanotaan osuvasti yleiskielellä peuralohikäärmeiksi, sillä niissä on paljon sekä peuramaisia, että lohikäärmemäisiä piirteitä samanaikaisesti. Kyseisiä eläimiä esiintyy tiedettävästi vain Cryptissä ja sielläkin vain harvakseltaan. Araslhugit eivät esiinny peuroille ominaisesti laumoina, vaan ne liikkuvat yksin erakkoina tai elinikäisen kumppanin kanssa ja silloinkin tavallisesti poissa kaikkien kulkijoiden näkyviltä. Niitä pidetään tavallisesti maalla kulkevina eläiminä, mutta tosiasiassa jotkin peuralohikäärmeet pystyvät myös lentämään juoksemalla ilmassa magian avulla. Ne ääntelevät tavallisesti määkien, mutta vanhemmat yksilöt pystyvät päästämään karjahduksia muodostavia petomaisia äännähdyksiä ja kuulosta tai jopa matkimaan toisia eläimiä kutsuakseen saalista luokseen. Araslhug on niin liha- kuin kasvissyöjä, eivätkä ne kaihda villeinä myöskään kannibalismia, saati sitten ihmisten/haltioiden lihan syömistä.

Peuralohikäärmeet elävät useita satoja vuosia, niiden yltäen aina tuhansiin vuosiin asti elinpuullaan parhaimmassa lykyssä. Ne ovat erittäin kookkaita, säkäkorkeudeltaan parhaimmillaan yli 2 metrisiä (Nashiran tapauksessa kokoa on jo ylitse 2 metriä). Muutenkin isoa kokoa kasvattaa entisestään Araslhugin pitkä kaula ja päässä olevat sarvet, joilla on helppo niin seivästää kuin murskata tielleen jäävät; Samoin kuin jaloissa olevilla sorkilla, joihin kasvaa iän kartuttua eräänlaiset kynnet lisäksi. Sarvikruunu kasvaa kuitenkin niin uroksille kuin naaraillekin ja se on jokaisella yksilöllinen. Sarvet ja yksilöiden koko määrittelee vahvasti peuralohikäärmeiden kesken jokaisen yksilön paikan, missä tapauksessa suuret sarvet päässään omaavaa naarasta pidetään esimerkiksi vahvempana ja halutumpana lisääntymisen kannalta, kuin pienisarvisempaa yksilöä.
Jokainen Araslhûg on ulkomuodoltaan jylhä ja lihaksikas. Myös siroja yksilöitä on olemassa, mutta ne tavallisesti menehtyvät muille pedoille tai omilleen ennemmin kuin ehättävät koskaan kasvaa täysikasvuisiksi.
Peuralohikäärmeiden pää on pehmeästi muotoutunut kuten hevosilla, mutta niiden korvat ovat selvästi pidemmät kuin tavallisilla eläimillä. Silmät ovat myös yksilöllinen piirre, mutta tavallisesti ne loistavat kauttaaltaan jossain sinisen sävyssä, Nashiran tapauksessa syvän turkooseina. Niillä on suussaan raateluun sopivat terävät etuhampaat pitkiä kulmahampaita myöten, samalla kun taaemmat hampaat ovat erikoistuneet pelkästään ruuan jauhamiseen kasvissyöjille sopivammiksi.
Peuralohikäärmeen ihoa myötäilee kauttaaltaan hyvin hieno vaalea karvapeite, joka tuntuu paljaalla kämmenellä kosketettuna hyvin samettiselta. Karvassa saattaa olla siellä täällä selvästi tummempaa kuviointia. Pidempää karvaa esiintyy erityisesti niiden leuassa, kaulassa ja jalkojen taitteissa. Araslhugille tyypillistä on myös paikoittaiset suomut lohikäärmeiden tapaan, mutta kivisten suomujen kasvaminen on kivulias ja pitkä prosessi. Nashiralla tuota kovaa kivimäistä suomupeitettä löytyy mm. aivan pään harjalta, josta se laskeutuu edelleen puoleen väliin kuonoa ja takaa taas niskaan saakka. Myös selän puolivälistä nousten takapuolen päälle, Nashiralta laskeutuu lyhyen matkan aina hieman hännän ulkopintaa myöten vaaleitten suomujen peittämä alue.

Nashira on peuralohikäärmeille tyypillisesti luonteeltaan itsenäinen, uskollinen, sisukas ja välillä jopa liian rohkea. Se on koulutettu olemaan pelkäämättä itseään isompia vastassa ja käymään vastustajansa päälle musertavalla ja säälimättömällä voimalla isäntänsä johdolla. Iriadorin puolustaminen onkin myös naaraalle kaikki kaikessa. Nashira on myös älykäs, jonka takia otus itse ajattelee olevansa reilusti tavallisiksi eläimiksi laskettavien otusten yläpuolella. Se osaa myös ajatella asioita täten myös nokkelammin, eikä esimerkiksi tappaisi turhaan ruokaa itselleen, mutta samalla tavalla se myös kaipaa inhimillisemmin isäntänsä perään tuon ollessa pitkään poissa tai kadottua jonnekin.
Naaraspeuralta löytyy myös tietynlaista vimmaa ja niskurointia villinä Araslhugina, vaikka sitä onkin koulutettu useita kymmeniä vuosia. Sille ei tavallisesti kelpaa isäntänsä lisäksi kukaan muu selkäänsä, ja miellyttääkin se osaa käytöksellään vain Iriadoria. Siksipä Nashiran läheisyydessä on tavallisesti syytä olla varuillaan, sillä naaras voi sillä vähiten odotetulla hetkellä osoittaa yllättäen kaapinpaikan kaikille jos Iriador ei ole lähettyvillä

Iriador kykenee myös kommunikoimaan Nashiran kanssa telepaattisesti, kuullen näin Nashiran äidillisen lempeän äänen ja nähden mielessään naaraspeuran lähettämät mielikuvat. Kommunikointi saattaa olla paikoitellen myös pelkästään toisen mietteiden ja mielentilojen lukemista, sillä punapäällä ja tuon ratsulla on toisiinsa muodostunut tietynlainen linkki, joka mahdollistaa tunnetilojen ja ajatusten aistimisen toisesta. Araslhug ei suostu tavallisesti kommunikoimaan muiden kuin isäntänsä kanssa, mutta pahimmin sitä tarvittaessa se on valmis lähettämään Iriadorin puolesta telepaattisia viestejä kauemmas kuin yksikään haltia tiedetysti kykenisi.

Nashira näyttääpi kutakuinkin tältä (uusi kuva tulossa)


TAVATUT
Darius Winder – Iriador rakastaa kumppaniaan yli kaiken ja olisi valmis vaikka hakemaan tuolle kuun taivaalta. Siitäkin huolimatta hän myös kunnioittaa ja arvostaa Dariusta esimiehenään Sinisen Kuiskauksen suhteen ja kokee olevansa miehelle paljon velkaa kaikesta siitä, mitä tuo on ehättänyt hänelle Cryptissä suoda.
Aran Cúthalion – Vihaa sydämensä pohjasta.
Oraakkeli – Oikukas liskojen kuningas, Iriadorin lähinnä pelkää tätä kolossaalista kivihirviötä.
Kapteeni N'drayer - Typerä ja yksinkertainen mies, jonka kanssa Iriadorin on vaikeaa tulla toimeen kaikkien sattumuksien myötä. Hän on kuitenkin asettanut itsensä nokkimisjärjestyksessä Delathoksen yläpuolelle saatuaan ylennyksen Kuiskauksessa.
Kalmankoira - Ei pidä vähäjärkistä petoa kummempana.
Eliittikenraali Argenteus – Ei epämieluisaa tuttavaa kummempi pässinpää. Iriador on kuitenkin velkaa Atrevauxelle Dariuksen hengen pelastamisesta, mutta pässi ei ole vielä pyytänyt maksuaan häneltä takaisin – tai on kenties unohtanut sen?
Pumpkin – Pelasti Iriadorin hukkumasta kertaalleen. Iriador kokee olevansa kiitollisuudenvelassa mokomalle lohikäärmeelle, eikä kyllä pistä sitä pahakseenkaan. Briarissa viipyessään pidemmän tovin Iriador ehätti tutustua Pumpkiniin paremmin ja on saanut selville Sagan olevan myös kotoisin samoilta kulmilta kuin hän itse.
Arethdriel Cúthalion – Ei varsinaisesti pidä Arethdrielistä, mutta nykyisten asioiden varjolla hän on kasvattanut luottamustaan jälleen haltioiden kreiviä kohtaan. Arethdrielin ehdotuksesta Darius hänet ylensikin, ja siniverisen avulla he pääsivät kuitenkin helvetiksi kasvaneesta kaupungista ja Aranista kauas. Lieneekö kreivi juonivan kuitenkin jotain heidän päänsä menoksi?
Erudessa Cúthalion – Kipakka nainen, jota Iriador ei varsinaisesti tunne, mutta on saanut osakseen lokaa niskaan mokomalta. Piilopaikan armeijajärjestelyistä vastaavana Iriadorilla on kuitenkin omanlaisensa kunnioitus kreivitärtä kohtaan, sillä he ovat likimain saman ikäisiä ja vaativissa asemissa kumpainenkin.
Lorythas Seyr - Briarin kyläpäällikkö, joka pelasti Dariuksen ja Iriadorin hengen eräs talvi vuorilta. Lorythaksesta on muodostunut hänelle niin läheinen ystävä ja rakas taho, kuin lisä myös hänen suhteeseensa Winderin kanssa.
Eliittikenraali Fritz– Pelottava vihollinen, johon Iriador on törmännyt kentällä Kuiskauksen kanssa eliittiporukoiden ollessa ottanut yhteen.
Eliittikenraali Artania – Selkäpiitä karmiva aaveritari suoraa helvetistä, jonka kanssa Dariuksella on sukset ristissä. Vihollinen siinä missä muutkin, tähän mennessä temppeliherra on päästänyt Iriadorin vähän turhankin vähällä.
Shyvana – Pelottava, kunnioituksensa ansaitseva lohikäärmeiden äiti, jolla on selviä suunnitelmia heidän ja Sinisen Kuiskauksen varalle. Mitä ikinä Yliparantaja suunnitteleekaan ja tulevaisuus tuo tullessaan, ei Iriador usko kyseessä olevan mitään hyvää. Silti hän on samaan aikaan kiitollinen naaraalle tuon suomasta avusta ja lahjoista hänelle ja Dariukselle.
Leto – Briarissa tavattu hiljainen miekkonen, mukava hyvänpäivän toverus. Leto myös pelasti hänen henkensä, Iriadorin selvittyä Dariuksen ja Lorythaksen kanssa Yönkaupungista takaisin Briariin.
Theodluin Miarora – Hymyilevä nuorukainen, jonka seurasta Iriador nauttii suunnattomasti kaikesta huolimatta. Iriador on pahoillaan siitä mitä aroilla sattui hänen isänsä iskiessä heidän kimppuunsa, kun kaksikko oli matkalla Briarista kaupunkiin kaksin. Hän on kiitollisuuden velassa Theolle, joka rohkeni viedä yksin Locienin viestin Winderille.
Elwoodin kyläpäällikkö – Oli Theon seurassa, Lorythaksen tuttuja. Omasi lempeän äidillisen äänen, eikä Iriador ehättänyt juuri kyläpäällikön kanssa sanoja vaihtaa. Kaiketi vaaraton puolueeton taho.
Estelar, Lounatuuli – Haltioiden hovista paennut lohikäärme. Liskopeto on yksi syy siihen miksi Iriador on nykyisin sokea, mutta Iriador ei tunne kantavansa kuitenkaan kaunaa Lounatuulelle, muttei myöskään toivo urokselle vapauttaan enempää.
Nessaya Aneritte – Briarin lohikäärmeratsastaja, ystäväksi laskettava nainen. Ane on luvannut auttaa Seyriä ja Winderiä noiden verisiteen kanssa, mistä syystä nainen on alkanut pyöriä paremmin heidän kuvioissaan mukana.
Mordecai – Kreivin kätyri, mutta myös alamaailman rikollisporukan pää, joka ilmeisesti on vastuussa hänen isänsäkin lopullisesta surmasta. Iriador ei tiedä mitä mieltä olisi vampyyriverisestä, haluten uskoa tuon olevan hyvien puolella kaikesta huolimatta avunantojensa puolesta. Hänestä tuntuu kuitenkin siltä, kuin Lothar pitäisi heitä silmällä jostain syystä.
Zhiermatui – Pyörii samoissa piireissä kuin Mordecai, alamaailman veljeskunnan demonipaholainen. Iriador ei henkilökohtaisesti ole ollut samassa porukassa Zhiermatuin kanssa kuin kerran linnan juhlissa, eikä silloinkaan vaihtanut sanoja toisen kanssa. Uskoo miehen olevan kuitenkin läpimätä ja Aranin tavoin kylmäverinen paholainen Dariuksen kertoman perusteella. Vaarallinen taho, josta heidän sietää pysytellä kaukana.


AIKAJANA
Näytä mitä osaat
Pidä huolta
Le no an-uir nîn
Hydrophobia
You’re gonna wear it and you’re gonna like it!
Kyllä ne teot muistetaan
Make me mad
Excaecati fata
Animals, animals everywhere!
Bring it on, bro!
I’m your nightmare
Lapsivaras
Under the surface
Kaksi yön kulkijaa
Ja lumi pöllysi
Häväistys
Are you gonna stand there and watch me drown?
Viskikurpat
Jäät velkaa
Älä koske, hän on minun
Haluaisin vain ilmoittaa, että…
Mikset kertonut minulle
Vanhoja tuttuja
Myrskyn vangit
Friend will guide you through this anomaly
Release the beast
Välit kuntoon
Clash of the titans
Ei enää
Sinusta en silti luopuisi
Road to recovery
Ice to meet you
Take me home tonight
Kohti uutta tuntematonta
Fragments of fate
Trust me
Meet your new roommate
Sharing is caring, cousin dear
Ympäri käydään yhteen tullaan
Selviytymistarinoita
Patonkibattle
These wounds
Käärmeenpesä
Liekeissä
Uusi alku (kesken)
Viimeksi muokannut Crimson päivämäärä 19 Heinä 2013, 16:40, muokattu yhteensä 58 kertaa
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron