Delathos N'drayer

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Delathos N'drayer

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2011, 19:32

I’m not a hired thug. I kill monsters for money. Beasts which endanger people. Horrors conjured up by spells and sorceries. Not people - usually.

Delathos Fernmir Ilverin N'drayer

Kutsumanimi: Puhutellaan tavallisesti etunimellään Delathos tai lyhyemmin pelkkä Del. Miehellä on myös lukuisia lempinimiä, enemmän ja vähemmän mieluisia, sekä tarvittaessa myös tusinoittain salanimiä erilaisten tilanteiden varalle. Alamaailmassa Del tunnetaan paremmin nimellä Zucair.
Ikä: 490, ulkonäöllisesti lähentelee 40 vuotiasta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Pohjoisenhaltia. Tunnetaan myös nimityksellä jäähaltia tai hienommin Forodrim.
Ammatti: Sinisen kuiskauksen kapteeni, eliittisotilas. Palkkamiekka ja salamurhaaja alamaailmassa, Delin kantaen Kasvottoman virkaa Kullattujen käärmeiden veljeskunnassa.
Puoli: Haltiat
Suuntautuminen: Delilä kiinnostavat puolueettomasti kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita hänestä. Hän kokee kuitenkin vaikeaksi sitoutua kehenkään tai mihinkään oman elämäntilanteensa tähden.


Aseet ja taistelutyyli
Delathos on väsymätön ja monipuolinen taistelija, joka tavallisesti ei tyydy vain yhteen tyyliin, vaan kykenee tilanteen mukaan hyödyntämään oppimiaan menetelmiä ja tapoja mitä omalaatuisimmilla tavoilla. Mikä tahansa ase sopii Delin käteen, edes raskaimmat tapparat eivät ole tälle ongelma, saati sitten paljain käsin toisten tappaminen. Voimiltaan kuuraparta vastaa vähintään kymmentä miestä, ollen täten kuin yhden miehen armeija, jota kukaan ei tahdo kaksinkamppailussa varsinaisesti kohdata silmästä silmään.
Väsymättömyyden ja monipuolisuuden lisäksi Delathos on yllättävänkin ketterä ulkoiseen olemukseensa nähden. Ketterä ja kestävä. Pitemmätkään kamppailut eivät tuota hänelle ongelmia, vaikka tavallisesti Del itse pyrkii päättämään taistonsa mahdollisimman nopeasti päästäkseen seuraavan uhrinsa kimppuun. Kerran maalitauluksi jouduttuaan vain harva selviää elossa todistamaan sitä ryöpytystä, jonka pakkasherra on valmis uhreilleen suomaan.

Delathos on periksi antamaton ja julma, eikä kaadu kuin väkisin – jos silläkään. Tavallisesti tummahipiäistä pidetäänkin mahdottomana vastuksena kamppailuissa, tuon ollessa kuin tankki jonka kaatamiseen tarvitaan useampi osapuoli kerralla. Mies ei kaadu lukuisista haavoista tai vammoista, eikä pysähdy vaikka vuotaisi vuolaasti vertakin. Vasta pahalla verenhukalla ja sen myötä hiljalleen tajuttomuuteen vetäytymisellä Del saattaa langeta polvilleen, ellei maaginen puolensa päätä puuttua peliin.

Mutta kuten todettu, Delathos kykenee hyödyntämään asetta kuin asetta apunaan taisteluissa, mutta tuo kantaa kuitenkin itselleen vakiintuneempia aseita aina myös mukanaan. Vakituiseen arsenaaliinsa Delathosilla kuuluu siellä täällä pidettyjä tikareita, jokainen samanlaisella koristeellisella, kultaisella kahvalla varustettuna. Tikarien terät ovat joko mustasta teräksestä valetut, tai vaihtoehtoisesti puhdasta hopeaa. Tikarien lisäksi Del kantaa tavallisesti myös mukanaan tehokasta varsijousta, jota kykenee yhdellä kädellään käyttämään kantama-aseena tarvittaessa.
Tärkein kaikista aseista Delathosille on kuitenkin tuon maaginen miekka, Caradhras.

Caradhras
Kultaisella terällä varustettu lumottu miekka, jonka ympärille ilmestyy Delathosin sitä tahtoessa hyytävät, vaaleansiniset lieskat. Lieskoilla on hyvin tehokas jäädyttävä vaikutus kaikkeen, mihin miekan terä koskee tai minkä läheltä se viiltää. Kylmä aiheuttaa helposti vastustajille ikäviä paleltumia ja jäätymiä, pahimmassa tapauksessa leikkaa yhdistettyjen vaikutuksien kanssa raajojakin irti, mutta oikein käytettynä sillä saattaa myös mm. tyrehdyttää tarvittaessa pahempia verenvuotoja. Miekalla voi hallita myös lunta ja jäätä elementtinä, ja luoda miekan magian ja mielensä avulla näitä kylmiä elementtejä hyödyntäen vaikka mitä; jäisiä seinämiä, ilmaa halkovia teriä, esimerkiksi. Caradhrasin tehokkain yksinkertaisimmista kyvyistä on kuitenkin salamaa muistuttava jäinen purkaus, joka oikein hallittuna kykenee poraamaan tiensä lujimpienkin esteiden lävitse.
Caradhrasin terä leikkaakin mitä tahansa oikein käytettynä. Muut teräaseet ja panssaritkin silpoutuvat sen tieltä parhaimmillaan, kun miekan vaikutuksen ja voiman osaa yhdistää oikein. Miekkaan on piilotettu myös vaikeammin hallittavissa olevia kykyjä, joista osasta Delathos ei varsinaisesti ole edes tietoinen.

Caradhras hyväksyy vain yhden isännän itselleen, kunnes tuo menehtyy syystä taikka toisesta. Seuraavan kantajan tulee olla suvun jäsen joko samasta tai seuraavasta polvesta - muitten käsissä miekka tavallisesti räiskyy jäisten liekkiensä kanssa arvaamattomasti ja mahdollisesti jopa tuhoaa itse itsensä. Jos seuraavaa kantajaa ei ole olemassa, eikä sellaista myöskään tule, niin miekka räjäyttää yksinkertaisesti itsensä.


Maagiset kyvyt:
Del todellakin hallitsee myös magiaa, vaikkei siltä ehkä ulkopuolisten silmiin näytä. Magia on Delathosin isän puolelta periytynyt perkele, jota Del ei ole koskaan kuitenkaan oppinut täysin hallitsemaan. Delathosilla onkin syvällä sisällään piileviä maagisia lahjoja, jotka purkautuvat usein voimakkaasti hänen tunteittensa mukaan hallitsemattomasti ulos milloin ja miten sattuu. Del voi myös itseään vahingoittamalla saada maagiset kykynsä purkautumaan, mutta tämä, kuten kaikki muutkin tilanteet tarkoittavat tavallisesti myös sitä, että Del menettää tilannetajunsa, maagisten voimien ottaessa miehen kehosta ja miehestä vallan. Delathos kadottaa näin ollen kirjaimellisesti järkensä ja saattaa käyttäytyä hyvin arvaamattomasti siihen saakka, kunnes menettää tajuntansa, tai jokin muu onnistuu saamaan miehen rauhoittumaan ja palaamaan järkiinsä. Kyseisessä tilassa ollessaan Del saattaa myös käyttää magiaa vaarallisena aseena ja jättää jälkeensä kirouksia sitä tajuamattaan erittäin voimallisissakin kaavoissa. Tässä tilassa ollessaan, Del on tavallisesti vihollinen myös omilleen.

Delathosin magialla on myös tavallaan oma persoonansa ja äänensä, jolla se pystyy ulkoiseen elämään kommunikoimaan ja vaikuttamaan. Se ei ole demoni, tai mikään muukaan taikaolento, kirous tai vastaava, vaan pikemminkin synnynäinen loinen, joka Delathoksen on isännäkseen valinnut ja tummahipiän julmalla luonteella ja tavoilla itseään kehittänyt. Se ruokkii Delathoksella itseään, tehden kuuraparrasta myös hallitsemattoman itsensä toisinaan, puolustaen isäntäruumista tarvittaessa ja antaen mahtavia voimia, joita Delathos ei kuitenkaan osaa tietoisesti kovinkaan paljoa hyödyntää. Samankaltainen voima riivasi Delathoksen isää aikoinaan, jonka kautta se on myös Deliin siirtynyt. Voima kutsuu itseään nimellä N'thiszedratam.

Vasemmassa, siinä ainoassa käsivarressaan Delathosilla on valkea tatuointia muistuttava, koko kättä kiertävä merkki, jossa N’thiszedratamin näkyvimmät juuret sykkivät. Nämä merkit ovat kytköksissä Delin muuhun synnynnäiseen magiaan, hohtaen tavallisesti myös silloin, kun Delathosin silmät muuttuvat punaisena palaviksi. Kätensä kautta Delathosilla on kyky langettaa kirouksia, tai käyttää magiaa ja heittää loitsuja kentälle, tai pelkällä kosketuksellaan jäädyttää kaikkea mihin koskee. Tämä kyky kuitenkin avautuu toistaiseksi ja tavallisesti vain silloin, kun kuuraparran mieli sumenee maagisen puolensa valtaamaksi.
Del kykenee kuitenkin myös tietoisesti käyttämään maagista puoltaan hyväkseen, esimerkiksi nopeuttamalla liikkeitään, lisäämällä kestävyyttään sen avulla tai parantamaan aistejaan.

Maaginen puoli ei myöskään anna Delathosin kuolla suosiolla. Kun Del itse olisi kuolemankielissä ja valmis luovuttamaan, herää maaginen puoli tavallaan puolustamaan pakkasherraa, ottaen Delin mielestä taas vallan. Se muuttaa Delathosin kehosta kuin liikkuvan aseen, joka ei kaihda keinoja ja pelaa kaiken mahdollisimman epäreilussa kaavassa, voimistaen miestä entuudestaan ja hyödyntäen jokaisen mahdollisen elintoiminnon, eleen ja tunnetilan omanlaisenaan aseena muita vastaan.
Magia myös korjaa Delathosiin tehdyn vahingon nopeammin joko haavat nätisti korjaamalla näkymättömiin arpia jättämättä, tai sitten kirjaimellisesti polttamalla. Se antaa myös tavallista vahvemman immuniteetin sairauksia vastaan.


I'm more complex than you can even think.


Ulkonäkö
Delathos ei ole niin tyypillinen pohjoisesta kotoisin oleva kalpeanahkainen jäähaltia kuin voisi ehkä olla. Miehellä on tavallisen jäähaltian erittäin kalpean ihonvärin sijasta tummemmansävyinen iho ja kirkkaana hohtavien sinisten tai vihreitten sijasta kauttaaltaan oranssina palavat silmät, joiden loiste muuttuu yhä kirkkaammaksi ja siitä edelleen verenpunaiseksi magian kiriessä riittävän ylös piilostaan.
Pää on yllättävän siro ja suorapiirteinen, mutta leuka on astetta jykevämpi ja leveä - ei kuitenkaan liiaksi, jotta miehen muuten kaunopiirteinen pärstävärkki säilyttää tasapainonsa. Silmät ovat kapeat, samoin huulet ja nenä, joka on kuitenkin turpasaunojen myötä varreltaan mutkaisempi, ei niin suora kuin saattaisi. Nenänpää on myös alaspäin hieman kaartunut. Delathosilla on myös yllättävän paljon juonteita silmiensä alla, sekä otsassa, jotka eivät kuitenkaan kamalan selvästi tuon kasvoilta erotu, ellei aivan läheltä katso.
Kaikista tyypillisistä haltiamaisista piirteistä poikkeuksena miehellä kasvaa leuassaan myös valkea parta, jota Del hyvin hartaasti varjelee ja siistii ajoittain. Parta yltää suupielien ylitse molemmilta sivuilta, ja jatkuu aina pulisonkiin saakka siistinä linjana.

Oikean silmän ala- kuin yläpuolellekin kaartuu muutama arpi. Oikea puolensa kasvojen syrjästä on puolestaan täysin arpeutunut, siltä puolen Delathosilta myös puuttuu korvanlehtensä täysin, eikä kasvojensyrjällä arpeutuneella iholla kasva enää lainkaan hiuksia. Pienemmistä arvista Delathosilla näkyvin on oikealla puolella suupielessä, ja sitten niitä näkymättömämpiä lukuisia siellä täällä.
Arvista ehdottomasti suurin löytyy kuuraparran oikeasta olkapäästä, joka ulottuu reilusti myös kyljen ja jopa kaulansivua pitkin pään oikealle puolelle. Delillä ei nimittäin ole oikeaa kättä ollenkaan. Haltialla on silti vasen korvanlehtensä tallessa ja se on haltioille ominaisesti suippo, erittäin pitkät, pään ohitse sivulta katsottuna ylettyvät. Vasen kulma on myös pitkä, kasvojen ohitse ylöspäin hieman kaartuva, kun oikea on arpirikkaamman kasvopuoliskon takia selvästi toista lyhyempi, ja katkonainen sen ylitse menevien arpien takia.
Delathoksella on pitkät ja paksut, lumenvalkeat hiukset, jotka yltävät pisimmillään alaselkään asti. Oikealta puolelta edestä hiukset ovat kuitenkin lyhyemmät kuin toisaalta, pituudeltaan tällä lyhyellä kohdalla lähestulkoon vielä edes puolta mittaa muista kutreistaan. Lyhyemmät hiukset ovat myös muita paksumpia ja taittuvat enemmän latvoistaan kaarelle, jopa pienille kiharoille paikoitellen.

Delillä on lihaksikkaanjäntevä ja vahva varsi, josta mies myös pitää tarkoin huolta. Pituutta pohjoisenhaltialta löytyy 202cm ja painoa sopivasti ja hieman enemmän lihaksiinsa nähden. Hartiansa ovat myös leveämmät kuin tavanomaisella haltialla, eikä Delathosia saata oikeastaan edes sekoittaa sellaiseen tyypillisimpään kaduntallaajaan, joka kaduilla vastaan saattaa tulla. Tälle pituudelle ja vahvuudelle on kuitenkin selityksenä pääasiassa geeni- ja rotuperimä, jonka Delathos on vanhemmiltaan saanut, sekä se kylmänkaru ympäristö, jossa vain vahvat ottivat selvitäkseen. Del kuitenkin vaalii tarkoin pysyvänsä hyvässä kunnossa lähinnä ammattiensa puolesta.

Miehen ainoaa kättä koristaa ranteesta olkaan saakka ulottuva valkea maaginen ja toisinaan hohtava tatuointi, joka toisinaan suo polttelevaa kipua miehen käsivarteen olemassa olostaan muistuttaen, vaikkei merkkeihin piilotettu magia esille aikoisikaan. Tatuointimaisten merkkien varsinaista tarkoitusta Del itse ei tiedä, sillä se muodostui jäljelle jäävään käsivarteen toisen räjähdettyä kappaleiksi. Alitajuisesti Delathos kuitenkin pyrkii piilottelemaan niitä merkkejä tavallisesti pitäen paksuja hansikkaita ja riittävän pitkähihaisia paitoja yllään.
Delathos säilyttää myös ainokaisen kätensä nimettömässä rautalangasta väännettyä kierteistä sormusta, jonka Delathos onnistui saamaan Kalilta eräs kerta, eikä sen jälkeen typerää rinkulaa sormestaan kehdannut mennä irti repimään.

Delathosiin saattaa törmätä monessakin varustuksessa milloin missäkin. Pääasiassa virkaansa Sinisen kuiskauksen kapteenina toimittaessaan Del pukeutuu selvästi näyttävämmin ja teemallisesti, pelkkään virka-asuun kuuluvat pääasiassa mustat saappaat sekä housut, ja sininen pitkähelmainen takki, josta toinen hiha on käsipuolelle sopivasti jätetty tekemättä. Takin alla on vielä tummanharmaa yksihihainen paita, jonka etuleikkaus sijoittuu miehen vasemmalle kyljelle ja leikkauksellisen reunan alle jäävien nappien lisäksi vyötäisille kiedottu ohut vyö pitää paitaa tukevasti Delathosin yllä, vaikeuttamatta liikkumista. Virkapukuun kuuluu myös eräänlainen haarniska.
Itse pronssinsävyissä hohtava panssari, tai oikeastaan sen osat, kiinnitetään osaksi miehen virka-asua. Saappaiden ylle kiinnitetään sääriä suojaavat kappaleet, olalta laskeutuu vasenta hartiaa ja näin ollen miehen ainoata kättä suojaava kerrostettu olkapanssari ja käsivartta kauttaaltaan kämmenselkään saakka suojaavat palat. Takkinsa alle Del saa myös rintakehää ja selkäpuolta suojaavan panssarin, jonka metalliset osat laskeutuvat edestä ja takaa kerroksittain alemmas.

Tavanomaisemmin Delathos pukeutuu tummanpunaiseen, hieman polvien ylitse ulottuvaan takkiin. Takin koristelu ja helma on kaikki painotettu vasemman kyljen puolelle, eikä täten takissa ole varsinaisesti pitkää helmaa oikean jalan puolella. Takin leikkaus laskee vyötäröltä takin helman kahtia, jakaen sen eteen ja vasemman jalan ylitse kaartamaan selkäpuolelle. Reunoja ympäröi musta kangaskaistale, jonka suurimpien liepeiden reunat on jätetty ompelematta päältä takkiin kiinni, jolloin ne muodostavat eräänlaisen pussin takin helmaan.
Takkia pitävät paremmin paikoillaan sen ylle vedetyt vyöt, joilla Delathos säilyttää milloin mitäkin. Aseitaan, pussukoita, työkaluja, muita tavaroita, joiden säilyttäminen muualla kuin ainokaisessa kädessään sattuu vain olemaan helpompaa.
Jaloissaan miehellä on löysemmänpuoleiset mustanpuhuvat housut, ja tilanteeseen tavallisesti sopivat saappaat, tummat nekin.

Hartioita suojaa tumma, hieman sinertävään sävyyn värjätty viitankaltainen, jossa on korkeampi ja löysänpuoleinen kaulus, ja huppu pään ylle vedettäväksi tarpeen vaatiessa. Hartioilta kangas laskeutuu löysästi vasenta käsivartta myöten, kun oikealta se laskeutuu vain tyhjänpäälle, lyhyemmän reunan viitan helmasta muodostaen. Takaa hartioiden mitalle levittäytyvän viitan helma on jaettu kolmeen eripitkään osaan, ja jokaisen osan reuna on leikattu viistosti muodostamaan vino reuna pisimmän kaistaleen suuntaan kallistumaan.
Asukokonaisuuteen kuuluu myös kädelliselle olalle sijoitettu pieni olkasuojus, käsivartta suojaava panssari. Sävyltään nuo metalliset palat ovat harmaata terästä, jotka suojaavat omalla tavallaan, mutta ronskimmille iskuille ne eivät suojaa kamalasti kuitenkaan anna.

Vaikka Delathosilla on tapana näyttää kovinkin rentulta ulkoasunsa perusteella, ei tuolla silti ole mitään vastaan pukeutua toisinaan myös näyttävämmin ja tavallisesta tyylistään poiketen. Kotosalla ollessaan Del saattaa viihtyä hyvinkin vähissä vaatteissa, pelkkään aamutakkiin kääriytyneenä tai sitten jossain juhlavassa kokonaisuudessa, täysin sen mukaan mennen, mikä sillä hetkellä parhaimmalta yllä sattuu tuntumaan. Tyylitajuton käsipuoli ei suinkaan ole, ja omistaakin valtavan kirjon erilaisia vaatteita arkiasuista juhlavampiin kokonaisuuksiin, sekä myös valeasuihin.


Luonne
Delathos on luonteeltaan erittäin kovapäinen ja lipevä, joka pitää päänsä vaikka väkisin jos on jotain päättänyt. Komean ulkomuotonsa ja kaunokielisten puheittensa ansiosta Del antaa kaikesta siitä sisällään kuohuvasta inhosta huolimatta itsestään usein mieluisan ja kaikin puolin myönteisen kuvan muille, jolla toisinaan myös on tapana saada kaikki ärsyyntymään hänen ympärillään.
Ensivaikutuksestaan poiketen Delathos on todellisuudessa harvinaisen epäsosiaalinen tapaus, eikä juuri osaa välittää uusista tuttavista hetkeä pidempää, saati kykene luomaan pysyviä suhteita kehenkään. Delathos pitääkin enemmän hetken tuttavista ja lyhyistä keskusteluista, kuin niistä jotka väkisin yrittävät tummahipiän hihassa roikkua ja nilkoissa pyöriä, tai ovat suulaita idiootteja. Poikkeuksiakin toki löytyy, sillä epäsosiaalisuudestaan huolimatta Delkin osaa olla kiinnostunut joistain harvoista mielenkiintoisista tapauksista. Itseään kiinnostavien persoonien luo mies saattaa jopa omatoimisesti hakeutua useammin kuin kerran ja vaalii suhteitaan heihin sillä omalla hankalalla tavallaan ja edes yrittää olla noille kaveria. Kyseisten henkilöiden seurassa Delathos nähtävästi viihtyy myös paremmin kuin epäkiinnostavien, joiden kohdalla mies tavallisesti pelkästään ikävystyy samalta seisomalta ja muuttuu luotaan pois työntäväksi ja tylsäksi. Mahdollisesti jopa kääntää selkänsä ja kylmästi kävelee vain tiehensä, välittämättä siitä miltä muista ehkä vastaava käytös tuntuu, tai millaisen kuvan se tummahipiästä antaa ulkoisesti muille. Delathos on kuitenkin oman tiensä kulkija, eräänlainen erakko, joka on vuosien varrella lähinnä oppinut välittämään vain itsestään, eikä takinkääntö kiperässä tilanteessa olisi hänelle ongelma, jos se oman henkensä pelastaa.

Kuuraparta on myös harvinaisen tunteeton tapaus tai ainakin antaa muitten ymmärtää olevansa empatiallisessa mielessä tavallista köyhempi. Tunnevammaisuutensa näkyykin selvästi muitten petkuttamisena ja manipuloimisena, epärehellisyytenä, impulsiivisuutena ja turhana kovuutena. Del ei esimerkiksi osaa käsittää miltä häpeä tai syyllisyys tuntuu, mikä poistaa mieheltä täysin kyvyn ottaa varsinaista vastuuta teoistaan ja holtittomasta käyttäytymisestään - mutta sekös ei häntä pysäytä. Mies ei myöskään näytä pelkäävän mitään, saati kykene sitten olla edes hermostunut, jos joku uhkaakin tuon henkeä ja on aikeissa viedä surkean elämänsä.
Delathosin huumorintaju on myös kovin kieroutunut. Tuo tavallisesti vitsaileekin asioilla, jotka saavat muut katsomaan häntä kysyvästi, ennemmin kuin nauramaan edes teennäisesti. Suorasanaisuuttakaan, sanavalmiudesta puhumattakaan häneltä ei puutu, eikä Delathos tavallisesti kielenkantojaan säästele, saati asioissaan kaartele jos hänellä jotain sanottavaa on. On kuitenkin oltava tarkkana, milloin kuuraparta äityy puhtaasti vain valehtelemaan päin toisten kasvoja, pitäen tietonsa ja salaisuutensa vain omassa mielessään tallessa. Väkisin Delistä ei mitään puserrettua ulos kuitenkaan saa. Vaikka kuinka repisi ja raastaisi, ei Delathos tietyistä asioista käy puhumaan edes väkisin.

Vaikka tähän mennessä kerrotusta saattaisi päätellä herran olevan itsepäinen, heikkohermoinen ja äkäinen kusipää, pitävät ne kuitenkin vain osittain paikkaansa. Syvällä tuon jäisen kuoren alla piilossa asuu kaikkia mahdollisia oletuksia syrjäyttäen yllättävän lämminsydäminen ja pehmeä persoona, joka välittää lähimmäisistään, auttaa ja on vierellä tukena tarpeen tullen. Mutta liian useasti Del ei anna sydämensä sulaa. Ehkä korkeintaan kerran sadassa vuodessa, jos silloinkaan. Anteeksihan hän ei myöskään helpolla pyydä.

Taistellessaan Delathos on vahva ja periksi antamaton. Hän taistelee loppuun asti ja yleensä hänelle vastaan laittavat saavatkin tulla nöyryytetyiksi nahoissaan enemmän tai vähemmän julmasti. Vain hyvin harvoin mies tappaa ketään, ellei kyseessä ole rahaa vastaan tapettu uhri tai muuten työn lomassa viholliseksi luokiteltava henkilö - sillä tämä nauttii itseensä suuntautuneista pelokkaista katseista siinä missä ihailevistakin. Itseään Delathos on kuitenkin aina valmis puolustamaan, ja mikäli joku käy hänen kanssaan riitaa ensimmäisenä haastamaan teräasein, eivät nuo kuitenkaan elossa kuuraparran lähettyviltä minnekään enää kykene karkaamaan. Del rakastaa myös hitaita loppuja sekä nöyryyttämistä, jonka puolesta hänet voisi laskea osaltaan myös hieman sadistiseksi. Del on aina ollut selviytyjä tyyppiä. Periksi antamaton ja niin itsekeskeinen, ylimielinen ja voitonjanoinen, että siitä on toisinaan jopa haittaa.
Luottaahan Delathosiin ei tavallisesti voi, sillä tuo hyödyntää tavallisesti kaikki tiedonjyväset ja pyrkii kääntämään kaiken aina omaksi edukseen. Del epäilee kuitenkin kaikkea mikä vastaansa tulee, ja näin ollen hänen luottamuksensa on hyvin vaikea ansaita puolelleen rehellisimpienkään henkilöiden kohdalla. Niille harvoille, jotka mies on kuitenkin ystävikseen tunnustanut, hän on avoin ja luotettava. Ystäviään hän ei pettäisi mistään hinnasta, ellei siitä olisi hänelle jonkinlaista hyötyä - siinä kierossa mielessä tietenkin.

Mies saattaa vaikuttaa jokseenkin hiljaiselta, muita karttavalta tyypiltä, joka nököttää omassa nurkassaan itsekseen kaikessa rauhassa. Delin touhuihin löytyy silti vastaus, joka ei ole kaukaa haettu. Mies tarkkailee kokoajan ympäristöään ja pitää korvansa auki kaiken varalta, salakuunnellen ja vahdaten muita tiedonjyvästen toivossa. Tämä tuottaa myös tulosta, eikä Delathos nosta sateenvarjoaan rahasateen suojaksi. Käsipuoli myy mielellään tietojaan eteenpäin, ja harrastaa muutenkin kaidan polun vieressä kulkemista, kallistuen usein myös lainkuuliaisuudesta lakeja ja normeja rikkomaan. Mutta säännöthän on tehty rikottaviksi, ja kaikkea saa tehdä, jos siitä ei kiinni jää!
Tämän myötä Delathosilla on eräänlaisia tuttavia myös alamaailmasta, jossa tummahipiäinen haltia on salatuin identiteetein jo vuosia pyörinyt. Del kykeneekin täydellisesti soluttautumaan rooliin kuin rooliin, joka mahdollista myös katukuvaan sopimisen leikiten. Vain harva kykenee erottamaan kuinka Del toteuttaa useampaa enemmän ja vähemmän kunnioitettavampaa virkaa yhtä aikaa, ja ne harvatkin mies itse tavallisesti hävittää salamyhkäisesti juoruamasta heille kuulumattomista asioista omia korviaan pitemmälle. Delathos varjelee tarkoin pilaamasta vaikutustaan ja kuvaansa niin alamaailmassa, kuin myös sen ulkopuolella, pitäen lähinnä itse huolen juuri siitä, ettei kukaan ylimääräinen ole kykenevä mustamaalaamaan mainettaan.

Delathosin hermoviiva sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin lyhyttä sorttia, ja se jos mikä poksahtelee tuon tuosta poikki – toisinaan harvemmin, toisinaan montakin kertaa saman keskustelun aikana. Hermostuessaan Delillä on käytöksestään entistäkin heikompi kontrolli, eikä pakkasherra pahemmin mieti mitä sammakkoja suustaan päästää ja kenelle niitä latelee. Heikomman kontrollin myötä miehestä tulee myös arvaamaton, eikä kenenkään tulisi tuolle vastaan silloin sanoa – muttei myöskään kävellä vain tiehensä. Kuuraparralla on kyky osoittaa se kyseenalainen paikkansa muiden yläpuolella, ojentaa muut ruotuun ja osoittaa kaapinpaikka myös alemmilleen.
Auktoriteettia Deliltä ei siis puutu, ja miehen kylmänpäättäväisestä luonteesta johtuen kovin moni ei tuolle kehtaa vastaankaan laittaa, vaan ennemmin seuraavat kokenutta miestä kohtaamaan ne suurimmatkin vaarat joita maailmalla on tarjottavana. Delathosilla on myös eräänlainen taito kääntää hankalatkin tilanteen edukseen joko yksin, tai muita siinä apunaan käyttäen.

Seksuaalisuutensa suhteen Delillä ei juuri ole tarpeita tyydytettävänään, sillä hän saa paljon suurempaa tyydytystä esimerkiksi uhkapeleistä kuin sukupuolielämästä. Hän kuitenkin höyläilee naisia kuin miehiäkin, kaikkea siltä väliltä ja niiden ulkopuolelta mielellään vain sen tähden, että hän on huomannut sen herättävän närkästystä muiden keskuudessa. Varsinaiseksi puolisoksi Delistä ei ole, mutta yhden illan juttuihin herran saa helposti houkuteltua.


I'm probably the nicest asshole you will ever meet.


Menneisyys
Del on kotoisin kaukaa pohjoisesta, vuorilta joilta lumi ei koskaan sula, ei edes kesäisinä, lämpiminä kausina. Vuoret eivät sijaitse Cryptissä, vaan meren toisella puolella, kaukana tältä mantereelta, jossa mies nykyään pitää sijojaan. Delathosin isä oli ammatiltaan palkkionmetsästäjä ja oli paljon poissa kotikonnuiltaan suorittamassa milloin mitäkin, josta vain saattoi saada rahaa. Miehensä poissa ollessaan, Delathosin äiti hoiti yksin perheelle kuuluvia mittavia viljelyksiä ja vain niillä main kasvavia yrttejä myyvää liikettään. Ajat olivat vaikeat, sillä ainainen kylmyys sai kylmässäkin elämään tottuneet kasvit toisinaan kuolemaan. Toisinaan rutto vei osan sadosta, toisinaan ohikulkijat pyrkivät varastamaan itselleen mukaan uniikkeja kasveja, tuhoten näin samalla viljelysalueita tallomalla kasvit käyttökelvottomiksi tai joko polttamalla kokonaisia viljelysmaita tuhkaksi. Kauppa kuitenkin kukoisti, muttei perhe mainittavan rikas kuitenkaan ollut. Delin sisko pyrki auttamaan äitiään kaikin mahdollisin tavoin ja myöhemmin alkoi harjoittaa käsitöitään, joista perhe saikin mukavia lisätuloja toisinaan.

Eräänä hyisenä talvena perheeseen syntyi toinen lapsi. Oikeastaan kokoonpanoa ei voinut enää kutsua varsinaisesti kokonaiseksi perheeksi, sillä Delathosin isä oli jäänyt niille teilleen lähtiessään suorittamaan erään toimeksiantonsa myötä. Inabel tahtoi syystä jos toisestakin kunnioittaa miehensä muistoa ja nimesi syntyneen poikansa aviomiehensä mukaan Delathosiksi.
Pojan vartuttua hieman, tuo ryhtyi auttamaan yrttien viljelemisessä, viljelysmaiden kunnossapidossa ja niiden myymisessä. Koska Delin sisko oli oppinut, hän opetti nuoremmalle veljelleen parhaansa mukaan kaikkea mahdollista tavoista lähtien. Brunilda olikin ainoa jota Delathos jaksoi kuunnella, sisarten jakaessa pitkiäkin hetkiä toistensa kanssa tietoja ja taitoja jakaen, väliensä muodostuen jo tuolloin hyvin läheisiksi. Tavallisten taitojen, kuten lukemisen, kirjoittamisen ja historian lisäksi, Bruni opetti Delathosin myös ampumaan jousella ja usein sisaruksien saattoikin nähdä metsästämässä yhdessä.

Delin vartuttua vielä hieman lisää ja näin ollessaan nuori aikuinen, Inabel passitti pojan kuitenkin kouluttautumaan sotilaaksi. Kauaapa siellä ei nuorimies viihtynyt eikä tarvinnutkaan, kun hänet potkittiin ulos liian sooloilun ja kovapäisyyden takia, osittain myös itse vaatien lähtöpassejaan. Mies palasi takaisin kotiinsa turhan ylpeänä, herättäen lähinnä negatiivisia tuntemuksia tempauksestaan. Samalla tuo myös ilmoitti lähtevänsä seuraamaan isänsä jalanjälkiä, ja että ryhtyisi itsekin palkkionmetsästäjäksi, haluten edes jollain tapaa auttaa köyhtyvää perhettään. Inabel ei ollut millään tapaa tietenkään ollut iloinen kuulemastaan, muttei tahtonut asettua poikansa päätöksien tielle, tietäen edesmenneen miehensä myötä mitä siitä tavallisesti seurasi. Matkaansa nuorimies sai isänsä vanhan miekan, Caradhrasin, joka oli kiertänyt suvussa jo monen monta polvea isältä pojalle.
Matka alkoi, mies keräsi itselleen mammonaa ja mainetta, tuhlasi sitä myös sen mukaisesti. Hankki itselleen niin vihamiehiä, kuin ystäviäkin. Lopulta hänen matkansa kävi yli valtavan meren ja Delathos sai ensimmäistä kertaa kuulla Cryptiä vaivaavasta sodasta. Delathos ei niinkään ollut kiinnostunut sotimisesta vaan pikemminkin siitä, millaisia palkkioita hän saattaisi saada kiikuttamalla tahdottuja henkilöitä ja petoja valtiaittensa eteen elossa tai kuolleena. Niinpä mies päätti lyöttäytyä yhteen epävirallisesti haltioiden kanssa.

Koko mantereen tullessa kutakuinkin tutuksi seikkailunjanoiselle miehelle, tapasi mies lukuisten seppäehdokkaiden keskeltä Kalin, joka korjasi kirjaimellisesti viimeisillään olevan Caradhrasin ehjääkin ehjämmäksi. Kalista muodostui heti ensikerralla Delille tietynlainen pakkomielle vakiosepän lisäksi, sepän vihkiessä omilla oikeuksillaan rautalankasormuksin heidät epävirallisiin naimisiin. Sen jälkeen Delathos ei ole käyttänyt ainoankaan toisen sepän palveluksia aseittensa kohdalla, palaten aina uudestaan vain Nahoriin Kalin pajalle huoltamaan aseitaan.
Kali oli myös se, joka sai todistaa Delathosin käden menetystä myöhemmin lumisilla vuorilla. Yhdessä Dagnirin, vuorilla haahuilleen lohikäärmeen kanssa, nainen auttoi ja poltti käsipuoleksi tulleen Delin haavat, pelastaen nipinnapin Delathosin hengen. Käden menetyksen myötä Delistä muuttui entistäkin sulkeutuneempi, omien etujensa tavoittelija, kylmän ylimielinen persoona – mutta samalla myös masentunut ja elämänhalunsa menettäneenä, Del päätti lähteä etsimään aroille pystytetystä kaupungista itselleen jotain helpompaa työtä, kuin hirviöiden perässä juokseminen. Luopuen siitä kutsumuksestaan, joka häntä tähän saakka oli miellyttänyt, ja jonka parissa Delathos oli tullut tutuksi.

Kuin sattuman kautta, Delathos törmäsi tällä matkallaan Siniseen kuiskaukseen, joka riehaantunutta Dagniria vastaan otti yhteen. Del kykeni näyttämään itselleen vielä pystyvänsä kaatamaan suuremmankin pedon alas, minkä avulla haltioiden kuningas Aran Cúthalion antoi myös oman suosituksensa miehelle liittyä yhden eliittikenraalinsa riveihin. Kenraali itse ei tästä tuntunut hyvillään olevan, mutta Del sen sijaan otti paikan mielihyvin vastaan – sekä ohimennen kehitti kenraali Winderiin vuorostaan pakkomielteen, maaten miehen väkisin myöhemmin kerran jos toisenkin. Samalla Del otti myös silmätikukseen kenraalin salaisen kumppanin, Iriadorin, johon kuuraparta lupasi kuitenkin olla koskematta.
Delathos pyrki omalla tavallaan luomaan omanlaistaan toveruutta Dariukseen, tuntematta koskaan kuitenkaan siinä onnistuvansa oman hankalanpuoleisen luontonsa takia. Siitä alkoi myös kausi, jona käsipuolisen tummahipiän maaginen puoli otti noustakseen paremmin esille…

Delathos päätyi kapteeni Tanithilin ryhmään, joka kuitenkin epäonnisen yhteenoton myötä Kuiskauksen törmättyä kahteen vihollisen eliiteistä sai surmansa. Maagisen, hullumman puolensa avulla Delathosin onnistui kääntää taistelu lopulta päälaelleen, kuuraparran surmaten lähes täysin ihmisten eliittikenraalin, Constantine Fritzin joukot, siinä missä vieraan paladiinin mukana olleetkin saivat kohdata Delathosin raivon nahoissaan. Kumpaakaan kenraaleista ei kuitenkaan saatu sillä kertaa hengiltä, paladiinin käyttäessä omia yli-inhimillisiä voimiaan, ja onnistuessa saada Fritzin jäljellä olevine miehineen pakenemaan paikalta, itse noiden perään lähtien. Delathos kävi tilanteen lopuksi vielä itse Winderin kimppuun, jonkin Dariuksessa kuitenkin hilliten kuurapartaa, ja lopulta palauttaen tuon takaisin tietoiseen tilaan. Taistelu päättyi tappioksi niin vihollisen, kuin Kuiskauksen kohdalla.
Del erehtyi samaa vuotta mentäessä myös lähtemään aikaisemminkin metsästäneensä Kalman kimppuun, päätyen kuitenkin sillä kerralla ottamaan myös väliin astuneen kyläpäällikön kanssa yhteen. Delathos tulehdutti sillä kerralla välinsä Briarin kyläpäällikön kanssa, törmäten tuohon kuitenkin harmikseen uudemman kerran suuremman taistelun myötä, jona Del Winderin, Mir Valdorenin ja Velethuilin kanssa jäi lumisille vuorille jumiin taistelun päätteeksi. Seyr pelasti kenraalin ja kaksi sotilasta, Delathosin kuitenkin jääden auttamaan kyläpäällikön matkassa olleen tummahipiäisen, punaisen lohikäärmeen kanssa Kadzaitia luolaan, josta nuo kotimatkaansa lähtivät hiljalleen taittamaan seuraavana aamuna.

Sattumusten kautta hänen ja Winderin viran ulkopuolisista väleistä, ja tehtävillä päättäväisyyttään ja osaamista osoittaen, Delathos kuitenkin yleni eliittisotilaasta Sinisen kuiskauksen kapteeniksi. Varmistaen näin paikkansa ylempiarvoisena komentajana kolmen muun kapteenin rinnalla.

Del asuu pääasiassa haltioiden kaupungissa, omassa turhaankin kalliissa lukaalissaan, mutta omistaa kaksikerroksisen kartanomallisen talon myös haltioiden piilopaikassa. Vaikkei tuo huoneistoaan varsinaisesti käytäkään muuhun, kuin siellä toisinaan yönsä viettämiseen ja joittenkin tavaroidensa säilyttämiseen, ei mies voinut olla ostamatta itselleen vaatimattomasti kunnon lukaalia tylsän ja tunkkaisen, ahtaan asunnon sijasta. Asunnostaan huolimatta, Del vierailee vain harvoin piilopaikalla, keskittäen elämänsä lähinnä haltioiden kaupungissa elelyyn, varojensa keräämiseen ja omien erinäisten halujensa tyydyttämiseen.


Tärkeimmät sukulaiset
Delathos N'drayer - Delathosin isä. Kuollut.
Inabel N'drayer - Delathosin äiti. Kuollut.
Brunilda N'drayer - Delathosin vanhempi sisar. Tiedettävästi vielä elossa.
Toistaiseksi tuntemattomat jälkeläiset
Aethena
Jackalope


This world doesn’t need a hero; it needs a professional.


Muuta
- Harakkamainen kiintymys kaikkeen kiiltävään ja silmiään miellyttävään.
- Omistaa lukuisia harvinaisia esineitä, joista toiset maksaisivat maltaita. Omalla tavallaan harvinaisuuksien keräilijä.
- Del on myös erityisen rikas. Tuolta ei mammonaa puutu, vaikka ulkoisesti hämääkin tässä tapauksessa muita vaatimattomalla olemuksellaan.
- Psykopaatti ja tiedostaa sen vieläpä itse.
- Erittäin taitavan ampumaan varsijousella, siinä missä ennen kätensä menettämistä oli pätevä tavallistenkin jousien kanssa.
- Harvinaisen hyvä jäljittäjä ja metsästäjä, niin inhimillisempien olentojen kuin riistankin kohdalla.
- Tunnistaa lukuisia yrteiksi sopivia kasveja luonnosta, ja osaa hyödyntää niitä parannuskeinoina kuin myrkkyinäkin.
- Delathos on kävelevä eläinmagneetti. Eläimet viihtyvät turhan hyvin tuon seurassa ja Del myös niiden. Mies heittäytyykin tavallisesti turhankin pehmeäksi ja lässyttäväksi erityisesti lemmikkien seurassa, mikä lisääkin kuvaa hänen hulluudestaan kanssaolioiden parissa.
- Kykenisi kirjoittamaan, mikäli miehellä olisi vielä oikea kätensä tallessa. Delathosin lukemistaito on myös astetta heikompi, muttei kuitenkaan olematon.
- Puhuu niin yleis- kuin haltioidenkieltä, mutta erityisesti omalla, kotimaansa murteella vääntäen. Del korostaakin tiettyjä kirjaimia puheestaan, saaden itsensä kuulostamaan Cryptissä selvästi ulkomaalaiselta.
- Delathosilla on muutamia lapsia ympäri Cryptin mannerta, joista hän itse ei tosin ole tietoinen, eikä tiedä tahtoisiko ollakaan.
- Teemabiisinä toimii Sick puppies - You’re going down
- Äänenä taas Anthony Warlow
- Delathosilla on ratsunaan valtava pohjoisentiikeri, jonka mies on hankkinut itselleen omilta kotiseuduiltaan aikanaan. Kadzait nimisellä naarastiikerillä on säkää noin 175cm ja väriltään se on paikoitellen sinertävänharmaa - pohjavärinä sillä on vaalea harmaa. Tiikerillä on myös otsasta hännänpäähän ulottuvat tiikeriraidat selässään.
Rakenteeltaan naarastiikeri on melko vankka ja paksuturkkinen, mutta rotevuudestaan huolimatta se on ketterä ja kestävä, sekä liikkeistään joustava, pehmeä ja tarvittaessa koostaan huolimatta äänetön. Uskollinen isännälleen, eikä epäröi puolustaa tuota tarvittaessa. Naarastiikeri on luonteeltaan petojen tavoin arvaamaton, mutta Delin seurassa ja miehen käskystä se osoittaa täydellistä tottelevaisuutta ja luotettavuutta.


Your eyes are full of hate. That's good. Hate keeps a man alive.


Tavatut
Kalmankoira - Rasittava piski. Vihaa. Vannoo myös päästävänsä tuon päiviltä, jahka siihen tilaisuus viimein suotaisiin!
Kali Kalpana – Mukava, vahva ja erikoinen nainen, pitää tuosta tavallista enemmän. Myös eräänlainen vaimoke, vaikkei sillä tavalla suhdettaan tuohon vaali. Kali on Delathosin luottoseppä, jonka luona kuuraparta säännöllisesti vierailee aseitaan huoltamassa.
Dagnir – Selvää seinätalja materiaalia.
Jackalope – Lainsuojaton nulikka, jonka tahtoo passittaa telkien taakse. Jostain syystä muistuttaa Deliä omasta nuoruudestaan sekä käytökseltään että ulkonäöltään. Kiusankappale.
Satyyri – Oli sen jäniksenkorvaisen varkaan seurassa ja selvästi osallisena rikoksessa. Valmis taittamaan tuon siron otuksen koivet kaksinkerroin ja repimään sarvet päästä.
Iriador Mir Valdoren – Nuori toope. Lupasi Dariukselle jättävänsä punapään rauhaan omien kiusaustensa suhteen. On myös henkensä velkaa tälle nuorelle miehelle, vaikkei sitä tahtoisi, saati välittäisi takaisin maksaa.
Darius Winder - Huumaavan vaikutuksen omaava mies, josta Del ei kykene pitämään ajatuksiaan erossa. Haluaisi omia Dariuksen itselleen, mutta samalla pysyä tuosta kaukana. Viharakkaussuhde. Tahtoisi syvimmillään Dariuksesta ystävän itselleen, eikä ole tämän pähkähullun suunnitelmansa kanssa valmis luovuttamaan mistään hinnasta. Viime aikoina Winder on vaikuttanut turhankin pehmeältä ja toveruuteen valmiilta…
Aran Cúthalion – Kunnioittaa kuninkaana. Ei tunne miestä henkilökohtaisesti, mutta kultakutri vaikutti ensitapaamiselta jokseenkin tutustumisen arvoiselta persoonalta. Ei herättele kuitenkaan erikseen mahdollisuuksia päästä kuninkaan juttusille.
Constantine Fritz – Vihollisen eliittikenraali, jonka joukot Delathos kertaalleen nitisti lähes kenraaliaan myöten. Kunnioitettava vastus, joskin typerys, kuten kaikki muutkin viholliset.
Temppeliherra – Oli Constantinen matkassa ensimmäisellä kerralla, sen myötä törmännyt kyseiseen paladiiniin myös uudemman kerran Mor vuorilla. Jokin yliluonnollinen olento, joka omalla tavallaan nostaa myös Delathosin niskakarvat pystyyn. Kunnioitettava ja pelottava vastus.
Lorythas Seyr – Ärsyttävä tapaus, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen Deliin polttamalla tuon käteen ja kaulanliepeille lähtemättömät arvet. Pelasti kuinkin Winderin ja pari muuta Kuiskauksen sotilasta Mor-vuorilta, ja siitä omalla tavallaan ehkä jopa hieman kiitollinen. Ei välittäisi kohdata uudestaan, mutta on valmis tekemään Seyrin sarvista seinäkoristeen itselleen.
Pumpkin – Seyrin matkassa ollut punainen serpentti, joka auttoi Kadzaitin haavojen kanssa. Hälyttävän samannäköinen ulkoa mitä Del itse, muttei usko tuntevansa Pumpkinia mistään aikaisemmasta, saati olevansa tuolle sukua. Kovin toverillinen ja mukava otus.
Theodluin Miarora - Rasittava kakara, jonka Winder päätti asuttaa saman katon alle Delathosin kanssa.
Qira A'daruil -
Kaamosmieli -
Lothar Mordecai -
Areth Cúthalion -
Erudessa Cúthalion -
Viserion Valratan -


Aikajana
Kyllä ne teot muistetaan
Lady blacksmith, sword and scourge
Need a hand, buddy?
Ja lumi pöllysi
Älä edes yritä…
Viskikurpat
Jäät velkaa
Älä koske, hän on minun
The Juggernaut
Anna kun avaudun
Vanhoja tuttuja
Piskistä tehdään nyt talja
Terojen koettelemus
Clash of the titans
Sinulla on ongelma
Sinusta en silti luopuisi
Pieni vihainen nainen
You have to help
Fragments of fate
Try to be less annoying this time
Meet your new roommate
Sharing is caring, cousin dear
Sinä, taas
Lone wolf and the birds of prey
Enkeleitä ja demoneita
These wounds
Käärmeenpesä
Kollegat, ystävät ja kiistakumppanit
Pohjoisesta tuulee
Kotona, turvassa (kesken)
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron