Viesti To Elo 16, 2012 3:09

Perian

Nimi: Ei omista nimeä. Viimeisin tuttavaksi lueteltava olento kutsui häntä nimellä Perian. Ei välitä miksi itseään kutsutaan, kunhan nimi kuulostaa nätiltä. Koska kyllästyykin harvinaisen nopeasti kaikkeen, vaihtuu Satyyrin nimi melko usein. Perian on kuitenkin nimi, jolla tuo tunnetaan yleisimmin.
Rotu: Satyyri
Ikä: 150 vuotta, fyysisesti näyttää noin 25-vuotiaalta, ellei jopa nuoremmalta. Kasvoista ainakin.
Sukupuoli: Mies
Puoli: Haltiat
Ammatti: Viihdyttäjä, palvelija, lemmikki, milloin mikäkin. Tällä hetkellä Haltiakuningattaren henkilökohtainen palvelija/viihdyttäjä.
Siviilisääty: Kihloissa Elodien kanssa.


Kuva klick
Kuvasta kiitos Crimsonille <3


Ulkonäkö: Satyyrilta löytyy pituutta noin 167 cm (seisoessaan normaalisti. Jos suoristaisi jalat/korottautuisi, yltäisi olento varmasti lähemmäs 180 cm). Rakenteeltaan otus muistuttaa nuorta miestä, jos ei lasketa tuon jalkoja. Kroppansa on hyväkuntoinen, sopusuhtainen ja siropiirteinen. Satyyri ei ole turhan maskuliininen, mutta ei täysin ruipelokaan, kropan piirteensä ovat pehmeät. Satyyria saattaisikin luulla helposti naispuoliseksi, mikäli tuon hartiat eivät olisi sen verran leveät, että niistä voisi päätellä sukupuolta paremmin. Perianin on kuitenkin helppo tekeytyä naiseksi, mikäli vain mielii. Myös äänensä on melko uniseksi, mikäli satyyri hieman muuttaa puhettaan korkeammalle tasolle, menisi tuon ääni miehekkäämmän naisen äänestä.
Käsivartensa ovat pitkähköt, kämmenet sirot. Kynnet ovat lähes aina huolitellut, kuten tuntuu kaikki olevan Satyyrin ulkonäössä. Ryhti satyyrilla on aina suora ja siisti, tuota harvoin näkee istuvan kyyryssä tai lässähtäneenä. Ihonsa on pehmeä, täysin vitivalkoinen.
Lantiosta alaspäin on miehen kroppa kuin fauneilla. Tavallisten ihmisten jalkojen sijaan miehellä on sorkkaeläimen takajalkoja muistuttavat kintut. Jalat ovat pitkät ja harvinaisen epäkäytännöllisennäköiset. Koivista löytyy kuitenkin voimaa sen verran, että satyyri pystyy juoksemaan pitkään ja nopeaan, sekä hyppimään uskomattoman korkealle. Koipia verhoaa erittäin lyhyt, silkkisen kiiltävä karvapeite, joka on hieman pidempää nilkkojen kohdalla, ennen sorkkia. Väriltään jalat ovat valkoiset, niin nahka kuin turkkikin. Sorkat ovat myös valkoiset, taittaen pienesti harmaata. Satyyrilla on myös puolipitkä, valkea, tupsumainen yksisarvisenhäntä.

Kasvonsa ovat ovaalit, sirot. Niin sirot, ettei niitä heti ensimmäiseksi mieltäisi miehen kasvoiksi. Silmät ovat viekkaan viettelevät, Väriltään vaaleansiniset. Silmiä kehystää paksut ripset, sekä mustat, todella paksut meikkirajaukset. Satyyri tuppaa meikkaamaan itseään aina, kun mahdollisuus, käyttäen yleensä kajaalia&luomiväriä, puuteria ja toisinaan myös huulipunaa. Kulmat ovat sirot, nypitynoloiset. Ehkä Satyyri nyppiikin kulmiaan tavoitellessaan kauneutta, mitään tuo ei kuitenkaan myönnä.
Nenä on suora ja siron pieni. Huulet ovat paksuhkot, väriltään valkoiset kuten ihokin. Suuta koristaa rivi puhtaanvalkoisia hampaita, joista kulmahampaat ovat hieman pidemmät mitä esimerkiksi ihmisillä, mutta eivät läheskään yhtä pitkät mitä esimerkiksi suurella osalla vampyyreista.
Vaaleanpunaisen sävyn sijaan on satyyrin koko suu sisältä mustaa. Kieli ja poskien sisäpinnat, aina nielua myöten. Todennäköisesti tämä musta väri jatkuu satyyrin kehon sisällä hallitsevana sävynä. Myös tuon veri on täysin mustaa.
Hiuksensa ovat myös vitivalkoiset, edestä pidemmät mitä takaa. Hiukset satyyri pitää aina siistinä ja puhtaana, tuon saattaa löytääkin yleensä harjaamassa hiuksiaan. Hiuksien lisäksi päätä koristaa kaksi yläviistoon nousevaa sarvea satyyrin pään sivuilta. Sarvet ovat väriltään sorkkien tapaan hieman harmahtavat, muodoltaan melko suorat, hieman kaartuvat. Pituutta sarvilla on noin 25 cm.

Koska satyyri on suoraan sanottuna narsisti, viihtyisi tuo mielellään alasti esitellen omasta mielestään täydellisen houkuttelevaa kehoaan. Kuitenkin, koska Satyyri ei halua joutua joka toinen tunti tyrmiin häpeämään itsensä paljastelua (Vaikkakin hänen mielestään hän joutuisi selliin, koska vartijat eivät voi vastustaa häntä) käyttää tuo puoliverhoavia vaatteita. Vaatteissaan Perian suosii valkoisia ja hopeisia sävyjä, sillä valkoisista vaatteista erottaa heti pienimmänkin lian, jolloin vaate täytyy pestä heti! Yläkroppaa verhoaa yleensä löysät, suurikaula-aukkoiset, pitkähihaiset paidat, joiden päällä on joko hopeinen tai musta liivi. Alakroppaa verhoaa hyvällä tuurilla vain pitkähkö, monikerroksinen lannevaate, joka peittää sopivasti lanteiden häveliäimmät paikat. Vaatetus kuitenkin vaihtelee sen mukaan, mitä satyyrin isäntä/emäntä tuolle haluaa ylle pistää. Perian ei välitä, vaikka joutuisi käyttämään naisten vaatteita, kunhan koltut ovat nätit. Myös meikkaaminen ei ole satyyrille este eikä hidaste. Mitä vain kauneuden vuoksi.
Satyyri pitää myös suuresti koruista ja harakoiden tapaan suorastaan jumaloi kaikkea kiiltävää. Tuon korvia (Jotka ovat muodoltaan ihmisenkorvia muistuttavat) saattaakin usein koristaa riippuvat korvakorut, kaulassa killua milloin mikäkin koru ja ranteista löytyä enemmän kuin viisi rannerengasta, sormuksista puhumattakaan. Korut ovat aina puhtaan kiiltäviä, yleensä hopeisia/hopeanvärisiä. Mikäli koruissa joitain jalokiviä esiintyy, ovat ne yleensä sinisiä tai värittömiä.


Luonne: Luonteeltaan satyyri on melko turhamainen ja narsistinen. Tuo pitää kaikesta kauniista, mutta eri toteen itsestään ja omasta (suhteellisesta) kauneudestaan. Narsistiseen luonteeseen kuuluu myös kujeileva ja juonitteleva lisäpotku. Jos Perian jotain haluaa, aikoo tuo myös sen hankkia, keinolla millä hyvänsä. Valitettavasti Satyyria ei ole siunattu minkään valtakunnan aatelisella statuksella, joten ei tuolla ole asemaa saatikka rahaa aina kaikkea ihanaa itselleen hankkia. Niinpä satyyri hankkiutuukin aina tavalla tai toisella oikeaan seuraan ja hankkii korkea-arvoisten olentojen huomion itseensä. Kun huomio on hankittu, tekee satyyri yleensä mitä vain miellyttääkseen isäntäänsä/emäntäänsä, oli kyseessä sitten minkälainen homma tahansa. Charmikas ja lipeväkielinen Perian osaakin mielistellä taitavasti ja hankkiutua tiettyjen tahojen suosioon uskollisena ja taitavana palvelijana.
Ihan kaikkia hommia satyyri ei kuitenkaan suostu tekemään, sillä likaiset hommat eivät todellakaan ole puhtautta ja kauneutta tavoittelevan olennon mieleen. Parhaiten satyyri loistaa palvelushommissa ja viihdyttäjänä. Satyyri ei myöskään ole "Keikkatyöläinen", hän ei tee tuntemattomille hyvää hyvyyttään palveluksia, ei vaikka saisikin siitä jotain. Perian pitää itseään sen verran tasokkaana otuksena, ettei ihan jokaista hommaa ala hoitamaan, ellei kyseessä ole pidempiaikainen isäntä/emäntä.

Sukupuolineutraali ajatusmaailma ja kasvatus ovat tehneet Perianista harvinaisen suvaitsevan ja avarakatseisen. Satyyri tietää olevansa sukupuoleltaan mies, mutta ei anna sen rajoittaa käytöstään. Joskus satyyri saattaakin olla turhankin neitimäinen, eikä näe siinä mitään väärää, jos isäntä/emäntä käskee satyyrin käyttäytymään kuin olisi nainen. Vaatteiden suhteen satyyri on valmis vetämään ylleen minkälaisia kolttuja vain, joten ei Perian näe mitään väärää siinä, jos joskus naisten vaatteitakin joutuisi tai no, saisi käyttää.
Perian on myös harvinaisen hyväkäytöksinen, aivan vapaa-ehtoisesti. Harvemmin tuo ilkeyksiä sanoo kenellekään, vaikka hiljaa mielessään arvostelisikin jokaisen vastaantulijan.

Maagisten taitojensa ansiosta Perian osaa olla suorastaan lumoavaa seuraa. Yleensä vaikka mies mitä lirkuttelisi, kätkeytyy kauniiden ja ystävällisten sanojen taakse melko välinpitämätön ja vain itsestään välittävä persoona. Viekas kestohymy kasvoilla kuitenkin piilottaa yleensä ne pienet pahat ajatukset yleisöltä. Satyyri ei kuitenkaan halua pahaa kenellekään, hän ei vain välitä muista ja muiden tunteista, ellei tunne henkilöä paremmin ja pidä tuosta persoonana.
Käytöstavoiltaan satyyri on sulava ja etiketin osaava, ei koskaan hyppisi ylempi-arvoisten hyvä jos samanarvoistenkaan nenille. Perianilla on pakkomielle miellyttää muita, niin kauan kunhan hän itse siitä hyötyy tavalla tai toisella, kuten esimerkiksi materiaalisesti tai saa vaikkapa katon päänsä päälle yöksi jos toiseksikin. Mistään tuo ei haluaisi maksaa, sillä yleensä satyyri on tyhjätaskuinen ja jos rahaa omistaisi, ei hän raaskisi kiillotettuja kolikoita antaa eteenpäin!
Puhtaudesta pitävällä Perianilla on jonkin asteen pöpö ja likakammo. Jos tuo näkee jonkun aivastavan tai edes yskivän, hankkiutuu satyyri mahdollisimman kauas kyseisestä henkilöstä. Kättely moisen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Muutenkin fyysinen kontakti talonpoikien ja muiden Raskaan työn tekijöiden kanssa on satyyrista jokseenkin vastenmielistä, jos noista näkee, etteivät he ole pesseet käsiään viimeisen kahden tunnin aikana. Sairastumista satyyri pelkää suuresti, sillä jos tuo vuoteen omaksi joutuu, ei tuolla pahemmin ole ketään joka hänestä huolen pitäisi. Lisäksi heikkona oleminen ei ole Perianin mieleen, eikä tuo tykkää tulla autetuksi turhan usein. Jos kukaan ei häntä auta, ei hän myöskään jää velkaa kenellekään.

Perian kyllästyy harvinaisen nopeasti, mutta innostuu myös kaikesta yhtä äkäiseen. Jos satyyri jostain kiinnostuu, keskittyy tuo tekemiseensä täysin, kunnes se alkaa käydä pitkäveteiseksi, liian helpoksi tai turhauttavaksi. Kun asia/tekeminen on loppuun kulutettu, jätetään se säälittä taakse eikä siihen vilkaista uudemman kerran. Perianin mielenkiinto on helppo saada kohoamaan, jos tietää mistä satyyri pitää. Tuon mielenkiinnon ylläpitäminen on sitten eri asia. Kuitenkin, jos lopussa on luvassa mieleinen palkinto, tekee Perian mitä vain, kenelle vain, miksi vain.
Itsesuojeluvaisto satyyrilla on melko vähäinen, paitsi jos meinaa saada nyrkkiä kauniisiin kasvoihinsa. Pinnallisuus luokin jonkinlaista itsesuojeluvaistoa otukselle, joka ei halua pienintäkään virhettä omaan kroppaansa. Tuo vihaa verensä väriä, eikä siksi halua nähdä omaa vertaan. Jos sattuu näkemään omaa vertaan, saattaa satyyri mennä täysin hysteeriseksi ja pyrkii mahdollisimman nopeasti tyrehdyttämään verenvuodon ja hankkiutumaan pesuun, jotta saisi mustan Lian pois itsestään.
Lian, tautien ja ruhjeiden lisäksi Perian pelkää suuresti tulta. Satyyri ei koskaan mene liian lähelle takkaa saatikka istu kynttilän vieressä. Mikäli vastaan tulee maagi, joka tulta käyttää aseenaan, voi olla varma, että Perian katoaa paikalta ennemmin kuin tuli ehtii edes syttyä. Perian ei pelostaan johtuen itse sytyttele pahemmin kynttilöitä tai takkaa, vaan istuu mieluummin kylmässä ja pimeässä, kuin ottaa sen riskin, että polttaa näppinsä.

Vaikka onkin itsekeskeinen, on Perianilla kyky kiintyä johonkin henkilöön ja kutsua tuota ystäväkseen. Toisinaan satyyri suorastaan kaipaa läheisyyttä jonkun kanssa, yksin kun on niin kamalan tylsää nukkua. Pidempiä suhteita Perian ei kuitenkaan halua tai etsi, sillä pitää itseään liian kauniina vain yhdelle henkilölle. Paitsi jos henkilö olisi satyyrin mielestä yhtä kaunis, ellei jopa kauniimpi, mitä hän. Karskista mieskomeudesta Perian ei välitä, vaan pitää kauniista olennoista.
Ystävilleen satyyri osaa olla ystävällinen ja jopa välittävä, vaikkei nyt heti ensimmäisenä olisikaan halailemassa jokaista lohduttaakseen. Lohduttamisessa satyyri ei loista, sillä ei osaa pahemmin pistää itseään toisen asemaan ja kuvitella suruun johtanutta tapahtumaa itselleen. Hän ei muutenkaan turhaan murehdi kaikesta, vaan keskittyy tähän hetkeen. Perian on kuitenkin itkuherkkä persoona, tosin Satyyri pillittää yleensä harvinaisen typeristä, pinnallisista asioista tai pelosta.
Huumorintajua otukselta löytyy sen verran, että osaa vitsailla, niin kauan kuin vitsin kohteena hän ei itse ole. Satyyri ei kestä pilkkaa, mutta harvoin näyttää näitä kärttyisiä tunteitaan, vaan kätkee nekin kestohymyn taakse.

Suuttuessaan Perian menee haudanvakavaksi, eikä pahemmin sanojaan säästele. Vaikka vihaakin raskasta ja likaista työtä, osaa satyyri silti taistella valitsemallaan aseella. Satyyri koittaa kuitenkin välttää taisteluja parhaansa mukaan, sillä ei halua ottaa riskiä, että itse saisi osumaa.


Menneisyys: Noin 150 vuotta sitten syntyi yksi Satyyri muiden joukkoon Cryptissä, jossa kyseinen laji ei pahemmin ole levinnyt, ainakaan tietojen mukaan. Koskaan ei tätä satyyria nimetty, sillä moiset olivat turhia kyseisessä satyyri perheyhteisössä. Nuorena satyyri kulkikin vain nimellä Poika tai "Kakara". Satyyri vietti suurimman osan nuoruudestaan haltiakylässä, jossa tuo oppi arvostamaan narsistisen kansan keskellä kauneutta. Nuorena Satyyri katsoi järkeväksi opetella lukemaan ja kirjoittamaan, niin haltia- kuin yleiskieltäkin. Haltiakieleen satyyri kuitenkin viehtyi suuresti, sillä se kuulosti yksinkertaisesti kauniimmalta, mitä tönköhkö yleiskieli.
Epäonnekseen Satyyri kuitenkin syntyi perheeseen, joka ei haltioiden keskuudessa ollut niin kovin suuressa asemassa ja arvossa. Sitä mukaa mitä tuolle ikää tuli, sen enemmän alkoi satyyri ymmärtää vaurauden ja omaisuuden päälle. Kauneus vaati rahaa, eikä sitä tästä perheestä tultaisi lypsämään yhtään. Niinpä kun Satyyri saavutti teini vaiheen, päätti tuo hankkiutua kauas omasta perheestään ja alkaa kipuamaan itse, omin avuin kohden tavoittelemaansa asemaa ja vaurautta.

Alku ei tietenkään helppo ollut, mutta pikku hiljaa satyyri alkoi päästä jyvälle palvelemisen saloista. Isäntää/emäntää piti miellyttää kaikin tavoin, tarkoitti se sitten vain avautumisien kuuntelua tai jotain fyysisempää kontaktia noiden kanssa.
Muutaman kompuroivan aloituksen jälkeen löysi satyyri tiensä palvelemaan aatelisnaista, joka leskeksi juuri oli jäänyt. Leskirouva ihastui erikoisempaan, kauniiseen palvelijaan, josta tulikin tuon suosikkipalvelija, lemmikkipoika. Leskirouva tykkäsi pukea kaunista palvelijaansa milloin mihinkin, koreisiin ja näyttäviin vaatteisiin ja lähteä tuon kanssa kylälle ylpeilemään näyttävällä palvelijalla. Palvelijalla, jota tuo kohteli enemmän kuin nukkea tai lemmikkiä, kuin henkilöä. Satyyri ei kuitenkaan pistänyt pahakseen, päinvastoin. Tuolle nousi oma kauneutensa niin pahasti päähän, ettei hän välittänyt vaikka itseään esineellistettiin ja käytettiin vain koristeena. Niin kauan kun hän sai käyttää kauniita vaatteita, nukkua pehmeässä, puhtaassa sängyssä ja syödä parasta ruokaa, oli hän tyytyväinen. Tuolloin satyyri kulki nimellä Vanimon, leskirouvan annettua hänelle nimen.

Vuodet kuluivat ja Vanimon nimeä kantava Satyyri sai nauttia ylellisestä elämästä, kunnes vanha leskirouva päätti kuukahtaa pois. Satyyri oli kiintynyt pitämään tuosta vanhasta haltiasta, mutta ei kuitenkaan osannut surra tuon perään turhan kauaa. Sen sijaan muutaman surkean huokauksen jälkeen Satyyri otti mukaansa muutaman hienon vaatteensa, koruja ja poistui paikalta.
Hetken joutui Satyyri pitämään matalaa profiilia, sillä liian railakas eläminen edellisen omistajan jäljiltä saattoi olla turhankin kyseenalaista. Satyyri ei halunnut joutua murhaepäilyksi, joten vähin äänin tuo odotti tilanteen tasaantumista. Mitään murhaan viittaavaa ei kuitenkaan rouvan kuolemassa ollut, joten ei satyyria edes moisesta syytetty. Se oli vain hänen omaa paranoidisuuttaan.

Aika oli kuitenkin etsiä uusi omistaja jota palvella ja miellyttää. Moista ei tuntunut löytyvän, kunnes muutaman surkean ja piinaavan kuukauden jälkeen Satyyri löysi kuin löysi uuden isännän, joka halusi satyyrin omaan asuntoonsa pyörimään. Tämä isäntä oli nuorimies, joka piti Satyyria harvinaisen mielenkiintoisena otuksena. Tutkijaksi tähtäävä haltia pitikin satyyria enemmänkin tutkittavana lemmikkinä, kuin palvelijana. Moinen sinuttelu ja ystävällinen asenne satyyria kohtaan oli otuksen mielestä hämmentävää, joskin mukavaa. Satyyri alkoikin pitää tätä haltiaa enemmänkin ystävänä kuin isäntänä. Tuolta nuorukaiselta Satyyri sai nimekseen Perian.
Tuli kuitenkin päivä, jolloin haltian oli aika lähteä kartoittamaan tietämystään maailmalle. Isäntä pyysi Periania mukaansa, mutta satyyri kieltäytyi. Hän ei koskaan ollut pahemmin kaivannut seikkailuja tai retkiä, vaan oli koko elämänsä elänyt turvassa kylän rajojen sisällä, lähellä mukavuuksia ja seuraa. Isäntä ei pakottanut satyyria matkaansa, vaan niin kaksikko erosi. Sen jälkeen ei Perian ole kuullut tuosta haltiasta. Haltia kuitenkin antoi satyyrille luvan käyttää vähäpätöistä, pientä tupaansa aina kun satyyri sitä tarvitsi.

Kun toinen tannersota syttyi haltioiden ja ihmisten välillä, lusmuili Perian haltioiden kylässä sotaa piilossa. Hän ei ollut sotilas, hän oli koriste-esine. Satyyri löysikin harvinaisen tuottoisaksi viihdyttää yksinäisiä naisia kylminä iltoina, kun noiden miehet olivat tantereella taistelemassa. Vaikka Perian ei periaatteessa välitä sodasta, on tuo valinnut puolekseen haltiat. Ihan vain koska satyyri ei pahemmin ihmisiin ole perehtynyt, mutta tietää, että nuo ovat yleensä rumempia mitä haltiat.

Kun sota tannersota päättyi, keräsi Perian vähäisen omaisuutensa ja muutti massan mukana aroille kohonneeseen kaupunkiin etsimään uusia mahdollisuuksia ja omistajia, joita miellyttää ja palvella.

--

Sittemmin Perian tutustui puoliveriseen haltiaan nimeltä Jackalope, jonka kanssa vietti aikaa haltioiden kaupungissa. Autettuaan erästä ihmisorjaa pakenemaan kaupungista - palkkiota vastaan - joutui satyyri kuningattaren juttusille. rupattelun päätteeksi satyyri sai syystä tai toisesta paikan haltioiden hovista, kuningattaren henkilökohtaisena palvelijana. Nykyään Perian viettääkin aikaansa haltioiden hovissa pyörien.


TÄLLÄ HETKELLÄ:

Perian viettää makoista elämää haltioiden hovissa, Kuningatar Delian “Lemmikkinä”. Perian on myös palkannut itselleen avustajaksi Elodien, jonka perään satyyri nyt katsoo hovissa. Sen lisäksi että Elodie on hänen avustajansa, on Perian mennyt rakastumaan pikku fauniin ja päätyi tuon kanssa lopulta kihloihin.




Taidot:
- Taitaa magiaa jonkin verran. Ei kuitenkaan ole koskaan opetellut käyttämään maagisia taitojaan, vaikka potentiaalia satyyrilla olisi. Tarvitsisi opettajan, jos nyt jaksaisi keskittyä taikomisen kehittämiseen. Osaa kuitenkin käyttää magiaa apunaan luodakseen lumousloitsuja, joiden avulla toisinaan saa tehtyä itsestään vastustamattoman pahaa-aavistamattomien henkilöiden silmissä. Magian puolesta satyyri olisi taitava lumousloitsujen ja mielenmanipuloinnin saralla.
- On oppinut myöt siirtymään "teleportaten" paikasta toiseen lyhyitä matkoja. Tätä taitoa hän on oppinut harjoittamaan sen myötä, kun hovissa alkoi asumaan ja tarvitsi keinon liikkua paikasta toiseen nopeammin (hänenkaltaisethan eivät juokse paikasta toiseen).
- Taistellessaan jos nyt joutuu ottamaan yhteen jonkun kanssa käyttää Perian viikatetta muistuttavaa, (Väriltään) kokohopeaista asetta. Taistelutyylinsä on nopeatempoista ja ympäriinsä loikkivaa, asetta käsitellään pyörivin ja sivaltavin liikkein. Käyttää myös linkoa pitkänkantaman aseena.
- Jalkojensa ansiosta pystyy hyppelemään helposti korkeidenkin rakennusten päälle, mutta se on eri asia, haluaako satyyri itseään rasittaa ja kuinka hyvin sorkat ottaisivat sijaa kaltevilla katoilla. Lisäksi Satyyri pystyy juoksemaan uskomattoman nopeasti, pitkiäkin matkoja.
- Lukee, kirjoittaa ja puhuu haltiakieltä sekä yleiskieltä, kykenee myös telepaattisiin keskusteluihin.

Muuta:
- Osaa tanssia melkolailla kaikkia tansseja, joita on opetellut, ja jos ei ole opetellut, opettelee tuo aina lisää. Joutuu toki soveltamaan tansseja sopiviksi omille ripakintuilleen.
- Toisinaan jos ei ole yösijaa tai majapaikkaa saanut/hankkinut, kantaa satyyri pientä omaisuutta mukanaan suurehkossa nahkasalkussa.
- Pitää suuresti alkoholista, Silloin, kun seuralaiset sitä nauttivat ja muuttuvat estottomammiksi. Itse ei välitä juomisesta, mutta ei koskaan kieltäydykään.
- Pelästyessään satyyri saattaa päästää huudahduksen, joka muistuttaa pienesti määkäisyä.
- Panseksuaali, joskin ei pahemmin ketään elämäänsä etsi vakituisesti pysymään.


Tavatut:
Ruskeahiuksinen tyttö - Kerran nähnyt Aaronin seurassa, ei sen pahemmin tuosta tiedä.
Aaron - Hyvänpäiväntuttu.
Haltiakuningas Aran - Hovissa useammankin kerran törmännyt siniveriseen. Perian tietää, ettei kuningas hänestä pahemmin välitä, epäillen että tuo kyllä tietää mitä kaikkea satyyri on kuningattaren kanssa puuhaillut.
Kuninkaanneuvonantaja Arvaen - Tylsä tyyppi.
Darion - Hyvänpäiväntuttu.
Eliittikenraali Winder - Kuningattaren veli, josta Perian ei pahemmin välitä. Tarpeettoman näreä ja aggressiivinen mies!
Haltiakuningatar Delia - Rakas ja läheinen emäntä, josta Perian välittää - muutenkin kuin omahyväisistä syistä. Satyyri on valmis tekemään kaikkensa, jotta pitäisi kuningattaren iloisena.
Jackalope - Ainoa hovin ulkopuolinen taho, jota Perian saattaisi jopa ystäväkseen kutsua. Mukavaa ja mieluisaa seuraa. Satyyri olisi valmis auttamaan puoliveristä tarvittaessa, vaikkei sitä ehkä ääneen myöntäisi.
Elodie - Se ainoa henkilö, joka viimein onnistui satyyrin sydämen varastamaan itselleen. Perian rakastaa Elodiea yli kaiken ja haluaa suojella faunia ja pitää tuosta huolen. Kihlattunsa.





//
19.6.2016
Tavatut lista päivitetty
Siviilisääty lisätty