Nardur ~ Albino eliittikenraali minotaurus


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Heinä 20, 2014 7:30

Nardur ~ Albino eliittikenraali minotaurus

Nimeni... Nardur

Sukupuoleni... Mies/sonni
Ikäni... Yli neljäsataakaksi (402) vuotias
Lajini... Minotaurus
Ammattini... Yksi haltioiden eliittikenraaleista

Puoleni... Haltiat


Kuva Kuva


Ulkonäköni...
Nardur on kuten minotaurukset yleensäkin ovat: Puoliksi ihmisiä ja puoliksi härkiä, omaten ihmisten tavan seistä sekä kävellä ja näiden kädet kuin myös joitakin kasvonpiirteitä omaten, mutta muuten he ovat kokonaan härkiä. Vahva, paksu niska yhdistyy kehon muuhun leveään, voimakasrakenteiseen mutta silti sopusuhtaiseen minotauruskehoon.
Nardur omaa suuren ja pitkän kehon jonka koko kerää sen vaikuttavuudella kunnioitusta, miehen pituus hipoen 245 cm, jos sarvia ei lasketa. Koko ei rajoitu vain koko kehoon, vaan myös miehen kämmenet, käsivarret ja jalat ovat suuret ja voimakkaat, Nardurin ollen vaikuttava myös tavallaan jolla kantaa itseään pystypäin, vakain ja ylväin askelin kenen tahansa seurassa huokuen niin ulkoista kuin sisäistä voimaa.
Nardur on albinominotaurus, minkä takia hän on kokonaan valkoinen vaalean, lyhyeksi leikatun hiuspehkon ja turkkinsa kanssa.

Nardurilla on lyhyt, mutta paksu sileä turkki joka on kokonaan puhtaanvalkoinen. Se peittää, kuten minotauruksillakin yleensä, kokonaan miehen kehon ja pään, ohentuen tosin kasvojen ja kämmenien kohdalla. Pisimmillään turkki on jaloissa, omaten pitkiä kiehkuroisia suortuvia kuten hännässäkin. Hiukset Nardurilla ovat pellavan tuntuiset ja hiukan harmahkot, mutta edelleen vaaleat, ja ne ovat leikatut todella lyhyiksi. Jos ne olisivat hieman pidemmät, saattaisi huomata että hiukset ovat itseasiassa puolikiharat, mutta Nardur pitää hiuksensa mielellään lyhyinä.
Sarvistaan Nardurilla jäljellä vain yksi ja puoli, oikeanpuoleinen sarvi puoliksi katkaistuna. Sen päähän on asetettu tynkä, metallinen palanen kun taas vasemmansarven kärkeen ja alaosaan on asetettu metallikärki ja rengas. Väriltään sarvet ovat muuten luunvalkoiset, mutta omaavat vaaleanharmaat kärjet molemmista päistä.
Albinona hänellä on myös hyvin vaaleansiniset silmät, lähes aavemaisen väriset, joilla hän omaa kylmä, apaattisen katseen.
Nardurin häränkasvot ovat teräväkulmaiset ja voimakkaan jykevät omaten monia taisteluarpia menneiltä vuosisadoilta. Tosin Nardurin kasvoja hyvin harvoin näkee paljaina, sillä hän peittää ne alakasvot peittävällä leveällä, tummanvihreällä naamiolla mikä oli hänen laumassaan arkinen pukeutumistapa. Myöskin Nardur tuntee olonsa pian tukalaksi ja hermostuneeksi jos hänen kasvonsa pysyvät liian kauan paljaina, naamion tuoden turvallisuuden tunnetta.
Naamio myös vaimentaa sekä pehmentää minotauruksen ääntä, mikä on käheän kuiskaava, mutta tarvittaessa mies voi mylviä kuin kuka tahansa eliittikenraali joka omaa kantavan äänen sekä suuret keuhkot komentaakseen joukkojaan.
Nardurin ääni muistuttaa E Nominen päälaulajan ääntä.

Nardurin yllä näkee erittäin harvoin mitään muuta kuin tämän taisteluasu, jota hän käyttää niin taistelu- kuin arkiasuna, riisuen haarniskansa ainoastaan kolmesta syystä: Nukkuakseen, peseytyääkseen tai nauttiakseen lihallisista nautinnoista jonkun kanssa. Tosin naamiotakaan hän ei poista kuin peseytyessään tai nukkuessaan, peittäen aina kasvonsa jollakin muulla liinalla.
Nardurin asukokonaisuus koostuu sekä etu- että takapanssarista ja metallisista reisisuojuksista. Kokonaisuuteen kuuluu myös vasemman käsivarren metallisuojus, oikean käsivarren kangassuojus metallirenkaineen ja käsivarsiin asetettavat kaksi metallirengasta. Hyvin yksinkertaiset polvisuojat ja nilkkarenkaat. Myös vatsan ympärille tuleva vatsasuojus ja kangashuivi kuuluvat mukaan arkivaatetukseen, niiden ollen oikean käsivarren kangassuojuksen kanssa ainoat koristeelliset, värikkäät asusteet Nardurin koko taisteluasussa tämän naamion kanssa.
Vatsasuojus on kullankeltaiseksi maalattu, pyöreät muodot omaavat, ja sen keskustan ympärille on kaiverrettu haltiakielen symboleja. Lantiohuivi, oikeankäden kangassuojus ja naamio ovat kaikki tummanvihreitä sekä -paitsi kasvonaamio- paksua kangasta.

Arpia ja vammoja Nardurilla on enemmän kuin sormiaan, joita hänellä on yhdeksän koska menetti oikeasta kädestään keskisormen orja-aikoinaan. Myös toinen sarvi on puoliksi menetetty, ja molempien korvat repaleiset vasemmanpuoleinen korva puoliksi kokonaan menetetty. Vanhoja arpia taas on vähän siellä sun täällä kaikkialla, pahimmat kohdistuen otsaan, suun ympärille, jossa viiltohaavoja, ja selkään, missä paljon ruoskaniskuja.


Luonteeni...
Nardur on yksi haltioiden hiljainen, mutta palavasti kuninkaalle uskollinen eliittikenraali, joka halveksii ihmisiä villikoiriakin alhaisimpina olentoina jouduttuaan veljensä kanssa kokemaan monia vastoinkäymisiä näiden itsekkään luonteen vuoksi.

Nardur on suuri minotaurus, joka omaa itsestään ulospäin huokuvaa voimakasta, tyyntä ja syvän mietteliästä asennetta. Kun hän kerran päättää jotakin, hän vie sen loppuun asti hätiköimättä ja laskelmallisesti.
Hän ei ole impulsiivistä sorttia vaan tarkkaan taktikoiva taistelija niin taisteluissa kuin arkielämänkin askareissa, eikä hän juurikaan puhu kuin kysyttäessä tai kun hän näkee tarpeelliseksi itse puhua. Ja silloin hän puhuu lyhyitä lauseita. Niukasti, ytimekkäästi ja suoraa itse asiaa yhtä terävästi kuin maaliinsa ammuttu nuoli. Ja sitä hän vaatii myös muilta häntä puhuttelevilta.
Nardur ei siedä turhia höpinöitä, täysin turhia rupattaleuja sekä kiertelyjä ja pitkiä selityksiä joilla ei tunnu olevan mitään tärkeää roolia itse asian käsittelemisen kanssa. Tosin eliittikenraalina hänen on hieman pakko sietää tätä ärsyttävää ominaisuutta monissa ympäröivissään henkilöissä, minkä vuoksi onkin hyvä, että minotaurusmies on perusluonteeltaan yhtä järkkähmätön ja tyyni kuin maa jonka päällä hän astelee tasaisin, kiirettä pitämättömin ja varmoin askelin suurella kehollaan.

Yleensä juuri mikään ei saa minotauruksen tyyneyttä ja itsevarmuutta järkkymään, tämän voiden kävellä vaikka kiivaan sotatantereen läpi katse maalissaan ja edeten sitä kohti voimakkain, eteenpäin vievin askelin joita edes ympäröivä kaaos ei voisi häiritä.
Nardur on niin fyysisesti kuin henkisesti jykevä ja vakaa, pitkäjänteisyyttä sekä epätavallisen korkean kipukynnyksen omaava. Hänen päälleen voi heittää vettä, vetää hännästä, sylkäistä päin kasvoja, eikä hän ole moksiskaan pyyhkäisten itsensä liasta ja jatkaa matkaansa kiirettä pitämättä. Hän osaa valita taistelunsa, ja valita hetkensä takaisinmaksulle. Hän on eliittikenraali, joka on taktikoinut tavalla tai toisella selviytyäkseen koko elämänsä ajan.
Hän tietää, että kärsivälliselle palkinto on mitä suurin ja nautittavin täydellisellä kostolla kuorrutettuna.
Hän ei paljonkaan järkyty mistään nykyään, ainakaan mistään pahoista asioista, mutta huvittunut yllättyneisyys on eri asia jonkun onnistuessa siinä. Mutta totta puhuen tämä minotaurus harvoin pitää odottamattomista yllätyksistä.
Hän on enemmän loogisuuden ja järjestelmällisyyden miehiä, minkä voi nähdä hänen moitteettomassa, yksinkertaisessa mutta siistissä ulkonäössään sekä tavassaan liikkua hallitusti tiukoissakin taistelutilanteissa.

Mutta ne, jotka uskovat Nardurin pysyvän ikuisesti kärsivällisenä ja apaattisena kuninkaan uskollisena palvelijana, voivat yhtä hyvin hypätä ja lävistää itsensä seipääseen. Vaikka Nardur onkin paljon tyynempi ja vakaampi kuin edesmennyt kaksoisveljensä Lagurz, on hän sielujen yhdistymisen jälkeen omannut veljensä raakamaisen tempperamentin laittaa hänen kärsivällisyytensä kanssa leikkivät katumaan syvästi moisia ajatuksiaan.
Niin kuin Nardur ei olisi jo ennen veljensä sielun ottamista ollut jäisen levollinen sadisti...

Nardur ei kovinkaan usein vain närkästy.
Hän joko vihastuu tai raivostuu.
Vihastuessaan hän voi olla kovinkin hankala, yhteistyöhaluton ja jopa lapsellisen mykkä välittämättä minkälaisen kuvan hän antaa itsestään asenteellaan. Se on hänen, ja ympäröiviensä henkilöiden, murheista pienin sillä tässä kohtaa hän vielä osaa kyllä toimia tehokkaasti ja johdonmukaisesti.
Raivostuessaan et voi odottaa muuta kuin tuhoa, riippuen raivon laadusta tosin kuinka laajalti, mutta yhtä lailla täysinäistä tuhoa kuin hurrikaani olisi käynyt repimässä kaiken irti ja paiskonut pitkin seiniä.
Kun Nardur rentouttaa jäseniään huokauksen kera ja ottaa asemansa, väistä ja pakene äkkiä lähes sokeaa, räjähtävää hyökkäystä mikä ei pidättele tämän kolossin voimia. Sillä vaikka Nardur ei itsessään ole impulsiivinen minotaurus, hänen veljensä sielun vaikutuksesta Nardur voi olla tarpeeksi vihastuessaan tai raivostuessaan ennakoimaton särkien -tai paremminkin tuhoten- kaiken tieltään.
Ja jos hän raivonpuuskastaan silti pitää päänsä kylmänä, asiat eivät ole sen paremmin. Ehkä enemmänkin päinvastoin, sillä laskelmoivana ja kostonhaluisena Nardur saa yhtä tuhoisaa sotkua aikaiseksi. Hän vain osaa tässä tilassa keskittää sen vain siihen tiettyyn ja yhteen henkilöön joka tämän maanjäristyksen hänen jalkojensa alla aiheutti...
Ja kun tilanne on ohi ja minotaurus rauhoittunut, ehkä jopa yllättävänkin nopeasti purettuaan sen nopean piikkienergian tyynen peilipintaisessa olemuksessaan, kaikki on yhtä rauhallista kuin ennenkin. Vaikkakin sotkua pitäisikin korjata, minkä Nardur tekee vastuuntuntoisesti järjestelmällisesti ja hätiköimättä.
Nardur ei siedä ihmisten läsnäolon lisäksi myöskään sitä, että kukaan koskee häneen ilman lupaa. Varsinkin jos kosketus tapahtuu yllättäen, täysin hänen valmistumatta siihen.

Nardur on yksi haltioiden eliittikenraaleista, ja hän tietää sen sekä vastuun joka hänen leveille hartioilleen on laskettu. Hän käyttäytyy kurinalaisesti ja rauhallisesti, aloittaen ja vieden loppuun kaiken harkiten, kaikki mahdollisesti lopputulokset laskelmoiden ja suunnitelmiensa kauttaa loppuun asti sinnikkäästi ja päättäväisesti.
Ainoa joka voi saada Nardurin raudanlujan päätöksen tai raivonpuuskan laantumaan, on yksi ja ainoa henkilö, jolle minotaurus on vannonut koko elämänsä: Haltiakuningas Aran.
Nardurin suhtautumista kuninkaaseensa voisi verrata jopa epäjumalan palvomiseen, sillä vaikka minotaurusmies onkin muuten niin järkevä ja syvällisiä miettivä, hän muuttuu sokean luottavaiseksi ja kuuliaiseksi tämän haltiamiehen edessä. Nardur pitääkin kunigasta lähes ainoana suojelemisen arvoisena ja Cryptin pelastumisen tulevaisuutena, murskaten kaikki jotka asettuvat poikkiteloin kuninkaalle.
Sama koskee myös kuninkaan läheisiä, joskin näiden vaikutus Narduriin ei ole yhtä tehokas kuin mitä Aranin läsnäolo tai sanat voivat olla.
Nardurin uskollisuutta ja luottamusta Araniin voisi sanoa sokeaksi, sillä vaikka minotaurus näkiskin haltian todellisen kieroutuneen luonteen, Nardur oikeuttaisi tämän tarpeelliseksi Cryptin epäihmisten pelastukselle: Rauhaa ei voi saada ihmisten kanssa, ja jotta nämä olisi voitettavissa, pitää myös haltioiden kuninkaan osata olla yhtä kiero ja juonitteleva kuin ihmiset itsekin.
Tunne vihollisesi, niin voitat heidät.

Nardurin viha ihmisiä kohtaan onkin verrattain syvää, ja hän mieluummin katselisi näitä vain päät vartaissa kuin kulkemassa ja saastuttamassa kotimaansa kolkkia syntisyydellään. Edes puoliveriset ja haltian puolella olevat ihmiset eivät säästy Nardurin epäilyksiltä ja halveksunnalta. Tämä tekee enemmän kuin vain mielellään näiden olon mahdollisimman tukalaksi, tavalla tai toisella...
Taistelijana Nardur on hyvinkin raaka ja armoton, mutta on hänellä myös jonkinasteista kunniantajua niiden kohdalla, jotka sitä tuntuvat ansaitsevan. Jos ihminen on oikeasti hyvä ja vaikuttava vastustaja, Nardur voi otella tätä vastaan reilusti ilman minkäänlaisia vippakonsteja. Jos taas ei... No, olentoa, joka on katukoiraakin alhaisempi, ei tarvitse kohdella eläintä paremmin vaan lopettaa samantien.



Menneisyyteni...

Nardur syntyi joskus 5. aikakauden puolessa välissä yhdessä kaksoisveljensä Lagurzin kanssa pieneen, alle kymmenpäisen omaavaan ja sinne tänne vaeltelevaan minotauruslaumaan. Kuitenkin lauma joutui kaksosten ollessa seitsenvuotiaita orjakauppiaiden hyökkäyksen kohteeksi, hajottaen lauman osan kuollen tai osa paeten. Nardur ja Lagurz joutuivat äitinsä kanssa ahdingoille, orjakauppiaiden tapattaen vastaan pyristelevän minotaurusnaisen ja sitten ottaen samannäköiset minotaurukset mukaansa.
Koska veljekset olivat niin toistensa näköisiä ja nuoria, nämä päätettiin myydä yhdessä pois, veljesten joutuen ensimmäisen isäntänsä alaisuuteen. Kyseessä oli ihmismies, joka piti ihmistenkaupungissa bordellia. Pääasiassa tämä aikoi tehdä veljeksistä itselleen vahteja, sillä minotauruksethan olivat kuuluisia koostaan ja voimistaan.
Mutta vielä pienen koonsa vuoksi minotaurusveljekset saivat myös palvella isäntäänsä muulla tavoin, kun selvisi että osalla asiakkailla oli myös erityishaluja kyseisiä kaksosia kohtaan. Jopa niinkin, että yksi rikas vanhus aikoi ostaa yhden heistä, mutta bordellin omistajan kieltäytyen myymään veljekset erikseen pullitti vanhus myös kolmetoistavuotiaasta Nardurista.

Kyseisellä ihmisellä oli maatila, suuri sellainen, jossa työskenteli muitakin orjia, kaksosten työskennellen kyseisellä tilalla neljävuotta, kunnes totesivat tulleensa tarpeeksi vahvoiksi ja suuriksi toteuttaakseen suunnitelmansa...
Maatilalla työskenteli myös orjuutettuja haltijoita, ja eräänä päivänä paikalle ilmestyi yllättäen pieni ryhmä haltiasotilaita, jotka olivat tulleet vapauttamaan omiaan syrjäiseltä maatilalta. Mutta saivat itse kokea yllätyksen, löytäen jokaisen maatilan kartanon isänväestä ja ihmisvartijoista jo tapettuna.
Yhdessä kaksoset olivat nimittäin liittoutuneet muiden orjien kanssa, suunnitellen näiden kanssa mellakkaa isäntää vastaan johtaen muut orjat taistelussa.
Nuoret minotaurusveljekset olivat vaatineet että saisivat itse hoitaa isäntäperheen, ja kartanon päähuoneessa oleva näky ei ollut kaunista...
Nuorilla minotauruksilla ei ollut mitään jatkosuunnitelmia sen jälkeen kun olivat saaneet kiitettyä isäntäperhettä heidän kohtelustaan, joten Nardur yhdessä veljensä Lagurzin kanssa päättivät liittyä haltioihin. Niinkin hyvin käyden, että Aerevin, joka oli erään korkea-arvoisen haltiasotilaan kaapattu ja orjuutettu tytär ja jota Nardur ja Lagurz olivat puolustaneet isäntää vastaan, ylipuhui isänsä adoptoimana minotaurusveljekset.
Ja koska veljekset olivat sentään suojelleet hänen tytärtään pahimmalta, Amrás päätti osoittaa kiitollisuuttaan ja todellakin adoptoi nuorukaiset pojikseen.
Lisäksi sota ihmisiä vastaan oli tulossa loppuaan kohti, joten minotaurusveljekset olisivat oiva lisä armeijanriveihin.
Nardur totesi heidän molempien puolesta, että hän ja veljensä mielellään likaisivat kätensä ihmisten verellä.
Nardur taistelikin veljensä kanssa adoptioisänsä joukoissa, veljesten osoittaen rohkeutta ja voimaa taistelussa ihmisiä vastaan.
Mutta sota kuitenkin hävittiin, ja pelastaen niin monta kuin kykenivät Amrásin joukoista kaksoset vetäytyivät muiden kanssa taistelutantereelta.

6. aikakausi oli kaksosille melkolailla vain kasvamista ja oppimista haltioiden tavoille, olivathan he nyt ylvään haltiamiehen adoptiopoikia ja liittyneinä haltioiden armeijaan.
Etiketit, lukemista ja kirjoittamista, laskemista, historiaa...
Nardur osoitti rauhallisella ja laskelmoivalla luonteellaan hyvää taktikointia erityisesti hyökkäyksissä, kun taas hänen veljensä Lagurz oli tempperamenttinen sotilas, jolla oli voimakas taipumus maan taitamiseen.
Yhdessä veljensä kanssa Nardur kehittyi huomattavasti haltia-armeijan riveissä, kaksikon toimien yhtenä mielenä ja erityisesti minotaurusveljesten suojaustekniikat olivat kuuluisia läpimurtumattomuudestaan.
Ehkä juuri tämä, sekä minotaurusten osoittama kiihkomielinen uskollisuus haltioidenkruunua kohtaan, saivat kaksosille paikan kuningas Aranin henkivartijoina. Nardur oli tuolloin veljensä kanssa jo viisikymmentäkaksi vuotias.

Kuitenkin uuden, seitsemännen aikakauden alussa kaksoset siirtyivät henkivartijatehtävistä adoptioisänsä kuoleman vuoksi tämän tilalle armeijaan, yhä työskennellen yhdessä. Tuskin mikään olisi erottanut minotaurusveljeksiä, jotka taistelivat ja puolustivat toisiaan yhtenä, niittäen itselleen veristä mainetta taistelurituaaleillaan.
Kuitenkin verisestä maineistaan huolimatta löysivät kaksoset itselleen rakkauttakin.
Nardur, joka oli pitkään Amrásin kuoleman jälkeen piiritellyt adoptiosisartaan Aerevinia, sai viimeinkin luvan Aerevin sedältä pyytää haltianeidon kättä.
Mistä Aerevin kieltäytyi, kertoen olleensa rakastunut Nardurin kaksoisveljeen Lagurziin.
Epäselvää kuitenkin on mitä tapahtui, mutta uutiset kuullessaan Nardur oli haastanut veljensä, mikä oli johtanut kaksikon tappeluun ja Lagurzin vasemman jalan ikuiseen vammautumiseen. Niin ettei tämä ikinä pystyisi liikkumaan yhtä nopeasti kuin ennen. Nardur puolestaan menetti puolet oikeanpuoleisesta sarvestaan.
Veljesten tappelu oli ennen kuulumatonta aina niin hyvin tiiviistä ja samalla lailla ajattelevista minotaurusveljeksistä, jotka toimivat usein kuin yksi ja sama mieli. Jotkut epäilivätkin riidan johtuneen Aerevinsta, että molemmat veljekset olisivat olleet rakastuneita neitoon. Mutta yhtä raivoisa ja nopea kuin kaksosten tappelu oli ollut, olivat nämä myös yhtä nopeasti antaneet toisilleen anteeksi.
Nardur antoi siunauksensa veljelleen ja Aerevinille, toivoen näille onnea...
Mutta asiat menivät ristiin... Ehkä minotaurukset eivät vain voi lisääntyä muiden kanssa, tai Aerevin oli vain liian heikko, sillä niin Aerevin kuin vauvakin menehtyivät vaikeassa synnytyksessä.
Lagurz vajosi hetkeksi syvään masennukseen, alkaen juopottelemaan että viihtymään enemmän ilotaloissa kyseenalaistavissa seuroissa, aina kertomatta kaikkea Narduille...
Mutta Nardur pian hakkasi veljestään moiset typeryydet, pakottaen tämän kohoamaan jaloilleen ja ryhdistäytymään.

8. aikakauden koittaessa veljekset olivat hyvinkin kiireisiä, pitäen joukkojensa kanssa haltioiden rajojen puolia ja aiheuttaen tuhoa ihmisille siellä missä kuljeksivatkaan. Mutta sitten Lagurz kohtasi kuolemansa eräässä taistelussa, Nardurin vieressä kaatuen polvilleen nuoli iskeytyneenä minotauruksen kaulasta lävitse.
Nardur oli shokissa, pidellen veljensä ruumista ja itkien ensimmäistä kertaa vaimonsa kuoleman jälkeen miestensä yrittäen suojella ja saada komentajansa heräämään shokistaan. Mutta se mitä Nardur teki, shokeerasi vuorostaan hänen ja veljensä miehet.
Raporttien mukaan Nardur asetti veljensä ruumiin maahan, ja revittyään tämän sydämen irti söi sen, jatkaen taistelua.
Ja Nardur, joka ei ollut koskaan omannut taipumuksia magiaan toisin kuin kaksoisveljensä, aiheutti pienen maanjäristyksen joukkojensa ympärillä mikä sekoitti ihmistenjoukkojen rivit, antaen näin Nardurin joukoille tilaisuuden vetäytyä.
Ilmeisesti Nardur omasi veljensä voimat syötyään tämän sydämen, sekä myös osittain tämän luonteenkin, ennen rauhallisesta ja tyynestä minotauruksesta tullen enemmän tempperamenttinen sekä vielä katkeroituneempi ihmisiä kohtaan.

9. aikakaudella Nardur osallistui sotaan ihmisiä vastaan, käyttäen joukkojaan ja taktikointi kykyjään, sekä veljeltään saamiaan voimia. Taistelu lopulta voitettiinkin, ihmiset perääntyen ja haltioiden voittaen.

Kun yksi eliittikenraaleista sitten menehtyi, sai Nardur omaksi yllätyksekseen kutsun kuninkaan pakeille.
Voisi kai sanoa että kauan armeijassa taistelleen ja taktikoineen minotauruksen ylentäminen eliittikenraaliksi oli ehkä ollut odotettavissa, mutta yleneminen ja siten eteneminen sotilasurallaan ei ollut ensimmäisenä Nardurin mielessä totta puhuen. Se jokin johtui itse kuninkaasta, Nardurin hetkeksi jähmettyen ja lähes ollen kuulematta tarjousta eliittikenraalin paikasta.
Mutta hymyillen ja syvään kumartaen Nardur otti mielihyvin paikan vastaan, luvaten uudelleen ikuista uskollisuutta ja uhrautumista yksinomaan Aranille, eikä vain kruunulle.


Taisteluvarustukseni...
Nardurin vakioaseet ovat kahden käden, taistelussa voitetulta kääpiöltä viety, miekka ja edesmenneen veljensä nyrkkiraudan ja tikarin yhdistelmä teräase. Juurikaan kilpiä Nardur harvoin käyttää, sillä ne hidastavat että rajoittavat hänen liikkumiskykyjään painoillaan. Enemmänkin Nardurin näkee taisteluissa kilpiä käyttämässä heittoaseina, viskoen ne päin vastustajaa jos hänen käsiinsä sellainen sattuu eksymään.
Haarniskanaan Nardur käyttää kevyttä ja yksinkertaista rinta- ja selkäpanssaria, sääri-, polvi-, nilkka- ja vasemman käden- sekä vatsasuojuksia.

Aseinaan Nardurilla on kahden käden miekka, jonka hän sai voittamaltaan ja tappamaltaan kääpiöltä. Kuitenkin minotauruksen suurissa kourissa miekka on enemmänkin yhdenkäden miekka, ollen raskas- mutta sulavamuotoinen. Sen kahva on yksinkertainen ja suojattu kierrettynä sen ympärille tummaa nahkaremmiä. Miekan terä on metallista tehty, muuten suora mutta omaa päässän lyhyen kaaren sekä sisäänpäin kääntyvän koukun miekan varren edessä.
Miekka on itseasiassa maaginen, omaten kyvyn imeä Nardurin vastustajien verestä energiaa, ikään kuin latautuen pikkuhiljaa.
Latautuneena Nardur voi vapauttaa miekan imemän energian itseensä, jolloin tapahtuu seuraavaa: Miekasta vapautuu paineaalto minotauruksen ympärille, noin kolmen metrin läpimitan omaava, ja miekasta siirtyy energia Narduriin. Tämä miekan "syömä ja jalostama" energia muuntautuu Nardurissa tämän omaksi voimaksi.
Kyseistä tilaa voisi oikeastaan nimittää berserk-transsiksi, jossa Nardurin kehon voimavarat latautuvat uudelleen, minotauruksen kunto palautuen perusomaisen kuntonsa huippuun ja voimat kaksinkertaistuen.
Mutta tämä tilanne on vain hetkittäistä, kestäen vain hetken aikaa, ehkä lähes alle kymmenen minuuttia jättäen jälkeensä henkisesti uupuneen ja andrealiinista tärisevän minotauruksen. Joten Nardur ei mielellään käytä miekkansa erikoiskykyä, kuin vain hätätilanteessa sen aiheuttamien riskien vuoksi.

Toinen ase, ei-maaginen, on Lugrazilta muistoksi otettu nyrkkirauta jossa on yhditetty tikarin terä. Kyseinen ase on mustasta metallista tehty, omaten teränsä reunassa hopeisen reunan. Nardur käyttää tätä asetta vain oikeanpuoleisessa kädessään, eikä omaa toista paria jättäneenä sen veljensä ruumiin luokse.

Joskus tosin Nardur käyttää myös taisteluvasaraa, käsitellen sitä yhtä taitavasti kuin muita aseitaan. Mutta jouset ja nuolet eivät ole Nardurin lempiaseita, tämän kyllä osaten niitä käyttää tarvittaessa, mutta mikään erityisen taitava hän ei ole niiden käytössä. Enimmäkseen siksi, että hän yleensä rikkoo ne voimillaan vahingossa vetäessään nuolta liian taakse tahtoessaan mahdollisimman tappavan iskupysäytyksen nuolelle, eivätkä kovinkaan monet jouset kestä kyseistä rääkintää...

Taistelutyylini...
Nardur on peloton ja armoton soturi, ollen kuin päälle vyöryvä tankki mikä tuhoaa tieltään kaiken. Minotauruksen liikkeet ovat rajuja, silkaa raakaa räjähtävää voimaa ja kestävyyttä. Juurikaan nopeus ei ole tarkoitus tai tärkeä elementti, vaan kestävyys sekä voima, kaiken kärjistyen siihen että kulutetaan vastustaja fyysisesti loppuun taukoamattomilla, hyvällä rytmillä iskettyillä raaoilla iskuilla mahdollisimman äkkiä.
Nardur ei ole vain iskuissaan armoton, vaan myös koko taistelussa: Hän käyttää rumasti kaikkia vastustajan heikkouksia hyväkseen, sekä myös ympäristönsä suomia etuuksia. Lian heittäminen toisen kasvoille? Potku voimakkaista jaloista? Päällä puskeminen kun toinen torjuu miekan iskun omallaan? Hoituu. Taistelut eivät ole mitään kilpailuja joissa häviäjälle annetaan rohkaiseva taputus selkään. Kyse on puhtaasta selviytymisestä ilman rajoja.

Nardur on enimmäkseen voimakas ja kestävä taistelija, jonka käsien ja jalkojen raakaa voimaa kannattaa varoa.
Siksi hän onkin enemmän hyökkäävää tyyppiä, mikä voi olla ristiriiassa hänen aina niin tyynen luonteensa kanssa, ja aiemmin kun veli oli vielä elossa, Lagurz hoiti puolustuksen Nardurin käyttäessä voimaansa vastustajan murtamiseen. Mutta koska Lagurz ei ole enää puolustamassa ja korjaamassa Nardurin aukkoja, on minotaurus saanut uudelleen oppia puolustuksen saloja.
Tosin hän yhä on enemmän hyökkääjä kuin puolustustyyppiä, tietäen puolustuksen perusliikkeet, ja veljeltään saamillaan maantaitamiskykyjen kanssa Nardur myöskin käyttää ennemmin hyökkäämiseen kuin itsensä suojaamiseen.
Kuitenkaan ei parane unohtaa, että Nardur on taktikoija. Vaikka hänen hyökkäyksenä tuntuisi pelkältä eteenpäin puskeamiselta ja hakkaamiselta, niin salaa hän etsii jatkuvasti heikkoja kohtia tai aukkoja suojauksessa, suunnitellen ja iskien oikean ajan tullessa. Hän on raaka, mutta silti kärsivällinen vastustaja.

Maantaitamiskykyni...
Veljensä sydämen, ja siten sielun omaamisen itseensä, syömisen jälkeen Nardur omasi myös Lagurzin maantaitamiskyvyt.
Maantaitaminen on osittain luonnonmagian kuin oman kehonsa pelkän fyysisen voiman käyttöä. Kyseessä on harmoniaa vaativaa luomista, missä kuunnellen ja mukautuen maanenergiaan ja siten ohjaillen sitä oman kehonsa voimilla käytetään maan ominaisuuksia oman mielensä mukaan. Nardurin veli Lagurz oli luonnonlahjakkuus tässä, pystyen luomaan maasta kokonaisia suojakuplia heidän kahden ympärille, iskeä suuria murikoita vastustajaa kohti ja saada maa jopa murtumaan lähes neljän kilometrin sisällä.
Nardur kuitenkin on saanut vain puolet kaksoisveljensä vaikuttavista voimista, hänen ollen alunperin vailla minkäänlaista magiankykyjä. Hän vieläkin oppii hallitsemaan kykyjään, maantaitamiskyvyt joskus paljastaen -pienet maantärinäyt, halkeamat ja pikkukivien kohoaminen- hänen sisällään pienetkin tunteiden kuohunnat vaikka muuten Nardur olisi kuinka tyyni.
Maantaitamiskyvyn voimat rajoittuvat käyttäjänsä voimiin, eli mitä fyysisesti sekä hieman henkisestikin voimakkaampi käyttäjä on, sitä voimakkaammin tämä kykenee muokkaamaan maata ympärillään.
Maantaitamisessa on myös heikkoutensa, sillä ainakin Nardurin voidakseen luoda suojauksia tai hyökkäyksiä tämän täytyy viedä liikkeet loppuun asti. Jos liike keskeytyy, keskeytyy myös Nardurin aikoma hyökkäys/suojauskin. Joten nopeatempoisessa, jossa ei ole aikaa pysähtyä tekemään edes pientä kädenliikettä, estävät melkolailla maantaitamisen.

Nardur osaa aiheuttaa jalkoja tärissyttäviä ja tasapainosta heittäviä maanjäristyksiä ympärilleen viiden metrin sisällä, leijuttaa isoja kiviä sekä puskea niitä eteenpäin, sekä luoda yksinkertaisia muotoja joko suojaksi tai aseeksi. Tämä kyky ei kuitenkaan koske hiekkaa, mikä on hyvin ailahtelevaa ja vaikeasti hallittavaa, vaikkakin esimerkiksi tiimalasin hiekka voi reagoida Nardurin tunnekokemuksiin rikkoen tiimalasin sisältäpäin.
Nardur ei myöskään varsinaisesti kykene muokkaamaan maa-ainesten rakennetta, kuten esimerkiksi muuttaa maa hiekkamaiseksi tai pehmeää multaa kovaksi. Myöskin ilmassa leijuvaa maa-ainesta hän ei pysty hallitsemaan, ainoastaan maassa olevaa kiinteää, jähmettynyttä maa-ainesta tai kiviä.
Kuitenkin Nardur vielä oppii yhä maantaitamista, ja hän käyttää sitä suhteellisen vähän taisteluissa kuin mitä käyttää omia fyysisiä voimiaan taistelussa johtuen hänen tottumattomuudestaan sen käyttämisessä.


Kykyni...
* Kokenut parantamisasioissa, erityisesti terien tekemissä haava- ja murtumisvammoissa, mutta hänenkin tietoudellaan ja kyvyillään on rajansa. Mitä suurempi ja vakavampi haava, sitä enemmän hän kääntyy mielummin ammattilaisen käsiin.
* Osaa lukea ja kirjoittaa niin haltioiden kuin yleiskieltäkin sujuvasti.
* Veljeltä saatu immuunikyky ajatustenlukemiselle.
* Erinomainen jäljittäjä.


Tiesitkö että Nardur...
...Omaa pääsykieltoja useimpiin haltiakaupungin bordelleihin -erityisesti niihin missä on ihmisprostioituja-?
...On kasvissyöjä?
...-in lempikukka on villiruusu?
...Pitää erityisesti kuivatuista, kovista ruisleivistä?
...Nauttii runojen ja balladien lukemista, sekä runojen lausumisesta?
...On sterilisoitu?
...Pitää lukemisesta?
...On vasenkätinen?
...Tarkoittaa nimenä pieni (mikä voi viitata Nardurin olleen tavallista pienempi minotaurus tai syntyessään ollen veljeään pienempi), kun taas lagurz tulee sanoista lag- eli rikkoa jotakin ja pääte -urz on jokin uudelleen tapahtua.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Marras 10, 2014 3:34

Re: Nardur ~ Albino eliittikenraali minotaurus

10.10.2014 Kasvot ilman naamiota lisätty
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö