Viesti Ke Syys 24, 2014 10:46

Kfir

Nimi: Kfir
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 45v. Näyttää kasvoiltaan 25v.
Ammatti: Varas
Puolue: Haltiat

Rotu: Krif on rodultaa Sphinx tai tarkemmin Länsimaiden Sphinx. Sphinxit ovat suurikokoisia kissaolentoja, jotka omaavat ihmiskasvot. Länsimaiden Sphinxit ovat ainoastaan naaraita. Tämä ei kuitenkaan ole este lisääntymiselle, sillä yleensä nämä etsivät uros kumppanin muiden Sphinx lajien- tai kissaeläinten seasta.

Sphinxit yleisesti elävät luonnon helmassa niin kuin muutkin eläimet, mutta osaavat sopeutua hyvin kaupunki ympäristöönkin. Nämä omaavat todella korkeatasoisen älykkyyden ja tietenkin puhekyvyn, joten kommunikointi ei ole ongelma.

Ulkonäkö: Kfirin säkäkorkeus on noin 90cm ja ruumiin pituutta on noin 140cm. Häntä on noin 150cm pitkä. Painoa on noin 84kg. Kfir on rahenteellisesti normaali Länsimaiden Sphinx. Ruumis on etupäästä jykevä, kun taas takapää on sirompi. Sama pätee jälkoihin, etujalat ovat voimakkaammat kuin takajalat, mutta vain hiukan. Tassujen koko pysyy lähes samana ja ne omaavat myös terävät, sekä vahvat kynnet, jotka tulevat esiin tarpeen tullen. Häntä on ruumista pidempi ja on muodoltaan kapea. Paksumpaa karvaa kasvaa hännän juuresta. Kaula on pitkä ja omaa kaikista paksuimman karvapeitteen koko kehosta. Korvat ovat suipohkot ja teräväkärkiset. Korvien sisus omaa ainoan valkean karvapeitteen.

Turkin väri on lähes musta, paikoittain täysin. Sphinxin päälaella ja otsalla on kissamaisen tyypillisiä kuviointeja, joita muualta kehosta ei löydy.
Kfirin kasvot ovat kapeahkot ja omaavan kissamaisia piirteitä. Nenä on siro yhtä lailla kuin Sphinxin huulet. Niillä näkee yleensä mairean kettumaisen hymyn. Silmät ovat isot ja ovaalin malliset. Katseen väri on vihertävänkeltanen. Silmät myös hehkuvat pimeässä, mahdollistaen hyvän yönäön.
Vaatetusta Kfirillä ei näe. Yleensä vain jotain pieniä hopea koruja, rannerenkaasta aina kaulakoruihin.

Kuva


Luonne: Kfir on luonteeltaan ovela ajattelija. Tämä pyrkii kulkemaan askeleen edellä muita. Voisi myös sanoa että Kfir ottaa itsesnsä ennen muita huomioon, ellei ole hyvää syytä tehdä päin vastoin. Yleinen kysymys mitä Sphinx kysyy itseltään on: mitä minä hyödyn siitä?

Kfir pitää itseään hyvin älykkäänä. Häntä siis ärsyttää ne henkilöt, jotka olettavat häneltä perus kissan älytasoa. Tottakai Sphinxin keho rajoittaa häntä tekemään joitain asioita mihin kaksijalkaiset kykenevät, mutta on hän älliltään samalla tasolla, kenties jopa korkeammalla? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö hän toisinaan käyttäytyisi kuin kissa. Ravinto on helposti saatavilla metsästämällä, jos on tarve. Vaikka Kfir mieluiten käy varastamassa kaupunkien toreilta jotain makoisaa syötävää. Peseytyminenkin käy niin kuin kissalla, kehräämisestä puhumattakaan. Tilanteesta riippuen Kfir saattaa hävetä näitä eläimellisiä piirteitä, onhan hän älyllinen olento.

Se mistä Kfir nauttii, on kauniit korut ja kiiltävät esineet. Hopea on Sphinxistä kaunein metalli päällä maan. Näitä kalleuksiahan on lähes mahdotonta ostaa, joten Kfir vain ottaa sen mitä halajaa. Ketterältä ja notkealta kissaltahan tämä hyvin sujuu. Ottaen vielä huomioon yön suojaaman varjon ja kyvyn nähdä pimeässä. Sekä ylipäätään, kuka epäilisi kissaa?
Ei Kfir kuitenkaan aina päädy varastamaan, hän osaa myös tehdä vaihtokauppaa, omaan pussiinsa tietenkin. Sekä toisinaan leikkiä ahneiden mielillä, esimerkiksi antaa arvoituksen ratkaistavaksi, jotta palkinto olisi heidän.

Menneisyys: Kfir syntyi Cryptin ulkopuolella ja hän oli ainoa pentu, mutta oli hänen äitinsä saanut aiemmin elämänsä aikana muutaman pienen pesueen. Äiti nimesi tyttärensä Kfiriksi, joka tarkoittaa leijonan pentua. Olihan pennun isä Manticore, joka ei kuitenkaan ollut isällistä tyyppiä, eikä jäänyt lapsensa ja kumppaninsa seuraksi. Tuo oli enemmän eläimellistä tyypiä ja kulki luonnon lakien mukaisesti.
Kfir tuli ulkonäöltään äitinsä suuntaan, joka opetti hänelle kaiken selviytymisestä. Mitä kuka tahansa kissaemo olisi pennulleen opettanut. Kfir siis kasvoi luonnon helmassa, mutta toisinaan livahti tutkimaan kaksijalkaisten kyliä. Alue missä hän tuolloin asui, oli hyvin ihmisasuttua ja Sphinxin näkeminen olis sama kuin näkisi kissapedon. Joten Kfirin pikku seikkailut olivat hyvin vaarallisia, joista hän sai yhtenään kuulla nuhteita äidiltään. Kfir ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta samanlaista uteliaisuuden pilkettä äidinsä silmissä heidän kulkiessa kylien ohi. Uteliaisuus oli siis peritty asia.

Muutama vuosi vieri eteenpäin, kun Kfir alkoi jo olla aikuisen iässä ja tuon vanha äiti oli jo valmis päästämään tyttärensä pesästään maailmalle. Ennen kuin tuo kuitenkaan teki niin, kertoi tämä tyttärelleen maasta, missä monet taruollennot niin kuin hekin, saattoivat elää sovussa kaksijalkaisten kanssa. Äiti tiesi ettei hänen tyttärensä voisi tukehduttaa uteliaisuuttaan, joten hän tahtoi lähettää tuon paikkaan missä uteliaisuus ei olisi vaarallista. Kfir pyysi äitiään tulemaan mukaan, mutta ei tuo vanhalta iältään jaksanut, joten Kfirin täytyi tehdä matkansa yksin.

Sphinx löysi tiensä pitkän matkan jälkeen Cryptistä ja vaelsi kylästä kylään, tutkien ensimmäistä kertaa kaksjalkaisten elämää läheltä. Toki sai hän katseita osakseen, mutta kukaan ei pelännyt häntä, hän jopa näki paljon pelottavampia olentoja kylissä kuin hän. Jokseenkin se oli surullista ettei hänen äitinsä kyennyt näkemään tätä. Hän kyllä oli tiennyt että tuo olisi tahtonut tulla hänen mukaansa, mutta matka olisi varmasti vienyt tuolta viimeiset voimansa.

Monta vuotta Kfir kulki kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin, viimein löytäen kaupungin, jonka haltiat olivat perustaneet keskelle aroja. Se oli suurinta ja mahtavinta mitä Kfir oli koskaan nähnyt. Hän tahtoi elää täällä, asua täällä! Mutta ei hän noin vain asuntoa voisi itselleen loihtia. Kfir oli kauan aikaa sitten jo ymmärtänyt miten raha toimi ja myös sen mistä sitä sai. Tämä oli ensi kerta kun ajatus varastamisestä kävi Sphinxin mielessä. Äiti oli aina opettanut häntä tekemään sen, joka olisi itselle hyödyksi. Toki äiti oli opettanut sen luonnon näkökulmasta, mutta kenties sitä voisi hyödyntää kaupungissakin?
Kfir aloitti rikollisuransa yksinkertaisesti taskuvarkauksilla. Monella hölmöllä kaksijalalla keikkui raha pussukka vyöllä. Se oli helppo irroittaa taikka repiä kynsillä auki. Kissamainen ketteryys oli todella hyvä apu ja Kfir saattoi ainoastaan vain parantua kerta kerralta. Taskuvarkauksista Sphinx siirtyi isoimpiin saaliisiin, tajuten siinä ohella kuinka kauniita jotkin korut saattoivat olla. Niistä oli vaikea luopua rahaa vaihtaessa.

Muutaman vuoden Kfir teki pientä työtään ja sai kasaan hyvän määrän rahaa, jolla saattoi ostaa erään putiikin tyhjän kellarin. Ei hän mitään hienoa tarvinnut. Toki kulku kellariin oli ongelmallista putiikin kautta, mutta nopeasti hän tajusi kellarin ikkunan, josta saattoi helposti luikkia sisään ja ulos, ilman että kukaan näki, koska ei hän varasteluaan ollut jättänyt siihen.
Kfir asutelee edelleenkin tuon putiikin kellarissa, jonka nurkiin on kasaantunut monenmoisia kalleuksia, sitä voisi sanoa jopa aarrekammioksi. Putiikki oli turhan vilkas Kfirin mielestä, joten tämä osti sen itselleen ja nyt se on vain tyhjä pölyinen rakennus. Kukaan ei voisi vahingossakaan löytää hänen aarrekätköään.

Muuta:

- Kfir on haltioiden puolella, koska on nähnyt kuinka ihmiset käyttäytyvät häntä kohtaan syntymä alueellaan, eikä sen takia luota heihin.