Viesti Su Loka 12, 2014 7:39

Chloros

Nimi: Chloros
Ikä: 28 vuotta
Pituus: 182cm
Skp: Mies
Rotu: Ihmissyöjä (Entinen ihminen)
Puolue: haltiat

Ihmissyöjä:
Syövät ihmisten lihaa ja elävät sen avulla. Ihmissyöjät eivät mielellään koske ihmisten ruokiin, koska heidän makuaistinsa eivät oikein siedä niitä.
Ihmissyöjät ovat hyvin nopeita uusimaan vaurioita. Uusimisella eli parantuminen on hyvin nopeaa, voisi sanoa, että se on yhtä nopeaa kuin vampyyreillä. Jos leikkaat käden irti, se kasvaa takaisin. Tosin tärkeitä elimiä ei pystytä uusimaan, joten kuolema koitunee sitä kautta helpoiten. Jos vaurio on liian suuri eikä elinaikaa ole tarpeeksi kauan uusimiseen. Elimet joita ei ehdi uusimaan tarpeeksi nopeasti ja on kuolettava ihmissyöjälle: Sydän, aivot, molemmat keuhkot, (eli hän selviää yhdellä keuhkolla, kunnes toinen parantuu, mutta jos leikkaat molemmat peli on menetetty hänen osaltaan.) maksa ja molemmat munuaiset.
Voima suhteiltaan he ovat kestäviä olentoja, mutta eivät kovin voimakkaan näköisiä. Tietysti rotu on tottunut saalistamaan paljain käsin, joten on voimia sen verran, että saa pelkällä kädellä murskatuksi luita.
Chloros on erikoistunut syömään niin ihmisten kuin muiden kaksijalkaisten lihaa. Tavallisesti hän kuitenkin suosii pelkästään ihmistä, koska se on herkullisin liha päällä maan. (Tokyo ghoul lähteenä ja saanut siitä vaikutteita.)

Ase:
Hänellä on kettinki ja Altanin kuoltua hän on ottanut hallintaansa veljensä piikit, tosin ne hän on vaihtanut astetta tehokkaampiin tikareihin

Voimat:
Pystyy telepatiaan. Ei tunne kipua, ollenkaan. Hän saattaa kyllä havaita kovan puristuksen jonkinlaisena paineena, mutta hän ei tunne kipua, joten hän on aina enemmän tai vähemmän haavereita täynnä.

Oh how brutal he is – Oh how horrifying his rage is – Oh how glorious his bloodlust is

Luonne:
Hän on sekaisin, hullu, mielipuoli vailla inhimillisiä tunteita. Raakuus on ihmissyöjän toinen nimi, joka pohjautuu siihen kuinka brutaalisti hän kykenee kohtelemaan saalistaa/ruokaansa. Hitaasti kiduttaen niin henkisesti kuin ulkoisesti. Kiduttaen hän saa otteen saalistaan ja tappaa tuon julman hitaasti murtaen tuon henkisesti sanoillaan, jotka ovat kuin veitsiä. Yleensä hänen ruokailunsa ovat erityisen verisiä ja sotkuisia.
Chloros on itse asiassa niin pirstottu henkisellä tasolla, ettei hän osaa enää pelätä, eikä häntä kykene kiduttamaan millään tavalla. Niin henkisesti kuin ulkoisestikin. Toisin sanoen, hän ei murru, koska on jo kauan sitten murrettu. Pieniä paloja on vaikea kasata uudestaan yhdeksi isoksi, mutta joskus sitä joku onnistuu kokoamaan jotain niinkin pientä kuin Chloroksen tunteet hetkeksi kasaan. Mies on erityisen vaarallinen tunteiden alla, hän ei osaa käsitellä niitä ja voi olla monin kertaisesti epäselvempi siitä mitä tekee. Tämä saattaa siis sisältää niin positiivisia kuin negatiivia käyttäymisen suuntaumisesia. (Voi pelastaa tai tappaa).

Se mitä on opittu lapsuudessa jatkuu vielä aikuisuudessa. Kiduttaminen ja sellainen asia on miehelle normaalia. Hän on suoranainen sadisti, ellei pahemminkin. Hän nauttii, rakastaa ja ihailee pelkoa, kauhua, kipua ja niiden johdosta tulleita sulosointuja. Hän rakastaa tilanteissa, joissa on psykologista sekä fyysistä kiduttamista. Erilaisten tunteiden tutkiminen on myös mielekästä kuunneltavaa, kun täysijärkiset yrittivät tuputtaa hänelle oppejaan. Chloros ei ymmärrä, mikä on väärin ja mikä on oikein, hän ei ajattele sellaista. Hän käyttäytyy enemmänkin vaistojensa kanssa. Hän ei tunne syyllisyyttä tai murehdi mennyttä.
Ihmissyöjää on sitä paitsi hyvin vaikeaa tulkita. Hänen toimintatapansa poikkeavat kaikesta järkevästä ja häntä on sen takia myös hyvin vaikeaa ennakoida. Mies kun ei koskaan toista samoja asioita, hänen lukemisensa on melkein mahdotonta. Miehellä on myös tapana puhua kaikkea järjetöntä, hän kuiskii, hän huutaa, hän kiljuu ja puhuu normaalisti. Hänen mielialoistaan ei voi koskaan olla varma eikä siitä, milloin hän seuraavaksi räjähtää paikalleen. Hän vaikuttaa aina hilityltä ja juonittelevalta. Hän ei koskaan ole jotain tiettyä samaan aikaan.

He transformed to new – His eyes turned empty - His breath hold something cold

Ulkonäkö: Kuvatus!
Chloros on nimensä mukaisesti vihreätukkainen. Se on lyhyt edestä osittain, mutta oikealle se tuppaa laskeutumaan hänen solisluiden päälle. Niskatukka on miehellä siilimäinen. Vihreät hiukset varjostavat hänen kasvojaan ja peittävät hieman ehkä epämiellyttävän arpiset kasvot, jotka on piilotettu mustan luumaskin alle. Miehen kasvot ovat komeat, mutta pilatut. Kun vasen poski on arpeutunut auki ja jättänyt irvistävät hampaat paljaiksi ilman lihaa päällään.

Ihmissyöjä on puoli sokea. Hänen oikea silmänsä ei näe ja se on täysin valkoinen tätä nykyään. Entinen musta pupilli ei enää näy valkeuden keskeltä ja silmä on muuttunut täysin tyhjäksi. Vasen, joka näkee, on entiseen silmäänsä verrattuna täysin musta. Se kuitenkin näkee ja tikkaukset on revitty viimein irti luomien ympäriltä, jolloin niiden jäljet ovat jääneet arpina muistuttamaan aina nenänvarteen asti. Mustan silmän saattaa sekoittaa täysin silmämunattomaan silmään, mutta Chloroksella on edelleen silmät päässä silmämunia myöten.
Miehen keho on laiha, mutta siitä näkyy hyvin lihaksia, joita hän on saanut elinaikansa aikana. Laihuus hämäänkin hänen voimatasonsa. Mies on voimatasoltaan yllättävän voimakas, ainakin niin kova kätinen, että saa murskattua luut yhdellä kädellä. Kehoa vain koristelee monet ja erilaiset arvet, jotka ovat tulleet menneisyyden alkemistien käsistä, kun nuo ovat silponeet hänen kehoaan. Arvet kertovat omaa tarinaansa hänen ihollaan eivätkä ne koskaan katoa. Ne palautuvat paikalleen jopa uudestaan leikkaamisen jälkeen. Eivätkä ne koskaan "parannu" sillä tavalla, että jättäisivät krhon sileäksi ja kauniiksi.

Asustukseltaan Chloros käyttää kuonokopan tapaista maskia. Se on tehty kokonaan luusta ja värjätty mustaksi. Maski on käsin tehty ja mies tekee niitä itse, koska luuta löytyy aina. Miehen päällä on pitkäkaulainen sekä hihainen musta paita. Hihat jatkuvat aina hanskamaisen tapaisiksi ja loppuvat sormien keskiväliin. Hänellä on päällään harmaa repaleinen kaapu/viitta, jonka kaulus on korkea, repaleinen, mutta ylväs. Kaapua/viittaa pitää yllä kaksi vihreää remmiä, jotka kiertävät hänen oikean kainalonsa. Oikean olan päällä keikkuu olkasuojustamuistuttava pääkallo, jolla on sarvet. Pääkallo on kiinni myös vihreissä kiinni. Remmeistä laskeutuu myös kaksi kettinkiä ja alimpaan on liitetty taikuudella varustettu "herätyskello", jolla eräs velho ilmoittaa halustaan tavata hänet. Jaloissaan hänellä on valkeat housut ja vihreitä vöitä. Vihreät, nauhalliset saappaatkin häneltä löytyy, koska värikoodi. Vaatteet ovat yleensä vähemmän tai enemmän repaleiset, riekaleina, veressä tai jokin osa puuttuu niistä.

Menneisyys:
Kolmoset syntyivät kaukana cryptistä. Chloros oli ensimmäinen heistä. Kaikki veljeksistä syntyivät terveinä, mutta heidät riistettin heidän vanhemmiltaan kolmen vuoden ikäisinä. Kolmoset otettin koehenkilöiksi salaisiin alkemistien teettämiin kokeisiin. Joukko alkemisteja olivat kiinnostuneet taruolennoista enemmän tai vähemmän. He halusivat kokeilla, pystyisikö tavallisista ihmisten lapsista tekemään taruolentojen tapaisia.
Kolmosia pahoin pideltiin ja haavoitettiin huvinvuoksi. Testattiin myös, kuinka pitkään he pystyivät sietämään kipua huutamatta ja huutamalla. Heihin ruiskutettin erilaisia verinäytteitä, mutta ne kokeilut jäivät lyhyeen. Sillä veret reagoivat aiheuttamalla erilaisia oireita. Lapsia pidettiin elossa niukasti, koska kaikki kokeilut aiheuttivat tuhoa elimistöön ja oli pari kertaa lähelläkin, että joku kolmosista olisi kuollut. Ihmiset kuitenkin onnistuivat pitämään lapset elossa, edes jossain kunnossa.

Vuosien kuluessa ihmiset löysivät ihmissyöjän, jonka vangitsivat ja ottivat tältä verta. Verta siirrettiin kolmosiin. Chlorosia pidettiin aina ensimmäinen testaajana uusille verille, ennen kuin niitä ruiskutettiin hänen veljiinsä. Siksi hän myös oireili ja oli lähellä kuolemaa useammin, kuin hänen veljensä. Chloros menetti kivun tunteen veren ruiskutuksen ansioita tai se oli alkanut pikku hiljaa jo hiipua kaikkien kokeiden ja pelkän sadistisen leikkelemisen ansiosta.
Siksi ensimmäinen vaikutus ihmissyöjän verestä oli kuitenkin sen, ettei ihmisen keho alkanut hylkiä verta ja pian kolmosille alettiin siirtää ihmissyöjän verta yhä enemmän, joka vaikuttivat paljon radikaalimmin. Heidän ulkonäkönsä alkoivat muuttua. Cholorsin hiukset muuttuivat vihreiksi ja hänen veljiensäkin ulkonäkö muuttui yhtä paljon. Ihmiset rupesivat kutsumaan heitä hiusten värien mukaan.
Muutama vuosi eteen päin Chloros oli menettänyt silmiensä kyvyn nähdä, siis melkein. Sillä eräs mies oli halunnut kokeilla vaikuttiko ihmissyöjän veri ollenkaan. Hän oli kuullut, että ihmissyöjät pystyivät kasvattamaan raajojaan tai parantamaan itseän. Joten tämäpä oli päättänyt sivaltaa pojalta toisen posken ja silmät. Ainoastaan toinen silmä pystyi palautumaan lähes normaaliksi, mutta ilman näköä. Toinen silmä näki, mutta ei näyttänyt kauniilta auki, joten ihminen päätti ommella silmän kiinni, luullen sen estävän silmän uusiutumisen. Ainakin hän oli todistanut sen, että ihmissyöjän verellä oli jotain vaikutusta tavalliseen ihmiseen. Siitä innoissaan, verikokeita jatkettiin. Osittain parantumiskyvyn synty oli myös niiden eri taruolentojen verien ansiosta. Ne olivat jättäneet edes jonkintapaisen jäänteen heihin, joka vaikutti sitten yhdessä ihmisyöjän veren kanssa paljon paremmin.

Jossain vaiheessa Chloros alkoi voimaan pahoin, samoin tekivät hänen veljensä. Tavallinen ruoka maistui pahalle, sitä ei pystynyt edes syömään. Pelkkä katsominenkin ällötti. Heille tarjottu ruoka oli vaihtelevaa, leivän käntystä tavalliseen jänikseen. Koska ruoka ei ravinnut ja maittanut heille, he alkoivat pikku hiljaa nälkiintymään. Ihmiset eivät tienneet mitä antaa nuorille pojille, mutta Chloros tiesi varsin hyvin, koska pelkkä ihmisten läsnä olo alkoi hiljaa himottaa.
Eräänä päivänä, kun hänelle ruiskutettiin taas uuden ihmissyöjän verta, poika hyökkäsi ihmisen päälle. Yllättynyt alkemisti ei osannut ennakoida. Poika tappoi miehen paljain käsin ja söi tämän. Chloros ymmärsi, ettei ollut enää ihminen. Hänestä oli tullut ihmissyöjä. Hän päätti paeta, yhdessä veljiensä kanssa. Niinpä hän lähti pelastamaan veljieään. Hän tappoi pelkin käsin aseettomia ihmisiä ja nautti heidän huudoistaan. Toki hän haavoittui, jos jolta kulta löytyi ase, mutta haavat paranivat hetkessä. Lopulta Chloros avasi häkin, jossa hänen veljiään pidettiin ja kolmikko lähti pakoon.
He lähtivät laivalla pakoon, kauas meren taa. Mahdollisimman kauas tuosta alkemistien täytteisestä paikasta. Laivalla he salaa söivät muita matkustajia ja oppivat näyttelemään syövänsä tavallista ruokaa, joka sai heidät pahoinvoimaan. Sitä he taas syyttivät meripahoinvoinniksi. Laivalla aina ihmeteltiin, miksi joku puuttui joukosta. Kolmoset eivät koskaan paljastuneet, sillä he heittivät luut ja muut yli laidan mereen. Laivalle syntyikin huhu hirviöstä, joka söi sen matkustajia. Toki kolmoset olivat pariin kertaan, melkein tulleet paljastetuiksi, mutta Chloros yleensä likasi kätensä ja hoiti todistajat pois elävien kirjoista.

Eräänä päivänä laiva rantautui crypt nimiseen mantereeseen, jonne kolmikko jäi. Veljekset eivät tienneet missä olivat, mutta Chloros otti ohjat käsiinsä. Hän sai huomata pian, että hän omasi telepatian veljiensa kanssa. Se helpotti kommunikointia veljesten kesken, koska yksi heistä oli mykkä. Lisäksi tämä manner omasi jotain mitä heillä ei ollut niin paljoa. Taruolentoja, joiden suojissa he voisivat elää. Joten kolmikko asettui johonkin taruolentojen pikkukylään. Aina käyden syömässä ihmisten ilmoilla.
Eläminen Cryptissä toi myös yhdelle veljeksille elämän päätöksen. Chloros söi oman veljensä vielä tuntien inhimilisiä tunteita, kunnes nekin katosivat veljen kadottua hänen maailmastaan. Ajan myötä pirstoutuneet veljekset alkoivat kokemaan muutoksia niin kehossaan kuin sisäisessä maailmassaan.

Muuta:
-Chloros kulkee Liviuksen kanssa, mutta joskus harhailee yksinäänkin hyvin paljon
- Chloros varhaiset arvet ovat jääneet hänen ihoonsa ikuisiksi ajoiksi, parantumiskyvystä välittämättä. Esim. hänen poskensa, se ei parane siitä ja jos sitä leikkaa se palautuu samanlaiseksi leikatuksi poskeksi.
-On alkanut keräilemään tappamiensa kalloja
-Kärsii jonkin asteisesta skitsofreniasta

NPC-hahmo: (Morin hallinassa, ellei toisin sanota)

Nimi: Livius
Ikä: 28
Pituus: 179cm
Spk: mies
Rotu: Ihmissyöjä (Entinen ihminen)

Aseet: Iso kokoinen miekka

Voimat: Telepatiaan kykenevä.

Luonne:
Hän on myös masokisti ja Altanin kuoleman jälkeen hän on kovettunut luonteeltaan ja alkaa pikku hiljaa muistuttaa Chlorosta, mutta puhuu vähemmän tapellessaan ja puhuu enemmän kun ei taistele. Livius on älykäs, hän tekee strategiat ja tekee tapahtumat mahdollisimman hyvin heidän edukseen, jos heidät nähdään. Hän ei kuitenkaan vähättele veljensä päätöksiä ja tekee kuin tuo tahtoo. Hänen roolinsa kaksikossa onkin vain pysyä Chloroksen apurin tapaisena henkilönä.

Ulkonäkö: Kuva
Liviuksen hiukset ovat tasaiset jokapuolelta ja ne ovat tumman siniset. Hänen silmänsä ovat peitetty, koska ne eivät ole myöskään kaunista katsottavaa, niin kuin Chlorosin poski. Hän on myös puoli kuuro, vain toinen korva kuulee ja toinen ei. Hänen toinen korvalehtensä onkin leikattu pois.
Samoin hänen kehonsa on täynnä arpia, mutta niitä on vähemmän, kuin Chlorosilla. Vaatetukseltaan samanlainen risainen kaapu päällään ja sininen kaulapanta kaulassaan. Koska värikoodi, miks ei?

Menneisyys:
Sama kuin Chlorosilla, paitsi, että hän koki paljon vähemmän leikkelemistä ja ruiskuttamista, joten hänen kiputunteensa jäi ja hän kärsi sen takia aina kivuista. Jostain syystä Livius kuitenkin tunsi olevansa aina elossa, kun häntä sattui. Livius myös teki stradegian siihen, miten he pakenisivat paikalta. Hän yksin kertaisesti antoi veljiensä sitten hoitaa tappamisen. Hän myös suunnitteli merimatkan laivalla ja niiden kuolleiden matkustajien piilottamisen.
Altanin kuoltua hän muuttui hiljaisemmaksi ja etäämmäksi muusta maailmasta. Hän ei tiedä miten suhtautua veljensä kuolemaan, mutta kyyneleitä hän ei laskenut.

Tavatut:
-Senna © Kitty - Enkeli, joka ei ymmärrä maailman tarjoamaa nautinta, hahaha
-Lapis © Ikane - Hän, joka kerää sirpaleitani ja yrittää yhdistää ne kokonaiseksi jälleen...
-Ghost © Suskari - Vein käden, hahaha olisi jäänyt pitemmäksi aikaa!
-Jack © Suskari - Musta ja mustalta magialta maistuva, hirviö aivan itsekin
-Kalma © Suskari - Pieni koira, vailla omistajaa, ehkä he tapaavat sitten tuonpuoleisessa
-Haul © Janni - Sen vihaajan miekka, en ole kiinnostunut syömään sieluja tai metallia
-Sil © Minä - Kivan makuinen pikkuinen visertäjä. Jalkansa ainakin maistui hyvälle haha!
-Black © Aksutar - Käskyttäjä, ei minulla mitään mielenkiintoisempia vaihtoehtoja ole hänelle.

Päivitetty:
-
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears