Viesti Pe Joulu 19, 2014 10:04

N'k-H-mr D'lf

Nimi: Oikealta nimeltään N'k-H-mr D'lf, käyttää kutsumanimeä Nix tai Haemer.

Hahmoni on: Mies, 28-vuotias, haltioiden puolella, mutaatio

Kuva


Ammatti: Tiedemies ja alkemisti haltioiden hovissa.
Myy seoksiaan kuitenkin kaikille, joilla on varaa niitä ostaa, vaikkei omistakaan varsinaista myymälää. Hänen toimitilansa ovat Haltiakaupungin linnan palvelijoiden tiloissa. Hän ei peri normaalia rahamaksua, vaan käy mielummin vaihtokauppaa mitä kummallisimmilla asioilla aina hiustukoista sormiin.


Rotu: Haltioiden antama alkuperäisnimi rodulle on Úye tyava ninqua ("ei tunne kylmää"), mutta ihmistä muistuttavan ulkonäkönsä johteesta he ovat tulleet tunnetuksi yhteiskielen yksinkertaisella nimellään "mutaatiot".

Kasvonpiirteiltään mutaatiot muistuttavat ihmistä. Ihmisistä kuitenkin poiketen mutaatioiden kaulat ovat pitkiä ja joustavia ja heillä on suipot korvat. Heillä on häntä tasapainottamassa kokonaisuutta ja yleensä sen päästä löytyy jos jonkinmoinen piikki tai kynsi, ja vain naarailla saattaa olla hännän päällä lyhyttä harjan tynkää. On olemassa myös mutaatioita, joilla ei ole häntää ollenkaan. Mutaatioiden varpaat ovat levittäytyneet ihmistä laajemmin, jotta jalat sopisivat paremmin paksuissa lumihangissa kulkemiseen. Mutaatiot eivät käytä puhuessaan suutaan, vaan heillä on solisluiden kohdalla neljä pientä, suumaista aukkoa, joiden kautta he puhuvat. Kasvoilta löytyvää suuta käytetään rodulle ominaiseen ääntelyyn, joka muistuttaa onttoa huutamista, sekä syömiseen. Suun sisällä heillä on tavallisesti kaksi, joillakin vain yksi, riviä pienehköjä hampaita, joiden joukosta löytyy neljä kappaletta suurempia myrkkyhampaita. Myrkky aiheuttaa pahanlaatuisia paleltumia osuessaan kohteeseensa, mikä johtuu yksinkertaisesti myrkyn lämpötilasta, joka on äärimmäisen alhainen. Myrkyn vahvuus vaihtelee yksilöttäin, ja hyvin kohdistetty purema vahvasta myrkystä voi olla tappava, mutta keskimääräisellä asteella puremista on hyvä mahdollisuus selvitä hengissä. Myrkyn takia suussa oleva pitkä kieli on turvassa "suojakolossa" kuten käärmeillä, ja sen voi halutessaan työntää esiin. Miespuoliset mutaatiot ovat poikkeuksetta vaalea- tai valkoihoisia, kun taas naispuoliset ovat eri ruskeansävyisiä. Naispuolisilla mutaatioilla on usein miehiä tuuheampi ja pitkä tukka, joka saattaa kasvaa yläselässä asti. Mutaatioiden hiukset saattavat vaihtaa väriään vuodenaikojen mukana, mutta joillakin yksilöillä on vain yksiväriset.
Näiden yhteisten piirteiden ohella heillä on myöskin yksilöllisesti erittäin vaihtelevia piirteitä, kuten liikaraajoitusta, kuviointia tai harvinaisimmissa tapauksissa jopa ylimääräisiä päitä.

Mutaatioilla on luonnostaan ominainen kyky piilottaa ihmisistä poikkeavat piirteensä: Ylimääräiset raajat voidaan kadottaa väliaikaisesti vetämällä ne ruumiin "sisään", jolloin ne sulautuvat muuhun torsoon. Samoin kaulan itsensä voi painaa helposti kokoon. Ainut osa, joka ei katoa, ovat heidän pienet suunsa. Tätä he kutsuvat ihmismuodoksi.

Puhuttuna kielenä mutaatiolla toimii heidän omansa, jota nimitetään yksinkertaisesti "mutaatioiden kieleksi" tai lyhemmin "mutaatioksi", ilman sen suurempia hienouksia. Tämän kielen puhumiseen tarvitaan neljää suuta, kuten mutaatiolla on, sillä heidän kielensä tulkinta perustuu siihen, monellako äänellä puhuu. Sanat ovat teräviä ja kovia ja muistuttavat kokonaisuudessaan erilaisia naputusääniä. Kieltä voi oppia lukemaan ja kirjoittamaan, sillä mutaatiot hallitsivat kirjoitustaidon, mutta puhumaan voi oppia vain mutaatio. Kirjoitettuna kieli ei sisällä yhtäkään vokaalia. Kielen kääntäminen yhteiskielelle on melko hankalaa, sillä kieli on vanha ja vähänpuhuttu. Uusimille keksinnöille tai etelästä löytyville eläin- ja kasvilajeille ei ole mutaatioiden kielessä sanoja ja vastaavasti yhteiskielellä ei löydy käännöstä kaikille mutaatioille arkisille sanoille.

Mutaatioiden rotu on saapunut Cryptille aikoja taaksepäin nykyistäkin pohjoisemmilta mantereilta ja he levisivät aivan Cryptin pohjoiskärkeen. Paikallisen alueen kääpiöt suhtautuivat tulokkaisiin rauhanomaisesti, eikä heidän välilleen koskaan syntynyt sen suurempia tappeluita. Mutaatiot olivat alkujaan pieniin ryhmiin levittäytyneitä olentoja, jotka eivät liikkuneet suurissa laumoissa. Mutaatioiden historian lähtöpiste on ollut yksi suurehko yhteisö monen monta vuosisataa taaksepäin. "Frk-n'w" oli tämän yhteisön epävirallinen nimi, sillä tuohon aikaan ei suotta nimiä mietitty. Tämä yhteisö pysyi kasassa vain ajallisesti lyhyen hetken, mutta sen aikana heillä tuli tarve arvojärjestelylle ja mutaatioille syntyi nykypäivänäkin vedenpitävä hierarkia. Se oli heidän merkittävin ja lopulta ainoa käytäntöön jäänyt asia ensimmäisestä ja viimeisestä suuresta yhteisöstä. He yrittivät myös päästä eroon kannibalismista, mikä onnistuikin vähäksi aikaa, kunnes tapa palasi klaanisotien alkaessa. Jatkuvien erimielisyyksien johdosta Frk-n'w hajaantui myöhemmin kolmeen klaaniin, joista ei tähän päivään mennessä ole jäljellä enää mitään. Edes ympäriinsä hajaantuneet mutaatiot eivät muista klaanien nimiä tai asuinalueita; tieto on ajan ja väestön mukana kuollutta. Tähän johtivat nälänhätä ja muut syyt, joista lisää myöhemmin. Klaanisodista kukaan ei selvinnyt voittajana, ja mutaatiot hajaantuivat pieniksi ryhmiksi ympäri pohjoisia alueita, uskaltamatta enää yrittää rakentaa suurempaa yhteiskuntaa. Tämä käytäntö on jatkunut jo monien vuosien ajan.

Mutaatiot ovat siis jakautuneet hierarkisesti sen perusteella, millaiset heidän mutaationpiirteensä ovat. Tämän järjestelyn pätevyyttä varmisti se sääntö, että kukin pystyi parittumaan vain oman arvoasteensa sisäpuolella, joten näinollen lapsista ei syntynyt välimuotoja. Poikkeustapauksia löytyi tottakai, ja se seikka hoidettiin yleensä yksinkertaisesti tappamalla epäsovelias mutaatio, ellei peräti myös vanhempia, jotka olivat tämän häpeällisen sekasikiön elämään saattaneet. Näille sekalaisille mutaatioille löytyi oma nimitys: "N'qrk", mikä tarkoittaa sekalaista tai poikkeavaa. Naisen ja miehen välisessä arvoasemassa ei ole sen suurempia eroja, myös nainen saattoi toimia johtajana sellaisen tarpeessa. Hännättömyys on ainut piirre, joka ei vaikuta mutaation asemaan yhteiskunnassa. Mutaatiot puhuvat säätyjensä nimistä vain mutaatioksi sillä katsovat yhteiskieliset nimitykset tönköiksi ja epätarkan käännöksen takia virheellisiksi.

Korkea-arvoisimpia, ja harvinaisimpia, ovat mutaatiot, joilla on kaksi päätä. "Kt'rq", korkeat. Kolmea päätä, tai päättömiä mutaatioita ei ole olemassa, ainakaan todistettavasti. He olivat kunnioitetuimpia mutaatioita siksi, että he eivät kuolleet välittömästi siihen vaikka heiltä katkaisisi toisen kaulan. Tämä johtui siitä, että heidän ruumiin toimintaansa jää ylläpitämään vielä toiset, täysin identtiset, aivot. Kaulan katketessa on tietysti on riski kuolla verenhukkaan, mutta jos siitä selviytyy, katkaistu kaula umpeutuu hitaasti ajankuluessa, mihin asti mutaatiot ovat kehittäneet erilaisia sidementelmiä estääkseen verenvuotoja. Pää ei kasva takaisin. He myöskin osoittautuivat keskimäärin pitkäikäisimmiksi mutaatioiksi. Jos mutaatioiden joukossa ei ollut kaksipäistä mutaatiota, johtajaksi valittiin seuraavasta arvoasteelta sopivammaksi katsottu. Kaksipäisen mutaation ilmaantuminen kuitenkin syöksisi tämän välittömästi vallasta, jos sellainen ilmestyisi.
Seuraavana ovat ne, joilla on kasvonpiirteissä poikkeuksia. Tässä ryhmässä olevilla mutaatiolla yleisin piirre oli monta "normaalia" suuta tai silmää. Jotkut mutaatiot tapasivatkin nimittää heitä "Mch T'sq", eli "liikasuut", joka myöhemmin yleistyi ryhmän nimeksi, vaikka osalla saattoi olla vain ylimääräsilmiä. Nimityksen vaihtuminen johti arvoasteen sisäiseen hierarkiaan jossa oikeat liikasuut katsoivat olevansa monisilmäisia parempia. Liikasuista suurin osa oli sotureita tai metsästäjiä.
Liikasuiden rinnalta, samanarvoisina, löytyy myös poikkeuksellinen ryhmä, johon voi saavutuksillaan päästä minkä ryhmän mutaatio tahansa. Heitä nimitettiin "L'vnchk", vanhimmat, sillä yleensä vain pisimpään eläneet mutaatiot pääsivät tälle asteelle. Heidät otettiin mukaan jos he olivat tehneet saavutuksia tai palvelleet johtajia hyvin, eli se toimi eräänlaisena palkintona. Arvonimen vastaanottaminen johti kuitenkin siihen kieltoon, etteivät he saaneet tehdä lapsia, jotta vältyttäisiin sekasikiöiltä. Useimmat hyväyksyivät tämän ehdon mielihyvin. Vanhimmat eivät työskennelleet, sillä heidät oli vapautettu siitä täydellisesti.
Näiden kahden ryhmän jälkeen olivat useampikätiset mutaatiot, eli monikädet, "Hl'd-fk". He olivat keskivertokansaa ja monikätisyys olikin yksi yleisimmistä mutaatiopiirteistä. Heidän ryhmänsä oli kaikista suurin, eikä heitä aliarvioitu tai sen suuremmin kunnioitettukaan. He kulkivat usein rinnatusten astetta alemman ryhmän kanssa, ja joskus heidät yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi jota kutsuttiin "Rj'l-ks", käännettynä suurin piirtein "raajakansa".
Alempi ryhmä oli siis arvatenkin liikajaloitetuista mutaatioista koostuva ryhmä, joka koettiin hyväkuntoisimmaksi ja siksi heitä pidettiin parhaina raskaantyön tekijöinä. Ala-arvoisen puoleiseen asemaansa vakiintuneet ylijalat, "Vr'csn".
Ala-arvoisimmat olivat "Nt'mb", eli ne, joilla oli puutteellista raajoitusta. Yhteiskielellä "raajattomat". Jalattomat ja/tai kädettömät mutaatiot eivät olleet mitenkään harvinainen ilmiö ja heidät jätettiin aikalailla yhteiskunnan laskuista pois. Heidät katsottiin kehitysvammaisiksi ja käyttökelvottomiksi.

Mutaatiot ovat alkujaan pohjoisilta mailta, mikä tarkoittaa sitä että he ovat aina olleet sopeutuneet elämään kylmissä olosuhteissa. He eivät palele juuri koskaan, mutta siinä lämpötilassa, minkä ihminen mieltää mukavan lämpimäksi, on heillä jo tuskaisen kuuma. Liika oleskelu lämpimissä tiloissa aiheuttaa heille ihon palamista tai rakkuloitumista. Rotu ei koskaan sopeutunut elämään lämpimimmillä alueilla ja tämän vuoksi he eivät voineet siirtyä pohjoisesta etelämpään, edes silloin kun ihmiset, haltiat ja muut olennot valloittivat lähestulkoon koko Cryptin. Tämä on yksi syy siihen, että mutaatiot ovat lähestulkoon kuolleet sukupuuttoon.
Toinen syy on, että he ovat moniruokaisuutensa lisäksi kannibalismin harjoittajia. Ei ollut lainkaan epätavallista, että mutaatiopariskunnan yhteinen taival päättyi toisen syömiseen, eikä sen puoleen ollut outoa syödä muita mutaatioita muistuttavia rodunedustajia, kuten ihmisiä tai haltioita.
Mutaatioiden historiassa oli myös lyhyiden klaanien välisten sotien aika, jotka alkoivat nälänhädästä ja asuinalueiden puutteista ja sotien seurauksena moni mutaatio menetti henkensä. Tämä sisällissota ei vaikuttanut Cryptin sotaan mitenkään ja aniharva mutaatioiden lisäksi tietää sen edes tapahtuneen, sen verran pienet olivat heidän määränsä.
Tämän lisäksi mutaatiot ovat lyhytikäisiä. He kehittyvät samantahtisesti ihmisten kanssa, mutta elävät korkeimmillaan noin viisikymppisiksi.

Mutaatiot saattoivat olla ennen tunnetukin rotu pohjoisemmilla alueilla, mutta nykypäivänä harvahko tietää heistä ellei ole perehtynyt eri lajeihin ja rotuihin edes vähäsen. Eniten mutaatiot ovat esiintyneet, ja esiintyvät yhä, lastenkirjojen mörköinä. Satukirjoista ei kannata silti poimia tietojaan, sillä niissä on muutamia olennaisia virheitä. Lapsia on etenkin pohjoisessa asustelleiden kääpiöiden piirissä peloteltu sillä väitteellä, että mutaatio voisi tulla yöllä syömään heidät. Mutaatiot eivät kuitenkaan syö lapsia, mikä voi johtua yksilöllisesti myös eettisistä syistä, mutta pääosin siitä, että lapset sisältävät niin vähän lihaa ettei heidän syömisensä energiansaannin kannalta olisi yksinkertaisesti järkevää. Lisäksi heidän väitetään syövän väkeä siltä seisomalta, vaikka älyllisesti ihmisten tasolla olevat mutaatiot keittävät tai muutoin valmistavat ruokansa siinä missä muutkin älyllisemmät olennot. Mutaatiot eivät myöskään "tule pimeässä yössä"; he eivät metsästä öisin, sillä ovat aivan yhtä sokeita pimeässä kuin ihmisetkin, elleivät jopa sokeampia valkeilta lumiseuduilta tullessaan, vaikkakin tämä piirre on kadonnut hitaasti vuosien mittaan. Heidät kuvataan kaljuiksi, yleensä luurankomaisiksi, vaikka mutaatioiden hiustenkasvu on vauhdikkaimmasta päästä, ja usein kuvasta jätetään häntä pois. Naispuolisia mutaatioita ei kirjoissa tavata mainita ollenkaan - kenties miehet koetaan pelottavammiksi.

Mutaatioista on olemassa alalajeja, jotka selviävät paremmin lämpimässä säissä, mutta pysyvät pääosin ulkopuolisten katseilta piilossa ja ovat mielummin olemattomissa. Näitä lajeja ovat suomutaatiot, tunnelimutaatiot, aromutaatiot, ja vesimutaatiot. Ominaisia piirteitä ovat suomutaatioilla suuret nahkakaulukset, tunnelimutaatioilla kiinni muurautuneet silmät, aromutaatioilla ruohopeitteiset selät ja vesimutaatioilla kalvo sekä varpaiden että sormien välissä.
He kaikki periytyvät pohjoisista "perusmutaatioista", jotka tunnetaan myös huurremutaatioina. Heidän ominaispiirteensä ovat paksut väriään vaihtavat hiukset ja myrkkyhampaat.


Ulkonäkö:
Nix on suurinpiirtein 185cm pitkä mutaatio. Hän ei ole mitenkään lihaksikas, vaan laiha ja luiseva. Suurin osa luista on helposti erotettavissa hänen hyvin vaalean ihonsa alta. Jalkojensa muodon takia hän seisoo yleensä varpaisillaan ja kulkee tässä muodossaan aina paljain jaloin. Tämä tarjoaa hänelle suuren osan hänen pituudestaan, siinä missä myös tavallista pitempi selkä ja kaula. Nixillä on häntä, pitkä ja luiseva sekin, jonka päässä on pitkä piikki. Hännän nivelet ovat helposti erotettavista ohuen ihon alta. Väritykseltään häntä on samanlainen hänen ihonsa kanssa. Nixin ominaisiin mutaatiopiirteisiin kuuluu kolme paria käsiä, jotka kasvavat allekkain. Pyöreiden nivelten ansiosta hän pystyy liikuttamaan niitä sangen vapaasti. Käsien ihonväri vaihtuu hiljalleen sitä mustemmaksi, mitä lähemmäs sormenpäitä mennään. Hänen kyntensä, pitkät ja pahasti lohkeilleet, ovat kuitenkin vaaleat. Nixillä on myös yksi ylimääräinen suu, mikä löytyy aivan hänen yläselästään, juuri siitä kohdasta mihin ei tavallisesti käsillä yllä. Suussa ei ole hampaiden lisäksi juuri muuta, ei edes kieltä. Tämä liikasuu on siis hyödytön; sitä voi avata ja sulkea mutta sen kautta ei kulje ääntä eikä ruokaa. Hänellä on palovammoja pitkin ruumista ja molemmat hänen tavanomaisella paikallaan olevista käsistä ovat pahimmiten palaneet. Hänen oikeanpuoleisen kätensä sormet ovat palaneet melkein luuta myöten.

Nixin kasvot ovat kapeat ja luisevuutensa takia luiden tuomat kasvonmuodot näkyvät selvästi. Hänellä on ohut, mutta pitkähkö leuka. Hänen kulmakarvansa ovat ohuet ja mustat, vuodenajasta riippumatta, ja kaartuvat hiukan ulkoreunoilta alaspäin. Hänen silmänsä ovat väriltään vaaleansiniset, lähellä harmaata, ja malliltaan ohuet. Niitä ympäröi punertava alue, joka johtuu unenpuutteesta, hänellä kun on aina liikaa töitä ja liian kuuma. Oikeanpuoleinen silmä on kulmasta niin pahasti palanut, että Nix tapaa peittää sen siteellä, vaikka näkeekin sillä ihan hyvin. Nixin nenänvarsi on suora ja ohut, ja nenänpää on pitkähkö mutta pyöreä. Hänen suunsa on muodoltaan lähestulkoon suora, vain suupielet viettävät vähän alaspäin. Huulet ovat kapeat ja vähämuotoiset. Kaikenkaikkiaan hänen perusilmeensä on keskittynyt ja jokseenkin murheellinen. Hänen hiuksensa törröttävät yleensä minne sattuvat, ellei hän erikseen niitä johonkin tilaisuuteen siisti, ja ne roikkuvat hänen silmiensä päällä. Hiukset vaihtavat väriä vuodenaikojen mukana. Keväisin ne ovat tummanharmaat, kesäksi ne tummenevat melkein mustiksi, syksyllä ne vaihtuvat punertaviksi ja talvella valkoisiksi. Hiukset vaihtavat väriään hitaasti ja voivat olla viikon tai parin verran kaksiväriset. Nixin hiustenkasvu on vauhdikasta, joten hän joutuu nirhaamaan latvoja poikki vähän väliä. Koska Nix ei juuri kiinnitä huomiota leikkaustyyliinsä, ovat hiusten latvat epätasaiset eikä pehkolla ole yhtä ja tiettyä muotoa lainkaan.

Ihmismuodossaan Nix on pääosin saman näköinen kuin mutaatiomuodossaan, mutta ilman liikaraajoitustaan, -suutaan ja häntäänsä. Hänen ihonsa on myöskin kokonaan vaalea. Tässä muodossaan Nix on hyvin lyhyt, vain noin 165cm pitkä. Vain hänen "äänisuunsa" pysyvät paikallaan. Nixin kieli on yhtä pitkä kuin mutaatioversiossa ja se on lievästi sinertävän värinen, mutta koska hän ei puhu kasvoilla sijaitsevan suun kautta, kieli ei yleensä näy tai herätä kysymyksiä.

Nix ei pidä vaatteita kauhean suuressa arvossa, vaikka ymmärtää pitää niitä sivistyksen nimeen, mutta yleensä niistä on hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen mutaationpiirteensä ovat aina hankaloittaneet "tavallisten" vaatteiden pitämistä, sillä liikakädet repivät aina paitaan itselleen omat hihanreiät, hännästä puhumattakaan. Hänen jalkapohjansa ovat liian pitkät kenkien pukemiseen ja kaiken kukkuraksi hänellä on jo valmiiksi tukalan lämmin olla, eivätkä vaatteet ole muuta kuin paahtamassa häntä lisää. Vielä sivistyksen ulottumattomissa asuessaan pelkkien housujen pukeminen oli hyvä vaihtoehto, mutta nykyisessä hovielämässä moinen ei tule kysymykseenkään.

Ylimääräisesti rei'itettyjen paitojen ja housujen jälkeen Nix tilasi itselleen mittatilaustyönä suunnitellun asukokonaisuuden jota käyttää lähes poikkeuksetta päivittäin. Kevyistä materiaaleista tehty varustus sopii hänelle melkein ympärivuotisesti, vaikka kesäisin hän viihtyy korvessa missä saa olla luonnonmukaisemmin ilman paitaa tai muita härpäkkeitä. Hänellä ei ole varsinaisesti paitaa, mutta hän käyttää valkeaa hiatonta takkia, jossa on matala kaulus. Takki on auki edestä ja takaa, mutta takaa lähest poikkeuksetta kiinni muutamalla paksulla vyöllä. Pitkän takin alahelmaan jää kuitenkin halkio jotta Nixin häntä mahtuu olemaan vapaasti. Takin etukappaleiden kiinnityskohta on oikealla puolella ja laitettavissa kiinni monen monella pienellä ja ohuella vyöllä. Nix pitää tavanomaisesti sitä ylhäältä auki, sillä takin sisäpuolella on taskuja joissa hän pitää osaa työvälineistään. Takin yläosassa on myös aukot, jotta Nixin puhe kuuluisi, sijaitsevathan hänen puhumiseen tarkoitetut suunsa solisluiden kohdalla. Olkapäiden päälle jäävät osat ovat vöillä kiinni. Hänen takissaan on vaihtoehtoisesti tarjolla myös ohuet, mustasta kankaasta tehdyt löysät hihat mutta Nix pitää niitä alhaalla vain asiallisissa tilaisuuksissa. Muussa tapauksessa hän on kiinnittänyt ne ylös rullalle. Hänellä mahtuu kaksi käsiparia ulos hianrei'istään ja takin selkäpuolella on aukot kolmannelle käsiparille. Takin alaosassa on kiinni samasta materiaalista tehty musta suikale, joka jää päällimmäisen valkoisen kankaan alle.
Hänen kauluksensa ympäri hän on kietaissut yleensö löysän mustan rusetin, jota pitää turvallisuussyistä (Kts. keksinnöt). Hänen housunsa ovat harmaat, eivätkä mitenkään ihmeelliset. Niissä ei ole edes taskuja. Koska kenkien käyttäminen on lähellä mahdotonta Nixille, hänellä on vain muutamia kertoja jalkapohjien ympärille kiedottua sideharsoa, joka jättää varpaat esille. Sideharsoa menee myös housunlahkeiden päälle.


Luonne: Nix on muiden silmissä kenties erakoitunut ja hiljainen, mutta pohjimmiltaan hän on seurallinen mutaatio. Hän on kuitenkin sosiaalisesti niin kankea, ettei halua yrittää olla tekemisissä muiden kanssa, eikä yleensä saakaan seuraa yrittämälläkään. Asiaa eivät auta hänen huoleton suhtautumisensa ulkonäköönsä, sottainen tyylinsä, eikä liioin hänen lievä hulluuden vivahduksensa, joka näkyy parhaiten hänen tehdessään tutkimuksiaan tai kertoessaan niistä muille. Koska Nix on niin huono puhumaan oikeiden elollisten kanssa, osoittaa hän usein keskustelunsa tutkimuskohteilleen, olivat nämä elollisia tai eivät, sekä muille elottomille esineille, kuten tuoleille. Hän pitää tätä tiettynä sosiaalisten taitojen harjoittamismuotona, eikä pidä itseään tästä syystä sen hullumpana kuin muutkaan. Nix ei ole kauhean hilpeä, vaan pikemminkin vakava ja peittää innostuksensa lähes poikkeuksetta, puhuen säilötyistä sisälmyksistä kuin ne kuuluisivat jokaisen arkipäivään. Hän ei ole myöskään järin huumorintajuinen, eikä näinollen suhtaudu kevyesti itseään tai ystäviään kohti osoitettuihin vitseihin. Hän ei myöskään ymmärrä sarkasmia ja ottaa mustan huumorin melko kirjaimellisesti. Suuttuessaan hän pyrkii useimmiten vain poistumaan paikalta saadakseen murjottaa yksikseen jossain nurkassa, onhan hänen sanavalmiutensa heikko. Harvoissa ääritilanteissa Nix voi alkaa aggressiiviseksi. Hän ei myöskään, yllättävää sinänsä, sen suuremmin välitä, vaikka häntä pidettäisiinkin älyvajaana.

Nix ei piittaa tuhlata aikaansa asioihin, jotka eivät edistä hänen tutkimuksiaan - tai ainakin hän antaa muiden ymmärtää niin, vaikkei suinkaan työskentele kellonympäri jokapäiväisesti. Se antaa hänelle nimittäin hyvän syyn jäädä pois kaiken maailman juhlista ja pippaloista, joihin hän ei kertakaikkiaan halua osallistua. Toinen syy tähän on se, että hän tuntee harvoin itsensä tervetulleeksi suuren väkijoukon keskelle ja saa paineita siitä ajatuksesta, että hänen pitäisi keskittyä jokaiseen lauseeseensa. Yleensä yksinäistä vapaa-aikaansa hän kuluttaa tiedekirjoja tutkimalla, sillä pitää kovasti lukemisesta. Toisinaan hän huvittaa itseään lukemalla vanhoja, kansien väliin tallennettuja lastensatuja pohjoisilta alueilta, joissa mutaatiot kuvataan toinen toistaan oudommilla tavoilla.

Nix on itse kohtalaisen friikkimäinen etenkin muiden "puhdasrotuisempien", eli ihmisten ja haltioiden silmissä, mutta hän pitää silti itseään samantasoisena kuin muutkin hovissa. Tätä myötä hän katsoo itsensä ylempiarvoisemmaksi kuin muut ei-haltiat, jotka eivät lukeudu hoviin ja suhtautuu siksi näihin aina alkuun arvostellen. Ihmisiin hän suhtautuu ehdottoman kielteisesti ja suvaitsee nämä läheisyyteensä vain orjina tai ruokana. Tähän hän on tosin vain oppinut haltioiden parissa, eikä hänellä näinollen ole "varsinaista syytä" vihata ihmisiä. Tummaihoisia miehiä hän vieroksuu pahasti, sillä mutaatioiden keskuudessahan vain naiset saattoivat olla tummaihoisia. Hän pitää sitä siis tietynlaisena sairautena. Sen sijaan nähdessään vaaleaihoisen naisen Nix tulkitsee tämän muoti-ilmiöksi, sillä on saanut hovissa seurata, kuinka naiset puuteroivat itseään. Hän uskoo sen siis olevan eräänlaista silmänlumetta.


Menneisyys: Nix tulee pienestä mutaatioiden pohjoiskylästä, jos sitä kyläksi saattoi kutsua. Nykypäivänä hänen kotikyläänsä on tuskin enää olemassakaan. Tämä minimaalinen kyläyhteisö asui luolastoissa erään pohjoisen vuoren rinteillä ja heitä oli yhteensä tuskin kolmeakymmentä. Siitä huolimatta kyläläiset pitäytyivät tiukasti hierarkisissa säännöissä, mutta koska heidän kylässään ei ollut ainuttakaan kaksipäistä mutaatiota, johto oli liikasuilla. Nix syntyi monikätiselle pariskunnalle ja oppi nopeasti mutaatioiden tavoille. Hänellä oli mutaatiolle nähden korkea koulutus, sillä heidän kylästään löytyi monta L'vnchk:ia, jotka opettivat kylän nuorille kaiken, mitä tiesivät. Nix oli innokas oppimaan ja tutkimaan luontoa itsekseen. Hän sai nuorena nuhteita ryntäillessään yksin metsiköihin ja palattaessaan vasta pimeän tullen kotiin syli täynnä kivenmurikoita ja kasveja ja naama mullassa. Yhtä vanhimmista tämä kuitenkin huvitti suuresti ja hän tahtoi opettaa Nixille enemmän luonnosta ja maailmasta, jos tämä tahtoisi oppia. Tietysti opinnälkäinen pieni mutaatio kiintyi tähän vanhimpaan suuresti ja oli tämän hyvä ystävä pitkän aikaa. Nix vietti hänen seurassaan aikaansa mielummin kuin muiden ikäistensä. M'rk, oli tämän vanhimman nimi, mutta hän kuoli vanhuuteen Nixin ollessa vasta vähän yli kymmenen. M'rk ehti kuitenkin ennen kuolemaansa opettaa Nixille muutaman sanan verran yhteiskieltä, sekä alkemian alkeet.

Ikäisiään ystäviä Nixillä ei juuri ollut. Hän tunsi kyllä pienen kotikylänsä väen hyvin, sillä puheet levisivät niin pienissä seuroissa aina kuin elovalkea. Samanikäisestä joukosta Nixin kimpussa pyöri koko hänen nuoruutensa ajan vain yksi liikasuu. Pojan nimi oli Dm'tk-r Nd'n, ja hän koska hän tuli liikasuiden perheestä, se teki hänestä automaattisesti Nixiä korkea-arvoisemman. Nix kutsui häntä Tekkeriksi, kuten uskoi sen lausuttavan yhteiskielellä, ei tietenkään koskaan Dm'tk-r:n kuullen. Poika oli Nixiä melkein kaksi kertaa suurempi ja harjoitteli tullakseen metsästäjäksi, kuten useimmat liikasuut. Hänellä oli tapana härnätä Nixiä aina silloin tällöin. Se, yrittikö Tekker vahvistaa korkea-arvoisuuttaan, vai oliko hän muuten vain ilkeä, jäi aina epäselväksi Nixille. Hintelämpänä ja alempiarvoisena Nix luikki aina pakoon paikalta tai yritti olla huomioimatta pystytukkaista liikasuuta. Nix sai jatkaa normaalia mutaatioelämäänsä väkiluvultaan kuihtuvassa kotikylässään siihen asti, kunnes täytti parinkymmenen.

Käännekohta Nixin elämään iski yhtenä hyvin kuluneena päivänä, ja kesti tuskin kymmentä minuuttia, kun hänen elämänsä oli heittänyt voltin ylösalaisin. Hänelle selvisi eräänä päivänä, että hänellä oli suu. Sen lisäksi, että hänellä toki oli normaali suu suun paikalla, hänellä oli suu niskassa. Tämän havaitessaan Nixin ensimmäisenä tunteena oli ylpeys johon hän melkein pakahtui. Hän kuului siis liikasuihin, samalle tasolle Tekkerin kanssa. Ajatus siitä, että hän voisi vihdoin iskeä tätä takaisin ilmoittamalla olevansa liikasuu itsekin, melkein sokeutti hänet vaarallisen pitkälle. Nix sai juuri ennen julistustaan järjen käteensä ja ymmärsi kolikkonsa kääntöpuolen. Hän oli sekä monikäsi että liikasuu, mikä tarkoitti sitä että hän oli sekalainen, "N'qrk". Kauhu valtasi nuoren mutaation hetkessä. Heidän tarkasti vanhoja säädöksiä noudattava kylänsä teurastaisi hänet elävältä, jos saisi tietää, ja hänen vanhempansa kärsisivät saman kohtalon mitä todennäköisimmin myös. Jo samana päivänä Nix teki nopean päätöksen paeta heti. Hän keräsi tavaransa ja lähti yöllä, mutta hänen levottomuutensa oli herättänyt jo huomiota kylässä.

Tietysti juuri tänä samaisena lähtöyönä yövartiovuoro oli ollut Tekkerillä. Törmäystä ei voinut estää, ja Nix pääsi vain vaivoin pinteestä sepittämällä "harvinaisista pimeässä hohtavista lämmöltä suojaavista kasveista". Tekker, joka osasi tuskin lukea, ei tietenkään voinut kyseenalaistaa tätä teoriaa ja päästi Nixin menemään.

Nix suunnisti korvessa täysin sokkona. Hänellä ei ollut karttaa, eikä minkäänlaista suunnitelmaa mitä aikoisi tehdä seuraavaksi. Nixin vaelluksesta tulisi pitempi, kuin hän osasi alkuun arvata, ja hän jatkoi etenemistä samaan suuntaan tietämättä minne tie häntä vei. Oltuaan useamman kuukauden ajan liikkeessä, Nix kohtasi uudestaan vanhan tuttavansa Tekkerin. Tämä kirjaimellisesti törmäsi häneen keskellä ei mitään, ja Nixiä vanhempi ja vahvempi mutaatio kuulosti onnellisemmalta kuin koskaan nähdessään hänet. Nix sai kuulla eeppoksen mittaisen kertomuksen siitä, kuinka kylä oli alkanut ihmetellä minne Nix oli kadonnut, ja kuinka Tekker oli lähtenyt etsimään häntä, koska Nix oli kadonnut kylästä hänen vahtivuorollaan. Hän oli kuulemma seurannut Nixin jättämiä jälkiä sekä hänen yöllisten leiriensä jämiä, mutta pitkäksi venähtäneen etsintänsä johdosta Tekker oli eksynyt itsekin ja vaellellut pitkin poikin yrittäessään löytää joko Nixin tai kylän. Tekker mainitsi myös ohimennen, että olisi ollut mielissään jos olisi löytänyt "pelastusoperaationsa" yhteydessä "harvinaisia pimeässä hohtavia lämmöltä suojaavia kasveja".
Nix ei ole loppujen lopuksi itsekään varma, miksi kertoi silloin Tekkerille löytäneensä niskastaan, tai oikeammin yläselästään, liikasuun. Vielä selittämättömämpää on, miten suopeasti ja iloisesti Tekker suhtautui asiaan: hän jopa vertasi heitä velipuoliksi. Nix kertoi siis tietysti, ettei voisi palata enää takaisin ja tarjosi Tekkerille omatekoista karttaansa, joka antoi ainakin jonkinlaista suuntaa siitä, mihin asti hän oli vaeltanut. Hän oli merkannut siihen muutamia maamerkkejä ja pyysi Tekkeriä palaamaan ja ilmoittamaan Nixin itsensä vaikka kuolleeksi, jos se sitä vaati. Tekker kieltäytyi ja ilmoitti, että hän tahtoi vaeltaa Nixin kanssa.

Näin odottamattomien käänteiden kautta Nixistä ja Tekkeristä tuli ystävät ja he jatkoivat yhdessä matkaansa eteenpäin - tietämättään kohti etelää. He saapuivat Cryptin keskialueille melkein vuoden ajan kestäneen vaelluksen jälkeen, jonka aikana he olivat käyneet useammassa pienessä kylässä, joissa Nix oli saanut opeteltua lisää yhteiskieltä. Kumpikin heistä teki pikkutöitä ansaitakseen vähän rahaa joilla he voisivat ostaa itselleen ruokaa, sillä he tiesivät, että saalistaminen olisi aivan liian riskialtista. Nix opetteli lisää alkeamiaa ja Tekker metsästi. He saivat myöskin kuulla, että he lähestyivät Cryptin sotaisimpia alueita. Ennen tätä Nix ei ollut edes tiennyt Cryptillä olevan suurta sotaa, ja hätkähti ajatusta joutumisesta sen keskelle. Tekker oli kuitenkin sitä mieltä, että heidän kannattaisi jatkaa matkaa, oli sotaa tai ei. Nix suostui. Heidän taivalluksensa jatkui eteenpäin ja he saapuivat eteläiseen Cryptiin keskitalvella, asuen milloin luolissa ja milloin omatekoisissa pienissä oksahökkeleissä. Kylmä ei heitä haitannut.

Nix ei kuitenkaan osannut arvata kuinka nopeasti lämmin kesä iskisi. Lumet ja jäät sulivat, ja sitä ei kumpikaan mutaatioista ollut ikinä kokenut. He eivät tienneet sään lämpenemisessä piilevää vaaraa. Asuttuaan eräässä joenrannalta löytyvässä luolassa melkein puoli vuotta, Tekker kuoli lämpöhalvaukseen. Nix oli vähällä kuolla itsekin taistellessaan oikeita yrttejä löytääkseen. Oli silkasta tuurista kiinni, että hän sai kehiteltyä itseään jossain määrin lämmöltä suojaavan rohdon, mutta sen saatuaan hän oli jo palanut pahasti.

Päästyään suremisestaan ylitse, Nix päätti lähteä rakentamaan elämäänsä alusta. Hän päätti keskittyä alkemiaan paremmin ja tehdä siitä ammatin itselleen. Kierreltyään pienemmissä käpykylissä hän sai paikallisilta kannatusta lähteä haltiakaupunkiin. Nix tiesi ettei kaupunkiin päästettäisi asumaan liian helpolla, etenkään kun ei ollut rodultaan haltia, eikä omistanut ketään läheisiä haltiaklaupungissa joiden luokse olisi voinut mennä asumaan. Toisaalta kaikkien aiemmin tapahtumien rinnalla Nixistä tuntui sen olevan vain pieni haaste ja suuntasi aroille haltiakaupunkiin. Hän ei pystynyt marssimaan vapaasti porteista sisään ja sai vartijat niskoilleen tiedustelemaan mitä hän toimitti kaupungissa. Nix, joka näki parhaaksi esiintyä haltiana, selosti vartijoille olevansa alkemisti ja tulleensa hoitamaan selkävaivoista kärsivää isosetäänsä joka asui kaupungissa. Vartijoiden huijaaminen ei luonnostunut yhtä helposti kuin Tekkerin aikoinaan, ja nämä käskivät Nixiä johdattamaan heidät tämän "isosetänsä" luokse. Pala kurkussa Nix lähti haahuilemaan pitkin kaupunkia vartijoiden kanssa ja etsi kuumeisesti katseellaan henkilä joka voisi sopia hänen avukseen. Hän löysi muuan vanhan herran ja varjosti tätä parin ylimääräisen kadun kautta tämän talolle vartijat mukanaan. Vanhahko mies näytti erittäin hämmentyneeltä kun Nix selosti olevansa tämän veljenpojanpoika ja että oli saapunut kuten tämä oli pyytänyt, mutta kuin ylemmän voiman saattelemana mies leikki mukana ja kutsui Nixin sisään. Vartijat näyttivät hieman oudoksuvilta mutta jättivät kaksikon rauhaan ja näiden poistuttua vanha mies vaati selityksen.

Nix kertoi tälle miten oli joutunut tekemiseen vartioiden kanssa, mutta jätti kertomansa tarinansa alkupuolen antaen miehen olettaa hänen olevan haltia, minkä hän katsoi parhaaksi. Mies kiinnostui kuullessaan Nixin olevan oikeasti alkemisti ja suostui tarjoaman hänelle nukkumapaikan kattonsa alta, kunhan tämä tulisi työskentelemään hänen omistamaansa puotiin leipänsä eteen. Nix suostui ilman muuta ja oli huojentunut miten hyvin kaikki oli sujunut.

Pari kuukautta ehti vieriä ja Nix tottui kaupan rutiineihin. Hän ei ehtinyt olla kauaakaan töissä, kun kaupassa kävi eräs merkittävä henkilö, nimittäin itse haltiakuninkaan neuvonantaja. Nix ei tiennyt kaikkia aatelisia, mutta kyllä hän Arathetin tunnisti, kun hänet näki. Nix sai kunnian vaihtaa tämän kanssa muutaman sanan, ennen kuin tämä poistui. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kunnes Nix sai kirjeen linnasta. Se ei kuitenkaan ollut Arathetilta - se oli haltiakuningas Aranilta, joka pyysi Nixiä puheilleen. Onnesta soikeana ja ymmärtämättä mistä oli saanut moisen kunnian, Nix vaappui seuraavana päivänä linnaan tavatakseen kuninkaan. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun Nix vaivautui harjaamaan sen tuulenpesän, jota nimitettiin myös tukaksi. Hänellä ei ollut hajuakaan miten korkeaa etikettiä häneltä odotettaisiin, saatika mitä olisi luvassa.

Aranin tapaaminen ensimmäistä kertaa lienee yhä Nixin elämän paras päivä. Kuningas kertoi hänelle, että oli saanut kuulla hänestä Arathetin kautta. Nix mietti miksi Arathet olisi hänet maininnut, mutta vastaus tuli tuota pikaa. Rotuoppinut neuvonantaja oli huomannut ettei Nix liikuttanut suutaan puhuessaan- ei ainakaan oikeaan tahtiin, ja muitakin pois haltiasta viittaavia piirteitä. Sen yhden pienen hetken Nix luuli olevansa pulassa, mutta sen sijaan haltiakuningas vaikutti kiinostuneelta. Aran halusi kuulla enemmän Nixistä ja hieman hämmentyneenä tämä kertoi, mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi rodustaan ja nykyisestä "ammatistaan". Kertomuksensa pääteeksi Nix sai aluksi vastaukseksi vain hiljaisuuden, mutta sitten kuningas tarjosi hänelle mahdollisuutta näyttää alkemistin taitonsa pienellä työtehtävällä. Harkitsematta hetkeäkään pidempään Nix suostui - ei haltiakuninkaan tarjoamista töistä kieltäydytty, tilaisuushan tulisi vain kerran elämässä. Nix kiitti kunniasta ja palasi takaisin vanhan miehen talolle, josta käytti väliaikaisnimitystä koti.

Nix hoiti työnsä niin hyvin kuin osasi ja se riitti- kuningas vaikutti tyytyväiseltä siihen, mitä Nix lähetin mukana hänelle toimitti. Parin kirjeenvaihdon jälkeen Aran huomautti, että hänellä olisi alkemistin paikka hovissa auki. Nix oli pyörtyä. Mutaation sitten muutettua asumaan haltioiden linnaan omaan pieneen huoneeseensa. Hän ei ole ollut haltioiden hovissa kauaa, vain vähän yli vuoden verran. Hän on kuitenkin päässyt hyvin kiinni etikettiin ja uuteen arvoonsa.


Taistelut:
Nix ei tahdo tuntea itseään avuttomaksi, ja koska sodan myötä itsepuollustukselle on kovaa tarvetta hän pyrkii pitämään itsensä ruodussa harjoittelemalla miekkailua itsekseen viikottain. Nix käyttää kaikilla kuudella kädellään miekkaa ja on omaksunut itselleen nopeatempoisen taistelutyylin. Aseiden määrästä huolimatta hän ei ole paras mahdollinen miekkailija ja siksi Nixin taistelustrategiat perustuvat enemmän hänen kehittelemiinsä myrkkyihin.

Yksinkertaisin ja suosituin tapa jota hän käyttää on yllätyshyökkäys. Hän kantaa lähes poikkeuksetta mukanaan yhtä sun toista käytännöllistä myrkkyä, jonka voi tarvittaessa mätkäistä päin vastustajansa naamaa. Hänellä on myös tapana myrkyttää häntänsä piikki jollain tainnuttavalla tai aisteja nuuduttavalla aineella, millä pistää vastustajaansa heti ottelun alkuun, mikäli suinkin mahdollista. Jos myrkytykseen ei ole tarvikkeita tai aikaa, hän siirtyy miekkailuun. Nix voi purrakin, mutta koska hänen mutaation myrkkynsä ei ole vaarallisinta maailmassa, se ei yleensä tarjoa muuta kuin lisäaikaa.


Keksinnöt: Alkemian ohella Nix on väkerrellyt enemmän tai vähemmän hyödyllisiä häkkyröitä. Nix motivoitui keksimään yhtä sun toista sopeutuakseen paremmin eteläisen lämpimään ympäristöön, sekä uuteen kulttuuriin. Ensinnäkin hän kehitti itselleen rohdon, joka estää häntä kärventymästä lämmössä, mutta kuumimpina päivinä hän viettää varmuudenvuoksi aikaansa viileimmissä mahdollisissa tiloissa, sillä ei rohkene kokeilla rohtonsa äärirajoja.
Nixin täytyi myös varmistua siitä, ettei saisi liiallisia haluja syödä ketään haltioista, heidän parissaan kun asuu. Hän kehitti vaivaansa rohdon, joka sekoittaa hänen aistejaan sen verran, ettei hän tunne sitä käyttäessään nälkää (vaikka olisikin nälkäinen), mutta saa siitä yleensä lievää pahoinvointia päivän loppuun mennessä. Hän työskentelee kovasti parantaakseen rohdostaan.

Viimeksi mainitun rohdon hän alkuperäisesti joi, mutta sen kitkerän maun takia se osoittautui niin hankalaksi, että Nix keksi myöhemmin muuttaa sen suihkepullon avulla hajuvesimäiseen muotoon, jota suihkii yleensä rusettiinsa. Haju on vahvahkon tuoksuinen, ja se, onko se hyvän vai pahan hajuinen, on nuuskijan tulkittavissa. Nixin seurassa tai läheisyydessä olleet hovin jäsenet saattavat itsekin saada lyhytaikaisia vaikutuksia tästä rohdosta.

Lukutoukkana hän on usein selannut vanhoja lastensatuja ja huomannut että joissain niistä mutaatioille kuvataan hohtavat silmät. Idea oli Nixin mielestä erittäin kiehtova ja hän kehitti itselleen eräänlaiset otsalle laitettavat "lasit". Näiden pyöreänmallisten matalien putkiloiden sisään hän oli asettanut luolamadon voimakkaasti loistavaa verta sisältävät pienet pullot ja niiden taakse hän oli asettanut peilin, joka heijasti tämän valon eteenpäin. Tätäkin keksintöä hän on parannellut hiljalleen ja liittänyt laseihinsa läpät, jolla saa valonlähteen peitettyä. Nix käyttää lasejaan lähinnä ilta-aikaan, koska on niin huononäköinen pimeässä.

Osaa rakentaa myös ansoja, kuten esimerkiksi karhunrautoja, mutta tulee harvemmin niitä käyttäneeksi.


Muuta:
- Omistaa vanhahkon mollanuken, jota kutsuu Isoveljeksi. Kantaa tätä satunnaisesti mukana ja purkaa seurankipeyttään tähän.
- Pelkää tulta.
- Ei usko Maaemoon tai Jumalaan; uskoo tieteeseen. (Uskoo mm. että maailma on pyöreä, perustuen muiden kirjoittamista tutkimuksista saamaansa tietoon sekä omiin matkakokemuksiinsa.) Ei ole niinkään kiinnostunut fysiikasta, kuten siitä, miksi omena putoaa puusta eikä leijaile taivaaseen, vaan enemmänkin anatomiasta ja alkeellisesta biologiasta, kuten siitä, miten kädet liikkuvat.
- Kirjojen selailun ansiosta tietää monia eri rotuja, taruja ja tapoja.
- Puhuu yhteiskieltä, haltiakieltä, sekä mutaatiota.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille