Alea Fraeya Dâira


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 52

Liittynyt: Ma Touko 06, 2019 5:58

Viesti Ma Touko 06, 2019 9:18

Alea Fraeya Dâira

Alea Fraeya Dâira
The mother (and no, not the mother of dragons)

Nimi Alea Fraeya Dâira
Ikä 211, fyysisesti n. 25
Rotu Haltija
Sukupuoli Nainen
Puoli Haltijat
Sisarukset Arwena (vanhin), Aelene (keskimmäinen). Heidän olinpaikkansa on tuntematon.

Kuva Kuva

Oikenpuoleisessa kuvassa oikea ihonväri. Vasemmassa turhan päivettynyt. Kuvat näät isompana Niitä klikkaamalla.

Ulkonäkö

Alealla on haltioiden rotuun luontuva hoikka vartalo. Jalat ovat pitkät kuin gasellilla konsanaan. Massaa ei neitokaisella paljoa ole, mutta käsivarret ja jalat ovat vahvat. Tämä haltijaneito on ennemminkin ketterä ja nopea, kuin voimakas lihaskimppu. Kokonaispituus on n. 180Cm luokkaa. Suipot korvat kertovat selkeästi mihin kansakuntaan kuuluu. Kasvonpiirteet ovat hitusen pehmeämmät, kuin mitä haltijoiden suvulle yleensä on ominaista. Korkeat poskipäät, vahvat leukaperät ja siro nenä kuitenkin tuovat haltijamaisia raameja kasvoille.
Hänellä on pitkät ja näppärät sormet, ja kynnet hän tykkää pitää kohtalaisen pitkinä, sillä ne ovat hyvät työkalut.
Alea omaa paksut helmiäisen valkeat hiukset, kuin simpukankuoren sisäpuoli. Kyseiselle haltiarodulle, mukaanlukien hänen kotikylänsä haltiat olivat kaikki tummatukkaisia. Joko tummia ruskean sävyjä, tai kokonaan mustia. Tällä kertaa kylän musta lammas, olikin ainoa valkoinen.
Hänen silmänsä ovat siniset, kuin syvin meri, joka helposti hukuttaa sinne eksyneen. Iiriksen ympärillä on meripihkan sävyä ja pari ruskeaa täplää oikeassa silmässä. Kuun valossa silmien meripihkapigmentti taittaa valoa ja saa silmät tuikkimaan kirkkaasti, kuin kultaiset tähdet.
Vielä tuntemattomasta syystä, Alea sokeutuu hitaasti vuosi vuodelta samalla vaalentaen silmien pigmenttiä kunnes ne ovat kokonaan valkeat. Vielä näön heikkenemistä ei juurikaan huomaa. Itseasiassa hänen tarkan näkökykynsä ansiosta hän on loistava jousiampuja. 

Alean kykyjen kasvaeesa iholle ilmestyy tatuointimaisia merkkejä, kuin riimuja ja kuvioita. Näitä ei kuitenkaan vielä ole.
Ikinuori, tosin vielä onkin nuori yksilö.
Naisella on kaunis lauluääni kuin seireenillä. Äänensä avulla Alea pystyy rauhoittamaan pelokkaimmatkin metsän eläimet ja hänen sointuvaa ääntään on aina ilo kuunnella. About tältä Alean lauluääni kuulostaa
Naisella on usein tarkkaavainen katse. Sitä voi helposti luulla, että Alea on happamalla päällä, jotkut voisivat sanoa jopa niin sanotuksi resting bitch faceksi, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa vähän näkyy.


Vaatetus

Dâiran suvun värit ovat petroolin sininen ja ruskea, joten oli kunniakysymys pukeutua vähintäänkin edustustilaisuuksissa sukunsa värein.
Kotoaan kiireellä lähtiessään Alea puki ylleen metsästysvaatteensa.
Pitkähihainen, petroolin sininen kauluksellinen alupaita, jonka miehusta on kirjailtu kaunein kuvin. Hihat ovat pussimaiset halkioin. Alaosana on siihen kuuluva saman sävyinen hame, jossa oli juuri ja juuri polveen yltävä halkio, joka helpotti liikkumista. Nyt se on toki repeytynyt melkein reiden puoliväliin, joka ei tosiaan täyttäisi kotikylän siveysrajoituksia. Niiden päällä on lantiolle ulottuva nahkainen, tyköistuva liivi, jossa on nyöritykset edessä. Se antaa hyvin tukea selälle metsästäessä.
Samasta nahasta tehdyt nyörilliset rannetuet taas tukevat ranteita jousella ammuttaessa.
Jaloissa koristaa nahkaiset saappaat, joilla on hyvä temmeltää pitkin mantuja.
Lanteilla roikkuu vyölaukku johon voi kerätä kaikkea pientä hyödyllistä. (ei ihan sukat ja sandaalit tyylinen klassinen pappavyölaukku kuin nykypäivänä.. ja sit ne silmälasit, joissa on läpälliset pimennykset) 

Päällimäisenä vaatteena naisella on hupullinen viitta, jossa on solki edessä. Sekin tumma sinisen sävyinen. Se piilottaa hyvin kenet tahansa pimeällä.

Aseina Alealla on yksinkertainen peruspuukko, jonka löysi rannalta, sekä hänen jousensa, joka oli pelastunut haaksirikolta.

Kuva vaatetuksesta tulossa myöhemmin

Kyvyt

Omaa tietämättään näkijän lahjoja, sekä muita kykyjä, jotka tulevat esiin myöhemmin taitojen kasvaessa. Alea on oppinut pienestä pitäen vanhan kansan parantavia loitsuja ja osaa hyödyntää luonnosta löytyviä varoja erilaisiin asioihin ja vaivoihin.
Loistava jousiampuja. Vahvimpia puolia tarkkuus ja nopeus.

Uskomukset

Kuin kelttiläiset, hän uskoo entisaikojen henkiin ja tarkoitukseen, jos johonkin. Henget elävät kaikissa, luonnossa, eläimissä, ihan kaikkialla ympärillä ja niitä kunnioitetaan. Hän ei kuitenkaan ole kovin uskonnollinen itse. Hän on lukenut paljon eri uskonnoista. Kunnioitus löytyy kuitenkin kaikkia uskontoja ja niiden harjoittajia kohtaan. Esimerkiksi hänelle on opetettu, että kaikki papit ja papittaret ovat pyhiä ja heitä pitää kunnioittaa. Vaikkei itse uskoisikaan, uskomuksia kunnioitetaan nöyrästi, eikä niiden kanssa leikitä. Sama koskee joitain eläimiä tai olentoja. Ikiaikaisia olentoja, kuten lohikäärmeitä.

Kielet

Yleiskieli, haltijakieli ja oman kylänsä vanha haltijakieli, jota ei osaa niin hyvin, kuin kahta ensin mainittua. Kielestä ei paljoa muutenkaan ole jäljellä, lähinnä lauluja ja loitsuja. Kielen perusta on kuitenkin jäänyt kansalta jo unholaan, vieraskielien matkatessa kauppakylään ajan saatossa.

Luonne

Lapsena oikea isin tyttö. Fiksu, ehkä liiankin fiksu omaksi parhaakseen. Tulee pääasiassa toimeen kaikkien kanssa, mutta todellinen luottamus täytyy ansaita kovalla työllä. Hän on siis varautunut uusien olentojen kanssa. Toki hän on myös hyvä näyttelijä tarpeen tullen. Hän on saanut siinä paljon harjoitusta sisarusten kanssa leikkiessä, kun piti saada tahtonsa läpi. Alea kuitenkin harvoin käyttää taitoaan hyödykseen. Hän on mieluummin aito oma itsensä.
Vaikka hän onkin aina ollut isänsä pikkutyttö, hänellä on maalaisjärki kohdillaan. Onneksi, sillä uudessa vieraassa maassa hän tulee tarvitsemaan sitä. Henkiinjäämisvaisto on herännyt viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Neitokainen ei siis ole kaunis neito pulassa tyyppiä, vaikka onkin kasvanut rakastavan perheen hellässä huomassa sisaruksista nuorimmaisena. Tottakai sitä lapsena käytti hyväkseen perheen kuopus korttia aina kun siihen oli mahdollisuus.

Alea on hellä ja rakastava, voisi jopa sanoa äidillinen läheisiään kohtaan. Rakastaa lapsia ja muuttuu helposti kanaemoksi sopivia kohteita tavatessaan. Toiveena olisi perustaa jonkinlainen orpokoti tulevaisuudessa. Toinen puoli hänestä on kuitenkin sisukas ja varautunut. Tämä puoli on esillä varsinkin nyt, kun hän huuhtoutui yksin vieraaseen maahan.
Täällä hän on puolueeton. Sota rotujen välillä ei ole hyväksyttävää, sillä kaikilla on oikeus elellä maan päällä. Alea kuitenkin tietää, että Cryptissä vallitsee sota ja jos joku häneltä kysyy, omaksi parhaakseen hän valitsee puolensa tilanteen mukaan. Näin sotien jälkimainingeissa näkee kuitenkin parhaaksi pitäytyä loitommalla haltijoiden vihollisista oman rotunsa tähden. Suippokorvainen elää todennäköisesti pidempään omiensa parissa.
Haltijanainen ei ole väkivaltaista tyyppiä, mutta jos hän vakaasti uskoo johonkin, hän taistelee sen puolesta mieluusti. Tai äärimmäisen pakon edessä. Sotaan toista rotua vastaan häntä on todella vaikea usuttaa, sillä hän uskoo luontoon ja kaikenlaiseen elämään. Ainakaan tällä hetkellä ei nää ketään varsinaisena vihollisena, vaikka onkin varautunut uutta ja tuntematonta kohtaan.
Erittäin luonnonläheinen persoona, ei viihdy ainakaan pysyvästi isoissa kaupungeissa. 
Hyvä muisti ja oppii nopeasti. Rakastaa kirjoja ja kerää tietoa kuin pesusieni. Lauleskelee kovin mielellään.


Cryptiin jouduttuaan hän tunsi olevansa yksin ja peloissaan metsässä. Ja sokissa. Toivonkipinä kuitenkin on syttynyt Tapiwa-kylän päällikön pelastettua hänet. Matkaan tarttui myös haltian oloinen orjatyttö, jonka Alea on ottanut siipiensä suojaan ja tuntee äidillistä suojeluvaistoa tätä kohtaan. Alea on alkanut pitää seikkailun mausta..

Menneisyys

Alea on kotoisin toisesta maasta, varakkaasta rakastavasta perheestä. Hänen äitinsä on kuollut, eikä sen puolen suvusta tiedetty paljon, tai ei puhuttu. Suvun juuret ovat kuitenkin kylän vanhimmat.
Alealla on kaksi siskoa, jotka ovat nyt haaksirikon jälkeen tuntemattomilla teillä.

Tyttöjen isä oli kauppamies, vaatimaton itse, mutta tyttöjen äiti oli vanhan suvun perijätär, joten perhe eli hyvin. Herra Dâira oli kylässä kovin pidetty mies. Aina iloinen mies, joka rakasti perhettään suunnattomasti. Vaatimattomista oloista kotoisin oleva isä kuitenkin halusi tyttäriensä oppivan perusasiat, joten siskokset tekivät töitä talossa, milloin talleilla milloin keittiössä, näin he oppisivat kunnioitusta ja tasa arvoa muita kohtaan. Varsinkin, kun hänen vaimonsa menehtyi tyttöjen vielä ollessa nuoria, halusi mies suojella heitä opettamalla heille erilaisia selviytymistaitoja. He tekivät yhdessä vaellusretkiä silloin tällöin, joilla he opettelivat metsästämään ja jo pienestä asti Alea oli luonnonlahjakkuus jousiammunnassa.
Alea oli erilainen kuin muut sisarensa. Tai ylipäänsä kuin muut kylän haltijat. Nimittäin kaikki kyläläiset olivat tummia. Hiusvärit vaihtelivat pähkinänruskeasta aina hiilenmustaan. Alean hiukset olivat valkeat.
Häntä vieroksuttiin kylällä, vähän pelkäsivätkin. Tyttö oli kaunis jo lapsena, mutta valkeat hiukset tiesivät onnettomuutta hänen kotikylässään. Tämä ei ollut Aleasta helppoa, eikä hän usein käynyt kaupungissa. Parhaiten hän viihtyi juuri luonnonhelmassa, kuunnellen luonnon ääniä.
Ennen hyvinä aikoina, kun siskosten äiti vielä eli, heidän isällään oli tapana tuoda kaupunkireissuiltaan pieniä lahjoja tytöilleen.
Vuosi vuodelta herra Dâiran lempeä luonne muuttui karkeammaksi ja etäisemmäksi ja tuntui ihan kuin mies pelkäisi jotakin. Hänen iloisuutensa kaikkosi ja hän muuttui vakavaksi. Mies kävi matkoilla paljon ja etääntyi tyttäristään.  
Tytöistä kaikkein seikkailunhaluisin oli nuorimmainen Alea, ja tämä oli aina ollut isänsä silmäterä. Kuopus muistutti eniten hänen edesmennyttä vaimoaan. Menetyksen jälkeen Alealta vaadittiin enemmän ja hän erkaantui siskoistaan. Hänen vapaa-aikansa kului opiskellen yrttitietoa ja yksinkertaisia vanhankansan taikoja paikallisen opettajattaren hoteissa. Iltaisin harjoiteltiin metsästystä. 

Yhtenä normaalia viileämpänä päivänä, Herra Dâira lähti jo aamuvarhain, eikä palannut koko päivänä. Se oli Aleasta vähän omituista, mutta ei ajatellut asiaa sen kummemmin. Hän jatkoi päiväänsä normaaliin tapaan.
Seuraavan aamun pikkutunneilla kuului vaimeita räjähdysmäisiä ääniä kylän suunnalta. Ääni muistutti lähestyvää ukkosmyrskyä.
Taloudenhoitaja ja isä rynnistivät siskosten yhteiseen huoneeseen. ”Edna, pakkaa tärkeimmät mukaan, tiedät mitä tehdä..” Ja mitään kyselemättä taloudenhoitaja Edna alkoi pakata kahta matka arkkua.
Tytöt olivat unenpöpperössä ja ymmällään. ”Isä, mitä tapahtuu?” Kysyi Alea pelästyneenä. ”Mistä tuo ääni tulee?” - ”Alea nyt ei ehdi selittää. Pukekaa päällenne lämpimästi ja auttakaa Ednaa. Joutuin!”
Tytöt katsoivat toisiaan ja alkoivat sitten toimeen. Arwena (sisaruksista vanhin) yritti vielä kysyä taloudenhoitajalta, että mitä oli meneillään, mutta turhaan.
Siskoksista keskimmäinen Aelene nyyhkytti.

Tytöt ja Edna saivat raahattua arkut alakertaan ja siellä heidän isänsä ja talonpoika auttoivat arkut oven edessä oleviin hevoskärryihin. Talonpoika Darius ja nyyhkyttävä Aelene vaihtoivat katseita.
He olivat rakastuneita ja vielä aikaisemmalla viikolla he olivat puhuneet kihlauksesta.
Pamaukset lähestyivät ja pilvet kerääntyivät. Punainen kajo heijasti valoa tummiin pilviin. Kylä oli tulessa. Siskokset nousivat kärryihin katsoen kylän suuntaan kauhuissaan. ”Joutuin nyt!” Heidän isänsä oli ajurin paikalla hoputtaen ja kertoi vielä viimeiset ohjeet jälkeen jääville talovnäelle. 
Aelene itki äänekkäämmin kärryjen lähtiessä liikkeelle. Hän katsoi taakseen nähdäkseen Dariuksen vielä ehkä viimeistä kertaa. Aela puristi hänen kättään ja halasi itkevää sisartaan. Kukaan ei sanonut sanaakaan.

He saapuivat satamaan. Siellä heitä odotti pieni, lähtövalmis laiva. Herra Dâira vaihtoi pari sanaa kipparin kanssa ja tytöt nousivat laivaan ja pari miestä lastasivat matkatavarat vaunuista.
Ei mennyt kauan kun laiva lähti satamasta.
Herra Dâira oli kovin vaitonainen ja välttelevä.
Siskokset hakivat lohtua toisistaan, kukaan ei kuitenkaan puhunut juurikaan mitään pariin päivään.
Kolmantena päivänä ilma oli erikoisen viileä. Alealla oli yllään lämmin viitta.
Heidän isänsä kasvoilta paistoi huoli ja levottomuus. Samoin miehistö oli levoton ja varuillaan.
Alea tarttui isänsä hihasta ja vaati nyt selitystä koko absurdille tilanteelle.
Herra Dâira otti tyttärensä olkapäistä kiinni ja sanoi hänen sinisiin silmiinsä katsoen: ”Alea, on paljon asioita, joita sinä ja sisaresi ette tiedä. Mutta se ei ole tärkeää. Jotain todella pahaa on tulossa ja te olette suuressa vaarassa. Pysy sisartesi lähellä, varautukaa myrskyyn.” Näin sanoen hän lähti ja Alea jäi ymmälleen. Hän etsi sisarensa ja he menivät kapteenin hyttiin turvaan.
He istuivat lattialla ja pitivät toisistaan kiinni. Myrsky lähestyi.

Seuraavaksi Alea muistaa heränneensä rannalta. Yksin. Hän yskii vettä keuhkoistaan.
Hetken siinä selvittyään, tyttö katsoo horisonttiin ja näkee kuinka laiva on pirstaleina ja kelluvat laivan osat huuhtoutuvat rantaan. Kauhuissaan tyttö huutaa ja lässähtää maahan shokissa. Jonkin ajan kuluttua hän havahtuu ja katsoo ympärilleen. Missä hän on? Alea yrittää hengittää tasaisemmin ja kokoaa ajatuksensa. Mitä seuraavaksi?
Hän näkee kankaanriekaleen, joka on luultavasti purjeesta lähtöisin ja suoristaa sen rannalle. Siihen neuvokas tyttö alkaa kerätä rantaan huuhtoutuneita tavaroita, kuten köyttä ja muuta tarpeellista. Hän sulki purjeen sumppuun ja katsoi vielä ympärilleen nähdäkseen jotakin. Alea löysi vielä puukon ja kuin ihmeen kaupalla hänen jousensa. 
Rannalla ei ollut jälkeäkään elämästä, rantaan ei ollut huuhtoutunut edes ruumiita. Kaikki oli hukassa. 
Hän katsoo metsää kohti. Rannalla aukeammalla alueella hän ei ainakaan olisi turvassa. Nyt hiljaiselta tuntuvalla saarella voisi lymyillä mitä vain. Hänen pitäisi piiloutua.. ja pian.

Metsästä hänet löysi mieskaksikko. Alean onneksi toinen heistä oli ukkospeto Aslak, Tapiwa-kylän päällikkö, sekä hänen henkivartijansa Ruehar. Nainen tarttui tilaisuuteen ja matkasi kaksikon kanssa Metsälinnakkeelle majataloon, jossa hän sai peseytyä ja pukea puhtaat ja kuivat vaatteet ylleen, sekä vatsansa täyteen ruokaa. Matka jatkui kohti Tapiwaa. Heidän tielleen sattui orjakauppias, joka veti perässään avutonta haltiatyttöä.
Kolmikko ei voinut jättää tyttöä myytäväksi eteenpäin, niinpä varakas Aslak osti tuon, jottei tilanne etenisi käsirysyyn.
Matka jatkui jälleen, mutta heidät yllätti ahne rosvojoukko. Tilanne eteni taisteluksi ja Alea otti osumaa kasvoihinsa. Hän myös tappoi ihmisiä ensimäistä kertaa. Se järkyttää häntä edelleen. Kaikkein järkyttävintä kuitenkin oli Aslakin muodonmuutos ukkospedoksi ja se tuho, jonka tuo jälkeensä jätti.
Aslak katosi ja Moranaksi nimetty orjatyttö ja Alea jatkoivat kolmisin kohti Tapiwaa Rueharin johdattamana.
Kyläpäällikön erikoinen ja mahtava talo oli lämmin ja molemmat naiset saivat omat huoneet ja puhtaat vaatteet.
Alea tunsi päänsäryn lisäksi pelkoa ja hämmennystä Aslakia kohtaan, kun oli nähnyt mitä tuhoa hän oli jättänyt jälkeensä. Olikohan hän turvassa täällä?
Aamun pikkutunteina hän lähentyi Moranan kanssa ja tunsi tätä kohtaan äidillistä suojeluvaistoa. Tyttö ei selkeästi tuntenut ulkomaailmaa juuri ollenkaan ja tätä oltiin kohdeltu kaltoin koko ikä.
Alean oloa helpotti, kun tunsi olonsa tarpeelliseksi.

Aamuvarhain Aslak palasi talolleen ja kaikkien rentouduttua päästiin aamupalan ääreen. Kaikki saatettiin tilanteen tasalle ja Alean mieli helpottui jonkin verran, kun ukkospeto kertoi pystyvänsä pitää itsensä aisoissa. Ainakin tähän asti tuo oli ollut sanansa mittainen mies ja haltia tunsi siitä suurta kiitollisuutta.
Tapiwassa hän saisi uuden mahdollisuuden aloittaa elämänsä alusta.


Tavatut


Aslak Qadir
- Pelastaja, jota kunnioittaa ja hieman pelkää. Hän on sanansa mittainen mies ja Alea on ukkospedolle henkensä velkaa. Tavallaan salaperäinen, mutta iloinen, suurikokoinen mies. Välillä tuo heittää mauttomia kommentteja tai vitsejä..

Morana
- Pelastettu orjatyttö. Avuton ja vähän hassu. Kuin lapsi käytökseltään. Altia tuntee äidillistä vaistoa Moranaa kohtaan. Hän haluaa antaa kaiken tarvittavan tytölle ja opettaa tätä parhaansa mukaan elämän menosta.


Ruehar
- Aslakin henkivartia. Kovin ujo persoona, josta on vaikea saada mitään irti. Ehkä epäileväkin. Hän tuntuu pitävän kyläpäällikön aisoissa, myös tämän ajoittaiset epäsopivat puheet. He tuntuvat olevan hyviä ystäviä. Myös Rueharille haltia on kiitollinen henkensä pelastamisesta. Mies vaikuttaa rohkealta ja tuntuu hoitavan henkivartian roolinsa mallikkaasti.
Viimeksi muokannut Jenzoned päivämäärä Ke Heinä 24, 2019 5:47, muokattu yhteensä 6 kertaa
Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 52

Liittynyt: Ma Touko 06, 2019 5:58

Viesti Pe Kesä 07, 2019 7:06

Re: Alea Fraeya Dâira

Edits

~ 7.6 Naamakuva lisätty.
~12.6 Tekstiä hieman selvennytty / tekstin asua muutettu osittain ja näyte lauluäänestä lisätty.
~ 28.6 Potretti lisätty. Esittelyyn lisätty sisältöä, mm. uudet tuttavuudet ja viimeisimmät kuulumiset.

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö