Viesti Ti Heinä 28, 2020 4:56

Levarion Ellcaud Rovannec-Evoire

Nimi: Levarion Ellcaud Rovannec-Evoire

Lempinimet: Levo, Vasen, Perhosritari, Perhoshaltia, Aarreviitta

Nimen alkuperä: Levo on alituiseen käytetty lyhenne etunimelle. Ellcaud on miehen toinen nimi, Rovannec isän suvussa kulkenut nimi ja Evoire äidin suvussa kulkenut nimi. Vasen taas on haukkumanimi, jota käyttävät ne, joille miehen menneisyys on tuttu, ja jotka uskovat tarinoihin. Jälkimmäiset liikanimet johtuvat miehen ulkonäöstä ja menneisyydestä.

Ikä: 1291-vuotias, väittää lopettaneensa laskemisen 800 vuoden jälkeen vaikka on varsin tietoinen iästään.

Sukupuoli: mies

Seksuaalinen suuntautuminen: Ei välitä määritellä, kiinnostuu kaikesta viehättävästä.

Siviilisääty: Omistanut elämänsä klaanilleen.

Puoli: Levon suhde puolen valitsemiseen on vaikea. Hän ei välitä sodasta, mutta palvelee haltioita klaanin sopimuksen mukaan. Hänet on kuitenkin jätetty kuningasperheen suojelua koskevan liiton ulkopuolelle. Ei kieltäytyisi hoitamasta ihmisiä, mutta arvioi yleensä tilanteen mukaan, keitä sopii auttaa.

Tämänhetkinen asuinpaikka: Carmel

Ammatti: Kirurgi ja parantaja, erittäin kiinnostunut lääketieteestä ja sen yhdistämisestä magiaan, sekä humanoidien elintoiminnoista.

Titteli/Arvo: Oli ennen aatelisten lääkäri, nykyään yksi Arasinyan neuvonantajista, mutta toimittaa lääkärin virkaansa mahdollisimman puolueettomasti.

Rotu/Laji: Nymfinen haltia, lepidopta.
Nymfiset haltiat ovat Cryptin vallalla olevan haltiarodun tavoin pitkäikäisiä olentoja, joilla on kyky puhua eläinten ja taikaolentojen kanssa ja löytää ihmisiä syvempi yhteys luontoon. Muista haltioista poiketen nymfiset haltiat ovat vahvemmin sidoksissa tiettyyn luonnonosaan, kuten eläimiin, kasveihin tai elementteihin.
Lepidoptat ovat pitkäikäisiä, humanoideja haltioita, joita erottavat ulkoisesti muista roduista ohuet, tuntosarvimaisiksi kaariksi taipuvat korvat, kämmenten ja jalkapohjien huomaamattomat tarttumakarvat ja lapaluiden väliin kiinnittyvät siivet. Siipien kuviointi vaihtelee yksilöllisesti, kuten myös väri. Hiukset ovat yleensä sinertävät ja iho kalpea. Lisääntymisiässä olevat lepidoptat osaavat lentää, ja tätä helpottavat lyhyehkö pituus ja ontot luut, joiden johdosta lepidoptat painavat vähemmän, kuin muut haltiat. Lentäminen ei luonnistu suuriin korkeuksiin, mutta talon katolle tai tarpeeksi matalaan puuhun lennähtäminen onnistuu helposti. Siivillä ei myöskään lennetä pitkiä matkoja, kuten kylästä kylään, mutta lepidoptat pysyvät ilmassa joitain minuutteja fyysisestä kunnosta riippuen. Siivet ovat joitain millimetrejä paksut ja taipuisat, yleensä reunoiltaan jäykemmät kuin keskeltä. Ne toipuvat huonosti vaurioiduttuaan, ja pienikin repeämä riittää siihen, että siivistä tulee epävarmat tai kokonaan toimintakyvyttömät.
Lepidoptien muisti on hyvä, mikä helpottaa akateemista menestymistä. Sen sijaan heidän fyysinen kestävyytensä on hyvin vähäistä: heistä ei ole helposti murtuvien luidensa ja varovaisuutta vaativien siipiensä takia väkivaltaiseen lähikontaktiin, joten taistellakseen lepidoptan täytyy oppia jokin etätaistelulaji, yleensä joko magia tai jousiammunta. Lepidoptat kehittävät harvoin voimakkaan lihaskunnon, mutta voivat silti olla aerobisesti kestäviä.
Lepidoptat lisääntyvät suunnilleen samassa suhteessa kuin ihmiset, eli murrosiästä keski-iän loppuun asti, ja lentokykyinen lepidopta syntyy vain kahden lepidoptan välille. Toisen haltiarodun kanssa lisääntyessään jälkeläinen voi saada mahdollisesti erikoisen väripigmentin joko silmiinsä, hiuksiinsa tai ihoonsa, sekä suipommat korvat, mutta muut rodulle ominaiset piirteet eivät periydy.
Lepidoptat tuoksuvat hyviltä, joten pölyttäjähyönteiset pitävät heistä ja saattavat etsiytyä heidän luokseen. He voivat käyttää perhosia viestimiseen, sillä ne jaksavat lentää pitkiäkin matkoja ja ovat pienen kokonsa ansiosta huomaamattomia. Toisaalta perhoset voivat myös johdattaa heidät ulos vieraista metsistä tai osoittaa suunnan veden ja ruuan lähteiden luo, mikäli lepidoptat sattuisivat eksymään.
Etenkin luonnon helmassa elävien nymfisten haltioiden uskoon kuuluu yleisesti lohikäärmeiden pitäminen maanpäällisinä jumalina, sillä lohikäärmeet ovat eräitä hyvin harvoista alkuperäisistä roduista, joihin ei liity nymfisiä haltioita. Näin ollen Cryptin Kolme Vanhinta, jotka ovat syntyneet alkuvoimasta, ovat kautta aikain olleet nymfisten haltioiden ylijumalia. Nymfiset haltiat ovat solmineet heidän kanssaan vuosisatojen varrella erilaisia liittoja, joista suurin osa on jo kauan sitten hajonnut liittolaisten taantuessa tuonpuoleiseen. Samanaikaisesti nymfisillä haltioilla on ollut tapana uskoa myös luontoäitiin, mutta koska hän ei ole yhtä konkreettinen kuin lohikäärmeet, on hänen vaikutuksensa nymfisten haltioiden keskuudessa heikennyt.

Taidot:
Lepidopta: Levolla on joitain lepidoptille ominaisia taitoja, joita hän on ajan saatossa kehittänyt ja erikoistanut ammattiinsa sopiviksi. Tuntosarviensa ansiosta Levo voi aistia vastapuolensa yleistä olemusta tai tunnetiloja, esimerkiksi stressiä, pelkoa, kiihottumista tai häpeää. Yhdistettynä parantajan oppeihin ja opiskelemaansa lääketieteeseen Levo pystyy kartoittamaan summittaisesti, onko hänen kohtaamallaan henkilöllä jonkinlainen tauti, ja onko sen lähde esimerkiksi veressä, aivoissa, lihassa tai luustossa. Tuntosarvilla aistiminen on kuitenkin epätarkkaa tai huijattavissa silloin, mikäli vastapuoli on erityisen vahva mieleltään, hyvä valehtelemaan tai yksinkertaisesti loitsun suojaama.
Kementári: Levo jakaa muiden Kementárin jäsenten tavoin kosketuksen, jonka ansiosta hän on ikäisekseen vahva ja vetreä. Hän harjoittaa hieman sekä veden että maan magiaa: veden magiaa sen verran, että kykenee käyttämään sitä parantaviin tarkoituksiin, ja maan magiaa itsepuolustusta tai piiloutumista varten. Hänen taitonsa kamppailuun kohdennetussa magiassa eivät ole merkittävät, ja se myös vaatii hänen ikäiseltään huomattavasti enemmän energiaa, kuin nuorilta maageilta. Levo osaa paljon Kementárissa opetettuja parantavia taitoja.
Heikkoudet: Kosketuksesta huolimatta Levon ruumis on heikko, eikä hänestä ole vastusta fyysisissä taisteluissa. Aggressiivinen magian käyttö saa hänet väsymään, mutta toisaalta hänen kestävyytensä on muuten hyvä, ja hän saattaa esimerkiksi vaeltaa pitkiä matkoja kuormittumatta siitä kovasti. Levo kärsii fyysisestä väkivallasta helpommin kuin muut kanssahaltiansa ontoista luistaan johtuen, joten mielummin pakenee kuin kohtaa vihollisensa. Levolla on siivet, mutta hän ei lennä niillä enää kuin harvoin, joitain minuutteja kerrallaan. Hän ei ole koskaan opetellut miekan tai jousen käyttöä.
Älylliset vahvuudet: Siinä, missä Levo häviää fyysisessä vahvuudessa, hän voittaa älyllisesti. Kirkkaan mielensä ja tarkan muistinsa ansiosta Levo on vaarallinen vastus sellaisille, jotka eivät pysy valppaina. Miehellä on muistiinsa talletettuna loputon kirjo flooraa, faunaa mineraaleja ja niiden terveysvaikutuksia. Hän tuntee kaikki tavalliset ja harvinaiset lääkkeet ja myrkyt, sekä kuinka valmistaa niitä. Hän voi esimerkiksi valmistaa tainnuttavia aromeja ja valmistaa sitä vastaan sieraimiin valeltavan vastamyrkyn, tai kenties paniikinomaisia hallusinaatioita tuottavia liuoksia. Kaikenlainen aistien vääristely kuuluu hänen puolustautumiskeinojensa repertuaariin, mutta pääasiassa hän pyrkii kuitenkin tekemään rohdoillaan hyvää ja parantamaan potilaitaan. Levo on myös sanallisesti lahjakas, ja koska hän on elänyt pitkän ja uteliaan elämän, hänellä on vastaus raivostuttavan moneen kysymykseen, eikä hän kainostele sen suhteen.
Lääketiede & oppineisuus: Levo hoitaa potilaitaan magian lisäksi mielellään myös mekaanisesti käsillään, sillä on äärimmäisen tarkka otteiltaan ja silmiltään, sekä tuntosarviltaan. Hän ompelee kauniita tikkejä, joista jää mahdollisimman siistejä arpia kantajilleen. Levo tietää keskiaikaisella tarkkuudella tutkimiensa ruumiiden perusteella, missä anatomiset toiminnot, lihakset, sisäelimet ja isot verisuonet sijaitsevat, ja tietää miten erilaisia haavoittumisia voidaan tehokkaimmin hoitaa. Hän osaa leikata myös lapsen äitinsä kohdusta, mutta toimenpide on vauvalle huomattavasti turvallisempi kuin äidille. Muutoin hän jättää synnytysten hoitamiset mielellään lapsenpäästäjille.
Lääketieteen lisäksi Levon kiinnostuksenkohteisiin ja oppineisuuteen kuuluvat vahvasti etiketti ja kielet (haltiakieli, muinainen haltiakieli ja yhteiskieli, osaa myös lohikäärmeiden kieltä ja maahisten kieltä sen vähän verran kuin niistä on ollut tarjolla kirjallisuutta ja näissä haltiakorostus on vahva) sekä Cryptin historia, ja jonkin verran tähtitiede, yksinkertainen alkemia ja taide. Levolla on amuletti, joka estää ajatuksenluvun, sekä telepatian toimimisen toiseen suuntaan - ilman sitä hän voi viestiä telepaattisesti.
Koska Levo on fyysisesti heikko, mutta klaanin suhteen tärkeässä asemassa, hän kantaa aina mukanaan kuivaa suolamaista valmistetta, jonka nautittuaan hänen kipureseptorinsa lakkaisivat välittämästä hermoimpulsseja. Mikäli Levo joutuisi vangituksi ja kuulusteltavaksi, kiduttajat murjoisivat häntä tarpeettoman paljon, sillä eivät saisi haluamaansa vastetta aiheutetulle tuskalle. Koska he eivät tietäisi Levon heikosta fyysisestä rakenteesta, kuten ontoista luista, miehen olisi tarkoitus kuolla vahingossa ennen kuin hänestä saataisiin tietoa ulos.

Fyysiset ominaisuudet:
Väritön Levo (kuvitelkaa vähän lisää ryppyjä myös)
Kiitos kosketuksen, Levo on ulkoisesti huomattavasti vähemmän rapistunut kuin ikätoverinsa. Levo on pituudeltaan varsin lyhyt nymfiseksi haltiaksi, kuten muutkin lepidoptat. Hän jää hieman alle 180cm pitkäksi, joskaan ei ryhtinsä takia, sillä hänen selkänsä ja päänsä ovat aina suorassa. Onttojen luidensa takia Levo painaa kokoonsa nähden vähän, ja tämän ominaisuuden on tarkoitus helpottaa lentämistä. Miehen silmiinpistävin piirre onkin hänen viittansa, joka on ripustettu lapaluiden väliin, ja joka paljastuu levitettäessä kahdeksi perhosensiiveksi. Ohuilla mustilla reunoilla kehystetyt siivet sulkevat sisäänsä satoja värikkäitä kuvioita, jotka loistavat punaisessa, roosassa, keltaisessa, sinisessä, oranssissa ja violetissa, kuin parhainkin jalokivimeri. Teräväkärkiset siivet ovat hyvin varjellut, lähes naarmuttomat ja vahvarakenteiset. Mies pitää siipensä lähes alituiseen laskettuna ja avaa ne vain harvoin - tämän myötä hän ei myöskään lennä juuri koskaan. Levo huvittelee sillä, että ihmiset uskovat hänen pukeutuneen prameaan viittaan. Asukokonaisuudesta huolimatta siivet ovat aina näkyvillä, sillä ne eivät mahtuisi minkään vaateparren sisään - mittaa niillä on alas painettuna hänen kantapäihinsä asti, ja levällään siipien kärkiväli on näyttävät kaksi metriä. Jos tilanne ehdottomasti vaatii, mies piilottaa siivet suuren tummanharmaan viitan alle.
Siipien lisäksi perhosmaisia ulkoisia piirteitä Levossa ovat tuntosarvimaisen ohuiksi kaartuvat suipot korvat, sekä kämmenten ja jalkapohjien pinnoilla olevat lähes näkymättömät tarttumakarvat. Koska Levo on jo vanha, tarttumakarvat ovat haalistuneet ja harventuneet, ja harvoin kiinnittävät huomiota muissa ihmisissä. Muuten Levo muistuttaa mitä tahansa muuta humanoidiolentoa. Hänen lihaksensa ovat ohuita ja pitkiä. Hartiat eivät ole miehelle leveät, mutta tasapainossa lantion kanssa, ja sääret ovat selvästi pidemmät kuin miehen torso. Hänen silmänsä sijaitsevat syvällä päässä suojassa iskuilta, ja kasvojen piirteet ovat kulmikkaat, hyvin miehekkäät. Miehen nenässä on varsin aatelinen kyömy. Lepidoptan hymy on valloittava ja kahden hymykuopan koristama, hammasrivi on suora, ja huulet vaaleasti punoittavan purppuraiset. Miehen iho on ohut ja kalvakka, melkein valkea, eikä siinä ole näkyviä arpia, vaikka ikä onkin ahavoittanut sen paikka paikoin ja saanut sen vanhenemaan uurteiseksi. Levon silmien väri on tummansininen. Miehen ennen viehättävän lilat hiukset ovat muuttuneet teräksen harmaan ja platinaisen valkean sekoitukseksi vuosien saatossa, ja kulmakarvat ovat hopeaiset, paksut ja huolitellut. Levo pitää hyvää huolta ulkonäöstään kauniiden asioiden arvostajana, ja hänen hiuksensa ovat sivuilta lyhyiksi huolitellut ja päältä siisteiksi kiharoiksi kammatut. Miehen päätä kehystää juhlatilanteissa seppele, jossa saattaa toisinaan olla myös kukkia.
Siinä, missä miehen siivet räiskyvät värikkäinä, on lähes hänen koko muu olemuksensa harmaata ja valkoista. Levo pukeutuu ihonmyötäisiin varusteisiin: pitkiin saappaisiin, housuihin, nyöritettyihin paitoihin ja istuviin takkeihin. Yksinkertaisesta värityksestä huolimatta miehen prameimmissa vaatteissa on värittömiä koristekirjailuja ja toisinaan myös kiiltävää materiaalia. Vaikkei Levo koskaan ole ollut varsinainen aateloitu ritari, siisteissä vaatteissa esiintyessään ja värikäs viitta harteillaan hän on onkinut itselleen ritaripäätteisiä lempinimiä. Jos Levo käyttää asusteenaan vyötä, on siinä aina siipeä etäisesti muistuttava, emaloitu hopeinen solki, jonka hän sai kauan sitten eräältä seppäystävältään lahjaksi syntymäpäivänsä johdosta. Käsissään hänellä saattaa olla harmaat kynsikkäät tai hanskat, jotta rohdoiksi kelpaavien kasvien poimiminen olisi helpompaa. Levolla on amuletti, joka estää ajatusten lukemisen, sillä ne ovat täynnä arkaluontoisia potilastietoja ja haltiat ovat tunnetusti kyvykkäitä telepatiassa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se on peruja hänen vanhemmiltaan, epäsymmetriseksi louhittu tumma kivi nahkaisissa nyöreissä, mutta se on aina takin alla, etteivät hänen kohtaamansa henkilöt näkisi sitä.
Liikkuessaan Levo kulkee kevyesti ja notkeasti. Levo käyttää puhuessaan paljon käsiä, etenkin silloin kun innostuu.
Levo on harmistunut siitä, että hänen ulkoinen kuorensa alkaa rappeutua korkean iän myötä. Hän pitää kuitenkin huolta niistä asioista, joista vielä voi. Ikätovereihinsa verrattuna hän on joka tapauksessa paremmin säilynyt, kiitos klaanin. Iäkäs mies pitää hyvää huolta hygieniastaan ja tuoksuu yleensä lähelle uskaltautuvien nenään yrteiltä, niittykukilta ja muskottipähkinältä. Hänen auransa on väritön ja ilmenee miellyttävänä lämpönä ja hehkuna.

Luonne:
Levarion on muiden lepidoptien tapaan hyvin älykäs ja lisäksi korkeasti koulutettu herrasmies, mikä ei liene yllätys ottaen huomioon hänen kunnioitettavan ikänsä. Hänen puheensa on kuorrutettu kohteliaisuuksilla ja sivistyneillä sanoilla ja hän on myös erinomainen keskustelukumppaneidensa huomioon ottamisessa. Hän tuntee ylpeyttä kartuttamastaan tiedon määrästä ja ammattitaidostaan, ja kohteleekin lääketiedettä omanlaisenaan taiteena, samalla tavalla kuin maagit kohtelevat taikuutta. Joskus Levo saattaa vahingossa sortua jaaritteluun ja turhan kauniin kielen käyttämiseen, mutta toisinaan se on osa hänen kuivahkoa huumoriaan. Alati julkisissa tilanteissa korrektisti käyttäytyvä Levo on hyvin rauhallinen ja laskelmoiva realisti ja jättääkin usein syvimmät tunteensa muiden arvailujen varaan. Kuivasta huumoristaan huolimatta hän nauttii suuresti huumorintajuisten haltioiden seurasta, ja yhtä lailla hän etsii mielellään seurakseen älykkäitä yksilöitä. Levo on diplomaatti aina kun tilanne sallii, eikä siis mielellään anna tilanteen kärjistyä väittelyksi, mutta väittelytilanteissa Levo on aina niskan päällä, eikä anna periksi, ennen kuin hänen näkökulmansa on tullut kaikille osanottajille harvinaisen selväksi. Tästä huolimatta Levo on intensiivinen kuuntelija ja painaa mieleensä tarkasti sen, mitä muut hänelle sanovat. Levon pinna on loputon: hän suuttuu vain harvoin, ja silloinkin hyvin arvokkaasti ja sortumatta halventaviin sanoihin tai uhkailuun.
Levon muisti on lähes pettämätön ja hänellä on vastaus valmiina moneen kysymykseen, mikä ajaa monesti yksinkertaisemmat seurustelukumppanit raivon partaalle. Hän pitää myös asioiden filosofisesta pohtimisesta, joten hänen kanssaan on helppo uppoutua jutustelemaan syvällisiä tuntikausiksi. Hän pitää muiden haltioiden piirteiden ja ominaisuuksien arvailusta, ja on yleensä aidosti kiinnostunut heidän menneisyydestään, ikään kuin hän haluaisi lisätä heidän tarinansa muistinsa syövereistä löytyvään kirjastoon.
Läheisimpien ystäviensä kesken Levo on vähemmän korrekti ja enemmän rönsyilevä. Hän antautuu nauramaan enemmän silloin kun tuntee olonsa rentoutuneeksi, ja saattaa myös innostua raottamaan menneisyyttään, joskaan ei koskaan kerro hovin tapahtumista. Ystävät voivat luottaa Levoon kuin kallioon - hänen huuliltaan eivät koskaan karkaa salaisuudet ja hän pitäisi ne myös henkensä uhalla. Hän tarjoaa aina olkapäätään sureville ystävilleen ja yleensä löytää myös lohdutuksen sanat. Samalla tavoin hän myötäelää vahvasti ystäviensä onnistumisia ja ilojen aiheita. Hän myös huvittelee mielellään flirttailemalla viehättäville otuksille, vaikkei enää olekaan lisääntymiskykyinen. Tai ehkä sitä suuremmalla syyllä. Moiset hupailut tapahtuvat kuitenkin kahden kesken hyvin tietynlaisten persoonien kanssa.
Levo on hyvin sinut itsensä kanssa ja tuntee harvoin oloaan epävarmaksi, sillä tietää asioista paljon ja hänen sanainen säilänsä on terävä. Haltioiden kuninkaalliset ja aateliset saavat hänet kuitenkin tuntemaan häpeää ja piilottamaan itsensä jopa vuosisatojen eron jälkeen. Kuninkaallisten ja hovin ajattelu ahdistaa miestä eikä hän ole halunnut osoittaa erityistä kiinnostusta kuningassukuun Kementárin uskollisuudesta huolimatta.
Levo toimii lähes aina järkensä mukaan, sillä tunteet ovat aiemmin saattaneet hänet lähes maanpakoon, eikä vanhalla miehellä ole enää toiste varaa samanlaiseen murheeseen.

Harrastukset/Vapaa-ajan tekemiset: Harrastaa esteettisiä asioita, nauttii tanssista ja teatterista, etsii mielellään Cryptistä kauniita maisemia. Sivistää itseään kaikella kirjallisuudella, jonka saa käsiinsä ja kehittää hoitoja erilaisiin sairauksiin. Osaa soittaa skalmeijaa (puhallinsoitin) kahden kappaleen verran: yksi iloinen ja yksi surullinen.

Menneisyys:
Levarion syntyi varakkaaseen, joskin iäkkääseen lepidoptaperheeseen esikoislapsena kolmannen aikakauden alussa. Vuosikymmentä myöhemmin hänelle syntyi Mavella-niminen sisar, jonka elämä ehti ohittaa ruhtinaallisen 900-vuoden rajapyykin, ennen kuin parantumaton rappeumatauti vei hänet mennessään. Lapsuudessaan Levo ja Mavella olivat hyvin läheisiä, niin keskenään kuin myös vanhempiensa kanssa. Levon isä oli lääkäri ja äiti parantajamaagi, ja he asuivat haltioiden kaupungissa, missä vanhemmat pitivät yhdessä parantolaa asukkaille. He todistivat ensikädessä haltiakaupungin ja -kulttuurin kasvua ja kukoistusta, ja pääsivät osaksi sen melko varhaista historiaa. Vaikka Levon perhe eli varakkaasti, he tekivät töitä rahvaan parissa. Levarion kouluttautui isänsä ja hänen kollegoidensa opastuksella lääkäriksi, ja oppi siinä sivussa joitain hyödyllisiä maagin taitoja äidiltään. Hänen äitinsä liittyi ajan myötä Kementári-nimisen klaanin joukkoihin, sillä se tarjosi nymfisten ja vanhojen haltiarotujen oppeja muille niistä osallisiksi halajaville. Klaanin toiminta ei erityisesti kiinnostanut Levoa, joten hän jatkoi käden taitojen opiskelua enemmän ja magian harjoittamista vähemmän.
Levo kasvoi aikuiseksi tänä kukoistuksen aikakautena. Hänestä tuli lääkärin työssään varsin lahjakas erityisesti kirurgisella saralla, sillä hän oli tutustunut ahkerasti haltioiden anatomiaan ja osasi siitä paljon. Nuorukainen oli myös tavattoman kiinnostunut muusta kirjallisuudesta, joten sivisti itseään jonkin verran astrologialla, etiketillä ja alkemialla. Mikään kyseisistä aiheista ei kuitenkaan vetänyt häntä niin paljon puoleensa kuin lääketiede ja sen rajallisuus ja vaativuus, joten aihe pysyi yhä hänen leipälajinaan. Haltioiden hovi oli tuolloin varsin varakas ja palkkasi lisää väkeä, hovilääkärin muiden muassa, ja kunnianhimoinen Levo päätti pyrkiä virkaan. Taitojensa ansiosta hän sai paikan noin 400 vuoden iässä, kolmannen aikakauden päättyessä ja ihmisten tehdessä olemassaolonsa tiedetyksi. Toinen laji ei huolettanut nuorta miestä tuolloin, he saapuivat rauhassa ja lähtivät rauhassa.

Neljännen aikakauden aikana Levarion eli aikuiselämäänsä ja istuttautui hoviin tiiviisti. Hän oppi etikettimestarin opeissa hovilääkärille sopivaa käytöstä, ja kävi aika ajoin kouluttautumassa muiden parantajien, lääkäreiden ja mestareiden alaisuudessa - mukaanluettuna isänsä luona, sillä hänen oli hyvä pysyä nöyränä lähtökohdilleen. Levo ystävystyi kuningasperheen kanssa - olihan hän tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan, välillä intiimeiden tai arkojen aiheiden äärellä, sillä hänen tehtävänsä oli hoitaa heidän sairauksiaan. Siinä, missä hovineidot olivat läheisiä kuningattaren kanssa, sillä kampasivat hänen hiuksiaan, Levarion oli läheinen hovin kanssa, sillä he saattoivat helposti pyytää häneltä mielipidettä ikävään pakarassa sijaitsevaan luomeen, joka olisi parasta poistaa. Vuosisatojen saatossa Levarion ystävystyi läheisesti kuningatar Elanil Cúthalionin kanssa, sillä tämän lempeys ja viehättävyys tekivät lääkäriin vaikutuksen. Heillä oli joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja Levo saattoi jutustella naisen kanssa tuntikausia ruokasalissa tai puutarhassa. Aina kun velvollisuudet eivät kutsuneet heitä, perhosmies seurasi kuningatarta kuin varjo, hovineito kuningattaren oikealla puolella ja Levo vasemmalla. Jotkut mutisivat kaksikon välillä olevan muutakin kuin ystävyyttä, mutta Levo oli jonkin verran läheinen myös kuningas Allainin kanssa - olkoonkin, että kuningas oli tasapuolisen etäinen, kylmä ja tiukka kaikille alamaisilleen, mutta sen sallimissa rajoissa - joten kuningasparin lähipiiri kyllä tiesi, ettei mitään romanttista tai seksuaalista suhdetta ollut - ainoastaan platoninen. Vaikka Elanil ja Levo viettivätkin paljon aikaa yhdessä, eivät he koskaan kajonneet toisiinsa tai ehdotelleet mitään sivistymätöntä. Kuningatar oli Levon paras ystävä, siinä kaikki. Jos kuningas olisi puuttunut tähän, olisi ollut sanomattakin selvää, että Levo olisi ottanut etäisyyttä kuningattareen.

Ilmapiiri ihmisten ja haltioiden välillä tuntui kiristyvän, ja se näkyi myös hovissa. Levarion kuuli paljon kuulumisia kokouspöydistä, sillä tällaiset painavat asiat aiheuttivat kuningas Allain Cúthalionille ja lähipiirilleen paljon päänvaivaa, ja kuningas vaikutti usein stressaantuneelta. Toisinaan hän sai vaikean oloisia kohtauksia, jollaisia oli ilmennyt myös hänen isällään lääkärin kuuleman mukaan. Levo oletti raivonpuuskien ja uupumuksen liittyvän tähän ilmoilla olevaan sotaan, mutta kuninkaan olotila ei kohentunut. Tämän johdosta Levarion sai luettavakseen aikaisemman hovilääkärin kirjoittamia diagnooseja kuningas Aditit Cúthalionin viimeisistä vuosikymmenistä. Oireet täsmäsivät aikajanallisesti niihin, joita kuningas Allain oli saanut. Myös niiden eteneminen täsmäsi Adititin oireisiin. Raivokohtaukset ja pahoinvointi pahenivat sokeutumiskohtauksiksi, kouristeluiksi ja yskimiseksi. Yskänpuuskien mukana tuli ajan myötä verta ja niihin liittyi hengitysvaikeuksia. Levarion vietti päivänsä ja yönsä kuumeisesti etsien erilaisia hoitokeinoja kuninkaalle. Hän konsultoi kollegoitaan, kokeili heidän ehdottamiaan hoitokeinoja ja kehitteli omiaan. Mikään ei tuntunut tepsivän ja kaikki lääkkeet tuntuivat vain väliaikaisesti lievittävän kohtausten mukanaan tuomia oireita. Lopulta Levo päätyi käyttämään samaa lääkeyhdistelmää kuin hänen edeltäjänsä hovissa oli käyttänyt entiseen kuninkaaseen, sillä sen teho oli kaikkein nopein ja pisin, joskin Levo tiesi sen olevan vain lumetta; pelkkä helpotus siihen, mikä olisi lopulta välttämätöntä. Kuningatar vietti viimeiset vuodet kuninkaan vuoteen äärellä, eikä Levo hennonnut poistua hänen viereltään. Hänen velvollisuutensa oli parantaa kuningas, sillä hän tiesi miten paljon Elanil rakasti tätä miestä. Vielä vakavampaa oli se, että ihmisten ja haltioiden välit tulehtuivat tulehtumistaan, ja kuninkaan kuolema osuisi todella arkaan paikkaan. Se olisi kuitenkin edessä. Levo oli laskenut kuninkaalle elinajanodotteen, muttei julkaissut sitä. Kyselijöille hän vastasi joka kerta, että kuningas paranisi kyllä. Että jokin hoitomuoto olisi vaikuttanut siltä, että se saattaisi tehota. Vaikka kuningatar oli hänen läheisin ystävänsä, ei hän hennonnut kertoa tälle täysin, miten huonosti asiat olivat, ennen kuin kuningas sokeutui lopullisesti. Silloin hän valmisteli naista siihen ajatukseen, että hänen ja hänen nuoren poikansa, Aran Cúthalionin, olisi valmistauduttava pahimpaan. Surunsa keskellä kuningatar otti asian vastaan arvokkaasti ja ymmärtäväisesti tai ainakin esitti roolinsa urheasti, kun taas Levo oli järjettömän pettynyt itseensä. Hän oli ollut varma, että olisi voinut nujertaa tämän taudin taidoillaan. Joka kerta kun hän kuvitteli olevansa askeleen verran edellä, julmia oireita ilmaantui lisää.

Kun kuningas Allain Cúthalion kuoli, hovi musertui surusta. Kansa oli sodan kynnyksellä ja pelosta suunniltaan. Liittoja solmittiin paljon, Kementári oli vain yksi useista tahoista, jotka asettuivat haltioiden puolelle siltä varalta, jos sota puhkeaisi. Syypäätä etsittiin väkisin ja vihaisena. Nuori perillinen oli vasta lapsi ja kuningatar olisi yksin. Se avasi oivallisen ikkunan syyttelyille. Jos Levarion oli niin mahtava ja taitava, miksei hän ollut kyennyt pelastamaan kuningasta? Allainin oireiden huhuttiin olleen vakavampia kuin hänen isänsä Adititin, joten joku yritti varmasti päästä hänestä eroon. Ehkä hovissa oli soluttautuja? Ajoitus oli liiankin otollinen kuninkaan kuolemalle. Oliko Levarion tyytyväinen kuninkaan kuolemasta? Nythän hän saisi pitää kuningattaren itsellään. Ehkä hän oli jopa havitellut valtaistuinta! Kuninkaan ruumis ei ollut ehtinyt kylmetä, ennen kuin ensimmäiset kiihkoilijat saapuivat surevan ryhmän - Elanilin, palvelusväen ja Levarionin - luo.
"Sinä, vasen", kenraalit olivat osoittaneet lääkäriä vihaisesti ja vieneet hänet kuulusteltavaksi mahdollisen salajuonen tai syrjähypyn paljastaakseen. Levarion ymmärsi, että tämä tekisi hallaa hoville. Huhut eivät tulisi kenties kuolemaan koskaan, joten hänen olisi pakko tehdä asialle jotain. Ja ainoa oikea ratkaisu oli poistaa tästä yhtälöstä se linkki, joka vaaransi heidän hovinsa tasapainon. Hänen olisi siis lähdettävä. "Se vasen" oli edelleen nimitys jolla hovin väki puhutteli häntä viikkoja kestäneiden kuulustelujen jälkeen, sillä he halveksivat häntä niin, etteivät tohtineet puhutella häntä nimellä tai ammattinimikkeellä. Myöhemmin huhu vasemmasta paisui kaikenlaisiin naurettaviin mittoihin: ehkä Levo olikin tukkinut kuninkaan vasemman kaulavaltimon tai vienyt häneltä vasemman munuaisen. Levo ei puhu ajastaan tyrmissä, mutta metodit, joita hänen kuulusteluunsa käytettiin, eivät olleet miellyttäviä. Kun velvollisuuksistaan selvinnyt Elanil oli ajan mittaan saapunut kyseenalaistamaan kuulustelua ja vastaamaan muista epäilyttävistä tahoista, joita kuninkaan kuolemaan oli yhdistetty, Levo oli pyytänyt saada puhua hänen kanssaan kahden kesken. Kuningatar kuunteli hänen pyyntöään, ja kävi selväksi, ettei hän jakanut tätä irvokasta mielipidettä salasuhteesta tai murhasta muiden epäilijöiden kanssa. Levo kertoi hänelle silti jättävänsä jo samana iltana jäähyväisensä kuningattaren luvalla. Huolimatta siitä, että nainen oli vain vähän aikaa sitten menettänyt aviomiehensä ja lapsensa isän, hän ei yrittänyt estää lääkärin pakoa, joten hänen täytyi ymmärtää, että niin oli hoville parasta. Vain kuningatar tiesi, miksi hän lähti, muttei minne hän lähti. Levolla oli niin kiire poistua, ettei hän ehtinyt ottaa mukaansa kuin tärkeimmät tavaransa ja muutaman vaateparren. Puutarhan muurin juurella hän suukotti kohteliaasti kuningattaren kämmenselkää, käänsi selkänsä ja kiipesi ketterästi muurin yli sille tielleen.
Joitain vuosikymmeniä myöhemmin suru-uutinen Elanilin menehtymisestä tavoitti Levarionin. Nuori kuningas Aran Cúthalion kruunattiin Cryptin hallitsijaksi. Levo pysyi hereillä koko yön ja itki kuningattarensa vuoksi. Hän ei tavannut naista enää koskaan lähtönsä jälkeen.

Kun neljäs aikakausi oli ohi ja viides alkoi, tapahtui asioita, joihin mikään koulutus ei olisi voinut valmistella haltioita. Sodan kipinä oli syttynyt haltioiden ja ihmisten välille, ja lopulta se roihahti liekkeihin tuhoisin seurauksin. Kaikki leikkaus- ja parantajataitoiset kutsuttiin sotakenttien läheisyyteen. Levo ei voinut liittyä joukkoihin, sillä hänen täytyisi pysyä mahdollisesti koko lopun elämäänsä piilossa hovilta. Hän oli liittynyt vuosikymmeniä sitten pakonsa jälkeen Kementáriin, klaaniin, johon hänen äitinsä oli liittynyt vuosisatoja aikaisemmin. Klaani piti hänet piilossa ja vastapalvelukseksi hän opetti heille samoja taitoja, joita oli oppinut isältään sekä kaikilta niltä henkilöiltä, jotka olivat kouluttaneet häntä viimeiset vuosisadat hovissa. Samalla Levo omaksui veden omaksi elementikseen ja harjoitti paljon taikuutta vapaa-ajallaan purkaakseen levottomuuttaan kehittäviin askareisiin. Klaani osallistui viidennen aikakauden sotaan, ja Levo tiesi, että myös hänen isänsä olisi siellä haltiakaupungin puolesta. Levarion pysyi piilossa Kementárin asuttaman Carmel-kylän muurien sisäpuolella, ja odotti tuskaisena klaaninsa paluuta. Menetykset olivat hirveät; haltiat hävisivät sodan. Kumpikaan Levon vanhemmista ei selvinnyt. Hän parsi haavoittuneita kasaan kylässä kaksi vuorokautta putkeen ilman tuntiakaan unta, sillä hänen sisuskalujaan korvensi pettymys. Kylässä kiertävien tarinoiden mukaan hän ei vuodattanut kyyneltäkään, sillä oli niin keskittynyt tekemään työtään ja hoitamaan niitä, joita pystyi.

Kuudentena aikakautena Levo tutustui Kementárin alati vahvistuvaan uskoon siitä, että Kolme Vanhinta olivat maanpäällisiä jumalia, ja että lohikäärmeet olivat pyhiä. Levo oli lukenut lukuisten muiden aiheiden ohella myös lohikäärmeistä, ja aihe kiehtoi häntä. Hän oli aina pitänyt myyttejä mielenkiintoisina, ja niinpä hän otti asiakseen opiskella aiheesta lisää lääketieteensä ohella. Se antoi hänen elämälleen myös uuden suunnan ja tarkoituksen, nyt kun hänen henkilökohtainen ensimmäinen aikakautensa oli päättynyt, ja toinen oli alkanut. Ajan myötä Levarionista tuli yksi Vanhimpien uskollisimmista seuraajista. Hän ystävystyi klaanin jäsenten kanssa ja ansaitsi korkean ikänsä myötä monien nuorempien kunnioituksen. Klaanin tuleva johtaja syntyi, joskaan kukaan heistä ei vielä aavistanut, että tyttö tulisi näyttelemään niin merkittävää roolia heidän tulevaisuutensa kannalta.

Levon seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs aikakausi kuluivat hyvin pitkälti samankaltaisina. Hän ei sitoutunut vuosisatojen aikana kenenkään kanssa, vaikka nauttikin hetkellisesti joidenkin viehättävien yksilöiden seurasta. Hän vanheni arvokkaasti, opetti, paransi potilaitaan, mentoroi nuorta Arasinyaa, joka valittiin Kementárin johtajaksi ja Carmelin päälliköksi, ja seurasi häntä usein kokouksiin. Hoviväen audienssien aikana hän ei poistunut talostaan, ja peitti kaikki tunnistettavimmat piirteensä suurella viitalla. Hiukset, korvat ja siivet. Hiusten harmaannuttua niillä ei enää ollut väliä - hovi muistaisi hänet hänen violeteista hiussuortuvistaan, mutta eritoten siivistään. Hän seurasi mielenkiinnolla, joskin myös pelolla ja varautuneisuudella kahden nuorukaisen, Arasinyan ja kuningas Aranin varttumista. Huolimatta siitä, että Aran oli hänen rakkaan ystävänsä poika, perhoshaltia näki hänet epämiellyttävänä henkilönä. Tekojensa perusteella mies kuului olevan järjiltään. Hän pelkäsi tätä uutta kuningasta, impulsiivista, vallanhimoista ja ylimielistä miestä. Ja niin teki koko Ayan lähin neuvosto. Vain hullu olisi asettunut Aranin ja hänen tavoitteidensa väliin. Hän pelkäsi myös Ayan puolesta - nuorikon, jota hän kaitsi kuin tytärtään, sillä tämä oli ottanut Aranin tiukasti kohteekseen. Toisaalta Aya oli tullut ajan saatossa Oraakkelin valituksi. Se oli ollut pettymys vanhalle miehelle, sillä hän oli lukenut lohikäärmeistä kaiken luotettavan kirjallisuuden, jonka oli saattanut saada käsiinsä. Hän oli seurannut Vanhimpien polkua melkein neljä vuosisataa ja piti itseään yhtenä heidän uskollisimmista seuraajistaan. Jos Oraakkeli piti Ayaa sopivampana valittuna, sillä täytyi olla jokin tarkoitus. Ehkä hän suojelisi tyttöä Aranilta.

Tätä nykyä Levarion asuu edelleen Carmelissa ja pakenee haltiakuninkaan sukua ja hovia. Vuosisatoja on vierinyt, mutta haavat ovat edelleen kipeät. Mies löytää iloa älykkäistä ja ulkonäöllisesti miellyttävistä kumppaneista, lääketieteen harjoittamisesta ja kirjallisuudesta.

Suhde muihin Carmelin asukkaisiin ja Kementárin jäseniin: Levarion on korkean ikänsä ja älykkyytensä vuoksi kunnioitettu kylässä. Hänen sanansa on painava kokouksissa, joskin hän pyrkii pysyttelemään poissa politiikasta. Kaikki varovat kutsumasta häntä Vasemmaksi, sillä se on hänestä äärimmäisen loukkaavaa, joskaan suurin osa kylän tai klaanin jäsenistä ei tiedä, mistä kyseinen nimi on saanut alkunsa. Levon menneisyydestä ovat perillä Arasinya ja häntä lähinnä olevat henkilöt. Loput tietävät vain, että hän ei ole ikivanhan väärinkäsityksen takia kaivattu kasvo haltiakaupungissa. Arasinya on Levolle kuin tytär, joskin heidän nappinsa menevät usein vastakkain Arania koskevan suunnitelman takia.

Suhteet:
Oraakkeli Archelaus, Marduk: Vanhin kaikista, yksi ylijumalista. Levo kunnioittaa tätä lohikäärmettä syvästi ja on harmissaan siitä, ettei tullut hänen valitsemakseen. Olisi erittäin kiinnostunut tapaamaan hänet.
Shyvana Taivaanmaalaaja: Lohikäärmeiden äiti, yksi ylijumalista. Levo kunnioittaa häntä yhtä syvästi kuin Oraakkelia, ja pitää erityisen kunnioitettavana hänen parantajan taitojaan - he ovat siis kiinnostuneita samoista asioista ja vannoutuneet saman päämäärän, eli parantamisen, äärelle. Haluaisi palavasti tavata kyseisen ylijumalan.
Orubee: Aearin hirviö, yksi ylijumalista, joskin eräänlaisena varoittavana esimerkkinä pidetty. Kenelläkään ei ole ollut antaa varmaa perimätietoa siitä, mitä pahaa Orubee on elämänsä aikana tehnyt, mutta hän ei selvästi ole pyhistä pyhin lohikäärme. Levo kunnioittaa lohikäärmettä yhtenä vanhimmista, ja toisaalta hänen tiedonjanonsa on sammumaton, ja hän haluaisi tavata pedon ja kuulla, millainen hänen tarinansa tosiasiassa oli.
Arasinya: Kementárin johtajatar ja Carmelin päällikkö. Levo seuraa häntä ja kuuluu hänen neuvostoonsa. Kohtelee häntä kuin omaa tytärtään - samanlaisella rakkaudella ja tiukkuudella. He ovat monesti eri mieltä asioista, mutta kunnioittavat silti toisiaan.
Aran Cúthalion: Haltiakuningas, jota Levo pelkää ja karttaa. Levo on tavannut Aranin kerran hänen taaperovuosiensa jälkeen, mutta Aran ei tiennyt, kenen kanssa oli tekemisissä. Kohtaaminen oli vähintäänkin traumatisoiva.
Aesuithiel (NPC): Kementárin edeltävä johtaja, nykyään jo hyvin vanha ja heikossa kunnossa - huomattavasti heikommassa kuin Levo itse, eikä Levolle ole selvää, onko nainen vielä häntäkin vanhempi. Hieman höperöitynyt vanha nainen, jota ei enää tulisi ottaa neuvostossa niin vakavasti.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 1/2
Levo 1/2

Miten olisi kuutamokävely?