Loryen Leádhweil


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Hovinarri

Viestit: 2499

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Kesä 08, 2008 5:09

Loryen Leádhweil

Nimi: Loryen Leádhweil

Sukupuoli: Nainen

Ikä: 360 vuotta, ruumiillisesti noin 25-vuotias

Rotu: Haltia

Puoli: Haltiat

Siviilisääty: Naimaton

Ammatti/arvonimi: Maagi, muttei voi kutsua sitä vielä ammatikseen. Ompelee saadakseen rahaa.

Ulkonäkö:
Väliaikainen kuva, kiitos Ikane
Loryen on haltiaksi hieman lyhyt, vajaa 170cm pitkä nuori nainen. Hänen vartalonsa rakenne on hoikka, joskaan ei langanlaiha: luiden päällä on kestävyyteen erikoistuneita, kapeita lihaksia ja lantiot ovat sopusuhdassa kapeahkojen hartioiden kanssa. Vartalon malli ei ole kurvikas tai erityisen naisellinen, rinnat tai pakarat eivät herätä ihmetystä koollaan vaan ovat hyvin tavanomaisen pienet. Naisella on pitkät sääret ja ohuet, pitkät sormet. Hänen hiuksensa ovat pitkät, vaaleat ja pehmeät, ja ne kääntyvät löyhille laineille latvoista, mutta ovat muuten suorat. Hiukset ovat yleensä auki ja viimeisen päälle kammatut. Mikäli tilanne vaatii hiusten pysymistä poissa tieltä, saattaa Loryen sitoa etuhiuksensa leteille ja kiinnittää ne niskaansa, tai toisinaan harvoin hän solmii hiuksensa nutturalle. Haltioille ominaisesti naisella on suipot korvat ja kalpea iho, jossa ei ole merkkejä taistelusta tai sairauksista. Naisen kasvonpiirteisiin kuuluvat kapea leuka, siro nenä ja kaksi omenanvihreää silmää, joita kehystävät pitkät, mutta eivät kovin tuuheat ripset. Loryen on kirottu sokeaksi, joten silmien pupillit ovat haaleat ja silmien päällä lepää alati valkoinen, silkkinen nauha, jonka avulla nainen näkee eteensä. Side on usein sidottu siten, että etummaiset hiukset jäävät sen päälle, kun taas takaraivon hiukset jäävät sen alle. Naisen kulmakarvat ovat ohuet ja hieman hiusta tummemmat. Huulet ovat sivusuunnassa lyhyet, tasaisen paksut ja punertavat.
Asiallisen ja elegantin asustuksen suosijana Loryen pukeutuu useimmiten mekkoihin tai mekkoa muistuttaviin viittaluomuksiin, ja käyttää vaatetuksissaan vaaleita, murrettuja värejä ja valkoista. Jaloissa on tarpeen mukaan joko sivistyneet sandaalit tai käytännönläheiset saappaat, ja myös haltian vaatetuksen käytännöllisyys muuttuu sen mukaan, millä asioilla hän liikkuu - vaatekaapista löytyy leninkejä arvokkaisiin tilaisuuksiin ja kaapuja magian harjoittamista varten. Tavaroiden kuljettamiseen Loryen käyttää viineä muistuttavaa selkään asetettavaa laukkua, jonka hihna kulkee hänen rintakehänsä yli, tai sitten vyölle sidottavia roikkuvia pussukoita. Koska Loryen arvostaa hyvää hygieniaa, hän on alati puhdas ja laittautunut, ettei olisi rodulleen häpeäksi. Hän myös kantaa itsensä ryhdikkäästi ja suoraselkäisesti, eikä yleensä elehdi ylimäärin ollessaan kanssakäymisessä muiden haltioiden kanssa.

Luonne:
Tuntematon haltia ei saa Loryenista paljoakaan irti. Hän on hillitty, hallittu ja viileä. Hän syö suu kiinni, hymyilee kohteliaasti vitseille, puhuu rauhallisesti ja elehtii vain vähän, kuten haltioille sopii. Hänen tavoitteensa on myös sulautua ympäristöön ja herättää niin vähän huomiota kuin suinkin, sillä väärinkäsitykset sokeudesta ovat aiheuttaneet hänelle useita nolostuttavia kohtaamisia. Loryen avaa suunsa harvoin vapaaehtoisesti vieraiden joukossa, sillä ei halua sanoa mitään sopimatonta tai epäolennaista, eikä halua saattaa itseään naurunalaiseksi. Loryen liikkuu mielummin muutaman ystävän kanssa kuin suuressa väkijoukossa, sillä suuret ryhmät ja niiden katseet ahdistavat häntä. Hän on herkkä ja pitää yksinkertaisista huomionosoituksista, kuten kuulumisten kyselemisestä tai kohteliaista kehuista.
Oikeassa seurassa eli tuttaviensa läheisyydessä nainen on huomattavasti alttiimpi keskustelulle ja pääsee purkamaan päälle päin hiljaista olemustaan. Korrektin kuoren alla Loryen on hyvinkin kykeneväinen turhautumaan, huvittumaan tai tulistumaan, mutta nämä ominaisuudet pääsevät harvoin pinnalle. Ystäviensä seurassa nainen on nauravainen ja huolehtivainen, sekä aidosti kiinnostunut maailman asioista. Politiikka kiinnostaa häntä kovasti, mutta nainen ei ole saanut rohkeutta ottaa kantaa Cryptissä vallitseviin asioihin. Polttavimpia aiheita Loryenin mielessä ovat ystävystyminen ihmisten kanssa, sekä köyhyys.
Loryen on järjestelmällinen ja hänen käsissään asiat hoituvat nopeasti ja siististi. Toisinaan hän suunnittelee päivänsä hyvinkin tarkasti ja muuttuu neuroottiseksi, mikäli asiat eivät mene siten, kuin hän on suunnitellut. Suuttuessaan Loryen osoittaa mielummin mieltään pitämällä mykkäkoulua ja paiskomalla määrätietoisesti ovia, kuin kertomalla, mistä asiat kiikastavat. Asioiden sanominen suoraan ei ole hänen leipälajinsa, joten monet asiat jäävät vellomaan hänen mieleensä ja paisuvat siellä täysin tarpeettomiin mittoihin, ennen kuin ne purkautuvat suurena kiukkuna ja suruna - tietysti muiden katseilta piilossa. Loryen analysoi muiden ja itsensä sanomia asioita tarkasti, toisinaan väärin, eikä tiedä miten kertoisi ihmisille todelliset tunteensa. Sen sijaan hän jättää paljon arvailujen varaan ja toivoo parasta.
Läheisimmille ystävilleen Loryen on luotettava kuin kallio, hän pitää salaisuudet, joskaan ei koskaan tohdi jakaa omiaan. Hän tuntee helposti kiintymystä ystävällisiin haltioihin ja on mieleltään romantikko, muttei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan paljastavansa tätä puoltaan kenellekään. Loryen tarjoaa auttavan kätensä aina kun sitä tarvitaan ja kieltäytyy harvoin palveluksista, mutta katsoo tarkkaan, että palvelukset palautetaan. Hän tuntee suurta ylpeyttä, jos onnistuu esimerkiksi taikuuden harjoittamisessa erityisen hyvin, ja opettaa mielellään taidoillaan magiasta kiinnostuneita. Magia onkin yksi aiheista, jotka kirvoittavat hänen kielensä kannat, ja saavat hänet puhumaan.

Menneisyys:
Loryen on kuusihenkisen lapsikatraan toiseksi nuorin lapsi ja ainoa tytär. Perhe asui haltioiden piilopaikan edullisemmilla alueilla kokoonsa nähden pienessä asunnossa. Lapset olivat järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan Galeath, Hamiel, Gyleal, Naërien, Loryen ja Gwileth. Hänen isänsä oli ammatiltaan perinteinen jousimetsästäjä, joka elätti perhettä yksin nuoren ja kokemattoman äidin huolehtiessa lukuisista lapsista. Viisi vilkasta poikaa eivät olleet helppoja hoitaa - he kaipasivat kipeästi miestä roolimallikseen ja mentorikseen, mutta perheen isällä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pysyä tien päällä ja tuoda kotiin rahaa, ruokaa ja muita tarpeita. Hermoraunio äiti jätti perheensä kun Loryen oli vain joitain vuosikymmeniä vanha ja Gwileth vasta taapero. Kun perheen isä ymmärsi, mitä oli tapahtunut, hän passitti kaikki työkykyiset lapsensa töihin. Selviytymisestä tuli perheen korkein prioriteetti, ja he puhalsivat yhteen hiileen. Loryenille tämä valaistuminen saapui liian myöhään; hän kaipasi äitiään ja puolestaan naisesimerkkiä. Veljien keskellä varttuessaan hän pelkäsi kasvavansa poikamaiseksi ja erikoiseksi, joten otti jo varhain äidin roolin ja piti huolta siitä, että veljet olivat hyvin vaatetettuja, puhtaita ja terveitä. Hän piti huolta asioista, joita hänen isänsä ei välttämättä osannut ottaa huomioon: laittoi rahaa säästöön, kasvatti pihalla vihanneksia ja yrttejä ja siivosi. Hänen tehtäväkseen muodostui siis hyvin perinteinen naisen rooli, eikä hänellä juuri jäänyt aikaa toteuttaa omia intohimojaan, eli magian opiskelua.

Kun perheen isä sairastui, kunkin lapsen oma aika kävi yhä niukemmaksi. Nuorimmatkin lapset olivat tähän mennessä jo nuoria aikuisia, Galeath ja Hamiel olivat muuttaneet omilleen, mutta perhe veti silti yhä yhtä köyttä ja myös vanhimmat veljekset kävivät toisinaan auttamassa lapsuudenkotinsa asioissa tai lähettivät rahaa kulujen hoitamiseen. Isän tauti oli aggressiivisesti leviävä ja suurin osa perheen säästöistä kului väistämättömän pitkittämiseen. Rahojen hankintakeinot kävivät epätoivon kasvaessa yhä uhkarohkeammiksi: veljessarja sai usein päähänpistoja käydä ryöstöretkillä metsässä, jossa karavaanit ja yksinäiset vankkurit kuljettivat kauppatavaraa. Monesti ryöstöt olivat harmittomia näpistyksiä, joiden tulokset myytiin sitten haltioiden piilopaikassa - mihin rikkaat sitäpaitsi tarvitsisivat rahaa enemmän kuin he? Eräs ryöstö kuitenkin päättyi onnettomasti. Loryen oli saanut tarpeekseen veljiensä laittomista tavoista hankkia rahaa oikeiden töiden ohella, ja lähti heidän peräänsä metsään yömyöhään, sillä joku oli nähnyt syvällä metsässä oikein arvokkaan näköiset vaunut, joista voisi kuulemma liietä jokunen hyvä ryöstettävä arvotavara. Niin veljeksille oli luvattu. Mitä veljekset eivät kuitenkaan tienneet, oli se, että vaunuissa kuljetettiin arvovaltaisia ihmisiä henkivartijoineen ja maageineen. Koska Loryen oli joukon ainoa, joka oli malttanut ottaa asioista selvää, hän tunnisti vaunut kirjailujensa ja vaakunoidensa perusteella ihmisten vaunuiksi. Koska hän oli kuitenkin liian kaukana karavaania lähestyvistä veljistään, hän päätti huutaa veljilleen pinkoessaan heitä kohti, peläten, ettei ehtisi pysäyttää heitä. Varomaton huuto pelästytti tietysti niin veljekset kuin myös ihmisetkin, ja he rynnivät vaunuista aseistautuneina ja valmiina taisteluun. Ryöstö muuttui tappeluksi silmänräpäyksessä veljesten ja Loryenin paetessa paikalta. Hänen isoveljensä haavoittuivat lievästi, ja Gwileth, joka ei ollut niin ketterä tai nopea kuin vanhemmat veljet, sekä Loryen jäivät kiinni. Miehet arvelivat Loryenin olleen naisääni, joka oli havahduttanut heidät juuri ennen ryöstöä, joten he jättivät hänet henkiin. Koska hän kuitenkin oli saastainen haltia, joukossa kulkenut maagi kirosi hänet sokeaksi, jotta hän ei koskaan voisi palata kostamaan sitä, minkä he tekivät hänen pikkuveljelleen. Gwileth surmattiin osallisena ryöstöstä ja Loryen jätettiin niille sijoilleen hänen ruumiinsa kanssa. Kun pöly oli laskeutunut ja ihmiset tiessään, vanhemmat veljet palasivat hakemaan sisartaan ja veljensä ruumista. Uutisten vieminen kotiin oli raskasta ja mursi heidän sairaan isänsä, joka oli hyvin pettynyt lastensa toimintatapoihin, mutta liian uupunut rangaistakseen heitä.

Sisarusten välit tulehtuivat epäonnistuneen ryöstön seurauksena. Koska Loryenin sairas isä tunsi tytärtään kohtaan sääliä, hän lähetti tyttärensä ja hyvän ystävänsä kaikkien säästöjensä kanssa maagille, jonka uskoi voivan parantaa lapsensa sokeuden. Sokeutta ei voitu poistaa kokonaan, mutta Loryenille tarjottiin side, jota pitämällä hän sai näkönsä takaisin. Vaikka lahja oli mitä kallisarvoisin, Loryen toivoi joka päivä olevansa näkymätön ja äänetön ja vietti pitkän tovin inhoten itseään ja tekojaan. Näön palauttaminen tuntui väärältä ja tuhlaukselta. Lopulta lasten isä kuoli Loryenin lähestyessä 280 vuoden ikää ja lapset hajaantuivat kukin tahoilleen. Kukaan veljeksistä ei halunnut jäädä Cryptiin raskaiden muistojensa kanssa, mutta he kehottivat Loryenia etsimään heitä, mikäli hän haluaisi tulevaisuudessa nähdä veljiään. Loryen märehti omaa kohtaloaan vielä vuosikymmenen. Taidot, jotka hän oli ennen kokenut kiehtoviksi ja tärkeiksi, tuntuivat nyt vastenmielisiltä ja vaarallisilta. Miten hän voisi aloittaa magian opiskelun, kun se oli syynä hänen kurjuuteensa?

Lopulta nuori nainen rohkaistui ja päätti laittaa itsensä likoon. Hän työskenteli pari vuosikymmentä ompelijana paikallisella räätälillä, jotta sai tienattua itselleen pesämunan. Toisaalta vaativamman ompelun opetteleminen oli hänestä mukavaa, tyhjentävää puuhaa magian harjoittelun ohelle. Hän aloitti ostamalla alkeellisia oppikirjoja ja opettelemalla lausumista, liikehdintää ja meditaatiota yksin. Hänellä ei olisi ikimaailmassa ollut varaa saati kelpoisuutta etsiä oikeaa mestaria itselleen, joten itsenäisen opiskelun oli kelvattava. Aikojen saatossa Loryenista tuli hyvin vaatetettu, vahva maagikko. Hän valitsi elementikseen veden ja kehittää yhä taitojaan magian saralla. Jonain päivänä hän toivoo pääsevänsä oikean mentorin oppeihin.

Taidot:
Loryen harjoittaa veden magiaa ja kykenee luomaan vedestä pyörteitä, aaltoja ja ruoskia. Pinnistäessään itsensä äärimmilleen hän voi jakaa veden vesistön pohjasta kahtia ja luoda käytävän veden halki, mutta vain kymmeneksi sekunniksi, sillä tarvitsee taidon harjoitteluun vielä paljon apua. Lisäksi Loryen voi jäädyttää vettä ja muuttaa sen nestemäiseksi jälleen. Tulevaisuudessa hän haluaisi osata kontrolloida vesisadetta, luoda suurempia aaltoja ja vesipylväitä ja seisauttaa vesiä.
Magian ohella Loryen on loistava ompelija ja osaa korjata vaatekappaleen kuin vaatekappaleen. Hän ei ole musiikillisesti lahjakas mitä tulee instrumentteihin, mutta hänellä on kaunis lauluääni.

Tavatut:
Réhn: Mielenkiintoinen ja vienon oloinen puolivampyyri. [Darayka]
Pulla: Mukava pieni hobitti jolla oli paljon asiaa.
Raul Lucas: Ihminen, josta kerran välitti kovasti. [pappis]
Oscar: Vaarallinen nuori haltia jonka kanssa ei halua enää joutua tekemisiin. [pappis]
Varnefindon: Sisimmässään hyvä mies jolla on pelottava kaksoispersoona, Morna. Pitää omenapiirakasta! [Lotdow]

Päivitetty 2020.
Viimeksi muokannut Agna päivämäärä Ke Kesä 03, 2020 8:19, muokattu yhteensä 12 kertaa
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 1/2
Levo 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö