Viesti Ti Touko 12, 2009 9:07

Splinter

Nimi: Thomas Silverstream
Kutsumanimi: Splinter, Splin
Ikä: 19 vuotta
Syntymäpäivä: 10.4
Sukupuoli: Miespuolinen
Suuntautuminen: Bi - Ei ymmärrettävistä syistä huutele asiasta.
Siviilisääty: Naimaton, ei seurustele, eikä aiokkaan.
Rotu: Velho / ihmisen ja jäähengen sekoitus
Puoli: Haltiat
Perhe: Kuollut, viimeinen Silverstream elossa.

Mallikuva
KUVIA BY ME AND OTHERS

Ulkonäkö:
Ensinmäisiä asioita joita nuoresta huomaa kun tuo ensinmäisen kerran tapaa, on tuon hiukset. Lyhyehköt, hyvinkin sotkuiset ja takaalta ylöspäin törröttävät, ei mitään liian erikoista siinä, mutta kun kyse tulee väriin... Normaalia ruskeaa, johonka sekaan on eksynyt muutama luun-valkea raita. Tuo voidaankin nähdä usein sukimassa kuritonta kuontaloaan pois silmiensä edestä, jotka ovat kirkkaan oranssin sävyä. Kroppansa ei ole se kaikkein vanterin, 177 senttiä pitkänä, siihen astetta liian kevyenä, voisi luulla ettei hänestä ole paljoa mihinkään...
Ihonsa on hiukan ruskettunut kiitos ahkeran ulkona olon, ja jokainen arpensa tuntuu miltein hohtavan ihosta vaaleanpunertavan sävynsä ansiosta. Ja arpiahan tältä herralta löytyy, kasvoista löytyy kaksi heti alkuun, yksi mennen silmien välistä vinoon, vasemmalle poskelle, liittyen siitä sitten toiseen arpeen joka menee poskipäästä leukaan. Rintakehässään on yksi arpi, viiltohaavasta, ja oikeassa olkapäässä on jälkiä karhun kanssa ottelusta. Vasemmassa reidessä on myöskin hyvin erikoinen arpi-ryhmä, joka muodostuu kolmesta siististi viilletystä jäljestä. Omistaa lukemattoman määrän muitakin hyvin pieniä naarmuja ja jälkiä, joita ei huomaa ellei katso tarkemmin.

Vaatetukseltansa nuori mies pitää vaaleista sekä maanläheisistä sävyistä, kevyistä varusteista ja käytännöllisyydestä. Jokainen vaatekappale on huolella valittu, varmistaen samalla etteivät ne estä kehon liikkeitä - hyvänä esimerkkinä ovat lyhythihaiset ja pussittavat housut. Ainoat poikkeudet säännössä on pitkä valkoinen takki, jonka Splinter on saanut ero-lahjaksi ystäviltään idässä - hän pitää erittäin hyvää huolta kyseisestä takista - sekä ruskeat nahka-hansikkaat, joita tuo ei näytä suostuvan siirtämään pois käsistään kun muita on paikalla. On hänellä nähty myös pitemmät mustat hansikkaat, jotka ainakin nopeasti katsottuna vaikuttavat paljon kestävimmältä kuin ruskeat.

Kotkamuoto 1:
Splinterin ensinmäinen kotkamuoto, jonka hän on oppinut jo lapsena hallitsemaan. Kyseessä on savannikotka, joka on väritykseltään syvän ruskea valkoisilla raidoilla. Suurimmat arvet ovat yhä näkyvissä, ja tuon panta pysyy yhä kaulassa. Silmänsä ovat yhä hurjan orannsin sävyä. Korkeutta tuolla on 68 cm, ja siipien väli 178 cm. Tässä muodossa Splinter voi pysyä useamman tunnin, mutta se ei ole suositeltavaa - sanotaan että eläinmuodossa oleminen liian kauan muuttaa itse kunkin luonteen valitun eläimen kaltaiseksi.

Kotkamuoto 2:
Tämä näyttääkin enemmän taika-olennolta kuin kotkalta, mutta kyllä tuolla noiden hurja koukkunokka ja terävät kynnet on. Lintu on liki kaksi metriä korkea, ja siipien väli miltein 6 metriä. Tuolla on hyvinkin pitkät ja ohuet pyrstösulat, jotka lähestulkoon lainehtivat ilmassa kun lentää hitaammin, ja päälaella, silmien yläpuolella menee kaksi "töyhtö-harjannetta", jotka päättyvät niskassa kahtena pidempänä töyhtönä. Sulkansa ovat muutenkin siitä pehmeämmästä päästä, joten lintua vasten on mukava kyllä olla jos pitää pehmeästä.
Väriltänsä tämä lintu on suurimmin osin lumen valkoinen, lukuunottamatta siipien kärkiä, niska-töyhtöjä ja pyrstön loppua, jotka ovat väriltänsä tummahkon punaista. Tuon nokka on kellertävä, silmät kirkkaan orannsit, ja jalat harmaat. Jaloissansa on kolme varvasta edessä, ja kaksi takana, ja tuo pystyy helposti kantamaan aikuisenkin miehen joko selässään tai kynsissään. Tämä muodonmuutos ei kuitenkaan kestä kuin 15 minuuttia kerrallansa, sitten on pakko levätä 30 minuuttia ennen kuin tekee sen uusiksi.


Luonne:
Ulkopäin, tuo vaikuttaa aluksi hyvinkin mukavalta persoonalta - ystävällinen sekä ylenpalttisen auttavainen, suhteellisen mukava eikä suutu pienistä vahingoista. Pikkuisen höntin oloinen, oikeastaan, suhteellisen puhelias tapaus jota ei taida murheet paljoa painaa. Toki tuo ärähtää jos joku loukkaa tahallisesti, mutta noin muuten on tuo aika hölmön oloinen perus-jannu.

Tämä tosin on vain ulkokuori, pelkkä esitys jonka Splinter pitää päällä. Todellisuudessa, tuo on hyvinkin epäluuloinen jokaisesta vastaantulijasta, eikä hevillä luota kehenkään - tämä on syy miksi hän pitää pientä esitystä päällä, jos hän esittää tyhmempää kuin on, on helpompi huomata ketkä ovat huijareita. Kestää hyvinkin kauan ennen kuin tuo pystyy luottamaan toisiin henkilöihin, vaikka sitä ei uskoisikaan. Tuon lämpimän esityksen alla kytee hyvinkin kylmä ja suht yksinäisyydestä pitävä persoona, joka mieluummin viettäisi aikaa lukien ja opiskellen kuin jutellen turhanpäiväisiä tuntemattomien kanssa, ja suurimman osan ajasta tuo yleensä pitää ilman ympärillänsä kylmempänä pitääkseen toiset loitolla. Toiset ihmiset vain rajoittavat hänen elämistään, ja vapaus on se mitä hän kaipaa eniten tässä maailmassa. Tai ainakin näin hän sen on oppinut. Asiaa ei auta että hän on suhteellisen vainoharhainen, yleensä tehden johtopäätöksiä toisten asenteista, puheista ja eleistä... Yleensä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Toisaalta hän on myös tarpeeksi fiksu ollakseen toimimatta hätiköidysti ilman oikeita todisteita, joten tuon johtopäätökset yleensä ohjaavat vain sitä kuinka läheiseksi hän muuttuu toisten kanssa.

Huolimatta tuon epäluuloista ja "haluan-olla-yksin" asenteesta, on Splinterillä myös muutamia hyviäkin ominaisuuksia - esimerkiksi, ne joihin Splinter luottaa koko sydämmestään voivat odottaa Splinterin tekevän hullujakin tempauksia varmistaakseen ettei noille käy mitään. Toisin sanoen tuon lojaalius on yksi hänen vahvimpia puoliansa, eikä hän epäröi juosta suoraan ilmiselvään ansaan vain jotta voisi pelastaa toverinsa. Lisäksi, tuo on hyvinkin rohkea, vaikkei sitä myönnä - miltein hullunrohkea, oikeastaan. Kyllä tuo pelkoa tuntee muttei anna sen jähmettää itseänsä tosi-tilanteessa. Tuolla on myös hyvinkin vahva oikeudentaju, joten hänen lahjomisensa on mahdotonta. Ollakseen hyvinkin yksinäisyyteen hakeutuva, hän ei voi myöskään sietää katsoa toisten joutuvan ongelmiin, tai katsella kuinka jotkut käyvät joukolla yhden henkilön kimppuun. Yleensä niissä tilanteissa hän hyppää väliin, vaikka tilanne näyttäisikin aika epätoivoiselta - ellei hänelle selviä mitä siellä oikein tapahtuu.

Vaikka tuo yleensä yrittääkin pysyä mahd. tyynenä, on se jokseenkin mahdotonta joissain tapauksissa. Ja sillon kun Splin suuttuu on siitä leikki kaukana - tuo ei ole ainoastaan sanarikas, vaan taipuu yleensä myös jokseenkin väkivaltaiseksi, helposti haastaen lähestulkoon kenet tahansa otteluun - paitsi jos toisen arvovalta iskee vastaan, silloin hän yleensä vain yrittää päästä tilanteesta, tai nielee kiukkunsa siihen asti kunnes pääsee pihalle takomaan vihansa ulos. Helpoiten tuon suututtaa jos uhkaa hänen ystäviänsä, tai jos huomauttaa tuon menneisyyden epäonnistumisista, jotka ovat hänelle enemmän kuin arka paikka. Splinter kun on menettänyt hyvinkin paljon jo tähän mennessä, mikä on aiheuttanut tietynlaisen "En voi epäonnistua"-kompleksin hänessä. Se yleensä ilmaantuu sisuna ja hullunrohkeutena, mutta kyseessä onkin niinkin simppeli asia kuin epäonnistumisen pelko, ja pahin painajainen onkin menettää vielä yksikin niistä henkilöistä jotka ovat tärkeitä hänelle. Näiden tärkeiden henkilöiden lähellä, laantuu Splinterin hölmöily esitys, ja tuo on enemmänkin rento jutustelu kaveri.


Harrasteet ja tavat:
Splinter on jatkuvasti kehittämässä taitojansa - oli kyseessä sitten magia tai opiskelu eri asioista (esim. historia, taistelu-teoriaa, matikka jne jne), eikä ole lainkaan kummallista nähdä hänet istumassa jossain lukemassa, yleensä sellaisessa paikassa missä häntä ei ihan heti pysty häiritsemään. Tuo myös kirjoittaa matkapäiväkirjaa, mutta vaihtelee käytettävää kieltä ja kirjaimia jokaisessa lauseessa, joskus jopa sanoissa, mikä tekee tuon päiväkirjan lukemisesta äärimmäisen hankalaa.
Hän myös tekee erinnäisiä lumous ja kirous-testejä, ja kirjaa tulokset toiseen kirjaansa, täsmälleen samalla tekniikalla - koska mikään ei ole vaarallisempaa kuin omien tietojen ja taitojen päätyminen vääriin käsiin.
Jos vähän normaalimpaa harrastusta etsitään, niin siinä tapauksessa kalastaminen, ja jos kukaan ei ole näkemässä, ruuan laitto.


Historia:
Kerran, kauan sitten eli mies nimeltä Wilson Silverstream, joka nuorella iällä otti kerran matkan kauas itään, haluten harjoittaa taitojansa voidakseen olla parempi sotilas ja palvella ihmisten kuningasta tehokkaammin. Parin vuoden sisään, hän palasi... mukanansa eksoottisen oloinen, kalpea nainen nimeltä Akiko... joka oli puolirotuinen, puoliksi ihminen, puoliksi lumihenki. Wilson sai käyttää paljon aikaa, ennenkuin Akiko sai luvan muuttaa kaupunkiin hänen vaimonansa, mutta lopussa nuo saivat kuin saivatkin toisensa. Nuo kaksi elivät suhteellisen normaalisti - Wilson toimien sotilaana, edeten omalla urallansa, ja Akiko pysyen hyvin käyttäytyvänä kotivaimona, antaen Wilsonille yhteensä kolme poikaa ajan myötä; Soras, Lucas, ja Tomas. Ja ajan myötä, myös poikien voimat kasvoivat - Soras ei hallinut mitään, Lucas vielä jotenkuten, ja Tomas... Tomas oli hädintuskin vauva, mutta oli jo selvää että tuosta kehittyisi vielä maagi. Ja tämähän pisti silmään eräälle pimeälle velholle, joka oli kehittänyt kirouksen toisten voimien viemiseen. Mutta pojan kidnappaaminen ei ollutkaan aivan niin helppoa, ottaen huomioon että perhe oli paitsi suuri, myös sisälsi sotilaita - Soras oli tässä vaiheessa päässyt rivisotilaaksi - ja taikavoimaisia olentoja. Joten helppoa pienen Tomaksen vienti ei ollut - yön turvin, hän onnistui luikahtamaan sisälle, sytyttäen samalla tulipalon joka koitui Wilsonin ja Akikon kohtaloksi. Lucas - perheen keskinmäinen - koetti toki pelastaa pikkuveljensä - joka oli vielä pieni nyytti - mutta ei hänestä ollut vastusta täysikasvuiselle miehelle. Silverstreamien suvun kerrotaan loppuneen sinä yönä, Lucaksen ottaessa hatkat koko paikasta.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Tästä alkoi nyt Splinterin elämä, nyt ilman perhettä, pimeän maagin alaisena. Aluksi tämä maagi - nimeltänsä Jewalo - oli ajatellut murhaavansa lapsen ja viedä voimat, mutta päätti antaa tuon kasvaa kun oli päässyt piilopaikkaansa - voimathan kasvoivat iän myötä joissain tapauksissa. Kuin sitoakseen päätöksen, hän nimesi lapsen Splinteriksi Tomaksen sijaan. Tosin, lasten kasvatus ei ollut hänelle mitä tutuinta puuhaa, joten Splinter sai kokea vaikka mitä tuon huostassa. Puolessa vaiheessa, kun Splinter alkoi udella hänen oikeasta perheestään, sepitti Jewalo traagisen tarinan siitä, kuinka Splinterin perhe oli tapettu viimeiseen henkeen ihmisten toimesta, koska nuo olivat piilotelleet puolirotuisia talossansa. Kuten jo tiedämme, tämä oli vain valhe, mutta se valhe tepsi ja tehokkaasti - Splinterin muovaaminen tehokkaaksi tappajaksi oli alkanut, tuon vannoessa kostoa kuolleen perheensä puolesta. Ikävä kyllä Splinter oli myös varsin kiltti luonteeltansa, eikä yleensä kyennyt murhaan... Vaikka tiesi saavansa siitä rangaistuksen.

Peleissä (ennen matkaa)
- Haltia nimeltä Arathet Arvaen pelasti hänet Jewalon vaikutuksen alaisuudesta, ja tuosta muovautui nopeasti Splinterin tuki ja turva, oikea esikuva nuoren silmissä.
- Joutui tappeluun tulivelhon kanssa, joka loppupeleissä poltti nuorukaisen kädet. (hahmon pelaaja lopettanut)
- Sai sokean opettajan nimeltä Roka Hopeasilmä, joka periaatteessa opetti hänelle aseiden käyttöä ja lähitaistelua.
- Lähti pienelle matkalle ympäri Cryptiä, tavaten monen moisia otuksia, oppien myös samalla kohtaamaan yksilöt yksilöinä (hahmojen pelaajat jo lopettaneet)
- Tapasi isoveljensä, Lucaksen, mutta erosi tuosta hyvin pahoissa merkeissä (hahmon pelaaja lopettanut)
- Tapasi myös neidon nimeltä Kerensa, jonka kanssa lupasi tapaavansa heti kun hän palaisi idästä palauttaakseen tuon luonnosvihon, jonka jälkeen hän kipusikin jo laivaan, lähtien itään harjoitukseen.

Temppeli aika:
Kaukana idässä, meren yli, oli vuoristo, ja vuoristossa oli temppeli, joka keräsi ja opetti nuoria joilla todettiin erikoisempia voimia. Splinter oli yksi harvoista joka kutsuttiin, varmaankin koska tuon sukujuuret elivät samoilla vuorilla. Temppelissä oli tapana pistää kaksi oppilasta yhteen taistelupareiksi, ja Splin ei ollut poikkeus - tuo sai parikseen puolivampyyri Khonsun. Aluksi Splinter ei halunnut oikein luottaa verenimijään, mutta noista kehittyi varsin nopeasti todellakin hyvät ystävät.. vaikka Splinter esittikin kovempaa ja kylmempää kaveria suuren osan ajasta, Khonsun taas ollessa se hölmö ja läheisriippuvainen tollo - näin kauniisti sanotusti. Nuo kaksi hankkiutuivat useisiin ongelmiin, jotka vain lujittivat noiden suhdetta. Tänä aikana muutamat toverit joita Splin oli onnistunut saamaan, myös auttoivat häntä menneisyytensä kanssa - hän sai selville enemmän rodustansa ja äidistänsä, mikä oli suuri askel nuorelle. Nämä samat toverit myös antoivat hänelle uuden pannan, kun heille selvisi että Silverstreameillä oli oma suku-vaakuna, neljä siipeä - tosin Splinterin pannassa oleva kuviointi oli paljon yksinkertaisempi kuin mitä oikea. Splinter myös sai itsellensä lemmikki-lohikäärmeen, joka pystyi pienellä veriuhrauksella viemään kirjeen kenelle tahansa Splinter oli tavannut ja muisti. Hän nimesi tämän veijarin Fredericksi, ja on käyttänyt lohikäärmettä viemään kirjeitä Arathetille.

Khonsun ja Splinterin tiimityö oli tosin huippuluokkaa, ja nuo etenivätkin oppilaiden arvojärjestyksessä nopeasti. Nuo kaksi muodostivat lähes pysäyttämättömän tiimin, kummankin uskoesssa vakaasti ettei mikään maailmassa onnistuisi heitä erottamaan tai päihittämään. Tämä uskomus kuitenkin kostautui heille pahemman kerran - Splinter oli alkanut epäilemään yhtä temppelin opettajista, mutta Khonsu toppuutteli hänet pois moisesta, ettei heillä ollut hätää. Khonsun sanat ja aikasempi voittamattomuuden tunne saikin hänet viimein toisiin ajatuksiin, mikä osottautui virheeksi. Tämä samainen opettaja lankesi, antaen opettamiensa pimeyden voimien ottaa hänet haltuunsa, alkaen teurastamaan muita oppilaita ja opettajia. Splinter ja Khonsu olivat muutamat niistä harvoista jotka olivat poissa temppelistä tämän tapahtuessa, ja palatessaan törmäsivät tähän verilöylyyn. Ja kuten siihen asti, he uskoivat että voisivat pistää opettajan matalaksi, eihän tuo voinut yllättää heitä, ja heitähän oli kaksi... Se oli heidän toinen virhearvio. Splinter ja Khonsu toki pistivät kampoihin, mutta ei noista ollut kauaakaan vastusta kokeneelle opettajalle, joka loppupeleissä riisti Khonsun hengen, samalla myös vahingoittaen Splinteriä vakavasti. Ainoa asia mitä nuo kaksi olivat saaneet aikaan oli ajan pelaaminen, että loput pääsivät paikalle hoitamaan homman kotiin. Splinter, nyt taistelutoverinsa menettäneenä otti menetyksen hyvin huonosti, uskoen vakaasti että kaikki oli hänen syytä. Koska hänellä ei ollut enää toveria, ja iso osa temppelistä oli tuhoutunut, hän lähti sanomatta sanaakaan heti kun oli jokseenkin parantunut ensinmäisen laivan kyydissä, yrittäen päästä takaisin Cryptiin...

Peleissä 2:

- none -


Voimat ja taidot:
Splinter on syntynyt tullakseen maagiksi, tai näin ainakin sanotaan. Tuo on erityisesti kehittynyt puolustavaan ja parantavaan taitoihin, luottaen enimmäkseen kroppaansa mikä tulee hyökkäyksiin. Ei tuo ole aivan vieras muodonmuutosten, parannusten, lumousten ja kiroustenkaan suhteen myöskään, muttei mieluusti harrasta kahta viimeistä - ne kun vaativat paljon keskittymistä ja aikaa toimiakseen.

Tuon pääelementit vahvimmasta heikoimpaan ovat jää, ilma sekä, valo.

Jää elementtinä on aika simppeli, loppupeleissä. Nesteiden jäädyttäminen, ja sitten jään liikuttelu ovat helpoimmasta päästä olevia temppuja joita Splinter hallitsee, ja yleensä tuo tekeekin kaikkea pienistä neulamaisista puikoista joita voi heittää aina pieniin pilareihin, joita hän voi käyttää joko esteenä tulevaan hyökkäykseen tai laukausalustana, jos tarvitsee hiukan nopeammin liikkua ympäriinsä. Splinter ikävä kyllä ei pysty muodostamaan kuin korkeintaan yhden pilarin kesäaikaan, jos ei ole vettä lähettyvillä käyttäen ilmankosteutta. Muutenkin tuon jää-voimiin perustuvat liikkeet heikkenevät rutkasti kesä-aikaan. Koska tämä on hänen vanhin elementtinsä, pystyy hän heittelemään aikamoisia jää-loitsuja huoletta ennenkuin väsähtää.

Ilma onkin huomattavasti monikäyttöisempi - Splinter pystyy luomaan pienimuotoisia hurrikaaneja joilla puskea toiset kauemmaksi paineaallon tavoin, tai hetken kestävän kilven itsensä ympärille. Aivan kuten jää-pilareiden kanssa, Splinter pystyy käyttämään tuultakin saadakseen itsellensä vähän "tuulta siipien alle", niin sanotusti. Jos hänellä on jonkin asteen ase mukana, voi hän tehdä nopean ilman-paine-sivalluksen - tämä kuitenkin syö suhteellisen paljon voimia, joten hän käyttää tätä vain hätätilanteessa. "Sivallus" on noin kaksi metriä korkea, ja kolme senttiä leveä, ja ylttää noin viiteen metriin - suhteellisen helppo siis väistää, ellei ole aivan nokan edessä.

Valo onkin hänen uusimpia elementtejä, jonka mahdollisuuksia Splinter vielä yrittää kehitellä. Tähän mennessä hän on keksinyt vain kolme käyttötapaa: Pienten valo-eläinten luonti vain huvin vuoksi, "valopommit" sekä parantaminen tiettyyn pisteeseen. Tuon "Valo-pommit" ovat oikeastaan toimivat samalla tavalla kuin nykyajan valokranaatit: Heitä vihollisen naaman eteen, suojaa silmäsi ja anna pommin sokaista toiset kirkkaalla välähdyksellä. Koska tämä taito on Splinterin "valttikortti" tiukoissa tilanteissa, ei tuo sitä mieluusti käytä ellei saa yllätys-hyökkäyksen tuomaa turvaa. Tämä välähdys voi myös sokeuttaa Splinterin ellei hän ole varovainen. Parantamisellansa taas on selkeät rajat: Puuttuvia raajoja ei pysty luomaan takaisin, sairauksia ei voi parantaa, ja parannettavan kohdan pitää olla hänen molempien käsien välissä. Parantaminen on vielä suhteellisen uusi asia hänelle, joten tämä nopeasti uuvuttaa hänet.

Lumouksina tuo hallitsee esimerkiksi oven lukittamisen niin ettei sitä saa auki kuin taikavoimin - tai kunnes hän sen sallii - ja pienten esineiden lumoamisen niin että ne tuovat suojaa. Tästä esimerkkinä on hänen yksi amuletti, jonka hän lumosi ettei kukaan pääse lukemaan hänen ajatuksiansa ilman hänen lupaansa. Samanlaisen amuletin hän on antanut myös ystävälleen. Tosin parhain lumous jonka hän hallitsee on peilien lumoaminen niin että ne toimivat portraaleina - hän periaatteessa teleportata peilistä toiseen lähestulkoon vapaasti, kunhan peili on tarpeeksi iso että hän mahtuu siitä ulos. Hänellä on myös välimatka rajoitus - tällä hetkellä hän ei voi teleportata kuin 3 kilometrin päähän. Toinen asia mitä kannattaa miettiä on se ettei hän näe peilin toiselle puolelle, joten hän saattaa kävellä suoraan päin seinää tai pohjattomaan kuoppaan.

Mikä tulee taitoihin, Splin on suhteellisen taitava lähitaistelija, käyttäen enimmäkseen kevyttä kroppaansa hyväkseen. Tuon taistelutyyli on saanut enimmäkseen vaikutteita idän tyyleistä, ja sisältää hyvin paljon potkuja, vasta-iskuja ja heittoja. Splinter yleensä sekoittaa hyökkäyksiinsä jää- ja tuulitaikoja, mikäli hän koettaa oikeaa vahinkoa saada aikaan.


Aseistus:
Aseina hän kantaa kahta saïta, eräänlaisia tikareita joissa on kolme piikkiä terinä. Nämä saït ovat hänen kuolleen taistelutoverin, Khonsun, ja Splin onkin vannonut pitävänsä niistä hyvää huolta kaatuneen ystävänsä muistoksi.
Muita aseita hänellä ei ole, mutta osaa kyllä käyttää miekkoja ja keihäitä jos tarvitsee. Jousta ei niinkään.


Vahvuudet ja heikkoudet:
+ Osaa pitää itsensä tyynenä jos tietää mitä hänellä on vastassa
+ Uskomattoman nopea liikkeissään, ja hänen nappaamisensa on vaikeaa
+ Korkea kipukynnys, ja sisukas kuin mikä
+ Suhteellisen älykäs persoona kiitos ahkeran opiskelun.
+ Puolustauminen ja vastahyökkäykset ovat hänen erikoisalaa.
-/+ Äärimmäisen herkkä mielen tonkimiselle nykyään - tuntee heti jos joku koettaa kuunnella ajatuksiaan. Suojausten nostaminen tapahtuu tässä tapauksessa heti, mutta niiden ylläpito aiheuttaa päänsärkyä, huimausta ja loppumatkalla jopa nenä-verenvuotoa. Muistojen tonkiminen aiheuttaa välähdyksiä menneestä, joka pahimmillaan aiheuttaa esim. kontrollin menetyksen jos tilanne on huono.
- Ei hallitse tiimityötä, ja mieluiten taistelee yksin.
- Pelkää tulta, ja jähmettyy yleensä vähäksi aikaa jos joutuu tulen saartamaksi.
- Liian hätäinen tekemään johtopäätöksiä toisista henkilöistä
- Hyökkääminen on suht heikkoa
- Surkea etä-taistelija.


Muuta:
- Kärsii harhaluuloisuushäiriöstä.
- Vihaa yli kaiken pahoja vitsejä jotka liittyvät jotenkin hänen elementteihinsä.
- Pitää makeasta, ja kerta kaikkiaan inhoaa edes ajatusta linnun lihasta.
- Harvemmin suostuu syömään punaista lihaa - onnekseen on suhteellisen taitava kokki itsessään joten voi tehdä ruuat itse.
- Ääninäyttelijänä toimii Yuri Lowenthal


Suhteet (vain tärkeimmät)
Arathet Arvaen - Hyvä ystävä, roolimalli jopa. Valmis vaikka kuolemaan tuon puolesta.
Frederic - Rakas lemmikki, vaikka hiukan arveluttava onkin välillä.
Aran Cúthalion - Kunnioittaa miestä jollain tasolla vaikka vinoileekin tuosta välillä (tosin vinoilu pidetään yleensä omana tietona ja kohdistuu enemmän Splinterin omaan rotuun ja Aranin epäluuloihin).
Hopeasilmä Roka - Opettaja, jonkin asteen toveri ja tuki nuorelle.
Kerensan Rosen - Tyttö jonka tapasi laitureilla. Kokee jonkin asteen kumppanuutta tuon kanssa.


Tunnuskappaleet
Storm Blue - Winds of Ice and Cold (tilaustyö-kappale)
Hypnogaja - Here Comes The Rain Again
Sixx:AM - Skin
Amorphis - Sky is Mine
Stratovarius - Eagle heart (Aksun ehdottama)
Buzzhorn - Ordinary

-------

Nopsakka esittely Frederickistä

Nimi: Frederick
Ikä: n. 2 vuotias
Sukupuoli: Uros
Rotu: Miniatyyri lohikäärme
Puoli: Sama kuin omistajansa
Omistaja: Splinter

Ulkonäkö: Noin metrin mittainen, 30 senttiä korkea kun neljällä jalalla. Frederic omistaa neljä siipeä, joiden siipiväli on noin puolitoista metriä. Ruskean-vihreät suomut ovat suurimmin osin sileät, mutta tuon leuan-pielissä, ylempien sarvien juuressa, siipien juuressa, hännän juuressa ja kyynärpäissä olevat suomut ovat pystyssä, mikä tekee tuon silittelystä hiukan hankalaa.Tuolla on useampi pari sarvia - yhteensä kuusi kappaletta, kehystäen kasvoja. Kuono on kuin rutattu krokotiilin kuono, mikä tekee Frederickistä hyvin äreän näköisen veijarin. Silmänsä ovat kirkkaan vihreät, paistaen kuin pienet jalokivet. Häntänsä on pitkä ja ruoskamainen, omistaen pienen "evän" loppupäässä, mikä tekee lentämisestä helpompaa. Kynnet tuolla ovat koukkumaiset, että kiipeily ja roikkuminen onnistuvat helposti.

Luonne: Hyvinkin jääräpäinen otus. Frederic ei oikein suostu kenenkään hellittäväksi ellei ole viemässä tuolle kirjettä, tai jos tuossa tuoksuu omistajansa haju. Frederic on hyvin omistushaluinen tapaus, ja suojelee vimmalla Splintteriä jos jokin tuntuu uhkaavan tuota. Tuo yleensä urahteleekin ja päästelee pieniä rikin-katkuisia savupalleroita jos ei pidä jostakusta, pahimmassa tapauksessa syöksee kipinäsuihkun varoituksena. Aivan kuten omistajansakkin, tuo on vaikea saada luottamaan itseensä ilman Splinterin apua, mutta yleensä ei toiset oikein tahdokkaan tutusta paremmin sähisevään miniatyyri lohikäärmeeseen. Mieluiten tuo viettää aikaa joko tyynyllä loikoillen, tai Splinterin harteilla käpertyneenä.

Mistä tuli: Splinter pelasti pikkuisen munan ensinmäisenä päivänään temppelin alueella, ja hoivasi sitä kunnes siitä tämä pikkulisko kuoriutui. Siitä asti se on vain roikkunut Splinterin takissa kiinni, välistä vieden postia pitkienkin matkojen taakse.

Voimat, taidot ja heikkoudet: Frederic ei omista kovinkaan montaa voimaa - tuota voisi kuvailla milteinpä vain lentäväksi sisiliskoksi. Tulta tuo ei pysty syöksemään, ainoastaan kipinöitä. Ainoa todellinen voima jonka Frederic hallitsee on postin vieminen kenelle tahansa Splinter on tavannut - ainoa vain että Frederickin pitää maistaa Splinterin verta että tietää hajun mitä jäljittää. Omistajansa tuo osaa mistä tahansa paikasta.
Lentäjänä Frederic on taidokkaampi mitä Splinter, osittain virtaviivaisen kehonsa, osittain neljän siipensä takia - tuo on nopea, ketterä, ja kestävä. Tuo myös tuntuu vaistoavan milloin joku on aikeissa - tai ainakin ajattelee - vahingoittavan Splinteriä tai itseänsä, ja yleensä päästää kovaa sähinää ilmoittaakseen siitä.
Ikävä kyllä tuon pieni koko ja siro kroppa tekee Frederickistä suhteellisen heikon, ei tarvita kuin yksi lyönti ja pieni lohikäärme on jo maassa.

---

EDIT
15.3.2016 - Reffi tehty kokonaan uusiksi, värejä muokattu hiukan.
4.11.2013 - dA sekosi ja reffit katosi, linkattu nyt uusiksi. Muutama sana vaihdettu sieltä täältä toiston välttämiseksi.
29.6.2013 - Kaikki kirjoitettu kokonaan uusiksi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.