Viesti Su Tammi 20, 2008 1:44

Aaron Puusepän poika

Kuva Kuva

Nimi: Aaron (Alantar) Puusepän poika
Asemat: Oraakkelin sanansaattaja & Sinisen Kuiskauksen alokas. Eliitti kenraalin Kisälli.
Ikä: Noin 70 vuotta, joka vastaa ihmisiässä 14-15 vuotiasta. Ruumiillisesti noin 17, pitkän iän menetyksen myötä.
Synt.Pv: Huht.4 (4.4) Oinas
Hiukset: Blondit
Silmät: Siniset
Rotu: Haltia
Puoli: Haltiat

Ulkonäkö: Aaron on kropaltaan normaali, sopusuhtainen nuori miehenalku, muistuttaen ulkonäöllisesti 16-vuotiasta pojankoltiaista. Kroppansa ei todellakaan ole vielä toistaiseksi kovin treenattu saatikka lihaksikas, mutta tuota ei kuitenkaan kovin luikuksikaan voisi haukkua. Pituutta pojankoltiaiselta löytyy noin 169 senttimetriä, painoa sopusuhtaisesti. Käsistään ja jaloistaan löytyy sen verran kuitenkin lihasta, että Aaronin on helppo kiipeillä puissa vaivattomasti. Kiipeilyssä ja kestävyyslajeissa nuorihaltianalku loistaakin kohtuu hyvin, sillä karkailu ja pakoon juoksu on harvinaisen tuttua touhua. Kasvonsa ovat haltiamiehille ominaisen siropiirteiset, silti miehekkäät.. tai no, mitä nyt niin nuorekkaista kasvoista voi miehekkääksi luetella. Korvat ovat pitkät ja suipot, kuten haltioilla yleensä. Lähes aina kärttyisän mutrussa olevien kulmien alta löytyy sopusuhtaisen suurehkot silmät. Väriltään näköelimet ovat intensiivisen siniset, tarkkaavaiset. Nenänsä on suoralinjainen, lyhyehkö ja suunsa kapea. Päätä koristaa kullankeltaiset hiukset joita pidetään edestä lyhyenä, mutta annetaan kasvaa sivuilta ja takaa pidemmäksi ja pidetään sidottuna.

Kuva

Arki-asustus on lähes aina maanläheistä. Väreinä koreilee yleensä vihreän, ruskean ja harmaan eri sävyt. Kankaat eivät koskaan ole turhan koreita, sillä vaikka haltianuorella olisi tätä nykyä varaa koreisiinkin kolttuihin, ei hänellä kuitenkaan ole sosiaallista asemaa joka ei saisi häntä näyttämään mauttomalta. Aaron on elämänsä aikana muutenkin tottunut, että vaatteita yleensä kierrätettiin vanhemmalta veljeltä nuoremmalle. Asustus muuttuu aika-ajoin, eikä Aaronilla ole tätänykyä yhtä tiettyä arki-vaatetta, haltijapojan yhdistellessä eri kolttuja toisiinsa, miten nuo ny sattuivat käden ulottuvilla olemaan. Muutoinkon haltijanuori ei enää löydä liiaksi vapaa-aikaa, jolloin pitäisi arkivaatteita, ennemmin kuin jotakin edustustehtäviinsä kuuluvaa pukua tai harjoittelukampetta.

Oraakkelin Silmät - Kultin sanansaattajana, Aaron pitää jälleen yllään pääasiallisesti vihreää. Paksu huppu on erillinen osa haltijapojan vaatetusta, joka yhdistyy muuhun kokonaisuuteen paidassa kiinni olevan soljen kautta. Hihattomassa paidassa yhdistyy vihreät sävyt, jotka ovat yhdessä ominaisia nimenomaan Oraakkelin kultin tunnuksessa. Tuon hihattoman paidan alla, Aaronilla on vielä kellertävä, pitkähihainen t-paita, joka on koristeltu reunoilta sahalaitakuvioin. Tämä tosin voi vaihtua, sillä se ei ole ehdoton osa Oraakkelin sanansaattajan virkapukua, vaan jotakin Aaron itse haluaa laittaa alle.

Kuva
Kuva

Virallinen haarniska: ------------------------ Kuvailu tulossa.

Edustus haarniska: Edustus ja juhatilaisuuksiin lähinnä tarkoitettu, Kuiskausta edustava haarniskan kokonaisuuteen kuuluu mustat housut, jotka pussittautuvat pitkiin, alle polvien pitusiin mustiin saappaisiin. Saappaiden kärjet on suojattu sabatoneilla, jotka puolestaan ovat kiinni saappaissa ruskein nahkaremmein. Mustan, pitkähihaisen alupaidan päällä on rintaa, että lantiota suojustamassa niin ketjupanssari, että haltjioille tyypillinen, kerrostettu teräshaarniska. Kaulanympärillä on myös kyseistä haarniskan tyyliä vastaava suojus, jota ympäröi pehmeä, mustnahkainen kaulus. Ketjupanssarin, että haarniskan välistä kulkee tabardi, joka puolittuu siniseen, että mustaan väriin. Haarniskan päältä, vyötäröllä on yksi, simppeli musta nahkainen vyö, jonka solki on kullertava. Haarniskan päälle puetaan sininen takki, joka pidetään avoimena. Takki on pitkä ja on koristeltu hopeisin reunoin, että kullertavin metalli kolmioilla. Edessä, näiden kahden kolmien väliltä kulkee kullertava nyöri. Takin yläosa on viittamainen, mutta muutoin takki on hihaton. Käsienpäälle nyöritetään sininahkaiset käsisuojukset, jotka takin mukaan ovat myös koristekirjailtu hopea reunoin. Olkien ylitse, juhlallisesti, saatetaan heittää myös sininen huivi. Edustus Haarniskaan aseet asennetaan seläntaakse, mikäli niitä päättää mukanaan kuljettaa.

Aseistus:

Lyhyet miekat: Aaronilla on tällä hetkellä omassa omistuksessaan eliitti kenraali Darius Winderiltä lahjaksi saadut kaksi, jokseenkin koristeelliset ja haltiatekoiset lyhyet miekat, (näe kuva). Miekat ovat laatuluokkaa ja haltiatekoisina myös sanomattakin tavanomaisempia miekkoja kestävämpiä, että teräviä. Miekkojen huotrat ovat mustaa nahkaa, jotka on kirjailtu hopea koristein.

Oraakelin Maaginen koru: Myös, vaikkei tosin ase, omaa Aaron Oraakkelilta saadun maagisen korun, jolla kykenee halutessaan kaukosiirtymään paikkoihin, missä on ennestään käynyt. Mikäli kyseisellä taikakalulla yrittää mennä jonnekin muualle, kuin missä on jo ennestään käynyt, ei kulkija välttämättä pääse perille yhtenä palasena. Maagisen amuletin kivi muistuttaa suurta kyyneltippaa, joka on pyöreä ja sileä toisesta päästä ja karhea ja katkaistun näköinen toisesta. Kivi kimmeltää valossa sinertävän ja vihreän värin välillä ja aina, ei ole helppo sanoa kumman värinen tuo oikeasti on. Kivi on asennettu kiinni kuparinväriseen, koristeelliseen alustaan.


Luonne: Tunnettu rasavilli, suorasanainen ja vintiömäinen nuorimies, näin siis sinisilmäisen haltianuoren hyvinä päivinä. Huonoimpinä päivinä, syystä taikka toisesta, tuolla on tapana murjottaa omissa oloissaan hiljaa tai vähäsanaisesti. Kiukuspäissään Aaron erehtyy useinmiten vandaaliksi tai karkuriksi ja mikäli hänet saa kiinni itkemisestä, hän tulee kieltämään sen vielä kyyneleetkin silmissä. Puusepänpoika ei ole koskaan ollut hyvä ilmaisemaan negatiivisa tunteitaan terveellisesti. Vain harvoille valituille, hän on saattanut todellisista tunteistaan käydä avautumaan, mutta tämä on käynyt joko sosiaallisen kömpelösti tai alkoholin avittamana. Haltiapojalla useinmiten tahattoman paha tapa sanoa asiat harvinaisen suoraan ja huomautella toisille kaikesta ilkeästä, kuten esimerkiksi ulkonäöllisistä eroavaisuuksista tai toisen tekemistä virheistä. Moisen ominaisuuden takia Aaronilla ei pahemmin ole samanikäisiä ystäviä, joiden kanssa tuo tuppaa ennemminkin hankkiutumaan riitoihin jo puolivahingossa ja sen takia tuleekin paremmin toimeen häntä vanhempien kanssa, jotka todennäköisemmin osaavat ottaa hänen näsäviisastelunsa vain harmittomana kujeiluna.
Jäynän tekeminen on myös yksi nuorenhaltijamiehen lempipuuhista. Tuvilla tuolla on tapana yllättää toisia sotilaita erillaisin jäynöin, testaillen samalla, kuinka hyvä on noiden taakse hiipimään, ilman että tulee huomatuksi tai onko olemassa tilannetta, jossa joku ei osaakaan väistää vesiämpäriä ovenpäällä. Moisen juurtuneen piirteen takia, puusepänpoika oli menneessäkin löytänyt itsensä usein hankaluuksista, jonka takia hänen äidillään oli tapana passittaa rasavillin jälkikasvunsa kotiarestiin. Sisätilat ei kuitenkaan poikaveijaria paljoa pidättellyt, tuon löytäessä aina tiensä pakoon talon alempia kattoja ja ränniä pitkin.

Sotilas alokas onkin aina halukas pääsemään mukaan retkille muiden Sinisten Kuiskauksen jäsenten kanssa, mutta tiedostaa samalla, miksi hänelle sanottaisiin ei ja jätettäisiin sensijaan jälkeen harjoittelemaan kyseistä päivää varten. Seikkailunhaluinen nuorukainen löytää itsensä tästä huolimatta usein uusista paikoista, joissa ei ehkä välttämättä saisikaan olla. Joko hän on kiivaspäissään, uteliaisuudestaan tai Oraakkelin sanansaattajana sinne päätynyt ja niin, turhan usein on puusepänpoika löytänyt itsensä läheltä piti tilanteista, joista pakoon on päästy vain nipin napin. Tämän myötä Aaron on myös nähnyt kuolemaa läheltä ja päätynyt itsekin tappamaan pelastaakseen mentorinsa hengen, mikä on järisyttänyt Kuiskauksen alokkaan maailmankuvaa sotilaan elämästä.
Vaarat eivät kuitenkaan ole koskaan ennenkään poikaa pahemmin pidätelleet, vaan yhä uudestaan ja uudestaan tuo on hankkiutunut uusiin seikkailuihin. Aaronilla on myös läheiset ja lämpimät välit vanhempiin veljiinsä. Vaikkei sitä ääneen myönnäkään.
Aaronilla, vielä kotona asutessaan, oli tapana odottaa odottaa sotilasuralla uurastavia veljiään kotiin käymään, jolloin tuo sai viettää aikaa noiden kanssa joko telmien, tai uusien, hurjien, mutta todennäköisesti keksittyjen sotilastarinoita kuunnellen.

Tyttöjen suhteen Aaron käyttäytyi pitkään pikkupoikamaisesti, tyttöpöpöt olivat niin kamalan vaarallisia, kunnes Aaron alkoikin kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta, mutta ei ole yhtä suudelmaa kokeneempi ja piilotetusta kiinnostuksestaan huolimatta, tuntee olonsa enemmän tai vähemmän kiusalliseksi ikäistensä neitojen ja miesten seurassa. Oli se sitten hyvää tai huonoa kemiaa, välimaastoa on toistaiseksi ollut vaikea löytää.
Tarpeen tullen osaa Aaron olla myös asiallinen ja niellä ylpeytensä korkea-arvoisempiensa edessä, sikäli mikäli vaihtoehtona on joko teitittely tai hirteen joutuminen. Koskaan ei poika tuota mielellään tee, mikä on vain huono ominaisuus sotilasuraa puurtavasta nuorellemiehelle. Sanat "kiitos" ja "anteeksi" tuntuvat yksiltä vaikeimmista asioista maailmassa, jopa silloin, kun haltianuori haluaisi kiitollisuuttaan tai katumustaan ilmaista.
Kuitenkin Iän, että Darius Winderin kisällisenä olon myötä, on niin järkeä, tilanteentajua että tapojakin nuorukaiselle alkanut kertymään, joskin hulivili ei helpolla vanhoista tavoistaan eroon pääse.


Menneisyys: Noin 60 vuotta sitten syntyi keskiluokkaiseen puusepänperheeseen kolmas poika, joka nimettiin Aaroniksi. Äitinsä oli aina toivonut suurperhettä ja niinhän tuo myös aikoi hankkia. Jo nuorena Aaron osoittautui veljiensä tapaan villiksi lapseksi, jota koetettiin pitää parhaan mukaan aisoissa. Pienestä pitäen on Aaron pitänyt veljiään, että vielä silloin elänyttä isoisäänsä parhaina kavereinaan ja seurasikin pienenä taaperona noita lähes kaikkialle, jopa sotilastupiin, mikäli silmä vain vältti. Hän olisi varmasti ilmoittanut itsensä riveihin jo tällöin, ellei hänen ikänsä olisi käynyt esteeksi.
Hänen isoisänsä että isäkin ovat entisiä sotilaita, mutta toisin kuin isäukko, hänen isoisänsä oli se joka satuili aina kuolemaansa saakka Aaronin pään täyteen hurjilla ja villeillä sotatarinoilla, joihin myöhemmin hänen veljensäkin yhtyivät. Myreä isäukko opetti puolestaan kolmelle pojalleen puusepän perusopit, kunhan noilla ikä vain riitti puukon pitelemiseen. Aaron, vielä suhteellisen helppona lapsena suoritui samalla tavalla kuten veljensäkin, mutta ei kuitenkaan koskaan oppinut kunnolla lukemaan saatika kirjoittamaan, keskittymisvaikeuksien vuoksi. Näitä kahta hän on kuitenkin palannut vanhemmalla iällä harjoittelemaan itsenäisesti, mikäli vain löytää sopivan aikavälin ja motivaatiota. Haltianuori osaa kuitenkin puhua niin yleis- kuin haltiakieltä lähes moitteettomasti, mutta erehtyy kutsumaan yleiskieltä usein ihmistenkieleksi, sillä se tuntuu haltiapojasta loogiselta. Historiasta huolimatta.

Ajan kuitenkin koitettua, hänen kaksi vanhempaa veljeään pääsivät viimein ikään aloittamaan omaa sotilasuraa, heidän isän, että isoisän jalanjälkiä seuraten. Aaron jäi yksin kotiin äitinsä ja isänsä kanssa, nyrpeänä tietenkin siitä, ettei itse päässyt veljien kanssa pitämään hauskaa. Lopulta hänen isoisänsäkin päätti potkaista tyhjää ja tämän kuolema saikin Aaronin pettymään niin, että alkoi joko tahallisesti tai tahattomasti aiheuttamaan harmia ja joutui vaikeuksiin toruista ja kurituksesta huolimatta, aiheuttaen pidemmän päälle kuilun syvenemisen hänen ja hänen jo valmiiksi katkeroituneen ja väsyneen isänsä välillä, joka pahimmassa tapauksessa kävi syyttämään nuorinta poikaansa näiden äidin keskenmenosta, aiheuttamansa stressin myötä.

Ei aikaakaan kun varhaisteini-ikäinen haltiankoltiainen törmäsi kuninkaan neuvonantajaan Arathetiin ja ystävystyi tavallaan tuon kanssa. Moisen suhdekoukeron kautta Aaron löysikin tiensä vierailemaan hoviin ja kerran jopa esiintymään hovin tanssiaisissa huilunsoittajana. Tämä monimutkainen seikkailu myös johti siihen, että ennen niin tytöistä kiinnostumaton nuorimies löysi elämänsä ensimmäisen ihastuksen. Joka kaiken ironian ja häpeän nimessä oli ihminen.
Kun Aaron kuuli elämänsä ihastuksen joutuneen pulaan, lähti puusepänpoika urheasti pelastamaan neitoa pahan, suuren Oraakkelin kynsistä. Apunaan haltianalulla oli ystäväksi muodostunut lohikäärme, jolta tuo myös kuuli ihastuksensa olevan pulassa.
Pelastusoperaatio oli harvinaisen rauhallinen, sillä oraakkeli lohikäärme oli kaiken oletuksen vastaisesti valmis tekemään vaihtokauppaa tytöstä. Aaron luovuttaisi lohikäärmeelle pitkän elämänsä siunauksen ja oraakkeli vapauttaisi puusepänpojan rakkauden. Aaron suostui enemmän tai vähemmän typerästi tähän vaihtokauppaan, jonka jälkeen haltia sai poistua ihastuksensa ja lohikäärmeystävänsä kanssa paikalta, menettäen kuitenkin haltioille ominaisen pitkän ikänsä. Tuon jälkeen Aaron alkoi vanheta samaan tahtiin mitä ihmiset, mutta kasvupyrähti huomattavasti hyvin lyhyessä ajassa. Ainakin näin haltijoiden silmään.

Tämän jälkeen Aaron ei sodan aikana juuri tehnyt mitään yhtä huisia. Poika on kerinnyt kasvamaan jo silmänpäälle jotta poika on joutunut alkaa miettiä selitystä miten kengät eivät yks kaks enää mahdukaan. Tavalliseen tapaan puusepän poika yhä karkaili kotoaan, mutta lammelle menon siasta, tämä on tallustanut läpi metsän vaarallisen lähelle ihmisten linnoituksen varjopuoleiselle, jonne hän on saanut suostuteltua ihastuksensa tulla häntä tapaamaan. Sodan kuitenkin oltua voittoisa ja Aaronin kasvettua -perheen tietäen enemmän tai vähemmän yksityiskohtia tähän kasvupyrähdykseen-, päätti nuorukainen lähteä piilopaikasta aroille, selittäen perheellensä lähtevänsä etsimään töitä.

Onni ei juuri suosinut nuorukaista, varsinkaan saatua rukkaset pian omilleen lähdettyä, päättäen salaiset tapaamiset nyt entisen ihastuksensa kanssa. Menetettyään melkein henkensä samaisena iltana, oraakkeli tarjoutui luovuttamaan Aaronille takaisin tämän pitkän elämän vastaan oraakkelin omaa, Oraakkelin silmät- kultin juoksupojan pestiä. Ihastuksen rukkasten vuoksi, Aaron suostui tähän pestiin, kuitenkin osittain pelosta että vanha lohikäärme olisi hänet tappanut ellei olisi suostunut ja ei haltianuori halunnut vanhetakaan ja kuolla niinkuin ihmiset, jotka olivat hänet niin henkilökohatisella tavalla pettänyt. Oraakkeli tarjosi myös mukavan määrän kultaa bonukseksi ja vaikka tuo oli alunperin se, joka häneltä oli pitkäniän vaihdossa vaatinut, Aaron tunnistaa olevansa onnekas että tuota hänelle ikinä takaisin edes tarjottiin. Lohikäärmeen pestissä olo osoittautui pidemmänkinpäälle paljon aikaisemmin luultua hyödyllisemmäksi, tuon pistäessä juoksupoikansa viemään itse haltiakuningas Aranille viestiä käskystä tehdä vintiöstä tämän henkilökohtaisen sotilas sankarin, Kenraali Winderin kisällin. Niinpä kahden voimakkaan tahon ansiosta, Aaron pääsi kertaheitolla Sinisen Kuiskauksen alokkaaksi, mutta päinvastaisesti odotuksia, ei tullut heti juttuun idolinsa Darius Winderin kanssa, tuon ollessa enemmän kuin valmis potkaisemaan jonkun tuntemattoman, yli-innokkaan räkänokan lähimpään ojaan.
Winderin huonot välit Archealukseen, että Araniin oli osana tähän inhoon, uskoen haltianulikan olevan osa noiden suunnitelmaa ärsyttää häntä, mutta ajan saattelemana, että Aaronin kyllästyessä tuon välttelyyn lupauksista huolimatta, moiset ennakkoluulot lopulta kuolivat ja kaksikko alkoi luottamaan toisiinsa enemmän, Eliitin viimein ottaessa tuon koulutuksen tosissaan ja lahjoittikin tuolle kaksi haltiatekoista, hienoa lyhyttä miekkaa, johon Aaron, lahjojensa kehoittamana, erikoistuukin.

Tätä nykyään Aaron toimii yhä niin Oraakkelin Silmät - kultin juoksupoikana, että Sinisen Kuiskauksen alokkaana, eläen sotilastuvilla lemmikkilohikäärmeen Taskarin kanssa.


Muuta Hauskaa:
- Aaron pitää vaatteidensa alla lähes aina Oraakkelilta saamaansa maagista korua, jonka avulla hän kykenee kaukosiirtymään minne vain haluaakin, mikäli on ennestään paikan päällä käynyt.
-Aaron pitää juustosta, tämän tarjoaminen on yksi harvoista tavoista todella voittaa poika puolelleen, edes hetkellisesti.
-Aaron on hyvä kaivertelemaan ja veistelemään puusta ties mitä halutessaan, näin puusepänpoikana, mutta ei kuitenkaan omaa tarpeeksi artistista silmää saadakseen tarpeeksi hupia irti.
-Aaron osaa soittaa hopeista huilua paremmin kuin moni muu, mutta omatekoisia virsiä hän ei pahemmin soittele ja toistaakin ehkä kuutta samaa eri melodiaa, joissa tuntee olevansa haka.
-Aseellisesti, Aaron on heikon jousiammunnassa.
-Aaronilla on myös hyvä laulu ääni... Tosin sitä hän ei itse myönnä saatika pahemmin lauleskelekaan. Liian kiusallista.
- Aaron tykkää mahtailla omistavansa lohikäärmeitä, tiedostaen kuitenkin, ettei se ihan niin ole.
- Aaron menetti pitkän ikänsä vaihtokaupassa Oraakkelille pelastaakseen entisen ihastuksensa Papitar Ophelian ja kasvupyrähti muutaman vuoden eteenpäin.
- Aaron sai papitar Ophelialta pienen, sähkönsinisen lohikäärmeen nimeltä Taskari. Se on vanhan velhon perintöä, mutta koska entinen ihastus ei sellaista voinut pitää, antoi hän tämän haltiapojalle. Taskari tulee aikaisemmista kokemuksista huolimatta nyt juttuun haltian kanssa ja onkin yleensä tuon olanpäällä minne ikinä Aaron meneekin.


Kuva
Muu puusepän perhe, jotka saattavat myös esiintyä ropetuksissa:

Perheen isä: Aelous (Alantar). Tämä haltija mies on entinen Kapteeni joka palveli Darius Winderin isän, kenraali Drethal Winderin riveissä, kunnes varastoturman saattelemana, joka aiheutti kuolion tuon oikeaan reiteen, joutui lopettamaan sotilas uransa ja palaamaan ennen aikaisesti puusepän ammattiin. Haltiavanhus liikkuukin siis vain kainalosauvaansa nojautuen, eikä ollut mukana viimisimmässä sodassa. Sotilaallisen uran yksityiskohdista Aelous ei kuitenkaan paljon meteliä pidä, jopa niinkin visusti, että kaksi hänen nuorinta poikaansa ei ollut täysin tietoisia niistä saatikka hänen käyttämästään sukunimestä Alantar, kunnes vasta paljon myöhemin. Muuten vanhasta sotaveteraanista ei paljoa kuvailuja irti saa. Lähinnä hänet näkee joko verstaalla tekemässä töitä, lukemassa lehtisiä keittiön nurkassa tai soittamassa luuttua joko pihalla tai olohuoneen jakkaralla. Aaronin tapaan, tämäkin herra vaikuttaa hyvin ärtyyntyneeltä ja joskus jopa jäätävältä. Hän ei puhu juuri laisinkaan, ja jos puhuu niin sen voisi luokitella suoranaiseksi ihmeeksi. Hän on myöskin vähä eleinen (että puheinen), joka taas on täysin vastaan hänen poikiensa riehakkuutta. Pelastaen kolmannen poikansa vaimonsa oudosta mieltymyksestä "lystikkäisiin" (että epähaltiamaisiin) nimiin, hän otti vapauden nimetä kolemannen poikansa. Nykypäivänä hän on tosin jo kyllästynyt Aaronin kolttosiin, Oraakkeliin sekanatumisen ollen jo se kolmas viimeinen pisara ja antaa tämän lähinnä vaan olla, pysyen näin myös mahdollisemman etäisenä tästä. Aelouksella on blondid, muutaman harmaan haivenen omaavat pitkät hiukset ja siniset silmät.

Perheen äiti: Araneel ruukkurin tytär. Huolehtiva, lähestulkoon idyllinen äiti hahmo jota joka perheeseen saattaa toivoa. Tämä haltija nainen omistaa pitkät, kellanrusehtavat ja laineikkaat hiukset joiden etuhiukset ovat useinmiten letitetty nätisti korvien taakse. Näin hänen hiusten väri on periytynyt myös hänen vanhimmalleen pojalle Adrianille. Hän on myös nimennyt kaksi vanhimpaa poikaansa Adrianiksi ja Arnoldiksi vain sen takia koska nimet kuulostivat hänen korvaansa lystikkäiltä. Hän hoitaa kaikki kotityöt ja omaa ylitsehuolehtivan äidin roolin, kuten naisen kuuluukin ja jättää miehelleen ja pojilleen varsinaisen elannon ansaitsemisen. Araneelilla on vihreät silmät

Adrian: Vanhin, eli puusepän perheen esikoinen joka toimii samassa tiedustelupartiossa kuin nuorempi veljensä Arnoldikin. Joskus tulevaisuudessa, Adrianin on määrä aloittaa puusepän työt eläkkeelle siirtyneen isänsä sijaan ja osittain juo suorittaakin puusepän osaa aina vapaa-ajallaan. Adrian on ehkä vakavampi, että asiallisempi mitä nuorimmat veljensä, mutta osaa silti heittää huulta ja telmiä kahden nuoremmaisen veljensä kanssa näin perheen kesken. Jos hänen luonnetta tulisi kuvailla lyhyesti yhdellä sanalla, olisi se yksinkertaisesti "isovelimäinen". Adrianilla on vihreät silmät ja kellanrusehtavat, pitkä polkkatkka.

Arnold: Keskimmäinen kolmesta veljestä, toimii samassa tiedustelupartiossa kuten vanhempi veljensäkin ja saattaa viettää jopa kuukaudenkin poissa kotoa tämän kanssa kyseisillä retkillä. Hän on omannut vitsi veikko roolin joka on useasti vääntämässä vitsiä keventääkseen taikka valistaakseen tunnelmaa, joka saattaa synkistyä hyvinkin äkisti Aaronin väleistä heidän vanhempiensa kanssa. Arnold ei toruista tai tappioista tunnu helposti lannistuvan, vaan vaikuttaa silmänpäälle välillä turhankin kevytkenkäiseltä vaikka tälle huudettaisiinkin. Tällaista reaktiota keskimmäinen poika ei tosin usein toisissa aiheuta tai ketään pahastuta, tuon rennon olemuksen sen sijaan helposti tarttuessa toisiin. Arnold on myös naistenmies ja osaa käyttäytyä asiallisesti vaadittaessa, mutta täysin vakavaa hänestä on turha saada. Arnoldilla on siniset silmät ja pitkät blondit hiukset.

Aniel: Perheen noin 2-3 vuotias taapero ja puuseppien ensimmäinen tytär tykkää kärpäsistä, hiuksien letityksistä ja ruohon repimisestä. Aniel on perinyt äitinsä keltarusehtavat hiukset ja isänsä siniset silmät.


Suhteet:
Darius Winder - Mentori että esimies ja melko vahva isähahmo Aaronin elämässä, kivisestä alusta huolimatta. Darius on jo ennestään ollut hänen idolinsa, vaikka tarinat tuon kylpemisestä jättiläisen kallossa osoittautuivatkin valheellisiksi. (Aksu)
Delia Winder - Ihan mukava naishaltijaksi, ei kai hassumpi haltiakuningattareksi. (Ivy)
Theoudluin - Nätti poika. Kunnes Aaron mursi tuolta nenän, kadehdittavan hyväntuulinen jopa senkin jälkeen tosin. On ajan kuluessa kuitenkin muodostunut potentiaaliseksi, uudeksi ystäväksi.(Aksu)
Kuningas Aran - Sekalaisia tunteita itsestään antava, Aaron ei ole enää niin vakuuttunut tuon tosiaan olevan niin hyvä heppu, mitä kaukaa katselevana kansalaisena luuli. (Aksu)
Arathet - Yksi harvoista kavereista joista Aaron pitää, mutta ei ole paljon tekemisissä.(Aksu)
Lily Scarlington - Tiukkapipoinen punapää. Kaiken lisäksi vielä ihminen.(Aksu)
H.Black - Hirveä Patu, joka olisi voinut päästää hänet hengiltä ties kuinka monesti.(Aksu)
Lounatuuli - Hyvä ystävä, esittelee ylpeästi tätä lemmikki lohikäärmeenään, mutta yleensä hänet haukutaan samantien valehtelijaksi.(Aksu)
Alf Eregion - Partahyyppä jonka ei olisi pitänyt olla niin kiinnostunut kylän nurkilla hyppivästä huppu päisestä nulikasta.(Aksu)
Marduk - Suuri leväperäinen lohikäärme joka saisi luvan keksiä paremman harrastuksen itselleen. Kuitenkin eräänlainen pomo hahmo, jota Aaron ei kaikkien saamiensa siunauksien takia kykene vihaamaan.(Aksu)
Kalma - Outo hiippari(Suskari)
Tomoderuwix - vanha ukko, joka tosin on pelastanut hänen nahkansa.(Aksu)
Perian - Hirttosilmukkaa kiristävä sarvipää jonka tapaamisesta on ilo kaukana. (Aksu)
Ophelia - Entinen ihastus, jota Aaron tapaili salaa. Pakit kuitenkin saatuaan, Aaron ei ole ainakaan tahallisesti hakeutunut lähellekkään kyseistä ihmistä.(Ivy)

Adrian & Arnold - Veljekset kuin ilvekset, aikansa suurin tuki. Läheisiä, vaikka käyvätkin joskus hermoille.
Aelous Alantar- Isä, mutta suhde on oikukas ja riidallinen.
Araneel - Äiti, josta Aaron toki välittää, vaikka tuo käykin välillä tukahduttavaksi.

ESITTELY ON PÄIVITETTY VIIMEKSI: 15.2.2018 Lisäyksiä tavattuihin.