Viesti Su Marras 22, 2009 1:00

Sethos

Nimi: Sethos, jotkut harvat kutsuvat lyhyemmin nimellä Seth. Kulkee myös nimityksillä Unensieppaaja, Painajaispaimen.
Tosinimi: Atsunkhor
Ikä: yli 1000 vuotta. Humanoidimuodossaan noin 30–35 vuotiaan näköinen.
Rotu: Demoni, tarkemmin unidemoni.
Sukupuoli: Mies/uros
Puoli: Haltiat


Rodusta:
Sethos edustaa harvinaisempaa demonirotua, jota tavataan tiettävästi vain Cryptissä. Rotua kutsutaan yleisesti nimellä ”Unidemoni”. Nämä olennot eivät varsinaisesti ole demoneita, mutta heikkouksiensa ja etäisen veriperimän myötä muistuttavat lähinnä mokomia. Ne ovat lähtöisin Mor vuorten uumenista, josta rotu on pikkuhiljaa vuosituhansien saatossa levittäytynyt kaikkialle Cryptiin. Alun alkaen unidemonit olivat yö eläjiä ja herkkiä päivänvalolle, mutta ajan saatossa nuo ovat totuttautuneet päivänvaloon. On kuitenkin yleistä, että unidemonit palavat herkästi auringonvalossa, ainakin todellisessa muodossaan. Unidemonit ovat suurimmalta osin yksineläjiä, mutta jotkut yksilöt perustavat mielellään pieniä perhelaumoja.

Unidemoneilla on kaikilla aina kaksi olomuotoa: Todellinen, demoninen muoto ja humanoidinen muoto, jonka nuo oppivat kehittämään kasvaessaan. Humanoidimuodot vaihtelevat yksilöittäin, joidenkin kehittäen itselleen ihmismäisen, toiset taas haltiamaisen kehon, jotkut kehittävät jotain täysin muuta kuin kahden valtarodun edustajien kropat.
Rodun tosimuodon ruumiinrakenne on aina sama, mutta toiset yksilöt saattavat olla tosimuodossaan huomattavasti rotevampia ja isokokoisempia, mitä taas toiset. Rodun naaraat ovat yleensä tosimuodossaan suurempia, mitä urokset. Säkäkorkeus niillä vaihtelee yksilöittäin iän mukaan välillä 90cm – 190cm. Jotkin naaraat saattavat kasvaa jopa yli kaksimetrisiksi korkeudeltaan. Kyseiset naaraat ovat yleensä alfa yksilöitä, jotka pesiytyvät ja pitävät ympärillään pientä perhelaumaa. Vaikka ovatkin kookkaita otuksia, ovat unidemonit silti yllättävän kevyitä, eivätkä paina läheskään niin paljon mitä niiden kokoisilta pedoilta voisi odottaa.
Ulkomuodoltaan nuo muistuttavat sfinksiä kera ihmismäisten kasvojen ja neliraajaisen eläimen ruumiin. Unidemonien takaraivo on kuitenkin hieman pidempi, mitä humanoideilla normaalisti ja joillakin yksilöillä saattaa suurella otsalla olla tummempia tai vaaleampia kuvioita. Unidemoneilla on pitkä, lihaksikas häntä jonka päässä on linnun kouraa muistuttava raaja, jonka avulla ne voivat ottaa kiinni kohteista. Häntää käytetään yleensä roikkumiseen tai korkealla tasapainotteluun. Demonien selästä löytyy luisevat, lepakonsiipiä muistuttavat siivet. Nahan sijaan siipien sormien välissä on seittimäisiä naruja, joista roikkuu yksilökohtaisesti erivärisiä, helmimäisiä palloja. Näiden siipien avulla demonit kykenevät kutsumaan ja pyydystämään unia. Siipien seitit ovat venyvää ja kestävää materiaalia, mutta mikäli ne katkeavat, pystyvät unidemonit siipiensä pienistä huokosista ”punomaan” uudet narut tilalle, joihin ajan myötä myös kasvaa takaisin helmimäiset pallot. Siivet eivät siis ole tarkoitettu lentämiseen, se taito on ajansaatossa kadonnut demonirodulta. Niiden ihonväri vaihtelee yksilöittäin luonnollisista sävyistä aina epänormaaleihin. Myös karvoitus on yksilöllistä, mutta useimmiten demoneilla on aina asteen tai toisen harja. Niiden käpälistä löytyy yleensä pitkät ja terävät kynnet, sekä kidasta pedon hammasrivistö. Unidemonit ovat kuitenkin kaikkiruokaisia, eivätkä vaadi lihaa elääkseen — ne pystyvät periaatteessa elämään pelkällä unienergialla, eivätkä vaadi täten minkäänlaista kiinteää ruokaa.

Unidemonit ovat kestäviä ja ketteriä otuksia, jotka ovat erikoistuneet kiipeilyyn ja roikkumiseen. Niiden täytyy päästä korkeille paikoille helposti ja pysyä siellä turvallisesti, jotta ne voivat kerätä unia. Niillä on usein korkea kipukynnys ja ne sopeutuvat todella nopeasti ja helposti eri lämpötiloihin, kyeten niin demoni- kuin humanoidimuodossaan olemaan vähissä vetimissä kovissakin pakkasissa ja harvoin kärsivät kuumuudesta. Niillä on myös korkea vastustuskyky tauteja ja sairauksia vastaan, mutta mikäli unidemoni sairastuisi, saattaisi tavallinen flunssakin olla kuolemaksi. Fyysisistä ruhjeista ne paranevat todella nopeasti ja ne kykenevät selviämään jopa fataaleista iskuista, mikäli saavat rauhassa levätä ja parannella itseään. Ne eivät kuitenkaan kykene kasvattamaan menetettyjä raajoja takaisin. Varma tapa tappaa unidemoni on leikata siltä pää tai siivet irti. Siipien leikkaaminen estää demonia hankkimasta unienergiaa, jonka johdosta se nääntyy nälkään.
Unidemonit ovat demonien tapaan herkkiä pyhille asioille, esineille ja paikoille. Pyhä magia on niille pahaksi ja tästä johtuen unidemoneita ei voi auttaa tai parantaa pyhän magian avulla.
Vaikka ovatkin demoninverisiä, ei unidemoneita voi kuitenkaan kutsua tai manata kuten joitakin demoneita. Unidemonit ovat tässä ulottuvuudessa syntyviä ja eläviä olentoja, eivätkä entiteettejä toisesta ulottuvuudesta. Joillakin unidemoneilla on tosinimi ja sen lisäksi kutsumanimi, mutta tosinimi on lähinnä syntyessä annettu nimi, jonka demoni itse on halunnut myöhemmin vaihtaa toiseksi. Tosinimellä ei ole valtaa antavaa vaikutusta unidemoneihin, joten vaikka joku tietäisikin demonin tosinimen, ei kyseinen henkilö voisi siltikään kontrolloida unidemonia.

Rodulle ominaisia taitoja on vähän, mutta aikalailla jokainen yksilö taitaa ne luonnostaan. Tärkein maaginen taito, minkä unidemonit osaavat, on nimenomaisesti unien kerääminen. Demonirotu käyttää nukkuvien unia ravintonaan, keräten niitä öisin. Unidemoni asettuu korkealle, lähelle nukkuvia kohteita ja avaa siipensä, joiden helmet alkavat keräämään unia talteen. Unidemonit suosivat painajaisia ja täten hakeutuvat mielellään alueille, jossa on paljon surua ja kurjuutta. Tästä johtuen painajaispaimenet myös pitävät enemmän humanoidien unista. Ne ovat myös kykeneviä manipuloimaan toisten unia, aiheuttamaan painajaisia tai hyviä unia, mikäli ovat tarpeeksi lähellä kohdetta.
Unidemoneilla on myös kyky hypnotisoida muita elämänmuotoja, mikäli nuo erehtyvät katsomaan demoneita silmiin. Tätä taitoa demonit käyttävät lähinnä nukuttaakseen kohteitaan, jotta pääsevät ruokailemaan, mutta väkevämielisemmät demonit saattavat käyttää hypnotisoituja henkilöitä hyväkseen muilla tavoin. Demonien lumous ei kuitenkaan kestä kovinkaan pitkään ja niiden pitää olla hypnotisoitujen henkilöiden välittömässä läheisyydessä, jotta nuo pysyisivät demonin loitsun alaisena.
Ne kykenevät myös aiheuttamaan aistiharhoja henkilöille, jotka ovat samassa tilassa tai demonien lähettyvillä. Yleisimpiä harhoja ovat näkö- ja kuuloharhat, joilla demonit pelottelevat kohteitaan, varmistellen, että nuo tulisivat painajaisia näkemään kun seuraavan kerran nukahtavat. Ilkikurisimmat unidemonit saattavatkin leimautua tiettyihin henkilöihin ja alkaa piinaamaan näitä aistiharhoilla ja painajaisilla, mikäli pitävät todella paljon kyseisen henkilön unista.
Puolustusmekanismina ne osaavat pitää korvia riipivää kiljuntaa, joka on niin korkea ja kova, että se voi aiheuttaa pidempään kuunneltuna pysyviä vaurioita kuuloon. Unidemonien ajatuksia on myös mahdoton lukea, niiden kyeten alitajuntaisesti hyökkäämään ajatustenlukijoita vastaan, aiheuttaen noille alta aikayksikön iskevän migreeninomaisen päänsäryn ja päänsisäisen kiljunnan.
Unidemonit ovat kykeneviä oppimaan myös magiankäyttöä muilla tavoin, riippuen yksilöstä. Ne ovat myös pelottavia ja voimakkaita taistelijoita tosimuodossaan.


Ulkonäkö:

Naamavärkki WIP
(KUVA DEMONIMUODOSTA TULOSSA ASAP)

Tosimuodossaan Sethos on noin 160cm korkea ja todella nääntyneen näköinen. Hän harvoin syö kiinteää ravintoa ja täten kroppa ei turhaan ota massaa itseensä. Sen iho on kalmankalpea ja karkea, näyttäen turhankin kuivalta ja hilseilevältä. Sethos palaa todella herkästi auringossa, joten tosimuotoaan hän käyttää todella harvoin päiväsaikaan. Siellä täällä kehossa on myös arpia ja ruhjeita, milloin mitäkin, sen mukaan mitä demoni itseään teloo. Sen kynnet ovat terävät ja pitkät, väriltään mustat. Sethosilta löytyy myös siivistä, suurimmasta taitekohdasta ja ”sormien” päästä kynnet. Sen häntä on pitkä ja lihaksikas, hännän päässä on linnunkouraa muistuttava tarttumaraaja, jonka sormissa on yhtälailla terävät kynnet. Siipien helmet ovat väriltään palavanoranssit.
Sen pää on rodulle ominaiseen tapaan pidempi takaraivosta, mitä normaalihumanoideilta voisi odottaa. Kasvot ovat rumanrujot ja karut, muistuttaen lähinnä pelkkää pääkalloa. Sen posket ovat lommolla ja silmäkuopat koverat. Silmät ovat väriltään palavanoranssit, pupilli on kapea. Silmien valkuainen on täysin musta. Päätä koristaa karkeakarvainen, epätasaisen pitkä harja, joka jatkuu päälaelta aina niskan puoleen, kuten hevosilla. Väriltään harja on pikimusta. Muuta ruumiinkarvoitusta demonilla ei ole tässä muodossa. korvat ovat suipot, muistuttaen haltioiden korvia.

Humanoidimuoto
Sethosin humanoidimuoto muistuttaa lähinnä solakkaa haltiamiestä. Pituutta tällä keholla on 190cm. Kroppa on jänteikäs, mutta laiha. Miehestä saa sen vaikutelman, ettei hän tee työkseen ainakaan mitään fyysisesti vaativaa ja raskasta. Hartiat ovat leveähköt ja solakka olemus saa raajat näyttämään normaalia pidemmiltä. Ihonsa on väriltään kalpea, lähes sairaanoloinen. Yhtälailla humanoidimuodossaan Sethos välttelee aurinkoa, sillä ihonsa palaa ja alkaa punertamaan todella helposti.
Kasvonsa ovat kapeahkot ja pitkät, eivät lainkaan niin rujonrumat mitä tosimuodossa. Poskipäät ovat korkeat, huulet kapeahkot, yleensä kovin kuivat ja rohtuneet. Nenä on suurehko, pienesti kupera, teräväpiirteinen. Silmät ovat kapeat, kyllästyneenoloiset ja silmien alusta on lähes aina tumma, aivan kuin mies ei olisi saanut nukuttua viikkoihin. Silmät ovat väriltään samanlaiset mitä tosimuodossa, valkuainen on täysin musta ja iiris palavan oranssi. Kulmakarvat ovat tumman ja terävät, aina kovin kyllästyneessä tai välinpitämättömässä kulmassa. Korvansa muistuttavat tässä muodossa ihmisen korvia, korvien päiden ollen kuitenkin terävähköt.
Päätä koristaa pitkät ja tuuheat hiukset, jotka epätasaisesti yltävät miehen alaselkään asti. Edestä hiukset ovat hieman lyhyemmät mitä takaa. Väriltään hiukset ovat pikimustat. Pehko on vähän väliä auki ja kiinni, Sethos ei välitä varsinaisesti katsoa kampauksien perään. Mutta olivat hiukset auki tai kiinni, roikkuvat etuhiukset yleensä kasvojen peitteenä.

Unidemonin pukeutumistyyli on kovin yksinkertainen ja ”köyhä”. Mokomaa voisi helposti kutsua rääsyläiseksi, Sethosin vetäessä ylleen yleensä vain välttämättömimmät ja nekin ovat halvimmasta päästä. Yleensä tuolla on yllä tunikkamainen, pitkähihainen paita, housut ja harteilla riekaleinen, hupullinen viitta. Vaatteiden värit ovat yleensä tummia, täysin mustia tai harmaan eri sävyjä, joskus ruskeita. Minkäänlaista ”muotitietoisuutta” demonilla ei kuitenkaan ole.


Aseet ja taistelutyyli
Jos ja kun Sethos päättää ottaa yhteen jonkun kanssa, tekee demoni sen tosimuodossaan. Taistelijana Sethos on eläimellinen, eikä pahemmin taktikoi, käyden vain päälle sen suuremmin ajattelematta. Se pyrkii vastustajistaan eroon mahdollisimman nopeasti, kaikin keinoin, eikä todellakaan välitä mistään ”reilusta” kaksintaistelusta. Painajaispaimen on pelottava ja voimakas vastus, joka niin kidallaan, kynsillään kuin hännälläänkin saa aikaan tuhoa. Demonista on kaatamaan suurempiakin vastuksia, mutta se tiedostaa kyllä, milloin on jäämässä taistelussa toiseksi. Silloin eläimellinen itsesuojeluvaisto ottaa ohjat, demonin käyttäen enemmän kuin mielellään lajilleen ominaista kiljuntaa hyväkseen, lamauttaakseen vastustajansa siksi aikaa, että pääsee joko itse niskan päälle tai kykenee luikkimaan pakoon.
Sethos kuitenkin harvoin ajautuu tilanteeseen, missä demoni ennemmin ottaisi yhteen kuin vain poistuisi paikalta tai ottaisi suoriltaan turpiinsa. Demonia ei yksinkertaisesti huvita taistella, eikä hän liioin tunne mitään tarvetta todistaa itseään kenellekään näyttämällä, mihin kykenee. Yleensä painajaispaimen tyytyykin vain soittamaan suuta humanoidimuodossaan ja sitten ottamaan nyrkin päin naamaansa, käyden vetäytymään sitten omiin oloihinsa haavojaan parantelemaan. Tarpeen tullen Sethos osaa kyllä pitää puolensa humanoidimuodossaankin, osaten käyttää jotenkuten lyhyitä teräaseita hyödykseen.


Luonne:
Luonteeltaan painajaispaimen tuntuu olevan ikuinen pessimisti ja synkistelijä. Heti ensikättelyssä tummatukkaisesta saa flegmaattisen kuvan, miehen näyttämättä mielenkiintoa lähes mihinkään. Häneen on helppo saada kontakti, Sethosin harvoin sivuuttamatta ketään, joka hänen puheilleen pyrkii, mutta juttuseurana hän osaa olla jopa ärsyttävän masentavaa. Halutessaan Sethos kykenee kyllä hillitsemään negatiivisen suhtautumisensa asioihin ja keskustelemaan hieman keveämmin, mutta sellaisia tilanteita tulee harvoin vastaan. Unidemoni itse harvoin aloittaa keskustelua, mutta ei sekään ole mahdottomuus, varsinkin jos Sethos näkee tilaisuuden kommentoida jotain näsäviisasta tai negatiivista toisen asioihin.
Ilkeästä ensivaikutelmasta huolimatta on Sethos kuitenkin avulias, omalla tavallaan. Jos hän osaa neuvoa eksyneelle tien, kertoo hän sen kyllä, mutta kenties muutaman ilkeän kommentin kera. Hän vastaa kysymyksiin, jos joku hänelle niitä esittää. Mutta fyysisesti toisia auttaminen ei ole hänen heiniään aina. Sethosista ei saa matkaopasta, vaikka reitin hän voisikin neuvoa. Hän ei lähde kantamaan raskaita kantamuksia neitojen puolesta tai suojele heikompiaan pelkkää hyvää hyvyyttään — hyvä jos edes maksettaessa.
Demoni viihtyy omissa oloissaan, mutta hakeutuu kovin usein yleisille paikoille istuskelemaan ja seuraamaan muiden elämänmuotojen touhuja. Siksi Sethos viettääkin aikaansa usein haltioiden piilopaikassa tai haltioiden kaupungissa, missä ruokakin on lähellä. Sethos harvoin samoilee huvikseen metsässä tai muuallakaan, kulkien lähinnä itsekseen kaupungin ja piilopaikan väliä. Silloin tällöin, jos kokee tarvetta ”piiloutua” taholta tai toiselta, saattaa Sethos hankkiutua puolueettomiin kyliin oleskelemaan hetkeksi.

Jos nyt sattuisi jonkun kumman kautta pääsemään demonin ”ystäväksi”, osaa Sethos silloin olla hieman mukavampaa ja avuliaampaa seuraa. Demoni ei osaa itse oikeastaan määritellä ystävyyttä käsitteenä, mutta jos Sethos omatoimisesti hankkiutuu sinun seuraan ja ihan tarkoituksella etsii sinut käsiinsä, voit laskea itsesi demonin jonkinlaiseksi ystäväksi. Sethos on hyvä kuuntelemaan, jos mieluisat tahot haluavat hänelle avautua, mutta demonista ei ehkä ole lohduttamaan ketään — ellei hänen pessimistisenrealistisista maailmankatsomuksista jotain lohtua saa. Ystäviensä puolesta Sethos on myös valmis taistelemaan tarpeen tullen. Sethos kuitenkin mielellään välttelee fyysisiä yhteenottoja, pyrkien pitämään ne sanallisina. Mutta jos yhteen pitää ottaa, tyytyy Sethos yleensä olemaan se joka ottaa turpaansa, sikäli mikäli se saa hyökkääjän tyytyväiseksi ja poistumaan paikalta. Usein hän onkin asteen tai toisen toipilaana, kun joutuu tahon tai toisen nyrkkeilysäkiksi. Hän osaa kuitenkin pistää vastaan halutessaan ja antaa takaisin samalla mitalla, mutta harvoin katsoo humanoidien rähinöitä sen arvoiseksi. Yleensä jos meinaakin käydä pahemmin taistelussa, lähtee demoni käpälämäkeen, kuin alkaa itseään puolustamaan.

Vaikka onkin haltioiden puolella ja valmis lähtemään tannersotaan, jos käsky käy, ei Sethos varsinaisesti välitä valtakuntaa riepottelevasta sodasta. Demoni on valinnut haltioiden puolen lähinnä siksi, että näiden keskuudessa häntä ei sentään heti haluta hengiltä. Sethosilla on myös huonoja kokemuksia ihmisistä, josta johtuen demonilla on omat ennakkoluulonsa ja asenteensa noita kohtaan, demonin kuitenkin ymmärtäen jokaisen olevan yksilö ja ettei kaikki ihmiset ole sieltä pahimmasta päästä. Silti hän tietoisesti karsastaa ihmisiä, ihan vain välttyäkseen mahdollisilta epämiellyttäviltä kohtaamisilta.
Sethos on todella vaikea saada suuttumaan. Flegmaattinen ja nyrkkeilysäkiksi suostuvainen demoni ei itse lähes koskaan suutu tai anna tunteidensa – mikäli sellaisia edes omaa – kiehua yli. Hän lähinnä vain kommentoi jotain passiivista takaisin, jos joku yrittää herjalla saada hänet vihaiseksi. Hän kyllä saattaa muuttua äreäksi ja nyreäksi, jos ei pidä seurasta jossa on ja seura ei älyä jättää häntä rauhaan.
Mutta kun sitten suuttuu, suuttuu Sethos myös kunnolla. Suuttuessaan hän hylkää humanoidimuotonsa ja antaa koko raivon loistaa todellisessa muodossaan. Demoni muuttuu eläimelliseksi eikä lähes lainkaan enää puhu, koittaen vain satuttaa vihansa kohdetta tai pyrkiä tilanteesta pois tavalla tai toisella. Nurkkaan ajettuna Sethos käy päälle, eikä säästele voimiaan yhtään.

Omista tunteistaan demoni ei osaa puhua eikä oikein niitä käsitelläkään. Vuosisadat ovat puuduttaneet Sethosin tunne elämän lähes olemattomaksi, painajaispaimenen löytämättä iloa tai surua varsinaisesti mistään. Rakkaus on tunteena hänelle lähes täysin absurdi käsite tätä nykyä, eikä demoni osaisi varmaan edes itse sanoa, jos olisi rakastunut.


Menneisyys:
Sethos syntyi Mor vuoren uumenissa, jonne unidemonipariskunta hakeutui lisääntymään ja kasvattamaan pieniä. Lapsuutensa oli harvinaisen yksinkertainen: Sethos varttui, oppi ja koki, kunnes olento saavutti täysi-ikäisyyden. Tuolloin unidemoni ei vielä osannut ihmisten saatikka haltioiden tapoja tai kieltä, vaan kommunikoi petomaisen eläimellisesti, sekä omanlaisella demonikielellä. Täysi-ikäisyyden saavuttanut demoni lähti omilleen, kuten suurin osa tämän harvalukuisen lajin edustajat.

Nuori demoni otti monta kertaa kirjaimellisesti siipeensä yhteenotoissa humanoidien, lähinnä ihmisten kanssa tutustuessaan ja tutkiessaan mannerta ympäriinsä, aluksi pysytellen lähellä Mor vuoria, mutta lopulta hakeutuen yhä kauemmaksi ja kauemmaksi.
Lopulta Sethos löysi tiensä erään uuden ystävän avustuksella haltioiden keskuuteen. Siellä nuori demoni aloittikin uuden vaiheen elämästään, jossa uusi ystävä, haltianeito nimeltä Aleesia Daeleth, päätti pitää uudesta ystävästään huolta. Aleesian avustuksella Sethos oppi haltioiden tavoille. Demoni oppi yleiskielen ja jotenkuten haltiakielen, kirjoittamaan tuo ei koskaan oppinut, mutta lukemaan jotenkuten. Sethosille myös pantattiin päähän mikä oli säädyllistä ja mikä ei, heti sen jälkeen kun tuo vahingossa erehtyi humanoidimuodossaan ilkosillaan liikkumaan kylässä.
Vuodet vierivät aina vuosisadoiksi, demonin opetellessa ja totutellessa kylässä elämiseen. Siinä missä tuon inhimillinen puoli alkoi kukoistaa, rikastui myös tuon tunne-elämä. Sen myötä demoni kehitteli myös jonkinmoisen ihastuksen Aleesiaan, joka häntä oli näiden kaikkien vuosien aikana auttanut. Kävi ilmi, että tunne oli molemmin puoleinen. Pari viettikin vuosikymmenen jos toisenkin yhdessä, rakastuneina. Mutta eihän se onni tietenkään ikuisuutta kestänyt.

Sethos oli viettämässä aikaansa rakkaansa kanssa metsässä, kun myrsky yllätti myöhään viipyneen kaksikon. Kävi kuitenkin ilmi, ettei myrsky ollut ainoa yllätys mitä eteen sattui. Metsässä liikkunut ihmisten partio yllätti kaksikon, jonka johdosta edessä oli väistämättä yhteenotto. Vaikka demoni olikin vaikuttava ja vaarallinen vastus, onnistuivat sotilaat kellistämään taisteluissa kokemattoman demonin, tuon suojellessa rakastaan. Sethosin ollessa vielä hengissä nipin napin kävivät sotilaat häpäisemään Aleesian ja lopulta tappamaan naisen demonin nähden.
Painajaispaimen jätettiin kuolemaan, kuolleen rakkaansa rinnalle. Sethos ei edes halunnut yrittää pysyä hengissä, ei selvitä tästä illasta. Ei enää, kun Aleesia oli poissa. Viimeisillä voimillaan Sethos raahautui rakkaansa viereen, jonka jälkeen tuo viimein menetti tajunsa.

Sethos ei kuitenkaan kuollut. Koko tuota tilannetta oli todistanut suojista eräs hyväntahtoinen, metsässä asustava vanhemmanpuoleinen ihmisnainen. Kun sotilaat olivat poistuneet, kävi tuo vanhempi nainen auttamaan haavoittuneita. Aleesiaa hän ei enää voinut pelastaa, mutta mies, joka oli muuttunut pedosta ihmiseksi oli vielä hengissä. Vanhanainen raahasi demonin mukanaan, hoiti tuon haavat ja hoivasi kuntoon.
Kului monta viikkoa, ennen kuin Sethos saavutti tietoisen tilan. Herätessään, tuo oli hämillään, shokissa. Kun muistot viimeisimmistä hetkistä palasivat, täytti demonin surun ja epätoivon sijaan tyhjyys. Tuo ei itkenyt koskaan tapahtumille, eikä näyttänyt ulkoisesti suruaan. Sen sijaan tuon kasvoja alkoi koristaa mitäänsanomaton ilme.
Nainen, joka häntä oli auttanut, piti Sethosista huolen siihen asti, kunnes tuo oli kykenevä taas kävelemään. Sethos ei täysin ymmärtänyt, miksi ihmisnainen, Petra nimeltään, oli häntä auttanut — tuohan oli ihminen, miksi Petra halusi auttaa demonia? Petra ei koskaan kertonut, miksi oli näin avoin ja ystävällinen ”viholliselle”, mutta Sethos ei koskaan unohtanut ihmisnaisen apua ja ymmärrystä hänen tilanteessaan.
Kun oli valmis, lähti Sethos Petran luota yhtenä yönä, sen pahemmin hyvästejä jättämättä.

Sethos palasi haltioiden kylään. Siellä hän marssi heti ensimmäisenä muutaman mutkan kautta armeijan koulutukseen, missä Demonia opetettiin käyttämään tehokkaasti synnynnäisiä taitojaan petona. Humanoidimuodossaan tuo ei koskaan oppinut taistelemaan tai käyttämään mitään aseita, korkeintaan torjumaan ja väistämään suuria iskuja.
Koulutuksesta huolimatta, ei demoni ryhtynyt kokopäiväisesti armeijan hommiin. Tuo eristäytyi kaikesta ja kaikista, alkaen viettämään flegmaattisen apaattista elämäänsä. Toisen tannersodan koittaessa, otti Demoni kuitenkin osaa sotaan. Se oli täydellinen hetki päästä tappamaan ihmisiä ja purkamaan sitä patoutunutta vihaa, joka jossain mielensopukoissa oli uinunut. Kenties myös sodassa hän voisi kuolla kunniakkaasti.
Sethos selvisi kuitenkin sodasta ja haltiat voittivat. Kun tannersota oli ohi, vetäytyi Sethos jälleen omiin oloihinsa. Tätä nykyä demoni viettääkin paljon aikaansa haltioiden uudessa kaupungissa, aina milloin missäkin kujalla nukkumassa. Toisinaan tuo kuitenkin palaa metsänpiiloissa lymyilevään kylään, kun kaipaa vähän enemmän omaa rauhaansa.

Taidot, rodulle ominaisten taitojen lisäksi:
- Puhuu yleiskieltä, haltiakieltä ja demonienkieltä. Kykenee myös telepaattiseen keskusteluun. Osaa lukea jonkin verran yleis- ja haltiakieltä, mutta ei osaa kirjoittaa itse.
- Aistii toisten aurat ja läsnäolon, mikäli toisella vain lyö pulssi.

Muuta:
- Lähes olematon alkoholinsietokyky. Humaltuu jo vähäisestäkin määrästä.


Tavatut:
Roka – Hyvänpäivän tuttu.
Arvaen – Törmännyt muutaman kerran tähän haltiaan siellä täällä, mokoma vaikutti harvinaisen kiinnostuneelta demonin rodusta. Tuttava.
Eliittikenraali Winder – Silloin tällöin nähnyt tätä haltiaa. Sethos ei pidä lainkaan snobimaisesta eliittikenraalista, joka vaikuttaa olevan täysi kusipää, jos häneltä kysytään.
Enkeli – Enkeli jolta Sethos repi siivet aikanaan, kun puolusti ystäväänsä. Vihollinen, joka tuntuu jopa vainoavan demonia.
”Idhrennielin vesa” – Outo tuttava, jonka Sethos kohtasi kerran haltioiden piilopaikassa.



Päivitykset:
18.3.2020
- Kaikki kirjoitettu uudestaan ja uusittu, muokattu.